Datasets:

EkBass
/

fiwiki-20250220-pages-articles

Dataset card Data Studio Files Files and versions Community

Split (1)

train · 585k rows

id stringlengths 1 7	text stringlengths 0 257k	title stringlengths 1 208
135	Kristoffer Kolumbus (, ); (1451 Genova, Genovan tasavalta – 20. toukokuuta 1506 Valladolid, Kastilian kruunu) oli genovalainen tutkimusmatkailija. Kolumbus ylitti Atlantin vuonna 1492 ja saapui Karibialle ensimmäisenä eurooppalaisena. Kolumbus asettui löytämiensä alueiden kuvernööriksi ja teki kaikkiaan neljä matkaa Amerikkaan. Kolumbus purjehti Aragonian ja Kastilian (osa nykyistä Espanjan kuningaskuntaa) kuningasparin Ferdinand Katolilaisen ja Isabella Katolilaisen suojelemana ja rahoittamana. Hän ei etsinyt uutta maanosaa vaan meritietä Intiaan, ja hän uskoikin kuolemaansa saakka löytäneensä Intian eikä uutta mannerta. Kolumbus ei ollut ensimmäinen Amerikassa käynyt eurooppalainen, sillä ainakin viikingit olivat käyneet Pohjois-Amerikassa ennen häntä. Uuden mantereen olemassaolosta ei kuitenkaan tiedetty Euroopassa, ja vasta Kolumbuksen ensimmäisen matkan seurauksena avautui pysyvä yhteys Amerikan ja muun maailman välille ja eurooppalaiset kolonisoivat Amerikan. == Elämä == === Varhaisvuodet === Kristoffer Kolumbuksen taustasta ja varhaisvaiheista ei tiedetä paljonkaan. Hän itse suhtautui aiheeseen vältellen, eikä hän koskaan esimerkiksi kertonut työläisvanhemmistaan vaan vain vihjasi suvussaan olleen amiraaleja.Fernández- Armesto 1991, s. 1–2. Kolumbuksen poika Fernando Colón kirjoitti isänsä elämäkerran kauan tämän kuoleman jälkeen. Italiaksi käännetty ja vuonna 1541 julkaistu teos on puutteellinen, kaunisteltu ja kiistanalainen. Ei ole kuitenkaan selvää, onko virheiden alkuperä Fernandolta vai Kristofferilta.Landström 1966, s. 22. Kolumbuksen on yleisesti uskottu syntyneen Genovassa nimellä Cristoforo Colombo elokuun 25. ja lokakuun 31. päivän välillä vuonna 1451.Landström 1966, s. 23. Kolumbuksen kirjoittamaksi uskotussa, hänen jälkeläistensä oikeusriidoissa käytetyssä testamentissa vuodelta 1498 hän itsekin kirjoittaa syntyneensä Genovassa: ”Siendo yo nacido en Genova”. Myös aikalaiskronikoitsijat ja -kirjailijat kutsuivat häntä genovalaiseksi, ja myös moni asiakirja osoittaa samaan suuntaan. Kolumbuksen on myös ehdotettu syntyneen muun muassa Portugalissa, Kataloniassa, Espanjassa marranojuutalaiseksi, Korsikassa tai Kreikassa. Vuonna 2024 julkaistun espanjalaisen DNA-tutkimuksen mukaan Kolumbus oli todennäköisesti sefardijuutalainen, joka eli Valenciassa Espanjassa ja salasi todellisen taustansa juutalaisvainojen vuoksi. Kristofferin isä Domenico Colombo oli kankuri ja äitinsä Susanna Fontanarossa kankurin tytär. Hänellä oli neljä pikkusisarusta: veli Bartolomeo, nuorena kuollut veli Giovanni Pellegrino, sisar Bianchinetta ja veli Giacomo. Hänen ei tiedetä opiskelleen Pavian yliopistossa, vaikka hänen elämäkerrassaan näin väitetäänkin. Kristoffer ja veli Bartolomeo lähtivät merille jo nuorina vaikka toisinaan työskentelivätkin villankarstaajina. Vuonna 1470 koko perhe muutti Savonaan, Genovasta länteen. Jossain vaiheessa Kolumbus muutti Lissaboniin. Kolumbuksen muistelmissa on monia vaikuttavia ja joidenkin epäilemiä tarinoita nuoruuden meriseikkailuista Välimerellä ja Islannin länsipuolellaFernández-Armesto 1991, s. 6, 18–19.. Hänen tiedetään kuitenkin varmasti käyneen vuoden 1478 heinäkuussa Madeiralla ostamassa sokeria.Landström 1966, s. 23–24. Kolumbus meni noin 1479 Lissabonissa naimisiin alhaisaatelistonaisen Filipa Moniz de Perestrellon kanssa ja sai Portugalin kansalaisoikeudet. Hänen ensimmäinen poikansa Diego syntyi 1481, eikä äidistä sen jälkeen ole tietoja. Merimatkojensa välillä Kolumbus asui Lissabonin lisäksi myös Porto Santossa ja Madeiralla. Hän hankki elantonsa kartanpiirtäjänä erään kartoittajan palveluksessa ja velkaantui huomattavasti.Landström 1966, s. 25, 27–28. Kolumbus teki 1480-luvun alussa useita merimatkoja Guineaan, mistä siihen aikaan kuljetettiin kultaa ja orjia Portugaliin.Landström 1966, s. 28. ===Ajatus meritiestä Intiaan=== Kolumbus keräsi jatkuvasti tietoa portugalilaisten tekemistä merimatkoista Afrikkaan ja keskusteli usein merimiesten kanssa. Hän alkoi kehitellä ajatusta purjehtimisesta Aasiaan lännen kautta Atlantin valtameren yli Intiaan, missä oli monenlaisia rikkauksia. Kolumbus tutustui Pierre d’Aillyn vuonna 1480 ilmestyneeseen teokseen Imago Mundi ja opiskeli sitä ahkerasti. Hän kirjoitti tunnetulle kartantekijälle Toscanellille Firenzeen ja vaihtoi tämän kanssa käsityksiä maailmankartasta ja Aasiaan purjehtimisesta.Landström 1966, s. 25–27. Peter Frankopanin mukaan Kolumbuksen henkilökohtaisena motiivina oli lähes pakkomielteinen huoli Jerusalemista. ”Pyhän kaupungin” takaisin valtaaminen vaatisi kuitenkin varoja, joita voisi saada käymällä tuottoisaa kaukokauppaa jalometalleilla, mausteilla ja jalokivillä - siksi oli löydettävä uusi ja edullisempi kaupankäynnin reitti. Frankopan, Peter: Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria. Suom. Jaana Iso-Markku. Otava 2021, 279, 282. Maapallo tiedettiin pallonmuotoiseksi jo Kolumbuksen aikoina, mutta arviot sen koosta vaihtelivat. Guinean-matkoillaan Kolumbus teki tarkkoja muistiinpanoja ja laski maapallon ympärysmitaksi päiväntasaajan kohdalla 30 192 kilometriä, mikä on lähes 10 000 kilometriä todellista vähemmän. Kolumbus uskoikin löytävänsä Japanin vain 4 440 kilometrin päästä Kanariansaarilta länteen, vaikka todellisuudessa matkaa on 19 500 kilometriä.Landström 1966, s. 28–31. === Retken järjestely === ==== Portugalissa ==== Kolumbus esitti purjehdussuunnitelmansa Portugalin kuningas Juhana II:lle, mutta ei saanut vastakaikua. Kuninkaallisen komission asiantuntijat totesivat matkan paljon pidemmäksi kuin Kolumbus kuvitteli eivätkä uskoneet täysin Japaninkaan olemassaoloon. Kuninkaalla ei myöskään ollut varaa antaa laivoja näin epävarmaan yritykseen. Kolumbus lähti Portugalista Kastiliaan vuoden 1484 lopussa.Landström 1966, s. 31. ====Kastiliassa==== Kolumbus saapui Kastiliaan luultavasti vuonna 1484 kolmivuotiaan Diego-poikansa kanssa. Hän alkoi käyttää Kastiliassa nimeä Cristóbal Colón. Kolumbus asui kreivi Luis de la Cerdan talossa kahden vuoden ajan. Kreivi kirjoitti Kolumbuksesta Kastilian kuningatar Isabellalle, joka kehotti lähettämään Kolumbuksen luokseen. Vuonna 1486 Kolumbus asui Córdobassa, odotti tapaamista kuningattaren kanssa ja myi kirjoja. Kesällä 1488 hän sai uuden naisystävänsä kanssa pojan nimeltä Fernando. Kun Kolumbus pääsi esittelemään ajatuksensa kuningattarelle ja Aragonian kuningas Ferdinandille, nämä kiinnostuivat Kolumbuksen ajatuksesta mutta antoivat asian harkittavaksi oppineiden komissiolle. Komissio käsitteli asiaa monen vuoden ajan, ja Kolumbukselle maksettiin sinä aikana tukea valtion kassasta. Kolumbus kirjoitti myös Portugalin kuninkaalle ja pyysi tätä vielä kerran harkitsemaan ehdotustaan. Kuninkaan vastaus vuonna 1488 oli rohkaiseva, mutta Kolumbuksen ei tiedetä enää palanneen Portugaliin. Samana vuonna Bartolomeu Dias ilmoitti löytäneensä meritien Intiaan Afrikan eteläkärjen kautta, mikä teki Kolumbuksen kaavailemasta reitistä vähemmän tarpeellisen portugalilaisille.Landström 1966, s. 35–37. Kolumbus lobbasi Kastiliassa väsymättä suunnitelmiaan. Hänen tukijoihinsa ja kannattajiinsa kuului Genovan ja Firenzen kauppiaita, La Rábidan luostarin ja kuninkaallisen hovin munkkeja, Kanariansaarten espanjalaisvalloituksen rahoittajia, prinssi Don Juanin hovi sekä Aragonian valtionrahasto.Fernández-Armesto 1991, s. 64. Vuonna 1489 Kolumbus kutsuttiin asumaan hoviin Granadan edustalle, missä espanjalaiset piirittivät maureja. Seuraavana vuonna Kolumbuksen asiaa käsitellyt toimikunta antoi asiasta kielteisen lausunnon. Toimikunta ei uskonut Kolumbuksella olleen sellaista tietoa asioista, joita muilla ei ollut. He uskoivat matkan Intiaan kestävän kolme vuotta, eikä paluu olisi välttämättä enää mahdollista. Hallitsijapari ei kuitenkaan tyrmännyt Kolumbuksen ideaa vaan ilmoitti hänelle, että asia voidaan ottaa esille myöhemmin, kun sota Granadaa vastaan olisi ohi. Granada antautui tammikuussa 1492. Uusi toimikunta hyväksyi Kolumbuksen ajatukset. Kolumbus vaati itselleen kuitenkin niin suurta korvausta palveluksistaan, että toimikunta ja hallitsijapari torjuivat hänet aluksi jyrkästi. Hallitsijapari pyörsi kuitenkin päätöksensä, ehkä kuninkaan rahastonhoitajan Luis de Santángelin vaikutuksesta. Kolumbuksen kanssa tehtiin alustava sopimus, ja Kolumbus sai lainan. Hän meni Palosin kaupunkiin keväällä 1492 herättelemään merenkulkijaporvareissa kiinnostusta tulevaan matkaansa. Huhtikuun 17. päivänä 1492 kuningatar Isabella ja kuningas Ferdinand allekirjoittivat Kolumbuksen kanssa tehdyn sopimuksen. Siinä Kolumbuksesta tehtiin valtameren suuramiraali ja aatelinen, ja hän sai perinnöllisen varakuninkuuden ja kuvernöörinoikeuden löytämiinsä maihin sekä osuuden kaikista voitoista.Landström 1966, s. 38–44. === Matkat Atlantin yli === ==== Ensimmäinen matka==== Myönteisen päätöksen saanut Kolumbus lähti Granadasta toukokuussa 1492 ja matkusti satamakaupunki Palosiin. Siellä hän sai kaupungilta sopimuksensa mukaisesti käyttöönsä kaksi karavelia, Pintan ja Niñan, joiden miehistölle valtio maksoi etukäteen neljän kuukauden palkan. Lippulaivakseen Kolumbus sai Santa María -nimisen aluksen. Laivat olivat lähtövalmiit kymmenen viikon kuluttua.Landström 1966, s. 45–49. Matkan järjestelyissä ja miehistön hankinnassa tärkeässä osassa olivat Pinzónin veljekset.Landström 1966, s. 50–51. Kolmella laivalla matkaan lähti yhteensä 90 miestä, joista 86 oli espanjalaisia. Kolumbuksen osuus matkan kustannuksista oli ehkä kahdeksasosa, minkä hän oli lainannut.Landström 1966, s. 51–52. Kolumbus lähti Palosista 3. elokuuta 1492. Hän purjehti ensin Kanariansaarille, jotka kuuluivat Kastilialle. Siellä hän täydensi varastojaan ja korjasi aluksia. 6. syyskuuta alkoi matka meren yli länteen.Landström 1966, s. 55–58. Kolumbus aikoi purjehtia suoraan länteen kunnes kohtaisi maata. Hän navigoi kartan, tähtitaivaan ja päivän pituuden mittauksen avulla. Spekulatiivinen kartta perustui Kolumbuksen virheelliseen käsitykseen maapallon ympärysmitasta sekä Cipangun (Japanin) oletetusta sijainnista.Fernández-Armesto 1991, s. 74–76. Kapinahenki voimistui laivoilla viikko viikolta, kun maata ei alkanut näkymäänkään. Kolumbus alkoi väärentää lokikirjaan päivämatkojen pituuksia pienemmiksi, jotta miehistö ei tietäisi, kuinka kauas oli jo purjehdittu. Nämä lukemat olivat kuitenkin lähempänä todellisuutta kuin Kolumbuksen oikeat arviot, sillä Kolumbuksella oli tapa yliarvioida purjehdittu matka. Kolumbus käänsi kurssin lounaaseen 7. lokakuuta, ehkä koska miehistö näki lintuja tai koska kapinamieliala oli kasvanut liian voimakkaaksi.Fernández-Armesto 1991, s. 78–81. Kolumbuksen päiväkirjamerkinnän mukaan ensimmäisenä maata näki Pintan miehistöön kuulunut Rodrigo de TrianaLandström 1966, s. 107.. Kolumbus saavutti viimein 12. lokakuuta saaren, jolle hän antoi nimen San Salvador (Pyhä vapahtaja) ja kirjasi muistiin alkuasukkaiden sille antaman nimen Guanahani. Alkuasukkaat olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja Kolumbus uskoi, että heidät voitaisiin käännyttää kristinuskoon ilman väkivaltaa. Hän vangitsi joitain intiaaneja vietäväksi takaisin Espanjaan ja yritti selvittää heiltä, mistä löytyy kultaa.Landström 1966, s. 66–71. Vieläkään ei ole varmuutta, mikä Bahamasaarista Kolumbuksen ensin löytämä saari oli, sillä hänen muistiinpanonsa eivät tarjoa konkreettisia tuntomerkkejä. Saaren uskotaan yleisimmin olevan Watlings Island, joka 1926 nimettiin sen vuoksi uudelleen San Salvadoriksi. Muita suosituimpia ehdokkaita ovat Samana Cay ja Grand Turk. Bahamasaarten asukkaat olivat monien muiden Karibian saarten taino- intiaaneille sukua olleita lucayaneja, jotka katosivat melko pian Kolumbuksen vierailun jälkeen. San Salvadorilta Kolumbus matkasi toisille saarille ja kirjoitti ylös havaintojaan saarten ihmeellisestä luonnosta ja alkuasukkaiden tavoista. Koska hän luuli tulleensa Aasiaan, hän kutsui alkuasukkaita nimityksellä indios, 'intiaanit' (Indias oli tuolloin Japanista, Kiinasta ja Intiasta käytetty yhteisnimitys).Landström 1966, s. 72–75. Kuuban pääsaaren Kolumbus tavoitti 28. lokakuuta.Landström 1966, s. 76–77. Yllätyksekseen hän ei löytänyt Kuubasta kuningasta, kultaa eikä mausteita.Landström 1966, s. 82. Muutamaa päivää myöhemmin Martín Alonso Pinzónin johtama Pinta lähti jostain syystä omille teilleen.Landström 1966, s. 83. 5\. joulukuuta Kolumbus saavutti suuren Hispaniolan saaren, jonka luonnonsatamat olivat parhaita mitä Kolumbus oli koskaan nähnyt. Hispaniolan alkuasukkailta hän löysi enemmän kultaa kuin muilta saarilta.Landström 1966, s. 85–91. Santa Maria -laiva juuttui joulupäivän yönä hiekkasärkille. Kolumbus evakuoi miehistön Niñaan ja perusti La Navidad -nimisen linnoituksen ja siirtokunnan Hispaniolan pohjoisrannikolle.Landström 1966, s. 92–94. Sinne jäi 39 miestä, joista moni oli vapaaehtoisia. Tammikuun neljäntenä 1493 Kolumbus lähti paluumatkalle Hispaniolan pohjoisrannikkoa pitkin ainoalla laivallaan. Kolmantena päivänä he kohtasivat Pintan ja jatkoivat matkaa yhdessä. 12. tammikuuta he joutuivat pieneen kahakkaan karaibi-intiaanien kanssa. Tammikuun 16. päivänä he ottivat kurssin avomerelle koilliseen. 12. helmikuuta laivat joutuivat yhteen vuosisadan rajuimmista myrskyistä, mutta selviytyivät lopulta Portugalille kuuluneille Azoreille. Portugalilaiset halusivat pidättää Kolumbuksen, mutta hän näytti heille Kastilian kuninkaan ja kuningattaren kirjeitä ja kieltäytyi antautumasta.Landström 1966, s. 94–100. Kolumbus jatkoi Azoreilta itään 24. helmikuuta. Myrskyt nousivat uudelleen ja Kolumbus joutui hädissään purjehtimaan Portugalin rannikolle. Kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan, vaikka vaatikin aluksi löydettyjä saaria ja maita itselleen. Kolumbus nosti ankkurin 13. maaliskuuta ja purjehti lähtösatamaansa Palosiin, minne hän saapui 15. maaliskuuta 1493. Myös Azoreilla omille teilleen myrskyssä joutunut Pinta löysi tiensä takaisin Espanjaan.Landström 1966, s. 100–104. Kastilian majesteetit kiittivät Kolumbusta tämän suurista palveluksista ja kutsuivat hänet luokseen. He pitivät hyvin tärkeänä, että Kolumbus tekisi pian uuden matkan, ja Kolumbus ehdottikin, että Hispaniolaan lähetettäisiin 2 000 siirtolaista, jotka rakentaisivat sinne kaupunkeja ja käännyttäisivät intialaisia kristinuskoon. Majesteetit pyrkivät myös varmistamaan, että löydetyt maat tunnustettaisiin heille kuuluviksi.Landström 1966, s. 104–105. Paavi vahvisti tämän oikeuden toukokuussa 1493.Landström 1966, s. 108. Barcelonassa Kolumbus sai sankarin vastaanoton. Hän toi näytteille alkuasukkaita, eksoottisia eläimiä, kultaa, puuvillaa, aloeta, mausteita ja nahkoja. Intiaanit kastettiin, ja yksi heistä toimi myöhemmin tulkkina Kolumbuksen uusilla matkoilla.Landström 1966, s. 106–107. Kolumbuksen löytämien saarten luonteesta syntyi erimielisyyttä. Kolumbus uskoi löytäneensä juuri sen, mitä oli lähtenyt hakemaankin: meritien Aasiaan. Monet uskoivat häntä, mutta monet myös kiistivät Kolumbuksen löytämien saarten olevan Aasiassa. Kuningaspari asettui varauksellisesti Kolumbuksen kannalle.Fernández-Armesto 1991, s. 95–96. ===== Päiväkirja ===== Kolumbus kirjoitti ensimmäisestä matkastaan päiväkirjan (suomennettu Amerikan löytöretken päiväkirja, suomennos Erkki Valkeila), joka on säilynyt nykypäivään Bartolomé de las Casasin jäljentämänä. Las Casas on lyhennellyt kirjaa monin paikoin, mutta ilmeisesti kuitenkin poistanut vain lähes mielenkiinnottomia osia kuten mainintoja säästä. ==== Toinen matka ==== Toiselle matkalleen Kolumbus lähti 24. syyskuuta 1493. Hänellä oli seitsemäntoista laivaa, 1 500 henkeä, hevosia, siemenviljaa, viiniköynnöksiä ja muuta tavaraa uusiin maihin perustettavien siirtokuntien tarpeisiin. Mukana oli myös Kristofferin veli Diego Kolumbus. Hän jäi Hispaniolan saarelle perustetun La Isabela -siirtokunnan ylipäälliköksi. Kristoffer löysi saaren sisäosista kulta-alueen. Sen jälkeen hän purjehti Kuubaan ja Jamaikaan, mutta palasi sieltä huonossa kunnossa syyskuussa 1494 La Isabelaan, minne oli sillä välin tullut hänen toinenkin veljensä, Bartolomé. Kristofferin ollessa matkalla osa väestöä oli alkanut niskuroida Diegoa vastaan. Kapinoijat anastivat lopulta Bartolomén laivat ja lähtivät Espanjaan kantelemaan kuningasparille Kolumbusta vastaan. Lähes satatuhantinen intiaaniväestö kävi mellastelevien espanjalaisten kimppuun, vaikka Kolumbus olikin kaikin tavoin omalta osaltaan pyrkinyt rauhallisiin väleihin intiaanien kanssa. Ennen matkaa kuningatar Isabella oli antanut hänelle tarkat ohjeet, että intiaaneja on kohdeltava ”hyvin ja rakkaudella”, jotta näistä tulisi katolisia kristittyjä ja Espanjan kuninkaan alamaisia. Huom. lähdeviite ei kata aivan koko lainausta. Syksystä kevääseen käytyjen taistelujen ja intiaanien oman poltetun maan taktiikan seurauksena intiaaneja kuoli historioitsija Pietro Martire d'Anghieran mukaan 50 000, mahdollisesti jopa kaksi kolmasosaa koko väestöstä. Kolumbus onnistui rauhoittamaan saaren ehkä ainakin väliaikaisesti maaliskuussa 1495 sen keskiosiin tekemällään invaasiolla, joskin taistelut jatkuivat seuraavana vuonna.Fernández-Armesto 1991, s. 112–113. Viisisataa intiaania lähetettiin Sevillaan myytäviksi orjiksi. Espanjaan menneet niskurit saivat aikaan sen, että kuningaspari lähetti Hispaniolaan luottamusmiehen tutkimaan saaren oloja. Kolumbus palasi Espanjaan ja sai helposti kumotuksi häntä vastaan esitetyt syytökset. ==== Kolmas matka ==== Kolmannelle matkalle Kolumbus lähti 30. toukokuuta 1498 kuudella aluksella. Matkalle ei riittänyt miehiä, sillä sota Ranskaa vastaan oli käynnissä, ja Kolumbus sai laivojensa väeksi maanpakolaisuuteen tuomittuja rikollisia. Kanariansaarilla Kolumbus jakoi laivastonsa kahtia. Toinen osa purjehti suoraan Hispaniolaan, toisella hän itse lähti eteläisempää tietä Kap Verden saarien kautta ja päätyi monen vastuksen perästä ensi kertaa Etelä-Amerikan mantereelle, Orinocojoen suun seuduille. Sieltä Kolumbus kiirehti kuitenkin Hispaniolaan, missä oltiin tyytymättömiä Bartolomé Kolumbuksen tiukkaan hallintoon ja saaren ylituomari oli asettunut kapinallisten johtajaksi. Kristoffer Kolumbus saapui juuri silloin saarelle, antautui neuvotteluihin kapinallisten kanssa ja rauhan saavuttamiseksi suostui nöyryyttäviin ehtoihin. Hallitessaan Karibialla varakuninkaana ja kuvernöörinä Kolumbuksen huhuttiin harjoittaneen kovaa kuria, johon saattoi kuulua rikoksiin syyllistyneiden silpominen, nöyryyttäminen ja myyminen orjaksi. Panettelijoiden puheiden seurauksena Hispaniolaan oli lähetetty uusi käskynhaltija Francisco de Bobadilla, joka perille tultuaan hankki itselleen joukkojen suosion antamalla kaikille kullankaivuluvan Kolumbuksen veljesten poissa ollessa. Kolumbusta koskeneiden väitteiden ja hänestä laaditun raportin seurauksena Kastilian kuningaspari palautti ongelmallisen Kolumbuksen kahlittuna Espanjaan. Siellä Kolumbus vapautettiin, mutta hän menetti arvonimensä ja ylivaltansa uudessa maanosassa. ==== Neljäs matka ==== Neljännelle ja viimeiselle matkalleen meren taakse Kolumbus lähti 11. toukokuuta 1502. Hänellä oli neljä pientä laivaa ja sataviisikymmentä miestä, joukossa veljensä Bartolomé ja kolmetoistavuotias poikansa Fernando. Hispaniolan saaren käskynhaltija Ovando ei sallinut Kolumbuksen nousta lainkaan maihin, joten Kolumbus jatkoi matkaansa Hondurasin rannoille. Sieltä hän etsi salmea, josta pääsisi Intian valtamereen. Sellaista salmea ei löytynyt, mutta Veraguan tienoilla hän löysi kultaa. Hän ryhtyi perustamaan sinne siirtokuntaa mutta joutui pakenemaan intiaanien hyökkäystä Jamaikalle. Vuotavat laivat ohjattiin matalikolle, ja apua lähdettiin pyytämään Hispaniolasta, sitä kuitenkaan saamatta. Kolumbus sairastui ja espanjalaiset suututtivat saaren alkuasukkaat. Kolumbus pelastautui intiaaneilta 1. maaliskuuta 1504 tapahtuneen kuunpimennyksen avulla, jonka hän tiesi tapahtuvan. Hän lähetti intiaanipäällikölle sanan, että Jumala on päättänyt rangaista heitä, koska he näännyttivät nälkään hänen valittunsa, ja vihansa merkiksi Jumala pimentäisi kuun. Kun kuu pimeni Kolumbuksen ennustamalla hetkellä, kantoivat hätääntyneet intiaanit Kolumbukselle ruokatarvikkeita ja Kolumbus lupasi, että jos he vastakin huolehtisivat haaksirikkoisten muonituksesta, Jumala antaisi kuun paistaa. Kahdeksan kuukauden jälkeen syntyi tyytymättömän miehistön keskuudessa aseellinen kapina, jonka Bartolomé Kolumbus kukisti. Siirtolaisten suuttumusta peläten käskynhaltija Ovando joutui lopulta lähettämään laivan noutamaan haaksirikkoisia. Hispaniolasta Kolumbus kuukauden kuluttua palasi veljineen ja poikineen Espanjaan. Valtameren amiraali ja Intian varakuningas valitteli nyt köyhyyttään, sillä viimeiset varansa hän oli antanut merimiesten palkoiksi, joita hallitus ei suostunut maksamaan. Hän saapui kotimaahan 26. marraskuuta. Kolumbus ei käynyt enää Amerikassa. === Elämän loppuvaiheet ja kuolema === Palattuaan Kastiliaan Kolumbus sai nauttia ennenkokematonta vaurautta Hispaniolasta tulevien rahalähetysten ansiosta. Hänen terveytensä oli kuitenkin jo huono ja heikkeni nopeasti. Koska hän ei kyennyt kivuiltaan enää matkustamaan hoviin, poika Diego hoiti hänen asioitaan. Kolumbuksella oli leskeksi jääneen kuninkaan kanssa kiistaa viroistaan sekä saamistaan rahallisista avustuksista ja tuotoista, ja Kolumbus syytti kuningasta lupauksiensa pettämisestä.Fernández-Armesto 1991, s. 178–179. Vastineeksi kuningas tarjosi läänityksiä Kastiliassa, minkä Kolumbus torjui. Kolumbus kuoli Valladolidissa 20. toukokuuta 1506.Landström 1966, s. 185, 189. Häntä vaivanneeksi sairaudeksi on vuosisatojen ajan arveltu kihtiä. 2000-luvulla todennäköiseksi kuolinsyyksi on nostettu reaktiivinen niveltulehdus, jonka Kolumbus sai todennäköisesti ruokamyrkytyksestä matkoillaan. === Jäännösten kohtalo === Kolumbus haudattiin aluksi Valladolidiin, mutta hänen jäännöksensä on sen jälkeen siirretty useasti. Vuonna 1509 hänen poikansa Diego siirrätti jäännökset Sevillaan, Las Cuevasin luostariin. Vuonna 1541 Diegon leski kuljetutti jäännökset Atlantin yli Santo Domingoon Hispaniolaan. Sieltä ne siirrettiin 1795 Havannaan Kuubaan. Vuonna 1898 jäännökset palautettiin valtameren yli Sevillaan. Santo Domingosta oli kuitenkin vuonna 1877 löydetty laatikko, jossa oli luunkappaleita ja Kolumbuksen nimi.Landström 1966, s. 190. Sevillaan palautetuista luista otettiin DNA-näytteet, joista vuonna 2006 varmistui tutkijoiden mukaan, että ainakin osa niistä todella oli Kolumbuksen jäännöksiä.Scientists confirm Christopher Columbus' bones (USA Today) == Ulkonäkö == Kolumbuksesta ei tunneta yhtään muotokuvaa, joka olisi tehty hänen elinaikanaan. Kolumbuksen poika Fernando kuvasi Kolumbuksen sopusuhtaiseksi ja keskimääräistä pitemmäksi. Hän kertoi Kolumbuksella olleen pitkät kasvot, kyömynenä, vaaleat silmät, vaalea ja hiukan punertava iho, ja että hänen vaalea tukkansa muuttui 30 vuoden iässä valkoiseksi. Las Casasin kuvauksen mukaan Kolumbuksen parta ja hiukset olivat punaisia, kunnes muuttuivat valkoisiksi. == Säilyneet dokumentit == Tärkeimmät Kolumbukseen liittyvistä primaarilähteistä ovat Kolumbuksen omat päiväkirjat, joita hän kirjoitti matkoillaan kuningasparin luettavaksi. Alkuperäiset kirjat ovat kadonneet, mutta ensimmäisestä ja kolmannesta kirjasta on olemassa osittaiset ennallistukset. Neljännestä matkasta ei ole olemassa päiväkirjaa, mutta siltä on säilynyt Kolumbuksen pojaksi Ferdinandiksi oletetun kirjoittajan silminnäkijäkuvaus. Ferdinand kirjoitti isästään myös elämäkerran. Kolumbukselta on lisäksi säilynyt kirjeenvaihtoa kuningasparin ja näiden läheisten kanssa. Kolumbus oli syvästi uskonnollinen, ja hän kirjoitti vuosien 1501–1502 ja 1505 aikana kokoelman raamatullisista ennustuksista, joiden hän ilmeisesti ajatteli liittyvän itseensä. == Kolumbuksen jälkimaine ja merkitys == === Kiista Amerikan löytämisen kunniasta === Kolumbuksen kuoltua hänen poikansa Diego ja Fernando kävivät Kastilian kruunua vastaan pitkällisiä oikeuskiistoja tuotoista, jotka he katsoivat kruunun olevan heille velkaa. Kruunu tukeutui 1500-luvun alkupuoliskon aikana hanakasti erilaisiin väitteisiin, joiden mukaan Kolumbus ei olisi ollutkaan Amerikan todellinen löytäjä. Jotkut väittivät Martín Pinzónin tai Kolumbusta edeltäneen "tuntemattoman luotsin" löytäneen maanosan ennen Kolumbusta. Jotkut jopa todistivat oikeudessa ettei Kolumbus olisi edes käynyt mannermaalla kolmannen matkansa aikana. Kolumbuksen edelle nostettiin myös löytöretkeilijä Amerigo Vespucci, jonka väitettiin virheellisesti käyneen Amerikan mantereella ennen Kolumbusta. Lopulta koko maanosa nimettiin pian Kolumbuksen kuoltua Vespuccin mukaan, sillä Vespuccin väitettiin hataralta pohjalta ensimmäisenä tienneen käyneensä uudessa maanosassa eikä Aasiassa.Fernández-Armesto 1991, s. 185–187. === Myöhempi maine === Kolumbusta on kutsuttu Uuden maailman "löytäjäksi", vaikka viikinkejä olikin käynyt Pohjois-Amerikassa ennen häntä. Vasta Kolumbuksen matkan seurauksena Amerikka kuitenkin avautui eurooppalaisille löytöretkeilijöille, hyödyntäjille ja asuttajille. Historiankirjoitus olikin perinteisesti suhtautunut Kolumbukseen sankarina, jonka Eurooppaan tuomat rikkaudet ja Amerikan avaaminen eurooppalaisasutukselle hyödyttivät Espanjaa ja muuta Eurooppaa suuresti. Nykyisin Kolumbusta arvioitaessa kiinnitetään kuitenkin huomio Amerikan eurooppalaisvalloituksen tuottamaan tuhoon esimerkiksi alkuperäisasukkaille ja maanosaan rahdatuille afrikkalaisorjille. Esimerkiksi Méxicossa Kolumbuksen kunniaksi pystytetty patsas poistettiin vuonna 2020 ja sen tilalle asennetaan nuorta alkuperäiskansan naista esittävä patsas. Kolumbuksen taidot kapteenina, kokeneena merenkävijänä ja navigoijana arvostetaan nykyisinkin korkealle. Kolumbus osasi valita reittinsä Amerikkaan ja takaisin taitavasti, ja samat reitit ovat edelleenkin käytössä. Hän osasi myös hyödyntää taitavasti Kanarianvirtaa. Hän kykeni lisäksi löytämään laskelmiensa avulla takaisin edellisillä matkoillaan löytämilleen satamille. Kolumbus piti kuitenkin lisääntyvistä todisteista huolimatta kuolemaansa saakka itsepintaisesti kiinni luulostaan, että hän oli löytänyt meritien Euroopan ja Aasian välillä. == Perintö == === Juhlistaminen ja muistopäivät === Kolumbuksen maihinnousua juhlistetaan edelleen monissa Amerikan maissa sekä Espanjassa ja Italiassa. Latinalaisessa Amerikassa monet juhlistavat Kolumbuksen sijaan alkuperäisväestön ja espanjalaisten kulttuurien yhdistymistä. Yhdysvalloissa vietetään vuosittain lokakuun toisena maanantaina kansallista juhlapäivää Kolumbuksen päivää. 1990-luvulle tultaessa Kolumbuksen juhlinta oli alkanut herättää myös vastustusta alkuperäiskansojen kohtalon vuoksi, ja jotkut ovat ehdottaneet päivän tilalle ”alkuperäiskansojen päivää”. === Kolumbuksen mukaan nimettyjä paikkoja === Kristoffer Kolumbuksen mukaan on nimetty Amerikassa useita kaupunkeja, alueita ja muita paikkoja, kuten Kolumbian tasavalta Etelä-Amerikassa, Washington, District of Columbia, Kanadan provinssi Brittiläinen Kolumbia, Ohion pääkaupunki Columbus, Oregonin Columbiajoki ja Columbian yliopisto. == Lähteet == * * ===Viitteet=== == Aiheesta muualla == Luokka:Keskiajan henkilöt Luokka:Italialaiset tutkimusmatkailijat Luokka:Vuonna 1451 syntyneet Luokka:Vuonna 1506 kuolleet Luokka:Amerikan löytäminen Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Kristoffer Kolumbus
137	Christopher Lloyd (s. 22. lokakuuta 1938Stamford, Connecticut, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Lloydin ensimmäinen elokuvarooli oli mielisairaalan potilaana elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän. Hän on esiintynyt myös yhdysvaltalaisessa tilannekomediassa Taxi ja esitti keksijä Emmett ”Doc” Brownia Paluu tulevaisuuteen -trilogiassa 1985, 1989 ja 1990. Star Trek III: Spockin paluu -elokuvassa hän oli klingonikomentaja Krugen roolissa. Hän esiintyi myös kahdessa The Addams Family -elokuvassa esittäen roolihahmoa nimeltä Fester. Lloyd näytteli myös tuomari Tuhoa Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? -elokuvassa. Hän myös esitti päähenkilöä Drew Blanckia pelissä Toonstruck. Lloyd antoi ääninäyttelijänä Anastasia-animaatioelokuvassa puheäänen Grigori Rasputinille. == Filmografia == * Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo’s Nest, 1975) * Kolme soturia (Three Warriors, 1977) * Mitäs täällä roikut Henry Moon? (Goin’ South, 1978) * 7 hurjapäätä (The Fantastic Seven, 1979) * Butch ja Kid – nuoret hurjat (Butch and Sundance: The Early Days, 1979) * The Lady in Red (1979) * Poliisiauto 6-Z-4 ei vastaa (The Onion Field, 1979) * Schizoid (1980) * Yksinäinen ratsastaja (The Legend of the Lone Ranger, 1981) * Varokaa, isä on irti! (Mr. Mom, 1983) * Ollako vai eikö olla – siinä leffa! (To Be or Not to Be, 1983) * Star Trek III: Spockin paluu (Star Trek III: The Search for Spock, 1984) * Superässä – Buckaroo Banzai (The Adventures of Buckaroo Banzai Across the 8th Dimension, 1984) * Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future, 1985) * Cluedo – pelaa henkesi edestä (Clue, 1985) * Ihmeitä (Miracles, 1986) * Bobo (Walk Like a Man, 1987) * Väärillä raiteilla (Track 29, 1988) * Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (Who Framed Roger Rabbit, 1988) * Lahjotut (Eight Men Out, 1988) * Turha joukko (The Dream Team, 1989) * Paluu tulevaisuuteen II (Back to the Future Part 2, 1989) * Miksi juuri minä? (Why Me?, 1990) * Paluu tulevaisuuteen osa III (Back to the Future Part 3, 1990) * Ankronikka: Kadonneen lampun metsästäjät (DuckTales The Movie: Treasure of the Lost Lamp, 1990) (ääni) * Commando – kotien puolesta (Suburban Commando, 1991) * The Addams Family – Perhe Addams (The Addams Family, 1991) * Kaveria ei jätetä (T Bone N Weasel, 1992) * 20 Bucks (Twenty Bucks, 1993) * Ville Vallaton (Dennis the Menace, 1993) * Addams Family II (Addams Family Values, 1993) * Enkelit (Angels in the Outfield, 1994) * Hurja kesäleiri (Camp Nowhere, 1994) * Murha suorassa lähetyksessä (Radioland Murders, 1994) * The Pagemaster: Riku kirjamaassa (The Pagemaster, 1994) * Denverin keikka (Things to Do in Denver When You’re Dead, 1995) * Rent-A-Kid (1995) * Cadillac Ranch (1996) * Kauhun valtatie (Quicksilver Highway, 1997) * Elämän risteyksessä (Changing Habits, 1997) * Aito Blondi (The Real Blonde, 1997) * Anastasia (1997) (ääni) * The Ransom of Red Chief (1998) * Maanmainio marsilainen (My Favorite Martian, 1999) * Liisa ihmemaassa (Alice in Wonderland, 1999) * Vaippahousut vauhdissa (Baby Geniuses, 1999) * It Came from the Sky (1999) * Convergence (1999) * Henki (Wit, 2001) * When Good Ghouls Go Bad (2001) * Valtatie 60 (Interstate 60: Episodes of the Road, 2002) * Wish You Were Dead – kahden naisen välissä (Wish You Were Dead, 2002) * Hei Arnold! Elokuva (Hey Arnold! The Movie, 2002) * Admissions (2004) * Bad Girls from Valley High (2005) * Enfants terribles (2005) * A Perfect Day (2006) * Flakes (2007) * Kärpäsenä kuuhun (Fly Me to the Moon, 2008) (ääni) * Desperon taru (The Tale of Despereaux, 2008) (ääni) * Call of the Wild (2009) * Pentujengi ja joulupentu (Santa Buddies, 2009) * Piraija (Piranha, 2010) * Love, Wedding, Marriage (2011) * Piranha 3DD (2012) == Lähteet == == Aiheesta muualla == Luokka:Yhdysvaltalaiset näyttelijät Luokka:Primetime Emmy -palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt	Christopher Lloyd
142	Johan Carl Ludvig Engel (; ) oli saksalainen arkkitehti, joka työskenteli vuodesta 1816 Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hänen arkkitehtuurinsa edusti uusklassista empiretyyliä. Engel loi pääkaupungiksi korotetulle Helsingille monumentaalikeskustan ja toimi koko suomalaisen rakennustaiteen suunnannäyttäjänä 1800-luvun alkupuoliskolla. Preussilaissyntyinen Engel työskenteli Berliinissä, Tallinnassa ja Pietarissa ennen siirtymistään Suomeen. Hän sai ensin Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehtina ja myöhemmin Intendentinkonttorin johtajana laajan vaikutusvallan ja ainutlaatuiset mahdollisuudet toteuttaa arkkitehtonisia visioitaan. Engelin päätyö Helsingissä on Senaatintorin empiremiljöö, johon kuuluvat Helsingin tuomiokirkko, Valtioneuvoston linna, Helsingin yliopiston päärakennus ja Kansalliskirjasto. Hän suunnitteli myös runsaasti kirkkoja ja julkisia rakennuksia eri puolille Suomea sekä piirsi useiden kaupunkien, kuten Turun ja Porvoon ruutuasemakaavat. ==Elämäkerta== ===Varhainen ura=== Johann Carl Ludwig Engel syntyi vuonna 1778 Berliinissä, silloisessa Preussin kuningaskunnan pääkaupungissa. Hänen isänsä oli muurarimestari Johann Philipp Engel. Isänsä esimerkkiä seuraten Engel suuntautui rakennusalalle ja aloitti opinnot Berliinin maineikkaassa rakennusakatemiassa Bauakademissa. Akatemiassa opetettiin teknisten aineiden lisäksi ”rakennustaiteen historiaa ja hyvää arkkitehtonista makua”; hyvällä maulla tarkoitettiin käytännössä tuon ajan muotityyliä, uusklassismia. Engelin kanssa samaan aikaan Bauakademissa opiskeli Karl Friedrich Schinkel, myöhemmin Preussin maineikkain arkkitehti ja Berliinin uusklassisen keskustan luoja. Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että Engel ja Schinckel olisivat tunteneet toisensa opiskeluaikanaan. Vuoteen 1800 mennessä Engel valmistui Bauakademista maanmittariksi ja vuonna 1804 arkkitehdiksi. Tutkintotodistuksensa mukaan hän oli tehnyt oppilastöinä piirustukset koulua, virastotaloa, myllyä ja viljavarastoa varten. Todistuksessa korostettiin erityisesti Engelin ”eleganttia piirustustapaa”. Valmistumisensa jälkeen Engel sai viran Preussin rakennushallituksessa. Virassaan hän pääasiassa avusti vanhempia arkkitehteja ja suunnitteli teollisia rakennuksia ja rakennelmia, kuten myllyjä, patoja ja vesipumppuja. Ansioluettelossa, jonka Engel laati erottuaan rakennushallituksen palveluksesta, hänen mainitaan suunnitelleen kahdeksan myllyä sekä tehneen 60 piirustusta pienempiä pato- ja myllylaitteita sekä vesipumppuja varten. Entisen opettajansa, arkkitehti Philipp Bernhard Bensonin kanssa hän suunnitteli myös kolme julkista rakennusta: Neuruppinin kaupungin raatihuoneen ja Pyhän Marian kirkon sekä Zittaun kaupungin raatihuoneen. Näistä Neuruppinin kirkko on edelleen jäljellä. Engelin vanhin säilynyt rakennuspiirustus on suunnitelma Preussin kruununleipomoksi vuodelta 1806; tätä rakennusta ei kuitenkaan toteutettu. Vuonna 1806 Ranska voitti Preussin Jenan–Auerstedtin taistelussa. Maa joutui antautumaan Napoleonille, mikä lamautti Preussin rakennustoiminnan. Työpulan vuoksi Engel otti vuonna 1808 vastaan kaupunginarkkitehdin viran Venäjän keisarikuntaan kuuluvasta Tallinnasta, jonka asukkaista suurin osa oli baltiansaksalaisia. Engelin Tallinnaan suunnittelemista rakennuksista tiedetään vain vähän, ja vain yksi kaupungin vanhassa keskustassa sijaitseva yksityistalo on onnistuttu identifioimaan hänen työkseen. Tallinnakaan ei kuitenkaan tarjonnut Engelille riittävästi työtä, joten hän suuntasi katseensa keisarillisen Venäjän pääkaupunkiin Pietariin. ===Ensimmäiset kosketukset Suomeen=== Engel erosi 1813 Tallinnan kaupunginarkkitehdin virasta ja siirtyi pietarilaisen tehtailijan C. R. Lomanin palvelukseen. Hän matkusti Turkuun johtamaan Lomanin omistaman sokeritehtaan laajennusta ja vietti siellä kaksi vuotta. Engelin Turussa viettämät vuodet osoittautuivat merkityksellisiksi hänen tulevalle uralleen. Hän tutustui Turun akatemian fysiikan professoriin Gustaf Gabriel Hällströmiin, jonka kautta hän sai suunniteltavakseen akatemian tähtitornin. Vuonna 1819 valmistuneesta Vartiovuoren tähtitornista tuli Engelin ensimmäinen merkittävä suunnittelutyö Suomessa. Ilmeisesti Turussa solmittujen kontaktien kautta Engelin nimi kantautui Johan Albrecht Ehrenströmin korviin. J. A. Ehrenström, vanha kustavilainen diplomaatti ja hovimies, oli Helsingin uudelleenrakennuskomitean puheenjohtaja. Ehrenström oli laatinut pääkaupungiksi korotetulle Helsingille hienostuneen uuden asemakaavan, mutta hänellä oli vaikeuksia löytää suunnitelman toteuttajaksi sopiva arkkitehti. Ruotsin vallan aikaisia arkkitehteja, kuten uuden Yleisten rakennusten intendentinkonttorin johtajaksi nimitettyä Charles Bassia, pidettiin tyyliltään vanhentuneina ja liian ”ruotsalaisina”. Engel vieraili Ehrenströmin luona Helsingissä 1814, mukanaan nippu rakennuspiirustuksia. Hän teki hyvän vaikutuksen Ehrenströmiin, joka päätti suositella Engeliä uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Ehrenström kehotti Engeliä piirtämään suunnitelman Helsinkiin suunniteltua pörssitaloa varten ja käyttämään sitä työnäytteenä virkaa hakiessaan. Ehrenström kirjoitti Engelistä suosituskirjeet Suomen asiain komitean edustajalle Carl Johan Walleenille ja ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinderille. Eräässä kirjeessään Ehrenström kuvailee tapaamistaan Engelin kanssa: Sokeritehtaan valmistuttua 1815 Engel seurasi Lohmania Pietariin, missä hän imi vaikutteita uusklassismin venäläisestä muodosta. Pörssitalon lisäksi hän laati luonnokset teatteriksi Pietariin sekä valtavaksi kirkoksi Moskovaan. Nämä piirustukset esiteltiin keisari Aleksanteri I:lle, ja ne saivat suopean vastaanoton keisarilta, joka oli innokas arkkitehtuurin harrastaja. Virantäyttöprosessi kesti silti vuosia; etenkin Carl Walleen oli varauksellinen Engeliä kohtaan ja toivoi, että uudelleenrakennuskomitean palvelukseen kiinnitettäisiin joku Pietarin taideakatemian oppilas. Keisarilliseen byrokratiaan turhautunut Engel valmisteli jo muuttoa takaisin kotikaupunkiinsa Berliiniin, mutta hänen suunnitelmansa keskeytyivät helmikuussa 1816. Tuolloin keisari hyväksyi Ehrenströmin ehdotuksen Engelin kiinnittämisestä Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. 38-vuotias Engel muutti samana vuonna perheineen Helsinkiin, kaupunkiin, jonka uudelleenrakentamisesta tuli hänen elämäntyönsä. ===Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti=== Engelin päätyö oli Senaatintorin ja sitä ympäröivien rakennusten suunnittelu. Ehrenströmin asemakaava korosti klassismin ihanteiden mukaisesti aukion symmetriaa. Pohjoisreunalle oli varattu paikka luterilaiselle kirkolle ja sen edessä olevalle päävartiolle, itä- ja länsireunoille taas senaatintalolle ja kenraalikuvernöörin palatsille, joiden tuli olla keskenään symmetriset. Engelin ensimmäinen työ Helsingissä oli Senaatintorin eteläreunassa sijainneen Bockin talon muuttaminen (alun perin väliaikaiseksi) kenraalikuvernöörin palatsiksi. Myös muut Ruotsin vallan aikaiset kauppiastalot, jotka reunustivat toria etelästä, modernisoitiin klassismin ihanteiden mukaisiksi. Vuonna 1822 valmistui torin itäreunalle massiivinen Senaatintalo (nyk. Valtioneuvoston linna), jota Engel piti parhaana siihenastisena työnään ja johon hän myöhemmin viittasi mestariteoksenaan. Länsireuna varattiin aluksi kenraalikuvernöörin palatsille, mutta myöhemmin siihen päätettiin sijoittaa yliopiston päärakennus, koska Turusta vuonna 1827 Helsinkiin siirretty yliopisto tarvitsi kipeästi tiloja ja koska kenraalikuvernöörillä oli jo torin varrella sangen edustava palatsi. Päärakennus valmistui 1832. Engelin päätyöksi muodostui luterilaisen pääkirkon, Nikolainkirkon (nyk. Helsingin tuomiokirkko), suunnittelu. Hän hioi kirkon piirustuksia vuosikymmenen ajan ja pyrki tekemään siitä mahdollisimman ”puhtaan” ja klassismin ihanteiden mukaisen. Kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1830 ja ne olivat kesken vielä Engelin kuollessa 1840. Hänen seuraajansa saattoivat rakennustyöt päätökseen, mutta samalla tekivät lisäyksiä Engelin alkuperäisiin piirustuksiin ja muuttivat ratkaisevasti kirkon ulkoasua. ===Intendentinkonttorin johtaja=== Intendentinkonttorin johtaja Charles Bassi erosi 1824 tehtävästään. Auennutta intendentin virkaa tarjottiin välittömästi Engelille, jota pidettiin liki ainoana pätevänä ehdokkaana koko maassa. Engel antoi kuitenkin vältteleviä vastauksia, koska hän hautoi jälleen kerran suunnitelmia paluusta Berliiniin. Hän kävi kirjeenvaihtoa preussilaisten viranomaisten kanssa ja tiedusteli mahdollisuuksiaan valtion virkoihin. Tämä aiheutti huolta helsinkiläisissä, jotka pelkäsivät menettävänsä Engelin. Itse keisari Aleksanteri I vaati, että Engelistä oli pidettävä kiinni keinolla millä hyvänsä, ja julisti ”en halua menettää tätä miestä!”. Saatuaan Berliinistä kielteisiä vastauksia Engel ottikin nopeasti intendentin viran vastaan sangen muhkein ehdoin: hän sai nauttia palkkaa sekä uudelleenrakennuskomitean arkkitehdin että Intendentinkonttorin johtajan virasta, ja sai päälle eläkkeen sekä muita etuisuuksia. Intendentinkonttorin (myöh. Rakennushallitus) tehtävänä oli valvoa julkista rakentamista Suomen suuriruhtinaskunnassa. Kaikkien julkisten rakennusten piirustukset tuli lähettää konttoriin tarkastusta ja hyväksymistä varten, jonka lisäksi siellä laadittiin tilauksesta rakennuspiirustuksia. Konttorissa suunniteltiin Engelin 15-vuotisen toimikauden aikana useita kymmeniä rakennuksia vuodessa: kirkkoja, pappiloita, kartanoja, kouluja, raatihuoneita, lääninhallituksia, sairaaloita, kasarmeja, vankiloita, tullikamareja ja majakoita. Yleisin tuote olivat kirkot: Engelin valvonnassa suunniteltiin kaikkiaan 51 kirkkoa ja 33 tapulia sekä kymmenen kirkon uudistustyöt. Konttorissa työskenteli intendentin lisäksi aluksi kaksi ja myöhemmin kolme arkkitehtia konduktöörin virkanimikkeellä; lisäksi Engel, joka halusi huolehtia uuden sukupolven kasvattamisesta, piti konttorissa myös arkkitehtioppilaita. Engelin siirtyessä intendentiksi hänen vaikutusvaltansa laajeni siis Helsingistä koko maahan. Hän suhtautui virkaansa kunnianhimoisesti ja piti tehtävänään levittää maakuntiin ”parempaa arkkitehtuuria ja hyvää makua”. Konttorin laajasta tuotannosta luonnollisesti vain pieni osa oli Engelin itsensä suunnittelemaa, mutta kaikki sen arkkitehdit seurasivat hänen tyyli-ihanteitaan. Konttorin kautta uusklassismi levisi 1800-luvun alkupuoliskon määrääväksi rakennustyyliksi: pappiloiden, raatihuoneiden ja kartanoiden kautta tyyli omaksuttiin kaupunkien porvaristaloihin ja myös vauraimpiin maalaistaloihin. Kenties kuuluisin Engelin Helsingin ulkopuolisista töistä on Eckerön postitalo joka nousi Ahvenanmaan läntisimpään pitäjään Eckeröön, Ruotsista tulleen ikiaikaisen merireitin varrelle. Hän suunnitteli postitalosta tietoisesti liian suuren, sillä sen oli tarkoitus toimia Suomen suuriruhtinaskunnan voimanosoituksena Ruotsin suuntaan. Engelin lukuisista uusklassisista kirkoista huomattavimmat ovat luterilaiset Lapuan tuomiokirkko, Oulun tuomiokirkko ja Haminan kirkko (nyk. Johanneksen kirkko) sekä Turun ortodoksinen kirkko. Myös Porin raatihuone ja Haminan raatihuone kuuluvat hänen huomattaviin töihinsä. Intendentin ominaisuudessa Engel laati myös useiden kaupunkien asemakaavat. Ensimmäisen näistä hän teki Turkuun vuoden 1827 palon jälkeen, jossa kaupunki oli tuhoutunut lähes täysin. Uusklassismin ihanteiden mukainen ruutukaava korosti paloturvallisuutta: kadut olivat leveitä, korttelit väljiä ja yli yksikerroksiset puurakennukset kiellettyjä. Samoja periaatteita Engel sovelsi myös muissa asemakaavoissaan: Tampereella (1830), Hämeenlinnassa (1831), Porvoossa (1832), Jyväskylässä (1833) ja Mikkelissä (1837). Engelin suunnittelema Porvoon asemakaava kuitenkin toteutettiin vain osittain: Vanha Porvoo jäi ennalleen, mutta sen eteläpuolelle rakennettiin Engelin suunnitelman mukainen uusi kaupunginosa. === Viimeiset vuodet === Engel kuoli 14. toukokuuta 1840 kotonaan Bulevardilla sairasteltuaan viimeisinä vuosinaan. Hänet on haudattu perhehautaan Hietaniemen hautausmaalle. ==Yksityiselämä== === Perhe === Engel avioitui saksalaissyntyisen vaimonsa Charlotte Sophien (1782–1831), omaa sukua Barth, kanssa viimeistään vuonna 1811. Charlotte Engel oli kotoisin Lüneburgista. Perheeseen syntyi viisi lasta: * Emilie Charlotte (1812–1840) * Carl Eduart (1813–1815) * Carl Alexander (1818–1843), arkkitehti * Ludvig Albert (1820–1897), upseeri * Johan Wilhelm (1821–1849), lääketieteen ja kirurgian tohtori === Seuraelämä === Aikalaiset kuvailivat Carl Ludvig Engeliä pidättyväiseksi herrasmieheksi, joka pukeutui elegantisti ja käyttäytyi aina ryhdikkäästi ja moitteettomasti. Engel oli julkisesti esiintyessään jäykkä ja vähäpuheinen, mikä saattoi johtua siitä, ettei ruotsin kieli ollut hänen äidinkielensä; hän puhui elämänsä loppuun saakka ruotsia paksulla saksalaisella korostuksella. Helsingin seurapiirien suhtautuminen Engeliin oli kaksijakoista: hänen taitavuuttaan arkkitehtina ihailtiin, mutta monia hänen rakennussuunnitelmiaan pidettiin liian korkealentoisina ja uhkarohkeina, ja eräät pitivät häntä jopa saksalaisena seikkailijana. Nämä ennakkoluulot saavuttivat huippunsa Nikolainkirkon ongelmallisen rakennustyön aikana; kirkkoa pidettiin liian huterasti suunniteltuna, ja helsinkiläisten väitettiin jopa lyöneen vetoa siitä, mihin suuntaan se kaatuu. Engel viihtyi parhaiten pienessä ja luotetussa piirissä. Hänen parhaita ystäviään olivat kenraalikuvernöörin kanslian tirehtööri E. B. von Weissenberg, koskenperkaustoimikunnan johtaja Carl Rosenkampff sekä vuoriyli-intendentti Nils Nordenskiöld. Tämä herranelikko kokoontui säännöllisesti juomaan teetä von Weissenbergin taloon Vanhan kirkon porttia vastapäätä. Seurue puhui keskenään todennäköisesti saksaa, sillä von Weissenberg ja Rosenkampff olivat syntyisin Liivinmaalta, jonka yläluokka oli tuolloin vielä saksankielistä. Berliiniläissyntyinen Engel ei koskaan kunnolla kotiutunut Helsinkiin, joka oli hänen silmissään pieni, kylmä ja kulttuuritarjonnaltaan puutteellinen provinssikaupunki. Saatuaan Senaatintalon valmiiksi Engel harmitteli ystävälleen kirjeessä, että se sijaitsi Helsingissä eikä Berliinissä, jossa sille olisi osattu antaa oikeanlaista arvoa. Etenkin pitkien ja pimeiden talvien aikana hän kärsi koti-ikävän puuskista ja hautoi suunnitelmia paluusta Preussiin. Engel ei kuitenkaan koskaan pannut näitä suunnitelmia täytäntöön, sillä hän tiesi, ettei voisi kotimaassaan saavuttaa samanlaista asemaa ja saada yhtä ainutlaatuisia suunnittelutöitä kuin Suomessa. Lopullisesti hän hylkäsi lähtösuunnitelmansa saadessaan Intendentinkonttorin johtajan viran 1824. === Koti === Intendentinkonttorin johtajaksi päästyään Engel ryhtyi suunnittelemaan perheelleen omaa taloa. Se valmistui vuonna 1828 Bulevardille, joka oli muodostunut Helsingin yläluokan suosimaksi asuinalueeksi. Bulevardi 18:ssa sijainnut puinen empiretalo oli aikansa helsinkiläisellä mittapuulla ylellinen: siinä oli sali, ruokasali, vieraiden vastaanottohuone, Engelin työhuone, isäntäväen makuuhuoneet sekä keittiö ja palvelusväen tilat. Taloa ympäröi suuri puutarha, jonka hoitamiseen Engel keskittyi erityisellä innolla. Taloa ja puutarhaa hoiti suuri palveluskunta. Engelin talo sijaitsi alkuperäisellä paikallaan vuoteen 1883 asti, jolloin se purettiin ruotsinkielisen tyttölyseon koulurakennuksen tieltä. ==Engelin tärkeimmät rakennukset== ===Tärkeimmät rakennukset Helsingissä=== thumb\|300px\|Keisarillinen palatsi, nykyisin presidentinlinna. Bockin talon (1763) muutos ja laajennus Kenraalikuvernöörin palatsiksi (1816–1819) Senaatin talo (nyk. Valtioneuvoston linna, (1818–1822) Katajanokan kasarmi, Merikasarmi, (nyk. ulkoministeriön rakennus, 1820) Kaartin kasarmi (nyk. Suomen puolustusministeriön päärakennus, 1822) Kantonistikoulun päärakennus (nyk. osa Helsingin yliopiston Topelia-korttelia, 1823) Divisioonankomentajan talo (nyk. valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolna, 1825) Vanha kirkko (1826) Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1827) Yliopiston päärakennus (1832) Seurahuone (nyk. kaupungintalo, 1832) Yliopiston tähtitorni (1834) Yliopiston kirjasto, (nyk. Kansalliskirjasto, 1840) Lapinlahden sairaala (1841) Yksityistalon (1820) muutos ja laajennus Keisarilliseksi palatsiksi (1843) (nyk. presidentinlinna) Nikolainkirkko (myöh. Suurkirkko, nyk. Helsingin tuomiokirkko, 1852) Kaartin lasaretti (1827) ===Töitä muualla Suomessa=== Vartiovuoren tähtitorni, Turku (1818) Moision kartanon päärakennus, Elimäki, Kouvola (1820) Jämsän kirkko (1824, tuhoutunut tulipalossa 1925) Hämeenkosken kellotapuli (1824) Eckerön posti- ja tullitalo (1826) Kuopion Lyseon lukio (1826) Keminmaan (ent. Kemin maaseurakunnan) uusi kirkko (1827) Lapuan tuomiokirkko (1827) Tampereen vanhan kirkon kellotapuli (1828) Sahalahden kirkko, Kangasala (1830) Maalahden kellotapuli (1831) Hollolan kellotapuli (1831) Korsnäsin kirkko (1831) Kittilän kirkko (1831) Kajaanin raatihuone (1831) Oulun suomalainen Lyseo, nyk. Oulun Lyseon lukio (1831) Ahlaisten kirkon kellotapuli, Pori (1832) Oulun tuomiokirkko (1832) Isojoen kirkko (1833) Sysmän kirkon laajennus (1833) Heinolan pitäjänkirkon (ent. Heinolan maaseurakunnan kirkon) kellotapuli (1834) Hämeen lääninhallituksen talo Hämeenlinnassa (1834) Laukaan kirkko (1835) Noormarkun vanha kirkko (1835) Sannäsin kartano (1836–1837) Vuojoen kartano, Eurajoki (1836) Kokkolan raatihuone (1837) Alajärven kirkko (1836) Nokian kirkko (1837) Kankaanpään kirkko (1839) Åbo Svenska Teaterin julkisivu (1839) Suodenniemen kirkon torni (1839) Pälkäneen kirkko (1839) Haminan raatihuoneen uudelleenrakennus (1840) Porin raatihuone (1841) Kärsämäen kirkko (1842) Heinolan (ent. kaupunkiseurakunnan) kirkon kellotapuli (1842) Mikkelin lääninhallituksen talo (1843) Utsjoen pappila (1843) Johanneksen kirkko (ent. Haminan kirkko) (1843) Luumäen kirkko (1845) Turun ortodoksinen kirkko (1845) Leppävirran kirkko (1846) Wiurilan kartanon talousrakennusten julkisivuja, Halikko, Salo Lapinjärven ruotsalaisen kirkon kellotapuli ===Luovutetulla alueella=== Säkkijärven kirkko (1833) Suistamon ortodoksinen kirkko (1839) Jaakkiman kirkko Engelin maineen vuoksi hänen nimiinsä pannaan usein rakennuksia, jotka ovat hänen oppilaidensa suunnittelemia tai joiden piirustukset on tehty intendenttikonttorissa hänen johtajakaudellaan. ==Lähteet== * Nils Erik Wickberg: Carl Ludvig Engel. Helsingin kaupunki 1973. * ===Viitteet=== ==Aiheesta muualla== * Elo, Salla: Koti Helsingissä, sydän Berliinissä: Saksalaissyntyisen Carl Ludvig Engelin sopeutuminen Suomeen. Pro gradu -työ, Tampereen yliopisto 2007. Viitattu 31.5.2011. * Carl Ludvig Engel Kansallisgallerian kokoelmissa * Luokka:Suomalaiset arkkitehdit Luokka:Saksalaiset arkkitehdit Luokka:Helsingin historia Luokka:Kirkkojen suunnittelijat Luokka:Suomensaksalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1840 kuolleet Luokka:Vuonna 1778 syntyneet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Carl Ludvig Engel
146	Chester Alan Arthur (5. lokakuuta 1829 – 18. marraskuuta 1886) oli Yhdysvaltain 21. presidentti (1881–1885). Hän nousi virkaansa varapresidentin paikalta edeltäjänsä James Garfieldin kuoltua salamurhan uhrina. Ennen presidentiksi nousuaan Arthur toimi lakimiehenä, Unionin armeijan majoitusmestarina ja New Yorkin sataman tullivirkailijana. Presidenttinä Arthurin merkittävin saavutus oli spoils-järjestelmää eli poliittisia virkanimityksiä rajoittaneen niin sanotun Pendletonin lain läpivieminen. Munuaissairautensa takia Arthur ei voittanut puolueensa ehdokkuutta toiselle presidettikaudelle. == Nuoruus == thumb\|Arthur vuonna 1859. Chester Alan Arthur syntyi 5. lokakuuta 1829 Fairfieldissä, Vermontissa. Hänen isänsä oli Irlannista Yhdysvaltoihin muuttanut baptistipappi William Arthur ja äiti Vermontissa syntynyt Malvina Stone Arthur. Chesterillä oli kaksi nuorempaa veljeä sekä neljä vanhempaa ja kaksi nuorempaa siskoa. Chesterin ollessa nuori perhe muutti Williamin työn takia paljon Vermontin lähialueilla. Chester, joka tunnettiin myös lempinimellään ”Chet”, opiskeli Union Collegessa Schenectadyssa, New Yorkin osavaltiossa, josta hän valmistui vuonna 1848. Valmistumisensa jälkeen Arthur toimi opettajana ja opiskeli lakia State and National Law Schoolissa Ballston Spassa, New Yorkissa. 1850-luvun alussa hän toimi North Pownalin, Vermont ja Cohoesin alueiden koulujen rehtorina. Vuonna 1854 Arthur sai luvan lakimiehen ammatinharjoittamiseen New Yorkissa. == Ura ennen presidentiksi nousua == Vuonna 1850 Arthur meni naimisiin virginialaisen Ellen ”Nell” Lewis Herndonin kanssa. Arthur toimi lakimiehenä New Yorkin kaupungissa ja voitti useita tunnettuja kansalaisoikeustapauksia. Yksi Arthurin lakimiesuran tunnetuimmista oikeustapauksista tapahtui vuonna 1855, kun hän edusti tummaihoista Elizabeth Jennings Grahamia tämän haasteessa newyorkilaista raitiovaunuyhtiötä vastaan. Graham oli poistettu ihonvärinsä takia yksityisen yrityksen omistamasta raitiovaunusta: Graham voitti oikeudenkäynnin ja tapaus vaikutti rotuerotteluun New Yorkin julkisessa liikenteessä. Toinen Arthurin tunnetuista oikeudenkäynneistä oli niin kutsuttu Lemmonin orjatapaus vuonna 1860: tuolloin New Yorkin korkein oikeus määräsi, että kaikki New Yorkin osavaltion läpi kuljetetut orjat ovat vapaita. Oikeudenkäynnin aikoihin Arthur liittyi uuteen orjuutta vastustaneeseen republikaaniseen puolueeseen. 1850-luvun lopussa Arthur liittyi vapaaehtoisena New Yorkin armeijaan. Yhdysvaltain sisällissodan sytyttyä vuonna 1861 Arthur palveli muun osavaltion tapaan Unionin joukoissa. Sodassa hän toimi huoltojoukkueen johdossa () tehtävänään organisoida New Yorkin armeijan ruoka- ja varustekuljetuksia. Arthur ei joutunut sodan aikana kertaakaan sotatoimiin. Vuonna 1871 republikaanien presidentti Ulysses S. Grant nimitti vaikutusvaltaisen republikaanipoliitikko Roscoe Conklingin suosituksesta Arthurin New Yorkin satamaan tullitehtäviin. Virkamiesten poliittinen nimittäminen oli tuohon aikaan normaalia ja sitä kutsuttiin spoils- järjestelmäksi. Arthur, joka sai nimityksen myötä noin tuhat alaista, palkkasi alaisikseen Conklingin tukijoita. Hallituksen rahoilla palkatut Conklingin tukijat taas antoivat osan palkastaan suoraan republikaaniselle puolueelle. Lopulta vuonna 1879 presidentti Rutherford B. Hayes pyrki lopettamaan poliittiset nimitykset ja tämän takia erotti myös Arthurin virastaan. Seuraavana vuonna Arthurin vaimo Ellen Herndon kuoli keuhkokuumeeseen. == Nousu presidentiksi == Vuoden 1880 presidentinvaaleja edeltäneessä republikaanien puoluekokouksessa puolue oli jakautunut kahtia aiemmin presidenttinä toimineen Ulysses S. Grantin ja senaattori James Blainen tukijoihin. Ennätyksellisen 36 äänestyskierroksen jälkeen puolue valitsi kompromissina presidenttiehdokkaakseen Unionin kenraalina ja kongressiedustajana kunnostautuneen James Garfieldin. Arthur valittiin Garfieldin varapresidenttiehdokkaaksi. Vaaleissa Garfield voitti vastaehdokkaansa demokraattien Winfield Hancockin ja nousi 4. maaliskuuta 1881 Yhdysvaltain 20. presidentiksi. Alle neljä kuukautta virkaanastujaistensa jälkeen Garfieldia vastustanut illinoisilainen lakimies Charles J. Guiteau ampui tämän juna-asemalla Washingtonissa. Garfield haavoittui vakavasti ja kuoli kaksi kuukautta myöhemmin, 19. syyskuuta, Valkoisessa talossa. Varapresidenttinä toiminut Arthur vannoi presidentin virkavalansa asunnossaan Manhattanilla aikaisin seuraavana aamuna. Koska Arthur oli ennen presidentiksi nousuaan kannattanut virkamiesten poliittisia nimityksiä, ihmiset yllättyivät, kun hän ryhtyi edeltäjänsä tapaan vastustamaan poliittisia nimityksiä. Tammikuussa 1883 Arthur hyväksyi Pendletonin lain, joka oli merkittävä askel poliittisten nimitysten kitkemiseksi. Laki kielsi virkamiesten palkkaamisen tai erottamisen poliittisten näkemysten mukaan. Lakia valvomaan perustettiin Civil Service Commission -niminen komissio. Poliittisten nimitysten uudistamisen lisäksi Arthur pyrki presidenttinä myös, vaihtelevalla menestyksellä, alentamaan tullimaksuja. Hän käytti veto-oikeuttaan kiinalaisten maahanmuuttoa rajoittaneeseen Chinese Exclusion Act -lakiehdotukseen, joka kuitenkin lopulta hyväksyttiin kongressin kumottua presidentin veton. Lisäksi Arthurin hallinto pyrki tämän presidenttikaudella toimimaan Yhdysvaltain postilaitoksessa paljastuneita väärinkäytöksiä vastaan ja uudistamaan Yhdysvaltain laivastoa. Noin vuoden 1882 tienoilla Arthur sairastui tuolloin Brightin tautina tunnettuun sairauteen, mikä vaikeutti hänen munuaistensa toimintaa. Arthur piti sairastumisensa salassa, mutta se esti hänen kampanjoimisensa uudelle presidenttikaudelle vuoden 1884 vaaleissa. Republikaanit valitsivat presidenttiehdokkaakseen lopulta ulkoministeri James Blainen, joka kuitenkin hävisi demokraattien Grover Clevelandille. === Viimeiset vuodet ja kuolema === Jätettyään Valkoisen talon maaliskuussa 1885 Arthur muutti takaisin New Yorkiin, jossa hän jatkoi hetken aikaa uraansa lakimiehenä. Arthurin terveydentila kuitenkin heikkeni nopeasti, ja hän kuoli kotonaan 18. marraskuuta 1886. Hänet on haudattu vaimonsa viereen Albany Rural Cemetery -hautausmaalle Menandsiin, New Yorkiin. == Yksityiselämä == Vuonna 1850 Arthur meni naimisiin virginialaisen Ellen “Nell” Lewis Herndonin kanssa, jonka isä oli Yhdysvaltain laivaston upseeri. Pari sai yhteensä kolme lasta, joista kaksi, Chester Arthur Jr. (1864–1937) ja Ellen Herndon Arthur (1871–1915), selvisivät aikuisikään asti. Ellen kuoli vuonna 1880, alle kaksi vuotta ennen Arthurin nousemista Yhdysvaltain presidentiksi. Ensimmäisen naisen tehtäviä Arthurin presidenttikaudella hoiti hänen siskonsa Mary McElroy. Valkoisessa talossa Arthur tuli tunnetuksi hyvästä pukeutumisestaan sekä kiintymyksestään hienoihin huonekaluihin. Arthurin väitettiin omistaneen jopa 80 erilaiset housut, ja hän saikin presidenttikaudellaan lempimiä kuten Gentleman Boss () ja Elegant Arthur (). == Lähteet == * * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Chester A. Arthur Valkoinen talo Luokka:Yhdysvaltain presidentit Luokka:Yhdysvaltain varapresidentit Luokka:Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot Luokka:Amerikanirlantilaiset Luokka:Vuonna 1829 syntyneet Luokka:Vuonna 1886 kuolleet Luokka:99.3 Yhteiskuntaelämän edustajat	Chester A. Arthur
147	John Calvin Coolidge, Jr. (4. heinäkuuta 1872 – 5. tammikuuta 1933) oli Yhdysvaltain 30. presidentti (1923–1929). Presidentti Warren G. Hardingin odottamattoman kuoleman jälkeen Coolidge nousi varapresidentin paikalta presidentiksi elokuussa 1923 ja joutui saman tien skandaalien keskelle, mutta selvisi niistä varsin hyvin. Seuraavissa vaaleissa vuonna 1924 hänet valittiin presidentiksi. Coolidge oli ensimmäinen presidentti, joka käytti uutta keksintöä – radiota – hyväkseen. Hän oli ensimmäinen presidentti, jonka virkaanastujaistilaisuus radioitiin, ja ensimmäinen, joka piti poliittisen puheen radiossa ja puhui Valkoisesta talosta. Coolidge oli viimeinen Yhdysvaltain presidentti, joka ei puuttunut talouden kulkuun vaan antoi markkinoiden toimia säätelemättä. Hänen kaudellaan koettiin suuri talouskasvu ("Roaring Twenties"), joka päättyi pian hänen virkakautensa jälkeen suureen lamaan. Myöhemmin on käyty väittelyä siitä, olisiko aktiivisempi talouspolitiikka voinut estää suuren laman, mutta 1920-luvulla juuri kukaan ei nähnyt ennalta tulevaa katastrofia. Coolidgen lempinimi oli "Hiljainen Cal" (eng. Silent Cal), koska hän "ei pitänyt" puheäänestään. Erään kertomuksen mukaan eräs Valkoisen talon päivälliskutsuille osallistunut vieras oli lyönyt vetoa siitä, että hän saisi Coolidgen sanomaan vähintään kolme sanaa aterian aikana. Kun Coolidge kuuli tästä, hän sanoi vieraalle vain: "Sinä häviät" (You lose). Coolidge on toistaiseksi ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on syntynyt maansa itsenäisyyspäivänä. == Lähteet == Luokka:Massachusettsin kuvernöörit Luokka:Yhdysvaltain osavaltioiden varakuvernöörit Luokka:Yhdysvaltain presidentit Luokka:Yhdysvaltain varapresidentit Luokka:Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot Luokka:Amerikanenglantilaiset Luokka:Vuonna 1872 syntyneet Luokka:Vuonna 1933 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Calvin Coolidge
149	Dynastia voi tarkoittaa seuraavia asioita: * dynastia eli hallitsijasuku * Kiinan dynastiat == Populaarikulttuurissa == * Dynastia, vuoden 1981 televisiosarja * Dynastia, vuoden 2017 televisiosarja * Dynastia, Portion Boysin albumi vuodelta 2023 * Dynastia – viimeinen luku, yhdysvaltalainen minisarja	Dynastia (täsmennyssivu)
150	Hallitsijasuku eli dynastia tarkoittaa peräkkäisiä, samaan sukuun kuuluvia hallitsijoita. Yleisimmin dynastia-sanaa käytetään Kiinan historian yhteydessä (katso Kiinan dynastiat). ==Katso myös== * Luettelo hallitsijasuvuista == Aiheesta muualla == * Luokka:Historian käsitteet	Hallitsijasuku
151	Diktaattori (, ’sanelija’) on johtaja, jolla on diktatuurissa rajaton hallintavalta usein vallananastuksen perusteella. Diktaattorit ovat usein karismaattisia, ja heidän ympärilleen on myös rakennettu johtajakultti. Moni diktaattori on perustanut valtansa tueksi väkivaltakoneiston, jonka avulla he pystyvät valvomaan kansaansa ja vainoamaan vihollisiaan. ==Historia== ===Rooman diktaattori=== Rooman tasavallassa diktaattori ei merkinnyt hirmuhallitsijaa, vaan hän oli konsulien hätätilassa määräajaksi nimittämä virkamies, jolla oli rajoittamaton valta. Hänet valittiin etenkin sotatilanteessa. Yleinen pituus diktaattorin toimikaudelle oli kuusi kuukautta.Diktatuuri. Teoksessa Esimerkiksi diktaattori Cincinnatusta pidettiin kansalaishyveiden ruumiillistumana. Julius Caesar sen sijaan kaappasi vallan sisällissodan jälkeen, minkä jälkeen hänestä tuli dictator perpetuo, elinikäinen diktaattori. Hän täyttääkin monet diktaattorin nykymääritelmän merkeistä. ===Muita historiallisia diktaattoreita=== Rooman jälkeen diktaattoreina ovat hallinneet useiden monarkkien lisäksi myös esimerkiksi Oliver Cromwell Englannissa 1600-luvulla ja Napoleon Bonaparte Ranskassa 1800-luvulla.Sundström 2021, s. 15–16. ===Nykyajan diktaattorit=== Nykyajan diktaattoreita alkoi nousta Euroopassa valtaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun monet Euroopan monarkioista luhistuivat. Toisen maailmansodan jälkeen diktaattoreita on noussut valtaan myös muualla maailmassa.Sundström 2021, s. 15–17. 1900- ja 2000-lukujen tunnetuimpia diktaattoreita ovat olleet Euroopassa Adolf Hitler, Josif Stalin, Benito Mussolini, Francisco Franco, António Salazar, Josip Broz Tito, Nicolae Ceaușescu ja Enver Hoxha, Aasiassa Mao Zedong, Pol Pot, Kim Il-sung, Kim Jong- il, Kim Jong-un, Ferdinand Marcos ja Suharto, arabimaailmassa Gamal Abdel Nasser, Saddam Hussein, Muammar Gaddafi, Hafiz al-Assad ja Bašar al-Assad, Afrikassa Idi Amin, Jean-Bédel Bokassa ja Mobutu Sese Seko, ja latinalaisessa Amerikassa Juan Perón, Augusto Pinochet, Getúlio Vargas, Rafael Trujillo, François Duvalier, Jean-Claude Duvalier ja Fidel Castro.Sundström 2021. == Tausta== Tuleva diktaattori on tavallisimmin syntynyt pienehköön ja hiukan syrjäiseen kaupunkiin kauas maailmanpoliittisista melskeistä, mutta ei suurkaupunkiin tai syrjäiselle maaseudulle. Jotkut heistä syntyivät hyvin toimeentulevaan perheeseen, kuten Mao, Castro ja Salazar, mutta rikkaaseen perheeseen ovat syntyneet vain ne heistä, joiden isä oli itsekin diktaattori. Diktaattorit eivät ole lapsena osoittaneet erityistä julmuutta saati poikkeuksellista lahjakkuuttakaan. Moni heistä on kokenut lapsena köyhyyttä ja väkivaltaa, mutta heidän lapsuusperheissään ei ole ollut poikkeuksellisen paljon suuria menetyksiä. Monen isä on ollut ankara, jopa väkivaltainen, mutta äiti lapsilleen omistautunut ja uhrautuvainen. Koulussa tuleva diktaattori on yleensä pärjännyt vähintään keskinkertaisesti, mutta esimerkiksi Idi Amin ei koskaan opetellut lukemaan tai kirjoittamaan. Diktaattoreista koulutetuin oli Salazar, joka toimi yliopiston professorina. Lisäksi Castrolla, Marcosilla, Saddamilla, Vargasilla ja Duvalierilla oli akateeminen tutkinto. Kouluttamattomatkin diktaattorit ovat kuitenkin saattaneet olleet ahkeria lukijoita, kuten Mussolini ja Hitler. Diktaattorien kielitaito on vaihdellut yksikielisistä monikielisiin. Aikuistuttuaan tuleva johtaja on yleensä jättänyt kotipaikkansa ja lähtenyt elämään kiertolaiselämää, asettuen lopulta suureen kaupunkiin. Moni ryhtyi sotilasuralle, ja diktaattoreiden yleisin ammatti onkin ollut upseeri.Sundström 2021, s. 58–65. ==Vallassa== ===Valtaannousu=== Diktaattori nousee usein valtaan, kun vallan ottanut ryhmä valitsee hänet keskuudestaan johtajakseen. Diktaattorin tehtäväksi tulee puhua uuden hallinnon puolesta, edustaa sitä kansalle ja muulle maailmalle, organisoida ryhmän politiikan toteutus, koordinoida heidän toimintansa hallinnossa ja virastoissa, sovitella sisäpiirin sisäisiä konflikteja, toimia hätätilanteissa ja sanoa viimeinen sana erimielisyyksissä. Samalla kun ryhmä pyrkii aluksi pitämään diktaattorin kontrollissaan, diktaattorin oman edun mukaista on varmistaa oma valtansa, mikä johtaa eturistiriitaan. Pelkäksi keulakuvaksi tarkoitettu ja alussa heikolta vaikuttanut johtaja pystyykin usein irtautumaan hänet valtaan nostaneen ryhmän kontrollista ja ottamaan kaiken vallan maassa, koska hänellä on käytössään kaikki valtion taloudelliset ja hallinnolliset resurssit.Geddes et al. 2018, s. 68–70. Moni diktaattori on noussut valtaan demokraattisissa vaaleissa, ja heillä on myöhemminkin ollut kansan tuki takanaan ainakin jonkin aikaa.Sundström 2021, s. 48. ===Hallintatapa=== Diktaattorit ryhtyvät usein hallitsemaan massoja valvonnalla, uhkailulla ja perustamalla ilmiantojärjestelmiä, ja he mobilisoivat massoja joukkokokouksilla tai järjestöjen tai puolueiden kautta. Diktaattorin vahvuus ja itseluottamus voivat auttaa häntä pysymään vallassa, mutta yletön terrori on joskus johtanut kapinoihin ja jopa diktaattorin syrjäyttämiseen. Tilastojen mukaan pisimpään diktaattoreina ovat kuitenkin hallinneet ne, jotka ovat käyttäneet voimakkaimpia tukahduttamiskeinoja. Eniten ruumiita diktaattoreista ovat sodissa ja vainoissa tehtailleet Mao, Hitler ja Stalin.Sundström 2021, s. 45–51. Diktaattorit perustelevat valtansa ja toimensa jollakin ideologialla, ja he edellyttävät kansaltaan johtajansa vision toteuttamista. Mussolini perusti fasismin, Hitler kansallissosialismin, Franco falangismin ja Mao maolaisuuden. Diktaattorin ideologia on usein yksinkertainen, ja se antaa massoille toivon uudesta alusta tai paluusta menneeseen loistoon. Johtaja itse on ideologiansa profeetta, ja usein hänen ideologiansa on koottu kirjaksi, jota jaetaan kansalle, kuten Gaddafin Vihreä kirja tai Maon Pieni punainen kirja. Monen diktaattorin ideologiaan on liittynyt militarismi, nationalismi, marxilaisuus, panarabialaisuus tai rodullinen ylivalta. Ideologiansa konkretisoimiseksi ja keskeiseksi työvälineekseen moni diktaattori on perustanut uuden puolueen, joka usein henkilöityy diktaattoriin itseensä. Diktaattori on myös yleensä valinnut jonkin ihmisryhmän syntipukiksi tai vihollisekseen, kuten juutalaiset, valkoiset tai jonkin vihollismaan asukkaat. Käynnistämällä sodan diktaattorit ovat usein pyrkineet yhdistämään massat.Sundström 2021, s. 35–39. Diktaattorit ovat harvoin tunteneet taloustiedettä, ja he ovatkin yleensä delegoineet taloussuunnittelun muille. Moni diktaattori on hyödyntänyt talouspolitiikassaan pakkotyötä, pakkolunastuksia, omavaraisuutta ja luonnonvarojen lyhytnäköistä ja pidäkkeetöntä hyväksikäyttöä. Usein diktaattori ja hänen lähipiirinsä rikastuvat samalla kun valtio ja kansa köyhtyvät. Toisaalta moni diktatuuri on myös kehittynyt joillain aloilla, vaikka demokratiat ovatkin diktatuureja menestyksekkäämpiä.Sundström 2021, s. 40–42. Käytännön hallintoa diktaattorin puolesta hoitaa tukijoukko, joka usein pysyy johtajalleen lojaalina. Monet diktaattorit ovat joko rajanneet lähimpien apuriensa määrän pieneksi tai jakaneet valtaa pieninä annoksina laajemmalle joukolle. Joidenkin diktaattoreiden taustajoukot koostuvat omista sukulaisista, mikä on yleistä klaaniyhteiskunnissa mutta harvinaisempaa kehittyneissä maissa. Sotilasdiktatuurissa johtajan lähipiiri koostuu juntan tai sotilashallituksen miehistä, yksipuoluediktatuurissa puolueen johdon jäsenistä, monarkkisessa diktatuurissa perheestä ja sukulaisista. Lähipiirin lisäksi diktaattoria tukee suuri joukko liehittelijöitä.Sundström 2021, s. 30–32. Joskus diktaattori eliminoi sellaiset eliitin jäsenet ja apurinsa, jotka hän kokee uhkaksi itselleen. Sotilasdiktaattorit ovat myös joutuneet usein raivaamaan tieltään kilpailijoitaan tai syrjäyttämään nämä saadakseen vallan kokonaan itselleen.Sundström 2021, s. 33. ===Karisma ja henkilökultti=== Diktaattorin valta on usein perustunut hänen henkilökohtaiseen karismaansa. Karismansa ansiosta diktaattori on pystynyt ohjaamaan maansa politiikkaa omalla tahdollaan ja saamaan kaikki tottelemaan itseään. Erityisen vetovoimaisina johtajina ja julkisina puhujina tunnettiin esimerkiksi Hitler ja Castro. Diktaattorin karisma ei ole aina perustunut ulkonäköön, sillä vaikka osa diktaattoreista on ollut edustavan näköisiä miehiä, moni heistä on ollut tavallisen näköinen.Sundström 2021, s. 24–29. Diktaattorien ympärille on yleensä rakennettu henkilökultti, joskus jopa messiaaninen mytologia, johon liittyy yliluonnollisia tapahtumia. Matalaa profiilia ilman henkilökulttia diktaattoreista ovat pitäneet esimerkiksi Salazar ja Pol Pot. Moni diktaattori on ottanut itselleen ainutlaatuisen arvonimen. Hitler oli Führer, ’johtaja’, Mussolini Duce, Franco Caudillo, ja Idi Amin muun muassa "Brittiläisen imperiumin valloittaja".Sundström 2021, s. 29. ===Elämäntyyli=== Päästyään valtaan monet diktaattorit ovat alkaneet elää pröystäilevästi, kuten Mobutu, Bokassa ja Marcos. Kohtuullisemmin elivät esimerkiksi Salazar, Hitler, Mussolini, Stalin ja Franco, vaikka useimmat heistä asuivatkin palatsissa. Lähes kaikilla diktaattoreilla on ollut yksi tai useampi vaimo sekä lapsia – lapsettomiksi ovat jääneet vain Hitler ja Salazar. Useimmat diktaattorien vaimot eivät ole osallistuneet politiikkaan, mutta etenkin Eva Perón, Elena Ceaușescu ja Nexhmije Hoxha saivat paljon vaikutusvaltaa. Moni diktaattori on ollut seksihurjastelija, mutta seksuaalisista perversioista tunnetaan lähinnä vain Gaddafi.Sundström 2021, s. 65–71. Pukeutumistyyliltään diktaattorit ovat vaihdelleet laidasta laitaan koreilevasta vaatimattomaan. Sotilasunivormut ovat olleet yleinen pukeutumistyyli, sillä moni diktaattori tuli valtaan sotilasvallankaappauksessa. Sotilasunivormua käyttivät myös esimerkiksi Mussolini ja Hitler, vaikka eivät ammattisotilaita olleetkaan. ==Vallan loppu== Diktaattorit hyvin harvoin luopuvat vallasta vapaaehtoisesti. Moni diktaattori onnistuu pysyttelemään vallassa koko elämänsä ajan. Tilastojen mukaan neljännes diktaattoreista on kuollut virassaan, kymmenen prosenttia on tapettu valtakautensa jälkeen, viidesosa on lähtenyt maanpakoon ja kymmenen prosenttia on joutunut vankilaan. Diktaattorien salamurhayritykset ovat yleisiä, mutta merkittävistä diktaattoreista salamurhan uhriksi on joutunut vain Trujillo. Oikeudenkäynti on järjestetty muun muassa Saddamille, Bokassalle ja Pol Potille. Diktaattorin syrjäyttää joko maan poliittinen eliitti, armeija, tai ulkopuolinen valta esimerkiksi hävityn sodan seurauksena. Lähes joka toinen kerta diktaattoria on seurannut toinen diktaattori, joka on joissain tapauksissa ollut kuolleen diktaattorin nimeämä seuraaja. Kuollut diktaattori jättää usein muistokseen näyttävän hautamuistomerkin, liudan patsaita sekä kuvia, joita pidetään julkisten rakennusten seinillä.Sundström 2021, s. 71–77. ==Persoonallisuus ja motivaattorit== Psykologian professori Fred Coolidge arvioi, että monia diktaattoreita ajaa yhdistelmä geeniperäisiä persoonallisuushäiriöitä kuten narsismi, vainoharhaisuus ja antisosiaalisuus. Piirteet voivat myös auttaa pysymään vallassa, esimerkiksi vainoharhainen François Duvalier vältti ainakin kuusi murhayritystä.The Dictator: Why do autocrats do strange things?, Helier Cheung, BBC News, 14.5.2012. ===Psykopaattiset piirteet=== Psykologian tutkimus on löytänyt erilaisia selityksiä diktaattoreiden mielenlaadulle. Esimerkiksi diktaattoreilla on paljon psykopaattien piirteitä, mutta he eivät näytä yleensä olevan psykopaatteja.The Psychology of Dictatorship: Why Gaddafi Clings to Power, Time, 26.5.2011. Oikeat psykopaatit eivät näytä tuntevan mitään, mutta diktaattorit näyttäisivät tuntevan. Psykologi Scott Atranin tutkimusten mukaan vahvoja johtajia näyttää ajavan pikemminkin periaatteellisuus kuin ahneus tai sadismi. ===Epärealistinen kupla=== Diktaattorit alkavat nähdä maailman epärealistisesti ja yksinkertaistetusti, elävät kuplassa, saattavat kuvitella useimpien kannattavan heitä, eikä ympärillä ole arvostelijoita kuplaa rikkomassa. Tästä syystä heidän käyttäytymisensä muuttuu vuosi vuodelta hullummaksi. He elävät fantasiassa, jossa he ovat sankareita, Saddam Hussein vielä vihollisen lähestyessä Bagdadia, mutta diktaattorit saattavat taistella loppuun asti, vaikka olisi järkevämpää paeta tai neuvotella sopimus ajoissa. ===Valta muuttaa ihmistä=== Zimbabwen Robert Mugaben kerrotaan olleen nuorempana askeettinen, kohtelias ja tarkasti muita kuunteleva, mutta valta lienee muuttanut häntä. Valta saa ihmisen vähitellen huonommaksi kuuntelemaan muita ja taipuvaksi uskomaan saavutuksikseen asioita, jotka johtuivat sattumista.Could You Become a Dictator?, Stephanie Pappas, Live Science, 11.2.2011. Artikkelissaan “How Power Corrupts” tutkijaryhmä arvelee vallan vähentävän stressiä ja siten kortisolin eritystä. Siksi diktaattoreilla on kapasiteettia erityisen stressaaviin asioihin kuten moraalittomat teot, ja vähemmän taipumusta katua. ==Katso myös== * Autoritarismi * Despotismi * Yksipuoluejärjestelmä ==Lähteet== * * ===Viitteet=== ==Kirjallisuutta== * * == Aiheesta muualla == * Diktaattorien kaksoisolennoilla on hengenvaara ammattina, Kuva, 02.08.1939, nro 16, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Diktaattori
152	Diktatuuri on itsenäisen valtion poliittinen järjestelmä, jossa valta on yhden ihmisen, ryhmän tai hyvin rajoitetun joukon käsissä. Diktatuurit ovat autoritaarisia, joskus lisäksi totalitaristisia. Diktatuurille on ominaista poliittisen opposition tukahduttaminen sekä sananvapauden ja muiden perinteisten demokraattisten vapauksien rajoittaminen. == Etymologia == Sana diktaattori tulee alun perin latinan kielen sanasta dicere, joka tarkoittaa sanomista. Siitä on johdettu edelleen verbi dictare, ’sanella’, johon puolestaan perustuu sana diktatuuri: diktaattori siis ”sanelee politiikan”. == Piirteitä == Diktatuuri profiloituu usein yhteen johtohahmoon, diktaattoriin, vaikka diktatuuri olisikin luonteeltaan kollektiivinen. Diktaattorin ympärille on rakennettu johtajakultti, ja hänen valtansa on usein absoluuttinen eli hän tekee mitä haluaa.Sundström 2021, s. 13–14. Diktatuurissa ei ole demokraattista järjestelmää eikä vapaita ja avoimia vaaleja. Diktatuurin kesto on hallitsijoiden päätettävissä, ei kansan. Valta ei ole läpinäkyvää, ja sen kritisointi on estetty. Tiedonvälitys on valvottua ja rajoitettua, koulutus hallinnon määrittelemää ja kansalaisvapaudet puutteelliset. Opposition valtaa rajoitetaan lainsäädännöllä tai turvallisuuselinten taholta, eikä sillä ole todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Oikeusjärjestys ei yleensä edusta kansan tahtoa vaan valtaapitävän tahon haluja. Vallanpitäjien valvonnassa olevat armeija ja poliisi varmistavat diktaattorin vallan, viime kädessä väkivaltaisesti. Pienen ryhmän käsiin keskittyneen väkivaltakoneiston toiminnan seurauksena valtiosta tulee autoritaarinen ja joskus myös totalitaristinen. Totalitaristisessa diktatuurissa valtakoneisto pyrkii kontrolloimaan kaikkea. Sillä on virallinen ideologia, jonka taakse massat pyritään mobilisoimaan, ja valtaa käytetään laajan terrorin avulla. Totalitaristisia diktatuureja ovat olleet esimerkiksi Pohjois-Korea, kansallissosialistinen Saksa, Stalinin Neuvostoliitto sekä jotkin islamilaiset valtiot. Autoritaarinen diktatuuri on lievempää kuin totalitarismi. Siinä ihmiset pyritään passivoimaan politiikan suhteen, ideologiaksi voivat riittää nationalismi ja militarismi, ja vainot kohdistuvat vain hallinnon todellisiin vastustajiin. Nykyajan diktatuureissa perinteinen autoritarismi saatetaan yhdistää liberaalikapitalistiseen talousjärjestykseen.Sundström 2021, s. 18–20. == Tyyppejä == Diktatuurit voidaan jakaa persoonallisiin diktatuureihin, monarkkisiin diktatuureihin, sotilasdiktatuureihin ja yksipuoluediktatuureihin. Jotkin diktatuurit ovat yhdistelmä eri tyyppejä.Sundström 2021, s. 20–23. Persoonallisessa diktatuurissa valta on keskittynyt selkeästi yhdelle ihmiselle. Hän on karismaattinen, ja hänen ympärilleen on kehittynyt henkilökultti. Hän saattaa olla sotilasjohtaja tai puoluejohtaja, mutta niin armeija kuin puoluekin ovat hänen hallinnassaan, eikä maassa ole itsenäisiä poliittisia instituutioita. Diktaattori päättää siitä, ketkä ovat poliittisissa avainasemissa ja tekee tärkeimmät poliittiset päätökset. Hän varmistaa, että yksikään eliitin ryhmittymä ei vahvistu liikaa. Hallinnon rakenne riippuu diktaattorin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja vaihtelee diktatuurista toiseen.Frantz 2018, s. 76–77. Persoonallinen diktatuuri on erityisen altis sotaisuuteen, korruptioon ja mielivaltaan. Persoonallisia diktatuureja nousi toisen maailmansodan jälkeen etenkin Afrikan maihin ja muihin kehitysmaihin. Euroopassa sellaisia olivat Francon Espanja ja Salazarin Portugali. Muita esimerkkejä ovat Hastings Bandan Malawi, Marcosin Filippiinit ja Duvalierien Haiti.Frantz 2018, s. 77–78. Monarkkista diktatuuria johtaa valtansa perinyt monarkki. Sotilasdiktatuurissa maata hallitsee armeija. Johdossa olevat, yleensä korkeat, upseerit muodostavat sotilasjuntan ja valitsevat keskuudestaan johtajan. Joskus johtajaksi nostetaan pelkkä keulakuva, jolla ei ole valtaa. Tästä esimerkki on 1980-luvun Panama, jota hallitsi todellisuudessa kenraali Manuel Noriega, vaikka presidentteinä oli siviilejä. Sotilasjuntan hallitseman maan hallintorakenne ja hierarkia otetaan yleensä suoraan armeijasta. Sotilasdiktatuureja nousi toisen maailmansodan jälkeen paljon etenkin Latinalaiseen Amerikkaan. Kylmän sodan aikana Yhdysvallat piti huolta siitä, että ne olivat antikommunistisia. Myös Afrikassa on ollut joitain sotilasdiktatuureja.Frantz 2018, s. 72–73. Sotilasdiktatuurit ovat lyhytaikaisimpia diktatuureja, ja monesti ne on tarkoitettukin vain väliaikaisiksi. Yksipuoluediktatuurissa maata hallitseva puolue valitsee johtajat ja politiikan. Maan avainpaikoilla on enimmäkseen vain puolueen jäseniä. Maata johtaa yleensä puolueen johtaja, ja maan eliitin muodostaa puolueen keskuskomitea. Muut puolueet saatetaan sallia, ja niillä saattaa olla myös paikkoja parlamentissa, kuten Singaporessa, mutta todellinen valta maassa on silloinkin valtapuolueella. Yksipuoluediktatuureja on toisen maailmansodan jälkeen ollut paljon etenkin Itä-Euroopassa, osissa Afrikkaa sekä Aasiassa. Niitä oli kylmän sodan aikana etenkin Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluvissa maissa.Frantz 2018, s. 74–75. Yksipuoluediktatuurit ovat kestävimpiä diktatuurin muodoista. Sotilasdiktatuuri ja yksipuoluediktatuuri johtavat usein persoonalliseen diktatuuriin, jossa diktaattoriksi nousee juntan johtaja tai puolueen johtaja.Brooker 2014, s. 68, 86. == Diktatuurin alku == Nykyajan diktatuurit alkavat yleensä jollain kuudesta tavasta:Geddes et al. 2018, s. 27–30. # Sotilaat syrjäyttävät demokraattisen tai itsevaltaisen hallituksen vallankaappauksessa ja asettavat tilalle upseerien kannattaman hallituksen. Tällä tavalla on saanut alkunsa lähes joka toinen diktatuurihallinto toisen maailmansodan jälkeen. # Kapinalliset syrjäyttävät itsevaltaisen hallituksen sotilaallisesti ja asettavat tilalle omat johtajansa. Tämä oli esimerkiksi Algerian, Vietnamin ja Mosambikin itsenäisyyssotien sekä Somozan vallankaappauksen seuraus. # Kansannousun seurauksena kapinalliset siirtävät vallan oppositiolle tai neutraaleilta vaikuttaville johtajille, kuten upseereille. Kansannousuja tapahtuu joskus sen seurauksena, kun tilapäinen johtaja on pettänyt lupauksensa demokratisoida maa. Tämä on harvinainen tapa aloittaa diktatuuri, sillä kansannousuista seuraa yleensä demokratia. # Ulkomainen valloittaja tai määräilijä asettaa valtaan tukemansa ryhmän. Tällaisia valloittajia ovat olleet esimerkiksi Neuvostoliiton miehitysjoukot ja vetäytyvät siirtomaavallat. # Itsevaltainen eliitti tekee muutoksia, jotka rajoittavat tiettyjen ryhmien pääsyä hallinnon sisäpiiriin. Tämä tapahtui esimerkiksi Guatemalassa vuonna 1985 ja Jugoslaviassa 1980-luvulla. # Vaaleissa valittu eliitti tekee muutoksia, jotka estävät oppositioryhmiä kilpailemasta vallasta tehokkaasti. Samat vallanpitäjät pysyvät vallassa, kun demokratia korvautuu itsevaltiudella. Näin kävi esimerkiksi Chávezin Venezuelassa ja Fujimorin Perussa. Itsevaltiuteen siirtymisen toteuttavat selvästi useimmin nykyiset tai entiset upseerit ja puolueeksi järjestäytyneet sotilasryhmät. Lisäksi niille luovutetaan valta joka kolmannessa kansannousussa. Puolueet johtavat yleensä itsevaltiuteen siirtymisiä, useimpia kapinoita ja myös joitain kansannousuja.Geddes et al. 2018, s. 30. Vallanvaihdon jälkeen maata hallitsevan ryhmän täytyy valita keskuudestaan johtaja, diktaattori. Johtajan tehtävä on puhua uuden hallinnon puolesta, edustaa sitä kansalle ja muulle maailmalle, organisoida ryhmän politiikan toteutus, koordinoida sen toiminta hallinnossa ja virastoissa, sovitella sisäpiirin sisäisiä konflikteja, toimia hätätilanteissa ja sanoa viimeinen sana erimielisyyksissä. Samalla kun ryhmä pyrkii aluksi pitämään diktaattorin kontrollissaan, diktaattorin oman edun mukaista on varmistaa oma valtansa, mikä johtaa eturistiriitaan. Pelkäksi keulakuvaksi tarkoitettu ja alussa heikolta vaikuttanut johtaja pystyykin usein irtautumaan hänet valtaan nostaneen ryhmän kontrollista ja ottamaan kaiken vallan maassa, koska hänellä on käytössään kaikki valtion taloudelliset ja hallinnolliset resurssit.Geddes et al. 2018, s. 68–70. == Diktatuurin kaatuminen == Diktatuurihallinnot ovat vuosien 1946–2010 välillä kaatuneet yleisimmin vallankaappaukseen (35 %), diktatuurin vastustajan vaalivoittoon (26 %) tai kansannousuun (17 %). Harvinaisempia syitä ovat olleet kapina, sisäpiirin itse tekemät muutokset, ulkomaiden puuttuminen asiaan sekä valtion lakkauttaminen.Geddes et al. 2018, s. 179–180. Kaiken vallan omiin käsiinsä haalineen diktaattorin kuolema johtaa usein kriisiin hallinnossa ja joskus diktatuurin kaatumiseen, mutta ei yhtä usein kuin vallankaappauksessa. Diktatuurin tyypeistä persoonalliset diktatuurit ovat yleensä suuremmissa vaikeuksissa johtajan kuoleman jälkeen kuin kollegiaalisemmat diktatuurit. Valtataistelun ja epävarmuuden kauden jälkeen seuraa usein eliitin sisäinen konflikti ja ehkä puhdistus.Geddes et al. 2018, s. 202–203, 216. == Historia == Monarkkien hallitsemat valtiot olivat menneinä vuosisatoina yleisiä. Useat monarkiat laimenivat 1900-luvulla perustuslaillisiksi monarkioiksi, ja nykyisin monarkistisia diktatuureja on lähinnä vain arabimaissa. Sotilashallintoja syntyi 1800-luvulla paljon etenkin Latinalaiseen Amerikkaan.Brooker 2014, s. 1. 1920-luvulta 1950-luvulle nousi useita totalitaristisia fasistisia ja kommunistisia diktatuureja.Brooker 2014, s. 2. Afrikkaan ja Aasiaan syntyi 1900-luvulla runsaasti sotilasdiktatuureja. Epädemokraattisten hallintojen lukumäärä väheni 1970-luvulta 1990-luvulle, kun demokratian aate levisi maailmalla.Brooker 2014, s. 1–2. 2000-luvulla diktatuureissa on enenevässä määrin alettu järjestämään vaaleja, joihin on osallistunut useita puolueita. Tällaisia hallintoja on kutsuttu demokratioiden ja autoritaaristen maiden hybrideiksi, tai jyrkemmin, demokratiaksi naamioituviksi diktatuureiksi.Brooker 2014, s. 2–3. Niissä vaalit ovat periaatteessa vapaat, mutta valtapuolueen kilpailijoiksi sallitaan vain puolueita ja ehdokkaita, jotka ovat joko valtapuolueen talutusnuorassa, sekoittamassa opposition rivejä tai muuten harmittomia vallanpitäjille. Tällaista toimintatapaa esiintyy erityisesti entisissä kommunistimaissa ja itsenäistyneissä neuvostotasavalloissa Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella.Brooker 2014, s. 225, 235–240. Monessa afrikkalaisessa diktatuurissa itsevaltias on muutattanut maansa perustuslakia saadakseen lisäkausia presidenttinä.Brooker 2014, s. 241. 2020-luvun alussa maailman valtioista noin joka kolmas voidaan katsoa diktatuuriksi. Amerikassa diktatuureja on enää vähän, mutta Keski- Aasiassa, arabimaissa ja Afrikassa niitä on edelleen jonkin verran. Useassa maata johtaa vähintään vahva mies ja kapea eliitti. Euroopassa Aljaksandr Lukašenkaa ja Vladimir Putinia on syytetty diktaattoreiksi.Sundström 2021, s. 465–467. == Katso myös == * Despotismi * Tyranni == Lähteet == * * * * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Dictatorship. Encyclopaedia Britannica. Luokka:32.1 Valtiofilosofia, valtiomuodot Luokka:Politiikan käsitteet Luokka:Poliittiset järjestelmät Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Diktatuuri
153	Maanpäälliset digitaalitelevisiolähetykset Suomessa (DVB-T & DVB-T2) kertoo suomalaisesta antenniverkon kautta kiinteistöön tai ajoneuvoon siirrettävästä, digitaaliseen ohjelmasiirtoon perustuvasta televisiojärjestelmästä. Siitä käytetään yleisesti ilmaisua digi-tv. Suomessa digitaalisten lähetysten järjestelmäksi on valittu eurooppalainen DVB-järjestelmä, joka perustuu liikkuvan kuvan häviölliseen MPEG-2-pakkaukseen. 2011 otettiin myös käyttöön DVB-T2 järjestelmä joka tukee MPEG-4 pakkausta. DVB-T2 järjestelmään siirrytään lähivuosina. Siirtymän oli tarkoitus toteutua 31.3.2020, mutta tv- yhtiöt ovat sopineet siirtymän viivästymisestä. Digitaalitelevision lähetykset voivat olla SDTV- tai HDTV-lähetyksiä, jotka voidaan lähettää maanpäällisen lähetysverkon (DVB-T & DVB-T2), kaapeliverkon (DVB-C), laajakaista-tv:n (DVB- IPTV) tai satelliitin (DVB-S) kautta. == Digisiirtymä Suomessa == === Historia === Digisiirtymä Suomessa aloitettiin radiolähetyksistä. Ylellä oli vuodesta 1997 käytössä digiradion koeverkko, jonka toiminta lopetettiin vuonna 2005. Syy digiradion lopettamiseen oli se, että kuulijat eivät hankkineet digitaalisia vastaanottimia koska eivät kokeneet siitä saatavan lisähyötyä tavallisiin radiolähetyksiin verrattuna. Ensimmäinen digitaalinen radiokanava oli Radio Peili. Valtioneuvosto teki toukokuussa 1996 periaatepäätöksen rakentaa Suomeen digi-tv:n maanpäällisen lähetyksen kautta, ajatuksena oli siirtyminen kokonaan digitaaliseen televisioon vuoden 2006 loppuun mennessä. Yleisradio aloitti koelähetykset Espoon Kivenlahden ja Helsingin Santahaminan lähettimiltä 23. lokakuuta 1997 lähettäen kanavia TV1 ja TV2. Digita aloitti maanlaajuisen digitaalisen kuvasignaalin siirtoverkon rakentamisen kesäkuussa 1999. Ensimmäiset lähetykset näkyivät pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa 1. syyskuuta 2000 alkaen. Digitaalitelevisio otettiin käyttöön virallisesti Suomessa 27. elokuuta 2001, jonka myötä myös digisovittimien myynti vauhdittui. Hallitus teki siirtymistä koskevan periaatepäätöksen maaliskuussa 2004, että analogiset lähetykset Suomessa suljetaan 31. elokuuta 2007. 2007 maaliskuussa päätettiin lisäksi, että kaapeliteitse saa tämän jälkeen lähettää analogisia lähetyksiä, jos niiden rinnalla lähetetään digitaalinen signaali.http://www.digitv.fi/sivu.asp?path=1;2996;3040 digiTV:n kehitysvaiheet Suomessa Liikenneministeriö antoi toimiluvat MTV Oy:lle, Oy Ruutunelonen Ab:lle, Deuterium Oy:lle ja Wellnet Oy:lle. Lisäksi valtioneuvosto myönsi toimiluvan usealle digitaaliselle erikoiskanavalle (elokuva-, koulutus ja urheilukanavalle) ja alueellista ohjelmistoa lähettävälle televisiokanavalle. Lisäksi yksi kanavanippu varattiin täysin Yleisradio Oy:n käyttöön julkisen palvelun televisiotoiminnalle. Lisää toimilupia jaettiin joulukuussa 2006, jolloin seitsemän uutta toimijaa sai kanavia uuteen kanavanippuun. Kaikki toimiluvan saaneet kanavat eivät kuitenkaan ole aloittaneet ja lisäksi monien aloittaneiden televisiokanavien nimet, profiilit sekä omistajayritykset ovat muuttuneetHavaintoja digi-tv:n ensimmäiseltä 10-vuotiskaudelta Suomessa (tiedote, Helsingin yliopisto, 27.11.2006. Alkuvaiheessa kaavailtujen interaktiivisien palvelujen (mm. MHP) kehitys on tyrehtynyt kokonaan. Tähän vaikutti varhaisten digitelevisioiden huono käytettävyys interaktiivisten palveluiden osalta, mobiilipäätelaitteiden nopea kehitys sekä varsinaisten Internet-palveluiden myöhempi yleistyminen älytelevisioissa. === Kanavaniput maanpäällisessä lähetysverkossa === Suomessa multipleksia kutsutaan usein kanavanipuksi. Se sisältää useita TV-kanavia, jotka välittyvät saman datavirran eli multipleksin kautta. Katseltaessa televisiota digisovitin säätää virittimen vastaanottamaan aina yhtä kanavanippua ja valitsee sen datavirrasta kanavan kuvaamiseen tarkoitetun datan, josta muodostuu digi-tv-kanavan kuva ja ääni. Lisäksi kanavanipussa välitetään kanavakohtaisia tekstitykseen liittyvää informaatiota (DVB- tekstitys) ja ohjelmatietoja (EPG). Yhdessä DVB-T kanavanipussa voidaan välittää halutusta laadusta riippuen 3−10 SDTV-kanavaa. Mitään rajoituksia kanavien lukumäärälle kanavanipussa ei asetettu toimilupia jaettaessa. Kanavanipun datavirta on 22 Mbit/s, josta jaetaan kaistaa kullekin kanavalle vaihtelevalla datamäärällä.Digita Esim. urheilulähetykset saattavat viedä enemmän dataa kuin uutislähetykset, jolloin kaistaa annetaan enemmän urheilulähetykselle. Käytännössä kanavat multiplekstaan yhteen datavirtaan niin, että jokaisen kanavan sen hetkinen kuvanlaatu on optimoitua parhaaksi suhteessa toisten kanavien viemään datamäärään. Kunkin kanavan kuvan pakkauksessa käytetään MPEG-2-algoritmia. Mobiilitelevision DVB-H:ssa sen sijaan käytettiin MPEG-4:sta. DVB-H standardin lakkautuspäätös tehtiin 2011 valtioneuvostossa ja sen korvaajaksi päätettiin luoda uusi DVB-T2 teräväpiirtostandardin HDTV-kanavanippu.Dome.fi Digita sulki DVB-H-mobiili-tv- verkon kokonaan 5.3.2012.http://www.digita.fi/yritykset/yhtio/media/tiedotteet/dvb- h_verkko_sulkeutui_maanantaina_5.3..html 1\. syyskuuta 2007 otettiin ensimmäisen kerran käyttöön kanavanippu E. Tämä toi joukon uusia maksullisia kanavia antenniverkon digi-tv:n katselijoille. === Levinneisyys === Tällä hetkellä digitaalilähetysten maanpäällisen eli terrestriaaliverkon vastaanottoalue kattaa 97,0 prosenttia suomalaisista kotitalouksista. Lähetyksiä voi vastaanottaa perinteisten TV-antennien, kaapeliverkon ja satelliittien kautta. Finnpanelin tiedotteen mukaan heinäkuun lopussa 2007 Suomen talouksista 73 % on hankkinut digitaalitelevisiovastaanottimen. Suurempi levinneisyys on saavutettu maanpäällisen verkon piiriin kuuluvissa talouksissa. Kaapeliverkon piirissä olevista talouksista digiboksi on 61 prosentilla, terrestriaaliverkon talouksissa jo 85 prosentilla. === Siirtymäkausi === Maanpäälliset televisiolähetykset muuttuivat Suomessa digitaalisiksi 1. syyskuuta 2007 klo 4.00.Digi-tv esillä ympäri maata (luettu 12. elokuuta 2007) Tämän jälkeen TV1-kanavan analogiset lähettimet olivat vielä päällä viikon, jolloin ne näyttivät pelkkää tiedotetta digisiirtymästä.Analogiset kanavat suljettiin lauantaina 1.9.2007 klo 4.00 aamuyöllä (IT-viikko 29. elokuuta 2007) Alun pitäen kaikki lähetykset tuli vastaanottaa digitaalisina, mutta myönnytyksiä siirtymään annettiin sairaaloille, taloyhtiöille ja viimeiseksi kaapeli-tv-yhtiöille. Signaalimuunnoksen edellytys oli rinnakkaisen digitaalisen signaalin lähettäminen. Sairaalat saivat kolme vuotta lisäaikaa potilastilojensa digitalisoimiseen. Potilaat pystyivät katsomaan huoneissaan analogiseksi muunnettuja digilähetyksiä vuoden 2010 elokuuhun asti. Taloyhtiöiden on mahdollista käyttää keskusdigiboksia lähetysten muuntamiseen, mutta tätä vaihtoehtoa ovat käyttäneet harvat taloyhtiöt. Kaapeliverkossa liikenne- ja viestintäministeriö ei hallinnoi analogisten TV-kanavien lähettämistä, vaan TV-yhtiöt ja kaapeliyhtiöt voivat päättää tästä vapaasti keskenään, jos Yleisradion digitaalinen signaali lähetetään myös kaapelin kautta http://www.mintc.fi ] Yleisradio, MTV3 ja Nelonen sallivat digitaalisen tv:n lähetyssignaalin muuntamisen analogiseksi kaapeli-tv-yhtiöiden verkoissa maanpäällisen verkon alasajon jälkeen. Kaapelitelevisioliitto kuitenkin päätti 7.6.2007, että he lopettavat analogiset TV-lähetykset Suomen kaapeliverkoissa 29. helmikuuta 2008,http://www.kaapelitelevisio.fi/index.asp?id=312&menupath;=312&language;=1&klik;=2 eikä uusia neuvotteluja TV-yhtiöiden kanssa aloitettu.http://www.hs.fi/artikkeli/1135229652114 Analogisten lähetysten lopettaminen jätti enemmän kaistaa maksu- ja HD-kanaville sekä muille palveluille kaapeliverkoissa. Kaapeli-tv -yhtiöiden analogiset tv-lähetykset jatkuivat näin ollen helmikuun loppuun 2008, jonka jälkeen kaapelitalouksissa tarvitaan DVB-C-tunnuksella varustettu digiboksi, mikäli Yleisradion ja kotimaisten kaupallisten tv-kanavien lähetyksiä haluaa jatkossa seurata. Kaapelitalouksissa jäi joitakin ulkomaisia kanavia näkymään analogisena lähetyksenä vielä helmi-maaliskuun jälkeen riippuen kaapeli-tv-operaattorista ja lähettävän maan digisiirtymäaikataulusta. http://www.digitoday.fi/viihde/2008/07/01/saksalainen-tv-kanava—huseeraa- suomen-analogiataajuuksilla/200817449/66 Saksalainen tv-kanava huseeraa Suomen analogiataajuuksilla Kaapelikotien siirtyminen analogisista digitaalisiin lähetyksiin alkuvuodesta 2008 sai monet luopumaan televisiosta. Tv-lupien määrä väheni maaliskuun aikana yli 19 000 kappaleen verran. Huhtikuun aikana irtisanomistahti hiljeni. Televisiomaksua (eli “televisiolupaa”) maksavien määrä väheni tällöin 3 576:lla. Vuoden 2008 toukokuun aikana maksun suorittaneita oli 883 vähemmän kuin aikaisemmin. Toukokuun lopussa maksun suoritti 1 919 704 henkilöä. Uusia tv-ilmoituksia tehtiin alkuvuoden aikana 69 261\. digitoday.fi, 15.6.2008, Pahin digisuuttumus meni ohi. Web Archive 6.2008. === Digisiirtymän ongelmat === Digisiirtymässä Suomessa oli monia sosiaalisia ja teknisiä ongelmia. Ne kirvoittivat niin kuluttajien kuin asiantuntijoidenkin kritiikkiä http://www.aamulehti.fi/teema/digitv/42573.shtml Kommentti: Jäähyväiset toimivalle tv:lle. Aamulehti 31.8.2007. Digivastaanottimen omistavista kotitalouksista vielä reilulla puolella oli maaliskuussa 2008 jonkinlaisia teknisiä hankaluuksia television kanssa. Puoli vuotta aiemmin tehdyssä kyselyssä niitä oli yli kahdella kolmasosalla. Yleisimmät katseluun liittyvät ongelmat koskivat tekstitystä ja kuvanlaatua tai sitä, että kuva saattoi jumiutua. Tekstitysongelmien vuoksi perustettiin 1. tammikuuta 2008 YLE Extran tyhjäksi jättämälle kanavapaikalle väliaikainen kiinteällä tekstityksellä varustettu kanava YLE TV1+. Yleisin syy olla hankkimatta digitelevisiota oli sen kokeminen tarpeettomaksi. Monet valistuneet kuluttajat odottavat teräväpiirtolähetysten tuloa http://www.hightechforum.fi:80/index.cfm?j=727160 STT: Digi-tv:n katselussa entistä vähemmän hankaluuksia. Kodinelektroniikka 6.5.2008. Tilastokeskuksen arvion mukaan digisiirtymässä jopa 50 000 taloutta on luopunut televisiosta. http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-03-01,104:2:522795,1:0:0:0:0:0: STT, Tuomas Rimpiläinen: Kymmenet tuhannet yhä ilman digisovitinta. Turun Sanomat 1.3.2008 ==== Digi-tv vaatii tehokkaamman antennin ==== Analogisessa lähetyksessä pienet häiriöt, kuten sade yleensä huonontaa kuvaa vain hieman. Sen sijaan Digi-tv:n kuva pikselöityy tai katoaa kokonaan. Vastaanotto vaatii aiempaa tehokkaamman antennin. Heikon antennin korjaaminen mastovahvistimilla tai antennia nostamalla ja suuntaamalla uudestaan ei aina riitä, sillä antennin pitää lisäksi olla tarkoitettu niille kanaville joilla kyseisen alueen ohjelmat lähetetään. Antennin taajuusalueen tulee kattaa ääritapauksessa jopa kaikki UHF-kanavat 21–69. Jos katselu tapahtuu kiinteästä paikasta ja kaikkien kanavanippujen taajuudet ovat lähellä toisiaan, riittää kapeakaistaisempi antenni. Esimerkiksi Turussa tarvitaan kevään 2008 taajuusmuutosten jälkeen vain kanavilla 51–60 toimiva antenni. Sen sijaan vaikkapa asuntovaunussa tai matkailuautossa käytettävän antennin on syytä kattaa kaikki kanavat. Suuremman antennin asennuksessa tarvitaan myös asiantuntemusta. Tehokkaampi antenni on hieman hintavampi. Antennihankinnoissa kannattaa varautua myös tulevien teräväpiirtolähetysten vaatimaan kanava- alueeseen. Kanavanippujen taajuudet saattavat myös muuttua, jolloin laajakaistainen koko alueen antenni on taas tarpeen. Vanhaa kanavien 5–12 VHF- antenniakaan ei kannata poistaa, jos se on kunnossa. Sen vastaanottamille taajuuksille on mahdollisesti tulossa uusia kanavia. Digita rakensi lisälähettimiä muun muassa itärajalle, jossa oli katvealueita. Jos digi-tv:n lähetystä ei muuten saada näkyviin katselu yksittäistapauksissa voidaan järjestää satelliittiantennilla. Tarkempia tietoja digilähetysten näkyvyydestä saa lähetysverkoista vastaavalta Digitalta. Digita: Useilla pulmia tv- vastaanotossa mökillä ==== Digisiirtymän kritiikkiä vuosina 2007–2008 ==== Digi-tv:n hankkiminen aiheutti vuonna 2008 kuluttajalle paljon päänvaivaa. Pohdittiin, tarvittiinko uusi digisovitin antenniin, kaapeliin vai satelliittiin, sekä normaalikuvalle, teräväpiirrolle vai molemmille. Myös katselutilanteessa joutui selvittämään millainen laite vaaditaan kuvan katseluun. Onko kuvan mittasuhteet oikeita, onko se tarkkuudeltaan normaaliresoluutioista, teräväpiirtoa, onko kuva näennäisteräväpiirtoa vai oikeaa teräväpiirtoa? http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/uutiskommentti/article113329.ece?s=r&wtm;=-18062008?s=k Digi-tv-sopan lisämausteet panevat pään sekaisin. Tekniikka&Talous.;. Seuraavassa on listaus esiintyneistä ongelmista: * Digitelevisiouudistukseen liitetyt palvelut, visiot ja toiveet eivät ole toteutuneet. Kaksisuuntaisuus, interaktiivisuus, monipuolisempi tekstitelevisio ja teräväpiirtolähetykset ovat jääneet Suomessa toteutumatta http://www.aamulehti.fi/teema/digitv/42682.shtml Mitä digi-tv:n piti olla? Aamulehti 1.9.2007.. * Yhteisantennitalouksilta kiellettiin aluksi yhteinen digimuunnin. Kuntien painostuksesta laitoksille myönnettiin oikeus yhteissovittimeen. Vasta kun useimmat kuluttajat olivat hankkineet oman digimuuntimensa yhteismuunnin sallittiin myös muille yhteisantennitalouksille http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_843_2005_p.shtml Matti Kangas ja Esa Lahtela: Yhteiset digisovittimet keskusantennilla varustettuihin taloihin. Kirjallinen kysymys eduskunnassa 18.10.2005. * Digimuuntimissa oli alussa paljon "lastentauteja". Vuonna 2007 Yleisradio julkaisi listan toimivista digimuuntimista vasta siinä vaiheessa kun analogiset antennilähetykset loppuivat STT: Yle yrittää korjata katsojien tekstitysongelmia. Kodinelektroniikka 12.11.2007. * Kanavanippuihin ahdetaan liikaa kanavia, mikä huonontaa kuvanlaatua kanavilla, koska kullekin kanavalle jää liian pieni datakaista. Silloin MPEG2-pakkausvirheet alkavat näkyä ja lopputuloksena kuvanlaatu jää yhtä huonoksi kuin analogisissa lähetyksissä. * TV:n interaktiivisuuden toteutuminen ei ole edennyt arvioidussa aikataulussa. Kaavailtu TV:n Interaktiivisuuden toteuttaminen vaatii erillisen paluukanavan, eli modeemi- tai ethernet-yhteyden, eikä tämä ominaisuus ole tullut digitaalitelevision ensimmäisen sukupolven laitteisiin. Kritiikki konkretisoitui tv-maksun maksaneiden määrän laskuna. Antennilähetyksien loppuessa 31.8.2007 kymmeniätuhansia talouksia oli ilman digimuunninta. Kaapelitalouksien siirtyessä digilähetyksiin maaliskuun alussa 2008 noin 15 % televisiotalouksista oli edelleen ilman digimuunninta. Digisiirtymä vähensi televisioluvan maksaneiden määrää noin viidellä tuhannella ja kaikkiaan digisiirtymä aiheutti n. 18 400:n tv-maksun irtisanomisen vuoden 2008 alusta lukienSTT: Kaapelin digisiirtymä sai katsojat irtisanomaan televisiolupia. HS 9.4.2008.. Televisiokodeista joka kahdeskymmenes oli edelleen ilman digimuunninta maaliskuussa 2008 http://www.hightechforum.fi:80/chtf_1_1_j=718378.htm STT: Televisiokodeista joka kahdeskymmenes ilman digiboksia. Digisiirtymässä televisiottomien talouksien määrä kasvoi huomattavasti. Aiemmin ilman televisiota oli 6 % – siirtymän jälkeen 8 % http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-03-01,104:2:522795,1:0:0:0:0:0: Tuomas Rimpiläinen: Anoppi pääsi digiaikaan viime tingassa. Turun Sanomat, STT 1.3.2008. == Vuorovaikutteisuus == Digitaalisesta televisiosta piti alun perin tulla vuorovaikutteinen televisio, joka kodin viihdekeskus, jossa on liki samat ominaisuudet kuin tietokoneessa internet-selainta käytettäessä. Interaktiivinen televisio jäi ensimmäisessä vaiheessa toteutumatta paluukanavan puutteesta johtuen, vaikka vuorovaikutteisuus liittyi vuonna 1996 tehtyyn valtioneuvoston päätökseen lähetysten digitalisoimisesta http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/doc/todays_framework/digital_broadcasting/switchover/fi_kohti_fi.pdf Kohti digiaikaa. Vuorovaikutteisuus tuli televisioon internet-yhteyden kautta. == Teräväpiirtosiirtymä == Teräväpiirtosiirtymässä on ennen kaikkea kyse television tuotanto-, lähetys- ja vastaanottoteknologioiden kehityksestä. Uusi jakelutekniikka DVB-T2 käyttää taajuuksia tehokkaammin. Kanavanipuissa voidaan lähettää sekä teräväpiirtokanavia että aiempaa enemmän peruspiirtokanavia, kun kuva ja ääni pakataan tehokkaammin. Lähetyksen laatu kuten resoluutio on lähettäjän valittavissa. Digitaaliset teräväpiirtotelevision koelähetykset alkoivat vuoden 2007 toukokuussa Euroviisujen näyttämisellä Espoon lähetinasemalta. Seuraavan vuoden elokuussa lähetettiin Pekingin olympialaiset salaamattomana samalta lähettimeltä.http://www.digitv.fi/sivu.asp?path=1;699;10654 Suomen hallitus päätti kesäkuussa 2008 osoittaa analogiselta televisiolta vapautuneita taajuuksia teräväpiirtotelevisiolle ja laajakaistaisille digitaalisille matkaviestinverkoille. Päätöksen mukaan VHF-taajuusalueelle mahtuu kaksi valtakunnallista ja UHF-alueelle yksi pääkaupunkiseudun alueellinen teräväpiirtotelevision kanavanippu.http://mintc.fi/web/fi/tiedote/view/295231 === Duopoli === Digita oli hoitanut Suomen maanpäällistä tv-lähetysverkkoa yksinoikeudella. Vuonna 2010 tilanne muuttui, sillä valtioneuvosto myönsi teräväpiirtokoelähetysten toimiluvan DNA:lle kesällä 2009. Toimilupa myönnettiin aluksi vuoteen 2016 ja lupaehdot edellyttivät, että teräväpiirtolähetykset kattaa 60 % Manner-Suomen asukkaista vuonna 2011. Digita, Anvia ja Telemast Nordic hävisivät teräväpiirtolähetysten jakelun tarjouskilpailun DNA:lle.http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Dna+nappasi+teräväpiirtotelevision+lähetysoikeudet+Digitan+nenän+edestä/1135247295728 Dna nappasi teräväpiirtotelevision lähetysoikeudet Digitan nenän edestä Kilpailutusta perusteltiin monopolin avaamisella, sillä tv-kanavat ovat arvostelleet Digitaa monopolihinnoista. Teräväpiirto-ohjelmiston toimiluvat tulivat hakuun syksyllä 2009. DNA:n lähettämien teräväpiirtolähetyksien vastaanottamiseen tarvittiin VHF-antenni ja digivastaanotin DVB-T2 virittimellä. Antenniverkon varsinaiset HD-lähetykset alkoivat 1. tammikuuta 2011 DNA:n kanavanipuissa.http://www.dna.fi/DNAOy/Media/Tiedotteet/Sivut/DNAnantenniverkonteravapiirtolahetyksetlaajenevatjamonipuolistuvat.aspx DNA:n antenniverkon teräväpiirtolähetykset laajenevat ja monipuolistuvat DNA välitti kanavanippuja VHF A, VHF B ja VHF Chttps://www.sonkajarvi.fi/loader.aspx?id=23b9aab3-f34f-4b61-b64c-9f83748fc91d. Vuonna 2012 valmistui DNA verkon toinen rakennusvaihe, jolla verkko saavutti 85 % kattavuuden. Yleisradion HD kanavien Yle TV1 HD, Yle TV2 HD, Yle Fem HD ja Yle Teema HD jakelu VHF-taajuuden antenniverkossa alkoi 28.1.2014. === Takaisin monopoliin === 2018 Yleisradio kilpailutti HD jakelun ehdoilla, jotka olisivat edellyttäneet, DNA:n voittaessa, sen maksamaan vastaanottajille VHF- antenneista aiheutuneet kustannukset. Markkinaoikeus hyväksyi 2019 DNA:n kilpailutuksesta tekemän valituksen ja kielsi Yleisradiota jatkamasta virheellistä hankintamenettelyä ja asetti kiellon tehosteeksi 5 miljoonan euron uhkasakon. DNA:n markkinaoikeudessa saaman voiton jälkeen, Digita osti DNA:n antenniverkon maksutelevisioasiakkaat ja osapuolet salasivat kauppahinnan. Asiakaskannan myynnin jälkeen DNA ilmoitti sulkevansa VHF- taajuuksia käyttävän antennitelevisioverkkonsa ja luopuvansa antenniverkon verkkotoimiluvistaan. DNA sulki VHF antenniverkkonsa 31.3.2020 . Tämä teki samalla Digitasta uudestaan monopoliyhtiön Suomen TV antennijakelussa. DNA ja Digitan tekemän kaupan jälkeen Yleisradio perui KHO:een tekemänsä valituksensa markkinaoikeuden tuomiosta ja Yleisradio ja Digita sopivat, että Yleisradion teräväpiirtokanavat lähetetään vuosina 2020–2029 Digitan UHF-antenniverkossa. Lähetykset käynnistettiin osalla lähetysasemista 1.4.2020. 1.6.2020 mennessä Ylen HD-kanavien näkyvyys antenniverkossa oli laajentunut 85 %:sta 99,9 %:iin. === Kohti peruspiirtotelevision loppua === Teräväpiirtosiirtymä ei aluksi ole kaikille pakollinen, sillä tavalliset digilähetykset jatkuvat DVB-T tekniikalla toistaiseksi. Kun DVB-T lähetykset loppuvat kokonaan, tarvitaan DVB-T2 virittimellä varustettu televisio tai digiboksi. Alun perin DVB-T lähetysten loppuminen oli tarkoitus toteutua 31.3.2020, mutta HD-siirtymä viivästyi DNA:n valitettua Yleisradion HD jakelusta. 24\. lokakuuta 2023 Yleisradion hallintoneuvosto päätti, että Ylen perusmuotoiset tv-lähetykset päättyvät sekä antenni- että kaapeli-tv-verkoissa keväällä 2025. Päätöksen ajan arvion mukaan vielä noin 100 000–150 000 antenniverkon kotitaloutta joutuu hankkimaan uuden vastaanottimen antenniverkon television katsomista jatkaakseen. === Peruspiirtotelevision loppu === 19\. marraskuussa 2024 kanavien paikat vaihdettiin siten että teräpiirtokanavat tulivat paikoille 1:stä alkaen ja peruspiirtokanavat siirtyivät paikoille 21:stä alkaen. 1\. huhtikuuta 2025 lähtien Ylen kavavat näkyvät vain teräväpiirtona ja vanhat alemman tarkkuuden lähetykset loppuvat. Muiden kanavien peruspiirtolähetykset loppuvat kesällä 2025. Ylen HD-kanavien vastaanottoon tarvitaan antennijakelussa antenniverkon DVB-T2 Antenna Ready HD -vastaanotin. Ylen teräväpiirtolähetysten kuvasuhde on laajakuva eli 16:9 ja tarkkuus on 1920 x 1080i. Ääniraita on Dolby Digital 2.0 stereo tai monikanava- eli tilaääni (5.1), kun sellainen on tarjolla. == Katso myös == * Ajansiirto * Digita * Maksutelevisio * IPTV == Lähteet == * Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote toimiluvista, julkaistu 21.12.2011 === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Sanastokeskus TSK:n digi-tv-sanasto (PDF) Luokka:Televisiotekniikka	Maanpäälliset digitaalitelevisiolähetykset Suomessa
154	Digitaalisuus on datan syöttämisessä, käsittelyssä, siirrossa, tallennuksessa ja esittämisessä käytettävä menetelmä, jossa data esitetään täsmällisinä arvoina, joita on rajallinen määrä. Tavallisin digitaalinen järjestelmä on binäärijärjestelmä, jossa käytetään vain kahta numeroa, 0 ja 1. Digitaalisuuden vastakohtana on analogisuus, jossa muuttuja voi saada laajasti eri arvoja. Digitaalisuus on portaittaisuutta, jota voi verrata rajatulla lukualueella oleviin kokonaislukuihin – analogisuutta taas voi verrata rajatulla lukualueella oleviin reaalilukuihin. Tietoa käsittelevissä laitteissa on yleensä sekä digitaalisia että analogisia osia. Esimerkiksi digitaalikameran A/D muunnin muuttaa valon analogisen signaalin digitaaliseksi signaaliksi ja tallettaa sen muistiinsa. Tavallisesti tämä digitaalinen tieto muunnetaan D/A muuntimessa etsimen tai näytön analogiseksi kuvasignaaliksi. Näkyvä valokuva on siten analoginen, mutta kuvan tallennusmuoto digitaalinen. Sana digitaalinen tulee latinan kielen sanasta digitus, joka tarkoittaa sormeaDigital, Oxford Dictionaries . Nimityksen keksijänä pidetään amerikkalaista George Stibitziä (1904-1995). Nykyään digitaalisuus mielletään usein koskemaan sähköisiä järjestelmiä, vaikka vanhoissa koodijärjestelmiin perustuvissa järjestelmissä onkin ollut digitaalisia toimintaperiaatteita. Ensimmäiset digitaaliset tietokoneet rakennettiin 1940-luvulla, ensimmäinen digitaalikello tuli myyntiin 1972, ensimmäiset kuluttajille koteihin suunnatut tietokoneet julkaistiin vuonna 1977. Jo aiemmin tietokoneen oli voinut ostaa kotiin rakennussarjana. Digitaaliseen äänentoistoon kuluttajat alkoivat siirtyä CD-soittimien myötä vuodesta 1982 alkaen (digitaalinen PCM-ääni oli määritelty jo vuonna 1938). Ensimmäinen digitaalinen matkapuhelinverkko GSM avattiin vuonna 1991 (Suomessa) ja puhelinverkko myös laajemmin digitalisoitiin 1990-luvun aikana. Digitaalitelevisio otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2001. ==Sähköinen binäärijärjestelmä== Binäärijärjestelmän muuttujan eli bitin kahdelle mahdolliselle eri arvolle voidaan antaa nimet, esimerkiksi 0 ja 1. Sähkövirtana nämä kaksi arvoa voidaan esittää esimerkiksi vaihtoehtoina virta kulkee – virta pois, tai vaihtoehtoina 1 voltti – 5 volttia. Olennaista on vuo, joka vaihtelee kahtena vaihtoehtona, esimerkiksi kaapelissa kulkevan valon säätäminen kahdeksi vaihtoehdoksi. Yleensä digitaalisen esityksen muuttujaa, joka saa kaksi arvoa, kutsutaan bitiksi. Mikä tahansa lukuarvo voidaan esittää bittien sarjana. Symbolit, kuten aakkoset, voidaan helposti esittää digitaalisesti hävittämättä tietoa, koska ne ovat toisistaan erotettavia ja niitä on rajallinen määrä. Jos esimerkiksi aakkosia on noin 30, kukin kirjain voidaan esittää viidellä bitillä. Sen sijaan alun perin analogisen, "jatkuva-arvoisen" materiaalin, kuten kuvan ja äänen, muuntaminen digitaaliseksi merkitsee alkuperäisen esityksen täydellisyyden menetystä, mutta näin tapahtuu enemmän tai vähemmän muussakin muodossa lähetetylle tai talletetulle tiedolle. Digitaalisen tiedonsiirron ominaisuuksia ovat: Osa informaatiosta kadotetaan ensin tehtävässä analogia- digitaalimuunnoksessa eli A/D-muunnoksessa. Signaali vääristyy ja vaimenee, mutta se voidaan regeneroida eli uusia toistimissa. Useimmat vääristymät voidaan korjata, koska signaalilla on vain harvoja sallittuja arvoja. Kyselyllä (kaiuttamalla) saadaan 100 % lopputulos, so. signaali saapuu perille virheettä. Yleisesti ottaen digitaalinen tiedonsiirto ja -tallennus vaativat analogista monimutkaisemman laitteiston, mikä viivytti aikoinaan niiden käyttöönottoa, poikkeuksena sähkötys. Nykyinen elektroniikan ja mikropiirien kehittyneisyys kuitenkin tekee digitaalisen siirron kannattavaksi. ==Muita digitaalisia järjestelmiä== Vaikka digitaalisuus yhdistetään tavallisesti binääriseen elektroniikkaan on digitaalisuus itsessään huomattavasti vanhempi keksintö. * Helmitaulu on perinteinen digitaalinen laskinDigitaalitekniikan perusteet – luento 1; Signaalinkäsittelytekniikan laboratorio, Aalto-yliopisto. Siinä tankojen varteen ripustetut liikuteltavat helmet esittävät numeroita. * Merkkituli on perinteinen digitaalinen viestintäväline. Se voi olla pelkkä nuotiotuli, joka on joko päällä tai pois. Erityisesti savumerkissä jatkuva nuotion savu moduloidaan epäjatkuvaksi viestisignaaliksi. * DNA on nelikantainen digitaalinen tiedon varastointi- ja siirtomenetelmäDna:n muistiin sullottiin Shakespearea ja Luther Kingin puhetta, HS 24.1.2013 . Siinä muuttujina ovat adeniini-, sytosiini-, guaniini- ja tymiini-molekyylit. * Morsekoodi koostuu kuudesta muuttujan arvosta eli pisteestä, morseviivasta, merkin sisällä pisteen ja viivan välillä olevasta välistä, merkkien välissä olevasta lyhyestä välistä, sanojen välisestä keskipitkästä välistä ja lauseiden välisestä pitkästä välistä. Morsekoodia käyttäen voidaan lähettää viestejä vaikkapa lennättimellä tai taskulampulla.Light and lasers, Bitesize; BBC * Pistekirjoitus on kuusibittinen binäärijärjestelmä, jossa kuudesta pisteestä (kaksi vaakaan kertaa kolme pystyyn) muodostetulla kuviolla kuvataan sovittuja merkkejä. * Optisessa lennättimessä sauvoja tai lippuja käyttäen muodostetaan tiettyjä kuvioitä, joille on sovittu merkityksiä. Muuttujan arvojen määrä vaihtelee eri järjestelmissä. * Meriliikenteessä käytettävillä viestilipuilla kahtalainen merkitys. Yksittäisellä lipulla on oma sovittu merkitys kuten "Pysytelkää etäällä: aluksella on tulipalo, ja lastina on vaarallisia aineita.". Lisäksi lippu kuvaa yhtä kirjainta, tässä tapauksessa kirjainta "J". Lisäksi numeroille 0–9 on omat liput. * Modeemi (yhdistelmä sanoista modulaatio ja demodulaatio) moduloi digitaalisen signaalin analogiselle siirtotielle ja palauttaa eli demoduloi analogisesta signaalista digitaalisen signaalin.Modeemi viestii äänitaajuuksilla, Tieteen Kuvalehti 2, 2001 == Katso myös == Diskreetti matematiikka == Lähteet == === Viitteet === == Aiheesta muualla == Analoginen vs. digitaalinen tiedonsiirto, Digitaalitekniikan perusteet; Signaalinkäsittelytekniikan laboratorio, Aaltoyliopisto Ylen Kirjakerho: Digitaalisen kirjallisuuden vaiettu historia ja melskattu tulevaisuus 1/2 *Ylen Kirjakerho: Digitaalisen kirjallisuuden vaiettu historia ja melskattu tulevaisuus 2/2 Luokka:Digitaalitekniikka Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Digitaalisuus
158	thumb\|Vaalit ovat demokraattisen maan yksi tunnusmerkki. Demokratia (kreikan sanoista demos, ’tavallinen kansa’ ja kratos, ’valta, hallita’) eli kansanvalta on kansan valtaan perustuva valtiojärjestys. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa. Tavallisena demokratian ominaispiirteenä pidetään sitä, että tärkeimmistä valtiollisista asioista päättää joko kansa itse tai kansan yleisillä vaaleilla kilpailevien ehdokkaiden joukosta valitsemiensa edustajien muodostama toimielin, parlamentti. Jotta kilpailulliset vaalit voisivat toteutua kunnolla, se edellyttää tavallisesti, että vallitsee ilmaisun- ja lehdistönvapaus ja jonkinasteinen oikeusturva. Armeijan siviilimääräysvalta on usein nähty välttämättömäksi, koska näin voidaan ehkäistä sekä sotilasdiktatuuri että armeijan puuttuminen politiikkaan. Joissakin maissa demokratia perustuu tasa- arvo-oikeuksien filosofiselle periaatteelle. Demokratian pääperiaatteena on enemmistösääntö, vaikka monet demokraattiset järjestelmät eivät noudatakaan tätä kurinalaisesti – edustuksellinen demokratia on suoraa demokratiaa yleisempi demokratian muoto, ja tällä yleensä pyritään turvaamaan vähemmistön oikeuksia niin kutsutulta “enemmistön tyrannialta”. Kansan itsemääräämisoikeus on tavallinen, muttei universaali, kannustava filosofia demokratian vakiinnuttamisessa. Demokratia juontaa juurensa muinaiseen Intiaan, antiikin Kreikkaan ja Roomaan, muinaiseen Eurooppaan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, mutta aikojen saatossa mielikuvat demokratiasta ovat merkittävästi muuttuneet ja luoneet eri suuntauksia. Demokratiaa on kutsuttu “viimeiseksi valtiomuodoksi” ja se on levinnyt merkittävästi ympäri maailmaa."The Global Trend" chart on Freedom in the World 2007: Freedom Stagnation Amid Pushback Against Democracy published by Freedom House Vaikka termiä “demokratia” tyypillisesti käytetään poliittisen valtion asiayhteydessä, ovat periaatteet sovellettavissa myös yksityisiin organisaatioihin ja muihin ryhmiin. Aikojen kuluessa äänioikeutta on laajennettu monilla lainkäyttöalueilla suhteellisen kapeista ryhmistä (tietyn etnisen ryhmän varakkaat miehet), mutta asia on yhä pysynyt kiistanalaisena koskien kiistelyn kohteina olevia maa-alueita, merkittävän maahanmuuton alueita ja tietyt kansalliset ryhmät poissulkevia maita. Yhdistyneet kansakunnat on julistanut 15. syyskuuta kansainväliseksi demokratian päiväksi. == Etymologia == Sana demokratia on peräisin antiikin kreikkalaisesta dēmokratia () -sanasta, jolla nykyaikana tarkoitetaan tavallisesti kansanvaltaa. Sana on muodostettu alkuosasta dēmos (), 'kansa',Democracy:Britannica Student Encyclopedia 'väkijoukko', 'monet'Inoguchi, Takashi, Edward Newman, John Keane (1998). The Changing Nature of Democracy Page 255. United Nations University Press, ja kratos () 'komento' tai 'valta'. Latinankielisistä teksteistä varhaisimmat maininnat sanasta on löydetty 1200-luvulta. Alkuperäisesti dēmos ei tarkoittanut koko kansaa. Nimitystä dēmos lienee käytetty alun perin eräistä Attikan alueista. Vasta myöhemmin se on muuttunut merkitsemään tällaisen alueen syntyperäisten asukkaiden muodostamaa yhteisöä. Yhdyssana dēmokratia saattoi tarkoittaa köyhälistön etuja ajavaa köyhälistön valtaa, kuten esimerkiksi Aristoteleen Politiikassa (1279 b). Modernina aikana sana demokratia on tullut niin täyteen myönteissävyisiä sivumerkityksiä, että miltei mitä tahansa hallitustapaa on kutsuttu demokraattiseksi: esimerkiksi Britannian, Alankomaiden, Belgian ja Skandinavian maiden monarkiaa, Yhdysvaltojen, Meksikon ja latinalaisamerikkalaisten maiden kaltaisia tasavaltoja sekä Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan kaltaisia kommunistivaltioita.Boas, George (1972). "Mitä aatehistoria on" Sivu 40. WSOY: Porvoo. == Demokratiakäsite == Demokratiakäsite on laajentunut antiikinaikaisesta kansanvallasta paljon siihen liitettyjen myönteisten mielleyhtymien vuoksi. Tällaisia ovat muun muassa poliittinen vapaus, tasa-arvo ja osallistumisoikeus. Nykyään demokratia on jakautunut eri muotoihin, ja ideologisia eroja syntyy jo sen perusteella, minkälaisia mielikuvia demokratiaan liitetään. Empiirisessä tutkimuksessa keskeisiä demokratian tunnusmerkkejä ovat kansalaisten poliittiset perusoikeudet ja päättäjien valinta kilpailullisilla vaaleilla. Yleisesti hyväksyttyä ‘demokratian’ määritelmää ei ole, mutta mielleyhtymät, kuten tasa- arvo ja oikeudenmukaisuus, kuvastavat nykydemokratiaa.Demokratiaindeksi 2006. Liberty and justice for some at Economist.com Monet ihmiset käyttävät liberaalin demokratian lyhenteenä “demokratia”-termiä, johon saattaa sisältyä lisäelementtejä muun muassa poliittisesta moniarvoisuudesta, yhdenvertaisuudesta lain edessä, oikeudesta vedota vaaleilla valittuihin viranomaisiin epäkohtien oikaisemiseksi, oikeusturvasta, kansalaisoikeuksista, ihmisoikeuksista ja hallituksen ulkopuolisesta kansalaisyhteiskunnasta. Yhdysvalloissa vallanjaolla usein viitataan sivuominaisuuteen, mutta muissa Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisissa maissa parlamentaarinen itsemääräämisoikeus on määräävänä filosofiana (vaikka yleisesti käytännössä pidetään yllä oikeuden riippumattomuutta). Muissa tapauksissa “demokratiaa” käytetään tarkoittamaan suoraa demokratiaa. == Demokratian muodot == === Edustuksellinen === Edustuksellinen demokratia käsittää kansaa edustavien hallitusvirkailijoiden valinnan. Yleisimpiin mekanismeihin kuuluu ehdokkaan valinta äänten enemmistöllä tai lukuisuudella. Edustajat saatetaan valita edustamaan tiettyä aluetta tai vaalipiiriä tai suhteellisen järjestelmän myötä edustamaan koko äänestäjäkuntaa käyttäen valinnassa joskus näiden kahden yhdistelmää. Jotkut edustukselliset demokratiat sisältävät myös kansanäänestyksen kaltaisia suoran demokratian elementtejä. Kansan valittua edustajansa toimimaan sen etujen mukaisesti se säilyttää itsellään vapauden toimia oman harkintakykynsä sekä mielensä mukaisesti. Tämä on edustuksellisen demokratian tunnuspiirre. ====Parlamentaarinen demokratia==== Parlamentaarisessa demokratiassa hallituksen jäsenten edellytetään nauttivan parlamentin luottamusta, toisin kuin muunlaisissa valtiojärjestelmissä, joissa valtionpäämies nimittää hallituksen jäsenet oman mielensä mukaan. Hallitusvaltaa käyttää toimeenpaneva ministeristö, ja hallitus on kansan valitseman ja lakeja säätävän parlamentin tarkistusten ja tasapainottavien tekijöiden alainen sekä käynnissä olevan tarkastelun kohde. ==== Liberaali demokratia ==== Liberaali demokratia on edustuksellista demokratiaa, jossa valittujen edustajien kyky käyttää päätöksentekovaltaa on laillisuusperiaatteen alaisuudessa. Sitä tavallisesti suitsitaan perustuslailla, joka korostaa yksilöiden vapauksien ja oikeuksien suojelua ja asettaa rajoituksia johtajille silloin, kun enemmistön tahtoa käytettäisiin vähemmistöjen oikeuksien vastaisesti (kts. kansalaisoikeudet). Liberaalissa demokratiassa osallistuminen ei ole arvo sinänsä, vaan on ennemminkin jokaisen oma asia, osallistuuko hän politiikkaan esimerkiksi äänestämällä vai ei. Oleellista on yksilöiden mahdollisuus äänestämällä vaihtaa vallanpitäjät – omien intressiensä ja vapauksiensa turvaamiseksi. Käsitys korostaa tiedotusvälineiden politiikkaa arvioivaa roolia. Ihmiset nähdään tässä perinteessä yksilöinä. "Kansan" käsitteellä tai luokka- ja kulttuurieroilla ei ole suurta merkitystä. Perimmäisenä ajatuksena on organisoida yhteiskunta demokratian avulla siten, että "alkuperäistä" valtiotonta tilaa luonnehtivaa vapautta jää yksilöitten käyttöön mahdollisimman paljon. === Suora demokratia === Suora demokratia on poliittinen järjestelmä, jossa kansalaiset henkilökohtaisesti osallistuvat päätöksentekoon ilman välittäjiä tai edustajia. Suoran demokratian kannattajat väittävät, että demokratia on muutakin kuin vain prosessioikeudellinen, äänestämiseen liittyvä kysymys. Useimmat suorat demokratiat ovat olleet muodoltaan heikkoja, suhteellisen pieniä yhteisöjä, tavallisesti kaupunkivaltioita, esimerkiksi antiikin Ateena. Kuitenkin erittäin suuressa yli 30 miljoonan asukkaan Kalifornian järjestäytyneessä yhteisössä tavattu Kalifornian mallin mukainen laaja kansanäänestysten käyttö on joidenkin mielestä sukua suoralle demokratialle. Sveitsissä viisi miljoonaa äänestäjää osallistuu päätöksentekoon kansallisissa kansanäänestyksissä ja aloitteissa kahdesta neljään kertaan vuodessa; kantoni- ja kuntatasolla suoran demokratian instrumentit ovat myös hyvin vakiintuneita. Virtaava demokratia on suoran demokratian ja edustuksellisen demokratian välimuoto. Siinä äänestäjä voi joko äänestää itse tai delegoida äänensä jollekulle toiselle äänestäjälle. === Sosialistinen demokratia === Sosialistisella ajattelulla on useita eri näkemyksiä demokratiasta. Sosialidemokratia, demokraattinen sosialismi ja proletariaatin diktatuuri – tavallisesti pantu toimeen neuvostodemokratian myötä – ovat joitakin esimerkkejä. Monet demokraattiset sosialistit ja sosialidemokraatit uskovat edustuksellisella demokratialla yhdistettyyn osallistuvan demokratian sekä työpaikkademokratian muotoon. Marxistiortodoksien keskuudessa on vihamielisyyttä yleisesti kutsuttua ”liberaalia demokratiaa” kohtaan. Tällä he yksinkertaisesti viittaavat parlamentaariseen demokratiaan usein sen keskitetyn luonteen vuoksi. Koska marxistit, leninistit ja trotskilaiset halusivat tuhota kapitalistisen yhteiskunnan poliittisen eliitin, he uskovat kommuunijärjestelmän tai neuvostojen avulla toteutettuun suoraan demokratiaan. Tämä järjestelmä pohjimmiltaan julistaa itseänsä neuvostodemokratiana ja ensi alkuun työpaikkademokratiana. (Katso demokratia marxismissa) === Anarkistinen demokratia === Monet anarkistit hyväksyvät ainoana demokratian muotona suoran demokratian. Jotkut anarkistit vastustavat suoraa demokratiaa, kun taas toiset suosivat sitä. Pierre-Joseph Proudhon väitti, että ainoa hyväksyttävä suoran demokratian muoto on sellainen, jossa tunnustetaan se, etteivät enemmistöpäätökset senhetkisestä yksimielisyydestä huolimatta sido vähemmistöä.Pierre-Joseph Proudhon. General Idea of the Revolution See also commentary by Graham, Robert. The General Idea of Proudhon's Revolution Kuitenkin anarkokommunisti Murray Bookchin arvosteli yksilöanarkisteja demokratian vastustamisestaBookchin, Murray. Communalism: The Democratic Dimensions of Social Anarchism. Anarchism, Marxism and the Future of the Left: Interviews and Essays, 1993–1998, AK Press 1999, p. 155 ja sanoo “enemmistösäännön” olevan yhdenmukainen anarkismin kanssa. Jotkut anarkokommunistit vastustavat suoran demokratian enemmistöluonnetta tuntien, että se voi haitata yksilönvapautta ja valitsevat suositellun konsensusdemokratian ei-enemmistömuodon, mikä on yhtenevä Proudhonin suoran demokratian asenteen kanssa.Graeber, David and Grubacic, Andrej. Anarchism, Or The Revolutionary Movement Of The Twenty-first Century === Valikoiva demokratia === Arpomisen myötä suoritettavan päätöksentekijöiden valintaprosessin sanotaan joskus olevan demokratiaa ilman vaaleja. Tarkoitus tähän on se, että valitut edustavat kansan mielipiteitä ja kiinnostuksia laajassa mittakaavassa ja valitut ovat reilumpia ja tasapuolisempia kuin vaaleilla valittu virkailija. Käytäntö oli levinnyt laajalle ateenalaisessa demokratiassa ja nykyään sitä yhä käytetään muun muassa Yhdysvalloissa juryn valitsemisessa. Todellisten vaalien puutteen vuoksi kaikkialla ei olla yhtä mieltä siitä, voidaanko arpomista pitää demokratiana. === Konsensusdemokratia === Konsensusdemokratiassa päätöksentekoon ei riitä yksinkertainen enemmistö, vaan sitä varten vaaditaan eriasteista konsensusta tai määräenemmistöä. Tyypillisesti tällä yritetään suojella vähemmistön oikeuksia enemmistösäännön määräysvallalta. Monissa maissa perustuslain muuttaminen edellyttääkin vähintään tietyn suuruista määräenemmistöä. === Vuorovaikutteinen demokratia === Vuorovaikutteinen demokratia pyrkii hyödyntämään informaatioteknologiaa äänestäjien ottamiseksi mukaan lainsäätämiseen. Se tarjoaa järjestelmän uusien lakien ehdottamiseksi, ehdotusten tärkeysjärjestykseen asettamiseksi, parlamentin kautta selkiyttämiseksi ja kansanäänestyksen myötä voimaan saattamiseksi. === Ylikansallinen demokratia === Rooman sopimus määritti enemmistöäänestämisen olemaan päätösten saavuttamisen pääasiallinen toimintatapa Euroopan ministerineuvostossa. Tämä järjestelmä jakaa ääniä Euroopan unionin jäsenvaltioille osittain väkiluvun mukaan, mutta sitä on vahvasti painotettu pienempien valtioiden eduksi. Tämä saattaa näyttää edustuksellisen demokratian muodolta, mutta Neuvoston edustajat saatetaan nimittää ilman, että heidät valittaisiin vaaleilla suoraan. Jotkut saattaisivat tarkastella asiaa siltä kannalta, että “yksilöt” edustavat demokraattisesti valtioita ennemmin kuin kansaa, kuten monissa muissa kansainvälisissä organisaatioissa. Euroopan parlamentin jäsenien vaaleilla valitseminen demokraattisesti perustuen yleiseen äänioikeuteen saatetaan nähdä esimerkkinä ylikansallisesta demokraattisesta instituutiosta. == Historia == === Varhaishistoria === Yksi aikaisimmista maininnoista demokraattisista sivilisaatioista tai joskus väitetyistä oligarkioista löydettiin muinaisen Intian tasavalloista, jotka perustettiin ennen 500 eaa. ja ennen Gautama Buddhan syntymää. Nämä tasavallat tunnettiin mahajanapadoina, ja näistä Vajjin valtiossa Vaishalin kaupungissa (joka nykyään on Intian Bihar) kehitettiin maailman ensimmäinen tasavalta. Demokraattisia Sangha-, Gana- ja Panchayat- järjestelmiä käytettiin joissakin näissä tasavalloissa: nykyään Panchayat- järjestelmää käytetään yhä Intian kylissä. Myöhemmin 300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuren aikana kreikkalaiset Q. Curtius Rufus ja Diodorus Siculus kirjoittivat nykyisten Pakistanin ja Afganistanin paikalla sijainneesta Sabarcaen tai Sambastain valtiosta, jonka ”valtiomuoto oli demokraattinen muttei loistelias” tuon ajan oppineiden kreikkalaisten mukaan.Democracy in Ancient India. Steve Muhlberger, Associate Professor of History, Nipissing University. === Antiikki === Ensiksi demokratian käsite ilmaantui antiikin Kreikan poliittisessa ja filosofisessa ajattelussa. Filosofi Platon vertaili demokratiaa, “hallittujen vallan” -järjestelmää vaihtoehtoisiin monarkian (yksilön valta), oligarkian (pienen eliittiluokan valta) ja timokratian järjestelmiin.Political Analysis in Plato's Republic at the Stanford Encyclopedia of Philosophy Vaikka nykyään monien mielestä ateenalainen demokratia oli ollut suoran demokratian muoto, alun perin sillä oli kaksi nykyaikaisesta demokratiasta poikkeavaa ominaisuutta: ensinnäkin tavallisten kansalaisten jakaminen (monen valinta) hallitus- ja oikeusvirkoihin, sekä toiseksi kaikkien kansalaisten kokoontuminen. Kaikki miespuoliset Ateenan kansalaiset olivat oikeutettuja puhumaan ja äänestämään kansankokouksessa, joka sääti kaupunkivaltion lait, mutta poliittisia oikeuksia ja kansalaisuutta ei annettu naisille, orjille eikä metoikeille. Ateenan 250 000 asukkaasta vain noin 30 000 oli kansalaisia, ja heistäkin ehkä vain 5 000 on saattanut osallistua säännöllisesti yhteen tai useampaan kansankokouksen tapaamiseen. Useimmat Ateenan hallituksen virkamiehistä ja tuomareista määrättiin virkaansa; vain kenraalit (strategokset) ja muutamat muut upseerit valittiin vaaleilla. Rooman tasavallassa järjestettiin vaaleja, mutta edelleen naiset, orjat ja suuri ulkomainen väestö eristettiin politiikasta. Varakkaiden äänille annettiin enemmän painoarvoa, ja alun perin kaikki korkea-arvoiset virkailijat tulivat harvoista ylimysperheistä, kunnes vuodesta 367 eaa. alkaen virat olivat kaikille kansalaisille avoimia. === Keskiaika === Keskiajalla käytössä oli monta hallitusmuotoa, jotka edellyttivät yleisiä äänestyksiä. Äänioikeus oli usein rajattu vain pienelle osalle väestöstä. Silloin oli käytössä useita erilaisia vaalimenetelmiä. Toisistaan poikkeavia historian saatossa käytettyjä menetelmiä tai järjestelmiä ovat olleet muiden muassa Gopalan vaali Bengalissa, puolalais-liettualainen kansainyhteisö, Allting Islannissa, Italian keskiaikaiset kaupunkivaltiot, Irlannin tuatha-järjestelmä, keskiajan Novgorodin ja Pihkovan tasavaltojen vetše, Skandinavian käräjät, Tirolin ja Sveitsin säätyjen kokoontumiset sekä 1500-luvun Japanin Sakain itsehallinnollisen kauppakaupungin vaalit. Ne olivat kokoontumisia sisältäviä järjestelmiä. Kuitenkin osallistumisoikeus oli usein rajoitettu pienelle väestönosalle, joten nämä voitaisiin pikemminkin luokitella oligarkioiksi. Keskiajalla useimpia alueita hallitsi papisto tai feodaalinen ylimystö. === Englannin kehitys === Englannissa Magna Carta rajoitti kuninkaan valtaa. De Montfort'n parlamentti vuonna 1265 oli ensimmäinen vaaleilla valittu Englannin parlamentti. Se silti kokoontui vain kuninkaan kutsusta, mikä riippui täysin hänen mielivallastaan: tavallisimmin parlamentti kutsuttiin koolle, kun kuningas tarvitsi lisää varoja. Vuoden 1688 mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1689 säädettiin Englannin Bill of Rights, joka vahvisti tietyt kansalaisten perusoikeudet ja lisäsi parlamentin vaikutusvaltaa. Äänioikeus pysyi vieläkin yläluokkaisen vähemmistön erioikeutena, minkä vuoksi vielä vuonna 1780 alle kolme prosenttia väestöstä saattoi äänestää parlamentin vaaleissa. Vaalioikeusjärjestelmään liittyi historiallisista syistä epäjohdonmukaisuuksia. Niinpä joillakin vanhoilla, aikojen kuluessa melkein autioituneilla asutuskeskuksilla (ns. lahonneilla kauppaloilla) oli yhä oikeus valita edustaja parlamenttiin, kun taas monilla suuriksikaan kasvaneilla uudemmilla kaupungeilla ei ollut. Myöhemmin äänioikeutta laajennettiin aste asteelta, parlamentti sai vähitellen lisää valtaa ja lopulta monarkista tuli lähinnä vain valtakunnan keulakuva. === Irokeesit === Demokratiaa toteutettiin tietyssä laajuudessa myös Irokeesikonfederaation kaltaisissa ihmisjoukkioissa ja heimoissa. Kuitenkin Irokeesikonfederaatiossa vain tiettyjen klaanien miespuoliset pystyivät olemaan johtajia, ja joitakin klaaneja suljettiin politiikasta pois. Vain vanhimmat naispuoliset samasta klaanista pystyivät valitsemaan ja syrjäyttämään johtajat. Tämä sulki suurimman osan väestöstä ulkopuolelle. Päätöksiä tehtäessä mielenkiintoinen yksityiskohta on se, ettei äänestämällä päätetty enemmistön tuesta, vaan johtajien keskuudessa piti vallita yksimielisyys.Great Law of Peace Arkistoitu versio Lukumäärältään tavallisesti 20–50 jäsentä käsittävillä busmannien kaltaisilla ryhmäyhteiskunnilla usein ei ole johtajia ja päätöksenteko perustuu enemmistössä vallitsevaan yksimielisyyteen. === 1700- ja 1800-luku === Vaikka perustajaisät eivät kuvailleetkaan Yhdysvaltoja demokratiaksi, sitä on kuvattu ensimmäiseksi liberaaliksi demokratiaksi sillä perusteella, että sen perustajia yhdisti päättäväisyys rakentaa amerikkalaisuus vapauden ja tasa-arvon periaatteiden varaan."...a determination to root the American experiment in the principle of natural freedom and equality". Jacqueline Newmyer, "Present from the start: John Adams and America" , Oxonian Review of Books, Osa 2.2. Julkaistu 1. maaliskuuta 2003. Vuonna 1788 hyväksytty Yhdysvaltain perustuslaki sääti vaaleilla valitun hallituksen ja turvasi kansalaisoikeudet ja -vapaudet. Kuitenkin siirtomaakaudella ennen vuotta 1776 vain aikuiset valkoiset miespuoliset varallisuuden omistajat pystyivät äänestämään; äänioikeutta ei ollut Afrikasta tuoduilla orjilla, vapaillakaan mustilla eikä naisilla. Läntisillä rajaseuduilla demokratiasta tuli elämäntapa laajoin sosiaalisin, taloudellisin sekä poliittisin tasa-arvoin.Ray Allen Billington, America's Frontier Heritage (1974) 117–158. ISBN 0826303102 Vuonna 1789 vallankumouksellinen Ranska laati ihmisoikeuksien julistuksen, jonka mukaan kaikilla miespuolisilla oli mahdollisuus äänestää kansalliskokouksen vaaleissa, joskin tämä jäi lyhytikäiseksi.The French Revolution II Arkistoitu versio 1800-luvulla varallisuuteen perustuneita äänestämisen ehtoja poistettiin muissakin maissa, ja äänioikeuden saivat myös köyhät aikuiset miehet. Liberaalit demokratiat olivat harvassa ja usein lyhytikäisiä ennen 1800-luvun jälkipuoliskoa. Monet eri kansakunnat ja alueet ovat väittäneet olleensa ensimmäisiä yleisine äänioikeuksineen. === 1900-luku === Siirtymät liberaaliin demokratiaan ovat tapahtuneet perättäisinä “demokratian aaltoina”, vaihtelevasti sotien, vallankumousten, siirtomaavallan purkautumisen ja taloudellisten asianhaarojen seurauksena. Suomessa otettiin käyttöön yleisillä vaaleilla valittu sukupuolia erottelematon yksikamarinen kansaneduskunta vuonna 1906. Tällöin Suomi oli vielä autonominen Venäjän suuriruhtinaskunta, ja suuriruhtinaalla oli veto-oikeus kansaneduskunnan säätämiin lakeihin. Tilanne muuttui oleellisesti vuoden 1917 vallankumouksen yhteydessä, minkä seurauksena Suomesta tuli itsenäinen tasavalta. Ensimmäinen maailmansota sekä Ottomaanien valtakunnan ja Itävalta-Unkarin hajoaminen johtivat uusien kansallisvaltioiden luomiseen Eurooppaan, ja useimmat uusista valtioista olivat ainakin nimellisesti demokraattisia. 1920-luvulla demokratia kukoisti, mutta Suuri lama aiheutti pettymystä ja useimmat Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian maat muuttuivat vahvan miehen valloiksi tai diktatuureiksi. Fasismi ja diktatuurit rehottivat natsi-Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa sekä muissakin epädemokraattisiksi kehittyneissä maissa kuten Baltian ja Balkanin maissa, Brasiliassa, Kuubassa, Kiinassa ja Japanissa. Samaan aikaan myös Josif Stalin sai Neuvostoliitossa diktaattorin aseman. Niinpä 1930-luku tunnetaankin “diktaattoreiden aikakautena”. Läntisessä Euroopassa tämän trendin huippu oli toinen maailmansota. Miehitetyn Saksan läntisten miehitysvyöhykkeiden, Itävallan, Italian ja Japanin menestyksekäs demokratisointi tarjosi mallin myöhemmälle hallintojärjestelmän vaihtoteorialle. Kuitenkin suurin osa Itä-Euroopasta, muun muassa Neuvostoliiton miehitysvyöhyke Saksassa eli myöhempi Saksan demokraattinen tasavalta, pakotettiin epädemokraattiseen Neuvostoblokkiin. Sotaa seurasi siirtomaavallan purkaminen, ja jälleen useimmilla uusilla itsenäisillä valtioilla oli nimellisesti demokraattiset perustuslait. Toista maailmansotaa seuraavina vuosikymmeninä useimmilla läntisillä demokraattisilla kansakunnilla oli puitetaloudet ja kehittyneet hyvinvointiyhteiskunnat, jotka heijastelivat niiden äänestäjäkunnan ja puolueiden keskuudessa vallitsevaa yksimielisyyttä. 1950- ja 60-luvuilla talouskasvu oli vahvaa sekä läntisissä että kommunistisissa maissa, mutta myöhemmin se heikkeni valtiojohtoisissa talouksissa. 1960-luvulla suuri osa kansallisvaltioista oli nimellisesti demokratioita, vaikka enemmistö maailman väestöstä eli valtioissa, joissa vaalitulosta vääristeltiin, kuten erityisesti kommunistissa maissa ja entisissä siirtomaissa. Seuraava demokratisoitumisen aalto toi mukanaan monille kansakunnille huomattavia edistysaskeleita kohti todellista liberaalia demokratiaa. 1970-luvun lopulla Espanja, Portugali (1974) ja 1980-luvun alussa useat muut sotilasdiktatuurit Etelä-Amerikassa (Argentiina vuonna 1983, Bolivia, Uruguay 1984, Brasilia 1985- ja Chile 1990-luvun alussa) palasivat siviilivaltaan. 1980-luvun puoliväliin ja loppuun mennessä tätä esimerkkiä seurasivat Itä- ja Etelä-Aasian kansakunnat. 1980-luvun taloudellinen huonovointisuus yhdessä kommunistisen painostuksen aiheuttaman mielipahan kanssa edisti Kylmän sodan päättymisen merkkinä olevaa Neuvostoliiton romahtamista ja entisen itäblokin maiden demokratisoimista ja liberalisoimista. Maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähimpänä läntistä Eurooppaa olevat uudet demokratiat ovat olleet menestyksekkäimpiä ja ne ovat nykyään Euroopan unionin jäseniä tai jäsenehdokkaita. 1990-luvulla liberaali trendi levisi joihinkin Afrikan valtioihin, merkittävimmin Etelä-Afrikkaan. Viimeisimpiin liberalisaation yrityksen esimerkkeihin kuuluvat Suharton suistaminen vallasta Indonesian vallankumouksessa 1998, Jugoslavian vallankumous, Georgian ruusuvallankumous, oranssivallankumous Ukrainassa, setrivallankumous Libanonissa ja tulppaanivallankumous Kirgisiassa. Tällä hetkellä maailmassa on 121 demokraattista valtiota ja määrä kasvaa edelleen.Taulukko vuosiotannalta 2001-2002. Freedomhouse.org: Tables and Charts Onkin spekuloitu, että kasvu saattaisi jatkua tulevaisuudessa siihen pisteeseen saakka, että liberaalidemokraattisista kansallisvaltioista tulee ihmisyhteiskunnan universaali standardimuoto. Tämä ennustus muodostaa Francis Fukuyaman kiistanalaisen “historian loppu” -teorian ytimen. Näitä teorioita arvostelevat pelkäävät liberaali-demokratioiden muuttuvan jälkidemokraattisiksi. Toisaalta taas tätä teoriaa puolustavat korostavat epäliberaalien demokratioiden suurta määrää. == Suosio == Pew Research Center -tutkimuslaitoksen lokakuussa 2017 julkaisemassa kyselytutkimuksessa 38 tutkitussa maassa keskimäärin 78 prosenttia vastanneista piti edustuksellista demokratiaa hyvänä hallintomuotona omassa maassaan ja 17 prosenttia huonona. Suoraa demokratiaa piti hyvänä hallintomuotona keskimäärin 66 prosenttia vastaajista ja huonona 30 prosenttia. Epädemokraattisista hallintomuodoista asiantuntijoiden hallinto sai 49 prosentin hyväksynnän, vahvan hallitsijan hallinto 26 prosentin hyväksynnän ja sotilashallinto 24 prosentin hyväksynnän. Edustukselliseen demokratiaan sitoutuneita vastaajia, jotka eivät hyväksyneet mitään epädemokraattista hallintomuotoa, oli eniten Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Euroopan unionin 10 tutkitun jäsenmaan mediaani oli 37 prosenttia, Yhdysvaltain 40 prosenttia ja Kanadan 44 prosenttia. Suomi ei tutkimuksessa ollut mukana. Lähi-idässä keskiarvo oli 27 prosenttia, latinalaisessa Amerikassa 19 prosenttia, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 18 prosenttia ja Aasian ja Tyynenmeren alueella 15 prosenttia. Yksittäisistä maista korkeinta sitoutuminen edustukselliseen demokratiaan oli Ruotsissa, 52 prosenttia. Yli 40 prosentissa Euroopan maista olivat myös Saksa, Alankomaat ja Kreikka. Vähiten edustukselliseen demokratiaan sitoutuivat venäläiset, 7 prosenttia vastaajista. Myös Intiassa, Meksikossa ja Vietnamissa luku oli alle 10 prosenttia. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa vuonna 2017 demokraattista poliittista järjestelmää Suomen hallintomuotona erittäin hyvänä piti vastaajista ikäluokasta riippuen 40–60 prosenttia. Nuorissa aikuisissa demokratian arvostus oli matalinta, vanhoissa ikäluokissa korkeinta. Suomessa 95 prosenttia aikuisväestöstä pitää demokratiaa muita hallitsemistapoja parempana vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimuksen mukaan. Demokratian kannatus on noussut vuodesta 1996, jolloin se oli 85 prosenttia. Kannatus nousi myös vuosien 2011 ja 2015 välillä, joskin "täysin samaa mieltä" olevien määrä laski. == Julkisen vallan ulkopuolinen demokratia == Julkisen piirin lisäksi samanlaisia äänestyksen ja edustuksen demokraattisia periaatteita ja mekanismeja on käytetty muunlaisien yhteisöjen ja organisaatioiden hallitsemiseen. * Monet julkisen vallan ulkopuolisista organisaatioista päättävät äänestämällä politiikasta ja johtajuudesta. * Liike-elämässä osakeyhtiöt valitsevat hallituksensa äänillä, jotka arvottuvat osakkaan osakesalkun suuruuden mukaan. * Useimmat ammattiliitot valitsevat johtajansa demokraattisten vaalien myötä. * Osuuskunnat ovat asiakkaidensa tai työntekijöidensä omistamia ja demokraattisesti hallitsemia yrityksiä. == Teoria == === Aristoteles === Aristoteles vertaili suuren ihmisjoukon valtaa (demokratia/politeia), harvojen valtaa (oligarkia/aristokratia) ja yhden henkilön valtaa (tyrannia/monarkia tai tämän päivän autokratia) toisiinsa. Hänen mukaansa jokaisesta järjestelmästä oli sekä hyvä että paha muunnelma. Jos vallanpitäjät käyttivät valtaa vain omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa, kyseessä oli paha järjestelmä. Aristoteles pitikin demokratiaa politeian turmeltuneena vastineena.Aristotle (384-322 BCE): General Introduction Internet Encyclopedia of Philosophy === Käsitteenmuodostus === Modernien politiikan teoreetikkojen keskuudessa on kolme kilpailevaa käsitystä demokratiasta. Kokonaisdemokratia käyttää demokraattisia prosesseja kansalaisten preferenssien tavoittelemiseen ja siten kokoaa ne yhteen hyväksyttävien yhteiskunnan sosiaalipoliitikkojen määrittämiseksi. Näin ollen tämän näkemyksen kannattajien mielestä demokraattisen osallistumisen pitäisi ensisijaisesti keskittyä äänestykseen, jossa eniten ääniä saanut politiikka pannaan täytäntöön. ==== Aggregatiivinen demokratia ==== Aggregatiivinen demokratia jakautuu moneen haaraan. Minimalismin mukaan demokratia on hallitusjärjestelmä, jossa kansalaiset antavat poliittisten johtajien joukkueille oikeuden hallita tietyn vaalikauden ajan. Tämän minimalistisen käsitteen mukaan kansalaiset eivät voi eikä heidän pitäisi ”hallita”, koska esimerkiksi useimmiten heillä ei ole selkeitä näkemyksiä useimmista kysymyksistä tai heidän näkemyksensä eivät ole kunnolla perusteltuja. Joseph Schumpeter puki tämän sanoiksi kuuluisimmin kirjassaan Kapitalismi, Sosialismi ja Demokratia.Joseph Schumpeter, (1950). Capitalism, Socialism, and Democracy. Harper Perennial. ISBN 0-06-133008-6. Sen aikaisiin minimalismin puolestapuhujiin kuuluvat William H. Riker, Adam Przeworski, Richard Posner. Toisaalta suora demokratia sisältää sen, että kansalaisten pitäisi voida osallistua lakien säätämiseen ja politiikan tekoon suoraan eikä pelkästään edustajiensa välityksellä. Poliittinen aktiivisuus voi olla itsessään arvokasta sen sosiaalistaessa ja kouluttaessa kansalaisia, ja populaari osallistuminen voi hillitä voimakkaita eliittejä. Pääargumentti on se, etteivät kansalaiset todellisuudessa hallitse itseänsä, elleivät he päätä suoraan laeista ja politiikasta. Hallituksilla on taipumus tuottaa mediaaniäänestäjän näkemyksiä lähellä olevia lakeja ja poliitikkoja – mediaaniäänestäjän vasemmalla puolella on puolet äänestäjistä ja oikealla puolella loput. Tosiasiassa tämä ei ole toivottava lopputulos, kun se edustaa äänistä kilpailevien itsekkäiden ja jonkin verran vastuuttomien poliittisten eliittien tekoja. Anthony Downs olettaa ideologisten poliittisten puolueiden olevan välttämättömiä niiden toimiessa välittäjänä yksilöiden ja hallitusten välillä. Hän toi tämän näkemyksen esille vuonna 1957 ilmestyneessä kirjassaan Demokratian taloudellinen teoria.Anthony Downs, (1957). An Economic Theory of Democracy. Harpercollins College. ISBN 0-06-041750-1. Robert A. Dahl väittää, että demokratian perusperiaate koskien kollektiivisten päätösten yhdistämistä on se, että poliittisessa yhteisössä jokaisella henkilöllä on oikeus siihen, että hänen etujaan tarkastellaan yhtäläisesti (kaikki ihmiset eivät ole välttämättä yhtä tyytyväisiä kollektiiviseen päätökseen). Hän käyttää polyarkian termiä viitatakseen yhteiskuntiin, joissa on olemassa tällaisessa demokratiassa johtaviksi miellettyjä tiettyjä toimielinten ja menettelytapojen joukkoja. Ennen kaikkea näiden instituutioiden keskuudessa on kaikkea tai suurinta osaa yhteiskunnan julkista politiikkaa käsittelevien edustajien valitsemiseen käytettävien vapaiden ja avoimien vaalien esiintyminen. Kuitenkaan nämä polyarkiset menettelytavat eivät välttämättä luo täyttä demokratiaa, jos esimerkiksi köyhyys estää poliittista osallistumista.Dahl, Robert, (1989). Democracy and its Critics. New Haven: Yale University Press. ISBN 0300049382 Jotkut näkevät ongelman siinä, että varakkailla on enemmän vaikutusvaltaa ja näin ollen esittävät syitä kampanjarahoitusuudistuksen kaltaisen uudistuksen puolesta. Jotkut saattavat nähdä sen ongelmana, että äänestäjien enemmistö päättää politiikasta toisin kuin koko väestön enemmistösääntö. Tätä voidaan käyttää perusteluna poliittisen osallistumisen tekemiselle pakolliseksi pakkoäänestyksen myötä tai sen tekemiselle malttavaisemmaksi (ei-pakollinen) yksinkertaisesti kieltämällä hallitusvallan ennen kuin täysi enemmistö tuntisi taipumusta tuoda julki ajatuksensa. ==== Keskusteleva demokratia ==== Keskusteleva demokratia perustuu näkemykselle, että demokratia on keskusteluhallitus. Neuvottelevat demokraatit väittävät, että lakien ja poliitikkojen pitäisi perustua järkiperusteille, jotka kaikki kansalaiset voivat hyväksyä. Poliittisen areenan pitäisi olla sellainen, missä johtajat ja kansalaiset perustelevat, kuuntelevat ja muuttavat mieltänsä. ==== Radikaali demokratia ==== Radikaali demokratia perustuu idealle, että yhteiskunnassa on olemassa hierarkkisia ja painostavia valtasuhteita. Demokratian tehtävä on näiden suhteiden saattaminen näkyville ja niiden haastaminen sallimalla erilaisuus, mielipide-erot ja vastakohtaisuus päätöksentekoprosessissa. == Kritiikki == === Antiikin Kreikan demokratian kriitikot === Ensimmäisiä demokratian arvostelijoita oli Ateenan vauras oligarkia, jolta demokratia oli siirtänyt valtaa kansalle. 400-luvun puolivälissä eaa. kansanvallan vastustajat kutsuivat demokratiaa kansanjoukkojen tyranniaksi ja köyhien massojen vallaksi. Myös Ateenan muu eliitti, kuten älymystö ja poliittiset teoreetikot olivat kriittisiä demokratialle. Heistä tärkein oli filosofi Platon, joka esimerkiksi Valtio- teoksessaan arvostelee demokratiaa systemaattisesti ja syyttää irrationaalista ja julmaa kansaa filosofi Sokrateen kuolemasta. Platonin mukaan julkinen keskustelu ja väittely ei ollut hyödyllistä, eikä kansa erottanut hyviä ajatuksia huonoista, vaan sitä kuului kontrolloida. Kansan ei Platonin mielestä olisi pitänyt antaa edes lukea vapaasti, sillä kirjoitettu teksti vain sekoittaa kansalaisten mieliä. Demokratia johtaakin Platonin mukaan väistämättä tyranniaan. Myös Sokrates Platonin teksteissä suosittelee asiantuntijoiden valtaa kansanvallan sijaan. Nykyaikanakin jotkut demokratian kriitikot nostavat esiin sen, että antiikin Ateenassa demokratia koski vain pientä osaa asukkaista, ja orjuus oli yleistä. Jotkut myös perustelevat kansanvallan rajoittamista viittaamalla Platonin väitteeseen tyranniasta liiallisen kansanvallan seurauksena.Furedi 2020, luku ”The discovery of democracy”. Ateenan jälkeen demokratia katosi maailmasta pitkäksi aikaa. Sillä välillä demokratiasta kirjoittivat lähinnä sen vastustajat, ja Ateenan muinaiseen demokratiaan viitattiin halveksuen. Poliittiset ja uskonnolliset auktoriteetit kutsuivat demokratiaa kauhistukseksi sekä suureksi uhaksi järjestykselle ja sivistykselle. Kansa miellettiin järjettömiksi ja väkivaltaisiksi laumoiksi, joiden joukosta väistämättä nousisi jokin tyranni. Yksi demokratian merkittävistä kriitikoista ja siitä varoittelevista 1600-luvulla oli filosofi Thomas Hobbes.Furedi 2020, luku ”The slow and painful emergence of the democratic ideal”. === Kriittiset äänet 1700-luvulla === Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen laatijat varoittelivat demokratiasta, joka heidän mielestään uhkasi varakasta yhteiskuntaluokkaa ja Yhdysvaltain kulttuuria. Thomas Jefferson kirjoitti, että ”demokratia on pelkkää lauman valtaa, jossa 51 prosenttia voi riisua 49 prosentilta näiden oikeudet”. Maan varhaisista presidenteistä myös John Adams ja James Madison julkaisivat kitkerän demokratiakielteisiä mielipiteitä. Yhdysvaltain perustajaisien demokratiakielteisyyden vuoksi Yhdysvaltojen järjestelmäksi tulikin sellainen edustuksellinen demokratia, jossa kansan vaikutusvalta oli mahdollisimman rajoitettua. Tähän kuului se, että äänioikeus oli pitkään vain valkoisilla miehillä ja heistäkin vain osalla. Edes 1700-luvun lopun valistusajan radikaaliliberaalit filosofit eivät halunneet antaa köyhille massoille valtaa. Esimerkiksi Kant kirjoitti uskovansa enemmistövallan uhkaavan vähemmistön vapautta, ja edes Rousseau ei pitänyt täysin demokraattista järjestelmää koskaan mahdollisena, vaan hän piti sitä luonnottomana ja kansalle liian vaativana.Furedi 2020, luku ”Fear of the people: Its long legacy”. Montesquieu esitteli 1748 vallan kolmijako-opin, jossa hän vastustaa demokratian liiallista keskittymistä. === Kansan kykyä ja vastuuta koskeva epäilys === Vaikka demokratian kannatus kääntyi vääjäämättömään nousuun länsimaissa Ranskan vallankumouksen 1789 jälkeen ja etenkin 1800-luvulla, hallitsevien auktoriteettien epäluulo kansan kykyjä kohtaan säilyi. Niin konservatiiviset kuin liberaalit ajattelijat ovat 1870-luvulta alkaen esittäneet vakavia epäilyksiään siitä, pystyvätkö massat toimimaan vastuullisina kansalaisina, ja 1920-luvulta alkaen myös radikaali vasemmisto. 1800-luvulla ”yleisestä mielipiteestä” tuli tärkeä osa hallitsijoiden vallan oikeutusta. Monet liberaalit ja konservatiiviset teoreetikot suhtautuivat kansan käsityskykyyn kuitenkin epäillen ja tekivät selvän eron sivistyneen ja sivistymättömän kansanosan mielipiteiden välille. Esimerkiksi Yhdysvalloista kirjoittanut ranskalainen Alexis de Tocqueville piti demokratiaa, enemmistövaltaa ja yleistä mielipidettä valitettavana asiana, joka johtaisi vääjäämättä rappioon. 1800-luvun lopulla oli yleistä väittää, että yleinen mielipide tuhoisasti pakottaisi poliitikot ja valtiomiehet toimimaan vastoin parasta harkintaansa.Furedi 2020, luku ”Taming democracy”. Nykyaikanakin kansan kyky päättää asioista ja tietää oma parhaansa on usein kyseenalaistettu. Niin vasemmistosta kuin oikeistostakin on väitetty massakulttuurin ja median vaikuttavan kansan mielipiteisiin ja arvostelukykyyn tuhoisasti. Sosiologi Frank Furedin mukaan oikeistossa massakulttuurin katsotaan tekevän kansasta itsekästä ja väkivaltaista, ja vasemmistossa katsotaan massamedian tekevän kansasta avutonta ja helposti manipuloitavaa. Sosiologi Karl Mannheim väitti vuonna 1933, että diktatuureja voi nousta vain demokratioista, sillä massojen hallitsemissa yhteiskunnissa politiikkaan nousee irrationaalisia ajatuksia.Furedi 2020, luku ”Mass culture”. Eräs nykyajan yleinen demokratiakriittinen argumentti väittää, että populistinen vallan antaminen kansalle johtaisi uuden Hitlerin nousuun. Adornon mukaan autoritaarisia ideologioita vastaan tulisi käydä ylhäältä annetun vastapropagandan keinoin, sillä muuten kansa ei tietäisi omaa parastaan. Kansalaisten väitetyillä psykologisilla vioilla ja vajavaisuuksilla, kuten irrationaalisuudella, on 2000-luvulla usein selitetty etenkin populismin menestystä, mukaan lukien Brexit-kansanäänestyksen tulos. Jo Herbert Marcuse ehdotti vuonna 1965 kansan ”henkisen korruption” perusteella sananvapauden rajoittamista.Furedi 2020, luku ”The psychological devaluation of the people”. == Katso myös == * Demokratia (mytologia) * Demokraattisen rauhan teoria * Mielipidetiedustelu * Elektroninen demokratia * Kansandemokratia == Lähteet == * === Viitteet === == Kirjallisuutta == * * == Aiheesta muualla == * * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Demokratia
160	Dieselveturi on veturi, jonka voimanlähteenä on dieselmoottori. Moottorilta saatu voima välitetään akseleille joko mekaanisella vaihteistolla (lähinnä eräät pienveturit), hydraulisesti (diesel-hydraulinen, esimerkiksi Dv12) tai sähköisesti (dieselsähköinen, esimerkiksi Dr16). Maailmanlaajuisesti yleisin menetelmä dieselvetureissa on dieselsähköinen voimansiirto. ==Teknisiä tietoja== Dieselvetureiden koko ja teho vaihtelee suuresti. Pienimpien, ns. pienvetureiden paino saattaa olla alle 20 tonnia ja teho luokkaa 100–200 hv. Keskikokoisten, yleensä neliakselisten ja keskiohjaamollisten, usein hyvin monikäyttöisten vetureiden paino on usein noin 60–75 tonnia ja teho 800–2 000 hv. Näitä vetureita käytetään usein 2 tai 3 veturia yhteenliitettynä ns. monikäytössä. Varsinaisten, neli- tai kuusiakselisten linjadieselvetureiden paino vaihtelee suunnilleen 70 tonnista 130 tonniin (Yhdysvalloissa ja Venäjällä jopa 180 tonniin) ja teho on yleensä yli 1 800–2 000 hv tehokkaimpien vetureiden yltäessä aina 4 000:een, jotkut jopa 6 000 hv:aan pääkoneteholla mitattuna. Euroopassa suuria linjadieselvetureita ajetaan monikäytössä vain harvoin, mutta Yhdysvalloissa on tavallinen käytäntö kytkeä useita, jopa lähemmäs kymmenen suurta linjadieselveturia monikäyttöön. Dieselveturin teho ilmoitetaan yleensä pääkoneen tehona todellisen, junan vetoon käytettävän tehon ollessa huomattavasti alempi apulaitteiden tehon ja voimansiirtolaitteiston aiheuttaman tehohäviöiden vähentäessä käytettävissä olevaa todellista nettotehoa. Niinpä esimerkiksi 3 000 hv:n dieselveturin teho vetolaitteesta mitattuna on suunnilleen luokkaa 2 100–2 400 hv voimansiirtoratkaisusta riippuen. Karkeana nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että suurimpien dieselvetureiden teho vetolaitteesta mitattuna on samaa luokkaa kuin pienimpien sähkövetureiden, ts. veturin koon kasvaessa sähkövetureiden tehot alkavat siitä, mihin dieselvetureiden tehot loppuvat. Dieselveturit ovat yleensä monimutkaisempia ja huomattavasti painavampia kuin vastaavan tehoiset sähköveturit ja samoin niiden huollon tarve sekä myös vikaantumisherkkyys on korkeampi. Uusien dieselvetureiden suunnittelussa on huomioitava muun muassa elinikäiset eli LCC-kustannukset, mahdollisimman pitkät huoltovälit sekä kiristyvät pakokaasupäästönormit yhdessä optimaalisen polttoaineenkulutuksen kanssa. Tavoitteena on pitää rakenne mahdollisimman ongelmattomana ja yksinkertaisena sekä kustannuksiltaan edullisena, ja siksi veturi pyritään mahdollisimman usein suunnittelemaan neliakseliseksi. Vain niissä tapauksissa, joissa tavoitellaan mahdollisimman suurta yksikkötehoa tai vetovoimaa, käytetään kuusiakselista rakennetta. ==Käyttö== Euroopassa uusien raskaiden linjadieselveturien tilaukset ovat käyneet hyvin vähäisiksi. Tähän on vaikuttanut kaikkien tärkeimpien päärataosuuksien sähköistäminen ja sähkövetureissa tapahtunut kehitys. Aikaisemmin eurooppalaisessa tavaraliikenteessä varsin yleinen käytäntö vetää tavarajunia dieselvedolla, vaikka suurin osa rataosuudesta on sähköistetty, on johtunut siitä, että maiden rajoja ylittävässä liikenteessä sähköveturia on usein ollut pakko vaihtaa rajalla sähköistysjärjestelmän vaihtuessa. Lisäksi lastaus- ja purkupäässä on ollut yleisesti pieniä sähköistämättömiä osuuksia ja ratapihoja, vaikka pääradat olisivat sähköistettyjä. Molemmat edellä mainitut syyt tekivät koko matkan kestävästä dieselvedosta käytännöllisemmän vaihtoehdon. Uusimmat sähköveturit voidaan varustaa ilman kovin suuria lisäkustannuksia monivirtajärjestelmillä ja pienehköllä ns. "last mile" dieselgeneraattorilla, jolloin yhden sähköveturin käyttö koko matkan ajan on tullut mahdolliseksi. Koska veturit ovat yleisesti pitkäikäisiä, olemassa oleva dieselkalusto näyttää riittävän hyvin rautatieoperaattoreille sähköistämättömien rataosien vähäisempiin tarpeisiin. Myös varsinaisia sähkökäyttö-dieselkäyttö hybridivetureita on tullut markkinoille (Stadler Eurodual, josta on sekä neli- että kuusiakseliset versiot sekä viimeisimpänä Siemens Vectron Dual Mode, josta DB Cargo on tehnyt 400 kappaleen kehystilaussopimuksen). Näissä dieselgeneraattorin teho riittää normaaleihin ajonopeuksiin sähköistämättömillä osuuksilla ja pelkkää sähkökäyttöä käytetään sähköistetyillä osuuksilla. Tällainen hybridiveturi on kuitenkin kalliimpi ja painavampi kuin nykyaikainen dieselveturi tai sähköveturi. Yhdysvalloissa ja muuallakin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ratojen sähköistys on vähäistä, joten raskaita linjadieselvetureita sekä käytetään että tilataan edelleen. ==Esimerkkejä dieselveturimalleista== Hr11 Dv11 Dv12 Dr12 Dr13 Dr14 Dv15 Dr16 Dr18 Dr19 T44 Tve1 Tve3 ==Katso myös== Dieselsähköinen voimansiirto Sähköveturi Höyryveturi Juna == Lähteet == ==Aiheesta muualla== Deeverin matkassa. Kustantaja Laaksonen, 2015. ISBN 978-952-5805-78-9. * * Ylen Elävä Arkisto: Dieselveturit olivat puuttuva linkki sähkö- ja höyryvetureiden välillä *	Dieselveturi
161	Deep Impact on Mimi Lederin ohjaama katastrofielokuva vuodelta 1998. Melodramaattisessa elokuvassa maapalloa uhkaa kaiken elämän maan päällä tuhoava komeetta. Robert Duvallin näyttelemän veteraaniastronautin johtama sukkulamiehistö lähetetään räjäyttämään komeetta. Elokuva perustuu löyhästi tieteiskirjailija Arthur C. Clarken romaaniin Jumalan moukari. ==Näyttelijät== ==Lähteet == == Aiheesta muualla == Luokka:Yhdysvaltalaiset katastrofielokuvat Luokka:Yhdysvaltalaiset tieteiselokuvat Luokka:Avaruuselokuvat Luokka:Mimi Lederin ohjaamat elokuvat Luokka:Vuoden 1998 yhdysvaltalaiset elokuvat	Deep Impact (elokuva)
162	David William Duchovny (laus. , s. 7. elokuuta 1960 New York) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten roolistaan televisiosarjassa Salaiset kansiot, jossa hän näyttelee FBI-agentti Fox Mulderia. Salaisista kansioista on tehty myös kaksi elokuvaa, joista uudempi (X-Files: Usko koetuksella) sai ensi-iltansa vuonna 2008. Ennen Salaisia kansioita Duchovnyn tunnetuin rooli oli Twin Peaks -televisiosarjassa, jossa hän esitti transvestiittia DEA:n agenttia. Salaisten kansioiden jälkeen Duchovnyn suosituin rooli on ollut pääosa televisiosarjassa Californication. ==Yksityiselämä== David Duchovny meni naimisiin Téa Leonin kanssa vuonna 1997. Heillä on kaksi lasta, tytär ja poika. Vuoden 2008 elokuussa Duchovny hakeutui vieroitushoitoon seksiriippuvuutensa takia. Duchovnyn ja Leonin avioero astui voimaan heinäkuussa 2014. ==Kirjat== Duchovnylta julkaistiin kirja Holy Cow: A Modern Day Fairy Tale helmikuussa 2015. Duchovnyn mukaan kirja on satu aikuisille ja lapsille, ja se kertoo Elsie Bovary -nimisestä lehmästä, joka ystävystyy juutalaisen Shalom-sian ja iPhonea käyttävän Tom-kalkkunan kanssa. Eläimet kiertävät maailmaa ja saavat aikaan rauhan Israelin ja Palestiinan välille. Suomeksi se ilmestyi helmikuussa 2016 nimellä Pyhä lehmä (Like). Duchovnyn seuraava kirja oli Bucky Fcking Dent, joka julkaistiin marraskuussa 2017. Toukokuussa 2018 ilmestyi Duchovnyn kolmas kirja, Miss Subways. Helmikuussa 2021 julkaistiin Duchovnyn neljäs kirja, Truly Like Lightning. Syyskuussa 2021 julkaistiin Duchovnyn viides kirja, The Reservoir. == Filmografia == === Elokuvat === Elokuvat Elokuvat Elokuvat Elokuvat Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli 1988 The Source Working Girl Tessin kaveri 1989 New Year’s Day New Year’s Day Billy 1990 Denial Denial John 1990 Huonoa seuraa Bad Influence mies klubilla 1991 Julian kaksi rakastajaa Julia Has Two Lovers Daniel 1991 Apua! Lapsenvahti kuoli – eihän kerrota äidille Don’t Tell Mom the Babysitter’s Dead Bruce 1991 Ekstaasi The Rapture Randy 1992 Ruby Ruby konstaapeli Tippit 1992 Beethoven Beethoven Brad 1992 Baby Snatcher Baby Snatcher David Anderson 1992 Venice/Venice Venice/Venice Dylan 1992 Chaplin Chaplin Roland Totheroh (cameorooli) 1993 Kalifornia Kalifornia Brian Kessler 1997 Kuoleman koukussa Playing God tohtori Eugene Sands 1997 X-Files – taistelu tulevaisuudesta The X-Files: Fight the Future Fox Mulder 2000 Palaa luokseni Return to Me Bob Rueland 2001 Evoluutio Evolution tohtori Ira Kane 2001 Zoolander Zoolander JP Prewitt 2002 Full Frontal Full Frontal Gus 2004 Connie & Carla Connie and Carla Jeff 2004 House of D House of D Tom Warshaw 2005 Trust the Man Trust the Man Tom 2006 Queer Duck: The Movie Queer Duck: The Movie Tiny Jesus 2006 The TV Set The TV Set Mike Klein 2007 Things We Lost in the Fire Things We Lost in the Fire Brian Burke 2007 The Secret The Secret tohtori Benjamin Marris 2009 X-Files: Usko koetuksella The X-Files: I Want to Believe Fox Mulder 2009 Jonesin perhe The Joneses Steve Jones 2012 Goats Goats The Goat Man 2013 Phantom Phantom Bruni 2013 Louder Than Words Louder Than Words John Fareri 2023 Uinu, uinu lemmikkini: Verilinjat Pet Sematary: Bloodlines Bill Baterman === Televisiosarjat === Televisiosarjat Televisiosarjat Televisiosarjat Televisiosarjat Televisiosarjat Vuosi Nimi Rooli Jaksot 1990–1992 Twin Peaks DEA-agentti Denise Bryson 3 jaksoa 1992–1997 Red Shoe Diaries Jake Winters 10 jaksoa 1993–2018 Salaiset kansiot FBI-erikoisagentti Fox Mulder 218 jaksoa 2002 Life with Bonnie Johnny Volcano 2 jaksoa 2003 Sinkkuelämää Jeremy 1 jakso: ”Boy, Interrupted” 2007–2014 Californication Hank Moody 84 jaksoa 2015–2016 Aquarius Sam Hodiak 26 jaksoa 2017 Twin Peaks: The Return Denise Bryson 1 jakso: ”Part 4” == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Yhdysvaltalaiset televisionäyttelijät Luokka:Golden Globe -palkinnon saajat Luokka:Amerikanvenäläiset Luokka:Amerikanjuutalaiset Luokka:Vuonna 1960 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	David Duchovny
163	DX-kuuntelu on radioharrastus, jossa kaukaisten yleisradio- ja TV-asemien lähetyksiä vastaanotetaan radio- tai televisiovastaanottimella. Harrastukseen voi kuulua kuuluvuudesta raportoimista kirje- tai sähköpostitse lähetysasemalle ja niiltä saatujen vastausten keräämistä. Suomessa on joitain alueellisia DX-kuunteluyhteisöjä ja valtakunnallisesti toimiva Suomen DX- Liitto. DX-kuuntelua, silloin kun se ei kohdistu hyötyradioliikenteeseen, kutsutaan yleisradiokuunteluksi (englanniksi broadcast listening; BCL), johon sisältyy myös ei-kaukaisten eli lähetysalueeltaan tavanomaisten yleisradiolähetysten kuuntelu, jota voidaan kuunnella normaaleilla radiovastaanottimilla taajuusalueella 88-108Mhz. Kaukaisten radioasemien kuuntelu harrastuksena alkoi heti AM-yleisradiolähetysten alkaessa, ensin pitkillä aalloilla (LW) 1920-luvulla ja myöhemmin keskiaalloilla (MW) 1930-luvulla. Myös radioasemille oli oleellista saada palautetta lähetyksen kuuluvuudesta sekä ohjelmien sisällöistä. DX-lyhenteen vuoksi radion kaukokuuntelusta käytetään myös nimitystä ”diksaaminen” () ja kaukokuuntelijasta ”diksari” (). == Kuuntelu ja amatööriradiotoiminta == DX- kuuntelu eroaa radioamatööritoiminnasta ja LA-radiopuhelin- tai PMR446-radiopuhelin -harrastuksesta siinä, että DX-kuuntelussa on kyse vain kuuntelusta, ja nimenomaan yleisradioasemien kuuntelusta, ei radiolähetystoiminnasta (keskustelusta). Käytössä on vain radiovastaanotin, ei lähetin-vastaanotinta. Näin ollen DX-kuunteluun ei tarvita mitään radioaseman pitämiseen tarvittavaa lupaa. Kuitenkin joissain maissa vieraiden radio- ohjelmien kuuntelu saattaa olla kiellettyä. Radionkuuntelun vaikeuttamiseksi voidaan myös radiolähetyksiä tarkoituksellisesti häiritä. Radiohäirintää () suoritetaan yleensä silloin kun ohjelmien lähettäjän katsotaan pyrkivän kohdemaassa tai -alueella yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. == Järjestäytyminen == Radion kaukokuuntelu alkoi järjestäytyä 1930-luvulla. Maailman ilmeisesti vanhin keskiaaltoihin keskittynyt DX-kerho on vuonna 1933 perustettu yhdysvaltalainen National Radio Club. Euroopassa ilmeisesti vanhin kerho on lyhytaaltolähetysten vastaanotolle pääasiassa perustunut International Short Wave League, joka perustettiin vuonna 1946. Siitä erkani The Medium Wave Circle vuonna 1954 keskiaaltojen kuuntelulle. Pohjoismaiden vanhin DX-kerho on ruotsalainen Sveriges Radioklub, joka on perustettu 1940-luvulla. Norjalainen DX-Listeners’ Club aloitti vuonna 1955 ja tanskalainen Danish Shortwave Club vuonna 1956 samoin kuin ruotsalainen Sveriges DX-Förbund. Suomen DX-Liitto ry perustettiin vuonna 1958. Suomessa DX-kuuntelun liittona toimii edelleen Suomen DX-Liitto ry. Siihen kuuluu myös lukuisia erikoistuneita yhdistyksiä, joiden koordinoijana liitto toimii. Se julkaisee säännöllisesti Radiomaailma-lehteä. Suomen DX-Liitto ry:hyn kuuluvia yhdistyksiä ovat muun muassa Lahden Radioharrastajat (Lahti, Radiomäki), Sisä- Suomen Radioaktiiviset (Jyväskylä), Tampereen DX-kuuntelijat ry (Tampere), Kainuun DX-Kuuntelijat (Kajaani) ja Oulun DX-Klubi ry (Oulu). == DX-kuuntelun osa-alueita == === Yleisradioasemat === DX-kuuntelun tavallisin muoto on lyhyillä aalloilla () toimivien radioasemien kuunteleminen. SW-alueella voi kuulla esimerkiksi suurimpien yleisradioyhtiöiden ulkomaanlähetyksiä, kuten saksalaisen Deutsche Wellen, venäläisen Voice of Russian, yhdysvaltalaisen Voice of American tai kiinalaisen China Radio Internationalin ohjelmia. Osa kuuntelijoista on erikoistunut keskiaalloilla (MW) ja pitkillä aalloilla (LW) toimivien radioasemien kuunteluun. === FM-kuuntelu === FM-kuuntelussa (taajuusmoduloitujen lähetysten kuuntelussa) kuunnellaan ULA-alueen (87–108 MHz (Euroopassa 87,5-108 MHz)) radioasemia. Tavallisesti aaltoalueella on kuultavissa paikallisia ja alueellisia radioasemia, mutta sopivien radiokelien vallitessa myös kaukoasemien kuuleminen on mahdollista. Esimerkiksi Suomessa on eurooppalaisten radioasemien lisäksi kuultu pohjoisafrikkalaisia ja aasialaisia asemia. Kaukaisin Suomessa kuultu asema on 4 699 kilometrin päästä Qatarista Sporadinen E-radiokelillä ja kaukaisin troposfäärisellä etenemisellä kuultu asema on Romaniasta, 1 486 kilometrin päästä. Sporadinen E eli Es ja troposfäärinen eteneminen ovat yleisimmät FM-kuuntelussa käytettävät kelityypit. FM-kuuntelussa käytetään usein jagiantennia. Yleisradiolähetyksiä voi nykyään kuunnella radion lisäksi myös internetin kautta. Netin kautta radioasemat lähettävät sekä suoraa lähetystä, että aiemmin lähetettyjä ohjelmia. Myös televisiokuvaa voidaan vastaanottaa samalla tavalla. Tätä kuuntelua ei kuitenkaan yleisesti pidetä DX-kuunteluna, vaikka radioaseman tunnistamisen voi toki varmistaa kuuntelemalla samaa lähetystä radion lisäksi myös netistä. === TV-DX === Siinä missä FM-DX-kuuntelussa pyritään kuuntelemaan ULA-radioasemia niiden tavanomaisen kuuluvuusalueen ulkopuolella, myös televisiota pyritään katselemaan lähetyksen tavanomaisen näkyvyysalueen ulkopuolella. Tätä kuuntelun lajia kutsutaan TV-DX:ksi (”TV-diksaamiseksi”). VHF- ja UHF-taajuusalueilla voi nähdä lyhytaikaisesti - radiokeleistä riippuen - ulkomaisia televisiolähetyksiä. Auringonpilkkumaksimien aikaan Suomessa on F2-kelillä nähty televisioasemia muun muassa Thaimaasta, Kiinasta, Malesiasta, Ghanasta ja Zimbabwesta. === Piraattiasemat === Luvallisen yleisradiotoiminnan lähetysten lisäksi pyritään kuuntelemaan myös ilman toimilupaa lähettäviä radioasemia. Piraattiradioasemaksi (tai merirosvoradioksi) on kutsuttu myös ja erityisesti radioasemia, jotka lähettävät radiolähetyksiä laivoilta kansainväliseltä merialueelta. Myöhemmin myös maalta jonkin valtion alueelta ilman lähetyslupaa lähettäviä radioasemia on ryhdytty kutsumaan piraattiradioasemiksi. Piraattiradioiden kulta-aikana lähettimet sijoitettiin usein laivoihin, jolloin voitiin toimia kohdealueen tai -maan lainkäytön ulkopuolella kansainvälisillä vesillä aluevesirajan ulkopuolella. Toisen lähetystensä kohdealueella lähetyslupaa saamattoman asemaryhmän muodostavat clandestine-asemat, jotka ovat kotimaisten oppositioiden tai vieraiden hallitusten ylläpitämiä tai rahoittamia radioasemia, jotka pyrkivät vaikuttamaan kohdemaan tai -alueen yleiseen mielipiteeseen tavalla, jota tätä maata tai aluetta hallitsevat eivät halua. === Hyötyliikenteen kuuntelu === Hyötyliikennekuuntelu ei kohdistu yleisradiotoimintaan, vaan lähetteisiin, joita ei ole tarkoitettu suurelle yleisölle, kuten erilaiset ilma-, meri-, rautatie- ja maantieliikenteeseen liittyvät radiolähetteet. Hyötyradioliikenteen kuuntelua VHF- ja UHF-alueilla kutsutaan usein ”skanneroimiseksi”. Nimitys juontuu läpikuunteluradioista, skannereista, jotka kykenevät parhaimmillaan käymään läpi taasjuusalueen satoja kanavia sekunnissa toistuvasti. Tämä on hyödyllistä ennalta tietämättömien lähetysten taajuuksien nopeaan löytämiseen.. Suomalaiset radioamatöörit perustivat vuonna 1948 hyötyliikennekuuntelijnoita varten Suomen Radioamatööriliitto ry:hyn kuulumattoman Suomen Kuuntelija-amatöörit ry:n, kun vuonna 1947 oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö vapauttanut radioamatööritoiminnan vuonna 1939 alkaneesta toisen maailmansodan aikaisesta kiellosta. Hyötyliikenteen kuunteluun luettiin tällöin myös radioamatööriliikenteen vastaanottaminen. Radioamatööriksi pääsemiseen vaadittiin aikanaan sähkötyskoe, jotta sotilasradiosähköttäjien määrän nostaminen olisi ollut helpompaa. Ensimmäinen helpotus tähän oli tietoliikenneluokka ja teknillinen luokka, mitkä sähkötysvaatimuksen päätyttyä tuottivat uuden perusluokan ja entisen yleisluokan lähetysoikeudet. Parhaat sotilaskäytön radiotiedusteluradiot kykenevät käymään lävitse kymmenentuhatta taajuutta sekunnissa ja kenttäradiot lähettäessään taajuushyppelemään neljätuhatta taajuutta sekunnissa. == Kuuntelutulosten ilmoittaminen == Kuuntelutulos varmennetaan laatimalla lähettävää asemaa varten kuuluvuusraportti. Kuuluvuusraportissa pyritään yksilöimään lähete siten, että lähettävä radioasema pystyy todentamaan kuullun lähetyksen omakseen. Kuuluvuusraporttiin merkitään muun muassa kuunneltu lähetystaajuus, kuunteluaika ja lähetteen laatu. Kuuluvuuden arviointia varten on vakioitu SINPO-luokitus, missä asteikoilla 1–5 (1 = heikoin ja 5 = voimakkain) arvioidaan signaalin voimakkuus (S), häiriöt muista lähettimistä (I), ilmakehän häiriöt (N), signaalin voimakkuuden huojuminen (P) ja yleisarvosana (O). DX-kuuntelija voi myös lähettää radioasemalle ääninäytteen esimerkiksi C-kasetilla, CD-levyllä tai äänitiedostona sähköpostitse. Asemien DX- kuuntelijoille lähettämiä vahvistuksia kutsutaan lyhenteellä QSL. Varsinkin aiemmin radioasemat painattivat erityisiä QSL-kortteja DX-kuuntelijoita varten, mutta QSL-vahvistuksena voi toimia myös sähköpostiviesti tai kirje. Vahvistuksen mukana kuuntelija voi saada muutakin aineistoa, esimerkiksi erilaisia viirejä ja muuta radioasemien promootiomateriaalia. == Radiovastaanottimet == Mikäli radiossa on numerollinen taajuusnäyttö, on taajuuden varmistaminen helpompaa kuin osoittimesta arvioimalla. Kuuluvuutta voidaan parantaa käyttämällä radiovastaanottimen oman antennin sijaan ulkopuolista antennia kuten dipoli- tai pitkälanka-antennia. Harvinaisempien radioasemien signaalien vastaanotossa tarvitaan suunta-antennia. Kuunneltavasta taajuusalueesta riippuen pitkälanka-antennien pituudet voivat olla kymmenistä metreistä yli kilometriin. Taajamissa, mihin ei voi sijoittaa pitkiä tai suuria antenneja, voidaan käyttää esimerkiksi aktiiviantenneja, joissa antennin radiotekninen pituus muodostetaan sähkökomponenttien avulla. Tavanomaisessa DX-kuuntelussa käytetyssä radiossa ULA-alueiden ja keskiaaltoalueiden (lyhenne MW – Medium Wave) lisäksi on lyhyet aallot (SW – Short Wave) -taajuusalue, jotka on jaettu useaan eri taajuusaluekaistaan. Niin sanottu maailmanradio () on suunniteltu ennen kaikkea matkoilla tapahtuvaan radion kuunteluun. Harrastuksen edetessä voi ostaa maailmanradiota kalliimman liikennevastaanottimen (). Se on suunniteltu erityisesti heikkojen signaalien vastaanottoon ja siinä on kuuntelua parantavia erikoissuodattimia ja lisäominaisuuksia. Liikennevastaanotinta muistuttaa skanneriradio, jota käytetään pääosin hyötyliikenneasemien kuunteluun. Laite pystyy etsimään eli ”skannaamaan” satoja kanavia sekunnissa. Skanneriradioissa kanavanhaku on liikennevastaanotinta nopeampaa, mutta niiden vastaanottokyky on yleensä rajallisempi johtuen suodattimista ja modulaatioista. Liikennevastaanottimissa on yleensä SSB-vastaanottomuoto, joka joistain lähinnä FM-alueella (modulointina taajuusmodulaatio (FM); esimerkiksi ULA-alue) käytettävistä skannereista puuttuu. Perinteisten skanneriradioiden rinnalle on 2000-luvun jälkeen tullut SDR-vastaanottimia, joissa antennilla vastaanotettu analoginen radiosignaali muutetaan digitaaliseen muotoon. Digitaalisen radiosignaalin käsittely tehdään tietokoneen avulla. Vuonna 2024 harrastajahintaluokan SDR- vastaanottimissa (KiwiSDR, LimeSDR) voitiin vastaanottaa tyypillisesti 30 MHz radiokaistaa. Signaalin tunnistamiseen ja kuunteluun käytettäviä ohjelmistoja ovat esimerkiksi GQRX ja SigDigger. SDR-vastaanottimessa on usein vesiputousnäyttö, jossa signaalit näkyvät. Aseman saa kuulumaan vesiputousnäytöllä olevaa signaalia klikkaamalla. Vesiputousnäkymä mahdollistaa huomattavasti helpomman signaalien löytymisen kuin mitä perinteisillä skannereilla oli mahdollista. == Radiosää == Kuunteluolosuhteisiin vaikuttaa yleensä suuresti radiosää eli suomen kielen puhekielessä ”radiokelit” eli ilmakehässä tapahtuvat radioaaltojen heijastumiset, vuorokaudenaika, vuodenaika ja auringonpilkkujakso. Suotuisissa olosuhteissa pienitehoinenkin lähetyssignaali saattaa kuulua maapallon toiselle puolelle. Tähtitieteen harrastusta haittaavaa ”valosaastetta” vastaa DX-kuuntelussa erilaisten radiolähettimien voimakkuuden ja määrän kasvu. Tämä on johtanut siihen, että pienitehoisemmat signaalit pyrkivät hukkumaan ”taustakohinaan” ja saattavat jäädä lähes samalla taajuudella lähettävien voimakkaampien lähetysten jalkoihin. Kuuluvuuteen voi vaikuttaa käyttämällä suuntaavampia antenneja. Niiden avulla voidaan vaimentaa muista suunnista tulevia lähetteitä. Voidaan käyttää myös suodattimia, jolloin tarkalla vastaanottimella voidaan suodattaa vastaanotettavan lähetyksen ympäriltä pois kohinaa tai muita lähetyksiä. == Lähteet == == Aiheesta muualla == * DXing.info – uutisia ja nauhoituksia radioasemista, artikkeleita dx- kuuntelusta * Mitä DX-kuuntelu on? – artikkeleita ja asemaluetteloita arkistolinkki. * Hard-Core-DX, sivu vakavalle radioharrastajalle * Harrasteena radiomaailma -esite (pdf) arkistolinkki. * FMDX.tk – FM-DX-sivusto === Yhdistyksiä === * Suomen DX-Liiton kotisivu * Sisä-Suomen Radioaktiiviset ry. === Painojulkaisuja === * Radiomaailma * World Radio TV Handbook *	DX-kuuntelu
164	Diego Rivera (koko nimeltään Diego María de la Concepción Juan Nepomuceno Estanislao de la Rivera y Barrientos Acosta y Rodríguez, 8. joulukuuta 1886 Guanajuato Meksiko – 24. marraskuuta 1957 México) oli meksikolainen taidemaalari. Häntä pidetään yhtenä aikansa huomattavimmista monumentaalimaalareista ja hänet tunnetaankin parhaiten suurista seinämaalauksistaan.Otavan Iso Fokus, Osa 6, s. 3525, Otava 1974 ISBN 951-1-01236-3 Vallankumouksen aatteita ajanut Rivera toimi seinämaalaustensa avulla julistavana taidemaalarina. Hänen freskojaan on muun muassa New Worker's Schoolissa New Yorkissa ja Meksikon kansallispalatsissa. ==Elämäkerta== ===Nuoruus=== Rivera syntyi Guanajuatossa Meksikossa vuonna 1886. Hänen opettajaisällään oli espanjalais-portugalilais-juutalaista sukutaustaa, ja äiti oli espanjalaista ja intiaanisukua. Rivera varttui pääkaupunki Méxicossa. Rivera aloitti yhdeksänvuotiaana taideopinnot San Carlosin taideakatemiassa ja opiskeli siellä vuoteen 1902 asti maineikkaiden opettajien alaisuudessa. Kyllästyttyään akatemian uuden rehtorin vaatimuksiin realismista Rivera keskeytti akatemian ja jatkoi itsenäistä opiskelua tunnettujen mestarien avulla. ===Euroopassa=== Rivera järjesti ensimmäisen näyttelynsä Veracruzissa vuonna 1907. Se teki niin vahvan vaikutuksen kuvernööriin ja muihin paikallisiin merkkihenkilöihin, että Rivera sai stipendin arvostettuun San Fernandon akatemiaan Espanjassa. Kahden vuoden ajan Rivera kierteli opintojensa lomassa Länsi-Eurooppaa ja tutustui muun muassa El Grecon ja Goyan tuotantoon. Palattuaan Meksikoon vuonna 1909 hän joutui pian keskelle vallankumousta, jota hän muiden meksikolaistaiteilijoiden tapaan kannatti. Rivera palasi Eurooppaan vuosiksi 1912–1921. Hän matkusteli jälleen laajalti ja vietti aikaa Renoirin, Seurat’n, Gauguinin, Matissen, Modiglianin, Cézannen ja Picasson sekä maanpaossa olleiden venäläistaiteilijoiden kanssa. Riveran tyyli sai vaikutteita eurooppalaisilta mestareilta, ja hän osallistui näiden kanssa samoihin näyttelyihin. Rivera kiinnostui voimakkaasti kubismista ja kokeili myös fauvismia. Samalla hänen taiteessaan alkoi näkyä vahvasti hänen meksikolainen taustansa. Rivera alkoi vuonna 1920 Pariisissa hahmotella David Alfaro Siqueirosin kanssa meksikolaista kansantaidetta, joka heijastelisi vallankumoustaistelua ja uskoa taiteen poliittisuuteen. Heidän liikkeeseensä liittyi monia muitakin taiteilijoita sekä poliitikkoja, joten Rivera palasi Meksikoon maalaamaan. ===Meksikossa 1920-luvulla=== Palattuaan Meksikoon Euroopasta vuonna 1921 Rivera sai opetusministeri José Vasconcelosilta toimeksiannon tehdä maalaus Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston valmistavan koulun seinään. Riveraa oli opetusministerille suositellut taidemaalari ja opettaja D. Atl eli Gerardo Murillo. Hän oli perustanut kymmenen vuotta aiemmin Centro Artístico -nimisen ryhmän luomaan Meksikolle oma kansallismielinen taidesuuntaus, jossa julkisten rakennusten seinään maalataan modernistisia seinämaalauksia, jotka ilmaisevat spontaania energiaa, hengellisyyttä ja symbolismia. Liike oli pysähtynyt vallankumousvuosiksi, mutta elpyi 1920-luvulla Vasconselosin toimesta, ja Meksikon julkisiin rakennuksiin alkoi ilmestyä suuria seinämaalauksia maan taiteilijoilta.Aguilar-Moreno & Cabrera 2011, s. 29–31. Rivera maalasi vuonna 1922 yliopistolle ensimmäisen seinämaalauksensa, jota seurasi maalaus opetusministeriön rakennuksen seinään. Aiheenaan Riveralla oli tavallisesti Meksiko ja sen edistys. Yksi Riveran kuuluisimmista töistä on vuosina 1926–1927 valmistunut fresko Chapingon kansallisessa maatalouskoulussa. ===Yhdysvalloissa 1930-luvulla=== Tehtyään useita seinämaalauksia Meksikossa Rivera sai vuonna 1926 yhdysvaltalaisen San Franciscon taidekomissiolta toimeksiannon maalata seinämaalaus Kalifornian taidekoulun seinään. Saatuaan lopulta viisumin Rivera matkusti Yhdysvaltoihin ja teki seinämaalauksia San Franciscossa, New Yorkissa ja Detroitissa vuosina 1930–1933.Aguilar-Moreno & Cabrera 2011, s. 48–64. Yhden tunnetuimmista seinämaalauksistaan hän teki Detroitin taideinstituutin sisäpihalle. Vuonna 1932 teollisuusmies John D. Rockefeller, Jr. tilasi Riveralta seinämaalauksen Rockefeller Centeriin New Yorkiin. Toteutuksessa oli eroja alkuperäiseen luonnokseen, esimerkiksi yhden hahmon kasvot Rivera oli muuntanut Leninin kasvoiksi. Taiteilija ei suostunut muuttamaan kommunistista teostaan, joten maalauksen teko keskeytettiin ja vuonna 1934 se taltattiin seinältä. ===Jälleen Meksikossa=== Rivera palasi Meksikoon loppuvuonna 1933 ja jatkoi uraansa siellä 1950-luvulle asti.Aguilar- Moreno & Cabrera 2011, s. 67–105. Hän kävi jälleen myös San Franciscossa maalaamassa vuonna 1940.Aguilar-Moreno & Cabrera 2011, s. 78–79. ===Viimeiset vuodet=== Rivera kääntyi viimeisinä vuosinaan roomalaiskatolisuuteen ja osallistui ydinkokeita vastustavaan liikkeeseen. Rivera kuoli 25. marraskuuta 1957 Méxicossa. ===Yksityiselämä=== Rivera oli naimisissa kahdesti ennen kuin meni naimisiin meksikolaisen taidemaalarin Frida Kahlon kanssa vuonna 1929. He erosivat 1939 ja avioituivat uudestaan vuonna 1941. Kun Kahlo kuoli vuonna 1954, Rivera meni naimisiin Emma Hurtandon kanssa. Riveralla oli useita lapsia. ===Poliittiset kannat=== Poliittisesti Rivera oli kommunisti joskaan ei stalinisti. Hän pettyi Neuvostoliittoon käytyään siellä vuosina 1927–1928 ja taivutteli presidentin ottamaan Lev Trotskin maahan pakolaisena vuonna 1936. ==Seinämaalauksia== Murales Rivera - Ausbeutung durch die Spanier 1 perspective.jpg\|Méxicon kansallispalatsi. Murales Rivera - Treppenhaus 6.jpg\|Méxicon kansallispalatsi. RiveraMuralNationalPalace.jpg\|Méxicon kansallispalatsi. Murales Rivera - Markt in Tlatelolco 3.jpg\|Méxicon kansallispalatsi. Palacio Nacional Murals view.JPG\|Méxicon kansallispalatsi. Rivera detroit industry north.jpg\|Detroit Institute of Arts. ==Lähteet== * ===Viitteet=== ==Aiheesta muualla== Luokka:Meksikolaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1957 kuolleet	Diego Rivera
165	Death metal on metallimusiikista 1980-luvun alussa ja keskivaiheilla lähinnä Yhdysvalloissa (erityisesti Floridassa ja Kaliforniassa) ja Euroopassa (erityisesti Isossa-Britanniassa ja Skandinaviassa) edelleen kehittynyt tyylilaji. Musiikkityylille on ominaista nopea tempo, ärhentelevä aggressiivinen laulutyyli (lähes aina matalaääninen murina), monimutkaiset kitarariffit ja nopeat kitarasoolot. Laulujen sanat ovat yleisilmeeltään tummanpuhuvia ja käsittelevät tyylisuuntauksen nimen mukaisesti usein sotaa, kuolemaa, väkivaltaa ja kauhua. Jotkut yhtyeet tosin käsittelevät sanoituksissaan myös muita aiheita, kuten esimerkiksi politiikkaa ja yhteiskuntaa. Tavallisesti death metal -kokoonpanoon kuuluu laulaja, kaksi kitaristia, rumpali ja basisti. Yleensä soittimet ovat matalavireisiä. == Ominaispiirteet == Death metalin laulu on yleensä karkeaa. Tyypillisesti ilmaisu on korisevaa murinaa tai joskus kirkunaa tai muuta epätavallista tyyliä."Genre - Death Metal/Black Metal ". All Music Guide. viitattu 9.11.2007. Syvää ja hyökkäävää laulutyyliä korostavat voimakkaat, mataliksi viritetyt särökitarat.Moynihan, Søderlind (1998), s. 27 Rumpujensoitto on nopeaa, ja siinä hyödynnetään tekniikoita kuten tuplabasaria, blast beatia ja synkooppia. Usein vaihtuvat nopeudet ja tahtilajit ovat myös tyypillisiä. Death metalissa hylättiin suurieleinen lavaesiintyminen, jota tavattiin muissa metallityyleissä paitsi thrashissa. Death metal -muusikot pukeutuvat yleensä arkisiin revittyihin farkkuihin ja nahkatakkeihin.Moynihan, Søderlind (1998), s. 28 Tästä poikkeutena toimii kuitenkin Deiciden Glen Benton, joka poltti ylöslaisen ristin otsaansa ja käytti haarniskaa lavalla. == Historia == === Synty === Thrash metal alkoi kehittyä nopeasti ja synnytti muita exteme metal -lajeja. Allmusicin mukaan Slayerin Reign in Blood "vaikutti koko death metal -lajin syntyyn Yhdysvalloissa."Huey, Steve. "Reign in Blood – Review." Allmusic.com. viitattu 9.11.2007. Death metal syntyi thrash metalista, hc punkista ja useista muista rankemman musiikin tyylisuunnista. Tyylisuunnan tarkkaa syntymähetkeä ja -paikkaa on vaikea osoittaa. Osasyynä tähän olivat ennestäänkin epäselvät genrerajat sekä kansainvälinen kasettivaihto eli "treidaus", jonka johdosta eri musiikilliset vaikutukset siirtyivät nopeasti Euroopasta Yhdysvaltoihin. NWOBHM-yhtye Venom oli yksi merkittävä tyylilajin vaikuttaja. Näiltä yhtyeiltä death metal -suuntaus otti rienaavia ja pirullisia vaikutteita. Suuntauksen nimi on ilmeisesti peräisin kappaleesta "Death Metal", joka on Possessed-yhtyeen albumilta Seven Churches (1985). Death metal hyödynsi sekä thrashin että hardcore punkin nopeutta ja hyökkäävyyttä. Nämä ainekset sitten yhdistettiin sanoituksiin, jotka saivat innoitusta slasher-elokuvien väkivallasta ja okkultismista. Vaikka Death ei varsinaisesti ollut ensimmäinen levyttänyt death metal -yhtye, Chuck Schuldinerin luotsaamaa yhtyettä pidetään yleisesti yhtenä tyylilajin tärkeimmistä pioneereista ja merkittävimmistä suunnannäyttäjistä. Schuldinerin johdolla Death teki ensimmäiset death metal -demonsa nimellä Mantas jo vuonna 1983, mutta esikoisalbumi Scream Bloody Gore (1987) sekä sitä seurannut Leprosy (1988) ovat ns. klassista death metalia. Tampan kaupungissa Floridan osavaltiossa tuottaja Scott Burnsin luotsaamalla Morrisound-studiolla syntyi 1980-luvun puolivälin jälkeen floridalainen death metal -soundi, joka tarttui monen aikalaisyhtyeen albumeille. Muun muassa Atheist, Death, Deicide, Morbid Angel ja Obituary löysivät Tampasta henkisen kotipaikan 1980-luvun loppuun mennessä – Buffalon liepeillä aluksi vaikuttanut Cannibal Corpse niinkin myöhään kuin vuonna 1990. Vaikka kaupungissa ei varsinaisesti ollutkaan aktiivista metallimusiikin yhteisöä, kuten thrash metalilla oli San Franciscossa tai grindcorella Englannissa, yhteinen nimittäjä kaikille yhtyeille oli Morrisound., ss. 282-284 Myös Napalm Deathilla on asemansa death metalin kehityksessä, vaikka yhtye on varsinaisesti grindcoren kehittäjä, ei death metalin. Musiikkityylien yhtymäkohdista huolimatta äärimmäisen nopeatempoinen ja atonaalisia piirteitä sisältävä grindcore perustuu metallimusiikin ja hardcore punkin sekoitukselle, kun taas raskassoutuisempi ja selkeitä melodiakulkuja sisältävä death metal pohjautuu perinteiseen metallimusiikkiin. Napalm Death ryhtyi demoaikojensa ja kahden ensimmäisen grindcore-julkaisunsa jälkeen soittamaan death metalia, samoin teki toinen goregrind-pioneeri Carcass. Yhdysvaltojen lisäksi death metal rantautui myös Eurooppaan, ja varsinkin Ruotsissa death metal juurtui nopeasti: 1980-luvun lopulla perustetut Nihilist (myöhemmin Entombed), Grave, Dismember sekä Unleashed loivat pohjan eurooppalaiselle ja skandinaaviselle death metalille. Nämä yhtyeet eivät kuitenkaan vielä soittaneet omaksi tyylisuunnakseen myöhemmin muotoutunutta melodista death metalia, vaan enimmäkseen yhdysvaltalais- ja englantilaisvaikutteista alkuperäistä death metalia. Yhtyeet loivat kuitenkin vankan pohjan vuosina 1995-2000 tapahtuneelle melodisen death metalin kehitykselle, kun erityisesti Ruotsissa death metalin varaan rakentunut kannattajakulttuuri juurtui Göteborgin ja Tukholman alueille. Melodisen death metalin tekivät suosituksi ruotsalaisyhtyeet In Flames, Dark Tranquillity ja At the Gates sekä suomalaisyhtyeet Children of Bodom, Kalmah ja Norther. Skandinaaviset death metal -piirit alkoivat myös kehittyä, ja uraauurtavia yhtyeitä olivat muiden muassa ruotsalaiset Entombed ja Dismember. === Myöhemmät vaiheet === 1990-luvun aikana death metalista itsestäänkin kehittyi vielä useita erilaisia tyylisuuntauksia, kuten niin sanottu melodeath tai melodinen death metal, jossa melodiat ja kitaraharmoniat näyttelevät suurempaa roolia kuin varsinaisessa death metalissa. Göteborg oli tämän tyylisuunnan merkittävin syntypaikka, ja myöhemmin koko alagenreä alettiinkin yleisesti kutsua Göteborg-metaliksi. Tätä tyylisuuntaa, joka varsinkin myöhemmin muuttui perinteisestä death metalista hyvin poikkeavaksi, ei nykyään enää pidetä käytännössä lainkaan death metalina suurien erojen vuoksi. Myöhemmin ruotsalainen Tiamat, sveitsiläinen Samael ja kreikkalainen Rotting Christ yhdistivät taidemusiikkia sekä Pink Floyd -vaikutteita ja synnyttivät melodisesta death metalista eriytyneen sinfonisen black metal -suuntauksen. Suuntausta ei harrastajien mukaan tulisi kuitenkaan sekoittaa samaan aikaan syntyneeseen melodiseen black metal -suuntaukseen, joka myös yhdisti klassista musiikkia ja metalia. Sinfonista black metal -suuntausta onkin myöhemmin kutsuttu muun muassa dark metaliksi. Dark metal eroaa selkeimmin Black Metallista sanoituksissa. Lyriikka voi olla enemmän abstraktia ja tempo musiikissa voi olla hitaampaa Death metal oli 1990-luvulla erityisen suosittua Skandinaviassa ja Etelä-Amerikassa. Skandinaavisesta death metalista kehittyi melodinen death metal -tyyli ja Yhdysvalloissa syntyi tekninen death metal, jota edustivat yhtyeet kuten Atheist ja Cynic. Ne kehittivät kitaransoiton nopeuden ja teknisyyden poikkeuksellisen taitaviksi. Nykyään death metalia suositaan suurelta osin samoilla alueilla, mutta suosio myös muualla Euroopassa on lähtenyt hiljalleen kasvuun. Pohjois-Amerikasta on edelleen tullut jonkin verran brutaaleita death metal -yhtyeitä, mutta myös lukemattomia uudemman tyylisiä metalliyhtyeitä, jotka ovat yhdistelleet death metalia, black metalia, thrash metalia, nu-metalia, alternative metalia, melodista death metalia eli nk. Göteborg-metalia sekä hardcore punk -vaikutteita. Näitä yhtyeitä kutsutaan yleensä metalcoreksi. == Suuntaukset == === Blackened death metal === Blackened death metal yhdistää death metalin raskauden ja kuolemaa käsittelevät sanoitukset black metalin synkeään tunnelmaan. Lajin tunnetuin edustaja on puolalainen Behemoth. Sotametalliksi () kutsutaan erityisen nopeatempoista ja kaoottista black- ja death metalin suuntausta, jonka sanoitukset usein käsittelevät sodan ja ydintuhon kaltaisia aiheita. Lajityypin perustajina pidetään kanadalaisia Conqueroria ja Blasphemyä. === Brutaali death metal === Brutaali death metal painottaa hyökkäävyyttä, raskautta, nopeutta ja rytmistä monimutkaisuutta, kun taas perinteiselle metallimusiikille ominaisten melodian, sointivärin ja säkeistö- kertosäe-rakenteiden merkitys on vähäinen. Kitaralla soitetaan dempattuja voimasointuja ja yksinkertaisia riffejä, joissa saattaa olla vain yksi sointu. Rummut ovat vahvasti esillä ja laulu on matalaa, rytmikästä murinaa. Lajityypin edelläkävijä oli Cannibal Corpse. === Melodinen death metal === Melodinen death metal syntyi Ruotsissa 1990-luvun puolivälissä. Se yhdistelee raskasta death metalia perinteisempään metallimusiikkiin. Kitarassa hyödynnetään säröefektiä, nopeita riffejä ja huiluääniä. Rumpuraidoille tyypillistä on nopea tuplabasari. Laulu on yleensä korkeaa, karheaa rääkymistä, jota täydennetään melodisella laululla. Sävellyksissä voidaan käyttää myös akustista kitaraa ja kosketinsoitinta. Genren keskeisiä albumeja ovat At the Gatesin Slaughter of the Soul (1995), Dark Tranquilityn The Gallery (1995) ja In Flamesin The Jester Race (1996). === Tekninen death metal === Tekninen death metal on kokeellisten sävellysten ja virtuoosimaisen soittotaidon leimaama tyylilaji, jossa suositaan nopeaa tempoa sekä monimutkaisia riffejä ja rytmejä. Lajityyppi sai alkunsa 1980-luvun lopulla, kun thrash metal -yhtyeet olivat vieneet metallimusiikin teknisen haastavuuden uudelle tasolle ja death metal -muusikot alkoivat tehdä samankaltaisia kokeiluja. Myöhemmin osa suuntauksen yhtyeistä alkoi ottaa vaikutteita myös fuusiojazzista ja lisätä kappaleisiin improvisaatiota. == Kirjallisuus == * Albert Mudrian & John Peel: Choosing Death, Like 2006. == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Death metal
169	DNS ( eli nimipalvelujärjestelmä) on hajautettu järjestelmä, jonka avulla voidaan nimetä tietokoneita ja palveluja Internetissä tai muissa IP-verkoissa. Se on tärkeä osa internetin infrastruktuuria, ja se toimii puhelinluettelon tavoin kääntäen verkkotunnuksia IP-osoitteiksi (esimerkiksi fi.wikipedia.org on 185.15.59.224). Internetin laitteet kommunikoivat keskenään pitkien numeeristen IP-osoitteiden avulla, joiden muistaminen sellaisenaan olisi hankalaa ja epäkäytännöllistä. Nimipalvelun toteuttavia palvelimia kutsutaan nimipalvelimiksi ja niitä on neljää eri tyyppiä: * Paikallinen nimipalvelin () vastaa käyttäjien nimipalvelupyyntöihin ja hakee niihin vastaukset muilta nimipalvelimilta. * Virallinen tai auktoritatiiviset nimipalvelin () sisältää ja tarjoaa tietyn verkkotunnuksen DNS-tietueet eli IP-osoitteet, joihin verkkotunnus osoittaa. * Verkkotunnuspalvelin () ohjaa pyynnöt oikealle viralliselle nimipalvelimelle. Niitä on jokaista verkkotunnuspäätettä (kuten .com, .fi, .org...) kohden, ja ne sisältävät nimipalvelintiedot kaikille verkkotunnuksille, jotka loppuvat kyseiseen päätteeseen. Niitä hallitsee IANA. * Juuripalvelin () ohjaa pyynnöt oikealle verkkotunnuspalvelimelle. Niitä on yhteensä 13 kappaletta, ja niitä hallitsee IANA. == Nimipalvelun historia == Tietokoneita on nimetty niiden keksimisestä lähtien, samoin tietoverkkoja. DNS on rakennettu tukemaan IP-protokollaa käyttäviä verkkoja ja nimipalvelun kannalta on epäolennaista kuinka nimet toimivat muissa verkoissa. IP-verkon alkuaikana osoitteille annettiin nimiä ainoastaan hosts-tiedostossa, jonka kopiota jaettiin koneiden välillä. Laitekannan kasvaessa menetelmä ei ollut käytännöllinen, ja vuonna 1983 Jon Postel pyysi Paul Mockapetrisiä ratkaisemaan nimiin liittyvän ongelman. Alkuperäinen nimipalvelun määritelmä löytyy dokumenteista ja . Vuonna 1987 nimipalvelun määritelmiä päivitettiin - ja -dokumenteissa, jolloin muodostui nykyisen nimipalvelun perusta. Nimipalvelua kehitetään edelleen. Vuosien aikana nimipalveluun on lisätty tietoturvaa tukevia tietotyyppejä, sen dynaamisuutta on paranneltu ja määrityksiä täsmennetty. Ensimmäinen nimipalvelusovellus oli Paul Mockapetrisin luoma JEEVES. Myöhemmin Berkeleyn opiskelijat Douglas Terry, Mark Painter, David Riggle ja Songnian Zhou kirjoittivat sovelluksen uusiksi, ja antoivat sille nimeksi Berkeley Internet Name Domain eli BIND. == Verkkotunnus nimipalvelussa == Verkkotunnuksen osat erotetaan toisistaan pisteellä. Yleensä osat kirjoitetaan järjestyksessä spesifisemmästä laajempaan vasemmalta oikealle, eli juuresta katsottuna oikealta vasemmalle. Ensimmäisen tason verkkotunnus on juuri, joka on pelkkä piste. Juuresta seuraavan tason tunnuksia nimitetään ylätason verkkotunnuksiksi (Top-Level Domain eli TLD). Kaikki ylätason verkkotunnukset ovat säädeltyjä, ja lähes kaikilla ylätason verkkotunnuksilla on oma, erillinen rekisterinsä. Ylätason verkkotunnuksia on kahta päätyyppiä, maatunnuksia (Country Coded TLD eli ccTLD) ja yleisluontoisia tunnuksia (Generic TLD eli gTLD). Esimerkiksi Suomessa käytettävä maatunnus on fi. Yleisluontoisia puolestaan ovat .com, .org ja .net. Ylätason verkkotunnuksen haltija, Suomessa esimerkiksi Traficom, jakelee edelleen hallinnoimansa ylätason tunnuksen aliverkkotunnukset. Ylätason aliverkkojen kaksiosaisia tunnuksia – esimerkiksi wikipedia.org – kutsutaan verkkotunnuksiksi. Verkkotunnuksen ylläpitäjä voi edelleen tehdä omalle verkkotunnukselleen aliverkkotunnuksia. Tällainen on esimerkiksi `dhcp.inet.fi`, jonka alla olevat verkkotunnukset ovat samassa laajakaistaverkossa olevien koneiden tunnuksia. Verkkotunnuksia IP- osoitteisiin puhelinluettelon tavoin liittävän nimipalvelun lisäksi on olemassa käänteisnimipalvelu, jonka avulla saadaan selville IP-osoitetta vastaava verkkotunnus. Käänteisosoitteiden juuri on in-addr.arpa. Osoitteet muistuttavat tavanomaisia verkkotunnuksia. Merkittävin ero on se, että niihin viitataan eri tietotyypillä kuin tavallisiin nimiin. Käänteisverkkotunnuksen saa palveluntarjoajalta tai Internet-rekisteristä. Euroopan alueella Internet- rekisteri on RIPE. ISC:n mukaan tammikuussa 2017 internetissä oli 1 062 660 523 nimeä DNS-järjestelmässä. Verkkotunnuksella voi olla useita osoitteita nimipalvelussa esimerkiksi kuormituksen tasaamisen vuoksi (ks. , ). == Resolverit == Arkikielessä nimipalvelimilla tarkoitetaan usein ainoastaan resolvereja, jotka määritellään Internetin tietokoneille staattisesti tai DHCP:n avulla. Tavallisesti resolvereita määritellään kaksi tai useampia. Resolvereiden tärkein tehtävä on etsiä vastauksia nimipalvelukyselyihin. Resolverit tallettavat vastauksia välimuistiin, millä vältetään rekursio silloin, kun jotain nimeä kysytään usein. Tämä parantaa resolvereiden tehokkuutta. Resolverin rekursio selvittää, onko kysytty nimi tai sen osa välimuistissa. Mikäli koko nimi on välimuistissa, eikä vanhentunut, se palautetaan ilman rekursiota. Mikäli vain nimen vähemmän merkitsevä osa on välimuistissa, tehdään ulossuuntautuvia kyselyjä, jotta resolveri pystyy kertomaan pyydetyn tiedon. Samalla se myös tallennetaan välimuistiin. Jos välimuisti on tyhjä, resolveri käyttää vihjetiedostoa, jonne juurinimipalvelimet on merkitty, ja ryhtyy sen kautta täyttämään välimuistiaan. Resolveri ei saa pitää välimuistissaan tietoja kauempaa kuin nimipalveluun on määritelty. Välimuistissapitämisaikaa (Time to Live eli TTL) säätelevät autoritääristen nimipalvelimien (katso alempana) ylläpitäjät. Käytössä olevan resolverin olisi syytä olla verkossa mahdollisimman lähellä ja tehokkaalla koneella, jotta nimipalvelun käyttötuntuma olisi nopea. Resolverin tulisi vastata ainoastaan sen organisaation kyselyihin jonka käytössä kone on. == Autoritääriset nimipalvelimet == Autoritääriset nimipalvelimet vastaavat resolvereiden tekemiin kyselyihin. Verkkotunnuksen suhteen vähemmän merkitsevät nimipalvelimet kuten juurinimipalvelimet eivät tiedä lopullista vastausta, mutta tietävät millä nimipalvelimilla enemmän merkitsevä verkkotunnus sijaitsee. Tämä synnyttää rekursion. Juuri- ja TLD-nimipalvelimia ylläpidetään ammattimaisesti ja ne on hajautettu Jokulähetys (anycast) -tekniikalla. Nimipalvelusisällön TLD-nimipalvelimet saavat verkkotunnusrekisteristä. Kolmannen tason verkkotunnuksille, kuten example.com, auktoritatiiviset nimipalvelimet määrittelee verkkotunnuksen rekisteröijä. Kolmannen tason autoritääriset nimipalvelimet voivat olla enemmän tai vähemmän ammatillisesti ylläpidettyjä. Jokaisella verkkotunnuksella tulisi olla vähintään kaksi autoritääristä nimipalvelinosoitetta. Osoitteita voi olla enemmän kuin kaksi, ja niitä voi hajauttaa fyysisesti useisiin paikkoihin Jokulähetyksen tai kuormantasaajan avulla. Yhden autoritäärisistä nimipalvelimista täytyy olla master, joka jakaa muille verkkotunnuksesta kopion. Kopioita vastaanottavien koneiden nimi on slave. Verkkotunnuksen kopion siirtymistä masterilta slavelle kutsutaan nimellä zone transfer, joka on tavanomaisesti rajoitettu ainoastaan koneille, jotka ovat nimipalvelimen pääsylistalla tai pitävät hallussaan TSIG-avainta. Autoritääriset nimipalvelimet voivat ottaa päivityksiä vastaan asiakaskoneilta. Tekniikka, jolla päivitykset toteutetaan, on nimeltään dynaaminen DNS (DynDNS). Päivitysten tarkoituksena on asettaa nimi- ja IP- pareja asiakaskoneen pyynnöstä vastaamaan toisiaan. Autoritäärisille nimipalvelimille voidaan tehdä eri näkymiä (view) eri verkko-osoitteista, tai osoiteavaruuksista, tuleville kyselyille. Näkymien avulla nimipalvelun ylläpitäjä voi joustavasti ohjailla liikennettä. Ellei näkymien käytön kanssa ole varuillaan niillä voi aiheuttaa outoja ongelmia. Autoritääristen nimipalvelimien on vastattava kaikkialta Internetistä tuleviin kyselyihin. == Tietueet == Nimipalvelun sisältötieto kulkee tietueiden välityksellä. Nimipalvelun kannalta verkkotunnus on tietue siinä missä nimi-ip-pari. Yleisimmin tarvittuja tietueita ovat: A Tietue, joka osoittaa IP-osoitteen PTR IP-osoite, joka osoittaa nimen MX Tietuetta palvelevat sähköpostipalvelimet NS Verkkotunnuksen nimipalvelimet SOA Verkkotunnuksen hallintatiedot TXT Tietueen osoittama vapaateksti Tietueissa sallittuja merkkejä ovat kirjaimet, numerot ja yhdysviiva. Pienet sekä isot kirjaimet tarkoittavat samaa ja muut merkit eivät ole sallittuja. Poikkeuksen muodostaa NAPTR-tietue, jossa on sallittu alaviiva ja tietuesisällössä säännölliset lausekkeet. Toinen poikkeus on SRV- tietue, jossa on sallittu alaviivan käyttö. Seuraavat tietueet ovat verrattaen uusia: AAAA Tietue, joka osoittaa IPv6-osoitteen DNAME Verkkotunnusten nimeäminen uudelleen NAPTR "Puhelinnumerotietue" SRV Palvelunosoitustietue Resolveri voi tehdä myös ANY-kyselyn, joka ei ole varsinaisesti tietue. Tehtäessä ANY-kysely vastaus sisältää kaikki tietueet jotka liittyvät nimeen. Vastaavasti autoritäärisille nimipalvelimille voidaan määritellä tähtitietue (wildcard), joka muuntaa verkkotunnuksen määrittelemättömät nimet vastaukseksi joka tähtitietueeseen on määritelty. Kolmas yleisesti tiedossa oleva melkein tietue, on SPF (Sender Policy Framework) joka määritellään TXT-tietueen sisällöksi. == Suojaaminen == DNS-tietojen varmistamiseen ja suojaamiseen väärentämisen estämiseksi on kehitetty tekniikoita kuten DNSSEC ja DNS over TLS, joista jälkimmäinen käyttää TLS-kerrosta. == Vaihtoehdot == Vaihtoehtona DNS:lle on kehitetty GNU Name System (GNS), joka on kuvattu IETF-standardissa - The GNU Name System. GNS:n tarkoituksena on korjata DNS:n turvallisuuteen ja yksityisyydensuojaan liittyviä ongelmakohtia. GNS on kehitetty GNUnetiä varten Deutsche Forschungsgesellschaftin tutkimusrahoituksen tuella. GNS toimii hajautetusti ja se voi toimia myös osittaisena korvikkeena julkisen avaimen infrastruktuureille. == Lähteet == == Aiheesta muualla == Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Nimipalvelujärjestelmä Luokka:TCP/IP	DNS
170	Direct Connect on tiedostojen vaihto-ohjelma, joka perustuu chat-huoneiden tapaisiin 'hubeihin'. Hubeissa käyttäjät voivat chattailla, selata toistensa tiedostoja ja jakaa tai vaihtaa niitä keskenään. Direct Connect luokitellaan P2P-ohjelmaksi (Peer to Peer), koska sillä voidaan siirtää myös tiedostoja suoraan tietokoneelta toiselle. Hubeilla on usein sisäänpääsyvaatimuksia, joilla varmistetaan että käyttäjillä on tarpeeksi jaettavia tiedostoja. Nämä vaatimukset ovat yleensä gigatavuluokkaa. Alkuperäinen Direct Connect -ohjelma oli Jon Hessin kirjoittama NeoModus Direct Connect. Sille vaihtoehtoinen suosittu ohjelma on DC++. Se tarjoaa enemmän toimintoja, kuten mahdollisuuden kytkeytyä useampaan hubiin samanaikaisesti ja tehokkaamman käyttöliittymän. ==Katso myös== *ZK++ Luokka:Vertaisverkko-ohjelmistot nl:DirectConnect	Direct Connect
171	DIMM () on tietokoneissa käytettävä muistimoduuli, jossa väylän leveys on 64 bittiä ja kortin reunaliittimet ovat molemmin puolin piirilevyä. Suuri osa DIMM-moduuleista on JEDECin standardoimia, mutta myös muita on olemassa. DIMM- muistimoduleja on ainakin seuraavia tyyppejä: 72-nastainen SO-DIMM 144-nastainen SO-DIMM 168-nastainen FPM, EDO ja SDRAM 184-nastainen DDR SDRAM 240-nastainen DDR2 SDRAM == Puskuroidut tyypit == Perinteinen tietokoneen muisti on puskuroimalla moduulilla (unbuffered DIMM, UDIMM), jossa suorittimessa oleva muistiohjain osoittaa jokaista yksittäistä DRAM-piiriä yksitellen ja rinnakkain. Jokainen väylällä oleva piiri aiheuttaa väylälle sähköistä kuormaa ja rajoittaa nopeuksia, jonka myötä väylällä olevien piirien määrä on rajallinen. RDIMM (Registered DIMM) sisältää rekisterin, joka puskuroi osoite- ja komentosignaalin. Suorittimen muistiohjain osoittaa rekisteriin sen sijaan, että se osoittaisi DRAM-piirejä suoraan ja väylälle voi sijoittaa enemmän muistia. LRDIMM (Load Reduced DIMM) korvaa rekisterin muistipuskurilla, joka sisältää osoite-, komento- ja datasignaalit. FB-DIMM (Fully Buffered DIMM) viittaa muistimoduuliin, jossa kahden pisteen välinen (point-to-point, p2p) suora yhteys muistohjaimen ja puskuripiirin (AMB) välillä. Ohjain lähettää komentoja ja saa dataa ja tilatietoja pakettimaisessa liikenteessä kehyksissä (frame). DIMM-moduulilla oleva AMB purkaa komennot ja ohjaa DRAM-piiriä muistiohjaimen sijaan. Ratkaisun tavoitteena on parempi skaalautuvuus, mutta haittapuolena voi olla merkittävästi suurempi latenssi. Tavalliseen DIMM-moduuliin verrattuna FB-DIMM mahdollistaa vähemmän johtimia ja vähemmän kerroksia piirilevyllä, ja vähemmän pinnejä muistimoduulilla. Lisäksi johtimet voivat olla eri pituisia koska puskurointi odottaa kaiken tiedon siirtämistä. Nämä erot yksinkertastavat suunnittelua ja valmistusta. == SO-DIMM == SO-DIMM, SODIMM, , on pienempi variaatio DIMM-moduuleista. SO-DIMM on käytössä mm. kannettavissa sekä mini-ITX tietokoneissa. CSODIMM on uudempi versio SODIMM-moduulista, joka lisää moduulille kellon (CKD) kuten CUDIMM tekee. CSODIMM on tarkoitettu taaksepäin yhteensopivaksi kytkemällä pois aiemmin käytetyn kellosignaalin kun CSODIMM on asennettuna. Emolevyille on tarkoitus tulla BIOS-päivitys, joka kytkee pois vanhemman kellosignaalin kun CSODIMM on asennettuna. == CDIMM == Centaur DIMM (CDIMM) on IBM:n Power8-suorittimien kanssa käytettävä muistimoduuli, jossa puskuripiirit ovat muistimoduuleilla integroituna suorittimen sijaan. == CUDIMM == CUDIMM (clocked unbuffered DIMM) on JEDECin standardoima (JESD323) DIMM-moduuli, joka tarkoitettu sähköisen signaalinen parantamiseen muistinopeuksien kasvaessa. CUDIMM lisää DIMM-moduulille pienen mikropiirin, joka tuottaa muistipiirien tarvitseman kellosignaalin (CKD, clock driver) moduulilla paikallisesti. Tämä eroaa perinteisestä tavasta, jossa kellosignaali tulee tietokoneen suorittimelta. CUDIMM on suunniteltu edullisemmaksi kuin RDIMM ja vastaava CKD on tulossa muihin DDR5-muisteja tukeviin moduuleihin (CSODIMM, CAMM2). == MRDIMM == MRDIMM (multi-ranked buffered DIMM) on esitelty ehdotus tulevalle standardille, joka korvaisi DIMM-moduulit palvelimissa. MRDIMMin on tarkoitus tuplata kaistanleveys DDR5 DIMM -moduuleihin verrattuna. AMD tukee JEDECin ehdotusta MRDIMM-standardille. Intel panostaa vastaavaan MCRDIMM (Multiplexer Combined Ranks) vaihtoehtoon ja AMD on esitellyt myös HBDIMM-vaihtoehtoa. == Micro-DIMM ja Mini-DIMM == Micro-DIMM on kannettaviin laitteisiin suunnattu moduuli, jossa on sama muistitiheys kuin SO-DIMMillä, mutta vie vähemmän tilaa. Micro-DIMM on esitelty vain DDR2-muisteille. Mini-DIMM on eräs muoto, jossa on enemmän virta- ja maadoituspinnejä verrattuna SO-DIMMiin. == Lähteet == == Aiheesta muualla == ==Kirjallisuutta== Luokka:Muistit	DIMM
173	Dwight David ”Ike” Eisenhower (14. lokakuuta 1890 Denison, Texas, Yhdysvallat – 28. maaliskuuta 1969 Washington D.C., Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain 34. presidentti vuosina 1953–1961, liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylin komentaja toisessa maailmansodassa 1942–1945 ja Naton joukkojen komentaja 1951–1952. Presidenttinä hän aloitti kilpajuoksun avaruuteen perustamalla Nasan, laajensi sosiaaliturvaa, perusti Interstate Highway System -nimisen valtakunnallisen maantieverkoston, korosti ydinaseiden turvallisuuspoliittista merkitystä, hän tuki Yhdysvaltain rotuerottelun purkamista ja edisti afroamerikkalaisten oikeuksia Syvässä Etelässä. Eisenhower nimitti Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen merkittäviä ihmisoikeuksien puolesta taistelevia tuomareita, kuten Earl Warrenin ja John Marshall Harlan II:n. Eisenhoweria on pidetty yhtenä arvostetuimmista Yhdysvaltain presidenteistä 1900-luvulta. == Varhaiset vaiheet == Eisenhower syntyi Denisonin kaupungissa Texasissa, mutta perhe muutti jo vuonna 1892 Abileneen, Kansasiin. Eisenhower valmistui paikallisesta high schoolista 1909. Eisenhowerilla, kuten hänen kuudella veljellään, oli kaikilla lempinimi "Ike" jonka heidän vanhempansa olivat keksineet lyhenteenä sukunimestä Eisenhower. Dwight D. Eisenhowerin oma lempinimi oli "Little Ike" ("pikku-Ike") ja hänen isoveljensä Edgar N. Eisenhowerin lempinimi oli "Big Ike" ("iso-Ike"). Toiseen maailmansotaan mennessä vain Dwightiä kutsuttiin enää lempinimellä "Ike".Barnett, Lincoln: General "Ike" Eisenhower. Life (lehti) 9. marraskuuta 1942, s. 112. Viitattu 31. toukokuuta 2011. Eisenhower meni naimisiin Mamie Geneva Doudin kanssa Denverissä, Coloradossa 1. heinäkuuta 1916. He saivat kaksi poikaa, joista toinen kuoli kolmevuotiaana tulirokkoon. Eisenhower oli protestantti, vaikka hänen äitinsä Ida E. Eisenhower olikin liittynyt 1890-luvulla raamatuntutkijoiden liikkeeseen.Ambrose, Stephen (1983). Eisenhower: Soldier, General of the Army, President-Elect (1893–1952). I. New York: Simon & Schuster, s. 22. Nuorena Eisenhowerilla oli haaveena päästä pelaamaan ammattitason baseballia. Hänen kertomaansa tarinaa lainataan usein: Eisenhowerin ollessa West Pointissa armeijassa hän pyrki armeijan baseballjoukkueeseen, mutta ei päässyt. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Se, etten päässyt joukkueeseen West Pointissa oli elämäni suurimpia pettymyksiä, ellei jopa suurin.” Eisenhower pääsi kuitenkin West Pointissa pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa. == Sotilasura == Eisenhower aloitti opinnot Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa vuonna 1911 ja valmistui vuonna 1915. Ensimmäisen maailmansodan ajan Eisenhower johti Yhdysvaltojen panssarijoukkojen koulutusta Camp Coltissa, Pennsylvaniassa. Sodan jälkeen hänet ylennettiin majuriksi. Hänestä tuli kenraali Fox Connerin sijainen Panaman kanavavyöhykkeen johdossa. Eisenhower solmi tärkeitä yhteyksiä Washingtoniin ja puolustusministeriöön, kun hän toimi Fox Connerin alaisena Panamassa. Vuonna 1926 Fox Connerin suosituksesta Eisenhower siirrettiin 24. jalkaväkirykmentistä Washington D.C:n avustamaan kenraali John J. Pershingiä laatimaan tutkielman Yhdysvaltojen armeijan suorituksista ensimmäisessä maailmansodassa American Battle Monuments Commissionissa. Vuosina 1929–1933 hän toimi apulaissotaministeri George Moseleyn ja sen jälkeen Yhdysvaltojen Esikuntapäällikön kenraali Douglas MacArthurin alaisena. Eisenhower oli mukana Douglas MacArthurin johtamassa joukossa, joka poisti Bonus Armyn Washington D.C:stä kesällä 1932. Vuonna 1935 Eisenhower ja Douglas MacArthur siirtyivät Filippiineille avustamaan Filippiinien armeijan kehittämisessä. Eisenhowerilla ja MacArthurilla oli laajoja erimielisyyksiä Filippiinien armeijan kehityksessä. Joulukuussa 1939 Eisenhower palasi Yhdysvaltoihin, jolloin hänet nimitettiin johtamaan 1. pataljoonaa 15. jalkaväkirykmentissä Fort Lewisissa, Washingtonissa. Kesällä 1941 Eisenhower nimitettiin kenraali Walter Kruegerin 3. armeijan esikuntapäälliköksi. Eisenhower oli mukana Yhdysvaltojen armeijan laajassa Louisiana Maneuvers -harjoituksessa. Seuraavaksi Eisenhower siirrettiin George C. Marshallin alaiseksi johtamaan Yhdysvaltain armeijan operaatio-osastoa. === Toisessa maailmansodassa === Japanilaisten hyökättyä Pearl Harboriin Eisenhower palveli pääesikunnassa Washingtonissa vuoteen 1942, jolloin hänet nimitettiin liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylipäälliköksi Lontooseen. Eisenhower johti Operaatio Soihtua, joka oli Yhdysvaltojen armeijan ensimmäinen laaja operaatio Välimerellä ja Pohjois-Afrikassa. Eisenhower komensi liittoutuneiden heinäkuun 1943 Operaatio Huskyn, jossa liittoutuneet valtasivat strategisesti merkittävän Sisilian ja lopulta valmisteli Operaatio Avalanchen. Hän neuvotteli aselevosta Italian hallituksen kanssa loppukesällä ja syksyllä 1943, kun pääministeri Pietro Badoglio ja kuningas Viktor Emanuel III olivat syrjäyttäneet Benito Mussolinin. Vuoden 1944 alussa hänet nimitettiin SHAEF:in komentajaksi, jolloin hänen vastuulleen tuli muun muassa Normandian maihinnousun ja Operaatio Dragoonin suunnittelu ja toteutus. Eisenhower ystävystyi ja tuli hyvin toimeen Vapaan Ranskan johtajan, Charles de Gaullen kanssa. Tästä syystä Charles de Gaulle ja Eisenhower johtivat Pariisin vapautuksen paraatia. Eisenhowerille myönnettiin 30. joulukuuta 1944 sotilasarvo General of the Army. === Toisen maailmansodan jälkeen === Eisenhower toimi Yhdysvaltain maavoimien esikuntapäällikkönä vuosina 1945–1948. Saksan antauduttua hänet nimitettiin Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeen sotilaskuvernööriksi. Tuhoamisleirien tultua julkisuuteen hän käski kuvata todistusaineiston holokaustista sotarikosoikeudenkäyntejä varten. Eisenhower toimi Columbian yliopiston presidenttinä 1948–1953, mutta hän oli harvoin paikalla, koska Eisenhower avusti ja oli mukana laatimassa puolustusministeriön budjettia Pentagonissa. Eisenhower myös toimi SHAPEn ylipäällikkönä 1951–1952. == Presidentinvaalit 1952 == Eisenhoweria oli pitkään pidetty presidenttiehdokkaana vuoden 1952 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Media ja monet poliitikot eivät kuitenkaan olleet vielä varmoja, kumpaan puolueeseen Eisenhower kuuluisi. Niin demokraattipuolue kuin republikaanipuolue pyrki värväämään Eisenhowerin presidenttiehdokkaaksi, mutta Eisenhower päätyi lopulta republikaanipuolueen ehdokkaaksi, koska monet hänen ystävät kuuluivat republikaanipuolueeseen, sekä Lucius D. Clay painosti Eisenhoweria ehdokkaaksi. Myös New Yorkin kuvernööri ja Republikaanipuolueen presidenttiehdokas vuoden 1944 ja 1948 presidentinvaaleissa, Thomas Dewey oli antanut tukensa Eisenhowerin presidenttiehdokkuudelle syksyllä 1950 NBC:n Meet the Press -televisio-ohjelman suorassa lähetyksessä. Lopulta Eisenhower taipui painostukseen ja hänen republikaani ystävänsä Henry Cabot Lodge Jr. ja Lucius D. Clay antoivat julkisesti tukensa Eisenhowerille. Eisenhower voitti New Hampshiren republikaanipuolueen esivaalit maaliskuussa 1952, vaikka hän hoiti vielä Naton ylipäällikön tehtäviä Pariisissa. Eisenhower palasi Yhdysvaltoihin kesäkuussa 1952, jolloin hän virallisesti aloitti kampanjan suurella tapahtumalla kotikylässään, Kansasin Abilenessa. Senaattori Robert Taftin rajut hyökkäykset kohdistuivat Eisenhoweriin ja tämän vaimoon Mamie Eisenhoweriin henkilökohtaisesti. Taftin kampanja väitti, että Eisenhower olisi tehnyt aviorikoksia sodanaikaisen rakastajattarensa, Kay Summersbyn kanssa sekä että Eisenhower oli 'kommunistisen marsalkka Georgi Žukovin juomakaveri' ja että Paavi Pius XII olisi kastanut Eisenhowerin katoliseksi.Eisenhower ei kuulunut mihinkään kirkkokuntaan vaalien aikana, joka oli hyvin epätavallista Yhdysvalloissa. Monet protestantit eivät halunneet äänestää katolisia, kuten esim. 1928 presidentinvaaleissa, jossa katolinen demokraattiehdokas Al Smith kärsi rökäletappion. Dwight Eisenhower oli Yhdysvaltojen historian ainoa valituksi tullut presidentti, joka ei vaalien aikana kuulunut mihinkään kirkkokuntaan. Eisenhower liittyi Washingtonin National Presbyterian Churchiin, ja hänet kastettiin presbyteeriksi 2.2.1953, noin kaksi viikkoa ensimmäisen presidenttikauden virkaanastujaisten jälkeen. Dwight Eisenhower oli kuitenkin uskovainen kristitty aina nuoresta asti. Eisenhower oli vahva ja suosittu presidenttiehdokas, koska hän oli tunnettu sotasankari. Eisenhower oli myös tunnettu pragmaattisesta ja yli puoluerajojen toimivasta johtokyvykkyydestään, jonka hän oli saanut kokemuksistaan SHAEF:in ylipäällikkönä. Näiden piirteiden avulla Eisenhower onnistui voittamaan presidentinvaalit ylivoimaisesti. Eisenhower käänsi monia demokraattipuolueen silloisia vahvoja osavaltioita, kuten Texasin. Eisenhowerin kampanja käytti ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain historiassa televisiomainoksia, jonka seurauksena Eisenhoweria tukevista 30 ja 60 sekunnin mainoksista tuli kansan suosikkeja. Eisenhowerin kampanjointitiimi teki Disneyn kanssa yhteistyötä, ja mainoksista luotiin hyvin piirrettyjen lastenohjelmien näköisiä, joissa soi melodinen ”I like Ike, you Like Ike, everybody likes Ike for president!” -teemalaulu ja ”We don't want John or Dean or Harry” (John Sparkman, Dean Acheson ja Harry S. Truman). == Presidentti == Eisenhower valittiin presidentiksi kesken Korean sodan republikaanien ehdokkaana. Vastassa ei ollut istuva demokraattipresidentti Harry S. Truman. Republikaaneilla ei ollut ollut presidenttiä sitten vuoden 1933, jolloin Roosevelt oli kukistanut epäsuositun Herbert Hooverin. Puolueen ”big government” -ideologian vastainen kampanja oli raju. Siinä vastustettiin muun muassa korkeaa tuloveroa ja valtion puuttumista eri yhteiskunnan toimintoihin. Eisenhowerin sanottiin voittaneen vaalit naisten äänin, koska hänellä oli pitkän rasittavan kauden (pula-aika, toinen maailmansota, sitä seurannut työttömyys ja Korean sota) jälkeen parempia aikoja ennustanut hymy. Politiikan ulkopuolelta tuleminen ja sotasankarin maine olivat myös osa voiton avaimia. Vuoden 1952 vaaleihin Eisenhowerin varapresidentiksi valittiin Richard M. Nixon, joka oli ammattipoliitikko ja miltei McCarthyn veroinen antikommunisti. Eisenhower valittiin toiselle kaudelle vuoden 1956 vaaleissa. Eisenhowerin hallinto ei vaalilupauksista huolimatta laskenutkaan veroja vaan jatkoi laajoja yhteiskunnan suurhankkeita, joista kuuluisimmat Eisenhowerin ajalta olivat Interstate Highway System -nimisen freeway-moottoriteiden verkoston rakentaminen, joka loi yhdysvaltalaiset lähiöt suurkaupunkeihin seuraavina vuosina, ja ydinohjusten rakentaminen. Suhteessa Neuvostoliittoon vallitsi kaksijakoisuus: liennytystä pyrittiin rakentamaan, mutta Neuvostoliittoon suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Tämä johti muun muassa moniin Neuvostoliiton ylittäneisiin vakoilulentoihin, joista Gary Powersin U-2-vakoilukoneella tekemä lento vappuna 1960 johti etenkin Nixonin epäedulliseen asemaan seuraavissa vaaleissa. Kun lokakuussa 1953 ehdotettiin lännen ja idän välistä konferenssia, Eisenhower ilmoitti 28. lokakuuta vastustavansa konferenssia, ennen kuin Neuvostoliiton aikeet on selvitetty. Kun Neuvostoliitto hyväksyi konferenssin järjestämisen, Eisenhower sanoi 2. joulukuuta osallistuvansa siihen vain, jos saa varmuuden Neuvostoliiton kunniallisista aikeista. Hän hyväksyi konferenssin järjestämisen vasta 8. joulukuuta Bermudalla kokouksessa Winston Churchillin ja Joseph Lanielin kanssa. Eisenhower ehdotti samana päivänä myös koko maailman ydinpolttoaineiden luovuttamista YK:lle, joka varmistaisi, että ydinenergiaa käytettäisiin vain rauhanomaisiin tarkoituksiin. 7\. tammikuuta 1954 hän kertoi kongressille suunnittelevansa ulkomaiden taloudellisen avun supistamista sekä pyrkivänsä pysymään aloitteellisena ulkopoliittisissa kysymyksissä. Eisenhower ehdotti Neuvostoliitolle 21. heinäkuuta 1955 vapaata vakoilulentojen tekemistä puolin ja toisin ja sotilaallisten asiakirjojen vaihtoa.HS 22.7.2005 Eisenhower lähetti 1958 Vietnamiin ensimmäiset yhdysvaltalaiset sotilaat neuvonantajan nimikkeellä. Hänen hallintonsa oli jatkanut Trumanin politiikkaa, jossa Ranskan sotatoimia tuettiin Vietnamissa toimittamalla Ranskan tarvitsemia aseita. Eisenhower loi myös uuden ulkopoliittisen opin, dominoteorian (katso myös Eisenhowerin oppi). Teorian tarkoituksena oli estää Kaakkois-Aasian maiden kaatumista kommunismiin. Teorian mukaan tämä piti tehdä viimeistään Vietnamissa. Eisenhower pakotti Israelin, Britannian ja Ranskan perääntymään, kun he olivat miehittäneet Suezin kanavan Suezin kriisin aikana. Vuonna 1958 Eisenhower lähetti merijalkaväkipataljoonan Libanoniin, koska maassa oli poliittinen kriisi. Joukot lopulta evakuoivat yhdysvaltalaisia Libanonista 1958. Eisenhowerin hallinto on vaikuttanut paljon Yhdysvaltain politiikkaan republikaanien myöhemmissä hallituksissa. Monet hänen ministereistään toimivat myöhemmin Nixonin hallituksessa ja monet Nixonin ministereistä myöhemmin Ronald Reaganin hallituksessa. Bushien hallituksissa on taas ollut sekä Nixonin että Reaganin entisiä ministereitä. Näidenkin hallitusten politiikassa on ollut havaittavissa samankaltaista retoriikkaa ja toimintatapoja. === Kansalaisoikeudet === Eisenhower kannatti korkeimman oikeuden Brown vastaan koulutuslautakunta -päätöstä, jonka mukaan rotuerottelu kouluissa on perustuslain vastaista. Vuonna 1957 Arkansasin osavaltion kuvernööri, Orval Faubus kieltäytyi noudattamasta oikeuden päätöstä, jolloin Eisenhower otti Arkansasin kansalliskaartin liittovaltion hallintaan ja lähetti Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan joukkoja saattamaan yhdeksän afroamerikkalaista lasta valkoisten kouluun. Eisenhower myös nimitti merkittäviä ihmisoikeuksien puolustajia Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, kuten Earl Warrenin ja John Marshall Harlan II:n. Eisenhowerin nimittämät tuomarit vahvensivat Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikettä ja loivat pohjan 1960-luvun uudistuksille, kuten vuoden 1964 Civil Rights Actin. === Vuoden 1960 presidentinvaalit ja jäähyväispuhe === Vuoden 1960 vaaleissa Eisenhower kannatti Nixonia seuraajakseen, mutta ei osallistunut tämän kampanjaan ennen vaaleja edeltäviä päiviä. Jäähyväispuheessaan Eisenhower varoitti sotateollisen kompleksin vallasta kansan ja valtion päätöksenteossa. Puheessa Eisenhower kritisoi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton turhaa kilpavarustelua, kun suuret sotilasmenot voitaisiin kohdistaa yhteiskunnallisiin palveluihin, terveydenhuollon tutkimuksiin ja kansalliseen hyvinvointiin. Jäähyväispuhetta on pidetty yhtenä Yhdysvaltain parhaimpina puheina. == Presidenttikauden jälkeen == Presidenttikautensa päätyttyä vuonna 1961 Eisenhower muutti vaimonsa Mamien kanssa maatilalleen Pennsylvanian Gettysburgiin, jossa on vuodesta 1980 toiminut Eisenhower National Historic Site -vierailukeskus. Vaikka Eisenhower oli jättänyt politiikan ja Yhdysvaltain asevoimat, presidentti Kennedy jälleen aktivoi Eisenhowerin armeijakenraalin arvon vuonna 1961. Vuonna 1964 Normandian maihinnousun 20. vuosipäivänä Eisenhower vieraili Britanniassa vanhassa päämajassaan ja Normandiassa. Eläkepäivillään Eisenhower kirjoitti kolme muistelmakirjaa ja puhui vielä television kautta vuoden 1968 Republikaanien puoluekokouksessa yleisölle. Eisenhower kuoli 28.3.1969 78-vuotiaana. Eisenhowerille järjestettiin valtiolliset hautajaiset. == Lähteet == * Jean Edward Smith: Eisenhower In War and Peace. Random House, 2012. === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Dwight D. Eisenhower
175	Espoo () on kaupunki Uudellamaalla, Helsingin metropolialueella, Suomenlahden rannalla. Espoon kaupungissa asuu noin henkilöä. Väkiluvultaan Espoo on Suomen toiseksi suurin kunta. Rakenteellisesti Espoo kuuluu Helsingin keskustaajamaan ja Helsingin seudun metropolialueeseen. Espoon naapurikunnat ovat Vihti ja Nurmijärvi pohjoisessa, Vantaa ja Helsinki idässä, Kirkkonummi lännessä sekä Kauniainen Espoon sisällä. Sen pinta-ala on km², josta km² on maata, km² sisävesiä ja loput km² merta. Espoo on osa neljän kaupungin muodostamaa pääkaupunkiseutua, jonka kunnilla on laissa säädettyinä yhteistoimintavelvoitteina jätehuolto ja joukkoliikenne. HSY vastaa alueen jäte- ja vesihuollosta ja HSL joukkoliikenteestä. Espoon väkiluku ohitti Tampereen Suomen toiseksi suurimpana kaupunkina vuoden 1991 alussa.https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000003048381.html Espoo on tunnettu myös Nokian, energiayhtiö Fortumin, Angry Birdsin kehittäneen peliyhtiö Rovion sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, Nuuksion kansallispuistosta sekä Otaniemen kampusalueesta, jossa sijaitsee Aalto-yliopiston kuusi korkeakoulua. Espoossa sijaitsee myös Ämmässuon ekoteollisuuskeskus, jossa käsitellään pääkaupunkiseudun noin 1,2 miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id;=5697EBB09A47590EC22571F00017C2D1&kanta;=kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf Espoon maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 hehtaaria, ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosassa on useita järviä, joista suurimmat ovat Bodominjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi, Pitkäjärvi, Loojärvi, Velskolan Pitkäjärvi, Saarijärvi, Matalajärvi, Siikajärvi ja Lippajärvi. Kaikkiaan Espoossa on 73 vähintään hehtaarin laajuista järveä. Espoon alueella on ollut asutusta vähintään 8 000 vuotta. Esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja tunnetaan kivikaudelta sekä varhaismetallikaudelta. Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1431. Espoo itsenäistyi Kirkkonummesta omaksi seurakunnakseen 1400-luvulla. Espoon ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868 ja ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous vuonna 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972. Espoo-päivää on vietetty alkuaikoina 27. elokuuta, mutta nykyään se on käytännön syistä elokuun viimeinen lauantai. Espoo-päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1992. == Nimen alkuperä == Espoon nimi viitannee joennimeen Espoonjoki (, alkujaan Espå / Espåå), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haavoista (ruotsin kielen haavikkoa tarkoittava sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sitten Södrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiin Kirkkojärvestä Kauklahteen virtaava joki.Kaija Mallat (toim.): Kylä-Espoo – Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2008, s. 35–38. ISBN 978-951-857-381-7 Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon ja hevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta. Tämä Suomen keskeisin historiallinen maantie, Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie syntyi 1340- tai 1350-vuosikymmenellä. == Maantiede == === Yleistä === Espoon kokonaispinta-ala on 528 neliökilometriä, joista maa-aluetta 312 neliökilometriä (59 %) ja vesistöjä 216 neliökilometriä.{{Verkkoviite \|osoite = https://www.espoo.fi/fi/espoon-kaupunki/tietoa-espoosta#section-5039 \|nimeke = Tietoa Espoosta : Espoo lukuina \| julkaisu = espoo.fi \| viitattu = 2022-12-07 \|ietf-kielikoodi=fi-FI Etelä-Espoon saaristo- ja rantavyöhyke vaihtuu rehevien jokiseutujen ja Keski-Espoon pelto- ja kulttuuriaukeiden pohjoispuolella järvisyydeltään runsaaksi ja jylhäksi maastoksi. Paikoitellen Pohjois-Espoon järvialue muistuttaa Järvi-Suomea. Suurin osa Nuuksion järviselänteestä sijaitsee Espoon alueella, ja paikoin se jatkuu Vihdin puolelle.Paikkala, s. 5 Uudenmaan suurimmat järvet, Lohjanjärvi ja Hiidenvesi, sijaitsevat selänteen länsipuolella. === Kallioperä === Espoon jylhän ja kallioisen topografian kivilajit ja rakenteet ovat syntyneet 1880–1650 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiseen ympäristöön on vaikuttanut etenkin viimeisin jääkausi – mannerjäätikkö vetäytyi nykyisen Espoon alueelta noin 13 000 vuotta sitten. Ensimmäisinä merenpinnan alta paljastuivat Pohjois-Espoon korkeat mäet kuten Mustakorvenkallio. Rannikon ja saariston runsaat silokalliot ovat syntyneet mannerjään kulutuksesta; niiden pinnoilla on havaittavissa uurteita, jotka mukailevat mannerjään kulkusuuntaa. Mannerjäätiköstä irronneet jäävuoret ovat puolestaan kuljettaneet mukanaan useita siirtolohkareita, joita ovat muiden muassa Kunnarlan siirtolohkare, Soukan siirtolohkare ja Suomenojan siirtolohkare. Espoon kallioperän pääkivilajeja ovat gneissit, migmatiitit, graniitit, gabrot, amfiboliitit ja kiilleliuskeet. Nuuksiossa tavataan harvinaista pallokiveä, esiintymä on myös kansainvälisesti arvokas. Useissa kohdin kallioperän päälle on kerrostunut paksua savikkoa ja savisiin laaksopainanteisiin on aikoinaan raivattu peltoja. Savipatjojen paksuus muodostui pääosin Baltian jääjärvi- ja Yoldiamerivaiheessa. Perinteiseen espoolaiseen luonnonmaisemaan kallioperän vaikutus on huomattava: loivasti aaltoilevilta pelloilta kohoaa jyrkästi korkeita kallioseinämiä. Pohjoisen Espoon pitkänomaiset järvet sijaitsevat kallioperän ruhjelaaksoissa. Kallioperän muotoutuminen on määrännyt rannikon suuret muodot, kuten Espoonlahden ja Laajalahden. Maankohoamisen, metsämaan soistumisen ja järvien umpeenkasvun johdosta savikerroksen päälle on paikoin muodostunut soita ja turvekerrostumia. === Merialue === Espoon merialue on verraten kapea kaistale Kirkkonummen ja Helsingin merialueiden välissä. Merialueen eteläisen osan eli ulkosaariston syvyys on enimmillään joitakin kymmeniä metrejä. Helsingin ja Tukholman välinen laivareitti halkoo merialueen uloimpia osia ja siellä täällä on pieniä puuttomia, meren huuhtomia kallioluotoja. Ulkosaariston isoimmilla saarilla kasvaa puustoa. Niihin kuuluu muun muassa entinen linnakesaari Kytö. Pienimmät saaret ovat matalia kallioluotoja, kuten Stenskär. Ne ovat merkittäviä lintujen pesimäpaikkoja, ja monet niistä ovat suojeltuja. Kesäisin niillä saattaa kukkia niittylaikkuja. Lähempänä Espoon rantaviivaa sijaitsevat muun muassa Stora Herrö, Pentala, Kopplorna ja Lehtisaaret. Saarilla on runsaasti loma-asutusta, ja niitä kutsutaan toisinaan välisaaristoksi. Sisäsaariston saaret ovat suurempia ja rehevämpiä, niissä on venesatamia, rakennuksia ja lähimpänä mannerta sijaitsevilla saarilla on myös vakituista asutusta. Suvisaariston asuttuihin saariin on maayhteys ja se muodostaa oman kaupunginosansa, joka tosin on ilmeeltään varsin maaseutumainen. Merialue työntyy sisämaahan useissa kohdin merenlahtina, joista suurimmat ovat Espoonlahti lännessä ja Laajalahti idässä. Niiden välisellä rantavyöhykkeellä sijaitsevat muun muassa Nuottalahti, Haukilahti ja Otsolahti. Lahdet ovat matalia ja saaria on runsaasti, etenkin Espoonlahdella. Laajalahden saaret sijaitsevat pääosin Helsingin hallinnollisella alueella. Espoon niemimaista suurin on Soukka, joka pirstaloituu etelässä saaristoksi. Näkymiä avomerelle ei siten juurikaan avaudu. Lähimmät laivasatamat sijaitsevat Helsingissä, Espoon rannoilla on sitä vastoin useita pienvenesatamia, suurimpana Suomenojan venesatama. Espoon edustan vesiliikenne koostuu lähinnä erikokoisista moottoriveneistä, vesiskoottereista ja saaristoliikennettä hoitavista lautoista. Luonnonmaantieteellisesti Espoon rantavedet jakautuvat neljään merialueeseen, jotka ovat lännestä lukien Espoonlahti, Suvisaaristo-Lauttasaari ja Seurasaari. Neljäs merialue on edellisten eteläpuolinen Helsinki-Porkkala. Espoonlahden merialueen pinta-ala on 19,2 neliökilometriä. Sen pohjoisosassa sijaitsee Espoonlahden luonnonsuojelualue. Merialueen länsiosa on Kirkkonummen alueella. Suvisaaristo-Lauttasaaren merialueen pinta-ala on 48,5 neliökilometriä. Se ulottuu Stora Herrön ja Pentalan rannoilta aina Helsingin Länsisatamaan. Seurasaaren merialueen pinta-ala on 13,1 neliökilometriä. Sen luoteisosassa sijaitsee Laajalahden luonnonsuojelualue. Merialue on suurimmaksi osaksi Helsingin alueella. Helsinki-Porkkalan merialueen pinta-ala on 400,5 neliökilometriä. Se ulottuu Porkkalanniemen itärannalta aina Suomenlinnaan ja Santahaminaan. Alueella sijaitsee muun muassa Kytö, Stenskär, Knapperskär ja Gåsgrund. === Rantaviiva === Espoon rantaviivan pituus on noin 58 kilometriä ja sen edustalla on 165 saarta. Rantaviiva on moni-ilmeinen maaduntalahtineen, ruovikkoineen, hiekkarantoineen, rantakallioineen ja venesatamineen. Lähinnä Westendissä on mereen rajautuvia omakotitontteja, muualla Espoossa rannat ovat pääosin yleisessä käytössä. Espoon rannoille on rakennettu niin kutsuttu Rantaraitti, jonka reitti kattaa lähes koko rantaviivan. Kivenlahdessa on rantakallioita, ihmisen muokkaamaa rantaviivaa ja hiekkarantoja rinta rinnan. Maa kohoaa Espoossa noin neljännesmetrin sadassa vuodessa ja kosteat maankohoamisrannat soistuvat vähitellen. === Manneralue === Espoossa on kuusi Natura 2000 -aluetta: Bånbergetin aarnialue, Espoonlahti–Saunalahti (osin Kirkkonummen puolella), Laajalahden lintuvesi, Matalajärvi, Nuuksio (osin Kirkkonummen ja Vihdin puolella) sekä Vestran suot, lehdot ja vanhat metsät (osin Vantaan puolella). Espoon metsät ovat suurelta osin kuusi- ja mäntyvaltaisia kangasmetsiä, sekapuina on lehtipuita. Reheviä ja monimuotoisia lehtoja on paikoitellen, niissä kasvaa runsaasti jalopuita, kuten tammea. Eteläisen Espoon ekologinen ydinalue on Keskuspuisto, joka muodostuu pääosin kahdesta metsämassiivista: Harmaakallio ja Bosmalm. Espoon kuuluisin ja suosituin luontokohde on pohjoisen Espoon järviylängöllä sijaitseva Nuuksion kansallispuisto, joka ulottuu myös Kirkkonummen ja Vihdin puolelle. Yhtenäisen metsäalueen ja makean veden altaiden ohella Nuuksiossa on pieniä soita ja niittyjä. Alueella on myös reheviä lehtomaisia purolaaksoja. Espoon korkein kohta eli Mustakorvenkallio sijaitsee Velskolassa Saarijärven lounaispuolella 114 metriä merenpinnan yläpuolella ja yli 40 metriä Saarijärven vedenpintaa korkeammalla. Myös aivan rannikon tuntumassa on verraten korkeita paikkoja, kuten Soukan Kasavuori, joka kohoaa 44 metrin korkeuteen merenpinnasta. === Sisävedet === Espoossa on yli sata järveä ja lampea, joista 73 on yli hehtaarin laajuisia. Espoon järvet syntyivät, kun mannerjään sulettua maa alkoi hiljalleen kohota ja vettä jäi kalliopohjan painanteisiin. Espoon vanhimmat järvet ovat yli 80 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevat Kalatoin, Iso Majaslampi, Orajärvi ja Pieni Majaslampi. Tuolloin nykyinen Itämeri oli niin sanotussa Yoldiameren vaiheessa, joka oli syntynyt Baltian jääjärven pinnan laskettua lyhyessä ajassa kymmeniä metrejä. Nuuksio laajeni pikku hiljaa osaksi mannerta ja uusia järviä muodostui merenpinnan laskiessa. Kehitys pysähtyi noin puolentoista tuhannen vuoden ajaksi muinaisen Itämeren alueen muututtua Ancylusjärveksi. Sen pinta oli alkuun noin 60 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Ancylusjärvestä muotoutui suolainen Litorinameri, kun nykyiset Tanskan salmet alkoivat aueta. Litorinameren pinta oli noin 34 metriä nykyisen meren yläpuolella. Tuolloin lähes kaikki pohjoisen Espoon järvet olivat kuroutuneet irti merestä. Vain Nuuksion Pitkäjärvi oli edelleen kapeana, vuonomaisena merenlahtena. Litorinameren ranta pysyi varsin kauan paikoillaan maan kohoamisen hidastuttua. Tuolloisesta muinaisrannasta on jäänyt jäljelle kivikkopalteita mäenrinteisiin ja kallioille. Nuuksion Pitkäjärvi kuroutui järveksi vasta noin 5 000 vuotta sitten. Noin 4 000 vuotta sitten maa oli kohonnut siihen pisteeseen, että myös Bodominjärvi, Lippajärvi ja muut keskisen Espoon altaat muuttuivat matalista merenlahdista järviksi.Paikkala, s. 15 Suurin osa Espoon järvistä sijaitsee Turunväylän pohjoispuolella, etenkin Nuuksion järviylängöllä. Pitkäjärvi-nimisiä altaita on kolme: Pitkäjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi. Espoon suurin järvi on Bodominjärvi, sen pinta-ala on 4,1 km² ja keskisyvyys 4,3 metriä. Nuuksion Pitkäjärven suurin syvyys on 18 metriä ja keskisyvyys 6,5 metriä, sen 60 km²:n suuruisella valuma-alueella on kymmenittäin järviä ja lampia. Etelä-Espoossa järviä on niukalti. Kaitaalla sijaitsee kuuden hehtaarin laajuinen matala Hannusjärvi ja Pentalan saaressa on pieni Pentalanjärvi. Koska Salpausselkien eteläpuoliset makean veden altaat muodostuivat muinaisten merenlahtien perukoiden kurouduttua järviksi maankohoamisen seurauksena, ne jäivät varsin vähäsaarisiksi. Yksi harvoja Espoon sisävesien saaria on Saarijärven viisitoistahehtaarinen saari aivan Vihdin rajalla. Kallioiselle ja mäntymetsäiselle saarelle ehdotettiin aikoinaan nimeä Partiosaari, mutta asia raukesi.Paikkala, s. 61 Espoon järvien pintojen korkeuserot ovat huomattavan suuria. Korkeimmalla sijaitsee Pieni Majaslampi, 97 metriä merenpinnan yläpuolella. Läheinen Saarijärvi sijaitsee noin 25 metriä Pientä Majaslampea alempana. Korkeuserojen seurauksena lähekkäin sijaitsevien vesialtaiden välisiin puroihin syntyy kevätaikaan lumien sulamisen myötä jopa pieniä koskia.Ahola, s. 50 Espoon vesistöt kuuluvat suurimmaksi osaksi Suomenlahden rannikkoalueeseen (81) ja sen puitteissa joko Mankinjoen tai Espoonjoen valuma-alueeseen. Molemmat joet laskevat Espoonlahteen. Pohjoisimmat vesistöt kuuluvat Vantaanjoen vesistöön (21), ja ne laskevat Vanhankaupunginselälle. Espoon kymmenen suurinta järveä (pinta-alan mukaisesti): Sija Järvi Pinta-ala (km²) Vesitilavuus (km³) Keskisyvyys (m) Syvin kohta (m) Korkeustaso (m) 1\. Bodominjärvi 4,12 0,018 4,3 12,7 22,9 2\. Nuuksion Pitkäjärvi 2,45 0,016 6,5 18,0 27,3 3\. Pitkäjärvi 1,71 0,0039 2,3 5,6 19,2 4\. Loojärvi 1,23 0,0024 1,9 4,3 13,5 5\. Velskolan Pitkäjärvi 1,02 0,0027 2,7 8,0 50,8 6\. Saarijärvi 0,97 0,0046 4,8 12,5 72,3 7\. Matalajärvi 0,73 0,0009 1,2 2,4 22,9 8\. Siikajärvi 0,69 0,0039 5,6 13,8 57,3 9\. Lippajärvi 0,57 0,0013 2,3 4,5 19,4 10\. Sahajärvi 0,55 0,0016 3,0 6,5 42,8 === Virtavedet === Espoossa on runsaasti virtavesiä, kuten Gräsanoja, Espoonjoki, Mankinjoki, Monikonpuro ja Suomenoja. Ne ovat muotoutuneet kallioperän pitkiin rotkoihin.Aia ja Merikoski, s. 10 Luukinjärvestä Bodominjärveen laskeva Lukbäcken meanderoi eli polveilee voimakkaasti Nettaan purolaakson kohdalla. Myös Gumbölenjoki meanderoi ja sen varrelle on kehittynyt juoluoita, kuten Lukbäckeninkin oheen.Aia ja Merikoski, s. 43 ja 235 Pteromys-volans-1982.jpg\|Espoon nimikkoeläin on liito-orava. Blackbird 2.jpg\|Espoon nimikkolintu on mustarastas. Ветреница дубравная. Гатчинский парк (1).jpg\|Espoon nimikkokasvi on valkovuokko. == Ilmasto == === Lämpötilat ja sademäärät === Sijainti pohjoisilla leveysasteilla laajan Euraasian mantereen ja vielä laajemman Atlantin valtameren välillä aiheuttaa Espoon säätilaan hyvinkin nopeita vaihteluita. Ilmastoon vaikuttaa olennaisesti myös maaston korkeus merenpinnasta: espoolaiset elävät valtaosin Bodominjärven eteläpuolella, missä maasto kohoaa vain paikka paikoin yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Pohjois-Espoossakaan ei ole varsinaista ylänköä: siellä maasto on ylimmillään runsaat 100 metriä mpy. Espoo sijaitsee hemiboreaalisella vyöhykkeellä eli tammen vyöhykkeellä. Merkittävin ilmastoon paikallisesti vaikuttava tekijä on Suomenlahti, jonka vaikutus on keväisin viilentävä ja syksyisin lämmittävä. Rannikkokonvergenssi lisää sademääriä sisämaahan mentäessä. Nuuksion paikallisilmasto poikkeaa muusta Espoosta: maasto nousee Nuuksioon lähes kaikista ilmansuunnista, mikä aiheuttaa ilmavirtauksille pakotetun nousun, joka puolestaan vaikuttaa pilvisyyteen. Nuuksion selänne on sademäärältään Suomen runsainta. Lisäksi Nuuksion ilmastoon vaikuttaa rikkonainen maasto, joka aiheuttaa sademääriä lisäävää kitkaa. Nupurissa mitattiin vuonna 1981 sademääräksi 1 109 millimetriä, joka on Suomen ennätys. Eteläisessä Espoossa Suurpellon alue on ympäristöään hivenen viileämpi. Vaikka Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, sen meteorologisia keskiarvoja ei ole mitattu. Naapurikuntien sääasemilla vuoden keskilämpötila oli kaudella 1981–2010 noin 5–6 °C. Kylmintä on tammi–helmikuussa ja lämpimintä heinä–elokuussa. Vuodenaikojen väliset lämpötilaerot pienenevät rannikkoa kohden. Aivan rantaviivalla ja saaristossa lämpötila kohoaa harvoin yli 30 °C:n ja laskee harvoin alle –20 °C:n. Sademäärä on keskimäärin 600–700 millimetriä vuodessa. Kuivinta on keväisin ja sateisinta elokuussa sekä lokakuusta joulukuuhun. Sadepäiviä on eniten syksyisin. Ilmatieteen laitoksella on Espoossa kahdeksan havaintoasemaa: Friisilä, Kivenlahti, Kytö, Leppävaara, Luukki, Nuuksio, Otaniemi ja Tapiola. Sääasemia ovat Nuuksio ja Tapiola, jotka otettiin käyttöön 2010-luvulla. Nuuksion asema sijaitsee harvaanasutulla ja maastoltaan rikkonaisella järviselänteellä 90 metriä mpy. Tapiolan sääasema sijaitsee Suomenlahden rannikolla esikaupungissa 6 metriä mpy. === Lumiolot === Keskimäärin lumipeite saadaan Espooseen joulun jälkeen ja se katoaa maalis–huhtikuun taitteessa. Lumiolot vaihtelevat rannikolla enemmän kuin sisämaassa. Lumitalvi saattaa kestää joinakin vuosina jopa viisi kuukautta, toisinaan koko talvi saattaa olla lähes lumeton. Etenkin lounaasta saapuu matalapaineita tuoden mukanaan lauhaa ilmaa, joka pitää lumipeitteen ohuena tai sulattaa sen kokonaan. === Tuulet === Espoon vallitseva tuulensuuntasektori on etelä–länsi, kuten Suomessa ylipäätään, eli lounaistuulta on eniten. Rannikkoseudun paikallistuuliin vaikuttaa laaja- alaisesti merituuli, joka voi itsenäisestikin luoda oman tuulikenttänsä. Se saattaa muuttaa perustuulen suuntaa ja nopeutta rannikon läheisyydessä useaan otteeseen vuorokauden aikana. Etenkin keväisin ja alkukesästä merituuli pitää saariston ja rantaviivan pilvettömänä, kun taas etäällä sisämaassa on valkea pilvivalli, joka toisinaan aiheuttaa kuuroluontoisia sateita. === Ilmanlaatu === Espoon ilmanlaatu on verraten hyvä huolimatta liikenteen heikentävästä vaikutuksesta. Liukkaudentorjuntaan käytetään etenkin kävelyteillä hiekkaa, mikä aiheuttaa huomattavan pölyongelman keväisin. Nastarenkaat nostavat niin ikään haitallisten hiukkasten määrää. Espoon ilmanlaatua mitataan Leppävaarassa ja Luukissa. Lisäksi on siirrettäviä mittausasemia. Lepän ja koivun siitepöly heikentää ilmanlaatua keväisin, heinät ja pujo puolestaan kesäisin. === Valaistusolot === Espoo sijaitsee 60. pohjoisen leveyspiirin tuntumassa, joten päivän pituus vaihtelee tuntuvasti. Kesäpäivänseisauksessa se on noin 19 tuntia ja talvipäivänseisauksessa noin 6 tuntia. Auringon kulma kesällä on korkeimmillaan 53,4° ja talvella vastaavasti 6,6°. Espoo on pohjoisimpia paikkoja, jossa on nauttista hämärää myös kesäpäivänseisauksen aikaan, eli aurinko on yön pimeimpänä hetkenä vähintään 6 astetta taivaanrannan alapuolella. Varsinaista pimeää ei tuolloin ole. Talvipäivänseisauksen aikaan valoisa hetki jää puolestaan lyhyeksi, varsinkin kun aurinkotunteja on marras–tammikuussa niukalti. Rakennusten langettamat varjot ovat kesäisinkin pitkiä. Lyhimmillään ne ovat kesäpäivänseisauksessa keskipäivällä noin 75 % rakennuksen korkeudesta. Esimerkiksi Niittyhuipun varjon pituus on tuolloin noin 63 metriä. Talvipäivänseisauksessa keskipäivällä varjon pituus on peräti 8,8 kertaa rakennuksen korkeus. Esimerkiksi Tapiolan keskustornin varjo on tuolloin noin 430 metriä pitkä. Espoon virallinen aika määritellään 30. itäisen pituuspiirin mukaan. Kaupunki sijaitsee yli viisi pituusastetta siitä länteen, joten solaarinen keskipäivä on yli 20 minuuttia myöhemmin kuin 30. pituuspiirillä. === Kasvukausi === Espoo kuuluu kasvien menestymisvyöhykkeeseen 1b. Terminen kasvukausi kestää keskimäärin hieman yli puoli vuotta. Kasvukausi alkaa yleensä huhtikuussa ja päättyy lokakuussa. Toisinaan se jatkuu marraskuun alkupuolelle. Termisen kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on yli 1 400 °Cvrk, ja vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. == Eläimistö == Noin puolet Suomen pesimälajistoon kuuluvista 240 linnusta pesii Nuuksiossa. Yleisimmät linnut ovat peippo ja pajulintu. Muita lintulajeja ovat muun muassa kaakkuri, kuikka, lehtokerttu, sirittäjä ja varpuspöllö. Uhanalaiset kangaskiuru ja kehrääjä pesivät kalliomänniköissä. Yleisiä nisäkkäitä ovat hirvi, kettu, lepakko, metsäjänis ja valkohäntäkauris. Harvinaisia ovat muun muassa ilves, liito-orava ja metsäkauris. Piisamia tavataan Etelä-Espoossa Suomenojan lintualtaalla. Vesieläinten lajisto on rikas. Espoon virtavesissä tavataan saukkoa ja merenluodoilla itämerennorppaa. Espoonlahden merialueen erikoisuus on uhanalainen meriupokaskuoriainen. Pienen, sinivihreän ja erittäin harvinaisen kovakuoriaisen purohyrrän ainoa tunnettu suomalainen esiintymä on Glomsinjoen rantalehdossa. Suomenojan lintuallas on lintujen kannalta valtakunnallisesti merkittävä. Siellä esiintyy muun muassa uhanalainen liejukana sekä mustakurkku-uikku ja harmaasorsa. Yleisin ja kuuluvin laji on naurulokki. Joutsen on yleinen näky Espoon saaristossa ja merikotkiakin voi tavata. == Historia == Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8 000 vuotta. Kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan muun muassa Nuuksiosta, Peringistä ja Bosmalmilta.https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/01/tata-et-tieda-kivikauden- elamasta- paakaupunkiseudullahttps://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=101903&ttyyppi;=pdf&kansio;_id=49 Varhaismetallikauden asuinpaikkalöytöjä on puolestaan tehty Mikkelästä ja esiroomalaiselle rautakaudelle ajoitetusta Morbystä, joista jälkimmäinen on karjatalouden tutkimuksen kannalta merkittävä kohde. Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista, ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla. Paikannimistöön on jäänyt jälkiä seudun varhaisesta asutuksesta. Esimerkiksi Soukan alkuperäinen nimi on ollut Soukko. Suurin osa Espoon alkuperäisistä kylistä on ollut paikannimien valossa hämäläisten perustamia. Suomenojan seudulla on ollut siitepölyanalyysin perusteella maata viljelevää asutusta 1000-luvun alussa ja viimeistään 1100-luvulla hämäläistaloja oli Kaukjärven eli nykyisen Pitkäjärven rannalla Kauklahdessa, Karvasmäellä, Bembölessä, Haapalahdessa ja Finnevikissä. Ruotsalaisten Uudenmaan kolonisaation seurauksena myös Espooseen siirtyi 1200-luvulta lähtien väestöä Ruotsista. Ensimmäiset ruotsalaiset tulivat alueelle todennäköisesti nykyisen Kirkkonummen kautta ensiksi Esbobyn tienoille, josta he jatkoivat koilliseen Kauklahteen, Bemböleen ja Vanhakartanoon. Myöhemmässä vaiheessa siirtolaisia saattoivat tulla Espooseen myös suoraan Ruotsista, todennäköisesti Sveanmaalta. Espoon ruotsinkielinen nimistö on tältä ajalta. Siirtolaiset ruotsalaistivat hämäläisten suomenkieliset nimet; esimerkiksi Kaukalahti muuttui Köklaxiksi ja Karvasmäki Kasvasbackaksi. Nykyiset suomenkieliset nimet saattoivat tässä prosessissa myös muuttua alkuperäisistä. Esimerkiksi paikannimi Välli muuttui siirtolaisten suussa ruotsinkieliseen muotoon Vällskog, josta paikan nykyinen suomenkielinen nimi Velskola juontaa juurensa. Ruotsalaisten siirtolaisuus oli kaikkiaan niin voimakasta, että alue ruotsalaistui sen pohjoisinta osaa, sekä mahdollisesti Haapalahti-Mäkkylän seutua lukuun ottamatta kokonaan. Espoosta tuli oma seurakuntansa 1400-luvulla. Se oli aiemmin ollut Kirkkonummen seurakunnan alainen kappeliseurakunta. Kirkosta erillinen kunnallishallinto perustettiin 1868. Espoon tuomiokirkko sijaitsee Espoonjoen varrella, ja sen vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskin Helsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja lähellä sitä sijaitsevan rautatieaseman ympärille. Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla. Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemeen alettiin rakentaa Teknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta. Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti oli vuosina 1944–1956 myös Neuvostoliiton hallussa olleen Porkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin. Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin luukuilla ulkopuolelta läpiajon ajaksi. 1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeksi kunnaksi. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan pitäjä kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 1970-luvulla Espoon rautatieaseman ja Espoon vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi. Espoon väkiluku ylitti 300 000:n rajan kesällä 2022. == Kulttuurimaisema == Espoolainen kulttuurimaisema alkoi muotoutua jokilaaksoihin ja maankohoamisen paljastamille lahdenperukoille raivatuista viljelyksistä. Laajimmat viljelysaukeat olivat jo 1700-luvun puolivälissä laaditussa pitäjänkartassa pääosin samassa muodossa kuin 1900-luvun lopulla. Tiiviitä, pieniä rakennusryhmiä alkoi kehittyä viljelysten reunoille, paikoitellen myös niiden keskellä kohonneille kukkuloille. Bodominjärven pohjoispuolella levittäytyy laaja Snettansin ja Röylän maisemakokonaisuus, jonka eteläosassa sijaitsee Backbyn kartano. Espoon kartanon länsipuolella on merkittävä maisemakokonaisuus,Härö, s. 10–11 joka ulottuu Kirkkonummen puolelle. Pohjois- Espoossa Velskolan kartanon ympärillä levittäytyy laaja viljelysmaisema.Härö, s. 272 Espoon keskuksen koillispuolella on laajahko Bembölen–Karvasmäen kulttuurimaisemakokonaisuus ja eteläpuolella Söderskogin selkeärajainen maisemakokonaisuus.Härö, s. 83Härö, s. 140 Pitkäjärven rannoilla itäisessa Espoossa on varsin hyvin säilynyt Gammelgårdin kylämaisema.Härö, s. 258 Historiallisesti arvokkaimman maisemakokonaisuuden muodostaa Espoonjokilaakso tuomiokirkon kohdalla. Jyrkkärinteinen laakso lienee raivattu viljelyskäyttöön jo muinoin. Kokonaisuuteen kuuluu kirkon ohella lukuisia kulttuurihistoriallisesti huomattavia rakennuksia.Härö, s. 63 Tavanomainen espoolainen maatalouskylä oli pieni: kaksi tai kolme taloa epäsymmetrisenä rykelmänä kyläkukkulalla. Gammelgårdin kylä oli huomattava poikkeus: siellä oli vuonna 1540 kolmetoista kantataloa. Pienen taloluvun seurauksena isojako 1700-luvun jälkipuoliskolla ei juuri vaikuttanut Espoon perinteiseen kulttuurimaisemaan. Espoolainen rakennustapa säilyi pitkään vanhoillisena: matala paritupatyylinen asuinrakennus oli yleinen aina 1800-luvun loppupuolelle. Elokuun 1890 hirmumyrsky toi muutoksen, kun tuhansista kaatuneista tukkipuista rakennettiin aikakauden tyylisuunnan mukaisia taloja. Kartanoita alkoi syntyä, kun yksi kylän taloista kasvoi muita suuremmaksi ja kehittyi ratsutilaksi, joka viimein päätyi säätyläisomistukseen. Lähes jokainen Espoon kartanoista sijaitsee siten vanhan talonpoikaiskylän paikalla. Espoon kartano perustettiin uuden ajan taitteessa, mutta valtaosa Espoon kartanoista on muodostunut ilman virallista perustamista 1700-luvun loppupuoliskolla. Suomenlinnan upseerit ostivat maatiloja Helsingin läheltä, jolloin syntyi niin sanottuja upseerikartanoita, kuten Bodom, Hovgård ja Träskända. Kartanoiden päärakennusten myöhäiskaroliininen ulkoasu on säilynyt parhaiten Bodomissa ja Backbyssa. Albergan ja Kilon kartanot edustavat 1800-luvun lopun tyyli-ihanteita, Träskända edustaa parhaiten 1900-luvun alkua. Kartanoiden omistajat myivät maitaan kunnalle ja rakennusliikkeille 1900-luvulla. Etelä-Espoon kartanot ovat jääneet suurelta osin asutuksen ja tiestön alle. Olarin alueella sijaitsi keskiaikainen Gräsan kartano, joka oli Espoon ainoa niin kutsuttu vanha rälssi. Gräsaa pidetään malliesimerkkinä kulttuurimaiseman nopeasta ja perinpohjaisesta muutoksesta.Härö, s. 157 Hagalundin ja Matinkylän kartanoista on säilynyt päärakennus, Frisansin ja Finnon kartanoista ei ole jäljellä juuri mitään.Härö, s. 162–163Härö, s. 205Härö, s. 311 Soukanpohja on Etelä-Espoon ainoa yhtenäisenä rakennusryhmänä säilynyt kartano. Se muodostaa myös suppean maatalousmaisemakokonaisuuden 1900-luvun lopulla syntyneen uudisasutuksen keskellä.Härö, s. 170–171 Tiestön vaikutus espoolaiseen kulttuurimaisemaan on eittämätön. Kuninkaantien varteen kasvoi kyliä ja tie toi mukanaan kulttuurivaikutteita. Maaseutumaisen Espoon maisemat alkoivat muuttua hiljalleen 1800-luvun lopussa, kun rannikolle alkoi kehittyä huvila-asutusta säännöllisen höyrylaivaliikenteen myötä. Vasikkasaaressa sijaitsee hyvin säilynyt kesähuvilamiljöö 1900-luvun alusta. Monet villoista tunnetaan erityisesti kuuluisan arkkitehtinsa tai rakennuttajansa ansiosta, kuten Lars Sonckin suunnittelema Villa Carlstedt. Kiloon ja Leppävaaraan muodostui niin ikään laaja huvila-asutus. Kaakkois- Espooseen kohosi 1890-luvulla Karhusaaren huvila ja Kaitaaseen Villa Rulludd.Härö, s. 167 ja 201 Suvisaariston huvila-asutus alkoi 1860-luvulla Tallholmin saarelta, sitä ennen alueella oli ollut lähinnä kalastajayhdyskuntia.Härö, s. 179 Rakennustaiteellisesti Espoon huviloista arvokkain on Villa Miniato Soukassa.Härö, s. 172 Pasila–Karjaa-rautatien valmistuminen 1903 muutti merkittävästi Espoon kulttuurimaisemaa. Asemapaikkojen läheisyyteen alkoi nousta teollisuuslaitoksia, jotka toivat mukanaan työväen asuinalueita. Rautatien varteen nousivat myös ensimmäiset esikaupunkitaajamat: keuhkotauti oli 1900-luvun alussa suomalaisten yleinen kuolinsyy, ja Espoon kuivat ja valoisat rinteet mäntyineen nähtiin oivallisina taudin ehkäisemiseksi ja parantamiseksi. Espoota pidettiin terveellisenä vaihtoehtona Helsingille, mutta idästä tullut uudisasutus oli sangen moninaista ja uudet asuinalueet poikkesivat toisistaan suuresti. Kauniaisiin rakennettiin suurta ja näyttävää, Leppävaaraan vaatimattomampaa.Härö, s. 11–12 == Hallinto == Espoo kuuluu Uudenmaan maakuntaan. Ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto. Valtuustossa on 75 jäsentä, jotka on valittu neljän vuoden toimikaudeksi. === Aluejako === Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja. Suuralue Väkiluku 31.12.2023 Aluekeskus Suur-Leppävaara 78 475 Leppävaara Suur-Tapiola 55 385 Tapiola Suur- Matinkylä 47 376 Matinkylä – Olari Suur-Espoonlahti 60 408 Espoonlahti Suur- Kauklahti 12 979 Kauklahti Vanha-Espoo 42 715 Espoon keskus Pohjois-Espoo 11 830 Kalajärvi Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 56. Tilastoinnissa on myös kohta ”muut”, johon oli laskettu 4 856 henkeä vuodenvaihteessa 2024. Vuodenvaihteesta 2011 vuodenvaihteeseen 2024 Espoon väkimäärä lisääntyi noin 27 prosenttia. Seuraavien suuralueiden osuus Espoon väkiluvusta nousi: Suur-Kauklahden väkiluku kasvoi noin 83 prosenttia. Suur- Matinkylä kasvoi noin 37 prosenttia. Suur-Tapiola kasvoi noin 29 prosenttia ja Suur-Leppävaara noin 28 prosenttia. Seuraavien suuralueiden osuus puolestaan laski: Suur-Espoonlahti kasvoi noin 19 prosenttia ja Vanha-Espoo noin 17 prosenttia. Pohjois-Espoo kasvoi noin 10 prosenttia. Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla ”02”, kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa. Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (pois lukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Numeroinnissa pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa. === Kuntaliitokset === Kuntauudistuksen yhteydessä on esitetty ajatuksia että Espoo tulisi liittää yhteen muun pääkaupunkiseudun, sekä joidenkin kehyskuntien kanssahttp://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=427137&lan;=fi , Espoon kaupunginvaltuusto on kuitenkin ollut toistaiseksi vahvasti tätä vastaan. === Organisaatio === Kaupungissa on kolme toimialaa ja yksi tulosalue. * Elinvoiman tulosalue. Elinvoimajohtaja on Mervi Heinaro. * Kasvun ja oppimisen toimiala. Toimialajohtaja on Harri Rinta-aho. * Hyvinvoinnin toimialue. Toimialajohtaja on Sanna Svahn. * Tekninen ja ympäristötoimi. Toimialajohtaja on Olli Isotalo. === Kaupungin- ja kunnanjohtajat === Kunnanjohtajan virka tuli maalaiskuntiin vuoden 1948 kunnallislain myötä, mutta Espoossa se täytettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1962, vuotta ennen kauppalaksi tuloa. Sitä ennen kunnanjohtajan tehtäviä hoiti kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Arvi E. Heiskanen 1962–1963 Teppo Tiihonen 1963–1985 Pekka Löyttyniemi 1985–1995 Marketta Kokkonen 1995–2010 Jukka Mäkelä 2011–2024 Kai Mykkänen 2025 -2031 === Kaupunginvaltuusto === Espoo on voimasuhteiltaan selkeästi porvarillinen kaupunki, suurin puolue on ollut pääsääntöisesti Kokoomus. Vihreiden ja RKP:n kannatus on myös Espoossa Suomen keskiarvoa suurempaa. 2010-luvun suurimmat nousijat vaaleissa olivat Vihreät sekä Liike Nyt. === Korruptio ja väärinkäytökset === Rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyviä rakenteellisen korruption esimerkkejä Espoossa ovat muun muassa hyvä veli -verkostot. Oikeuskansleri Kai Kortteen mukaan Espoossa oli yleistä 1970-luvulla kaavoittaa arvokkaita tontteja rakennusliikkeiden toivomusten mukaan. Vuonna 1997 Espoon käräjäoikeus tuomitsi virkamiehen ja projekti- insinöörin lahjuksen ottamisesta liittyen Puolarmaarin työmaa-alueeseen vuosina 1990–1992 ja samaan aikaan rakennusurakoitsijan laskuun tehtyihin ulkomaanmatkoihin. Vuonna 2013 Espoon teknisen toimen johtaja tuomittiin sakkoihin lahjusrikkomuksesta. Espoon kaupungin tilapalveluissa työskennellyt asiantuntija vaati ja sai vuosina 2018-2020 lahjuksia yrittäjältä, jolle hän ohjasi tilattavia urakoita. == Väestö == === Väestörakenne === Espoo on asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin kunta. Espoon asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 314 152 asukasta, mikä on 20 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Espoon väkiluku on kasvanut tasaisesti 1990-luvulta lähtien. Espoon väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 50,7 prosenttia, mikä on noin 0,4 prosenttiyksikköä matalampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Espoon väestöstä on 18,4 prosenttia. Työikäisiä Espoossa on 60,7 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 20,9 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Espoossa oli vuonna 2021 yhteensä 59 610 eli 20,1 prosenttia kaupungin asukkaista. === Väestönkehitys === Espoon väkiluku kasvaa sekä muuttovoiton että luonnollisen väestönkasvun johdosta. Kuntien välinen nettomuutto on ollut joinakin vuosina negatiivista, maahanmuutto puolestaan oli lievästi negatiivinen viimeksi vuonna 2000 (vuoden 2021 tilanteessa). Kokonaisnettomuutto on ollut joka vuosi voitollista, useina vuosina muuttovoitto on ollut yli prosentin väkiluvusta. Paljasjalkainen espoolaisuus lisääntyy. 2020-luvun alussa lähes seitsemän prosenttia Suomen syntyneistä tilastoitiin Espoossa. Kuntien välinen muuttoliike tapahtuu suurimmalta osin Espoon ja sen naapurikuntien välillä. Muuttoliike Espoon ja Kauniaisten välillä on vilkkaampaa kuin muuttoliike Espoon ja useimpien maakuntien välillä. Vuodesta 1990 (kunkin vuoden viimeisen vuorokauden virallinen väkiluku): Vuosi Väkiluku Väestönmuutos Osuus Suomen väestöstä 1990 172 629 +12,8 % 3,5 % 1995 191 247 +10,8 % 3,7 % 2000 213 271 +11,5 % 4,1 % 2005 231 704 +8,6 % 4,4 % 2010 247 970 +7,0 % 4,6 % 2015 269 802 +8,8 % 4,9 % 2020 292 796 +8,5 % 5,3 % 2023 314 024 +7,3 % 5,6 % Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Kyseessä on kunkin vuoden viimeisen vuorokauden virallinen väkiluku. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen. pienoiskuva\|Saunalahden koulu. ===Taajamat=== Vuoden 2020 lopussa Espoossa oli 292 796 asukasta, joista 287 089 asui taajamissa, 1 375 haja-asutusalueilla ja 4 332:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Espoon taajama-aste on 99,5 %.Taajama-aste alueittain 31.12.2020 Espoon taajamaväestö jakaantuu neljän eri taajaman kesken:Taajama- ja haja- asutusväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2020 # Taajama Väkiluku (31.12.2020) 1 Helsingin keskustaajama* 286 100 2 Kolmiranta* 582 3 Kunnarla 305 4 Klaukkala* 102 Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla () merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Espoon keskuspaikka Espoon keskus, Leppävaara ja muut aluekeskukset eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle. Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 286 172 asukasta, ja sen pinta-ala on 682,98 neliökilometriä.Tilastokeskus Klaukkalan taajama sijoittuu pääosin Nurmijärven kunnan alueelle. Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella. === Kieli === 31\. joulukuuta 2023 espoolaisista puhui äidinkielenään suomea noin 219 600 asukasta ja ruotsia noin 20 200 asukasta. Saamea puhui äidinkielenään seitsemäntoista asukasta. Vieraskielisiä asukkaita oli noin 74 200 eli noin 24 prosenttia väestöstä. Heidän väestöosuutensa oli pienempi kuin Vantaalla, mutta suurempi kuin Helsingissä. Vieraskielisten määrä nousee ennusteen mukaan 30 prosenttiin kaupungin asukkaista vuoteen 2030 mennessä ja vuonna 2027 lähes joka toisen (43,3 %) 35–64-vuotiaan espoolaisen ennustetaan olevan vieraskielinen. Ruotsinkielisten osuus väheni erityisesti 1950-luvulla: vuonna 1950 heitä oli 43,1 prosenttia väestöstä (noin 10 800 henkeä) ja vuonna 1960 puolestaan 23,5 prosenttia (noin 13 300 henkeä). Tähän vaikutti ennen kaikkea suomenkielisten voimakkaasti positiivinen muuttotase. Ruotsinkielisten määrä kasvoi hitaasti 2010-luvun taitteeseen saakka, jolloin heitä oli noin 20 300\. Heidän osuutensa kuitenkin väheni vuodesta toiseen. Vuonna 1996 se laski alle kymmenen prosentin. 2020-luvulle tultaessa ruotsinkielisiä oli seitsemisen prosenttia Espoon väestöstä. Absoluuttisin luvuin Espoo oli Helsingin jälkeen Suomen ruotsinkielisin kunta ennen Raaseporia, Vaasaa, Porvoota ja Mustasaarta. Vuonna 2018 Espoon kaupunginosista ruotsia puhuttiin suhteellisesti eniten Suvisaaristossa (33,6 %), Espoonkartanossa (29,9 %), Sepänkylässä (24,1 %) ja Bodomissa (21,3 %)Aluesarjat.fi - Taulukko: Espoon väestö äidinkielen mukaan 1.1. Määrällisesti ruotsinkielisiä oli eniten Haukilahden (993 asukasta) ja Matinkylän (813 asukasta) kaupunginosissa. Suomenkielisten määrän kasvu on jatkunut, ja se ylitti 200 000:n rajan vuonna 2007. Heidän osuutensa lisääntyi aiemmin ruotsinkielisten kustannuksella, mutta kääntyi hienoiseen laskuun 1990-luvulla, kun vieraskielisten osuus alkoi kasvaa. Selvään laskuun suomenkielisten osuus kääntyi 2000-luvulla. Vuonna 1999 suomenkielisiä oli noin 88 prosenttia, ja vuonna 2023 noin 70 prosenttia. Vieraskielisten määrä on kasvanut voimakkaasti: vuonna 1999 heitä oli noin neljä prosenttia, ja vuonna 2023 noin 24 prosenttia. Vieraskielisen väestön määrän kasvu oli 2010-luvulla hitaampaa kuin 2000-luvulla. Espoon vieraskieliset ovat kymmeniin kieliin jakautuva heterogeeninen ryhmä, suurin on venäjää puhuvat, joita oli vuonna 2021 noin kolme prosenttia väestöstä. Vieraskielisten väestöosuus oli Espoossa Uudenmaan keskiarvoa korkeampi. === Etnisyys === Espoossa asui vuoden 2023 lopussa 49 245 ulkomaan kansalaista, mikä on 15,7 prosenttia kaupungin väestöstä. Suurin yksittäinen väestöryhmä on virolaiset, joita asuu Espoossa 6 286 henkeä. Seuraavaksi suurimmat väestöryhmät ovat venäläiset (4 158) ja intialaiset (4 387). Aasialaistaustaisista seuraavaksi suurimmat väestöryhmät ovat kiinalaiset (3 325), filippiniläiset (2 372) sekä irakilaiset (2 252). Eurooppalaistaustaisista väestöryhmistä seuraavaksi suurimmat ovat entisen Serbia ja Montenegron kansalaiset (1 763) sekä ukrainalaiset (1 343). Afrikkalaistaustaista suurimmat väestöryhmät ovat somalit (614) sekä nigerialaiset (529). === Uskonto === Vuoden 2023 lopussa espoolaisista 50,3 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 3,8 prosenttia kuului muihin uskontokuntiin ja 45,9 prosenttia ei kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Vuoden 2018 aluejaon mukaan Espoon seurakuntayhtymällä () on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Espoonlahden seurakunta (ent. Kivenlahden seurakunta) * Espoon tuomiokirkkoseurakunta (ent. Kanta-Espoon seurakunta) * Leppävaaran seurakunta * Olarin seurakunta * Tapiolan seurakunta * Esbo svenska församling Vuonna 2003 Espoon asukkaista 79,5 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 18,0 prosenttia ei kuulunut uskonnollisiin yhdyskuntiin, 1,2 prosenttia kuului Suomen ortodoksiseen kirkkoon, 0,4 prosenttia oli katolisia ja 0,2 prosenttia Jehovan todistajia. Suomen Vapaakirkon jäseniä, mormoneja, juutalaisia, muslimeja, muita ortodokseja ja metodisteja oli 0,1 prosenttia kutakin. Espoossa on viisi luterilaista kirkkoa (jokaisella suomenkielisellä seurakunnalla on yksi), jotka ovat Espoon tuomiokirkko, Espoonlahden kirkko, Olarin kirkko, Tapiolan kirkko ja Leppävaaran kirkko. Lisäksi Espoossa on 27 luterilaisen kirkon kappelia. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Espoon alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakuntahttps://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja- luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta . Sillä on Tapiolassa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko. Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Espoossa toimii Espoon helluntaiseurakunta. Itsenäisinä helluntaiseurakuntina Espoossa toimivat Espoonlahden helluntaiseurakunta, Keski-Espoon Lähiseurakunta, Leppävaaran Lähetyskappeli ja Mankby bibliska församling. Vapaakirkon jäsenseurakunnista Espoossa toimii Espoon vapaaseurakunta. ==== Entiset seurakunnat ==== Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Espoon kaupungin nykyisellä alueella. * Espoon seurakunta (jaettu Espoon suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1950) * Espoon suomalainen seurakunta (jaettu Etelä-Espoon, Kanta-Espoon ja Leppävaaran seurakunniksi 1964, Tapiolan seurakunta erotettiin jo 1960) * Etelä-Espoon seurakunta (jaettu Kivenlahden ja Olarin seurakunniksi 1975) == Palvelut == === Koulutus === Espoossa sijaitsee Aalto-yliopiston Otaniemen kampus, jolla toimivat helmikuusta 2019 alkaen kaikki yliopiston kuusi korkeakoulua. Kaupungissa on myös Metropolia- ammattikorkeakoulun toimipiste (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu) sekä Laurea-ammattikorkeakoulun paikallisyksiköitä. Kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitsee musiikkiopisto Juvenalia. Espoon kulttuurikeskuksessa sijaitsee myös Espoon musiikkiopisto. === Terveydenhuolto === Espoon Karvasmäellä sijaitsee Jorvin sairaala, joka tekee yhteistyötä HYKSin kanssa ja kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Espoon kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä kymmenen. == Talous == Talousalueena Espoo kuuluu Helsingin seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 60 189 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa suurempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa kuudenneksi suurin. Espoossa oli vuonna 2022 yhteensä 135 386 työpaikkaa ja kaupungissa asui 146 707 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 47,7 prosenttia. Espoon työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 81,0 prosenttia, jalostuksen 17,3 prosenttia ja alkutuotannon 0,1 prosenttia. Espoon työpaikkaomavaraisuus on 108,1 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 76,7 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 8,1 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Espoossa on 108,1 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden. Kuntien ja yrittäjien yhteistyötä sekä kuntakohtaista elinkeinopolitiikkaa mittaavassa kuntabarometrissä Espoo on sijoittunut vuosina 2020–2024 suurten kuntien joukossa alimpaan neljännekseen sijalle 16. Yrittäjien antama kokonaisarvosana Espoolle on 2,74. === Taloushistoria === Espoo oli omavaraistaloudessa elävä maaseutuyhteisö vielä 1800-luvun puolivälissä. Teollisuutta oli vain nimeksi, kylät olivat pieniä ja ne sijoittuivat varsin tasaisesti pitäjän eri osiin. Nykyisen Espoon keskuksen tienoilla ja Suuren Rantatien varrella oli jonkinasteista väestönkeskittymää, ja myös Suomenlahden rannalla oli suhteellisen tiheää asutusta. Vuonna 1865 Espoon miehistä noin 90 % sai elantonsa maataloudesta. Käsityöläisiä oli seitsemisenkymmentä ja teollisuudessa työskenteli noin kaksikymmentä henkeä. Espoon naisista useampi kuin joka viides työskenteli piikana.Ikkala, s. 48 Espoon 1800-luvun taloushistoriaan kuuluu myös pienimuotoista kaivostoimintaa. Kilon kartanon alueella louhittiin malmia vuoden 1840 tienoilla, ja toiminta jatkui 1850-luvulle. Malmi oli laadukasta mutta köyhää, lisäksi malmijuonteet olivat katkonaisia. Kilosta louhittu malmimäärä jäi lopulta hyvin vähäiseksi.Härö, s. 108 Albergan säteriratsutilan alueelta löydettiin malmia 1840-luvun alussa. Siellä työskenteli enimmillään seitsemän miestä, mutta louhitun malmin määrä jäi myös Albergassa pieneksi. Kaivostoiminta hiipui hiljalleen ja loppui tyystin 1851.Härö, s. 116 Espoon lounaisrannikolle Soukan kylään kehittyi 1870-luvulla elinvoimainen puuseppäyhteisö, joka oli aktiivinen aina 1930-luvun lamaan saakka. Puusepät erikoistuivat huonekalutuotantoon, mutta tuotantomäärät jäivät pienteolliselle tasolle. Heidän ammattitaitonsa oli erittäin hyvä, ja he saivat Suomen puuseppien keskuudessa leikkimielisen lempinimen "Espoon yliopisto". Soukkaan saapui nuoria puuseppiä vielä 1920-luvulla saamaan oppia vanhoilta taitajilta. Soukan verstaiden tuotanto myytiin helsinkiläisille huonekalukauppiaille, joista merkittävin oli John Paischeff. Espoon pitäjä ei ollut Helsingin kaupungin rajanaapuri 1800-luvulla – välissä oli Helsingin pitäjän maita. Kiihkeää kasvuvaihetta elänyt Helsinki veti espoolaisia puoleensa: lyhyestä etäisyydestä huolimatta matka taittui siinä määrin hitaasti, että muutto Helsinkiin oli lähes välttämätöntä, jos sieltä sai työpaikan.Ikkala, s. 49 Helsingin nopea kehitys alkoi heijastua myös kaupungin hallinnollisten rajojen ulkopuolelle. Espoonlahden rannikon tuntumaan syntyi Espoon ensimmäinen teollisuusalue. 1800-luvun loppua kohden alueelle sijoittui kolme tiilitehdasta ja höyrysaha. Espoonlahden savi sopi hyvin tiilenvalmistukseen, ja tiilet oli helppo kuljettaa vesiteitse Helsinkiin. Muun muassa Uspenskin katedraali on rakennettu Stensvikin tiilitehtaan tiilistä. Espoon teollisuuden keskukseksi muodostui Mulbyn kylä, jonka väkiluku moninkertaistui. Myös muut lounaisen Espoon kylät kasvoivat teollisuuden myötä. Rantaradan valmistuttua 1900-luvun alussa teollisuutta siirtyi radan varteen, ja rautatie mahdollisti myös työssäkäynnin Espoosta Helsinkiin.Ikkala, s. 49, 58 Espooseen syntyi myös lasiteollisuutta. Pehr Appelgrén perusti Espoon rautatieaseman lähelle pullolasitehtaan 1912. Toiminta lopetettiin 1922. Kauklahden lasitehdas aloitti 1923, ja seuraavalla vuosikymmenellä se oli Suomen suurin valaistuslasitehdas. Tehdas lopetettiin 1951. Espoon lasiteollisuus ylipäätään hiipui 1950-luvulla.Ikkala, s. 59, 60 1930-luvun lopulle tultaessa Espoossa oli kolmisenkymmentä yritystä. Lasi- ja tiiliteollisuuden ohella pitäjässä toimi muun muassa konepajoja, sahoja ja metalliverstaita. Kauklahdessa oli teollista vaatetuotantoa ja Viherlaaksossa valmistettiin kelloja. Vuonna 1876 perustettu Bastvikin höyrysaha oli varsin vakavarainen; sen sahalaitteet siirrettiin 1900-luvun puolella Hankoniemelle.Ikkala, s. 58–61 Kauppias F. F. Sjöblom perusti Espoon ensimmäisen kauppapuodin Stensvikiin pian sen jälkeen, kun kauppojen perustaminen maaseudulle oli vapautettu 1868. Suomen itsenäistymisen aikoihin Espoossa oli jo noin 40 kauppaliikettä, useimmat niistä sekatavarakauppoja.Ikkala, s. 62 Teollisuuden ja palveluelinkeinojen kehittymisestä huolimatta Espoo oli vielä 1920 varsin maatalousvaltainen pitäjä. Noin kaksi kolmasosaa väestöstä sai elantonsa maataloudesta.Ikkala, s. 53 Ruis ja ohra olivat Espoon vuosisataisia pääviljoja. 1900-luvulle tultaessa karjatalouden merkitys lisääntyi, ja samaan aikaan kauran viljely yleistyi.Ikkala, s. 32, 55 Rakentamisesta ja palveluelinkeinoista muodostui Espoon talouselämän runko 1950-luvulta lähtien, jolloin Espoon nopea väestönkasvu alkoi. 2010-luvulla työpaikkojen lukumäärällä laskettuna keskeisimmät toimialat ovat kauppa, majoitus ja ravitsemistoiminta sekä asiantuntijapalvelut. Informaatio- ja viestintäalan osuus on noin kymmenesosa. Noin kuudennes työpaikoista on teollisuudessa ja rakentamisessa. Julkinen sektori on suuri: lähes neljännes työpaikoista oli julkisella sektorilla 2010-luvun puolivälissä. Muutos keskiaikaisesta maalaispitäjästä elimelliseksi osaksi Helsingin suurkaupunkialuetta on pudottanut maa- ja metsätalouden osuuden työpaikoista pariin promilleen. === Yritykset === Espoossa sijaitsee useita globaalien yritysten pääkonttoreita ja lukuisia korkean teknologian yrityksiä. Tutkimus- ja kehitystoiminnan keskiössä on Aalto-yliopiston kampusalue Espoon kaakkoisosassa. Muun muassa Nokian, Fortumin, Nesteen, Huhtamäen, Metsä Boardin, Orionin, Oriolan, Outotecin ja LähiTapiolan pääkonttorit ovat Espoossa.https://www.nokia.com/fi_fi/yhteystiedothttps://www.fortum.com/fi/konserni/yhteystiedot/pages/default.aspxhttp://www.huhtamaki.com/fi/yhteystiedot/toimipisteet https://www.metsagroup.com/fi/ota- yhteytta/Pages/default.aspxhttps://www.orion.fi/konserni/orion- yrityksena/http://www.oriola.com/fi/tietoa-meista/yhteystiedot/ http://www.outotec.com/contacts/contact- information/locations/https://www.lahitapiola.fi/tietoa- lahitapiolasta/lahitapiola-ryhma/yhtioryhmatietoa/ryhman-rakenne-ja-johto Espoon valmistavaa teollisuutta edustaa muun muassa Orion, jolla on tuotanto- ja tutkimustoimintaa Etelä-Espoossa. Länsi-Espoossa toimii kosmetiikkaa valmistava Lumene. 2000-luvulla Espooseen on perustettu monia pienpanimoita, kuten Fat Lizard Brewing ja Olarin panimo. Espoon suurimmat kauppakeskukset ovat Iso Omena, Sello, Lippulaiva, Entresse ja Ainoa. Länsiväylän pohjoisen rinnakkaistien eli Merituulentien, Kuitinmäentien ja Martinsillantien muodostaman yhtenäisen liikenneväylän varrella sijaitsee muun muassa kauppakeskus Niitty, Länsikeskus, retail park Merituuli ja Kauppakeskus Liila sekä useita vapaa-ajan, sisustuksen ja autoalan myymälöitä. Kehä II:n varrella sijaitsee puolestaan 2017 avattu pienehkö Suurpellon ostoskeskus eli Suuris. Espoolaisia teollisuusalueita ovat muun muassa Juvanmalmin, Karamalmin ja Kivenlahden teollisuusalueet. === Espoon kaupunki === Espoon kaupunki tuottaa palvelunsa suurimmalta osin verorahoituksella. Vuonna 2022 kaupungin verotulot eli kunnallisvero, yhteisövero ja kiinteistövero olivat yhteensä noin 1 850 miljoonaa euroa, kunnallisveroprosentti oli 18,00. Kaupunki on henkilöstömäärältään Espoon suurin työnantaja: se työllisti vuonna 2016 noin 14 000 henkeä.http://www.espoo.fi/fi-FI/Tyo_ja_yrittaminen Espoon talous on ylijäämäinen, mutta ylijäämä ei riitä rahoittamaan kasvavan kaupungin investointeja. Espoo on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Rahastoja Espoolla on viisi: peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto, peruspalvelujen kehittämisrahasto, elinkeinojen ja työllisyyden kehittämisrahasto, investointirahasto ja vahinkorahasto. Espoon erityispiirteenä on, että kaupunki toteuttaa investointihankkeitaan tytäryhtiöidensä kautta. === Tulotaso === Espoolaisten tulotaso ylittää pääkaupunkiseudun ja etenkin muun Suomen keskiarvot. Valtionveronalaisia tuloja espoolaisilla oli vuonna 2015 noin 40 % enemmän kuin suomalaisilla keskimäärin. Työttömyys on korkea, mutta kuitenkin Suomen keskiarvoa matalampi. Espoon suurituloisimmat alueet, kuten Westend ja Haukilahti sijaitsevat pääosin rannikolla. Edellä mainitut kaupunginosat kuuluvat Tapiolan suuralueeseen, jonka tulotaso on huomattavasti Espoon keskiarvoa korkeampi. Matinkylän ja Espoonlahden suuralueiden tulotaso on lähellä Espoon keskiarvoa. Leppävaaran ja etenkin Vanhan-Espoon suuralueilla tulotaso on keskiarvoa matalampi. Espoo ei ole suuralueittain erityisen segregoitunut, vaan tuloerot suuralueiden sisällä ovat huomattavasti suuremmat kuin suuralueiden välillä. Pienituloisilla osa-alueilla keskitulo vastaa lähinnä Helsingin keskitasoa. Eräillä osa-alueilla, kuten Kivenlahdessa ja Suvelassa, se jää jopa Vantaan keskiarvon alapuolelle. Pientalovaltaiset alueet ovat tyypillisesti kerrostaloalueita suurituloisempia. == Liikenne == Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä: Länsiväylä, joka on osa Helsingin ja Karjaan välistä kantatietä 51, sekä Turkuun johtava valtatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsa Kehä I ja Kehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin Länsiväylältä Turuntielle johtava Kehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkee seututie 120, joka on osa valtatie 2:n vanhaa reittiä. Espoo on osa HSL:n seutuliikennealuetta. Rantaradan lähiliikenne on tiheää, ja junat on merkitty aakkosin. L-junat pysähtyvät jokaisella asemalla Helsingin päärautatieasemalta Kirkkonummelle. E-junat, U-junat, L-junat sekä X-junat pysähtyvät kaikilla Espoon ja Kauniaisten asemilla, lukuun ottamatta Mäkkylää. Mäkkylään pysähtyvät ainoastaan A- ja L-junat. Helsingin ja Siuntion välinen Y-juna pysähtyy Leppävaarassa, Espoon keskuksessa ja Kauklahdessa. A-juna käyttää Leppävaaran kaupunkirataa ja sen pääteasema on Leppävaara. Kaikki Espoon halki kulkevat paikallisjunat pysähtyvät Pasilassa, josta on yhteys muun muassa Tampereelle ja Pietariin, sekä Huopalahdessa, josta on yhteys P-junalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Helsinki–Turku-kaukojunat pysähtyivät aiemmin Espoon keskuksessa. Syksystä 2015 alkaen ne alkoivat pysähtyä Espoon keskuksen sijaan Leppävaarassa. Espoon ja Kauniaisten rautatieasemat Espoon ja Kauniaisten rautatieasemat Espoon ja Kauniaisten rautatieasemat Espoon ja Kauniaisten rautatieasemat Nimi Etäisyys Helsingin päärautatieasemalta (km) Vyöhyke Junat Mäkkylä 9,5 B Leppävaara 11,0 B Kilo 12,8 B Kera 14,3 B Kauniainen 15,8 B Koivuhovi 17,6 B Tuomarila 18,7 C Espoo 20,2 C Kauklahti 23,8 C Lähde: Lähde: Lähde: Lähde: Espoon sisäistä joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Etelä-Espoon linjat kulkevat Matinkylän metroasemalle ja ruuhka-aikoina suoraan Kampin keskukseen. Lisäksi on Tapiolaan kulkevia sisäisiä linjoja. Keski- ja Pohjois-Espoon bussilinjat kulkevat puolestaan Töölön kautta Elielinaukiolle. Kaikki Espoon bussilinjat muutettiin kolminumeroisiksi 2010-luvulla. Numerolla yksi alkavat linjat liikennöivät pääosin Espoon eteläosassa ja numerolla kaksi alkavat puolestaan Espoon keski- ja pohjoisosassa. Etelä- ja Keski-Espoon väliä kulkevat bussilinjat alkavat numerolla viisi. Jokerilinja 550 kulkee Westendin ja Itäkeskuksen väliä Helsingin kantakaupungin pohjoispuolitse. Helsingin metrolla on taulukossa mainitut yksitoista asemaa Espoossa. Kaikki Espoon asemat on rakennettu maan alle. Metron läntisen jatkeen eli Länsimetron ensimmäinen vaihe avattiin liikenteelle vuonna 2017 ja toinen vaihe vuonna 2022. Espoon metroasemat Espoon metroasemat Espoon metroasemat Espoon metroasemat Nimi Etäisyys Rautatientorin metroasemalta (km) Vyöhyke Matka-aika (min.) Keilaniemi 7,8 B 10 Aalto-yliopisto 9,2 B 12 Tapiola 10,9 B 14 Urheilupuisto 12,2 B 16 Niittykumpu 13,3 B 17 Matinkylä 15,2 B 19 Finnoo 16,8 C 21 Kaitaa 18,1 C 23 Soukka 19,7 C 25 Espoonlahti 21,0 C 27 Kivenlahti 22,0 C 29 / Pääteasema Lähde: Lähde: Lähde: Lähde: Tietoliikenteen osalta Espoossa on ollut kuusitoista yleisradiolähetystaajuutta, jotka on listattu alla olevaan avattavaan taulukkoon. Espoon yleisradiolähetystaajuudet Espoon yleisradiolähetystaajuudet Espoon yleisradiolähetystaajuudet Nimi Taajuus (MHz) Teho Hiidenkallio/Digita 87,5–108 0,0014 W Iskelmä Helsinki 96,2 3 000 W Mondo 97,5 5 000 W Nostalgia 100,0 100 W Yle Radio 1 87,9 60 000 W Radio Aalto 92,5 1 000 W Radio City Helsinki 99,4 3 000 W Yle X3M 98,9 60 000 W Radio Nova 106,2 60 000 W Yle Radio Suomi 94,0 60 000 W Radio Suomipop 98,1 3 000 W Yle Vega 101,1 60 000 W Yle Puhe 103,7 60 000 W YleX 91,9 60 000 W Lähde: Lähde: Lähde: == Kulttuuri == pienoiskuva\|Neljästä eri museosta koostuva WeeGee-talo Tapiolassa. Espoon virallisesta kulttuuritarjonnasta vastaa Kulttuurin tulosyksikkö, jonka palvelualueet ovat kaupunginkirjasto, kaupunginmuseo, kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta sekä tapahtuma- ja kulttuuripalvelut. Espoon taide-elämän ytimet sijaitsevat ympäri kaupunkia: Espoon kulttuurikeskus Tapiolassa (kirjasto ja konserttisali) WeeGee-talossa Tapiolassa sijaitsevat Espoon modernin taiteen museo Emma, Suomen kellomuseo, Espoon kaupunginmuseo ja Suomen lelumuseo Leikkilinna. Talossa aiemmin myös sijainnut Helinä Rautavaaran museo on siirtynyt 2019 Espoon keskuksessa sijaitsevaan Entressen kauppakeskukseen. Akseli Gallen-Kallelan museo Tarvaspäässä Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiossa. Espoon Kaupunginteatteri sijaitsee Tapiolassa. Revontulentiellä sijaitsevan omien tuotantojen näyttämön Revontulihallin lisäksi suomalaisia ja ulkomaisia vierailuesityksiä nähdään Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa. === Murre === Espoon alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Suomen kielessä Espoo kuuluu Länsi-Uudenmaan murteen eteläiseen alueeseen, joka kuuluu lounaisten välimurteiden itäryhmään. Espoon ruotsinkielinen murre luetaan uudenmaanruotsin ryhmän keski-uusimaalaisiin murteisiin. === Perinnekulttuuri === Vuodesta 1992 lähtien Espoon kaupunki on järjestänyt elokuun viimeisenä lauantaina Espoo-päivää, joka jatkaa espoolaisten kyläjuhlien perinnettä. Espoo-päivän ajankohta perustuu Espoon kartanon perustamispäivään. Ruotsalaisuuden päivää on vietetty Espoossa vuodesta 1917 lähtien. Juhlapaikkana toimii perinteisesti seurantalo Carlberg. Ruotsinkieliset bemböleläistarinat ovat suomenruotsalainen vastine hölmöläistarinoille. Bemböleläistarinat ovat saaneet alkunsa 1800-luvun lopulla ja tarinoita julkaistiin vuonna 1887. Laajin kokoelma sisältyy vuonna 1917 aloitettuun sarjaan Finland svenska folkdiktning. Espoon perinneseura ja Esbo hembygdsförening ovat julkaisseet useita Espoon kulttuuriperintöä ja paikallishistoriaa käsitteleviä kirjoja. Espoon kansallispuku on suunniteltu vuonna 1909 ja malli on viimeistelty 1920-luvulla Bragen pukuosastolla. Espoon kansallispuvun värityksessä korostuu sininen väritys. Puvussa ei ole lainkaan punaista, sillä punaisen värin katsottiin yhdistyvän suomalaiseen maaseutuun. Espoo kun oli ruotsalaisenemmistöinen kunta pitkälle 1900-luvulle saakka. Raidallinen hame, liivi ja miesten liivi perustuu Ollas Mandan ja Hanna Hirnin suuunnitelmaan. Hameessa ja liivissä käytetään sinisellä pohjalla valkoisia, mustia, vihreitä ja keltaisia raitoja. Miesten liivissä raidat ovat puolta kapeammat kuin hameessa. Esiliinan on oltava valkoista pellavaa tai valkoista puuvillaa. Olkaliina on valkoista puuvillaa sinisillä raidoilla. Miesten puku noudattaa Karl ja Emil Hindbergin kuvausta. === Kulttuuriperintö ja museot === Espoon alueen kulttuuriperintöä esitteleviä museoita ovat Espoon kaupunginmuseo, johon kuuluvat näyttelykeskus WeeGee, talomuseo Glims, koulumuseo Lagstad ja Villa Rulludd. Glimsin rakennukset ovat kestikivarina toimineen talonpoikaistilan rakennuksia. Akseli Gallen-Kallelan museo on 1900-luvun alussa rakennettu kansallisromanttinen ateljeemuseo. Espoon Automuseo esittelee suomalaista tieliikennehistoriaa ja Suomen kello- ja korumuseo Kruunu esittelee Kelloseppäkoulun perintöä. Hanasaaren kulttuurikeskus ylläpitää suomenruotsalaista kulttuuriperintöä ja vuorovaikutusta. Merkittäviä kulttuuriympäristöjä Espoossa ovat Alvar Aallon yleissuunnitelman pohjalta toteutettu Otaniemen kampusalue, Haukilahden, Tapiolan ja Leppävaaran alueella sijaitsevat ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoituslaitteet, Tapiolan puutarhakaupunki, 1400-luvulla rakennettu Espoon kirkonmäki, Kauklahden rautatieasema, Snettans-Rödskogin kylä- ja viljelymaisema Bodomjärven pohjoispuolella sekä Kustaa Vaasan 1500-luvulla perustama Espoonkartano. Muita merkittäviä kartanoita ovat Albergan kartano sekä Järvenperässä sijaitseva, Aurora Karamzinin 1800-luvulla omistama, Träskändan kartano. Merkittäviä huviloita ovat Villa Rulludd, Villa Koli sekä Villa Solkulla. === Kirjallisuus === Tunnetuimpia espoolaisia kirjailijoita ovat Bo Carpelan, Eeva Kilpi, Helvi Hämäläinen ja Arto Paasilinna. Espoon kaupunginosat esiintyvät muun muassa Paasilinnan teoksissa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (Tapiola ja Haukilahti), Aatami ja Eeva (Otaniemi) sekä Herranen aika (Jorvi). Espoo esiintyy myös Maria Kallion kotikaupunkina Leena Lehtolaisen rikosromaanisarjassa. Muita espoolaiskirjailijoita ovat muun muassa Outi Alanne, Inkeri Kilpinen, Antti Hyry ja Mauri Kunnas. Espoossa on yhteensä 17 kirjastoa, jotka kuuluvat Helmet-kirjastoverkkoon. Kirjastoissa järjestetään opastuksia, neuvontaa, tapahtumia ja näyttelyitä. === Musiikki === Suuria suomalaisia ja kansainvälisiä esiintyviä esitteleviä rock- ja pop- festivaaleja Espoossa ovat muun muassa Vermon tapahtumapuistossa vuodesta 2023 järjestetty Weekend Festival, vuodesta 2022 järjestyt Tapiola Festivaali Tapiola Golfin alueella ja Espoon Viinijuhlat Haukilahden rannassa. Kivenlahti Rock-tapahtumaa järjestettiin Espoossa vuosina 1991–2001 sekä 2005–2015. Lisäksi Espoo Metro Areenalla on järjestetty useita isoja konsertteja. Espoon klassisen musiikin tarjonnasta vastaa Tapiola Sinfonietta, joka pitää konsertteja Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa sekä Leppävaaran Sellosalissa. Urkuyö ja aaria on Suomen vanhimpia klassisen musiikin tapahtumia. Tapahtuma järjestetään kesätorstaisin Espoon tuomiokirkossa. Vanhan musiikin tapahtumia ovat myös Espoon barokkipäivät, joita on järjestetty eri puolilla Espoota vuodesta 2019 lähtien. Espoossa järjestetään myös joka toinen vuosi kansainvälinen pianomusiikkia esittelevä PianoEspoo- festivaali sekä joka toinen vuosi vokaalimusiikkia esittelevä VocalEspoo- festivaali. Espoolaista pelimannimusiikkia esitellään JuuriJuhla-RotFest- tapahtumassa. Suomen suurimpiin jazz-festivaaleihin kuuluva April Jazz on järjestetty Espoossa vuodesta 1987 alkaen. Espoon seurakuntien kirkoissa ja kappeleilla järjestetään konsertteja ja konserttisarjoja sekä yhteislaulutilaisuuksia ympäri vuoden. === Ruokakulttuuri === Espoo kuuluu ruokakulttuuriltaan uusimaalaiseen alueeseen. Rannikkokaupungissa kala on kuulunut päivittäiseen ruokavalioon. Tyypillisiä suolakaloja ovat olleet silakka ja lahna ja tyypillisin mauste ruohosipuli. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat rosollit, piimäjuustot ja laatikot. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu myös marjaviinituotanto, puutarhamarjat ja niistä tehdyt jalosteet. Espoon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla turskaperunat, kalastajan silakkapannu ja Annan kakku. Ateriakokonaisuutena huomioitiin Espoon kartanon päivällinen, johon kuuluvat lihaliemi ja juustotangot, vasikanpaisti ja kermakastike, umpioidut herneet, suolakurkut, kermajäätelö ja umpioidut mansikat.Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 50. Helsinki: Patakolmonen Ky. === Muut tapahtumat === Tapiolassa järjestetään vuosittain elokuvafestivaali Espoo Ciné. Vesipuisto Serenassa järjestetään talvisin Pacifique-kylpyläbileet. Suomen suurin ja Euroopan suurin itsenäinen roolipelitapahtuma Ropecon järjestettiin Dipolissa vuodesta 1998 vuoteen 2015.Herättäjäjuhlat järjestettiin Espoossa vuonna 2008. == Urheilu ja liikunta == Espoon urheiluseuroista tunnetuimpia ovat jääkiekkoseurat Kiekko-Espoo ja Espoo Blues ja jalkapalloseura FC Honka. Espoo Blues saavutti SM-hopeaa kaudella 2007–2008 ja kaudella 2010–2011. Espoosta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, uimari Antti Kasvio, taitoluistelija Laura Lepistö, keihäänheittäjä Tiina Lillak, hiihtäjä Marjo Matikainen ja autourheilija Kimi Räikkönen. Espoossa sijaitsevat Vermon ravirata, Espoo Metro Areena, Tapiolan urheilupuisto, Leppävaaran urheilupuisto, Espoonlahden urheilupuisto ja Vesipuisto Serena. Espoon suurimmat uimahallit ovat Leppävaaran uimahalli, Keski-Espoon uimahalli, Espoonlahden uimahalli ja Tapiolan uimahalli. Muita liikuntakohteita ovat Espoon keskuspuisto, Espoon ulkoilusaaret ja Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki. === Espoon vuoden urheilija === Espoossa valitaan oma espoolainen vuoden urheilija. Tittelin ovat saaneet muun muassa seuraavat henkilöt: * Vuonna 2014: voimistelija Saga Hänninen, jolla on Downin oireyhtymä. Hän kilpailee rytmisessä kilpavoimistelussa ja harrastaa monia muitakin lajeja. Hän on voittanut kultaa kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailussa pallo-ohjelmassa.Oksanen, Kimmo: Downin oireyhtymä ei hidasta 14-vuotiasta Saga Hännistä: Hän on Espoon Vuoden urheilija Helsingin Sanomat. 24.12.2014. Viitattu 25.12.2014. * Vuonna 2015: jousiampuja Jarkko Lehtinen * Vuonna 2016: telinevoimistelija Oskar Kirmes, joka voimisteli kuusiottelussa Rion olympiakarsinnoissa ennätyspisteensä, varmistaen Suomelle ensimmäisen miestelinevoimistelun olympiapaikan 44 vuoteen. * Vuonna 2017: ampuja Cristian Friman, joka voitti vuonna 2017 nuorten maailmanmestaruuden pienoiskiväärin makuuammunnassa. === Espoolaisia urheiluseuroja === Aikido: Aalto Aikikai Baseball: Espoo Expos Jalkapallo: FC Honka, FC Espoo, FC Kasiysi, EBK, EPS, EsPa, Espoon Tikka, HooGee, LePa, KaPy Futsal: GFT, EBK * Jääkiekko: Espoo Blues, EPS, EJK, Jäähonka, EKS, Kiekko-Espoo Karate, Meido-Kan Espoo Koripallo: Tapiolan Honka, Leppävaaran Pyrintö, EBT Miekkailu: Espoon Miekkailijat Pesäpallo: Espoon Pesis Ringette: Espoon Kiekkoseura Salibandy: Esport Oilers, Westend Indians Suunnistus: Espoon Akilles, Espoon Suunta, Leppävaaran Sisu Taitoluistelu: Espoon Jäätaiturit, Espoon Taitoluisteluklubi Uinti: Cetus Voimistelu: Olarin Voimistelijat, Espoon Telinetaiturit, Viherlaakson Veikot, Tapiolan Voimistelijat Yleisurheilu: Espoon Tapiot, Esbo IF, Leppävaaran Sisu Judo: Espoon Urheilijat - Judo == Ystävyyskaupungit == Espoon ystävyyskaupungit ovat: * Esztergom, Unkari * Hatsina, Venäjä (yhteistyö jäädytetty sodan vuoksi) * Irving, Texas, Yhdysvallat * Kongsberg, Norja * Kristianstadin kunta, Ruotsi * Køgen kunta, Tanska * Nõmme, Viro * Sauðárkrókur, Islanti * Shanghai, Kiina * Sotši, Venäjä (yhteistyö jäädytetty sodan vuoksi) == Katso myös == * Espoon nähtävyydet * Luettelo Espoon julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä == Lähteet == * * * * * ===Viitteet=== == Aiheesta muualla == * Espoon kaupungin kotisivut * Tilastokeskus – Espoon avainluvut * Espoon kaupunginosayhdistysten liitto * Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestö ry * Matkailutietoa Espoosta * Espoon uhanalaiset eläimet ja kasvit * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Espoo
176	Korean tasavalta (), epävirallisesti Etelä-Korea () on Korean niemimaan eteläosassa sijaitseva valtio. Sillä on yhteinen maaraja Korean demokraattisen kansantasavallan eli Pohjois-Korean kanssa sekä merialueraja lännessä Kiinan ja idässä Japanin kanssa. Etelä-Korean pinta-ala on 100 210 km² ja siellä on noin 50 miljoonaa asukasta, joten se on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista. Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Soul, jonka asukasluku on yli 10 miljoonaa; maan virallinen kieli on korean kieli, jota kirjoitetaan hangul- aakkosia käytämällä. Maan länsimainen nimi tulee Goryeo-dynastiasta, joka hallitsi niemimaata vuosina 918–1392. Arkeologisten löytöjen perusteella maan ensiasutus ajoittuu varhaispaleoliittiselle kaudelle (2,6 milj. – 300 000 vuotta sitten).Prehistoric Korea, Office of the Prime Minister. Korean historian katsotaan alkavan legendaarisen Dangunin perustamasta Gojoseonin kuningaskunnasta 2333 eaa. Kun Sillan johdolla Korean niemimaan kolme kuningaskuntaa yhdistyivät, Koreaa ryhtyi hallitsemaan Koryŏ-dynastia (918–1392), jolta maa sai nimensä, ja sen jälkeen Joseon-dynastia (1392–1910). Korean itsenäisyys ja viimeinen dynastia päättyivät Japanin keisarikunnan liitettyä maan itseensä vuonna 1910. Toisen maailmansodan päätyttyä ja Japanin antauduttua Korean niemimaa jaettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain johtamiin miehitysvyöhykkeisiin. Etelä-Koreassa järjestettiin vuonna 1948 vaalit, jotka johtivat Korean tasavallan perustamiseen. Yhdistyneet Kansakunnat vahvisti päätöslauselmallaan Korean tasavallan niemimaan ainoaksi lailliseksi valtioksi,195 (III) The problem of the independence of Korea, 12.12.1948, Resolutions Adopted by the General Assembly During its Third Session, s. 25. mutta siitä huolimatta neuvostohallinnon tuella perustettiin Pohjois-Koreaan kommunistien johtama kilpailijavaltio. Korean sota alkoi vuonna 1950 pohjoisen joukkojen hyökätessä etelään, jonka kukistumisen esti YK:n mandaatin saaneiden länsiliittoutuneiden, erityisesti amerikkalaisten ja brittiläisten, joukkojen interventio. Kun sota oli kääntymässä Pohjois-Korean tappioksi, Kiinan kansantasavalta lähetti armeijansa niemimaalle. Sota päättyi vuonna 1953 rauhan sijaan edelleen voimassa olevaan aselepoon, joka vahvisti vuoden 1945 jaon ja loi 38° leveyspiiriä noudattavan demilitarisoidun vyöhykkeen. Maiden välinen demarkaatiolinja on edelleen maailman aseistetuin ja linnoitetuin raja. Seuraavina vuosikymmeninä Etelä-Korean talous kehittyi merkittävästi nostaen vielä 1960-luvulla Pohjois-Koreaa köyhemmän valtion yhdeksi maailman G-20-talouksista. Sodan jälkeen alun perin demokraattinen valtio muuttui vähitellen autoritaarisemmaksi ajautuen lopulta sotilasvallankaappaukseen vuonna 1961, mistä lähtien Etelä-Koreaa hallitsi markkinataloutta soveltava länsimielinen sotilasdiktatuuri. Vuonna 1987 maa siirtyi vapaiden vaalien kautta siviilihallintoon ja nykyään maa on vakaa presidentillinen liberaalidemokratia ja parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä. Vuosikymmenten aikana Korean tasavalta on käynyt läpi viisi suurta perustuslain muutosta. Maa on myös yksi maailman teknologisesti kehittyneimmistä ja digitaalisesti verkottuneimmista valtioista. Vuonna 2006 siellä oli maailman toiseksi eniten laajakaistaisia Internet-yhteyksiä asukasta kohtiIceland comes first in broadband BBC News 2006 ja se on johtava näyttöjen ja matkapuhelinten valmistaja. Etelä-Korean viihdeteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta lähtien tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä popmusiikissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä Hallyu eli ”Korean aalto”. Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta keittiöstä ja vainajien palvonnasta. == Maantiede == Korean tasavalta käsittää Aasian mantereelta noin 1 100 kilometriä ulkonevan Korean niemimaan eteläisen puoliskon. Vuoristoinen niemimaa rajoittuu lännessä Keltaiseenmereen ja idässä Japaninmereen. Sen eteläkärki ulottuu Itä-Kiinan merelle ja Korean salmelle. Maan pinta ala on yhteensä 99 646,16 neliökilometriä.Korea Statistical Information Service, 행정구역(구시군)별 국토면적 Arvio kasvaa vuosittain muun muassa maantäytön vuoksi.S. Korea's total land area grows 69 sq.km in 2009 Balita 2010Understanding Korea Today: Traditional Values and Modern Technology Western Illinois University Maa on vuoristoinen, ja suurin osa maasta ei sovellu viljelykseen. Alangot, jotka sijaitsevat pääasiassa maan länsi- ja kaakkoisosissa muodostavat vain noin 30 prosenttia Etelä-Korean alueesta. Maa voidaan jakaa neljään yleisluontoiseen alueeseen: itäosaan korkeine vuorijonoineen ja kapeine rannikkotasankoineen, länsiosaan leveine rannikkoalueineen, jokilaaksoineen ja kukkuloineen, lounaisosaan vuorineen ja laaksoineen sekä kaakkoisosaan, jota hallitsee Nakdong-joen laaja tasanko.Geography and Climate South Korean Government Maan länsi- ja etelärannikkojen edustalla on noin 3 000 saarta, joista suurin osa on pieniä ja asumattomia. Jejun saari sijaitsee noin 100 kilometriä maan etelärannikolta. 1 845 neliökilometrillään se on maan suurin saari. Jejulla sijaitsee myös Korean tasavallan korkein kohta – sammunut, 1 950 metriä korkea tulivuori Hallasan.Topography and Drainage South Korea: A Country Study. Library of Congress, 1990. Euraasian suuren mantereen takia Korean ilmasto on mantereinen, vaikka maata ympäröi meri kolmelta puolelta. Se on myös pohjoisimpia alueita, joissa havaitaan Aasian monsuunin vaikutus. Sademäärät ovat suurimmillaan kesäkuusta syyskuuhun. Sillä välillä tavataan myös useimmat taifuunit, joita tulee Koreaan asti keskimäärin kerran vuodessa. Kesällä on helteistä ja talvet voivat olla kylmiä. Soulissa sataa lunta keskimäärin 28 päivänä vuodessa, maan eteläkärjessä noin kymmenenä päivänä vuodessa.Country Guide South Korea BBC Weather Soulissa tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on –6 °C, ja elokuun keskimääräinen ylin 29 °C.Soul climatological information WMO Vuorialueiden eläimiä ovat olleet kauriit, tiikeri, ilves ja ruskea karhu. Lämpimämmillä alankoalueilla on elänyt kauluskarhuja, aromyyriä, fasaaneita ja harvinainen keijupitta.Wildlife Asian Info Nyttemmin suurin osa petoeläimistä on kadonnut tai sukupuuton partaalla. Viimeisiä kauluskarhuja uhkaavat salametsästäjät. Karhuja kasvatetaan karhutarhoilla ankeissa oloissa karhunlihan ja sappinesteen takia.Lonely Planet s. 63–64. Koreoiden välisestä demilitarisoidusta vyöhykkeestä on tullut villieläinten ja harvinaisten kasvien suoja-alue. 220 km pitkä ja 5–18 km leveä rajavyöhyke on vahvasti linnoitettu, eikä siellä ole juuri liikkunut ihmisiä 55 vuoteen. Piikkilanka-aidat estävät myös suuria eläimiä tunkeutumasta sille, joten siitä on tullut turvapaikka monille harvinaisille lajeille.Korean demilitarized zone now a wildlife haven Christian ScienceWildlife in the DMZ Guardian 2008 == Historia == :Pääartikkelit: Korean historia ja Etelä-Korean historia === Varhaiset vaiheet === Korean myyttisenä perustajan pidetään jumalkuningas Dangunia, jonka uskotaan perustaneen Gojoseonin kuningaskunnan 2333 eaa. Gojoseonin romahduksen seurauksena Koreaan syntyi ensimmäisen kolmen kuningaskunnan aikakautena useampia pieniä kuningaskuntia, joista myöhemmin muodostui Goguryeo, Baekje ja Silla. Vaikka Goguryeo ja Baekje olivat vahvoja koko aikakauden, laajeni Silla vähitellen hallitsemaan koko Koreaa ja lopulta syntyi ensimmäinen yhtenäinen valtio kattamaan suurimman osan Korean niemimaata vuonna 668 jaa. Yhtenäisyyttä ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä vuonna 698 jaa. Dae Jo-Yeong perusti Balhae-kuningaskunnan entisen Goguryeon alueille. Vuodet 698–926 jaa. olivat pohjoisen ja eteläisen valtion kaudeksi kutsuttu ajanjakso, jonka aikana Silla hajosi kolmeen osaan. Toinen kolmen kuningaskunnan kausi päättyi, kun Taejo Wang Geon yhdisti Korean 936 jaa. Balhaen kuningaskunta luhistui kitaanien Liao-dynastian hyökkäyksen seurauksena. Goryeo-dynastian aikana lakisäännökset koottiin yhdeksi kirjaksi, syntyi virkamieskunta ja kulttuuriin vaikuttanut buddhalaisuus kukoisti. 1300-luvulla mongolit valtasivat kuitenkin maan ja Korea oli alistettuna 1400-luvun puoliväliin asti, jolloin Yuan-dynastia alkoi murentua.Pratt, Keith (2007). Everlasting Flower: A History of Korea. Reaktion Books. p. 320. ISBN 9781861893352. Vuonna 1392 Yi Seong-gye perusti Joseon-dynastian (1392–1910) vallankaappauksen seurauksena. Kuningas Sejong Suuren (1418–1450) aikana toteutettiin lukuisia hallinnollisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Kiinalla oli voimakas vaikutus Joseonin kulttuuriin: maa solmi läheiset suhteet Kiinan Ming-dynastiaan, ja sen hallinto järjestettiin kiinalaisen mallin mukaan. Samalla uuskungfutselaisuus omaksuttiin vallitsevaksi ideologiaksi. Kuningas Taejeon ja hänen seuraajansa aloittivat maan uusjaon yläluokalta muille luokille ja loivat samalla oppineen yangban- aristokratian. Oppineisuus kukoisti maan alkuaikoina: vuonna 1443 kuningas Sejongin valtakaudella luotiin uusi hangul-aakkosto korean kielen kirjoittamista varten. Korea oli vuodesta 1392 lähtien viisi vuosisataa yhtenäinen valtakunta, vaikka se joutuikin useiden ulkopuolisten hyökkäysten kohteeksi. 1500- ja 1600-luvuilla maa joutui useaan kertaan Japanin ja Kiinan Qing-dynastian valloittamaksi ja otti käyttöön tiukan eristäytymispolitiikan. Vuosina 1894–1895 Qing-Kiina ja Japani kävivät Korean hallinnasta sodan, joka päättyi Japanin voittoon. Kuningas Gojong lopetti verojen maksun Kiinalle ja julistautui keisariksi.Lonely Planet s. 35. Vuonna 1910 Japani otti koko Korean hallintaansa ja teki siitä siirtomaansa. Aluksi se toi maahan uusia vaikutteita ulkomailta, mutta 1930-luvun loppupuolelta asti harjoitettiin voimakasta japanilaistamispolitiikkaa. Miehitys kesti toisen maailmansodan loppuun asti.Korea Under Japanese Rule South Korea: A Country Study. Library of Congress, 1990. === Itsenäistyminen ja Korean sota === Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ottivat Korean valvontaansa siten, että 38. leveyspiiri oli miehitysalueiden välinen raja. Huolimatta Kairon konferenssissa annetuista lupauksista itsenäisestä ja yhtenäisestä Koreasta liittoutuneiden välit huononivat nopeasti, ja tuloksena oli Korean jakautuminen. 15. elokuuta 1948 perustettiin Yhdysvaltain miehitysalueella Korean tasavalta presidenttinään Syngman Rhee. Neuvostoliiton miehitysalueella puolestaan julistettiin Korean demokraattinen tasavalta 9. syyskuuta 1948 Kim Il Sung johtajanaan. Vuonna 1950 Etelä-Korea julistautui itsenäiseksi, mikä sai Pohjois-Korean joukot hyökkäämään etelään 25. kesäkuuta 1950.Stouh Korea Timeline BBC News Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi hyökkäyksen ja valtuutti Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan hyökkäystä vastaan. Pohjoisen joukot valloittivat aluksi lähes koko niemimaan kaakkoiskulman Busania lukuun ottamatta. YK-joukkojen vastahyökkäys käänsi kuitenkin tilanteen ja eteni lähelle Kiinan rajaa, jolloin Kiinan kansantasavallan vapaaehtoisjoukot tulivat pohjoisen avuksi. Sodan lopputuloksena Koreoiden rajaksi vakiintui vuoden 1953 aselepolinja, mutta lopullista rauhansopimusta ei koskaan allekirjoitettu. Pohjois-Korea irtisanoi aseleposopimuksen yksipuolisesti vuonna 2013 palauttaen sotatilan. === Vallankumouksia ja sotilasvalta === Sodan jälkeen presidentti Syngman Rheen hallinto sai yhä autoritaarisempia piirteitä. Rheen kaaduttua opiskelijavetoisessa huhtikuun vallankumouksessa vuonna 1960 maan politiikassa seurasi lyhytaikainen demokraattisten uudistusten kausi. 16. toukokuuta 1961 kenraalimajuri Park Chung-heen johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Park julisti maan sotatilaan ja laajensi valtaoikeuksiaan 1972. Hänen presidenttikaudellaan nopeaa keskusjohtoista ja vientivetoista talouskasvua säesti vakava poliittinen sorto. Park joutui lopulta murhatuksi vuonna 1979 ja pian tämän jälkeen valtaan nousi uudella sotilaskaappauksella kenraali Chun Doo-hwan. Chunin valtaannousu sai aikaan laajalle levinneitä mielenosoituksia, jotka tukahdutettiin verisesti Gwangjun verilöylyssä vuonna 1980. Tapausta seurasi kuitenkin demokratialiikkeen nousu, ja Chun joutui taipumaan demokraattisiin uudistuksiin ja vapaisiin vaaleihin vuonna 1987. Chunin seuraajaksi nousi vaaleissa hänen läheinen avustajansa kenraali Roh Tae-woo, joka astui virkaansa 1988. Maassa järjestettiin kuitenkin vapaat parlamenttivaalit ja samana vuonna Soul isännöi kesäolympialaisia. Molemmat Koreat otettiin 1991 YK:n jäseniksi. === Demokratisoituminen ja hyvinvointivaltio === Vuonna 1993 maa sai ensimmäisen siviilipresidenttinsä Kim Young-samin noustessa Korean tasavallan johtoon. Vuonna 1996 maasta tuli OECD:n jäsen. Vuoden 1997 Aasian talouskriisin aiheuttamasta takaiskusta huolimatta maa nousi nopeasti maailman suurimpien talousmahtien joukkoon. Nykyään Korean tasavallan elintaso on monien Länsi-Euroopan maiden tasolla. 1990-luvulta lähtien valta on vaihtunut maassa rauhallisesti ja demokraattisesti. Vuoden 1997 vaaleissa presidentiksi valittiin pitkäaikainen demokratia-aktivisti ja ihmisoikeusaktivisti Kim Dae- jung. Kesäkuussa 2000 osana Kimin ”päivänpaistepolitiikkaa” Korean demokraattisen kansantasavallan pääkaupungissa Pjonjangissa pidettiin historiallinen Koreoiden välinen huippukokous. Maiden välille avattiin rajanylityspaikka ja rajojen eri puolille jääneet ihmiset saivat tavata sukulaisiaan. Samana vuonna Kim sai Nobelin rauhanpalkinnon työstään demokratian ja ihmisoikeuksien sekä Koreoiden välisen sovittelutyön parissa. Vuonna 2002 presidentiksi valittiin Roh Moo-hyun. Roh erosi 2003 Saecheonnyeon Minju-dang -puolueesta ja perusti kannattajineen uuden Uri-puolueen. Hänen kahden kautensa jälkeen presidentiksi valittiin 2007 oikeiston Lee Myung-bak. Lee oli virassa vuoteen 2013, jolloin hänen tilalleen valittiin Etelä-Korean ensimmäinen naispresidentti Park Geun-hye. Park erotettiin virastaan korruptiosyytteiden takia vuonna 2017, ja uudeksi presidentiksi valittiin Moon Jae-in. Vuonna 2022 maan uudeksi presidentiksi valittiin tiukan äänestyksen jälkeen Yoon Suk-yeol. Huhtikuussa 2018 Etelä-Korean ja Pohjois-Korean johtajien historiallinen huippukokous pidettiin demilitarisoidulla alueella Panjumnonin Etelä-Korean puoleisessa Rauhan talossa, jossa Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in tapasivat. Samalla Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un otti historiallisen askeleen etelän puolelle. Tätä ennen maiden aiemmat johtajat olivat tavanneet aiemmin kaksi kertaa, mutta nämä tapaamiset oli järjestetty Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa. Lokakuussa 2018 tuomittiin vuosina 2008-2013 maan presidenttinä toiminut Lee Myung-bak 15 vuodeksi vankeuteen korruptiosta. Tuomio tuli pian sen jälkeen, kun hänen seuraajansa, vuosina 2013-2017 maan presidenttinä toiminut Park Geun-hye oli vangittu korruption takia. Park kärsii puolestaan 25 vuoden vankeustuomiota. Tuomiot olivat kova isku maan konservatiiveille. === Poliittinen kriisi 2024–=== Joulukuussa 2024 Etelä-Korean presidentti Yoon Suk-yeol julisti maahan poikkeustilan, jota osa armeija komennettiin valvomaan. Parlamentti ja mielenosoittajat vaativat poikkeustilan kumoamista, ja muutamia tunteja myöhemmin presidentti Yoon ilmoitti peruvansa sen. Oppositio vaati presidenttiä eroamaan ja syytti tätä vallankaappausyrityksestä. Parlamentti asetti Yoonin virkasyytteeseen ja pidätti tämän virasta. Väliaikaiseksi presidentiksi nousi silloinen pääministeri Han Duck-soo. Kaksi viikkoa myöhemmin parlamentti asetti myös Hanin virkasyytteeseen, sillä tämä oli kieltäytynyt nimittämästä perustuslakituomioistuimen tuomareita, joiden olisi määrä saattaa päätökseen Yoonin erottaminen. Virkaatekeväksi presidentiksi nousi valtiovarainministeri Choi Sang-mok, joka toimii myös virkaatekevänä pääministerinä. == Politiikka == Korean tasavalta on demokraattinen tasavalta, jossa valta jakautuu presidentin, lainsäätäjien ja oikeusjärjestelmän kesken. Vuodesta 1948 maan perustuslaki on läpikäynyt viisi suurta muutosta, joista jokainen loi uuden tasavallan. Nykyinen kuudes tasavalta syntyi edellisen reformin myötä vuonna 1987. Etelä-Korean valta jakautuu presidentin, parlamentin ja oikeusjärjestelmän kesken. Presidentin asema on vahva, ja hänellä on valtaa niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Maan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi. Presidentti on maan asevoimien komentaja, ja hänellä on runsaasti toimeenpanovaltaa. Presidentti nimittää pääministerin kansalliskokouksen suostumuksella sekä valtioneuvoston ministerit pääministerin esityksestä. Toukokuusta 2022 maan presidentti on ollut Yoon Suk-yeol. Lakiasäätävä elin on maan kansalliskokous, yksikamarinen instituutio, jonka jäsenet valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Parlamentissa on tällä hetkellä 299 paikkaa, joista 245 täytetään alueellisilla vaaleilla ja loput suhteellisella vaalitavalla. Oikeuslaitos on suureksi osaksi itsenäinen. Korkein tuomiovaltaa käyttävä elin on korkein oikeus, jonka tuomarit nimittää presidentti kansalliskokouksen suostumuksella. Lisäksi Korean perustuslakituomioistuin valvoo perustuslain noudattamiseen liittyviä kysymyksiä. Korean tasavallan tärkeimmät poliittiset puolueet ovat vasemmisto-liberaalinen Demokraattinen puolue (vuonna 2008 valitussa parlamentissa 83 paikkaa) ja oikeisto-konservatiivinen Suuri kansallispuolue (GNP; 172 paikkaa). Tyypillistä maan puolueille on ollut tapa muuttaa identiteettiä ja nimeä tiheästi. Etelä-Korean parlamenttivaaleissa huhtikuussa 2016 hallitseva presidentti Park Geun-hyen konservatiivinen Saenuri-puolue kärsi tappion maan parlamenttivaaleissa ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. Kolme oppositiopuoluetta saivat selkeän enemmistön edustajanpaikoista, yhteensä 167 paikkaa maan 300-paikkaisessa parlamentissa. Vaalivoittajia oli pääoppositiopuolue Minjoo sekä siitä erottautunut Kansanpuolue. Etelä-Korean ulkopolitiikan suurin huolenaihe on naapurimaa Pohjois-Korea, jolla on nälkäongelmia ja joka haaveilee ydinaseesta. 1990-luvulta vuoteen 2008 Etelä- Korea yritti puolustaa pohjoista pakotteita vastaan ja lahjoitti elintarvikkeita ja lannoitteita. Vuonna 2008 valittu konservatiivinen presidentti Lee Myung-bak valitsi tiukemman linjan. Välit kiristyivät myös pohjoisen ohjuskokeen takia vuonna 2009 sekä seuraavana vuonna eteläkorealaisen laivastoaluksen upotuksen ja Yeonpyeongin laukausten seurauksena. Yhdysvalloilla on vuonna 2011 Etelä-Koreassa edelleen kymmeniätuhansia sotilaita. Se on vetäytymässä etulinjasta, ja aikoo siirtää vastuun sotilastoimista Etelä-Korealle vuonna 2012.South Korea country profile BBC News Sekä vuoden 2012 että vuoden 2017 presidentinvaaleihin on väitetty vaikutettavan internetissä.Vaalivaikuttaminen vie Etelä-Korean presidentin oikean käden vankilaan – tehtaili Facebook-tykkäyksiä ja tuhansia kehukommentteja Yle, 2019 == Alueellinen jako == Etelä-Korea jaetaan kahdeksaan provinssiin, yhteen autonomiseen provinssiin, kuuteen suurkaupunkiin ja yhteen erikoisasemassa olevaan kaupunkiin sekä yhteen autonomiseen erikoisasemassa olevaan kaupunkiin.Provinces of South Korea Statoids Paikallishallinto on järjestetty siten että provinssit ja metropolikaupungit sekä Soul jakautuvat kuntiin. Kaupunkien kunnallisyksikkö on kaupunginosa (, gu). Provinssien kunnat luokitellaan kaupungeiksi (, si) tai piirikunniksi (, gun). Kunnat voidaan jakaa edelleen siten että piirikunnat muodostuvat taajamista (, eup) ja kunnanosista (, myeon), ja kaupunginosat muodostuvat naapurustoista (, dong). Tilastointia ja osoitejärjestelmää varten on olemassa vielä korttelit (, beonji) sekä kylät (, ri). Nro (kartalla) Nimi Hangul Hanja Väkiluku (2016) Erikoisasemassa oleva kaupunki (Teukbyeolsi) 1 Soul Metropolikaupungit (Gwangyeoksi ) 2 Busan 3 Daegu 4 Incheon 5 Gwangju 6 Daejeon 7 Ulsan Autonominen erikoisasemassa oleva kaupunki (Teukbyeoljachisi) 17 Sejong Provinssit (Do) 8 Gyeonggi-do 9 Gangwon-do 10 Chungcheongbuk-do 11 Chungcheongnam-do 12 Jeollabuk-do 13 Jeollanam-do 14 Gyeongsangbuk-do 15 Gyeongsangnam-do Erikoisasemassa oleva provinssi (Teukbyeoljachi-do) 16 Jeju == Talous == Korean tasavalta on maailman 13. suurin talous ja Aasian neljänneksi suurin Japanin, Kiinan ja Intian jälkeen. Yhtenä ”Aasian taloustiikereistä” se on saanut aikaan nopeaa, vientivetoista talouskasvua, mikä on ollut jyrkässä kontrastissa Korean demokraattisen kansantasavallan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jumiutuneeseen talouteen. Korean tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti on nyt noin 14 kertaa suurempi kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa.Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan vuonna 2006 (Pohjoinen $1800; Etelä $24,500). CIA Factbook 1950-luvulla maa oli yksi Aasian köyhimmistä maista. Toisen maailmansodan päätyttyä maa peri siirtomaatalouden, joka oli suunniteltu lähes ainoastaan Japanin laajentumispolitiikkaa varten. Suuri osa maan infrastruktuurista tuhoutui vuosina 1950–1953 käydyssä Korean sodassacptour Korean War, ja sodan jälkeen maa jäi riippuvaiseksi Yhdysvaltain antamasta taloudellisesta avusta. 1960-luvulla kenraali Park Chung-heen hallitus aloitti joukon talousuudistuksia. Kevyt, työvoimavaltainen teollisuus ja ulkomaankauppa kasvoivat velkarahalla. 1970-luvulta alkaen suuntauduttiin raskaampaan teollisuuteen, autoihin ja elektroniikkaan. Teollisuustuotanto kasvoi myös 1980- ja 1990-luvuilla. Maa selvisi vuosien 1997–1998 Aasian talouskriisistä Maailmanpankin tuella, mutta vuoden 2008 maailmanlaajuinen lama pysäytti Koreankin talouskasvun. Etelä-Korean merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, grafiitti, volframi, molybdeeni ja lyijy sekä vesivoimapotentiaali. Vienti suuntautuu ennen kaikkea Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Tuontia on samoista maista ja lisäksi Saudi-Arabiasta ja Australiasta. Etelä-Korean suurimmat yritykset vuonna 2024Fortune Global 500. 3.12.2024. https://fortune.com/ranking/global500/?fg500_country=South+Korea Nimi Liikevaihto (M$) Voitot (M$) Varat (M$) Työntekijöitä Samsung Electronics 198 257 11 082 351 937 267 860 Hyundai Motor 124 577 9 159 218 048 73 502 SK 101 969 −595 159 771 114 950 Kia 76 419 6 720 62 241 52 871 Korea Electric Power 66 977 −3 692 185 048 48 696 LG Electronics 64 491 546 46 503 74 000 POSCO Holdings 58 999 1 300 78 342 4 4501 KB Financial Group 50 228 3 547 552 514 25 003 HD Hyundai 46 959 203 52 479 34 097 Hyundai Mobis 45 369 2 621 45 225 46 183 LG Chem 42 922 1 024 59 801 40 000 Hanwha 40 683 291 161 908 69 345 GS Caltex 37 217 883 18 775 3 268 Korea Gas 34 115 −583 44 198 4 163 Samsung C&T; 32 078 1 699 51 047 18 685 ===Liikenne=== Korean tasavallan liikenteen hoitavat kattavat rautatie-, moottoritie-, bussi- ja lauttaverkot sekä lentoreitit. Korean valtion junayhtiö Korail palvelee kaikkia tärkeimpiä eteläkorealaisia kaupunkeja tihein vuorovälein. Kahta rautatielinjaa ollaan nyt yhdistämässä uudelleen Korean demokraattisen kansantasavallan rautatieverkkoon. Korean tasavallassa on ranskalaiseen TGV-juna- ja rautatietekniikkaan pohjautuva, nimellä Korea Train Express tunnettu suurnopeusjunaverkko.Korean KTX (High Speed Train) Seoul Korea Asia Tärkeimmissä kaupungeissa on metroverkko – näistä suurin on Soulin metro, joka on noin 287 kilometriä pitkä.Seoul Metropolitan Subway Railway Technology Maan tärkein kansainvälinen lentokenttä on Incheonin kansainvälinen lentoasema. Incheonin lentoasema on myös Etelä-Korean suurin lentoasema ja sen kautta kulkee vuosittain lähes 50 miljoonaa matkustajaa. Muita kansainvälisiä lentoasemia Etelä-Koreassa ovat Gimpon, Busanin ja Jejun lentoasemat. Maan kansalliset lentoyhtiöt ovat Korean Air ja Asiana Airlines.Getting there and away Lonely Planet === Energia === Etelä-Korea on maailman viidenneksi suurin ydinvoiman tuottaja ja toiseksi suurin Aasiassa vuonna 2010. Etelä-Korea on myös ITER-hankkeessa mukana ja toteuttajana. == Väestö == Suurin osa eteläkorealaisista elää kaupungeissa, nopean 1970-, 80- ja 90-luvuilla tapahtuneen talouden laajenemisen aiheuttaman maaltamuuton seurauksena.South Korea, CIA Country Studies Pääkaupunki Soul on myös maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus. Vuonna 2006 kaupungissa asui 10,3 miljoonaa henkeä, mikä teki siitä yhden maailman väkirikkaimmista kaupungeista.World City Populations Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Busan (3,66 miljoonaa), Incheon (2,63 miljoonaa), Daegu (2,53 miljoonaa), Daejeon (1,46 miljoonaa), Gwangju (1,41 miljoonaa) ja Ulsan (1,10 miljoonaa asukasta).Populations for all cities as of 2005, given by city & province, NSO Database Maan väestörakennetta on muokannut myös kansainvälinen muuttoliike. Korealaisia on asettunut etenkin Kiinaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja entisen Neuvostoliiton maihin. Kaikkiaan etnisiä korealaisia asuu Etelä- ja Pohjois-Koreassa noin 70 miljoonaa ja niiden ulkopuolella 6–7 miljoonaa, eli kymmenen prosenttia, mikä on suurempi osuus kuin mistään muusta Aasian kansasta.Korean History and Political Geography Asia Society Vaikka ei-korealaisten määrä maassa on pieni, se on noussut tasaisesti 2000-luvun alussa. Virallisesti huhtikuussa 2005 maassa asui yhteensä 378 000 vierastyöläistä, joista 52,6 prosenttia oli maassa ilman lupaa.Migrants Want Flexible Employment System, Korea Times, December 30, 2005.Times.hankooki.com (Vanhentunut linkki, ei: archive.org, archive.is) Tämä ulkomainen työvoima on pääasiassa kotoisin etelä- ja kaakkoisaasialaisista maista, mutta myös entisen Neuvostoliiton alueelta sekä Nigeriasta on paljon muuttajia. Näiden työntekijöiden lisäksi maassa on noin 11 000 ulkomaista englannin kielen opettajaa ja noin 36 000 Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaan kuuluvaa.US military figures as of 2003, Heritage.org Tim Kane Global U.S. Troop Deployment, 1950-2003 Etelä-Korea kärsii väestön ikääntymisestä: vuonna 2019 joka kuudes eteläkorealainen oli yli 65-vuotias ja luvun on ennustettu kasvavan 40 %:iin 2060-luvulle mennessä. Ikääntymistä kiihdyttävät vähäinen maahanmuutto ja maailman alhaisin syntyvyys (1,1 lasta naista kohden). === Uskonnot === Noin 46 prosenttia eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. Kristittyjä on 27,3 prosenttia väestöstä ja buddhalaisia 25,3 prosenttia.인구,가구/시도별 종교인구 구성비, Korea National Statistical Office Maassa on myös jonkin verran islaminuskoisia. Buddhalaisuus on vahvinta maan itäosassa, erityisesti Yeongnamin ja Gangwonin alueilla, jossa se muodostaa yli puolet uskonnollisesta väestöstä. Kristinusko, joka sai ensi kerran Koreassa jalansijaa 1700-luvun loppupuolella, kasvoi nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla suureksi osaksi sotilashallinnon vastaisen kansalaisliikkeen myötä. Korealaisilla oli hyvin positiivinen kuva kristinuskosta kristittyjen lähetyssaarnaajien jälleenrakentaessa maata sodan jälkeen ja kirkkojen johtajien taistellessa Park Chung-heen ajan diktatuuria vastaan. Toisaalta joka vuosi sadat Jehovan todistajat joutuvat aseistakieltäytymisen vuoksi vankilaan. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston kesäkuussa 2013 julkaiseman raportin mukaan 93 prosenttia niistä todistajista, jotka ovat aseistakieltäytymisen vuoksi vankilassa eri puolilla maailmaa, on Etelä- Koreassa. Kristittyjen vaikutusvallan kasvaessa myös arvostelu on alkanut kasvaa kristittyjen suhtautuessa suvaitsemattomasti muihin uskontoihin ja korealaisten herätyskristittyjen ollessa intomielisempiä kuin länsimaiset vastineensa. Etelä-Korea on nyt maailman toiseksi eniten lähetyssaarnaajia lähettävä maa Yhdysvaltain jälkeen, ja maailman suurin kirkko Yoido Full Gospel Church sijaitsee Soulissa.Missions Incredible Christianity TodayYoido Full Gospel Church Story Yoido Full Gospel Church Näiden muodollisten uskontojen lisäksi monet korealaiset noudattavat kungfutselaisia perinteitä, ja monet buddhalaiset yhdistelevät uskontoaan korealaiseen šamanismiin. Šamanismia esiintyy yhä elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä- Koreassa siitä käytetään nimitystä musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli šamaaneja noin 0,3 % väestöstä.Kirsti Kena, Kaukoidän teologian näkökulmia, 1993 === Kielet === Korean tasavallan virallinen kieli on korean kieli, jota puhuu tasavallan väestön enemmistö. Korean kieli on isolaattikieli eli se ei kuulu mihinkään tunnettuun kielikuntaan. Kielellä on muutamia murteita ja sitä kirjoitetaan hangul- nimisia aakkosia käyttämällä (ennen sitä kirjoitettiin Kiinan kirjoitusjärjestelmää käyttämällä (hanja)). == Kulttuuri == === Ruoka === Korean kansallisruokaa on kimchi, kiinankaalista tehty mausteisen hapankaalin tyylinen salaatti.Kimchi Life in Korea Bulgogi on paistetusta, marinoidusta naudanlihasta tehty ruokalaji.South Korea Countries and their cultures === Viihde === Etelä-Korean viihdeteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä popmusiikissa, televisio- ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä Hallyu eli ”Korean aalto”.Hallyu the Korean Wave: A cultural tempest in east and south east Asia Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta keittiöstä ja vainajien palvonnasta. === Kansallispuku === Korealainen kansallispuku hanbok on käytössä juhlapäivinä ja erilaisissa seremonioissa. === Maan nimi === Korean kielessä Etelä-Koreassa maasta käytetään nimeä Daehan Minguk (hangul: 대한민국, hanja: 大韓民國, kirjaimellisesti ”suuren han-kansan valtio”). Maan lyhyt nimi on Hanguk (, ”Han-valtio”, jolla viitataan yleisesti Koreaan) tai Namhan (, ”Eteläinen han”, jolla viitataan Etelä-Koreaan). Han tarkoittaa muinaisia Samhan-liittoja Korean niemimaan eteläosassa. Hanguk on eteläkorealaisten useimmiten käyttämä nimi. Pohjois- Koreassa käytetään kuitenkin nimeä Nam-Joseon (, ”Eteläinen Joseon”; Joseon oli Korean viimeisen yhtenäisvaltion nimi).World Cup 2010: North Korea coach gives hostile press conference Now Goal Suomessa ja useimmissa eurooppalaisissa kielissä maasta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä Korea, joka on peräisin Goryeo-dynastialta, joka vuorostaan viittasi Goguryeo- kuningaskuntaan.Koryo or Goryeo Dynasty 高麗 918 - 1392 Korean HistoryTietoa Etelä-Koreasta Suomen Suurlähetystö, Soul === Iän laskeminen === Ikään liittyy erikoisia tapoja. Koreassa ihmisen ikää ei ole laskettu samoin kuin länsimaissa, vaan käytössä on ollut useita erilaisia tapoja. Yhden tavan mukaan korealaiset laskivat ikäänsä myös sen ajan, jonka he viettivät sikiönä äidin kohdussa. Toisen tavan mukaan joka vuoden ensimmäisenä päivänä ihmisen ikään lisättiin yksi vuosi riippumatta siitä, milloin hän oli syntynyt. Näiden tapojen vuoksi lapsi, joka syntyi 31. joulukuuta, oli kaksivuotias jo seuraavana päivänä. Kolmannen tavan mukaan lapsi oli syntyessään 0-vuotias, mutta sai ikäänsä yhden vuoden lisää vuoden ensimmäisenä päivänä. Siten henkilön ikä saattoi vaihdella muutamalla vuodella järjestelmästä riippuen. Samanlainen tapa oli käytössä muissakin Aasian maissa, esimerkiksi Japanissa vuoteen 1950 ja Pohjois-Koreassa 1980-luvulle saakka. Etelä-Koreassa tavasta luovuttiin 2023 ja vastaisuudessa korealaiset laskevat ikänsä samoin kuin länsimaissa. === Musiikki === Perinteiseen korealaiseen musiikkiin kuuluu monenlaisia lyömäsoittimia. Buddhalaisiin ja maanviljelijöiden perinteisiin pohjautuva samulnori on kehittynyt vuosien varrella. Sen neljä soitinta ovat kwaenggwari-niminen kädessä pidettävä gongi, pehmustetulla nuijalla lyötävä suuri gongi jing, tiimalasin muotoinen rumpu janggu sekä tynnyrirumpu buk.Sound Life in Korea Länsimaisen klassisen musiikin korealaisista esittäjistä on 2000-luvulla noussut esille pianisti Yeol Eum Son. Eteläkorealainen popmusiikki eli K-pop on kasvattanut suosiotaan maailmanlaajuisesti: ensimmäisen sukupolven hallyu-aallon sanotaan alkaneen vuonna 2003 draamasarjalla Winter Sonata. Useat pop-yhtyeet, kuten esimerkiksi BTS, BoA, PSY, Super Junior, TVXQ, Teen Top, Big Bang, Wonder Girls, 2NE1, 4Minute, SHINee, T-ara, 2PM, EXO, Red Velvet, Crayon Pop, Twice, Girls’ Generation, B.A.P, Infinite ja F(x) ovat muodostaneet tärkeän osan 2000-luvun Etelä-Korean musiikkia. Etelä-Korean suurimmat musiikkiyhtiöt ovat SM Entertainment, YG Entertainment ja JYP Entertainment, joista käytetään yhteistä nimeä "The Big Three". Vuonna 2010 niiden liikevaihto oli yhteensä 150 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.SM, YG, & JYP Entertainment earned a combined revenue of $150 million USD in 2010 All K Pop Kolme suurta (The Big Three) kasvattaa tuottoaan vuositasolla erittäin nopeasti, ja vuonna 2014 niiden yhteen laskettu tuotto oli 490 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. === Juhlapäivät === Päivämäärä Suomalainen nimiKansalliset vapaapäivät Maatiedosto Etelä-Korea Suomen suurlähetystö Soulissa Hangeul Romanisaatio Huomautuksia 1\. tammikuuta Uudenvuodenpäivä Kuukalenterin 1.–3. päivä Kuukalenterin mukainen uusivuosi 설날 Seollal Kolmepäiväinen juhla 1\. maaliskuuta Itsenäisyyspäivä 3.1절 Samil Jeol 5\. huhtikuuta Puiden päivä 식목일 Singmogil 5\. toukokuuta Lastenpäivä 어린이날 Eorininal Kuukalenterin 4. kuukauden 8. päivä Buddhan syntymäpäivä 부처님 오신날 Bucheonim Osinnal 6\. kesäkuuta Vainajien muistopäivä 현충일 Hyeonchung-il 17\. heinäkuuta Perustuslain päivä 제헌절 Jeheonjeol Vuoden 1948 perustuslaki 15\. elokuuta Vapautuksen päivä 광복절 Gwangbokjeol Vapautus Japanin miehityksestä 1945 Kuukalenterin 8. kuukauden 15.–18. päivä Elonkorjuujuhla 추석 Chuseok 3\. lokakuuta Kansallinen perustamispäivä 개천절 Gaecheonjeol Korean myyttinen perustaminen 25\. joulukuuta Joulupäivä 크리스마스(성탄절) Keuliseumaseu (Seongtanjeol) === Urheilu === Etelä-Korea on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1952. Sillä on ollut talviolympialaisissa yleensä pienempi joukkue (2000-luvulla 40–50 urheilijaa) kuin kesäolympialaisissa (2000-luvulla yli 250 urheilijaa). Vuotta 1960 lukuun ottamatta se on aina saanut mitaleita kesäolympialaisissa, vuodesta 1992 alkaen myös talvikisoissa.South Korea in Olympics Sport Reference. Viitattu 5.1.2011. Vuonna 1988 Soulissa järjestettiin kesäolympialaiset, ja vuoden 2018 talviolympialaiset järjestettiin Pyeongchangissa. Etelä-Korean jalkapallomaajoukkue on yksi Aasian menestyneimmistä. Vuonna 2002 Etelä-Korea järjesti yhdessä Japanin kanssa MM-kisojen lopputurnauksen, jossa se eteni välieriin. MM-kilpailuissa Etelä-Korea on esiintynyt 8 kertaa. Aasian mestaruuden se on voittanut kahdesti. Lokakuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 31.Associations: Korea FIFA. Viitattu 5.1.2011. Etelä-Korean jääkiekkomaajoukkue oli vuonna 2010 IIHF:n rankingissa sijalla 33 ja pelasi ykkösdivisioonassa.Korea IIHF. Viitattu 5.1.2011 Etelä-Korean koripallomaajoukkue voitti Aasian mestaruuden 1969 ja 1997.ABC championship 1969 FIBA. ABC championship 1997 FIBA. Se on pelannut olympialaisissa kuusi kertaa, mutta jäänyt ilman mitaleita.History of Olympic Basketball APBR Korealaiset jousiampujat ovat voittaneet useita olympiamitaleja 1980-luvun loppupuolelta alkaen. Myös judokat ovat voittaneet useita olympiamitaleita. Tunnettuja judokoita ovat muun muassa Jeon Ki-young, Min Ho Choi, Lee Won Hee, Jae Bum Kim ja Ki Chun Wang.Olympic Judo Results Judo Info Eteläkorealaiset ovat myös laajasti tunnettuja e-urheilun osalta. == Lähteet == * * * === Viitteet === == Aiheesta muualla == Luokka:42 Aasia * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Korean tasavalta
177	Espanjan kieli (esp. español), harvinaisemmin myös kastilian kieli (esp. castellano), on romaanisten kielten ryhmään kuuluva indoeurooppalainen kieli. Se on yksi maailman neljästä puhutuimmasta kielestä kiinan, englannin ja hindin ohella ja lisäksi yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Espanjaa puhuu äidinkielenään arviolta yhteensä noin 534 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä maailman neljänneksi puhutuimman kielen. Espanjan lisäksi kieltä puhutaan erityisesti Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Meksikossa. Myös Yhdysvalloissa on merkittävä espanjankielinen vähemmistö. Suomessa oli tilastokeskuksen mukaan vuoden 2018 lopussa 8 099 henkilöä, joiden äidinkieleksi on rekisteröity espanja. Amerikan mantereella puhuttu espanja poikkeaa ääntämiseltään ja sanastoltaan jonkin verran Euroopassa puhutusta, ja Amerikassakin eri maissa käytetään hieman eri sanastoa. Erot eivät kuitenkaan ole niin merkittäviä, etteivät espanjankieliset ihmiset esimerkiksi Espanjasta ja Chilestä ymmärtäisi toisiaan. Lisäksi kaikissa maissa, sekä Euroopassa että Amerikassa, oikeinkirjoitus ja sanojen taivutus on melko yhtenäinen, toisin kuin esimerkiksi portugalin tai englannin kielissä. Espanjan lähisukulaiskieliä ovat muun muassa portugali, katalaani, galego sekä italia ja näiden kielten puhujat pystyvät omaa kieltään puhumalla ymmärtämään toisiaan ainakin jonkin verran; tosin keskinäiseen ymmärrettävyyteen vaikuttavat merkittävästi murre-erot. == Luokittelu == Genealogisen eli kielen alkuperään perustuvan luokittelun mukaan espanjan kieli kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan romaanisten kielten pääryhmään, johon kuuluvat muun muassa ranska ja italia. Espanjan lähimpiä sukukieliä ovat portugali ja katalaani. Ranskaa espanja muistuttaa enemmän kirjoitettuna kuin puhuttuna ja romaanisista kielistä espanjalle kaukaisinta sukua on romania. Sanajärjestystypologia jakaa kielet sen mukaan, missä järjestyksessä subjekti, objekti ja verbi ovat neutraalissa väitelauseessa. Espanja kuuluu SVO-kieliin, mikä näkyy esimerkiksi lauseessa Mi hijo practica la natación (suom. Poikani harrastaa uintia). == Levinneisyys == == Espanjan kielen nimet == Espanjan kieli (español) tunnetaan myös nimellä kastilian kieli (castellano). Nimi viittaa Kastilian alueeseen, josta kieli on alun perin lähtöisin. Se, kumpaa nimeä kielestä käytetään, riippuu muun muassa asiayhteydestä, puhujasta ja paikallisista tottumuksista. Espanjalaiset käyttävät kastilia-nimeä erityisesti silloin, kun kieli rinnastetaan muihin Espanjan alueella puhuttaviin kieliin, joita ovat muun muassa katalaani, galego ja baski. Sen sijaan verrattaessa kieltä muiden maiden kansalliskieliin on tavallisempaa nimittää sitä espanjaksi. Alueellisten kielten puhujat käyttävät kuitenkin lähes aina maan valtakielestä kastilia-nimeä (katalaaniksi castellà, galegoksi castelán, baskiksi gaztelania). Latinalaisessa Amerikassa käytäntö vaihtelee maasta toiseen. Castellano on yleisempi nimitys kielelle muun muassa Argentiinassa, Perussa, Boliviassa ja Venezuelassa, kun taas español on yleisempi Meksikossa ja Kolumbiassa. Chilessä molempia nimiä käytetään paljon, tiedotusvälineissä esimerkiksi puhutaan espanjan kielestä ja kouluissa opetetaan kastiliaa. == Kirjaimet ja äänteet == Espanjan kieli on varsin foneettinen, eli ääntämisen ja kirjoittamisen välillä on melko yksikäsitteinen suhde. Kirjoitukseen käytetään latinalaisia kirjaimia. Aakkoset ovat: ::a, b, c, d, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, ñ, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, z Digrafeja ch [t͜ʃ] ja ll [j] pidettiin aiemmin omina aakkosinaan, mutta ne poistettiin aakkostosta Real Academia Españolan ja Asociación de Academias de la Lengua Españolan Ortografía de la lengua española -oikeinkirjoitusoppaan vuoden 2010 painoksessa. Espanjan oikeinkirjoituksen erikoisuus on, että kysymys- ja huutomerkit kirjoitetaan myös lauseen alkuun, mutta ylösalaisin. Espanjan kuninkaallinen akatemia suositteli käytäntöä ensimmäisen kerran vuonna 1754.https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/06/14/sanastoa-ja-fraaseja-64 === Vokaalit === Vokaalit ääntyvät suunnilleen samoin kuin suomen kielessä. a, o ja e katsotaan fonologisesti vahvoiksi ja i ja u heikoiksi vokaaleiksi. Vahva ja heikko vokaali tai kaksi heikkoa vokaalia muodostavat diftongin, toisin sanoen kuuluvat samaan tavuun. Jos vokaaliyhtymässä on painomerkki, vokaalit kuuluvat eri tavuihin: ::Ma-rí-a Kirjainyhdistelmissä gue, gui, que ja qui u ei äänny. Jos se äännetään, se kirjoitetaan treemalla: ::pingüino, nicaragüense === Konsonantit === b ja v äännetään samalla tavoin: soinnillisena bilabiaalisena klusiilina sanan alussa ja nasaalien m ja n jälkeen. Muutoin heikkona soinnillisena bilabiaalisena frikatiivina tai approksimanttina . Bilbao , Córdoba , Habana c äännetään soinnittomana velaarisena klusiilina konsonanttien sekä vokaalien a, o ja u edellä, esimerkiksi Cuba . Etuvokaalien e ja i edellä c ääntyy kastilianespanjassa soinnittomana dentaalisena frikatiivina (kuten englannin thing), esimerkiksi Ceuta , Latinalaisessa Amerikassa ja Andalusiassa kuitenkin . Digrafi ch ääntyy soinnittomana postalveolaarisena affrikaattana , esimerkiksi Chile . d sanan alussa tauon jälkeen ja l:n ja n:n jälkeen klusiili , muutoin frikatiivi tai approksimantti . Sanan lopussa usein lähes äänetön. Esimerkiksi Salvador [salβaˈðor]. f on soinniton labiodentaalinen frikatiivi . g ääntyy soinnillisena velaarisena klusiilina [ɡ] sanan alussa, sekä tauon ja n:n jälkeen, muutoin frikatiivina tai approksimanttina . Etuvokaalien e ja i edellä g on soinniton velaarinen frikatiivi (ns. ach-äänne, esim. saksan achtung). Yhdistelmissä gue ja gui u ei äänny (vrt. q). Esimerkiksi Granada [ɡraˈnaða], Guernica [ɡerˈnika], Zaragoza , Gerona h yleisesti ei äänny. Sananalkuinen hu+vokaali on soinnillinen labiaalis-velaarinen puolivokaali [w], esimerkiksi (huevo (kananmuna) ). j kuten g etuvokaalien edellä, esimerkiksi Jaén . k , mutta esiintyy vain lainasanoissa kuten kilo. l soinnillinen alveolaarinen lateraali , esimerkiksi Lima . Esiintyy myös digrafissa ll, joka oli alun perin palataalinen l , esimerkiksi Lleida , mutta ääntyy nykyään tällä tavoin lähinnä Pohjois-Espanjassa. Amerikassa ja suuressa osassa Espanjaa se on muuttunut soinnilliseksi palataaliseksi frikatiiviksi (esim. yeísmo), osassa espanjankielistä Amerikkaa (muun muassa Argentiinassa) taas soinnilliseksi postalveolaariseksi frikatiiviksi . m soinnillinen bilabiaalinen nasaali , esimerkiksi Madrid n soinnillinen alveolaarinen nasaali , mutta assimiloituu m:ksi b:n, v:n ja p:n edellä, esim. Navarra . ñ soinnillinen palataalinen nasaali , kuten savon murteen mänj, esimerkiksi Cataluña . p soinniton bilaabialinen klusiili [p], esimerkiksi Pérez . q . Esiintyy vain kirjainyhdistelmissä que ja qui, joissa u ei äänny. Esimerkiksi Quito . r monitäryinen soinnillinen alveolaarinen tremulantti (kuten suomessa konsonantin edellä, esim. perkele) sanan alussa, l:n, m:n ja n:n jäljessä ja kun on kirjoitettu rr. Muulloin yksitäryinen [ɾ]. Esimerkiksi Roma [ˈroma]. s soinniton alveolaarinen frikatiivi (sibilantti) . S:n ääntäminen c:n tapaan :na eräissä murteissa tunnetaan nimellä ceceo. Esimerkiksi Salamanca . t soinniton alveolaarinen klusiili , esimerkiksi Toledo . v ääntyy kuten b, esim. Valencia . Kahden vokaalin välissä v ääntyy frikatiivina tai approksimanttina , esim. Cava . w esiintyy vain lainasanoissa ja ääntyy labiodentaalisena [v], esimerkiksi wagon ’vaunu’. x ääntyy vokaalien välissä , konsonantin edellä joko tai . Keskiaikaisessa espanjassa kirjain merkitsi suhu-s:ää , josta 1600-luvulla kehittyi voimakas velaarifrikatiivi . Tästä ovat jäänteenä nykyäänkin esimerkiksi erisnimet México, Texas ja Oaxaca, joissa lausutaan oikeinkirjoituksen vastaisesti : , ja . y luetaan konsonantiksi ja ääntyy soinnillisena palataalisena frikatiivina [ʝ] Espanjassa ja suuressa osassa Amerikkaa; se on kuitenkin soinnillinen suhuäänne samoilla alueilla kuin ll) mutta sana y ’ja’ ääntyy kahden konsonantin välissä . Esimerkiksi Vizcaya . z ääntyy kuten c etuvokaalien edellä: . Esimerkiksi Zaragoza . Latinalaisessa Amerikassa ääntyy [s]. Espanjan äänteistä suomen kielelle vieraita ovat [t͜ʃ], , , , , ja . Suomen r:n voi sanoa asettuvan espanjan yksi- ja monitäryisen väliin. Vastoin tunnettua legendaa c:n ja z:n ääntäminen etuvokaalin edellä ei ole peräisin ässävikaiselta kuninkaalta vaan luonnollisen rahvaanlatinan frikatiiviääntämyksen kehityksen tulos. Keskiajan iberoromaanisessa kantakielessä oli kuusi frikatiiviäännettä, joista kolme (f, x ja θ) on säilynyt nykypäivään. Affrikaattoja on yksi, [t͜ʃ], ja sibilantteja yksi, [s]. Rahvaanlatinassa vaikuttaneen betasismin tuloksena b ja v ääntyvät espanjassa samoin. S ei espanjassa ja portugalissa voi aloittaa sanaa eikä tavua, jos sitä seuraa konsonantti. Tällöin sen eteen tulee proteettinen e, esim. Estocolmo ’Tukholma’. Paino on viimeistä edellisellä tavulla, jos sana päättyy vokaaliin, n:ään tai s:ään. Muihin konsonantteihin päättyvällä sanalla paino on viimeisellä tavulla. y luetaan konsonantiksi eivätkä peräkkäiset vahvat vokaalit a, e ja o muodosta diftongia vaan kuuluvat eri tavuihin. Ellei sanapaino noudata näitä sääntöjä, se merkitään oikeinkirjoituksessa painomerkillä. Intonaatio on nouseva sellaisessa kysymyslauseessa, jossa ei ole kysymyssanaa. Muulloin lausemelodia on laskeva. == Kielioppi == === Adjektiivit === Useimmat espanjan adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa. Adjektiivin paikka on tavallisesti pääsanansa jäljessä. Tietyt adjektiivit vaihtavat merkitystä sen mukaan, sijoitetaanko ne pääsanansa edelle vai jälkeen. Jos adjektiivi on pääsanansa edellä, se voi myös kertoa pääsanastaan jotakin kontekstiin liittyvää olennaista, korostettua tietoa. Adjektiivin komparatiivi muodostetaan adjektiivia ennen tulevalla más- sanalla ja superlatiivi määräisellä artikkelilla ja más-sanalla. Samaten voidaan muodostaa vähentävä komparatiivi menos-sanalla. Suurin osa espanjan adjektiiveista on o- (maskuliini) tai a- (feminiini) päätteisiä. Tällöin ne yleensä taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa, esimerkiksi un/el gato amarillo ’keltainen uroskissa’ ja una/la gata amarilla ’keltainen naaraskissa’. Poikkeuksiakin on kuten violeta ’violetti’, naranja ’oranssi’ ja rosa ’vaaleanpunainen’, jotka eivät taivu. Useimmat adjektiivit taipuvat myös sanojan mukaan, esimerkiksi lause ’olen sairas’ on naisen sanomana estoy enferma ja miehen sanomana estoy enfermo. E- ja konsonanttipäätteiset adjektiivit eivät yleensä taivu suvussa ja monikossa ne päättyvät -es. Tällaisia adjektiiveja ovat esimerkiksi ’vihreä’ (verde, verdes), ’harmaa’ (gris, grises), ’ruskea’ (marrón, marrónes), ’helppo’ (fácil, fáciles) ja ’vaikea’ (difícil, difíciles). Joistakin konsonanttipäätteisistä adjektiiveista on tosin olemassa feminiinimuoto, joka saadaan lisäämällä adjektiivin loppuun -a (esim. ’espanjalainen’ español, españoles, española, españolas). Jos adjektiivi päättyy z-kirjaimeen, monikossa z vaihtuu c:ksi (esim. ’onnellinen’ feliz : felices). Adjektiivia voi korostaa absoluuttisella superlatiivilla, jonka voi muodostaa kolmella eri tavalla: adverbilla muy: muy bueno 'oikein hyvä', päätteillä -ísimo ja -ísima (tai harvoissa poikkeustapauksissa -érrimo ~ -érrima; esim. guapa → guapísima 'oikein nätti') sekä etuliitteillä kuten super-, ultra- tai requete-: frío → superfrío 'oikein kylmä'. Adjektiivista muodostetun adverbin pääte on -mente: normal → normalmente 'normaalisti'. Historiallisesti adjektiivijärjestelmä kehittyi pitkälti substantiivien tavoin sijatunnusten kadottua ja neutrin poistuttua käytöstä. Latinan vertailuastepäätteet (esim grandior, grandissimus) korvautuivat adverbirakenteilla. Nykyiset -ísimo ja -ísima ovat myöhempää uudelleenlainausta latinasta. === Substantiivit === Substantiiveilla on kaksi sukua, feminiini ja maskuliini. Näitä vastaavat artikkelit una ja un epämääräisessä ja la ja el määräisessä muodossa (nämä ovat kehittyneet demonstratiivipronomineista heikentymällä, mikä on indoeurooppalaisissa kielissä yleinen ilmiö). Substantiivin monikon tunnus on -s, konsonantin ja painollisen a-, i- tai u-vokaalin jälkeen -es. Määräisen artikkelin monikkomuodot ovat las ja los. Kuten suurimmilta osin muissakin nykyromaanisissa kielissä, varsinaiset sijamuodot ovat kadonneet. Substantiiveilla on yksi sijamuoto, nominatiivi, muut semanttiset sijat ilmaistaan prepositioin ja artikkelein. Myöhäisrahvaanlatinan aikakaudella äännemuutosten vuoksi sijapäätteet muuttuivat niin voimakkaasti toistensa kaltaisiksi (synkretismi), että prepositiorakenteet oli pakko ottaa käyttöön kiertoilmauksiksi. Samaan aikaan puhutussa latinassa oli jo yleistynyt jo klassisella kaudella mahdollinen rakenne, jossa muita sijoja korvattiin prepositiolla ja ablatiivilla tai akkusatiivilla. Myöhäislatinassa, jonka viime vaiheen puhuttua kieltä usein kutsutaan kantaromaaniksi, olikin enää kolme ja sen välittömissä tytärkielissä kaksi sijaa, nominatiivi ja akkusatiivin ja ablatiivin korvannut obliikvi eli ”yhteissija”, jotka nekin hävisivät espanjan kieleen johtaneessa kehityslinjassa viimeistään 900-luvulle tultaessa, eikä vanhimmassakaan espanjan kielessä niistä ole käytännössä jälkeäkään. Esimerkiksi muinaisranskassa kaksisijajärjestelmä säilyi pidempään. Samaan ilmiösarjaan liittyy myös latinan neutrisuvun kato. Jäljelle jäivät maskuliini ja feminiini. Valtaosasta näistä tuli espanjassa maskuliineja, kun niiden sanapäätteet tulkittiin maskuliinin päätteiksi ja samaan aikaan äänteenmuutosten myötä u alettiin lausua [o], esimerkiksi latinan vinum ’viini’ > espanjan vino. Eräissä tapauksissa kuitenkin alkuperäinen yksikkö jäi pois käytöstä ja uusi sanamuoto perustui latinan a-päätteiseen monikkoon, joka tulkittiin feminiiniksi, esimerkiksi folium, folia > la hoja ’lehti’. Pääsääntö on, että kaikki -a-, -ción-, -sión-, -tad- ja -dad-päätteiset sanat ovat feminiinejä ja o-päätteiset maskuliineja. On kuitenkin poikkeuksia kuten kreikkalaisperäiset -ma-loppuiset sanat, jotka ovat maskuliineja: el programa, el problema, el tema. On myös harvoja poikkeuksia, joissa o-päätteinen sana on feminiini: la mano, la radio, la foto, la moto. Nämä sanat ovat pääasiassa lyhentymiä feminiinisukuisista sanoista (radiodifusión, fotografía, motocicleta). Joihinkin substantiiveihin, jotka sekä alkavat että päättyvät a-kirjaimella, käytetään yksikössä foneettisista syistä maskuliinista el-artikkelia, vaikka ovat sinänsä feminiinejä. Tällaisia ovat esimerkiksi el agua ’vesi’ ja el alma ’sielu’. Näitä sanoja määrittävä adjektiivi tulee kuitenkin feminiinisenä, esimerkiksi el agua fría ’kylmä vesi’. Samoin monikossa käytetään feminiinistä artikkelia: las aguas ’vedet’. === Verbit === Espanjan kielen verbit taipuvat kuudessa persoonassa ja ne jaetaan kolmeen konjugaatioon infinitiivin pääteen (-ar, -er, -ir) mukaisesti. Verbeillä on kaksi päämodusta eli tapaluokkaa, indikatiivi (indicativo) ja subjunktiivi (subjuntivo). Useimmissa kieliopeissa konditionaali (condicional) sisällytetään indikatiiviin, kun taas jotkut pitävät sitä erillisenä tapaluokkana. Näiden lisäksi erilliseksi modukseksi on katsottava imperatiivi (imperativo) eli käskymuoto, jolla tosin on omat muodot vain toisissa persoonissa (muissa persoonissa ja kaikissa kielteisissä käskylauseissa käytetään subjunktiivimuotoja). Indikatiivissa espanjan verbit taipuvat kahdeksassa aikamuodossa, jotka ovat: # preesens (presente) # imperfekti (pretérito imperfecto) # yksinkertainen perfekti (preteriti) (pretérito indefinido) # yhdistetty perfekti (pretérito perfecto compuesto) # pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto) # 2. pluskvamperfekti (pretérito anterior) # futuuri (futuro) # yhdistetty futuuri (futuro compuesto) Subjunktiivilla on neljä aikamuotoa: preesens (presente de subjuntivo), imperfekti (pretérito imperfecto de subjuntivo), perfekti (pretéríto perfecto de subjuntivo) ja pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto de subjuntivo). Arkaistinen subjunktiivin futuuri (futuro de subjuntivo) esiintyy nykyisin vain lakikielessä ja eräissä vakiintuneissa fraaseissa. Espanjassa on kolme olla-verbiä: ser on lähimpänä suomen olla-verbiä ja sitä käytetään ominaisuuksista (ulkonäkö, luonne, materiaali, ajankohta) estar-verbiä käytetään esim. ilmaistaessa sijaintia, olotilaa ja vointia haber-verbiä käytetään lähes ainoastaan liittoaikamuotojen taipuvana verbinä sekä objektista itsenäisenä verbinä (kuten englannin there is ~ are). Haber-verbin yksikön kolmannella persoonalla on kaksi muotoa (ha, hay) riippuen siitä, käytetäänkö sitä liittoaikamuodossa vai objektista itsenäisenä olla-verbinä. Tämä käyttöalan kaventuma on nykyespanjassa tapahtunut kehityskulku -- vielä muinaisespanjassa omistaminenkin ilmaistiin useimmiten verbillä haber klassisen latinan tapaan. Lisäksi verbiä tener, joka suomeksi tarkoittaa omistaa, käytetään tietyissä asioissa olla-verbin sijasta. Historiallisesti voidaan katsoa, että kielen osa-alueista verbit ovat lähimpänä kantakieli latinaa: hyvä esimerkki on indikatiivin preesensin taivutuspäätteet, jotka ovat yli tuhannessa vuodessa muuttuneet vain hieman. Muissa aika- ja tapaluokissa muutoksia on tapahtunut enemmän, mutta nekin ovat usein vain pinnallisia ja kehityskulku voidaan helposti päätellä. Tärkeimpiä kehityskulkuja ovat neljän verbikonjugaation tiivistyminen kolmeksi, liittoaikamuotojen kehittyminen (mahdollisesti germaanisen mallin mukaan, kuten suomessakin), ja eräiden taivutuskaavojen (esimerkiksi futuuri, konditionaali) uudelleenrakentuminen myöhäislatinan pohjalta. == Kielinäyte == == Kirjallisuus == === Espanjalaisia kirjailijoita === Miguel de Cervantes * Joxemari Iturralde * Federico García Lorca * Antonio Muñoz Molina * Manuel Vázquez Montalbán * Arturo Pérez-Reverte * Pablo Tusset === Latinalaisen Amerikan kirjailijoita === * Miguel Ángel Asturias * Mario Benedetti * Jorge Luis Borges * Carlos Fuentes * Gabriel García Márquez * Pablo Neruda * Octavio Paz * Ernesto Sábato * Mario Vargas Llosa * Isabel Allende == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Yle Oppiminen: Espanja. * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Espanjan kieli
179	Englannin kieli (engl. English language) on Englannissa syntynyt germaanisten kielten ryhmään kuuluva indoeurooppalainen kieli. Sitä käytetään virallisena kielenä muun muassa Kansainyhteisössä ja se on Yhdysvaltain enemmistökieli. Englanti on yksi maailmankielistä: se on maailman opetetuin ja ymmärretyin kieli, ja se on yleisesti käytössä lingua francana. Englantia käytetään useammin toisena tai vieraana kielenä kuin mitään muuta kieltä. Englantia osaavia ihmisiä on arvioitu maailmassa olevan yhteensä noin 600–1 700 miljoonaa. Englanti kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisten kielten läntiseen haaraan. Se kehittyi Britanniaan 400-luvulla tulleiden anglosaksien puhumista kielistä. Myös latina, kreikka, kelttiläiset kielet, muinaisnorja ja etenkin 1000-luvun normannivalloittajien muinaisranska ovat vaikuttaneet englantiin. Englannin kieltä, sen historiaa ja kirjallisuutta tutkiva kielitieteen ala on anglistiikka eli englantilainen filologia. ==Levinneisyys== ===Äidinkielenä=== Lähes 400 miljoonaa ihmistä puhuu englantia äidinkielenään.Algeo 2010, s. 182–183 Englanti on enemmistön äidinkieli Britteinsaarilla sekä joissain brittiläisen imperiumin entisissä siirtokunnissa ja territorioissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Eniten englantia äidinkielenään puhuvia on Yhdysvalloissa, 225 miljoonaa (yli 5-vuotiaista vuonna 2007). Suomessa oli vuoden 2012 lopussa 14 666 henkilöä, joiden äidinkieleksi oli rekisteröity englanti. ===Virallisena kielenä=== Brittiläisen imperiumin jäljiltä englanti on virallinen kieli useissa sellaisissakin Kansainyhteisön maissa, joissa se ei ole enemmistön äidinkieli, kuten Pakistanissa, Ghanassa, Intiassa, Nigeriassa, Etelä-Afrikassa, Keniassa, Ugandassa ja Filippiineillä. ===Toisena tai vieraana kielenä=== Englantia puhuu toisena kielenään maailmassa noin 150–375 miljoonaa ihmistä. Arvio englantia vieraana kielenä puhuvien ihmisten määrä ovat vaihdelleet määritelmän mukaan 100 miljoonasta miljardiin.McArthur 2002, s. 3 Euroopan unionin kansalaisista 38 % ilmoitti vuonna 2012 osaavansa englantia vieraana kielenä, ja englanti oli puhutuin vieras kieli 19:ssä niistä 25:stä EU-maasta, joissa se ei ole virallinen kieli. Maailman suurimman yksityisen kielikouluttajan EF Education Firstin vuonna 2013 järjestämien kielikokeiden mukaan parhaiten englantia vieraana kielenä osataan Tanskassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Suomessa, Norjassa, Puolassa ja Itävallassa, heikoimmin taas Irakissa, Libyassa ja Kambodžassa.Finns top-notch in English skills, Yle News 17.4.2015. ===Maailmankielenä=== Englannin kieli on nykyisin maailmankieli. Se on muun muassa kaupan, tekniikan ja kulttuurin tärkein kieli. Englanti on ollut yksi Yhdistyneiden kansakuntien virallisista kielistä sen perustamisesta 1945 lähtien.Economist Englannin kielen nousulle maailmankieleksi voidaan löytää useita syitä. Yksi on englannin kielen historiallinen luonne eri kielten sekoituksena ja kielenä, jota ei enää mielletä minkään kansakunnan ”omaisuudeksi”. Toinen syy on brittiläinen imperiumi, joka levitti englantia maapallon eri kolkkiin. Myös Yhdysvaltain nousu toisen maailmansodan jälkeen taloudellista, teknistä ja poliittista valtaa omaavaksi supervallaksi kasvatti englannin kielen merkitystä. Viime aikoina kiihtynyt globalisaatio on edesauttanut englannin kielen nousua kulttuurin, talouden ja kaupan yhteiseksi kieleksi, jonka avulla voidaan kommunikoida suoraan ilman tulkkien ja kääntäjien apua. Englannista on tullut myös Internetin valtakieli.Leppänen et al. 2008, s. 12–13 Ilmailussa ja lentoliikenteessä ICAO edellyttää lentäjiltä ja lennonjohtajilta tiettyä englannin kielen tasoa. Vaikka englanti nähdäänkin usein kansainvälistä asiointia helpottavana työkaluna, sen valta-asema on herättänyt monessa maassa myös huolta kielellisen monimuotoisuuden säilymisestä.Leppänen et al. 2008, s. 13–14 === Suomessa === Suomen peruskouluissa englanti valitaan lähes aina pakollisena opiskeltavaksi vieraaksi kieleksi. 99,4 prosenttia 7.–9.-luokkalaisista opiskeli sitä vuonna 2011. Englannista tuli vakituinen oppiaine tyttölyseoihin vuonna 1918 sekä poikakouluihin ja oppikouluihin 1941. Englannista tuli Suomen kouluissa eniten opiskeltu vieras kieli 1960-luvulla.Leppänen et al. 2008, s. 17–18 Englannin kieli on Suomessa yleistynyt etenkin 1980-luvulta alkaen muun muassa mainonnassa, nuorisomediassa ja tuotenimissä, ja suomen kieleen on tullut viime vuosikymmeninä paljon anglismeja.Leppänen et al. 2008, s. 20 Englanninkielinen opetus on yleistynyt Suomen yliopistoissa niillä aloilla, joilla opiskelijoita koulutetaan globaaleille työmarkkinoille. == Luokitus ja sukulaiskielet == Englanti kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisten kielten läntiseen haaraan. Samaan haaraan kuuluvat nykykielistä muun muassa skotti, friisi, saksa, hollanti ja afrikaans. Nykyenglanti pohjautuu muinaisenglantiin, joka oli hyvin läheistä sukua muinaisfriisille; englanti ja friisi luokitellaankin yhteiseen anglofriisiläisten kielten haaraan. Englannin tavoin myös skotti pohjautuu muinaisenglantiin. Muinaisenglantia seurannut ja nykyenglantia edeltänyt kielimuoto tunnetaan nimellä keskienglanti. ==Murteet ja muunnelmat== Englanti on levinneisyyteensä nähden yhtenäinen kieli. Sen päämurteet ovat brittienglanti ja amerikanenglanti, jotka ovat keskenään ymmärrettäviä. Amerikanenglanti on Yhdysvaltain hallitsevan aseman johdosta nykyisin maailmanlaajuisesti englannin merkittävin murre. Jotkut tutkijat pitävät afrikkalaisamerikkalaista englantia kokonaan omana kielenään. Myös esimerkiksi brittienglantiin perustuvat karibianenglanti, australianenglanti ja intianenglanti ovat tunnettuja ja omaleimaisia englannin murteita.McArthur 2002, s. 230, 312, 380 Kanadanenglannissa yhdistyy piirteitä niin brittienglannista kuin amerikanenglannistakin. Brittienglannin korrekteimpana muotona pidetään Etelä-Englannissa kehittynyttä koulutetun väen ja yläluokan aksenttia, joka sai 1900-luvun alussa nimekseen Received Pronunciation (’yleisesti oikeaksi hyväksytty ääntäminen’). Sitä käyttävät muun muassa Englannin kuninkaalliset ja yleisradioyhtiö BBC, ja sitä on kutsuttu myös kuninkaan/kuningattaren englanniksi, BBC:n englanniksi ja oxfordinenglanniksi.McArthur 2002, s. 39–41 Englannin kielen pohjalta on syntynyt myös useita pidgin- ja kreolikieliä.Crystal 2004, s. 436–437 ==Etymologia== Kielen omakielinen nimi English tulee itäisen Britannian 400-luvulla valloittaneista angleista. Koko maata alettiin pian kutsua heidän mukaansa latinalaisittain Angliaksi, ja nimestä käytettiin myös Engl- alkuista rinnakkaismuotoa. Sana Englisc esiintyy muinaisenglantilaisessa kirjallisuudessa ensi kertaa 880-luvulla, tarkoittaen sekä englantilaista (adj.) että englannin kieltä.Crystal 2004, s. 26–27 == Historia == ===Muinaisenglanti=== Englanti pohjautuu nykyisessä Luoteis-Saksassa ja Tanskan Slesvigissä asuneiden anglien ja saksien kieliin ja murteisiin. Nämä kansat valloittivat 400-luvulta alkaen yhdessä Jyllannin juuttien kanssa kelttiläis-roomalaisesta Britanniasta nykyisen Englannin alueen.Crystal 2004, s. 19–21 Vulgaarilatina ja klassinen latina toivat englannin kielen mannereurooppalaisiin esimuotoihin vaikutteita jo ennen anglien ja saksien (yhteisnimitykseltään anglosaksit) saapumista Britanniaan. Latinan vaikutus anglosaksien kieleen jatkui Britanniassa myös roomalaisten lähdön jälkeen 400-luvulla.Crystal 2004, s. 59–60 Muinaisenglannin kirjakieli syntyi 600-luvulla, kun englantilaiset munkit alkoivat kirjoittaa osittain englanniksi.Crystal 2004, s. 27–28 Kieltä oli aluksi kirjoitettu riimuilla, mutta kristinuskon vaikutuksesta sille kehitettiin latinalaisperäinen aakkosto. Joillekin äänteille otettiin riimukirjoituksesta kuitenkin edelleen omat merkit (kuten Þ [θ]/[ð]), joita ei nykyisin kuitenkaan enää käytetä.McArthur 2002, s. 26 Kirjurit pyrkivät yleensä ääntämyksenmukaiseen kirjoitusasuun, mutta esimerkiksi vokaalien yhteensopimattomuus latinalaisten kirjaimien kanssa, murteiden erot ja latinan käytännöt aiheuttivat sanojen kirjoitusasun vaihtelua, joka säilyi kielessä aina 1700-luvulle saakka.Crystal 2004, s. 41–43 Säilyneiden tekstien perusteella muinaisenglanti jaetaan neljään päämurteeseen: wessexiläiseen, kentiläiseen, mercialaiseen ja northumbrialaiseen, joista kahta jälkimmäistä on kutsuttu myös yhteisesti angliksi.Crystal 2004, s. 34 Muinaisenglanti eroaa nykyenglannista niin paljon, että sen riittävä ymmärtäminen vaatii nykyenglantia ymmärtävältäkin paljon opiskelua. Muinaisenglannin kielioppi muistuttaa sijamuotoineen, verbimuotoineen ja sukuineen enemmän saksaa tai latinaa kuin nykyenglantia, ja sitä äännettiin ja kirjoitettiin myös hyvin eri tavalla kuin nykyenglantia.McArthur 2002, s. 26–29 Kelttiläiset kielet säilyivät saaren reuna-alueilla Skotlannissa, Walesissa, Cornwallissa ja jossain määrin myös Cumbriassa, joita germaanit eivät asuttaneet.Crystal 2004, s. 23 Muinaisenglantiin tuli kelttien kielistä kuitenkin vain vähän lainoja.Crystal 2004, s. 29–30 800–1000-luvuilla saaren pohjois- ja itärannikolle asettuivat viikingit, jotka puhuivat englannin pohjoisgermaanista sukulaiskieltä muinaisnorjaa. Se ei aluksi vaikuttanut englantiin kovinkaan paljon paikannimiä lukuun ottamatta: vuosien 800–1200 välillä omaksutusta 150 skandinaavisesta lainasanasta vain 25 on säilynyt nykyenglantiin. Muinaisnorjan vaikutus englantiin onkin pääasiassa peräisin vasta keskienglannin ajalta.Crystal 2004, s. 65, 70–74 Muinaisenglantiin alkoi viimeistään 800-luvulta lähtien tulla vaikutteita myös muinaisranskasta maiden uskonnollisten ja poliittisten yhteyksien kautta, joskin ranskalaisten lainasanojen määrä tuolta ajalta on pieni.Crystal 2004, s. 78–79 ===Keskienglanti=== Vuonna 1066 normannit valloittivat Englannin, ja sitä seuranneiden 300 vuoden aikana normannikuninkaat ja ylhäisö puhuivat ja kirjoittivat vain muinaisranskaa ja sitä seuranneita ranskan uudempia muotoja.Crystal 2004, s. 120 Englanti säilytti kuitenkin asemansa tavallisen kansan kielenä.Crystal 2004, s. 124 Normannivalloituksen alkua pidetään usein keskienglantina tunnetun kielimuodon syntyajankohtana, joskin moni ajoittaa vaiheen alun vasta 1100-luvulle.Crystal 2004, s. 105 Englantiin siirtyi suuri määrä normannien käyttämiä sanoja ja muita kielen piirteitä, jotka ovat säilyneet nykypäivään saakka. Muinaisenglannin monet vanhagermaaniset taivutusmuodot ja päätteet katosivat keskienglannin aikana, ja tilalle tulivat sanajärjestyksen vaihtelu ja prepositioilmausten runsaus.Crystal 2004, s. 100 Myös ääntäminen muuttui niin että muinaisenglannin vakiintunut kirjakieli oli 1100-luvulla jo nopeasti vanhentunut.Crystal 2004, s. 113 Toisen vuosituhannen alussa myös muinaisnorjan sanasto oli jo levinnyt englannin puhekieleen. Vuoden 1200 jälkeen skandinaavisia sanoja alkoi esiintyä entistä useammin myös englannin kirjakielessä, ja ne korvasivat monet anglosaksiset sanat laajalti kielen perussanastossa. Nykyenglannin yleiskielessä on noin 400–500 muinaisnorjalaista lainasanaa tuolta ajalta ja murteissa sitäkin enemmän. 1300-luvulla englanniksi kirjoittanutta Geoffrey Chauceria pidetään keskienglannin kirjakielen merkittävimpänä kehittäjänä.Lerer 2007, s. 70 Keskienglannin vaihetta pidetään ”englannin murteiden kautena”, sillä kirjakieli seurasi lukuisten paikallisten, toisistaan paljon eronneiden murteiden kielioppia ja ääntämystä.Lerer 2007, s. 86–87, 99 Keskienglannin päämurteet olivat Kentin murre, eteläinen, itä-midlandilainen, länsi- midlandilainen ja northumbrialainen murre.Lerer 2007, s. 91 Vuosien 1450–1700 välillä tapahtuneessa suuressa vokaalisiirroksessa englannin äännejärjestelmä muuttui, kun monet keskienglannin vokaalit vaihtuivat toisiksi.Lerer 2007, s. 101–102 1500-luvun puoliväliin mennessä englannin kirjakieli oli erkaantunut ääntämisestä, vaikka yksityisessä kirjeenvaihdossa noudatettiinkin vielä paikallista ääntämystä. Myös Englannin ensimmäinen kirjanpainaja William Caxton suosi uutta kirjoitustapaa.Lerer 2007, s. 115–116 ===Nykyenglanti=== Näytelmäkirjailija William Shakespeare vaikutti merkittävästi englannin kieleen 1600-luvun taitteessa, ja hänen ajastaan katsotaan nykyenglannin vaiheen alkaneen. Shakespeare keksi lähes 6 000 uutta sanaa ja kehitti myös kielioppia.Lerer 2007, s. 129 1600-luvun alku on englannin kielen historiassa aikaa, jolloin kieleen tuli eniten uusia sanoja, osa lainattuja ja osa omaperäisiä. Monien vanhojen sanojen merkitykset myös muuttuivat.Lerer 2007, s. 142–143 Pelko kielen liian nopean laajenemisen ja muutoksen vaikutuksista synnytti ensimmäiset englannin kielen sanakirjat, kieliopit ja ääntämisoppaat. Englantilaisen Samuel Johnsonin sanakirja A Dictionary of the English Language (1755) vakiinnutti kielen oikeinkirjoituksen ja kieliopilliset muodot, kodifioi ääntämisen sekä laajensi jokapäiväisen elämän sanastoa. Yhdysvaltalaisen Noah Websterin Dictionary of the American Language (1828) teki saman Yhdysvalloissa syntyneelle amerikanenglannille.Lerer 2007, s. 167–168 Sanakirjat synnyttivät kieleen oikeakielisyyden käsitteen ja korrektina pidetyn yleiskielen (Englannissa Standard English ja Yhdysvalloissa Standard American English). 1700-luvun lopulla englannin kieli oli jo saavuttanut lähes nykyisen muotonsa niin kieliopin, ääntämisen kuin oikeinkirjoituksenkin suhteen: sen sanasto on senkin jälkeen laajentunut maailman muuttuessa. Brittiläisen imperiumin hallinto on levittänyt englannin kielen käyttöä maailman eri kolkkiin.Crystal 2004, s. 3–4 ==Sanasto== Englannin kieli on omaksunut lainasanoja 1 600 vuoden historiansa aikana useasta kielestä. Nykyenglannin sanastosta lähes 70 prosenttia on lainattu muualta. Latinan ja ranskan kielen laajamittaisen lainaamisen ansiosta yli puolet englannin kielen sanastosta on romaanista alkuperää.Lerer 2007, s. 141 Vanhat germaaniset sanat muodostavat yhä kuitenkin englannin kielen perussanaston: sadasta yleisimmästä sanasta germaanisia on 97 % ja tuhannesta yleisimmästä vielä 57 %. Englannin alkuperäinen sanasto on länsigermaanista.Crystal 2004, s. 59 Latinasta tuli paljon lainasanoja jo englannin esimuotoihin ja vielä huomattavan paljon lisää muinaisenglannin aikana vuosina 450–1100.Crystal 2004, s. 62–64 Kelttien kielistä englantiin tuli vain vähän lainoja. Muinaisnorjasta lainasanoja on tullut vuodesta 800 alkaen, mutta suurin osa skandinaavisista lainasanoista on peräisin vasta keskienglannin ajalta. Ranskalaisia lainasanoja kieleen alkoi tulla 800-luvulta lähtien. Normannivalloituksen jälkeen vuodesta 1066 englannin kieleen tuli kolmen vuosisadan aikana suuri määrä yläluokan omaksumia ranskankielisiä lainasanoja.Crystal 2004, s. 132–133 Ranskasta lainatut sanat, jotka liittyivät usein uskontoon, hallintoon, lakiin ja kulttuuriin, olivat usein monitavuisia, kun vanhemmat anglosaksiset perussanat olivat yksitavuisia.Lerer 2007, s. 68 1200-luvulla englantiin alkoi tulla myös keskiranskalaisia lainasanoja.Lerer 2007, s. 69 Alla olevassa taulukossa on esimerkkejä eri kielistä englantiin tulleista sanoista.Algeo 2010, s. 247–267 Kieli Esimerkkejä alkuperäinen tree, stone, house, bird, land, friend, father, love, help, one, two, three, north, down, I, you, he, from, have, after latina candle, crystal, demon, temple, nature, relation, medicine, discuss, complete, strict, area, gradual, ultimate kreikka latinan tai ranskan kautta: dilemma, drama, electric, theory, center, comedy, cycle, machine, pause suoraan kreikasta: agnostic, phone, telegram kelttiläiset kielet whiskey, plaid, slogan skandinaaviset kielet skill, skirt, skin, sky, hit, fellow, law, get, give, window, take, want ranska castle, prison, government, country, court, crime, clergy, preach, prince, baron, captain, beef, pork, roast, dignity, fool, fruit, horrible, letter, mirror, safe, search, secret, single, courage, figure, amateur, debris, naive Englannin kielessä on nykyisin poikkeuksellisen laaja sanasto, jonka laajuutta on tosin vaikea määritellä tarkasti. Englantilaisen Oxford English Dictionary -sanakirjan toisessa laitoksessa (1989) on noin 171 000 käytössä olevaa erillistä sanaa, ja kielen sanojen yhteismääräksi ilman teknistä tai alueellista sanastoa arvioitiin yli 250 000. Vuoden 2011 sanakirjassa on kaiken kaikkiaan yli 600 000 sanamuotoa. Erään tutkimuksen mukaan koulutettu englantilainen käyttää aktiivisesti noin 50 000 sanaa.Crystal 2004, s. 317 Allaolevassa taulukossa esimerkkejä brittienglannin ja amerikanenglannin sanastojen eroista: Brittienglanti Amerikanenglanti Suomenkielinen käännös autumn fall syksy flat apartment kerrostaloasunto garden yard piha lift elevator hissi lorry truck kuorma-auto metro, underground, tube subway metro pavement sidewalk jalkakäytävä pram stroller lastenrattaat petrol gas, gasoline bensiini face flannel washcloth pesulappu football soccer jalkapallo railway railroad rautatie shopping trolley shopping cart ostoskärry tap faucet hana trousers pants housut jumper sweater villapaita biscuit cookie keksi boot trunk (of a car) auton tavaratila bonnet hood (of a car) auton konepelti torch flashlight taskulamppu post mail, mailbox posti caravan trailer, mobile home asuntovaunu bum/arse butt/ass takapuoli grey gray harmaa film movie/motion picture elokuva == Kielioppi == Englannin kielessä on jäljellä enää vähän taivutusmuotoja useimpiin muihin indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna. Siinä ei ole myöskään kieliopillista sukua. Lauseiden merkitys määräytyy suurelta osin sanajärjestyksen perusteella.Lerer 2007, s. 6 Prepositioita on runsaasti ja niiden käyttö on monipuolista.Rekiaro 2007, s. 202–212 ===Substantiivit=== Monikon pääte on yleensä -(e)s. Joillakin sanoilla monikko ilmenee vokaalivartalon muutoksena, kuten foot – feet, mouse – mice, sheep – sheep. Jotkin vierasperäiset sanat säilyttävät alkuperäisen monikkonsa, kuten medium – media. Yksikkömuotoisiin ryhmäsanoihin liittyvä verbi voi olla monikossa, esimerkiksi the staff are.Rekiaro 2007, s. 10–18 Yksikön epämääräinen artikkeli on a/an; monikossa ei ole epämääräistä artikkelia. Määräinen artikkeli on the.Rekiaro 2007, s. 20–33 Omistamista ilmaistaan usein genetiivin kaltaisella ’s-päätteellä. S-päätteisissä monikoissa tämä sulautuu monikon tunnukseen, ja omistamista ilmaisemaan jää kirjoituksessa pelkkä heittomerkki. Esineistä ja asioista käytetään usein of-prepositiorakennetta.Rekiaro 2007, s. 36–37 ===Adjektiivit=== Adjektiivin vertailumuodot ovat komparatiivi -er ja superlatiivi the -est. Joidenkin adjektiivien, etenkin pitkien, tai partisiippien (kuten scared), kohdalla käytetään vertailumuotoja more – most. Epäsäännöllisiä adjektiiveja ovat muun muassa good – better – the best (’hyvä’) ja many – more – the most (’paljon’).Rekiaro 2007, s. 112–115 ===Adverbit=== Tapaa kuvaava adverbin pääte on -ly, esimerkiksi careful – carefully (’varovasti’). Joissakin sanoissa adjektiivi ja adverbi ovat samannäköisiä, esimerkiksi straight (’suora’ ja ’suoraan’).Rekiaro 2007, s. 118–115 ===Pronominit=== Persoonapronominit eri muotoineen ovat:Rekiaro 2007, s. 126–130 muoto subjekti objekti possessiivi (ja ilman substantiivia) yks. 1. pers. I me my (mine) yks. 2. pers. you you your (yours) yks. 3. pers. he/she/it him/her/it his/her/its (his/hers/) mon. 1. pers. we us our (ours) mon. 2. pers. you you your (yours) mon. 3. pers. they them their (theirs) ===Verbit=== Verbin aikamuotoja ovat preesens, imperfekti (oik. preteriti), perfekti, pluskvamperfekti, futuuri ja futuurin perfekti. Näistä jokaisella on yleis- ja kestomuoto. Kestomuoto kuvaa jatkuvaa toimintaa ja yleismuoto tavallisesti esimerkiksi päättynyttä tai lyhyttä tapahtumaa.Rekiaro 2007, s. 42–46 Alla olevassa taulukossa on säännöllisen to talk (’puhua’) -verbin taivutus aikamuodoissa yksikön kolmannessa persoonassa:Rekiaro 2007, s. 74–75 aikamuoto yleis- kesto- preesens talks is talking imperfekti talked was talking perfekti has talked has been talking pluskvamperfekti had talked had been talking futuuri will talk will be talking futuurin perfekti will have talked will have been talking Tulevaa aikaa voi kuvata joskus myös preesensillä tai be going to -rakenteella.Rekiaro 2007, s. 64–65 Aikamuodot (kuten myös pronominit sekä ajan ja paikan määreet) muuttuvat tietyissä tilanteissa siirryttäessä suorasta esityksestä epäsuoraan.Rekiaro 2007, s. 184 Verbin tapaluokkia ovat indikatiivi, imperatiivi (joka on perusmuodon kaltainen) ja konditionaali (joka muodostetaan would-apuverbillä). Konditionaalilla on neljä muotoa: nykyajan ja menneen ajan yleis- ja kestomuodot.Rekiaro 2007, s. 66–73 Säännölliset verbit taipuvat kuten talk- verbi: talk – talked – talked.Rekiaro 2007, s. 74 Englannissa on hyvin paljon epäsäännöllisiä verbejä, kuten go – went – gone (’mennä’).Rekiaro 2007, s. 79 Vaillinaisia apuverbejä (joilta puuttuu tiettyjä muotoja) ovat muun muassa can/could, must, may/might, shall, will, should, would.Rekiaro 2007, s. 86 Passiivi muodostetaan apuverbillä be (’olla’), joka taipuu aikamuodon ja subjektin mukaan, esimerkiksi The house was painted (’Talo maalattiin’).Rekiaro 2007, s. 98 Myös we-, you-, they-, one- ja people- muotoisia passiiveja voidaan käyttää, esimerkiksi They say that... (’Sanotaan että...’).Rekiaro 2007, s. 102 Gerundi on verbin -ing-päätteinen muoto. Sitä käytetään esimerkiksi partisiipin preesensissä, kuten flying (’lentävä’); tai -minen-muodossa, kuten swimming (’uiminen’).Rekiaro 2007, s. 104 Lauseenvastikkeita esiintyy lähinnä kirjoitetussa kielessä. Yleisimpiä lauseenvastikkeita on -ing, esimerkiksi looking (’näyttäen’). Muita lauseenvastikkeena käytettyjä muotoja ovat partisiipin perfekti ja infinitiivi.Rekiaro 2007, s. 194 ===Sanajärjestys=== Englannin sanajärjestys on väitelauseissa suora (subjekti– predikaatti– objekti) ja kysymyksessä joskus käänteinen, esimerkiksi silloin kun kysymyssana ei ole subjektina (kuten Who do you live with?). Adverbiaalit ovat yleensä lauseen lopussa, järjestyksessä tapa – paikka – aika.Rekiaro 2007, s. 168–171 ===Muodollinen subjekti=== Muodollisia subjekteja ovat it ja there, esimerkiksi It was lovely in May (’toukokuussa oli ihanaa’) tai There are apples in the basket (’korissa on omenoita’).Rekiaro 2007, s. 174 == Äänneoppi == ===Konsonantit=== Englannin konsonantitGiegerich 1995, s. 41 Labiaali Labiodentaali Dentaali Alveolaari Postalveolaari Palataali Velaari Glottaali Klusiilit p b t d k g Nasaalit m n ŋ Frikatiivit f v θ ð s z ʃ ʒ x ʍ h Affrikaatat t͡ʃ d͡ʒ Approksimantit r j w Lateraalit l Alla olevassa taulukossa ovat kaikille englannin aksenteille yhteiset konsonanttifoneemit ja niiden yleisimpiä kirjoitusmuotoja:Giegerich 1995, s. 34, 37 p b t d k, c, ck g ch j, dg, g, ge f v th th s, c z, s sh, ss, ti, ce s ch w m l n r y h, wh ng, n Soinnittomat klusiilit (p, t, k) aspiroituvat painollisen tavun alussa (kuten sanassa pen [pʰɛn]). Ne eivät aspiroidu painottomissa tavuissa (kuten sanassa dipper) tai s-kirjaimen perässä (kuten sanassa spun), eivätkä ne aina aspiroidu sanan lopussa.Giegerich 1995, s. 219 Sibilantit /ʃ/ ja /ʒ/ ovat yleensä labialisoituneet eli ne äännetään pyörein huulin.Roach 1999, s. 50 Amerikan- ja skotlanninenglannissa wh äännetään yleensä sanan alussa /ʍ/, joka on oma foneeminsa ja ääntyy muuten samoin kuin /w/ mutta soinnittomana.Roach 1999, s. 51 /r/ on yleensä retrofleksinen, mutta skottienglannissa se on yhä yksi- tai monitäryinen tremulantti. Englannin kielen eri aksentit voidaan jakaa /r/:n ääntämisen mukaan kahteen ryhmään: roottisiin ja ei-roottisiin. Ei-roottisissa aksenteissa /r/ äännetään vain tavun alussa ja vokaalien välissä, mutta roottisissa aksenteissa /r/ äännetään aina (kuten sanoissa beard ja war). Roottisten aksenttien esiintymisalueita ovat Lounais-Englanti, Skotlanti, Irlanti, Länsi- ja Pohjois-Yhdysvallat, Kanada, Barbados ja osa Jamaikaa. Ei- roottisten aksenttien esiintymisalueita ovat suurin osa Englantia, Wales, Etelä-Yhdysvallat, New Yorkin osavaltio ja Uusi-Englanti, Australia ja Uusi- Seelanti, suurin osa Karibiaa ja Afrikka. Myös suurin osa afroamerikkalaisista puhuu ei-roottisesti.McArthur 2002, s. 449 Foneemilla /l/ on kaksi allofonia, [l] ja tumma [ɫ]. Jälkimmäinen esiintyy tavujen lopussa, kuten sanoissa hill [hɪɫ] ja elbow [ɛɫboʊ]. Skotlanninenglannissa se esiintyy muissakin paikoissa.Giegerich 1995, s. 211 Glottaaliklusiili esiintyy joissain englannin murteissa, kuten cockneyssa ja skotlanninenglannissa.Giegerich 1995, s. 225 Amerikanenglannissa ja Ulsterin englannissa esiintyy alveolaarinen napausäänne [ɾ], esimerkiksi /t/:n ja /d/:n allofonina sanoissa latter ja ladder [laɾr].Giegerich 1995, s. 226 Englannin kielen sana voi alkaa enintään kolmella konsonantilla (kuten string) ja päättyä jopa neljään konsonanttiin (kuten twelfths).Roach 1999, s. 68–71 Tavu rakentuu vokaalin ympärille ja on muotoa KKKVKKKK (konsonantteja voi olla vähemmänkin aina yksinäisen vokaalin muodostamaan tavuun asti). Myös tietyt konsonantit (/l/, /r/ tai nasaali) voivat toimia tavussa vokaalin asemassa.Roach 1999, s. 78–79 ===Vokaalit=== Vokaaleja englannin kielessä on moniin muihin kieliin verrattuna varsin paljon.Roach 1999, s. 14 Aksenttien välillä esiintyy lisäksi suuria vokaalinvaihteluita.Roach 1999, s. 4−5 Alla olevassa kuvassa ovat englannin kielen vokaalit ääntämispaikkoineen:Roach 1999, s. 14−19 Brittiläisessä standardienglannissa pitkien ja lyhyiden vokaalien ero ei ole foneettinen. Kontrasti on sen sijaan tiukkojen ja höllien vokaalien välillä – näiden pituus vaihtelee allofonisesti. Höllä vokaali (kuten /ɪ/) on sentralisoitunut ja sen artikulointi on epätarkempaa kuin tiukan vokaalin (kuten /i/), joka lausutaan selkeästi artikuloiden.Giegerich 1995, s. 228 Murteesta riippuu, muuttuuko pituus. Skottienglannissa höllät vokaalit ovat aina lyhyitä, mutta tiukat voivat olla lyhyitä tai pitkiä.Giegerich 1995, s. 229 Alla olevassa taulukossa on Received Pronunciation -aksentissa käytettävien vokaalifoneemien yleisimpiä kirjoitusmuotoja esimerkkisanoineen:Giegerich 1995, s. 45, 47 ee, ea bee, beat i bit a, ai, ay same, bait, hay e pet a, ar, (am. engl. myös o) bath, car, (cot) a bat oo, u, oe boot, Luke, shoe u, oo put, look o, oa, ow pole, boat, show u, o putt, done ou, aw, or bought, dawn, short o, ou lock, cough i, y bite, shy ou, ow bout, now oi, oy voice, boy ear, eir, eer beard, weird, beer air, ear, are laird, bear, fare our, ure tour, pure ir, ear, or, ur, er bird, heard, word, fur, her o, e, a painottomassa tavussa Foneemit /e/ ja /o/ ääntyvät useimmissa murteissa diftongisina [eɪ] ja [oʊ]. Joskus myös /i/ ja /u/ äännetään diftongisesti [ɪi] ja [ʊu]Giegerich 1995, s. 50 Amerikanenglannissa /r/ yhdistyy edeltävän vokaalin kanssa usein r-sävyiseksi vokaaliksi, esimerkiksi /ɜ/ plus /r/ → [ɚ].Giegerich 1995, s. 64–65 ====Suuri vokaalisiirtymä==== Suuressa vokaalisiirtymässä 1400- ja 1700-lukujen välillä englannin kielen pitkät vokaalit saivat nykyisen muotonsa. Samalla vokaalien kirjoitusmuoto ja ääntäminen erkaantuivat toisistaan. Vokaalisiirtymän ensimmäisessä vaiheessa ylävokaalit /i/ ja /u/ diftongiutuivat muotoon /aɪ/ ja /aʊ/; näin sana my [mi] alettiin lausua [maɪ] ja hus (nyk. house) [hus] alettiin lausua [haʊs]. Näiltä vokaaleilta vapautuneeseen tilaan nousivat välivokaalit /e/ ja /o/ sekä alavokaali /a/. Vokaalisiirtymä tapahtui vaiheittain, ja jotkin sanat jäivät sen ulkopuolelle (kuten break). Alla olevassa taulukossa ovat tärkeimmät vokaalimuutokset vuosisadoittain:Lerer 2007, s. 101–114 1400 1500 1600 Nykyisin Esimerkkisanoja i ei ɛi ai bite e i i i meet ɛ ɛ e i meat a a ɛ eɪ mate u ou ɔʊ aʊ out o u u u boot ɔ ɔ ɔo o boat Useiden englannin kielten sanojen kirjoitusmuodoksi on vakiintunut 1400-luvun kirjoitusmuoto, joka noudattaa silloista ääntämistä. ===Sanapaino=== Sanapaino vaihtelee englannin kielessä sanoittain ja voi esiintyä niin sanan alussa, keskellä kuin joskus harvoin lopussakin. Jokaisessa nominissa, verbissä, adjektiivissa tai adverbissa on yksi pääpainollinen tavu ja joskus joitain sivupainollisia. Painottomien tavujen vokaali on švaa-vokaali /ə/. Paino on englannissa osittain foneeminen: on minimipareja, joissa paino on eri tavuilla, kuten ’pervert (’perverssi’; paino ensimmäisellä tavulla) ja per’vert (’vääristää’; paino viimeisellä tavulla).Giegerich 1995, s. 179–186 ===Intonaatio=== Englannin kieli ei ole tonaalinen kieli, eli sanojen merkitys ei riipu sävelkorkeudesta. Sävelkorkeuden vaihtelulla voidaan englannissa kuitenkin korostaa tai selkeyttää lauseen merkitystä, ja sen käyttö on yleistä.Roach 1999, s. 134–136 Englannin yleisimmät toonit merkityksineen ovat alla olevassa taulukossa:Roach 1999, s. 138–140, 167–168 Tooni Esimerkkejä Käyttö ja merkitys laskeva yès; I’m cèrtain neutraali, lopullinen toteamus: ”niin”; ”olen varma siitä” nouseva yés jatkoa odottava: ”niin?”, ”entä sitten?”, ”kerro lisää” réd, brówn, blùe luettelossa (viimeinen sana laskevalla toonilla) is it óver? kysymyslauseessa laskeva–nouseva yěs; it’s pǒssible varovainen myöntyminen, ”ehkäpä niin”; ”saattaa olla” nouseva–laskeva yês vahva myöntyminen, ”aivan!” you were fîrst ihmettely, vaikuttuminen: ”olit ensimmäinen!” ===Elisio=== Elisio eli äänteiden poisjääminen on englannin puhekielessä melko yleistä. Yleisimpiä usein poisjääviä foneemeja ovat klusiilia seuraava heikko vokaali (kuten today [t’deɪ]), monimutkainen konsonanttiyhtymä (kuten acts [aks]), ja of-sanan [v] ennen konsonanttia. Jotkin sanat lisäksi äännetään puheessa lyhyinä, kuten had > ’d, has > ’s, will > ’ll, have > ’ve ja are > ’re.Roach 1999, s. 127–128 == Oikeinkirjoitus == Englantia kirjoitetaan latinalaisen aakkoston 26 kirjaimella A––Z. Tarkkeita käytetään joissain vierasperäisissä sanoissa, kuten café, fiancée (’morsian’) ja naïve (’naiivi’). Monessa sanassa niiden käyttö kuitenkin vähitellen vähenee. Englannin oikeinkirjoitus on nykyisin poikkeuksellisen epäsäännöllistä. Muinaisenglannin oikeinkirjoitus oli vielä säännöllinen, mutta normannivalloituksen jälkeen kielen ääntäminen muuttui nopeasti mutta oikeinkirjoitusta ei muutettu. Suuressa vokaalisiirtymässä englannin vokaalien ääntäminen muuttui edelleen merkittävästi. Kirjapainon käyttöönotto myös vakiinnutti sillä hetkellä käytössä olleen kirjoitustavan.Lerer 2007, s. 101–102, 115–116 ===Murteiden väliset erot=== Amerikanenglannin ja brittienglannin välillä on joitain eroja oikeinkirjoituksessa. Merkittävimpiä eroja ovat -or/-our (am. color, br. colour); -ter/-tre, -ger/-gre ym. (am. center, theater, meager; br. centre, theatre, meagre); e/oe ja e/ae (am. estrogen, esthetics, pedophile, br. oestrogen, aesthetics. paedophile); -l-/-ll- (am. fulfillment, traveler, br. fulfilment, traveller); -ize/-ise (am. finalize, br. finalise); -lyze/-lyse (am. analyze, br. yl. analyse); -og/-ogue (am. dialog, br. dialogue). Amerikkalaiset kirjoitusmuodot ovat usein brittiläisiä muotoja lyhyempiä. Amerikanenglannissa ei homofoneja pyritä välttämään yhtä usein kuin brittienglannissa, kuten sanassa cheque (br.) / check (am. ’sekki’).McArthur 2002, s. 249–251. ===Uudistamispyrkimykset=== Useita yrityksiä englannin kirjoitussääntöjen uudistamiseksi on tehty, mutta mikään niistä ei ole saanut laajaa kannatusta. Benjamin Franklin esitteli asuessaan Lontoossa vuonna 1768 kirjoituksessaan A Scheme for a new Alphabet and a Reformed Mode of Spelling foneettisen kirjoitusjärjestelmän. Deweyn luokittelun kehittäjä Melvil Dewey ajoi myös asiaa: hän jopa vaihtoi etunimensä Melvillestä yksinkertaisempaan muotoon Melvil ja kirjoitti osan elämästään sukunimensä muodossa Dui. Yhdysvaltalainen liikemies Andrew Carnegie perusti vuonna 1906 arvovaltaisen komitean tutkimaan oikeinkirjoituksen yksinkertaistamista, ja presidentti Theodore Roosevelt yritti ajaa komitean ehdotusta turhaan läpi maan hallinnossa. == Lähteet == * * * * * * * * * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Reime, Hannu: Viikon kieli: Englanti. Ylen Elävä arkisto. * Sanakirja.org Ilmainen suomi–englanti–suomi-sanakirja * BBC: How English evolved into a global language * The Times of India: Indiaspeak: English is our 2nd language * The University of Edinburgh: Accents of English from Around the World * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:87 Kielitiede	Englannin kieli
180	Eteläiset dynastiat (南朝 [nán cháo]) hallitsivat osaa Kiinasta 420–589. Ajanjaksoa kutsutaan Pohjoisten ja eteläisten dynastioiden kaudeksi, sillä samaan aikaan Kiinan pohjoisosia hallitsivat Pohjoiset dynastiat. Eteläiset dynastiat olivat: # Song-dynastia 420–479 # Qi-dynastia 479–502 # Liang- dynastia 502–557 # Chen-dynastia 557–589 == Katso myös == * Kiinan dynastiat * edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia * vallitseva aikakausi: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat * samanaikainen kausi: Pohjoiset dynastiat * seuraava kausi: Sui-dynastia * 400-luku * 500-luku Luokka:Kiinan dynastiat	Eteläiset dynastiat
181	Chen-dynastia (陳 (yksinkertaistetuin merkein 陈) [chén]) hallitsi osaa Etelä- Kiinasta 557–589. Chen-dynastia oli yksi Eteläisistä dynastioista. Muut Eteläiset dynastiat olivat: # Song-dynastia 420–479 # Qi-dynastia 479–502 # Liang-dynastia 502–557 Chen-dynastia oli heikkojen sotilasjohtajien hallintoa. Sen valloitti Yang Jian (楊堅), joka perusti Sui-dynastian ja yhdisti Kiinan jälleen. == Katso myös == * Kiinan dynastiat * edellinen kausi: Itäinen Jin- dynastia * vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat * vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat ** edeltäjä: Liang- dynastia * vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat * seuraava kausi: Sui-dynastia * 500-luku Luokka:Kiinan dynastiat	Chen-dynastia
182	Liang-dynastia (梁 [liáng]) hallitsi osaa Etelä-Kiinasta 502 – 557. Liang- dynastia oli yksi Eteläisistä dynastioista. Muut Eteläiset dynastiat olivat: # Song-dynastia 420 – 479 # Qi-dynastia 479 – 502 # Chen-dynastia 557 – 589 Liang-dynastia oli buddhalaisuuden kulta-aikaa Etelä-Kiinassa. Jiangkangissa sijaitsevassa hovissa kulttuuri kukoisti. Tämäkin rauhanaika kuitenkin päättyi sotilasperheiden (shijia 士家, binghu 兵戶) kapinointiin. == Katso myös == * Kiinan dynastiat * edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia * vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat * vallitseva aikakausi Etelä- Kiinassa: Eteläiset dynastiat edeltäjä: Qi-dynastia seuraaja: Chen- dynastia * vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat * seuraava kausi: Sui-dynastia * 500-luku == Aiheesta muualla == * Radio86.fi: Liang-dynastia Luokka:Kiinan dynastiat	Liang-dynastia
183	Qi-dynastia (齊 (yksinkertaistetuin merkein 齐) [qí]) hallitsi osaa Etelä- Kiinasta 479–502. Qi-dynastia oli yksi Eteläisistä dynastioista. Muut Eteläiset dynastiat olivat: # Song-dynastia 420–479 # Liang-dynastia 502–557 # Chen-dynastia 557–589 Qi-dynastian aikana keskushallitus yritti heikentää suurmaanomistajien valtaa ja teloitti aatelisherroja, mikä johtikin sen pikaiseen kukistumiseen. == Katso myös == * Kiinan dynastiat * edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia * vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat * vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat edeltäjä: Song-dynastia seuraaja: Liang-dynastia * vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat * seuraava kausi: Sui-dynastia * 400-luku * 500-luku == Aiheesta muualla == *Radio86.fi: Eteläinen Qi -dynastia Qi	Qi-dynastia
184	Song-dynastia (宋 [Sòng]) hallitsi osaa Etelä-Kiinasta 420–479. Song-dynastia oli yksi Eteläisistä dynastioista. Myös 960–1279 Kiinassa vallitsi Song- dynastia, jota ei pidä sekoittaa tähän. Muut Eteläiset dynastiat olivat: # Qi- dynastia 479–502 # Liang-dynastia 502–557 # Chen-dynastia 557–589 Liu Yu (劉裕) aloitti Song-dynastian syrjäyttämällä Itäisen Jin-dynastian keisari Gongin 420. Dynastiasta käytetäänkin joskus nimitystä Liu-Song-dynastia (劉宋 [Liú Sòng]) hänen nimensä mukaan ja erotteena myöhemmästä Song-dynastiasta. Tämä lyhytikäinen dynastia merkitsi rauhan aikaa Etelä-Kiinassa. Silloin myös tasa- arvoistettiin verotusjärjestelmä, joka aiemmin oli kohdellut syntyperäisiä ihmisiä ja maahanmuuttajia eri tavalla. == Katso myös == * Kiinan dynastiat * edellinen kausi: Itäinen Jin-dynastia * vallitseva aikakausi Pohjois-Kiinassa: Pohjoiset dynastiat * vallitseva aikakausi Etelä-Kiinassa: Eteläiset dynastiat ** seuraavaksi: Qi-dynastia * vallitseva aikakausi Kiinassa: Pohjoiset ja eteläiset dynastiat * seuraava kausi: Sui-dynastia * 400-luku == Aiheesta muualla == * Radio86.fi: Liu-Song -dynastia Luokka:Kiinan dynastiat	Liu-Song-dynastia
185	Eteläinen Song-dynastia (南宋朝 [nán sòng cháo]) hallitsi Etelä-Kiinaa 1127–1279, ja se oli osa Song-dynastiaa. Eteläinen Song-dynastia maksoi säännöllisesti suuria tribuuttilahjoja pohjoisen Liao-dynastialle ja sittemmin Jin- dynastialle, pitääkseen nämä "barbaarit" (eli ei-kiinalaiset) rauhallisina. Mongolit kuitenkin pyyhkäisivät Jin-dynastian pois ja ajoivat eteläisen Song- dynastian ahtaalle. He hallitsivat suurinta osaa maasta 1271, jolloin he perustivat Yuan-dynastian. Eteläinen Song oli tällöin perääntynyt Guangdongiin saakka, mutta sekin menetettiin 1279. == Hallitsijat == Temppelinimet (Miào hào 廟號) Kuolemanjälkeiset nimet (Shi Hao 諡號 ) Syntymänimet Kuva Hallitsijakausi Aikakausinimet (Nian Hao 年號) ja niiden vuodet Käytännössä tämän dynastian hallitsijat tunnetaan temppelinimillään, tai jos sitä ei ollut, kuolemanjälkeisillä nimillään, joiden kumpienkin eteen lisätään dynastian nimi "Song", poikkeuksena dynastian viimeinen keisari, joka kunnioitettiin nimellä Song Di Bing (宋帝昺 sòng dì bǐng) Gaozong (高宗 gāozōng) Shòumìng Zhōngxīng Quángōng Zhìdé Shèngshén Wǔwén Zhāorén Xiànxiào Huángdì (受命中興全功至德聖神武文昭仁憲孝皇帝) Zhao Gou (趙構 zhào gòu) 1127–1162 Jianyan (靖炎 jìng yán) 1127–1130 Shaoxing (紹興 shào xīng) 1131–1162 Xiaozong (孝宗 xiàozōng) Shàotǒng Tóngdào Guāndé Zhāogōng Zhéwén Shénwǔ Míngshèng Chéngxiào Huángdì (紹統同道冠德昭功哲文神武明聖成孝皇帝) Zhao Shen (趙慎 zhào shèn) 1162–1189 Longxing (隆興 lóng xīng) 1163–1164 Qiandao (乾道 qián dào) 1165–1173 Chunxi (淳熙 chún xī) 1174–1189 Guangzong (光宗 guang1zong1) Xúndào Xiànrén Mínggōng Màodé Wēnshùn Wǔshèng Zhécí Xiào Huángdì (循道憲仁明功茂德溫文順武聖哲慈孝皇帝) Zhao Dun (趙惇 zhào dūn) 1189–1194 Shaoxi (紹熙 chún xī) 1190–1194 Ningzong (寧宗 níngzōng) Fǎtiān Bèidào Chúnquán Démào Gōngrén Wénzhé Wǔshèng Ruìgōng Xiào Huángdì (法天備道純德茂功仁文哲武聖睿恭孝皇帝) Zhao Kuo (趙擴 zhào kuò) 1194–1224 Qingyuan (慶元 qìng yuán) 1195–1200 Jiakai (嘉泰 jiā kài) 1201–1204 Kaixi (開禧 kāi xī) 1205–1207 Jiading (嘉定 jiā dìng) 1208–1224 Lizong (理宗 lǐzōng) Jiàndào Bèidé Dàgōng Fùxīng Lièwén Rénwǔ Shèngmíng Ān Xiào Huángdì (建道備德大功復興烈文仁武聖明安孝皇帝) Zhao Yun (趙昀 zhào yún) 1224–1264 Baoqing (寶慶 bǎo qìng) 1225–1227 Shaoding (紹定 shào dìng) 1228–1233 Duanping (端平 duān píng) 1234–1236 Jiaxi (嘉熙 jiā xī) 1237–1240 Chunyou (淳祐 chún yòu) 1241–1252 Baoyou (寶祐 bǎo yòu) 1253–1258 Kaiqing (開慶 kāi qìng) 1259 Jingding (景定 jǐng dìng) 1260–1264 Duzong (度宗 dùzōng) Duānwén Míngwǔ Jǐng Xiào Huángdì (端文明武景孝皇帝) Zhao Qi (趙祺 zhào qí) 1264–1274 Xianchun (咸淳 xián chún) 1265–1274 ei ollut Gong Di (恭帝 gōng dì) Zhao Xian (趙顯 zhào xiǎn) 1274–1276 Deyou (德祐 dé yòu) 1275–1276 Duan Zong (端宗 duān zōng) Yùwén Zhāowǔ Mǐn Xiào (裕文昭武愍孝皇帝) Zhao Shi (趙是 zhào shì) 1276–1278 Jingyan (景炎 jǐng yán) 1276–1278 ei ollut Di (帝 dì) tai Wei Wang (衛王 wèi wáng) Zhao Bing (趙昺 zhào bǐng) 1278–1279 Xiangxing (祥興 xiáng xīng) 1278–1279 == Katso myös == * Kiinan dynastiat * edellinen kausi: Pohjoinen Song * vallitseva suurempi jakso: Song-dynastia * samanaikaiset kaudet: Jin-dynastia ja pieneltä osin myös Yuan-dynastia * seuraava kausi: Yuan-dynastia == Aiheesta muualla == * Radio86.fi: Eteläisen Song -dynastian synty Song- dynastia, eteläinen en:Song Dynasty#Southern Song, 1127–1279	Eteläinen Song-dynastia
186	Erik Edner (12. heinäkuuta 1718 Turku – 2. toukokuuta 1779 Lempäälä) oli suomalainen kirkkoherra, joka toimi aloitteentekijänä Tampereen kaupunkia perustettaessa. Ednerin vanhemmat olivat Turun kaupungin kassanhoitaja, raatimies Erik Edner ja hänen ensimmäinen puolisonsa Anna Maria Detlofson. Hänen kasvatusisänään toimi haminalainen kauppias Jakob Forsell. Erik tuli ylioppilaaksi 1736 ja aloitti maisterinopinnot luonnontieteissä. Vuonna 1742 hän suoritti pro gradun, ja maisteriksi hän valmistui vuonna 1745. Edner vihittiin papiksi 1748. Erik Edner toimi Lempäälässä ensin vt. kirkkoherrana 1748 ja armovuodensaarnaajana 1749 sekä sitten seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1750 lähtien. Hän oli tarmokas kirkkoherra, joka edisti köyhäinhoitoa, aloitti lasten säännöllisen kouluopetuksen ja ankaralla kurinpidolla (mm. jalkapuun käytöllä) lisäsi kansan lukutaitoa. Rovasti hänestä tuli vuonna 1773. Erik Edner valittiin Suomen pappissäädyn edustajana vapaudenajan viimeisille valtiopäiville 1771–1772, ja siellä hän teki merkittävän aloitteen kaupungin (kauppalan) perustamisesta Lempäälän pohjoispuolelle Tammerkoskelle. Häntä pidetään siis Tampereen kaupungin syntysanojen lausujana. Edner perusteli esitystään Tammerkosken ympäristöpitäjien asukkaiden pitkillä ja kalliilla kauppamatkoilla. Tammerkosken partaalle tulisi perustaa teollisuuslaitoksia ja vesiväylät perata Poriin ja etelään aina Helsinkiin saakka. Edner kannatti valtiopäivillä hattuja ja kuului siten vähemmistöön omassa säädyssään. Valtiopäivät hajotettiin vuonna 1772 kuninkaan tehdessä vallankaappauksen, mutta Kustaa III allekirjoitti kuitenkin vuonna 1779 Tampereen perustamiskirjan. Ednerin toiminnassa oli näkyvissä voimakas yleishyödyllisten, taloudellisten asioiden harrastus. Erik Edner oli naimisissa vuodesta 1750 Anna Magdalena Justanderin kanssa. Anna Justanderin isä Henrik Justander (1676–1749) oli Lempäälän kirkkoherrana ennen Edneriä 1712–1749. Edner kuoli vuonna 1779. Lempäälässä myönnetään vuosittain Erik Edner -mitali huomattavaa kotiseudun kehittämistä tehneelle lempääläiselle. Lempäälän kuntaan vuonna 2017 valmistuneen Virta- kampuksen aulasali on nimetty Erik Ednerin mukaan. == Lähteet == * Luettu 20.5.2011. * Kirsti Arajärvi: Lempäälän historia (1959) === Viitteet === Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Vuonna 1718 syntyneet Luokka:Vuonna 1779 kuolleet Luokka:Ruotsin säätyvaltiopäivien valtiopäivämiehet	Erik Edner
187	Erich Anton Paul von Däniken (s. 14. huhtikuuta 1935 Zofingen, Aargau, Sveitsi) on sveitsiläinen kirjailija, jonka esittämien väitteiden mukaan ihmiskunnan kulttuuri on ollut maapallon ulkopuolisten vaikutusten alaisena jo esihistoriallisista ajoista saakka. Hän on myös esittänyt, että samat tahot ovat ohjailleet ihmisen evoluutiota geeniteknologian avulla. Dänikenin teoksilla oli merkittävä vaikutus muinaisia astronautteja koskevan teorian suosioon 1960- ja 1970-luvuilla. ==Dänikenin toiminta== ===A. A. S. -järjestö=== Däniken vaikuttaa mm. vuonna 1998 perustamassaan Forschungsgesellschaft für Archäologie, Astronautik und SETI -yhdistyksessä, joka järjestää seminaareja ja seuramatkoja, myy DVD-levyjä ja kirjoja sekä julkaisee Sagensafte Zeiten -lehteä. ===Mystery Park=== Däniken suunnitteli ja osittain rahoittikin Sveitsin Interlakenissa sijainneen Mystery Park -teemapuiston ja oli mukana puiston johtokunnassa. Mystery Park avattiin vuonna 2003 ja suljettiin vuonna 2006 teemapuiston ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin riittämättömien kävijämäärien vuoksi. Syynä Mystery Parkin epäonnistumiseen on pidetty Dänikenin ideoille rakentuneen teemapuiston kyvyttömyyttä uusiutua sekä mediassa voimakkaasti esille noussutta kritiikkiä Mystery Parkin saamaa valtion tukea kohtaan. Muutaman vuoden tauon jälkeen uusi omistaja avasi teemapuiston jälleen kesäkaudeksi 2009. Uusien omistajien toimesta puisto avattiin vuonna 2010 nimellä Jungfraupark - nimi tulee lähellä olevasta Jungfrau-vuoresta. Puisto on suljettu koronapandemian ja viranomaisten vaatimusten vuoksi. ===Televisiosarja=== Vuonna 2012 esitettiin hänen kirjoitustensa teemoihin perustuva, neljän tuotantokauden pituinen fiktiivinen televisiosarja, joka koostui 29 jaksosta ja kunkin jakson pituus oli 45 minuuttia. thumb\|Ollantaytambon muinainen linnoitus. thumb\|Ollantaytambon kiviseinää. ==Dänikenin esittämiä väitteitä== === Avaruusolentojen vierailut === Dänikenin mukaan vieraalta taivaankappaleelta saapuneet muukalaiset ovat vierailleet maapallolla vuosituhansien kuluessa ainakin kolmena aikakautena. Ensimmäisen kerran he saapuivat ainakin kymmeniätuhansia vuosia sitten ja saivat silloin aikaan, että homo sapiens erkani apinoiden suvusta. Toisen kerran heitä tuli maapallolle noin 4000–6000 vuotta sitten. Viimeisen kerran he ovat hänen mukaansa käyneet Maassa vuoden 600 eaa. aikoihin. Tällöin silminnäkijöihin kuului muun muassa Vanhan testamentin profeetta Hesekiel, jonka kirjan ensimmäisen luvun Däniken on selittänyt kuvaukseksi avaruusaluksen saapumisesta. Tämä kerta jäi hänen mukaansa kuitenkin viimeiseksi, ja hän hylkäsikin joidenkuiden esittämän ajatuksen, että myös esimerkiksi Jeesus olisi ollut vieraalta planeetalta saapunut astronautti. ===Artefaktien alkuperä=== Dänikenin kirjoissaan esittämiä keskeisiä väitteitä on, että tunnetaan arkeologisia artefakteja, jotka edustavat korkeampaa teknologiaa kuin maapallolla olisi ollut käytössä niiden valmistusaikoina. Ne ovat kirjailijan mukaan joko maapallon ulkopuolisten olentojen valmistamia tai niitä ovat valmistaneet ihmiset, jotka ovat oppineet tarvittavat tekniset taidot näiltä olennoilta. Tällaisia artefakteja ovat mahdollisesti Nazcan linjat, Stonehenge, Pääsiäissaaren kivipatsaat, Antikytheran kone ja Piri Reisin kartta. ==== Rakennelmat ==== Dänikenin kirjoittaman kirjan Vieraita avaruudesta mukaan kymmenissä Etelä- Amerikan muinaisissa nähtävyyksissä on havaittavissa mahdollisia viitteitä maapallon ulkopuolisista olennoista. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee eteläisessä Perussa Ollantaytambossa arkeologisen tutkimuskohteen, jossa olisi nähtävillä tuhansia vuosia vanhoja maapallon ulkopuolisten olentojen avustamina laadittuja rakennelmia. Ollantaytambon linnoitus on rakennettu massiivisista graniittilohkareista, jotka ovat epäsymmetrisesti, mutta toisiin kiviin nähden niin tarkkaan leikattuja, ettei sidosaineita tarvittu. Kirjassaan Twilight of the Gods Däniken myös esittää, etteivät muinaiset inkat olisi pystyneet louhimaan kymmenien tonnien painoisia kivilaattoja Sacsayhuamanin kallioista niin tarkasti, ettei nykyäänkään ole pystytty vastaavaa toistamaan. Ihmiset eivät ole inkojen jälkeen onnistuneet myöskään siirtelemään kiviä, muokkaamaan niitä tai rakentamaan kallioista samanlaisia linnoituksia. Dänikenin mukaan inkat olisivat joko saaneet apua maapallon ulkopuolisilta olennoilta tai rakentajat eivät olleetkaan inkoja, vaan tuntemattomaan sivilisaatioon kuuluneita, nykyihmistä huomattavasti kehittyneempiä yksilöitä.Erich von Däniken, Twilight of the Gods: The Mayan Calendar and the Return of the Extraterrestrials, (New Page books, 2010, Däniken kuvailee omastasta näkökulmastaan Hans Hörbigerin jäätynyt maailma -teoriaa, jossa ihmistä kehittyneempiä sivilisaatioita toinen toisensa perään tarkoituksella tuhotaan tai ovat tuhoutuneet, sivut 25-28). ISBN 978-1-60163-141-1 ==== Muinaiset kirjoitukset ja taide ==== Dänikenin esittämät väitteet lukuisista Maan ulkopuolisten olioiden kohtaamisista tai niiden kohtaamisten vaikutuksesta perustuvat myös hajanaisiin muinaiskirjoituksiin sekä muinaisiin kivi- ja savikuviin. Hän esittää, että ihmisen esi-isien muinaisia kirjoituksia ei tulisi automaattisesti pitää kuvitelmina tai alkukantaisen ihmisen primitiivisenä tuotoksena. Kirjoitukset tarkoittaisivat pikemminkin sitä, että esi-isillä oli jälkipolville jotain tärkeää kerrottavaa. Sumerin alueelta löytyneistä savitauluissa Dänikenin mukaan kuvataan joitain jumalia suoraan ulkonäoltä, joista osa asui maan päällä halliten tiettyjä alueita. Dänikenin mukaan Sumerin alueen monijumalaisen uskonnon jumalilla oli yliluonnollisia kykyjä ja yhteyksiä tähtiin. He myös olivat kuolemattomia samoin kuin osa maya-hallitsijoista. Däniken käyttää esimerkkinä mahdollisesta maapallon ulkopuolisesta maya- hallitsijasta K'inich Janaab' Pakalia, jonka temppelistä löytyneessä kivilaatassa kuvataan hänen mukaansa mahdollisesti avaruusalusta sekä toisen 800 km:n päästä löytyneen maya-keskuksen Miradorin pyramidin kyljestä löytyneen, Maan syntyhistoriaa kuvaavan kivilaatan, kuvaavan mahdollisesti lentävää lautasta. Esihistoriallisessa taiteessa ympäri maailman Erich von Däniken on havaitsevinaan teemoja, joiden voidaan tulkita esittävän astronautteja, ilma- ja avaruuskulkuneuvoja, älykkäitä ei-ihmismäisiä olentoja ja monimutkaisia teknisiä laitteita. Niissä hän väittää olevan yhtäläisyyksiä toisistaan riippumattomissa kulttuureissa. ===Uskonto=== Däniken on esittänyt, että uskontojen alkuperä voidaan selittää primitiivisten ihmisten ja ulkoavaruudesta kotoisin olevien vieraiden kohtaamisilla. Ihmiset olisivat pitäneet vieraiden teknologiaa yliluonnollisena ja vieraita itseään jumalina. Useimpien uskontojen suullinen tai kirjallinen traditio sisältää viittauksia 'taivaasta ja tähdistä' saapuviin vieraisiin ja matkustamiseen ilman ja avaruuden halki. Näitä ei pidä hänen mukaansa niinkään tulkita symbolisiksi tai myyttisiksi kertomuksiksi, kuin alun perin tarkoiksi historiallisiksi kuvauksiksi, jotka ovat muuttuneet epäselvemmiksi aikojen kuluessa. Esimerkiksi Vanhassa testamentissa kuvatun Hesekielin vuonna 592 eaa. näkemän ilmestyksen Däniken tulkitsee yhdeksi mahdolliseksi kuvaukseksi avaruusaluksen laskeutumisesta. Suunnilleen samoihin aikoihin, noin 600 eaa. väitetään myös taivaanjumalan luovuttaneen valtakunnan Japanin ensimmäiselle keisarille Jinmu Tennolle, minkä tapahtuman Däniken yhdistää samaan avaruusolentojen vierailuun. == Dänikenin kirjojen saama vastaanotto == Vaikka tiedeyhteisö pitää von Dänikenin esittämiä väitteitä paikkansapitämättöminä, ne olivat suosittuja etenkin 1960-luvun lopulta 1980-luvun alkuun. Hänen teoksiaan on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle ja niitä on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Etenkin Vieraita avaruudesta oli suosittu. Dänikeniä on kritisoitu siitä, että hän ei osaa geologian tai antropologian tai muidenkaan tieteenalojen alkeita eikä tunne historiallisia faktoja, että hän esittää joko ymmärtämättömyyttään tai todennäköisimmin tahallaan asioita epäluotettavasti, ei kerro lähteitään, siteeraa ja kääntää väärin ja esittää hypoteeseja, joihin ei itsekään usko. Toistuvia ovat myös etnosentriset näkemykset, että historialliset kulttuurit ovat tai ovat olleet niin alkukantaisia, että ne eivät olisi kyenneet luomaan puheena olevia kohteita. Kirjoissa esitettyjä ja kumottuja väitteitä ei useinkaan ole korjattu, mutta Däniken ei pitänyt sitä omana syynään. Teoksiin perustuvia tv-ohjelmia on esitetty ainakin Suomessa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa Dänikenin viimeisin televisiosarja esitettiin nimellä Muinaiset avaruusoliot. Ulkomailla sarja on nimeltään Ancient Aliens ja se on esitetty kokonaisuudessaan ainakin History Channel -kanavalla. Sarjan esittämisen jälkeen ulkomainen ryhmä tutkijoita teki Ancient Aliens Debunked -nimisen kriittisen ohjelman vastineeksi Dänikenin esittämille väitteille. Lisäksi Dänikenin usein viittaaman kirjailija Zecharia Sitchinin väitteisiin on perustettu niitä kriittisesti tarkasteleva sivusto sitchiniswrong.com. == Teokset == === Suomennetut teokset === * * * * * Ilmestysten arvoitus (Erscheinungen, 1974) * * * * === Englanninkieliset teokset === * Chariots of the Gods: Unsolved Mysteries of the Past (1999) * Twilight of the Gods: The Mayan Calendar and the Return of the Extraterrestrials (2010) * The Gods Never Left Us (2018) == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Erich von Dänikenin kotisivut. * AAS RA:n kotisivut. * World Mysteries Forum . * Tutkielma Ancient Astronaut -teorioiden tulosta Suomeen . Luokka:Sveitsiläiset kirjailijat Luokka:Ufokirjailijat Luokka:Näennäisarkeologia Luokka:Näennäishistoria Luokka:Ig Nobel -palkitut Luokka:Vuonna 1935 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:New age -kirjailijat	Erich von Däniken
188	Ellipsi (suomalaisittain yleensä soikio tai joskus myös ovaali) on suljettu toisen asteen käyrä. Ellipsi on myös yksi kartioleikkauksista, niiden tason pisteiden joukko, joiden etäisyyksien summa kahdesta annetusta pisteestä on vakio. Matemaattinen määritelmä tehdään seuraavasti. Olkoot F1 ja F2 kaksi tason kiinteätä pistettä. Ellipsi on käyrä, jolle kuuluu jokainen tason piste X, jonka F1:stä ja F2:sta mitattujen etäisyyksien summalla XF1 + XF2 on vakioarvo. Ellipsin soikeus määräytyy siitä, kuinka paljon on XF1 + XF2 suurempi kuin pisteiden F1 ja F2 välinen etäisyys. Pisteitä F1 ja F2 sanotaan ellipsin polttopisteiksi. Suoria, joiden suhteen ellipsi on symmetrinen, sanotaan ellipsin akseleiksi. Suoraa AB kutsutaan ellipsin isoakseliksi. Jana a on isoakselin puolikas. Suoraa CD kutsutaan ellipsin pikkuakseliksi. Jana b on pikkuakselin puolikas. == Pinta-ala == Ellipsin pinta-ala A saadaan kaavasta :A = \pi \cdot ab, missä a ja b ovat ellipsin puoliakseleita. Kaavasta voidaan huomata, että erityistapauksessa, jossa puoliakselit ovat yhtä pitkiä, kuvio on ympyrä ja pinta-alan lausekkeeksi tulee πr². Ellipsin kehän pituutta p ei voi alkeisfunktioiden avulla lausua suljetussa muodossa. Tarkka kaava on p = 4\ a\int_0^{\pi/2}\sqrt{1-\epsilon^2\sin^2{t}}\;dt, jossa \epsilon on ellipsin eksentrisyys. Se sisältää toisen lajin elliptisen integraalin. == Ellipsin yhtälö == Kun ellipsin keskipiste on pisteessä (x0,y0), on sen yhtälö muotoa :\frac{(x-x_0)^2} {a^2} + \frac{(y-y_0)^2} {b^2} = 1\\! , jossa a,b\in\mathbb{R}. Ellipsin yhtälö parametrimuodossa: :\left\\{\begin{matrix}x = x_0+a\cos{t} \\\ y = y_0+b\sin{t}\end{matrix}\right. , jossa a,b,t,x_0,y_0\in\mathbb{R}. Ellipsin yhtälö voidaan myös esittää muodossa :A x^2 + B x y + C y^2 + D x + E y + F = 0\\! , jossa A,B,C,D,E,F\in\mathbb{R}. Kaavoissa a on x-akselin suuntaisen puoliakselin pituus ja b y-akselin suuntaisen puoliakselin pituus. Jos a = b = r, kyseessä on ympyrä, jonka säde on r. == Katso myös == Ellipsoidi ==Lähteet== == Aiheesta muualla == ==Kirjallisuutta== * * * Luokka:Kartioleikkaukset Luokka:Käyrät Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Ellipsi
189	Eduskuntavaaleilla valitaan Suomen eduskuntaan 200 kansanedustajaa. Äänioikeutettuja ovat kaikki 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Edustajat valitaan vaalipiireittäin muodostetuista vaaliliitoista suhteellista vaalitapaa ja D’Hondtin menetelmää noudattaen. Ylin vaaliviranomainen on oikeusministeriö. Nykyinen vaalilaki on ollut voimassa vuoden 1969 alusta lähtien. Eduskuntavaalit järjestetään nykyään joka neljäs vuosi ellei eduskuntaa hajoteta ja määrätä uusia vaaleja pidettäväksi. Tasavallan presidentti Paasikivi teki 23. lokakuuta 1953 eduskunnalle lakiesityksen vaalikauden pidentämisestä kolmesta vuodesta neljään. Perustuslakivaliokunta hyväksyi esityksen 17. marraskuuta. Vaalikautta pidennettiin vuodella vaalien 1954 jälkeen. Ennen vuotta 1966 eduskuntavaalien lain mukainen ajankohta oli heinäkuun alussa, jotta kaikki äänioikeutetut pääsisivät äänestyspaikoille, koska kulkuyhteydet olivat maaseudulla talvisin liian heikot. Käytännössä viimeiset heinäkuussa pidetyt eduskuntavaalit olivat kuitenkin jo vuonna 1958, ja vaalien ajankohtaa koskevasta säännöstä oli poikettu useasti jo ennen tätä. Ennen Suomen itsenäistymistä vaaleja saatettiin pitää vuodenkin välein hallitsijan (keisarin) hajotettua eduskunnan usein. Viimeksi eduskunta on hajotettu presidentin määräyksestä vuonna 1975. Sitä vastoin vuonna 1939 valitun eduskunnan toimikautta pidennettiin kaksikin kertaa poikkeuslailla, koska sodan aikana ei vaaleja olisi pystytty järjestämään; niinpä seuraavat vaalit pidettiinkin vasta maaliskuussa 1945. Ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin maaliskuussa 1907 ja viimeisimmät eduskuntavaalit 2023. Eduskuntavaalien tulokset on luetteloitu vaaleittain erillisissä artikkeleissa. Vaalipiiri- ja liittokohtaiset tulokset ovat vaalipiirien ja puolueiden artikkeleissa. Artikkeli eduskunta sisältää paikkajaon vaaleittain. ==Äänioikeus== Eduskuntavaaleissa saa nykyään äänestää jokainen 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä täyttävä Suomen kansalainen. Äänestysikäraja säädettiin aluksi 24 vuoteen, mutta sitä on sotien jälkeen laskettu useaan otteeseen. Vaaleissa 1945 saivat äänestää 21-vuotiaat, vaaleissa 1970 20-vuotiaat ja vaaleissa 1975 18-vuotiaat.Sanasto (www.eduskunta.fi) Ennen vuoden 1999 vaaleja äänestäjän tuli olla täyttänyt määrätty ikä ennen vaalivuoden alkua. Aikaisemmin äänioikeudelle oli säädetty eräitä rajoituksia, jotka on nykyisin kumottu. Vuoden 1906 vaalilain mukaan äänioikeutta vailla olivat asepalveluksessa olevat, holhouksen alaiseksi julistetut, viranomaisille rekisteröitymättömät, verot maksamatta jättäneet, pysyvästi köyhäinavun varassa elävät, omaisuutensa velkojille menettäneet, vankeuteen tuomitut, kansalaisluottamuksen menettäneet ja vaalirikoksiin syyllistyneet. Arviolta 13–15 prosenttia ikäkriteerin täyttäneistä kansalaisista jäi rajoitusten vuoksi ilman äänioikeutta. Monet rajoituksista kumottiin vuosina 1928 ja 1944, minkä jälkeen äänioikeudettomien määrä on jäänyt hyvin pieneksi.Sundberg 2002, s. 73–74, 80. ==Vaalikelpoisuus== Vaalikelpoinen eli ehdokkaaksi kelpaava on jokainen, joka on äänioikeutettu eduskuntavaaleissa ja joka ei ole vajaavaltainen. Kansanedustajaksi ei kuitenkaan voida valita sotilasvirassa olevaa henkilöä. Kansanedustajana eivät voi toimia oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsen eikä valtakunnansyyttäjä. Jos kansanedustaja valitaan tasavallan presidentiksi tai nimitetään johonkin edellä mainituista tehtävistä, hänen edustajantoimensa lakkaa. Edustajantoimi lakkaa myös, jos kansanedustaja menettää vaalikelpoisuutensa.Suomen perustuslaki Vuonna 1934 eduskunta hyväksyi lainmuutoksen, jonka mukaan valtio- tai maanpetoksesta tuomittu henkilö ei saanut asettua ehdolle eduskunta- tai kunnallisvaaleissa kuuden vuoden kuluessa siitä, kun hän oli kärsinyt rangaistuksensa. Tämä määräys kumottiin vuonna 1944. ==Vaalitapa== Eduskuntavaalien vaalitapa on henkilö- ja listavaalin yhdistelmä, jossa äänestetään vaaliliittojen vaalipiireittäin asettamia ehdokkaita. Samaan vaaliliittoon kuuluvat yleensä tietyn puolueen ehdokkaat, mutta myös eri puolueet voivat sopia, että muodostavat yhteisen vaaliliiton. Vaaliliitot saavat äänimääräänsä vastaavan suhteellisen osuuden vaalipiirissä jaettavista paikoista. Ehdokaslistojen sisäinen järjestys määräytyy ehdokkaiden saamien henkilökohtaisten äänien mukaan. Ääntenlaskennassa noudatetaan d'Hondtin menetelmää. Ehdokkaat saavat vertailuluvut, jotka lasketaan jakamalla vaaliliiton kokonaisäänimäärä järjestysluvulla, joka osoittaa kuinka monenneksi eniten ääniä kukin ehdokas sai saman vaaliliiton ehdokkaista. Valituiksi tulevat ne ehdokkaat, joiden näin lasketut vertailuluvut ovat suurimmat. Eduskuntavaaleissa käytettiin aikoinaan suurikokoisia äänestyslippuja, joihin oli painettu ehdokkaiden nimet. Ehdokkaita listalla oli kolme. Sama ehdokas sai olla mukana useammalla listalla. Äänestäjä veti viivan (ennen vuotta 1935 aina punaisen viivan) valitsemansa ehdokkaan kohdalle. Äänestäjällä oli myös oikeus vaihtaa listan ehdokkaiden järjestystä tai kirjoittaa lippuun muita nimiä, mutta nämä vaihtoehdot jäivät vaille käytännön merkitystä. Vuonna 1935 lakia muutettiin siten, että listan ehdokasmäärää vähennettiin kahteen ja järjestyksen muuttaminen kiellettiin. Eduskuntavaaleissa 1954 siirryttiin yhden henkilön listoihin.Sundberg 2002, s. 77. Vuonna 1951 siirryttiin käyttämään nykyisen kaltaisia äänestyslippuja, joihin ei ehdokkaiden nimiä ole painettu. Äänestäjä merkitsee valitsemansa ehdokkaan numeron lipussa olevan ympyrän sisään. Ennen puolueiden virallistamista, mikä tapahtui vuoden 1969 alussa voimaan tulleella puoluelailla, eduskuntavaalien ehdokasasettelu perustui ajatukselle, että sen suorittivat äänioikeutettujen muodostamat spontaanit ryhmittymät. Kukin tällainen valitsijayhdistys saattoi asettaa yhden ehdokkaan ja liittyä edelleen toisten valitsijayhdistysten kanssa vaaliliitoksi, jonka ehdokkaat sijoitettiin numerojärjestykseen yhteisen nimikkeen alle. Tosiasiassa puolueet hallitsivat vaalikenttää jo vuodesta 1907 lähtien hankkimalla ehdokkaat, pystyttämällä valitsijayhdistykset ja muodostamalla ainakin omat sisäiset vaaliliittonsa.Jaakko Nousiainen: Suomen poliittinen järjestelmä (10. uudistettu laitos), s. 158. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22759-5. 1950-luvulta lähtien pyrittiin kokoamaan puolueiden vaalitoiminnan johto erilaisille vaaliorganisaatioille, ja tässä suhteessa Maalaisliiton muodostama ns. tukimiesverkosto oli mallina muille. Mielipiteiden liikkuvuuden huima lisääntyminen 1960-luvulta lähtien ja sen seikan tiedostaminen, että monet äänestäjät tekevät puoluevalintansa jo ennen varsinaisen vaalitaistelun alkamista, on johtanut entistä tehokkaammin johdettuihin kampanjoihin ja myös vaalien välillä tapahtuvaan jatkuvaan vaikuttamiseen. Nousiainen 1998, s. 162. Perinteisiä huomion herättämiskeinoja ovat olleet lehti-ilmoitukset, ulkojulisteet ja puhetilaisuudet sekä äänestäjille postitse lähetettävä materiaali, mutta ne ovat menettäneet merkitystään ehdokkaiden radio- ja televisioesiintymisten yleistyttyä. Mainonta tapahtuu toisaalta laajalti levitettävän massa-aineiston, toisaalta tiettyihin erityisryhmiin kohdistuvan ilmoittelun muodossa. 2000-luvulla sosiaalinen media on tullut vahvasti mukaan myös eduskuntavaalien kampanjointiin. Omat rajansa vaalikampanjoinnin muodoille ja laajuudelle asettavat käytettävissä olevat taloudelliset resurssit. Toisin kuin eräissä muissa maissa, Suomessa ei ole säännelty rahan käyttöä puolueiden vaalitaistelussa. Nousiainen 1998, s. 166. Hallintoneuvos Lauri Tarastin johtama vaalilakityöryhmä pohti Suomen eduskuntavaalien uudistamista vuonna 2008. Pääosin puoluesihteereistä muodostunut työryhmä ei saanut aikaiseksi yksimielistä esitystä. Työryhmän enemmistö esitti, että koko maa olisi yhtenä vaalialueena, valtakunnallinen äänikynnys olisi 3,5 prosenttia ja piirikohtainen äänikynnys 12 prosenttia. Esitykseen sisältyi myös vaaliliittojen kieltäminen. SDP ja RKP vastustivat mallia. Perussuomalaiset halusivat matalamman äänikynnyksen.Esitys: Suomeen yksi vaalialue YLE 22.4.2008 Toukokuussa 2009 hallitus sopi kolmen prosentin valtakunnallisesta äänikynnyksestä ja vaalipiirikohtaisen äänikynnyksen poistamisesta. Perustuslakivaliokunta ehdotti 30. syyskuuta 2011 lakiehdotusten hylkäämistä. Vastalauseen esittivät perustuslakivaliokunnan perussuomalaiset, vaikka pitivät kolmen prosentin äänikynnystä huonona mutta kuitenkin hyväksyttävänä osana lakiesityksen suurempaa kokonaisuutta.Perustuslakivaliokunnan mietintö 2/2011 vp Eduskunnan äänestyksessä hylkäämistä puolsivat yksimielisesti kaikki muut eduskuntaryhmät paitsi perussuomalaiset, jotka puolsivat lakiuudistusta, eikä lakiuudistus mennyt läpi.Eduskunnan kirjelmä 14/2011 vp ==Vaalipiirit== :Pääartikkeli Suomen vaalipiirit Suomi on jaettu eduskuntavaaleissa 13 maakuntien mukaan muodostettuun vaalipiiriin, joista valitaan edustajia vaalipiirin asukaslukuun suhteutettu määrä. Ahvenanmaan yksi paikka määrätään vaalilaissa erikseen. Ennen vuoden 1970 vaaleja kansanedustajaehdokas sai asettua ehdolle useassa eri vaalipiirissä. Tällöin hänet valittiin siitä vaalipiiristä, jossa hän oli saanut suurimman äänimäärän tai oikeammin suurimman vertailuluvun. Nykyisen vaalilain mukaan ehdokas saa asettua ehdolle vain yhdessä vaalipiirissä, mutta tämän ei tarvitse olla sama vaalipiiri, jonka alueella hänen kotikuntansa sijaitsee. Paikkajako vuoden 2015 eduskuntavaaleissa oli seuraava: Numero Vaalipiiri Paikat 01 Helsingin vaalipiiri 22 02 Uudenmaan vaalipiiri 35 03 Varsinais-Suomen vaalipiiri 17 04 Satakunnan vaalipiiri 8 05 Ahvenanmaan vaalipiiri 1 06 Hämeen vaalipiiri 14 07 Pirkanmaan vaalipiiri 19 08 Kaakkois- Suomen vaalipiiri 17 09 Savo-Karjalan vaalipiiri 16 10 Vaasan vaalipiiri 16 11 Keski-Suomen vaalipiiri 10 12 Oulun vaalipiiri 18 13 Lapin vaalipiiri 7 Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vaalipiirien määrä väheni 15:stä 13:een, kun Pohjois- Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit yhdistettiin uudeksi Savo-Karjalan vaalipiiriksi sekä Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirit uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi. ==Katso myös== * Luettelo eduskuntavaalien ääniharavista ==Lähteet== Jan Sundberg: The Electoral System of Finland. Teoksessa The Evolution of Electoral and Party Systems in the Nordic Countries. Algora, 2002. ===Viitteet=== ==Kirjallisuutta== * Paloheimo, Heikki (toim.): Vaalit ja demokratia Suomessa. WSOY Oppimateriaalit 2005. ==Aiheesta muualla== * Tietoa eduskuntavaaleista Vaalit.fi Facebook ryhmä (Oikeusministeriö) * YLEn Elävä arkisto - TV-ajan eduskuntavaaleja * YLEn Sata vuotta eduskuntavaaleja -sivusto * Eduskunta * Suomen vaalit (Oikeusministeriö) * Kansanedustajien paikkojen jako vaalipiirien kesken * Eduskuntavaaliaiheista Twitter- keskustelua * Findikaattori - Äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908- * (Taloustutkimuksen YLE:lle tekemät puoluekannatusarviot vuodesta 1994) * Oikeusministeriön tieto- ja tulospalvelu vaaleista 2003 alkaen *	Eduskuntavaalit
190	Euro (symboli €, lyhenne e, kansainvälinen valuuttatunnus EUR) on Euroopan unionin yhteinen valuutta, joka otettiin käyttöön tilivaluuttana 1. tammikuuta 1999 ja käteisvaluuttana kahdessatoista EU-maassa 1. tammikuuta 2002. Euro otettiin käyttöön Euroopan talous- ja rahaliiton maissa, joiden valuuttakurssit kiinnitettiin toisiinsa ja jotka sitoutuivat harjoittamaan yhteistä raha- ja valuuttakurssipolitiikkaa. Euro korvasi 2002 kansallisen valuutan 12 Euroopan unionin jäsenvaltiossa, joihin kuuluvat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Suomi ja Saksa. Euroalueeseen ovat liittyneet Slovenia (2007), Kypros ja Malta (2008), Slovakia (2009), Viro (2011), Latvia (2014), Liettua (2015) ja Kroatia (2023). Ennen euro-nimen vakiintumista yhteisestä valuutasta käytettiin lyhennettä ECU (European Currency Unit). Viralliseen euroalueeseen kuuluu 20 EU-valtiota, neljä EU:n ulkopuolista Euroopan kääpiövaltiota sekä eräät Ranskan merentakaiset alueet. Euro on toinen maailman merkittävimmistä kansainvälisistä valuutoista Yhdysvaltain dollarin ohella. Euron sadasosa on nimeltään sentti (lyhenne snt tai c ). Euro on monien muiden valuuttojen, esimerkiksi Yhdysvaltain dollarin, tavoin fiat-valuutta, jonka arvo perustuu säännöksiin tai lakeihin.EKP Euroopan keskuspankki (viitattu 29.10.2011)KTT Asko Korpela, 51 Rahatalous: rahan kysyntä ja tarjonta 1.3.3 Komentoraha (fiat money) (viitattu 29.10.2011) == Euron merkitseminen == Suomen kielessä sana euro on yleisnimi. Sen vuoksi euro kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella paitsi virkkeen alussa. Kuten mikä tahansa suomen kielen substantiivi se taipuu sijoissa: yksi euro, kaksi euroa, kahden euron. Vaikka euroseteleihin ja kahden euron kolikkoon rahayksikön nimi on kirjoitettu vain perusmuodossa, suomen kielessä käytetään asianmukaista taivutusmuotoa. Muissa kielissä on erilaisia suosituksia, mutta usein rahayksikön nimeen lisätään tarvittaessa monikon tunnus tai kielen vaatimat sijamuodot. Hintamerkinnöissä voidaan käyttää euron symbolia €. Se kirjoitetaan suomen kielessä lyhenteen tavoin aina rahamäärän perään ja erotetaan siitä sanavälillä, joka tietokoneella kirjoitetaan mieluiten sitovana välilyöntinä: "10 €". Symboli vastaa sellaisenaan nominatiivia (1 € ’yksi euro’) tai partitiivia (2 € ’kaksi euroa’). Jos rahayksikköä pitää taivuttaa muissa sijoissa, taivutuspääte liitetään symboliin kaksoispisteellä: "Sain tingittyä hinnan 10 €:oon." Usein yksinkertaisinta ja luontevinta on kuitenkin välttää symbolia ja kirjoittaa rahayksikön nimi sellaisenaan: "Sain tingittyä hinnan 10 euroon." Sitä vastoin englannin kielessä euron merkki kirjoitetaan rahamäärän eteen ilman sanaväliä, esimerkiksi €10.00.{http://www.translationdirectory.com/article167.htm Tanslationdirectory.com] Euron symboli on mukana Unicode-merkistössä (U+20AC EURO SIGN) ja myös suppeammassa Latin 9 ‑merkistössä, joka on Latin 1:n euroaikaan päivitetty versio. Nykyään euron merkin käyttö tietotekniikassa ei ole vaikeaa. Suuraakkosin kirjoitettava kolmikirjaiminen valuuttatunnus EUR on kehitetty käytettäväksi kansainvälisessä rahaliikenteessä ja muissa vastaavissa tilanteissa, joissa valuutat on kyettävä yksiselitteisesti erottamaan toisistaan.Recommendation 9: alphabetical code for the representation of currencies . (PDF) United Nations Economic Commission for Europe. Viitattu 5.3.2010. Valuuttatunnuksen ja symbolin lisäksi eurolle ei ole virallista kansainvälistä lyhennettä, mutta numeroita ja merkkejä koskevan kansallisen standardin SFS 4175 mukaan Suomessa voidaan käyttää myös lyhennettä e. Tosin euro on niin lyhyt sana, että sitä ei yleiskielisessä tekstissä ole syytä lyhentää. Euron lyhenteeseen tai tunnukseen ei kuulu lyhennepistettä, kuten ei muihinkaan rahayksiköiden lyhenteisiin tai tunnuksiin. Euron sadasosaa tarkoittavalle sentille ei EU:n tasolla ole määritelty mitään virallista lyhennettä tai symbolia. Suomen kielessä sentin lyhenteeksi kelpuutettiin ensin vain snt, mutta myöhemmin sen rinnalle hyväksyttiin myös muun muassa ruotsin kielessä käytettävä lyhenne c.Euro ja sentti suomeksi, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Jälkimmäistä on kuitenkin arvosteltu siksi, että se voi sekaantua euron symboliin: useimmissa fonteissa € näyttää lähinnä C-kirjaimelta, jonka poikki on vedetty kaksi hentoa vaakaviivaa, ja erityisesti heikkonäköisten ihmisten voi olla vaikea erottaa, mistä merkistä kulloinkin on kyse. Esimerkiksi Espanjassa on käytetty myös monikkomuotoon céntimos perustuvia lyhenteitä cts ja ctms. Yleensä senttiä ei lyhennetä, vaan senttihinnat merkitään euron sadasosina: 0,75 €. Senttien erottamiseen käytetään suomen kielessä pilkkua, kuten muissakin desimaaliluvuissa. Kun rahasummaan kirjoitetaan näkyviin myös sentit, summaa ei ole suotavaa kirjoittaa vain yhdellä desimaalilla (kymmenien senttien tarkkuudella) silloinkaan, kun toinen desimaali olisi nolla. Sentit on siis paras kirjoittaa kahdella desimaalilla (yksittäisten senttien tarkkuudella), esimerkiksi 12,30 € eikä 12,3 €, tai 8,00 € eikä 8,0 €. Tämä oli jo markka- aikana vakiintunut tapa merkitä rahasummia. Sen sijaan suurempia lukuarvoja käytettäessä desimaalien määrän voi valita halutun esitystarkkuuden mukaan (esim. 25,7 milj. euroa). == Käteisrahat == Eurosta on käytössä käteisrahana seteleitä ja kolikoita. Setelit ovat nimellisarvoiltaan yhtäläiset ja samannäköiset koko euroalueella, mutta kolikoissa vain klaava- eli arvopuoli on yhteinen ja kruunapuolen kuviointi vaihtelee. Käyttösetelien ja -kolikkojen sarjassa toistuvat säännöllisesti arvojen 1, 2 ja 5 kerrannaiset: rahojen nimellisarvot ovat 0,01 €, 0,02 €, 0,05 €, 0,10 €, 0,20 €, 0,50 €, 1 €, 2 €, 5 €, 10 €, 20 €, 50 €, 100 €, 200 € ja 500 €. 500 euron setelien liikkeellelasku keskuspankeista lopetettiin vuonna 2019. Seteleitä voi yhä käyttää maksuvälineenä, mutta uusia eriä ei ole laskettu liikkeelle. === Setelit === Eurosetelien suunnittelemiseksi järjestettiin 1990-luvun puolivälissä EU- maissa kilpailu, johon kutsuttiin osallistumaan useita kuvataiteilijoita. Kilpailun voitti itävaltalainen setelitaiteilija Robert Kalina, jonka voittotyö päätettiin joulukuussa 1996 ottaa euroseteleiden ulkoasun pohjaksi. Vuodesta 2013 alkaen vähitellen liikkeelle laskettavan toisen setelisarjan suunnittelija on saksalainen Reinhold Gerstetter. Toisin kuin eurokolikoissa, euroseteleissä ei ole kansallisia kuva-aiheita eikä tekstejä, vaan niissä korostetaan eurooppalaisille yhteisiä arvoja. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat, ovet ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Sekä ensimmäisen että toisen setelisarjan setelien suuruudet eli nimellisarvot ja kuva-aiheiden tyylisuunnat ovat seuraavat: * 5 euroa: klassinen aikakausi * 10 euroa: romaaninen tyyli * 20 euroa: goottilainen tyyli * 50 euroa: renessanssi, 4. huhtikuuta 2017 uusi seteli, joka julkaistiin 5. heinäkuuta 2016. * 100 euroa: barokki ja rokokoo * 200 euroa: teräs- ja lasiarkkitehtuurin aikakausi * 500 euroa: 1900-luvun moderni aika. Seteleiden mitat heijastavat niiden arvoa, niin että 5 euron seteli on pienikokoisin ja koko on sitä suurempi, mitä arvokkaampi seteli on kyseessä. Tämä yhdessä setelien suurten numeroiden ja nimellisarvon mukaan vaihtelevien kohokuviointien kanssa tekee setelien tunnistamisen mahdolliseksi myös näkövammaisille. === Kolikot === ==== Tavalliset käyttökolikot ==== Kolikkojen nimellisarvot ovat 2 euroa, 1 euro sekä 50, 20, 10, 5, 2 senttiä ja 1 sentti. Kaikissa jäsenmaissa yhteisen klaava- eli arvopuolen kuvio muodostuu rahan nimellisarvosta sekä kartta-aiheesta, joka 1, 2 ja 5 sentin kolikoissa esittää Eurooppaa osana maapalloa ja suuremmissa kolikoissa yleisesti Eurooppaa. Ennen vuotta 2007HS 27.12.2006: Eurokolikot saavat ensi vuonna uudet kartat (Italiassa, Itävallassa, Portugalissa, San Marinossa ja Vatikaanivaltiossa ennen vuotta 2008) lyötyihin kymmenen sentin ja sitä suurempiin kolikoihin oli merkitty vain euron käyttöönoton aikaiset 15 EU-maata. Kolikkojen yhteiset puolet on suunnitellut belgialainen Luc Luycx,http://www.kunnallislehti.fi/artikkelit/joulukuu01/291201.html jonka nimikirjaimet (”kaksois-L”) ovat pienellä kolikoiden arvopuolella. Kruunapuolen eli niin sanotun kansallisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Kansalliselle puolelle on kuitenkin aina lyötävä EU:n 12 tähteä sekä kolikon lyöntivuosi (poikkeuksena käteiseuron käyttöönottoa edeltänyt 3 vuoden siirtymäaika, jolloin kolikoihin sai lyödä joko lyöntivuoden tai käyttöönottovuoden 2002). Uusimpien päätösten mukaan ainakin euroalueeseen tulevaisuudessa liittyvien uusien jäsenmaiden kolikoissa on kansallisella puolella oltava myös valtion nimi tai sen lyhenne. ==== Kahden euron erikoiskolikot ==== Useissa euromaissa on julkaistu kansallisia kahden euron erikoiskolikoita, jotka ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Niiden yhteinen arvopuoli on samanlainen kuin kaikissa kahden euron kolikoissa, mutta kansallisen puolen aihe poikkeaa tavanomaisesta. Vain kahden euron kolikoista saa tehdä erikoisrahoja. Jokaisella euromaalla oli alkuaan oikeus laskea liikkeelle yksi aiheeltaan uusi erikoiskolikko vuodessa. Nykyisin määrä on kaksi vuodessa. Nämä erikoiskolikot liikkuvat yleisessä maksuliikenteessäkin, mutta suuri osa niistä voi päätyä ennemmin tai myöhemmin keräilijöiden kokoelmiin. Monissa euromaissa kahden euron erikoiskolikoiden aiheina on ollut muun muassa merkittäviä tapahtumia ja henkilöitä. Saksassa on monien vuosien päähän ulottuva ohjelma, jonka mukaan joka vuosi julkaistaan yhtä Saksan osavaltiota ja sen historiallista rakennusta tai rakennelmaa kuvaava erikoiskolikko. ==== Juhlarahat ==== Lisäksi jokaisella euromaalla on kansallinen juhlarahaohjelma. Useimmiten juhlarahat lyödään jostakin jalometallista, tavallisimmin hopeasta ja eräät kullasta. Juhlarahat ovat euroarvoisia, mutta ne ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeellelaskumaissaan. Juhlarahan nimellisarvo ei saa olla mikään tavallisten käyttökolikoiden nimellisarvoista. Juhlarahojen myyntihinta on kuitenkin yleensä korkeampi kuin niiden nimellisarvo, ja sen vuoksi ne eivät käytännössä liiku maksuliikenteessä, vaan päätyvät suoraan keräilijöille. Huolimatta siitä, että juhlarahat ovat laillisia maksuvälineitä, liikkeiden ei ole pakko hyväksyä niitä maksuksi kaupankäynnissä. ====Suomalaiset viiden euron erikoisjuhlarahat==== Suomessa lyötiin vuosina 2010–2011 yhdeksän erilaista viiden euron arvoista juhlarahaa, yksi kutakin historiallista maakuntaa kohden (Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi). Rahat ovat kaksimetallisia, alumiinipronssia (CuAlNi) ja kuparinikkeliä (CuNi). Sen jälkeen vastaavia viiden euron erikoisjuhlarahasarjoja on lyöty myös seuraavista aiheista: * Suomalaiset kansallismaisemat * Suomen presidentit * urheilulajit * maakuntien eläimet * Pohjolan luonto. Viiden euron kolikot ovat muiden juhlarahojen tapaan käypää rahaa vain Suomessa, eikä liikkeiden sielläkään ole pakko ottaa niitä maksuksi vastaan. ==== Lyöntivirheitä ==== Suomen Rahapaja valmisti vahingossa noin 55 000 kappaleen erän virheellisiä kahden euron kolikoita loppuvuonna 2006. Kolikossa oli uusi, vuonna 2007 käyttöön otettavaksi tarkoitettu arvopuoli, mutta vuoden 2006 kansallinen puoli. Tällainen virhe on syntynyt ilmeisesti siten, että kun Suomen Rahapaja löi vuoden 2007 alusta eurot käyttöön ottaneen Slovenian kolikot ja niihin kaikkiin tuli uuden mallinen arvopuoli, niin sen jälkeen alettiin lyödä Suomen vuoden 2006 kolikoita, mutta arvopuolen meisti unohdettiin vaihtaa vanhan malliseksi. Virhelyönnin keräilyarvo oli alkuvuonna 2007 noin 120–150 €, mutta kesän aikana hintataso laski 70 euron tietämille. Muita, pienempiä virheitä kolikoissa on ollut paljonkin. Tunnetuimpia ovat erilaiset ylimääräiset pahkurat kolikoiden kuvioissa. Esimerkiksi vuosiluvulla 1999 olevissa kolikoissa jonkin yhdeksikön renkaan sisäpuoli saattaa olla umpimetallia. Tällainen lyöntivirhe on johtunut meistin vaurioitumisesta siten, että siitä on kulunut tai murtunut pois palanen, ja tällainen kohta on jäänyt kolikon pinnassa siten koholle. Virhetyyppiä näkee joskus ulkonäkönsä vuoksi kutsuttavan virheellisesti valuviaksi, vaikkei kolikoiden kuvioita muodostetakaan valamalla kolikko muottiin vaan lyömällä kaiverretulla meistillä suurella voimalla sileän kolikkoaihion pintaan kuvio. Näistäkin virhelyönneistä on toisinaan maksettu suurempi keräilyhinta kuin kolikon nimellisarvo. ==== Pienkolikoiden käyttö ==== Suomessa päätettiin alusta alkaen olla käyttämättä yhden ja kahden sentin kolikoita. Syynä on pikkukolikoiden epäkäytännöllisyys käteisellä maksettaessa. Tähän oli Suomessa totuttu jo markka-ajan viimeisinä vuosina, jolloin pienin käytetty kolikko oli kymmenpenninen. Yhden ja kahden sentin kolikot ovat silti Suomessakin laillisia maksuvälineitä, joskin kauppaliikkeet voivat kieltäytyä hyväksymästä niitä maksuksi, jos ilmoittavat tästä näkyvästi esimerkiksi liikkeen ovella. Suomessa noudatetaan pyöristyssääntöä, jonka mukaan maksettava summa pyöristetään lähimpään viiteen senttiinEurokolikot, Suomen Pankki. Säästösyistä syyskuusta 2004 alkaen Hollannin vähittäiskaupoissa käteisostosten loppusummat alettiin pyöristää lähimpään viiteen senttiin. Yhden ja kahden sentin kolikot kuitenkin säilyttivät asemansa laillisina maksuvälineinä.YLEn uutisarkisto == Euro valuuttana == === Yhteisvaluutan taustaa === Rahaliitto (valuuttaunioni, yhteinen raha) ei ajatuksena ole uusi, vaan erilaisia usean kansan käyttämiä yhteisiä rahoja on käytetty historian saatossa usein, levinneisyydeltään ja kestoltaan vaihdellen. Useimmiten kyse on ollut valloittajien mukanaan tuomasta käytännöstä tai pakosta, mutta toisinaan myös vapaaehtoisesta yhteistoiminnasta. Rahojen käypyys valtakuntien rajojen ulkopuolellakin oli varsin luonnollista, sillä kolikkorahojen arvo oli käytännössä niiden valmistamiseen käytetyssä metallissa (kuten kulta, hopea, kupari). Euroopassa yhdeksi yhteisvaluutan ajaksi voidaan laskea antiikin Rooman valtakunnan rahan käyttö maantieteellisesti laajalla valtakunnan alueella ja myös sen ulkopuolella käypänä maksuvälineenä. Vuonna 1865 Ranska, Sveitsi, Italia ja Belgia perustivat latinalaiseksi rahaunioniksi kutsutun liiton. Näiden maiden kulta- ja hopearahat määrättiin pitoisuudeltaan, läpimitaltaan ja painoltaan samansuuruisiksi. Kuva-aiheet olivat kolikoissa kullakin maalla omansa. Samoin jäivät käyttöön kunkin maan omat rahayksikön nimet, siis siten, että esimerkiksi italialainen 5 liiran kolikko oli kooltaan ja hopeapitoisuudeltaan samansuuruinen belgialaisen 5 frangin kolikon kanssa. Myöhemmin latinalaiseen rahaunioniin liittyi Kreikka, ja monet muutkin maat alkoivat käyttää samoja standardeja. Rahaunioni oli virallisesti voimassa vuoden 1926 loppuun saakka. Käytännössä sen olemassaolo päättyi ensimmäisen maailmansodan aikana. Kultakanta-ajan loppuun sijoittuva erilaisia taloudellisia alueita sisältänyt yhteisvaluutta-alue oli Itävalta-Unkari. Nykyiseen yhteisvaluuttaan, euroon, johtaneen kehityksen voi niin ikään sanoa olevan jo melko vanhaa perua, sillä ajatus on esiintynyt jo ennen 1900-lukua. Varsinaisesti on kuitenkin kysymys toisen maailmansodan vuoksi syntyneestä tarpeesta: Euroopan maiden päättäjät halusivat yhdistää aiemmin keskenään verisesti sotineiden maiden kohtalot toisiinsa niin kiintein taloudellisin sitein, että Euroopan resurssien hallinnasta sotimiselle ei olisi enää mitään sijaa eikä tarvetta. Tämä yleistynyt perustelu on koskenut alun perin Saksan ja Ranskan talouksien yhdistämistä Euroopan yhteisöin, minkä huipentuma rahaunioni on. Yhteisvaluutta liittyi kiinteästi näihin Euroopan unionin, sitä edeltäneen EEC:n ja vielä varhaisemman Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustavoitteisiin, kuten pääomien ja resurssien (työvoima, raaka-aineet yms.) vapaaseen liikkuvuuteen ja maiden talouksien yhdentämiseen. Realistiset mahdollisuudet yhteisvaluutan synnyttämiseen olivat kuitenkin pitkään heikot. Maiden taloustilanteet vaihtelivat eri tahtiin. Tarvittiin laajan poliittisen tahdon lisäksi suotuisia taloudellisia oloja sekä yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia kunkin maan kansantalouden ja rahapolitiikan lähentämiseksi toisten maiden kanssa. Tätä tapahtuikin vähitellen, ja yksi euron esivaihe syntyi 1979, kun luotiin Euroopan valuuttayksikkö ecu. Tämä ei vielä kuitenkaan ollut varsinainen yhteinen raha, vaan laskennallinen yksikkö budjetointikäyttöön. === Euron synty === Vasta 1990-luvun alussa todellinen yhteisvaluutta alkoi näyttää yhdentymiskehityksen saavutusten puolesta mahdolliselta. Vuoden 1990 puolivälistä lasketaan käynnistyneen Euroopan talous- ja rahaliiton, EMU:n, ensimmäisen vaiheen, sillä tuolloin silloisen EU:n alueella oli saatu poistettua lähes kaikki entiset pääoman vapaan liikkuvuuden esteet. 1980- ja 1990-lukujen vaihteen tietämiltä 1990-luvun alkuvuosiin jatkunut finanssimaailmassa levoton aika kuitenkin sisälsi muun muassa lamakausia eri maissa ja voimakkaita kansallisten valuuttojen kurssien vaihteluja, joista osa johtui valuuttakeinottelijoiden toimista. Tämä myllerrys toisaalta lykkäsi yhteisvaluutan luomista, mutta toisaalta vahvisti tahtoa saada yhteisvaluutta aikaan: monen maan yhteinen raha nähtiin mahdollisuutena suojautua sellaisilta globalisoituvan maailmantalouden voimilta, joita vastaan Euroopan minkään maan kansallinen raha ei enää yksinään ollut riittävän suuri ja vahva. Levottomasta taloustilanteesta huolimatta – ja samalla sen ansiosta – kehitystä jatkettiin. Vuonna 1992 allekirjoitetussa Maastrichtin sopimuksessa sovittiin EMU:n toimintatapa ja niin sanotut lähentymiskriteerit. EMU:n toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alusta, jolloin aloitti toimintansa Euroopan rahapoliittinen instituutti, EMI, joka oli Euroopan keskuspankin edeltäjä. EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteisvaluuttaan (silloin vielä nimettömään) siirtymiseksi tarvittavat käytännön valmistelut alkoivat toden teolla. Tulevan yhteisvaluutan nimeksi päätettiin myöhemmin euro. Vuoden 1998 toukokuussa päätettiin, mitkä valtiot olivat kelpoisia osallistumaan euroalueeseen. Päätöstä oli edeltänyt vähintään kahden vuoden pituinen ERM II ‑vaihe, jonka aikana kelpoisuus eli taloudellisten ehtojen täyttyminen kunkin maan osalta mitattiin. Kelpuutettuja valtioita oli yksitoista: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi. Samalla kaikkien euroalueeseen osallistuvien maiden valuuttakurssit sidottiin euroon kiinteällä, peruuttamattomalla kurssilla, jota ei enää kutsuttu valuuttakurssiksi vaan muuntokertoimeksi. Nämä muuntokertoimet päätettiin määritellä virallisesti kuudella merkitsevällä numerolla. Taulukko niistä on jäljempänä. Kreikka sai luvan liittyä euroalueeseen vasta myöhemmin, vuonna 2001. Eurosta tehtiin varsin suuriarvoinen rahayksikkö: yhden euron arvo oli korkeampi kuin minkään euroon osallistuvan maan rahayksikön, Irlannin puntaa lukuun ottamatta. Kun kyse oli kokonaan uuden rahayksikön luomisesta, niin periaatteessa euron arvo olisi voitu määrätä millaiseksi tahansa. Käytännössä arvoksi kuitenkin päätettiin ottaa jo edellä mainitun, maiden valuutoista muodostetun korivaluutan ecun silloinen arvo siten, että 1 eurosta tuli 1 ecun suuruinen. Vuoden 1998 kesäkuun alusta Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa ja korvasi sitä edeltäneen EMI:n.Talous ja rahaliitto Emu, bof.fi === Euron käyttöönotto === EMU:n kolmas vaihe eli yhteisvaluutan aika alkoi, kun euro otettiin tilivaluuttana käyttöön 1. tammikuuta 1999 edellä mainituissa 11 maassa. Kukin maa kuitenkin jatkoi oman valuuttansa käyttämistä käteisrahana, joita tästä eteenpäin pidettiin euron kansallisina ilmentyminä siihen asti, kunnes käteiseurot tulisivat käyttöön. Tämän jälkeen kansallisten valuuttojen ja euron välinen muuntosuhde, jota ei enää sanottu valuuttakurssiksi, oli kiinteä. Käteiseurojen käyttöönottopäiväksi päätettiin 1. tammikuuta 2002. Näin euroalueen maille jäi kolmen vuoden siirtymäaika euroon valmistautumiseksi. Siirtymäaika oli tarpeen ainakin seuraavista syistä: * Euroseteleitä ja -kolikoita tarvittiin valtava määrä korvaamaan liikkeellä olleet kansalliset valuutat, ja eurojen valmistaminen setelipainoissa ja rahapajoissa vaati useamman vuoden. * Niin julkisen kuin yksityisen sektorin taloushallinnoissa tarvittiin aikaa toimintatapojen ja tietokonejärjestelmien muuttamiseksi mahdollistamaan euron käytön. Tämä koski niin suuria taloushallintokokonaisuuksia (valtiontaloudet, pankit, suuryritykset) kuin aivan pienimpiä kioskejakin, sillä muun muassa kassakoneiden, lippuautomaattien ja pysäköintimittareiden muuttaminen eurokuntoon oli suunniteltava. Kolmen vuoden siirtymäaikana taloushallinnoissa sai siirtyä käyttämään euroa kirjanpitovaluuttana (”Ei estettä, ei pakkoa” ‑periaate). * Kansalaisille haluttiin antaa aikaa totutella tulevaan uuteen rahaan. Eurosta laadittiin tiedotemateriaalia, ja useimmat kaupat alkoivat näyttää hintalappunsa sekä kansallisessa valuutassa että euroina. Muutamaa viikkoa ennen varsinaista käteiseurojen käyttöönottoa yleisö sai ostaa niin sanottuja aloituspaketteja, joissa oli muutamia eurokolikoita tutustumista varten. Samoin vähittäiskaupoille jaettiin tietyt määrät käteiseuroja sisältäviä paketteja, jotta ne pystyivät aloittamaan jo 1. tammikuuta 2002 vaihtorahojen antamisen asiakkaille euroina. Eurokolikot ja -setelit otettiin suunnitelman mukaisesti käyttöön 1. tammikuuta 2002, aikavyöhykkeiden takia aivan ensimmäisenä Ranskan merentakaisella alueella Réunionillahttps://www.washingtontimes.com/news/2002/jan/1/20020101-034544-9047r/, itse Euroopan osalta ensiksi Kreikassa ja Suomessa, tuntia myöhemmin kahdeksassa euromaassa sekä viimeisenä Espanjaan kuuluvilla Kanariansaarilla, Irlannissa ja Portugalissa. Tätä seurasi eri maissa vaihtelevan pituinen vaihtojakso, jonka aikana euroa ja kansallista valuuttaa sai käyttää yhtä aikaa. Suomessa tämä vaihe kesti maaliskuun alkuun 2002. Tarkoituksena oli, että kun maksoi vielä kansallisella valuutalla, niin vaihtorahat sai euroina, ja siten vanha raha vaihtuisi uuteen luonnollisella tavalla päivittäisessä maksuliikenteessä. Tämä onnistuikin erittäin hyvin, sillä jo viikon parin kuluttua vuodenvaihteesta huomattava osa kansallisista rahoista oli vaihtunut euroiksi. Kun rahojen vaihtojakso virallisesti päättyi, eurosta tuli yksinomainen maksuväline. Tästä kuitenkin useamman kuukauden ajan liikepankeilla oli velvollisuus ottaa vastaan ja vaihtaa asiakkailta saadut vanhat rahat euroiksi. Kun tämäkin jakso päättyi, kunkin maan keskuspankit jatkoivat edelleen maansa vanhan rahan vaihtamista euroiksi. Useimmissa maissa on vuosien tai vuosikymmenten pituiset ajat, joina varsinkin vanhoja seteleitä saa käydä vaihtamassa euroiksi. Lisäksi eräillä vähittäiskaupoilla on ollut tempauksia, joiden aikana asiakkaat ovat saaneet maksaa vanhalla rahalla. Nykyisin vanhoja kansallisia käteisrahoja on edelleen vaihtamatta euroiksi miljardien eurojen arvosta, yksin Suomessakin yli 200 miljoonaa euroa vastaava määrä. Syitä tähän on useita: rahoja on muisto- ja keräilykappaleina, lojumaan jääneinä (esim. pikkukolikoina, joita ei ole viitsitty lähteä vaihtamaan), unohtuneissa kätköissä, tuhoutuneina, ja myös rikollisten käsiin jääneenä pimeänä rahana, jota ei rahanpesukontrollin tiukennuttua ole saatu vaihdettua euroiksi. On jopa ihmisiä, jotka eivät hyväksyneet euroon siirtymistä ja ovat säästäneet vanhaa rahaa siinä toivossa, että se palautettaisiin vielä uudelleen käyttöön. === Euroon liittyneet EU-maat ja niiden entiset valuutat === Valtio Valuutta ennen euroa Tunnus Muuntokurssi Euro valuutaksi Lähde Alankomaiden guldeni NLG 1999 Belgian frangi BEF 1999 Espanjan peseta ESP 1999 Irlannin punta IEP 1999 Italian liira ITL 1999 Itävallan šillinki ATS 1999 Luxemburgin frangi LUF 1999 Portugalin escudo PTE 1999 Ranskan frangi FRF 1999 Saksan markka DEM 1999 Suomen markka FIM 1999 Kreikan drakma GRD 2001 Kreikka ei täyttänyt lähentymiskriteerejä vielä 1.1.1999. Kreikka liittyi euroalueeseen 1.1.2001. Slovenian tolar SIT 2007 Kyproksen punta CYP 2008 Maltan liira MTL 2008 Slovakian koruna SKK 2009 Viron kruunu EEK 2011 Latvian lati LVL 2014 Liettuan liti LIT 2015 Kroatian kuna HRK 2023 Ensimmäisissä euromaissa eurosta tuli todellinen rahayksikkö ja tilivaluutta 1. tammikuuta 1999, mutta käteisrahana euro tuli käyttöön esimerkiksi Suomessa vasta 1. tammikuuta 2002. Tätä myöhemmin euroon liittyneissä maissa euron käyttöönotto sekä tili- että käteisrahana on tapahtunut yhtäaikaisesti. Neljännessä sarakkeessa on valuutan muuntokurssi (esim. 1 euro vastaa 5,94573 Suomen markkaa).ecb.int ===Euron kansainvälinen asema=== Euro on kelluva valuutta, eli sen kurssi suhteessa maailman muihin valtavaluuttoihin määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Euron arvon tärkein mittari on sen valuuttakurssi Yhdysvaltain dollariin nähden. Euron dollarikurssi on euron olemassaolon aikana vaihdellut voimakkaasti: vuoden 1999 alussa 1 euro oli hiukan alle 1,20 dollaria, mutta vuoden 2000 lokakuun lopulla 1 euro heikkeni tähänastisen historiansa alimpaan arvoon, noin 0,83 dollariin. Sen jälkeen euro vahvistui vähitellen (väliaikaisista laskukausista huolimatta) niin, että 15. heinäkuuta 2008 yhden euron arvo oli tähänastisen historiansa korkein, lähes 1,60 dollaria. Vuoden 2012 alkuun tultaessa euron arvo oli jälleen heikentynyt noin 1,30 dollariin. Myös dollari on kelluva. Sen vuoksi on tarkasteltava valuuttamarkkinoiden muitakin suhdannetekijöitä kuin euron ja dollarin keskinäistä kurssia, jotta voi arvioida kurssinmuutosten syitä: euron vahvistuminen tai heikkeneminen ei välttämättä ole vain euron tai euroalueen talouden omaa ansiota tai syytä, vaan se voi johtua enemmän dollariin kohdistuvien tekijöiden aiheuttamasta dollarin heikkenemisestä tai vahvistumisesta. Euroopan keskuspankki harjoittaa jäsenmaista riippumatonta rahapolitiikkaa ja määrää peruskoron, joka on sama kaikissa euromaissa. Korkotaso vaikuttaa rahan hintaan eli lainojen kustannuksiin markkinoilla, ja sitä kautta sillä on vaikutusta myös euron arvoon suhteessa muihin valuuttoihin. Euron kansainvälinen asema valuuttana on vahvistunut vähitellen. Siitä on tullut maailman toiseksi merkittävin kansainvälinen valuutta Yhdysvaltain dollarin jälkeen. Monet valtiot pitävät osan valuuttavarannostaan euroina. Eräät Yhdysvaltojen politiikkaa vastustavat valtiot, muun muassa Iran, ovat poliittisistakin syistä vaihtaneet dollarivarantojaan eurovarannoiksi. Eurosta on siten tullut dollarin kilpailija, vaikkei Euroopan keskuspankin virallisena tavoitteena olekaan muodostaa eurosta maailmanvaluuttaa tai muiden valuuttojen kilpailijaa. Kansainvälisen asemansa vuoksi euro käy dollarin tapaan usein vähittäiskaupoissa käteisenä maksuvälineenä monissa euroalueen ulkopuolisissakin maissa, varsinkin turistien suosimilla alueilla. Tosin tällöin ostoksen hinta voi usein muodostua jonkin verran tai paljonkin kalliimmaksi kuin maan omalla valuutalla maksettaessa – kauppiaiden valuutanvaihtokulujen ja ehkä myös voitontavoittelun vuoksi. ====Euron asema varantovaluuttana==== Valuutan %-osuus valuuttavarannoista 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Yhdysvaltain dollari 59,0 62,1 65,2 69,3 70,9 70,5 70,7 66,5 65,8 65,9 66,4 65,7 64,1 64,0 Euro 17,9 18,8 19,8 24,2 25,3 24,9 24,3 25,2 26,3 26,5 Saksan markka 15,8 14,7 14,5 13,8 2,1 2,7 2,6 2,7 2,9 2,8 2,7 2,9 2,6 3,3 3,6 4,2 4,7 4,1 Japanin jeni 6,8 6,7 5,8 6,2 6,4 6,3 5,2 4,5 4,1 3,9 3,7 3,2 2,9 3,3 Ranskan frangi 2,4 1,8 1,4 1,6 Sveitsin frangi 0,3 0,2 0,4 0,3 0,2 0,3 0,3 0,4 0,2 0,2 0,1 0,2 0,2 0,1 Muut 13,6 11,7 10,2 6,1 1,6 1,4 1,2 1,4 1,9 1,8 1,9 1,5 1,8 2,0 Lähteet: Currency Composition of Official Foreign Exchange Reserves Lähde 1995-1999, 2006-2007 IMF The Accumulation of Foreign Reserves Lähde 1999-2005, Euroopan keskuspankki === 2010-luvun kriisi === Euro ajautui vuodesta 2010 alkaen syvään useamman vuoden kestäneeseen velkakriisiin. Kriisi oli osin seurausta vuosien 2008–2009 taantumasta. Chartalistit ennustivat euron ajautumisen kriisiin jo euron syntyvaiheissa, esimerkiksi ekonomisti Warren Mosler kirjoitti vuonna 2001: Chartalismi on taloustieteen teoria joka tutkii fiat-rahajärjestelmien toimintaa. Se on ollut kriittinen euron rakenteelle. Sen mukaan eurolta puuttuu mm. Yhdysvaltojen liittovaltion hallituksen tapainen julkaisija ja euron rakenne jossa ollaan liian riippuvaisia liikepankeista on kestämätön.Katso esim. Wynne Godleyn mielipidekirjoitus vuodelta -97 , tai toinen vuodelta -92 . === Kritiikki === Taloustieteilijä Martin Feldstein julisti vuonna 2012 että euro on epäonnistunut kokeilu.https://www.foreignaffairs.com/articles/europe/2012-01-01/failure-euro Taloustieteen Nobelilla palkitun ekonomisti Joseph Stiglitzin mukaan talouskriisin siemenet kylvettiin, kun Euroopan unionin jäsenmaat ottivat käyttöön euron ja hylkäsivät omat valuuttansa. Ensinnäkin euro vei jäsenmailta pois mukautumismekanismeina korot ja valuuttakurssin eikä tuonut mitään niiden tilalle. Toiseksi, euron takia jäsenmaat joutuivat lainaamaan valuutassa, jota ne eivät kontrolloi. Stiglitzin mukaan omassa kelluvassa valuutassaan velkaantuvilla mailla ei voi koskaan olla kreikkalaistyylistä velkakriisiä, koska ne voivat aina luoda omaa rahaansa ja maksaa sillä velkojaan pois. Sen sijaan euro toi mukanaan velkakriisit, joissa maat lainaavat liikaa vieraassa valuutassa ja ajautuvat lopulta maksukyvyttömiksi. Euro olisi kuitenkin voinut toimia, jos samaan aikaan olisi luotu asiaankuuluvat instituutiot. Stiglitzin mukaan näitä olisi todellinen pankkiunioni, johon kuuluisi yhteinen talletusvakuutus ja riittävän tehokas kriisinratkaisumekanismi. Sen lisäksi tarvittaisiin riittävän suuri fiskaalinen unioni eli jonkinlainen yhteisvoimin toteutettu lainajärjestely. Se olisi Stiglitzin mukaan laskenut jäsenmaiden korkoja ja mahdollistanut niiden velkataakan hoidon. Helsingin Sanomien teetti vuonna 2016 ekonomistikyselyn. Siinä enemmistö vastaajista totesi, että eurosta on ollut Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä verrattuna siihen, että Suomella olisi ollut oma vapaasti kelluva valuutta. == Eurojen käyttöalue == === Euroja käyttävät maat === Euroopan unioniin kuuluvat euromaat ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Viro. Joissakin Ruotsin kunnissa euro tosin on käytössä kruunun rinnalla, vaikkei Ruotsi muutoin euromaa olekaan. Ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneistä jäsenmaista euroa käytetään kaikissa paitsi Tanskassa ja Ruotsissa. Vuonna 2004 EU:hun liittyneistä maista ensimmäisenä euron otti käyttöön Slovenia 1. tammikuuta 2007 Slovenian tolarin tilalle, ja maasta tuli EU:n 13. euromaa. Seuraavaksi 1. tammikuuta 2008 alkaen Malta ja Kypros siirtyivät käyttämään euroa Maltan liiran (MTL) ja Kyproksen punnan (CYP) sijaan, mihin ne saivat luvan EU:n ministerineuvostolta 10. heinäkuuta 2007. Tämä oli odotettavissa Euroopan unionin komission suositeltua toukokuussa 2007 siirtymistä, kun maat täyttivät tuolloin julkaistun lähentymisraportin mukaan lähentymiskriteerit.Malta ja Kypros askeleen lähemmäksi euroa, EU 16.5.2007Commission proposes that Malta adopts the euro in 2008 Toukokuussa 2008 varmistui Slovakian liittyminen euroalueeseen 1. tammikuuta 2009. Slovakiasta tuli 16. euroa käyttävä EU-valtio. Viro liittyi euroalueeseen 1. tammikuuta 2011 17. EU-valtiona Latviasta tuli osa euroaluetta 1. tammikuuta 2014 ja eurot otettiin saman tien käyttöön. Latviasta tuli 18. EU:n jäsenvaltio, joka otti euron käyttöön. 1\. tammikuuta 2015 Liettuasta tuli 19. euroja valuuttana käyttävä maa.Liettua (1.1.2015 alkaen) Kroatiasta tuli 20. euroa valuuttanaan käyttävä maa 1. tammikuuta 2023 alkaen.https://yle.fi/uutiset/3-12532737 Euroja käytetään myös neljässä EU:n ulkopuolisessa kääpiövaltiossa eli Monacossa, San Marinossa, Vatikaanissa ja Andorrassa. Kolmella ensin mainitulla oli jo euron käyttöä koskevat rahaliittosopimukset euroalueen kanssa. Andorra käytti alkuun ilman sopimusta yksipuolisella päätöksellään euroa, mutta solmi 30. kesäkuuta 2011 käytöstä sopimuksen EU:n kanssa. Nämä käytännöt ovat jatkoa euroa edeltäneen ajan järjestelyille, joiden mukaan kääpiövaltioissa käytettiin ympäröivien maiden valuuttoja: Monacossa käytettiin Ranskan frangia San Marinossa käytettiin Italian liiraa Vatikaanissa käytettiin Italian liiraa Andorrassa käytettiin Ranskan frangia ja Espanjan pesetaa. Tämä johtui siitä, että kääpiövaltioiden olisi ollut tarpeettoman kallista ylläpitää omaa valuuttaa ja siihen liittyvää rahapolitiikkaa sekä setelipainoja ja rahapajoja. Kun ympäröivät maat vaihtoivat euroon, myös kääpiövaltioiden valuutaksi oli luonnollista ottaa euro. Mailla on myös oikeus lyöttää jonkin verran niiden omilla kansallisilla kuva-aiheilla varustettuja eurokolikoita, jotka ovat käypää rahaa siinä missä EU:hun kuuluvienkin euromaiden kolikot, mutta päätyvät vähäisen lyöntimääränsä vuoksi nimellisarvojaan kalliimmalla hinnalla lähes yksinomaan keräilijöiden kokoelmiin. Andorran kolikoidenlyöntioikeus alkoi kolmea muuta maata myöhemmin, 1. heinäkuuta 2013. Lisäksi euroa käytetään eräissä muissa EU:n ulkopuolisissa maissa, kuten Montenegrossa ja Kosovossa (katso tarkemmin Euroalue). Tämä käyttö, jota on kutsuttu euroistumiseksi, on vastaavan tyyppistä kuin eräissä muissa maissa tapahtunut niin sanottu dollarisoituminen eli maan oma-aloitteinen päätös lopettaa oman valuuttansa käyttö ja alkaa käyttää sen sijaan Yhdysvaltain dollaria. Edellä mainitun kaltaisia kääpiövaltioiden tapauksia lukuun ottamatta euroistuminen ja dollarisoituminen ovat yleensä merkki maan talousongelmista: maan oma valuutta on hylätty sen arvon jatkuvan nopean heikkenemisen vuoksi ja alettu käyttää arvoltaan luotettavaa maailmanvaluuttaa. Euroistuminen ei millään muotoa tee maasta virallisesti eurokelpoista eikä euroalueeseen kuuluvaa, eikä euroistuminen avaa tietä myöhempään viralliseen euroalueeseen liittymiseen – yleensä päinvastoin, koska vieraan valuutan käyttö kertoo maan talouden olevan tilassa, jossa omaan valuuttaan ei voisi luottaa. Toisaalta mikään kansainvälinen tai euroalueen säännöstö ei estä itsenäistä mutta EU:hun kuulumatonta valtiota ottamasta viralliseksi rahakseen euroa. Euroistunut valtio ei ole mukana Euroopan keskuspankin eikä Euroopan keskuspankkijärjestelmän toiminnassa. === Euroopan unionin maat, jotka eivät käytä euroja === Useat EU-jäsenvaltioista eivät käytä euroa vaan kansallisia valuuttojaan. Nämä maat voidaan jakaa kolmeen luokkaan sen mukaan, mistä syystä ne eivät käytä euroa: 1\. Maa, jolla on oikeus olla ottamatta euroa käyttöön: Tanska Tanska oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta ja neuvotteli itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluuttaa käyttöön. Vuoden 2000 kansanäänestyksessä 53,2 % vastusti liittymistä yhteisvaluuttaan. Toisin kuin Ruotsi, Tanska on kuitenkin kiinnittänyt kruununsa arvon euroon ja on ERM II -vaiheessa. Voidaan siis sanoa, että Tanska on muodollisesti askelta lähempänä euron käyttöönottoa kuin Ruotsi. 2\. Maa, jonka pitäisi EU- sitoumustensa mukaan siirtyä euron käyttöön, mutta joka ei ainakaan vielä ole halunnut tehdä niin: Ruotsi Ruotsissa pidettiin kansanäänestys vuonna 2003 kruunujen vaihtamisesta euroihin. 55,9 % vastusti euron käyttöönottoa ja 42,0 % kannatti. Toisin kuin Tanska, Ruotsi liittyi mukaan EU:hun Maastrichtin sopimuksen ollessa voimassa, mikä periaatteessa velvoittaa sen vaihtamaan yhteisvaluuttaan. Ruotsi on pyytänyt EU:lta, että se saisi säilyttää oman valuuttansa. Muodollisena syynä on, että ERM-vaiheeseen liittyminen on vapaaehtoista ja sen tulee edeltää euron käyttöönottoa. Ruotsissa keskustelu euroista oli kansanäänestyksen aikoihin hyvinkin kiivasta. 3\. Maat, jotka eivät vielä ole täyttäneet euron käyttöönottokriteereitä: Bulgaria, Puola, Romania, Tšekki ja Unkari Euron käyttöönotto EU-maassa edellyttää tiettyjen taloudellisten kriteerien täyttymistä (lähentymiskriteerit ja Maastrichtin sopimus). Lähentymiskriteerien tarkoituksena on ohjata uudet euroa tavoittelevat maat laittamaan taloutensa riittävän hyvään kuntoon sekä maiden itsensä hyvinvoinnin kannalta että euroalueen suojaamiseksi. EU:hun liittyi vuonna 2004 kymmenen uutta jäsenmaata, joista Slovenia siirtyi käyttämään euroa vuonna 2007, Kypros ja Malta 2008, Slovakia 2009, Viro 2011, Latvia 2014 ja Liettua vuonna 2015. Vanhoja kansallisia valuuttojaan käyttävät toistaiseksi Puola, Tšekki ja Unkari. Näillä mailla ei ole EU- liittymissopimuksessaan neuvoteltuna oikeutta pidättäytyä euron käyttöönotosta, joten niillä on velvoite pyrkiä saattamaan taloutensa eurokuntoon ja ottamaan euro käyttöön niin pian kuin mahdollista. Puolan, Tšekin ja Unkarin valuuttojen vaihtaminen euroksi on vielä määrittelemättömässä tulevaisuudessa, koska maiden talous ei täytä euron käyttöönottokriteerejä. Osa maista haluaisi euron käyttöön heti kun mahdollista. Eräissä muissa uusissa jäsenmaissa, kuten Puolassa, hallitusvallassa olevien poliitikkojen kanta on ollut vähemmän euromyönteinen tai jopa eurovastainen. Tällaisessa tilanteessa maassa ei ole aktiivisesti pyritty kohti euron käyttöönottoa. Vuonna 2007 EU:hun liittyivät Bulgaria ja Romania ja vuonna 2013 Kroatia. Liittymissopimusten mukaan niiden tulee liittyä euroon, kun ne täyttävät yhteisvaluutan kriteerit. Kroatia on täyttänyt kriteerit ja liittyi euroalueeseen 1. tammikuuta 2023. === Valtiot, jotka ovat sitoneet valuuttansa euroon === Valtio valuutta Tunnus Sidottu kurssi Bosnian ja Hertsegovinan vaihdettava markka BAM 1 € = 1,95583 markkaa Bulgarian leva BGN 1 € = 1,95583 levaa Kap Verden escudo CVE 1 € = 110,265 escudoa Länsi-Afrikan maat: CFA-frangi XOF 1 € = 655,957 CFA-frangia Keski-Afrikan maat: CFA-frangi XAF 1 € = 655,957 CFA-frangia Polynesian alueet: Ranskan Polynesia Uusi-Kaledonia . CFP-frangi XPF 1 € = 119,3 CFP-frangia Komorien frangi KMF 1 € = 491,96775 frangia Tanskan kruunu DKK 1 € = 7,46038 kruunua (mutta kurssi voi vaihdella 2,25 % kumpaankin suuntaan) == Eurosta eroaminen == Yksikään maa ei ole eronnut eurosta eikä eurosta eroamiseksi ole säädöksiä. Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan Mario Draghin kanta on, että euro on peruuttamaton. Euroopan komission entisen puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin mukaan yhteinen valuutta on sidottu vapaaseen liikkuvuuteen, minkä vuoksi toisen loppuminen tuhoaisi myös toisen. Euromailla on yhteinen maksujärjestelmä, jonka kautta maksut siirretään EKP:n alaisuudessa olevan yhtenäisen euromaksujärjestelmän kautta SEPA-tilinsiirtoina. Suomalaistutkimuksen mukaan eurosta eroavan maan tulisi perustaa uusi maksujärjestelmä. Suomen kaltaiselle maalle, joka on luopunut kokonaan omasta maksujärjestelmästään ja joutuisi perustamaan uuden tyhjästä, maksujärjestelmän perustamiseen menisi aikaa puolesta vuodesta vuoteen. Toisaalta EU-jäsenmaa voi erota Euroopan unionista, kuten Yhdistynyt kuningaskunta vuonna 2020. Yhdistynyt kuningaskunta ei kuitenkaan ole ollut euromaa. Jos euroa käyttävä EU-maa päättää erota unionista, maa joutuu poistumaan myös euroalueelta. == Katso myös == * Digitaalinen euro ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== * Euroopan keskuspankki * Euroopan komissio: Euron edut * Kolikot.com: Eurokolikot * Suomen Rahapaja Oy * Suomen Moneta Oy * Ajankohtaiset valuuttakurssit EKP:ssa * EuroBillTracker (ks. EuroBillTracker) * Suomen rahanarvonkerroin 1860 - 2013 * Euroopan komission verkkolehti: Kansalliset kahden euron kolikot * Yle Elävä arkisto: Eurooppa velkakriisin kourissa * Keraily.info Eurokolikot * Euroseteleiden historia ja muuntotaulukko * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Euro
191	Matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoaminen tapahtui keskiviikkona 28. syyskuuta 1994 kello 1.50 (UTC+2)Loppuraportti 2000, s. 176. sen ollessa matkalla reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Estonian aikataulunmukainen saapumisaika Tukholmaan oli kello 9.30, mutta noin kello 1.15 Utön saaren eteläpuolella aluksen keulavisiiri repeytyi irti aaltojen voimasta, ja vettä alkoi tulvia autokannelle.Loppuraportti 2000, s. 175. Tämän vuoksi laiva kallistui aluksi noin 15 astetta ja pian sen jälkeen 30–40 astetta oikealle. Kallistuma sai aikaan myös sen, että vettä alkoi tulvia sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista kansilla 3, 4 ja 5. Tämän jälkeen alusta ei olisi voitu enää pelastaa, vaan uppoaminen oli nopeaa ja väistämätöntä. Hylyn sijaintipaikka on kansainvälisellä merialueella, Suomen talousvyöhykkeellä, koordinaateissa 59°23′0″N, 21°41′0″ELoppuraportti 2000, s. 22. noin 22 meripeninkulmaa (eli 40 kilometriä) Utöstä eteläkaakkoon. Hylky lepää noin 80 metrin syvyydessä. Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 sai surmansa. Kaikkiaan 137 laivalla ollutta eli 94 matkustajaa ja 43 miehistön jäsentä pelastettiin merestä onnettomuuspaikalla.Loppuraportti 2000, s. 117. Heistä yksi kuoli myöhemmin sairaalassa. Kuolleiden joukossa oli 17 maan kansalaisia. Suurin osa uhreista oli Ruotsin ja Viron kansalaisia. Ruotsin kansalaisia kuoli 501, Viron 285, Latvian 17, Venäjän 11, Suomen 10 ja Saksan 10. Ruotsin kansalaisten joukossa oli myös 15 ruotsinsuomalaista. Laivalla oli matkustajia myös muun muassa Liettuasta, Alankomaista, Tanskasta ja Norjasta. Miehistö oli pääosin virolaista, mutta joukossa oli myös ruotsalaisia, venäläisiä, latvialaisia ja ukrainalaisia. Tunnettuja Estonian onnettomuudessa surmansa saaneita olivat virolainen muusikko Urmas Alender, ruotsalainen poliitikko ja entinen valtiopäivämies Lennart Pettersson sekä laivalla risteilyisäntänä ja esiintyjänä työskennellyt ruotsalainen laulaja- lauluntekijä Pierre Isacsson. Suhteessa laivan matkustajamäärään Estonian onnettomuudessa menetti henkensä useampi ihminen kuin Titanicin uppoamisessa vuonna 1912. Estonian kuolinprosentti oli 86 ja Titanicin 68. Kaikista Estonialta pelastuneista 111 oli miehiä, vain 26 naista pelastui. Miehistä selviytyi siis 22 prosenttia, naisista ainoastaan viisi prosenttia. Nuorin Estonialta pelastunut oli 12-vuotias norjalainen poika. Keulaporttien sulkemiseen oli ryhdytty kiinnittämään erityistä huomiota, kun 6. maaliskuuta 1987 brittiläisen Townsend Thoresen -varustamon autolautta M/S Herald of Free Enterprise kaatui haukattuaan vettä keulansa kautta autokannelle Zeebruggen satamassa. Aluksen keulaportti oli jäänyt sulkematta satamasta lähdettäessä. Estonian onnettomuudessa vaikuttavana tekijänä ei kuitenkaan ollut auki jäänyt keulaportti. Estonian onnettomuus vaikutti Yhdistyneiden kansakuntien Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n määrittämään SOLAS-sopimukseen (Safety of Life at Sea). Uudessa konventiossa asetettiin lastilauttojen vuotovakavuudelle, keulaporttien ja avattavien ramppien lukituksille sekä lukitusten valvonnalle aiempaa tiukemmat vaatimukset. Suomessa onnettomuuden pelastustöitä johti Saaristomeren merivartioston komentaja, kommodori Raimo Tiilikainen, ja onnettomuustutkintaa oikeusministeriön suuronnettomuustutkinnan suunnittelukunnan puheenjohtaja, varatuomari Kari Lehtola. Tiilikainen toimi sittemmin vuosina 1995–1999 Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana. Lehtola työskenteli vuosina 1996–2001 Onnettomuustutkintakeskuksen johtajana, vuosina 1996–1999 Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana ja vuosina 2001–2008 Helsingin kaupunginvaltuustossa. Ruotsissa turmalle antoivat kasvot Estonialta pelastuneet, turmahetkellä 20-vuotias Sara Hedrenius ja 29-vuotias Kent Härstedt. Härstedtistä tuli onnettomuuden jälkeen valtakunnallinen poliitikko ja Ruotsin valtiopäivien jäsen; Hedrenius (nykyisin Hedrenius-Andreasson) työskentelee Migrationsverketissä eli Ruotsin maahanmuuttovirastossa. Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-varustamon Tallinna–Tukholma- reitillä M/S Mare Balticum, jonka oli alun perin tarkoitus tulla reitille Estonian pariksiLoppuraportti 2000, s. 146. nimellä Vironia. Nimien samankaltaisuuden vuoksi Estline päätti kuitenkin antaa alukselle toisen nimen. Syyskuussa 2020 Viro kertoi käynnistävänsä uuden onnettomuustutkinnan Estonia-aluksen kyljessä olevan noin nelimetrisen reiän vuoksi. == Tapahtumien kulku == === Ennen matkaa === Viimeisenä päivänään Tallinnassa Viron merenkulkuhallitus oli käyttänyt Estoniaa tarkastajiensa koulutusohjelmassa. Tarkastajaharjoittelijat suorittivat Ruotsin merenkulkulaitoksen tarkastajien valvonnassa alukselle perusteellisen satamatarkastuksen. Tarkastuksessa ei havaittu vakavia epäkohtia, jotka olisivat vaatineet välittömiä toimenpiteitä. Keulavisiirin kumitiivisteiden todettiin kuitenkin olevan kulumisen vuoksi uusimisen tarpeessa. Eräät autokannen vesitiiviit luukut olivat myös auki, ja tarkastuksessa pääteltiin, että ainakin yhtä niistä oli yleensä pidetty auki.Loppuraportti 2000, s. 55. Estonian miehistöllä oli onnettomuuspäivänä käynnissä kahden viikon työjaksonsa 13. eli toiseksi viimeinen päivä.Loppuraportti 2000, s. 49. Vuonna 2004 paljastettiin, että laivalla oli kuljetettu ennen onnettomuutta aseita. Viron parlamentti on myöntänyt virallisesti Estonian asekuljetukset. === Matkan alku === M/S Estonia lähti Tallinnan satamasta 27. syyskuuta 1994 kello 19.15 aikataulun mukaiselle vuorolleen kohti Tukholmaa,Loppuraportti 2000, s. 21. virallisen onnettomuustutkintaraportin mukaan 15 minuuttia myöhässä.Loppuraportti 2000, s. 59. Sen oli määrä saapua Tukholmaan aamulla kello 9.30.Tamminen 2021, s. 9. Tuulivaroituksia oli otettu Estonialla vastaan iltapäivällä useilta eri tahoilta.Loppuraportti 2000, s. 56. Alus oli täyteen lastattu ja sillä oli epätasainen painojakauma, joten sen vasemmanpuoleisiin painolastitankkeihin oli otettu vettä aluksen oikaisemiseksi. Kansainvälinen tutkintakomissio päätteli Estonian olleen ainakin osittain väärällä tavalla lastattu, mutta tällä ei kuitenkaan ollut onnettomuuteen ainakaan välitöntä vaikutusta. Joidenkin todistajakertomusten mukaan kaikkea lastia ei olisi varmistettu kunnolla, sillä vain osa perävaunuista olisi kiinnitetty ja rekat ja muut autot olisi pysäköity ainoastaan omilla jarruillaan ja pyöräkiiloin.Saari 1995, s. 268–269. Tämän kuitenkin onnettomuudesta selvinneet miehistön jäsenet kiistävät. Yleinen käytäntö autolautoilla hankalissa sääolosuhteissa on, että kaikki autokannella olevat ajoneuvot sidotaan kanteen kiinni niiden mahdollisesta liikkumisesta aiheutuvan aluksen kallistumisen ja kaatumisriskin, sekä myös ajoneuvojen vaurioitumisen estämiseksi. Heti satamasta päästyään alus oli siirtynyt täyteen nopeuteen kaikkien neljän pääkoneen voimin. Tämä konekäsky pysyi samana onnettomuuteen asti. Alkuillasta tuulen nopeus oli noin 8–10 metriä sekunnissa.Loppuraportti 2000, s. 21–22. Osmussaaren majakan ohittaessaan alus oli suunnilleen aikataulussa. Nopeus oli noin 19 solmua (35 km/h). Tämän jälkeen olosuhteet huononivat nopeasti, olematta kuitenkaan mitenkään poikkeukselliset Itämerellä.Loppuraportti 2000, s. 171. Kun Estonia jätti rannikon suojan, tuuli kääntyi lounaaseen, ja sen nopeus nousi 15–20 metriin sekunnissa. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3–4 metriä. Laivan kallistelu lisääntyi, ja osa matkustajista tuli merisairaaksi. Noin kello 0.25 alus saapui reittinsä kääntöpisteeseen ja jatkoi matkaansa luoteeseen. Nopeus oli tällöin 14 solmua (26 km/h). Merenkäynti hakkasi laivan keularakenteita vasemmalta, minkä vuoksi vahtipäällystö käänsi rungon evävakaajat ulos kulun tasaamiseksi ja keinumisen vähentämiseksi. === Keulavisiirin murtuminen === Estonian vahtimatruusi teki kello 22.30 säännöllisen tarkastuskierroksen, joita hän teki aina puoli tuntia tasatunnin jälkeen. Hän tarkasti autokannen, jossa kaikki oli kunnossa.Tamminen 2021, s. 41. Hän huomasi tuuletuskanavien kautta tulevan hieman vettä, mutta se oli tavallista huonolla säällä.Tamminen 2021, s. 42. Vahtimatruusin kello 0.30 alkaneen tarkastuksen aikaan sää oli huonontunut entisestään. Hän huomasi, että aluksella oli vaikea kävellä sen kallistumisen johdosta. Autokannella ollessaan vahtimatruusi kuuli noin puoli sekuntia kestäneen kovan äänen laivan keulasta, kun hän oli noin metrin päässä rampista. Samalla alus heilahti voimakkaasti pystysuunnassa, ja vahtimatruusi menetti tasapainonsa. Vahtimatruusi ilmoitti äänestä toiselle vahdissa olevalle perämiehelle ja sai käskyn selvittää äänen lähteen. Vahtimatruusin mukaan kaikki vaikutti olevan kunnossa. Hän saapui komentosillalle, ja eräs perämiehistä oli saanut konehuoneesta puhelun, joka koski voimakkaita iskun ääniä. Vahtimatruusi komennettiin komentosillalta takaisin alas noin kahden minuutin kuluttua. Hänen käskettiin tarkistaa ramppi ja keulavisiiri yhdessä pursimiehen kanssa. Vahtimatruusi yritti soittaa turhaan pursimiehelle ja kertoi siitä perämiehelle. Tämä sanoi yrittävänsä soittaa pursimiehen hyttiin.Tamminen 2021, s. 43. Laivan järjestelmämestari oli nukkumassa hytissään, kun kolmas konemestari kutsui hänet töihin noin kello 0.30, sillä erään käymälän tyhjentämisessä oli ollut ongelmia. Hän saapui konehuoneeseen kello 0.45. Ongelman selvittäminen ja korjaustyöt kestivät noin 20–25 minuuttia, minkä jälkeen hän viipyi konehuoneessa vielä noin 25 minuutin ajan. Konehuoneessa ollessaan hän kuuli voimakkaita iskuja, jotka olivat hänen mielestään voimakkaampia kuin aaltojen aiheuttamat iskut. Hieman myöhemmin alus alkoi kallistua. Aluksen kallistuttua hän meni konevalvomoon, jossa olivat myös kolmas konemestari ja moottorimies. He kaikki näkivät valvontamonitorista, kuinka keularampin sivuilta tuli autokannelle suuria määriä vettä. Konehuoneessa olleet miehistön jäsenet ihmettelivät, oliko keulavisiiri auennut, sillä pelkkä tiivistevaurio ei aiheuttaisi niin suuren vesimäärän pääsyä autokannelle.Loppuraportti 2000, s. 66. Kolmas konemestari ei kuitenkaan ilmoittanut vesihavainnosta komentosillalle.Loppuraportti 2000, s. 179. Noin kello 1.05 alkaen seuraavien kymmenen minuutin aikana vapaavahdissa hyteissään olleet miehistön jäsenet ja useat matkustajat kuulivat useita ylimääräisiä epätavallisia metallisia kolahduksia laivan rungosta. Noin kello 1.15 keulavisiirin lukkojen rakenne antoi periksi, jolloin visiiri kaatui eteenpäin ja irtosi kiinnityksistään vetäen myös vesitiiviin ajorampin mukanaan auki. Tämän seurauksena autokannelle pääsi vettä keulan käydessä vedenpinnan alapuolella aluksen stampatessa. Kannelle päässeen veden aiheuttama vapaa nestepinta saa aluksen vakavuuden romahtamaan hyvin nopeasti, jolloin alus menettää kykynsä vastustaa kallistavia poikittaisvoimiaLoppuraportti 2000, s. 141 (yleinen selvitys veden vaikutuksesta ro-ro-matkustajalautan autokannella).. Liian suuri kallistuma ro-ro-aluksessa (aluksesta riippuen noin 30°) saattaa aiheuttaa lastin kiinnitysten rikkoutumisen, lastin siirtymisen ja sitä kautta aluksen nopean kaatumisen. Edellisen johdosta Estonia kallistui nopeasti oikealle, jolloin aluksen suuntaa muutettiin vasemmalle ja nopeutta vähennettiinLoppuraportti 2000, s. 22 ja 173 (kaaviokuva).. Kun vahtimatruusi oli matkalla alas ottamaan selvää tilanteesta, liikkuminen oli muuttunut monille mahdottomaksi laivan kallistuksen myötä. Hän ei vielä uskonut laivan uppoavan ja jatkoi matkaa kannelle 4, missä portaikko oli täynnä matkustajia. Kallistuma oli 25–30 astetta. Vahtimatruusi juoksi kannelle 7 ja yritti päästä ulkokannelle, mutta kaatui. Hän ilmoitti vahdissa olevalle perämiehelle matkustajien pakokauhusta ja kannen 1 olevan veden vallassa.Tamminen 2021, s. 44. Pilssipumput käynnistettiin veden poistamiseksi. Komentosillalta käskettiin siirtää painolastivettä tankkien välillä, jotta kallistumaa saataisiin pienennettyä.Loppuraportti 2000, s. 66–67. Kolmas konemestari yritti pumpata vettä toisen puolen kallistustankkiin, mutta se oli jo ennestään lähes täynnä.Loppuraportti 2000, s. 178. === Paniikki ja evakuoinnin epäonnistuminen === Matkustajat alkoivat rynnätä portaita ylös, ja monin paikoin syntyi pakokauhua. Useat matkustajat jäivät loukkuun hytteihinsä, eikä heillä ollut juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä ajoissa ulos. Yleisissä tiloissa peli- ja juoma-automaatit ja muu irtaintavara siirtyivät aluksen oikealle reunalle murskaten ihmisiä.Loppuraportti 2000, s. 201. Portaissa kaiteet repeytyivät irti niissä roikkuvien ihmisten painosta.Loppuraportti 2000, s. 62, 79, 80 ja 84. Kuudennen kannen tanssiravintolassa ihmiset muodostivat ketjun auttaakseen toisiaan kahdeksannelle kannelle, jossa ulkokansi ja pelastusveneet sijaitsivat. Ulkokannelle selvisivät vain vahvimmat, pääasiassa nuoret ja keski-ikäiset miehet. Pelastusliivejä levitettiin ympäri ulkokantta, jotta jokainen kannelle tuleva saisi liivit ylleen. Ulkokannella muutamat matkustajat yrittivät irrottaa pelastusveneitä itse, vaikka tehtävä oli tarkoitettu miehistön jäsenelle. Useimmat eivät saaneet veneitä irti. Pelastusliivit tuottivat ongelmia, sillä ne olivat sidottu kolmen kappaleen nippuihin, ja niiden irrottaminen toisistaan oli vaikeaa. Eloonjääneiden mukaan pelastusliivit olivat vanhanaikaisia tai puutteellisia, ja ne vaikuttivat liian lyhyiltä. Matkustajat auttoivat toisiaan liivien pukemisessa, mutta ne irtosivat matkustajien iskeytyessä mereen. Useat pelastusyksiköt vahvistivat jälkeenpäin, että vain hyvin harvalla löydetyllä matkustajalla oli oikein puettu pelastusliivi. Pelastusveneisiin pelastautui noin 160 ihmistä, joista 20 kuoli hypotermiaan tai siitä aiheutuneeseen hukkumiseen. Loukkaantuneet ja ilman pelastusliiviä veteen joutuneet matkustajat kuolivat niin nopeasti, että heidän pelastamisensa oli mahdotonta.Tamminen 2021, s. 63–64. Aluksen kallistuessa lisää ihmiset kiipesivät kaiteiden yli laivan kyljelle. Koska tilanne muuttui vakavaksi hyvin nopeasti, ei aluksen evakuointia ehditty järjestää. Aikaa evakuointiin olisi ollut vain noin 10–20 minuuttia ennen kuin alus kallistui niin pahoin, että ulospääsy oli liki mahdotonta.Loppuraportti 2000, s. 200. Noin 300 ihmistä pääsi ulkokansille,Tamminen 2021, s. 62. mutta arviolta 700 henkeä jäi laivan sisätiloihin. Pelastuneiden mukaan aluksen miehistö ei yrittänyt millään järjestäytyneellä tavalla auttaa ihmisiä ylemmäs laivan kannelle, eikä minkäänlaisia toimintaohjeita annettu laivan kuulutusjärjestelmän kautta. Ainoastaan heikko naisääni kuulutti noin kello 1.20 viron kielellä ”Häire, häire, laeval on häire” () ja joitain epäselviä ohjeita. Kuulutus tuli laivan neuvontapisteestä viidenneltä kannelta. Hetkeä myöhemmin annettiin miehistölle hälytys ja pelastusvenehälytys. Laivan peräportaikkoon laskettiin köysitikkaat ja köysiä. Laivalla annettiin myös miehistölle suunnattu palohälytys tunnussanoin: ”Mr. Skylight 1, Mr. Skylight 2”. === Hätäkutsu lähetetään === Laivan virolaiset perämiehet Tormi Ainsalu ja Andres Tammes lähettivät ensimmäisen mayday-viestin kello 1.22 meri-VHF-kanavalla 16. Hätäkutsu lähetettiin aluksen hätävirralla, koska apu- ja pääkoneet olivat pysähtyneet noin kello 1.20 juuri ennen hätäkutsua.Loppuraportti 2000, s. 223. Laivassa oli tällöin sähkökatko, ja kannella sijaitsevan hätägeneraattorin virtaa saivat vain tärkeimmät kohteet, kuten komentosillan laitteisto sekä hätävalaistus.Loppuraportti 2000, s. 32–33, 97–98 (”black-out”). Hätäkutsuun yritti vastata ensimmäisenä lähistöllä Tukholmaan matkannut Viking Linen M/S Mariella.Loppuraportti 2000, s. 97 (taulukko radioliikenteestä). Estonian kutsuessa M/S Silja Europaa kuuli Mariella myös Europan vastauksen. Toisen hätäkutsun vastaanotti yli 14 alusta. Hätäkutsussa kerrottiin, että aluksella on paha kallistuma oikealle puolelle, yli 20–30 astetta. On mahdollista, että aluksen kallistuma oli tässä vaiheessa jo ilmoitettua paljon pahempi. Heti hätäkutsun jälkeen useat Itämerellä liikkuvat alukset asettivat kurssin kohti Estonian antamaa sijaintia. Silja Europan päällikkö Esa Mäkelästä tuli aluksi tapahtuman onnettomuuspaikan johtaja (on-scene commander, OSC). Matkalla kohti Estoniaa Mariella ja Silja Europa tavoittelivat Helsinki Radiota ja Turku Radiota (turvallisuusradioliikenteestä vastaava toimija). Kello 1.29 vastaanotettiin viimeinen mayday-viesti Estonialta. Viimeisessä yhteydessä Silja Europan kanssa Estonia ilmoitti sijaintinsa. Dramaattinen viesti loppui sanoihin: ”Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä”. Tämän jälkeen kuultiin enää yksi viesti, jossa oli pelkästään joitakin epämääräisiä sanoja.Loppuraportti 2000, s. 98. Tuuli puhalsi alueella keskimäärin noin 20 metriä sekunnissa. Meriveden lämpötila oli 13 astetta. === Estonia uppoaa === Kallistuman yhä lisääntyessä alkoi vesi tulvia hyttikansille. Laivan oikea kylki painui kokonaan veden alle noin kello 1.30, kun vettä tulvi yhä nopeammin myös ylemmille kansille. Vielä ennen painumistaan pinnan alle aluksen kallistuma oli yli 90 astetta, ja vain keula oli enää näkyvissä. Muutamat pelastuneet ovat kertoneet kävelleensä aluksen keulan alueella pohjan päällä. Yksi heistä oli ruotsalainen Mikael Õun, joka otti tuossa tilanteessa kamerallaan viimeiset valokuvat Estonialta. Õunin tarkoituksena ei ollut ottaa kuvia, vaan kiinnittää salamavalolla paikalle rientävien alusten huomio. Kuitenkin Õunin sattumalta ottamissa kuvissa näkyy virolainen Janno Aser istumassa kahdet pelastusliivit yllään laivan pohjan päällä. Pian kuvan ottamisen jälkeen hän putosi mereen, mutta pelastui. Õun oli ollut onnettomuuden sattuessa palaamassa avustusmatkalta Virosta ja lahjoitti myös kuuluisista valokuvistaan saamansa rahat Viroon lastenkotilapsille. Keulan ollessa yhä näkyvissä useat ihmiset havaitsivat ajorampin olevan suurin piirtein suljetussa asennossa, mutta keulavisiiriä ei näkynyt. Alus upposi yhä nopeammin perä edellä, ja aallot huuhtoivat pohjan päältä ihmiset mereen. Estonia katosi paikalle suuntaavien alusten tutkasta kello 1.42 palaten vielä näkyviin. Viimeinen tutkahavainto saatiin noin kello 1.50 Mariellalla, minkä jälkeen Estonia hävisi lopullisesti tutkasta.Loppuraportti 2000, s. 104. === Pelastajat saapuvat === Estonian onnettomuuden aikana Suomenlahdella liikkui parikymmentä alusta. Kahdeksan alusta ja kuusi rannikkoradioasemaa vastaanotti Estonian hätäviestitLoppuraportti 2000, s. 96.. Kaikki alukset kääntyivät Estoniaa kohti saatuaan hätäviestit ja tiedon onnettomuudesta. Suomenlahdella olevan kovan myrskyn takia alukset eivät pystyneet ajamaan täyttä vauhtia, koska se olisi ollut suuri turvallisuusriski. Ainoastaan muutama lännestä tuleva alus pystyi kulkemaan täydellä nopeudella kohti Estoniaa. Tällaisia olivat muiden muassa M/S Isabella (nyk. M/S Isabelle) ja M/S Silja Symphony. Idän suunnasta tulevat, eli Ruotsia kohti kulkevat alukset, Mariella ja Silja Europa, pystyivät kulkemaan keskimäärin vain 10 solmun nopeudella, koska tuuli lounaasta, eli aallot löivät suoraan alusten keulaan. Matkalla kohti Estonian turmapaikkaa alusten päälliköt keskustelivat tilanteen vakavuudesta ja siitä, ettei pelastusveneitä voitu laskea, mikä hankaloitti ihmisten pelastumismahdollisuuksia erittäin paljon. Ensimmäinen alus, joka saapui Estonian onnettomuuspaikalle, oli Mariella kello 2.12. Kapteeni hätäpysäytti potkurit kello 2.20, jotteivat ne olisivat ruhjoneet veden varassa olleita matkustajia ja pelastusveneitä. Mariellalta laskettiin mereen noin 150 pelastusliiviä ja neljä pelastusvenettä. Aluksen kyljessä sijaitseva vedenpinnan lähellä oleva ovi avattiin, jotta matkustajia voitaisiin pelastaa merestä. Ovi kuitenkin jouduttiin sulkemaan nopeasti korkean aallokon vuoksi. Mariellan ympärillä ei näkynyt ihmisiä, ja päällikkö kiersi pelastusveneeltä toiselle ja piti aluksen oikean kyljen tuuleen päin. Useimmat Estonian lautoista olivat tyhjiä.Tamminen 2021, s. 77. Seuraavaksi paikalle saapui Silja Europa kello 2.30. Se tarkasti useita pelastusveneitä, joista kaikki oivat tyhjiä. Europalle onnistuttiin pelastamaan vedestä yksi matkustaja.Tamminen 2021, s. 79. Ensimmäiset eloonjääneet nostettiin Mariellalle kello kolmen aikoihin. Seuraavan 20 minuutin kuluessa paikalle saapuivat myös Isabella ja Silja Symphony. Isabella ohjattiin Mariellan eteläpuolelle ja Silja Symphony Europan vierelle. Ensimmäinen pelastushelikopteri saapui paikalle kello 3.05. Kello 3.20 saapui GTS Finnjet ja sen jälkeen vielä useita muita aluksia. Aluksilta laskettiin pelastuslauttoja, jotta Estonian lautoilla olevat pääsisivät niihin. Isabellalta ja Silja Symphonylta laskettiin pelastusliukumäet, jotta ihmisiä saatiin vedetyksi kannelle. Se osoittautui hyväksi ideaksi. Helikopterit tekivät ratkaisevan työn henkien pelastamiseksi, sillä niiden pintapelastajat saivat pelastettua 104 ihmistä. Ne toimivat alueella yli 15 tuntia. Suomen Rajavartiolaitoksen Super Puma -pelastushelikopteri OH-HVG pelasti merestä 44 henkeä. Kaikkiaan helikoptereita saapui 26, Virosta, Tanskasta, Suomesta ja Ruotsista. Suomalaiset etsivät vainajia merestä viisi päivää. Mariella pelasti omilla lautoillaan vedestä 15 ihmistä, Isabella 17 ja Silja Europa yhden. Silja Symphonylle tuotiin 21 henkeä, samoin Mariellalle. Osa aluksille tuoduista oli kuolleita. Kaikki turmassa pelastuneet pelastettiin pelastuslautoilta, ja laivat pelastivat yhteensä 34 henkeä. Lopulta paikalle tuli 29 alusta tekemään uhrien pintaetsintää, ja valtaosa aluksista jatkoi tätä pimeän laskeutumiseen saakka. Paikalle saapuneita pelastajiaLoppuraportti 2000, s. 100–101.: * M/S Mariella kääntyi kohti Estoniaa kello 1.32 ja saapui kello 2.12 * M/S Silja Europa kääntyi kohti Estoniaa kello 1.40 ja saapui kello 2.30 * M/S Silja Symphony kääntyi kohti Estoniaa kello 1.50 ja saapui kello 2.40 * M/S Isabella kääntyi kohti Estoniaa kello 1.55 ja saapui kello 2.52 * GTS Finnjet kääntyi kohti Estoniaa kello 1.33 ja saapui kello 3.20. == Onnettomuuden tutkinta == === Onnettomuuden syyt === Viron, Ruotsin ja Suomen pääministerit asettivat onnettomuuden jälkeen kansainvälisen tutkintakomission, joka totesi varsinaiseksi onnettomuussyyksi sen, ettei keulavisiiri kestänyt aaltojen iskuista aiheutunutta kuormitusta, jolloin sen lukituslaitteet pettivät. Onnettomuustutkinta valmistui vuoden 1997 joulukuussa. Myös Estonian rakentanutta telakkaa Papenburgissa syytettiin siitä, ettei Estoniassa ollut ajorampin (joka Estoniassa toimi taaimmaisena vedenpitävänä porttina) takana noin viiden metrin päähän rakennettua erillistä vesitiivistä laipiota. Tämä rakenne lisättiin alusten autokansille ensi kerran Falklandin sodan aikana vuonna 1982. Näitä laipioita rakennettiin myös matkustajalauttoihin jo ennen Estonian rakentamista, mutta jostain syystä Estoniaan sitä ei rakennettu. Tämä rakenne olisi voinut pelastaa aluksen. Kun visiiri repi irrotessaan ajorampin auki, vesi ei olisi päässyt tunkeutumaan laivan autokannelle vesitiiviin laipion läpi. Ainakin se olisi antanut lisää aikaa havaita visiirin puuttuvan. Komentosillalta ei ollut aluksen rakenteen vuoksi näköyhteyttä keulavisiirille ja muun muassa autokannen valvontaa varten olevan TV-valvontajärjestelmän monitorit sijaitsivat komentosillan ohjailupaikan takana karttahuoneessa.Loppuraportti 2000, s. 33–34. Komentosillalla olleet miehistön jäsenet eivät myöskään vähentäneet aluksen nopeutta saatuaan ilmoituksen metallisista äänistä. Pikainen nopeuden vähentäminen tässä vaiheessa olisi todennäköisesti lisännyt selviytymismahdollisuuksia huomattavasti. Kansainvälinen tutkintakomissio on esittänyt, että jos konehuoneesta käsin tehdyistä vesihavainnoista autokannella olisi heti ilmoitettu komentosillalle ja tilannetta arvioitu välittömästi, olisi tapahtumien kehitykseen voitu vielä vaikuttaa. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että komentosillalla olisi ymmärretty keulavisiirin olevan irronnut. Aluksen kääntäminen vasemmalle kohti tuulta ja aaltoja ei ollut tilanteen kannalta paras ratkaisu, mutta komissio piti päällystön päätöstä ymmärrettävänä. Päällystön näkökulmasta oikealle kääntäminen olisi altistanut aluksen vasemman kyljen tuulen voimalle ja lisännyt kallistumaa. Tutkintakomission teettämät simulaatiot ovat kuitenkin osoittaneet, että oikealle kääntäminen olisi lisännyt kallistumaa vain muutamalla asteella, eikä olisi vaarantanut aluksen vakavuutta. Turvallisin mahdollinen asento onnettomuustilanteessa olisi ollut pysäyttää alus ja kääntää se kylki vasten aallokkoa. Onnettomuuden suureen uhrimäärään vaikutti osaltaan myös se, että yleinen pelastusvenehälytys annettiin vasta siinä vaiheessa, kun alus oli jo kallistunut huomattavasti ja pääsy hyteistä pelastusvenekansille oli erittäin vaikeaa.Loppuraportti 2000, s. 226. Lisäksi miehistö ei harjoittanut lähes minkäänlaista järjestäytynyttä evakuointitoimintaa matkustajien pelastamiseksi.Loppuraportti 2000, s. 224. On arvosteltu, että myös muille aluksille ja viranomaisille suunnattu hätäkutsu tehtiin liian myöhään. Viron johtava valtakunnansyyttäjä Margus Kurm esitti vuonna 2009 toiveen, että Estonian hylky tutkittaisiin vielä perinpohjaisesti. Kurman mukaan hylyn kunnollinen tutkinta on ainoa tapa lopettaa arvailut laivaonnettomuuden syistä ja varmistaa, että rikosta ei ole tapahtunut. Kurm ihmetteli Postimees- lehdessä, miksi ensimmäiset sukeltajat menivät hylylle vasta kaksi kuukautta onnettomuuden jälkeen. Tuolloin hylkyä kuvattiin vain osittain. Kansainvälistä Estonia-tutkintakomissiota johtanut Kurm pitää mahdollisena, että aluksen uppoamisen syy olikin aukko laivan kyljessä. Tuohon aikaan Viron pääministerinä ollut Andrus Ansip torjui ehdotuksen. Osa matkustajista oli kuullut ennen uppoamista ääniä, joiden he tulkitsivat tulleen laivan pohjasta – kuin jokin metallinen olisi raapinut laivan pohjaa. Eräät matkustajat kuulivat ulinaa, kitinää, vinkumista ja raapimista. Vuonna 2020 Kurm esitti, että Estonia upposi törmättyään sukellusveneen kanssa. Myös Viron entinen puolustusministeri Enn Tupp on tukenut Kurman väitettä. Kurman mielestä Ruotsin viranomaiset valehtelivat Virolle tutkinnan eri vaiheissa. === Hylky === Hylyn etsinnät aloitettiin heti onnettomuutta seuranneena päivänä, ja se löydettiin viistokaikuluotaimella 30. syyskuuta 1994 parin kilometrin päästä Estonian mayday-kutsussa antamasta sijainnista. Se makaa Itämeren pohjassa noin 120 astetta kallistuneena. Keula on noin 85 metrin syvyydessä ja perä noin 74 metrin syvyydessä. Visiiri löytyi puolentoista kilometrin päästä länteen päin itse hylystä.Loppuraportti 2000, s. 173 (kaaviokuva). Hylystä peräisin olevaa tavaraa on löytynyt muutama sata metriä hylystä länteen olevalta alueelta. Keulavisiiri nostettiin 18. marraskuuta 1994 ylös tutkimuksia varten. Sitä on säilytetty Tukholman lähellä Ruotsin armeijan varastoalueella. Alus oli löydettäessä päältä päin melko hyvässä kunnossa, eikä ulkoisia merkkejä onnettomuudesta juuri ollut, pois lukien keulan vauriot. Sukelluksissa edettiin jonkin verran myös aluksen sisäosiin tutkimaan aluksen kuntoa ja haettiin laivan navigaatiolaitteita ja muuta tutkimusaineistoa. Hylyssä todettiin sukelluksilla yli sata ruumista.Loppuraportti 2000, s. 130. Yli 500 ihmistä on edelleen kadoksissa muualla laivan uumenissa. Sukelluksia vaikeuttivat erityisesti irtaintavara ja murskaantuneet hyttiosastot. Autokantta ei tutkittu sukellusten aikana, sillä työskentelyä siellä pidettiin liian riskialttiina. Tämän vuoksi jäi selvittämättä, olivatko autokannella olleet rekat kiinnitetty kunnolla.Loppuraportti 2000, s. 129. Norjalainen sukellusyritys Stolt Comex Seaway tarjoutui heti uppoamisen jälkeen nostamaan hylyssä olevat ruumiit. Yrityksen mukaan operaatio olisi kallis ja aikaavievä, mutta piti sitä mahdollisena suorittaa. Ruotsin hallitus kuitenkin torjui ehdotuksen. Ruotsalainen arviointiryhmä suositti maan hallitukselle uhrien nostamista vielä vuonna 1998. Aluksen kartoittamista varten palkattiin yhdysvaltalainen Rockwater-yhtiö. Vuonna 2020 julkisuuteen tuli tieto, että yrityksen työntekijöiden mukaan sukeltajien tehtävä oli itse asiassa melko helppo, ruumiita lukuun ottamatta. Näkyvyys oli dokumentissa haastatellun sukeltajan mukaan loistava 50 metrissä. Yhtiön edustajien mukaan mitään esteitä hylyn tai ruumiiden nostamiselle ei tuolloin ollut, ja tämä on kirjattu myös yrityksen laatimaan raporttiin. Ennemminkin sukellettaessa vastaan tulleiden ruumiiden nosto olisi ollut helppoa. Yritys ei kuitenkaan nostanut ruumita, sillä se ei kuulunut niihin tehtäviin, joita se oli saanut. Ruotsin pääministerinä toiminut Ingvar Carlsson oli heti onnettomuuden jälkeen luvannut, että Estonian hylky nostettaisiin. Joitain kuukausia myöhemmin Ruotsin hallitus kuitenkin pyörsi päätöksen, vaikka Ruotsissa etenkin uhrien omaiset painostivat hallitusta voimakkaasti hylyn ja ruumiiden nostamiseen. Kuusi kymmenestä omaisesta halusi mahdollisuuden saada menehtyneen omaisensa kotimaan multiin, ja monet olivat samalla kannalla vuosikausia turman jälkeen. Ruotsin hallitus kuitenkin päätyi hautarauhan julistamiseen. Aluksi hylky aiottiin peittää betonilla, mitä varten alueen merenpohjaa jo alettiin vahvistaa, mutta työ osoittautui mahdottomaksi. Jäljelle jääneeksi vaihtoehdoksi jäi hylyn vartioiminen. Suomi, Ruotsi ja Viro solmivat vuonna 1995 sopimuksen, jossa osapuolet sitoutuivat olemaan nostamatta hylkyä, ja määrittelivät sen uhrien viimeiseksi leposijaksi. Myöhemmin myös Iso- Britannia, Latvia, Liettua, Puola, Tanska ja Venäjä ovat liittyneet sopimukseen. Sopimusosapuolet myös sitoutuivat estämään kansallisella lainsäädännöllä ”leposijan rauhaa häiritsevät toimet, erityisesti sukeltamisen tai muut toimet uhrien tai omaisuuden nostamiseksi hylystä tai merenpohjasta”. Suomen valtio toteutti tämän säätämällä erillislain, jossa kiellon rikkomisesta määrättiin rangaistukseksi sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Sopimusmaiden rannikkovartiostot ovat pyrkineet estämään Jutta Raben johtaman saksalais-amerikkalaisen sukellusryhmän tutkimuksia hylyllä, vaikkei tämä suoranaisesti olekaan kiellettyä kyseisten maiden kansalaisilta. Tässä tilanteessa sopimusmaiden tehtäväksi on käytännössä jäänyt tutkimusryhmien toiminnan tarkkailu, jolloin sopimusmaiden aluksia ja helikoptereita on ollut paikalla. Hangon merivartioaseman henkilöstö löysi Estonian MOB-veneen viikon kuluttua uppoamisesta. Virolaiset eivät halunneet venettä takaisin, joten se kunnostettiin Suomessa ja otettiin Espoon meripelastusyhdistyksen nuorisokoulutuksen käyttöön. Myöhemmin Suomen Meripelastusseura lahjoitti veneen merenkulun valtakunnallisena erikoismuseona toimivalle Forum Marinumille. Viron rannikolta läheltä Paldiskia löytyi 12. toukokuuta 1996 naisen ruumis, joka tunnistettiin myöhemmin yhdeksi Estonian uhriksi.Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1997, s. 89. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-14239-4. === Uusi tutkimus 2020-luvulla === Vuonna 2020 kansainvälinen televisioryhmä löysi Estonian rungosta entuudestaan tuntemattoman repeämän. Löydön jälkeen Viron ja Ruotsin onnettomuustutkintakeskukset päättivät käynnistää hylyn tutkimukset uudelleen. Esitutkimus tehtiin kesällä 2021 kaikuluotaimilla ja robottikameroilla. Marraskuussa 2021 uudesta tutkimuksesta julkaistiin väliraportti. Sen mukaan aluksen kyljessä on vähintään 4 × 22 metrin kokoinen repeämä, joka on todennäköisesti syntynyt hylyn osuessa kallioiseen merenpohjaan. Väliraportti ei kumoa virallista uppoamissyytä eli keulavisiirin irtoamista. Vuoden 2021 lopulla kerrottiin, että tutkimuksien oli määrä jatkua keväällä 2022. Vuoden 2023 alussa Tallinnassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa kerrottiin Viron, Ruotsin ja Suomen onnettomuustutkijoiden uusimmasta väliraportista. Sen mukaan meren pohjassa olevan kallion muoto näyttää vastaavan Estonian hylyn vaurioita. Tutkijoiden mukaan räjähdyksestä tai törmäyksestä ei ole löytynyt merkkejä. Sen sijaan turman alkuperäisissä tutkimuksissa esitetty päätelmä Estonian merikelpoisuudesta ei Viron onnettomuustutkintakeskuksen johtajan Rene Arikasin mukaan pidä paikkaansa. Hänen mukaansa laivaa ei ollut tarkastettu kunnolla. Ruotsin onnettomuustutkintakeskuksen apulaispääjohtajan Jonas Bäckstrandin mukaan merikelpoisuus-käsite tarkoittaa nykyään eri asiaa kuin Estonian uppoamissyksynä 1994. Heinäkuussa 2023 kansainvälinen tutkintaryhmä aloitti tutkimukset Estonian hylyllä. Ryhmä koostuu ruotsalaisista, suomalaisista, virolaisista sekä norjalaisista viranomaisista. Pohjasta nostettiin laivan rungon osia. Keularamppi nostettiin ylös heinäkuussa 2023. Viron onnettomuustutkintaviranomaisen OJK:n tilaaman ja Tallinnan teknillisen yliopiston toteuttaman mallinnuksen mukaan hylyssä havaitut repeämät ovat hyvin todennäköisesti syntyneet, kun alus on osunut meren pohjaan. Aluksen keularampin kaide löydettiin ja nostettiin heinäkuussa 2024 vajaan puolen kilometrin päässä paikasta, josta keulavisiiri oli aikoinaan nostettu. Kaide ei ollut tuhoutunut ulkoisen sabotaasin vuoksi. Kaiteen löytyminen osoittaa myös sen, että ramppi oli auki, sillä rampin ollessa kiinni kaide ei voinut pudota aluksesta, koska se on normaalisti aluksen sisällä.Osipova, Elsa: Expressen: Estonian keulavisiirin kadonnut osa löydettiin _Yle Uutiset_. 21.9.2024. Viitattu 21.9.2024. Uuden loppuraportin on määrä valmistua syksyllä 2025. == Uppoamisen syyhyn liittyvät salaliittoteoriat == Estonian uppoamisesta on esitetty kansainvälisen tutkintakomission lopullisesta raportista poikkeavia teorioita. Vaihtoehtoisiksi uppoamissyiksi on esimerkiksi esitetty neuvostoliittolaista asemateriaalia, joka olisi räjähtäessään aiheuttanut aluksen uppoamisen. Myös Venäjän mafian on epäilty tahallisesti upottaneen aluksen räjähteillä. Muutamien laivan miehistöön kuuluneiden henkilöiden on myös väitetty kadonneen pelastumisen jälkeen. Tunnetuin esimerkki on Estonian toinen kapteeni Avo Piht, joka ei ollut onnettomuuden aikana työvuorossa, vaikka matkustikin laivalla. Joidenkin väitteiden mukaan laivalla saattoi olla lisäksi 69 sellaista henkilöä, joiden läsnäolosta viranomaiset eivät tienneet. Se nostaisi kuolonuhrien kokonaismäärän 921 henkeen. Vuonna 2006 Onnettomuustutkintakeskus julkaisi muistion vastauksista joihinkin edellä mainittuihin väitteisiin. Väitteet on Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan todistettu erheellisiksi. Räjähdeteoria on onnistuttu lisäksi todistamaan vääräksi Suomen Keskusrikospoliisin tutkimuksissa, joissa ei löydetty räjähdysainejäämiä keulan metalliosista. Mahdollinen räjähdys ei myöskään tallentunut Helsingin yliopiston seismologian laitoksen Porkkalanniemen mittausaseman eikä Suomen merivalvontajärjestelmän laitteisiin. Laivan konemiehinä työskennelleiden tarinan mukaan heidän tarkkeilemastansa kamera ei näyttänyt, että ajorampin ovesta olisi tullut vettä, vaikka he pelastuivat laivasta viime hetkellä. == Autolauttojen turvallisuuden parantaminen == Estonian uppoamisen seurauksena autolauttojen turvallisuutta on parannettu monin tavoin. Keulaporttien mitoitusvaatimuksia ja laivojen vuotovakavuussääntöjä kiristettiin. Itämeren autolauttojen täytyy pysyä pystyssä, vaikka autokannella olisi puoli metriä vettä ja aallonkorkeus neljä metriä. Ennen Estonian uppoamista oli sattunut toistakymmentä tapausta, joissa keulaporttien lukot olivat pettäneet, mutta tieto läheltä piti -tilanteista ei kulkenut. Vuonna 2017 tuli voimaan laki, jonka mukaan alusten päälliköiden täytyy ilmoittaa vaaratilanteista Liikenne- ja viestintävirastolle. Pelastuskalustoa on kehitetty Estonian oppien ansiosta. Modernit pelastuslautat kääntyvät itsekseen oikein päin meressä, tai ne ovat sellaisia, jotka toimivat kummin päin tahansa. Laivoihin on lisätty erilaisia verkkoja, lauttoja ja vinssejä, joiden avulla ihmisiä voidaan pelastaa vedestä. Henkilökunnalle vaaditaan enemmän koulutusta kriisitilanteisiin. Simulaattoreiden avulla merenkulkijat harjoittelevat haastavia tilanteita. == Populaarikulttuurissa == Vuoden 2023 alussa uutisoitiin, että onnettomuudesta Estonia-nimistä draamasarjaa tekevä tuotantoyhtiö on kertonut sarjansa kalleimmaksi Suomessa koskaan tuotetuksi sarjaksi. == Katso myös == * Katkennut linja Muita suuronnettomuuksia Itämerellä: * Torpedovene S2 upposi Pohjanlahdella Porin edustalla 4. lokakuuta 1925 * Wilhelm Gustloffin uppoaminen 29. tammikuuta 1945 * Neuvostoliittolainen matkustaja-alus Josif Stalin upposi 3. joulukuuta 1941 * Panssarilaiva Ilmarinen upposi 13. syyskuuta 1941 * Ruoppaaja Nostaja upposi Pietarsaaren edustalla 6. syyskuuta 1972 * Rahtilaiva M/S Jan Heweliusz upposi 14. tammikuuta 1993. == Lähteet == * * * === Viitteet === == Kirjallisuutta == * * * * * * * * == Aiheesta muualla == * Estonian hätäkutsu YouTube-videopalvelussa. * Vanhin verkkosivu haverista (uusi osoite) * Estonia upposi alle tunnissa ja vei mukanaan yli 800 ihmistä Ylen Elävä arkisto. * Olyckor på Viking Sally Yle Arkivet. * Laki matkustaja-alus Estonian hylyn rauhoittamisesta (903/1995) * Militærutstyr smuglet med ”Estonia” Aftenposten. * Dagens Nyheterin Estonia-aiheinen uutisarkisto * Mystisk last på katastrofeferja «Estonia» Dagbladet. * Estonia 28.9.1994 Helsingin Sanomat *	Estonian uppoaminen
192	Englannin kanaali (, ’hiha’) on Koillis-Atlantin salmi, joka erottaa Ison- Britannian saaren Pohjois-Ranskasta ja yhdistää Atlantin valtameren Pohjanmereen. Kanaalin pituus on 562 kilometriä ja se on kapeimmillaan vain 32,3 kilometriä leveä, leveimmillään noin 180 kilometriä. == Maantiede == Maantieteellisen määritelmän mukaan Englannin kanaali ulottuu Land’s Endin ja Ouessantin väliseltä linjalta lännessä Doverinsalmeen Doverin ja Calais’n välillä idässä. Näin sen pinta-ala on noin 75 000 neliökilometriä. Kapein kohta on juuri Doverinsalmessa Doverin ja Calais’n lähellä olevan Cap Gris- Nez’n välillä."English Channel", The Columbia Encyclopedia 2004 Koko kanaali sijaitsee mannerjalustalla ja on suhteellisen matala. Keskisyvyys on 120 m leveimmillä kohdilla Kanaalin keskiosassa ja laskee noin 45 metriin Doverinsalmessa; syvyys laskee vielä tästä koilliseen edettäessä vähitellen noin 26 metriin. Syvin kohta, noin 180 metriä, on Hurds Deep -syvänteessä 30 kilometriä Guernseyn luoteispuolella."English Channel", The Hutchison Unbridged Encyclopedia including Atlas 2005. Huomattavimmat saaret ovat Isle of Wight Englannin rannikolla sekä niin ikään Britannialle kruunun alusmaina kuuluvat Kanaalisaaret Ranskan Normandian rannikon tuntumassa. Jälkimmäisiin kuuluvat Jersey, Guernsey, Alderney, Sark ja useita pienempiä saaria. Bretagnen länsipuolella olevaa Ouessantia ei puolestaan yleensä lueta Kanaalin saareksi, vaikka se alueen rajalla sijaitsee; sama koskee Cornwallin länsipuolisia Scillynsaaria, joihin kanaalin raja Land’s Endin sijasta joskus vedetään. == Historia == Kanaalilla on ollut keskeinen merkitys Englannin ja Britannian itsenäiselle kehitykselle vuosisatojen saatossa sekä sotilaallisena suojana että valloitusreittinä. Roomalaiset hyökkäsivät Englantiin Julius Caesarin johdolla 55 eaa. ja myöhemmin Claudiuksen kaudella valloittivat sen provinssikseen (44−410 jaa.). Normandian herttua Vilhelm II nousi maihin Sussexissa vuonna 1066, löi englantilaiset ja nousi maan valtaistuimelle ensimmäisenä normannikuninkaana Vilhelm Valloittajana. Sen sijaan Englantia Elisabet I:n aikana uhannut espanjalaisten Voittamaton armada epäonnistui valtauksessa ja kärsi tappion Francis Draken laivastolle kanaalin kuuluisimmassa meritaistelussa vuonna 1588. Kanaali esti myös Napoleonin ja Hitlerin valloitusaikeet. Toisessa maailmansodassa Englannin kanaali oli rannikko-, sukellusvene- ja miinataistelujen ja nopeiden ilmahyökkäysten näyttämö. Liittoutuneiden Normandian maihinnousu kanaalin Ranskan rannikolle tehtiin kesäkuussa 1944. == Väestö == Englannin kanaalin molemmat rannikot ovat taajaan asuttuja ja niillä sijaitsee useita tärkeitä satama- ja lomanviettokaupunkeja. Yhteisväkiluku on yli 3 5 miljoonaa. Tärkeimmät rannikkokaupungit (yli 20 000 asukasta vuosituhannen vaihteessa) ovat: ===Englannin rannikko=== thumb\|Bournemouth Beach. * Brighton–Worthing–Littlehampton: 461 181: Brighton: 155 919 Worthing: 96 964 Hove: 72 335 Littlehampton: 55 716 ** Lancing–Sompting: 30 360 * Portsmouth: 442 252 ** Gosport: 79 200 * Bournemouth & Poole: 383 713 * Southampton: 304 400 * Plymouth: 258 700 * Torbay (Torquay): 129 702 * Hastings–Bexhill: 126 386 * Exeter: 119 600 * Eastbourne: 106 562 * Bognor Regis: 62 141 * Folkestone–Hythe: 60 039 * Weymouth: 56 043 * Dover: 39 078 * Walmer–Deal: 35 941 * Exmouth: 32 972 * Falmouth–Penryn: 28 801 * Ryde: 22 806 * St Austell: 22 658 * Seaford: 21 851 * Falmouth: 21 635 * Penzance: 20 255 ===Ranskan rannikko=== * Le Havre: 248 547 * Calais: 104 852 * Saint-Malo: 50 675 * Lannion–Perros-Guirec: 48 990 * Saint-Brieuc: 45 879 * Boulogne-sur-Mer: 42 537 * Cherbourg: 77 789 * Dieppe: 42 202 * Morlaix: 35 996 * Dinard: 25 006 * Étaples–Le Touquet-Paris-Plage: 23 994 * Fécamp: 22 717 * Eu–Le Tréport: 22 019 * Trouville-sur-Mer–Deauville: 20 406 === Kanaalisaarilla=== * Saint Helier, Jersey: 28 310 * Saint Peter Port, Guernsey: 16 488 * Saint Anne, Alderney: 2 200 * Sark: 600 * Herm: 60 == Liikenne == === Laivaliikenne === Kanaalissa risteävät sen kautta kulkeva Pohjois-Atlantin ja Pohjanmeren välinen laivaliikenne ja Britannian ja Euroopan välinen lauttaliikenne. Se on yksi maailman vilkkaimmista vesiväylistä, sen kautta kulkee noin 400 laivaa päivittäin. Kanaalissa otettiin käyttöön maailman ensimmäinen tutkaohjattu laivaliikenteen valvontajärjestelmä Dover Traffic Separation System TSS. === Lauttaliikenne kanaalin poikki === thumb\|Doverin lauttasatama ja kalkkikallioita. Tärkeimmät lauttareitit ovat: Dover–Calais Newhaven–Dieppe Portsmouth–Caen Portsmouth–Cherbourg Portsmouth–Le Havre Poole–Saint Malo Poole–Cherbourg Weymouth–Saint Malo Plymouth–Roscoff === Tunneliliikenne === Englannin kanaalin alittavan tunnelin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1987 ja liikenne Ranskan ja Englannin välillä käynnistyi 1994. Kanaalin tunneli eli Eurotunneli Englannin Folkestonesta Ranskan Coquellesiin on 50 kilometrin pituinen, 38 kilometriä siitä kulkee Kanaalin alla Doverinsalmen kohdalla, keskimäärin 40 metriä merenpohjan alapuolella. Kanaalin tunnelissa liikennöidään huoltoliikennettä lukuun ottamatta ainoastaan junalla. Tunneli on kuitenkin myös tärkeä osa tieyhteyttä; junat kuljettavat autolauttojen tapaan sekä rahti- että henkilöajoneuvoja. Liikenteessä on neljän tyyppisiä junia. Nopeimmat Eurostar-luotijunat kuljettavat matkustajia Lontoon St Pancrasin rautatieaseman ja mantereen puolella Pariisin Gare du Nordin sekä Brysselin Bruxelles-Midin aseman välillä. Syksystä 2007 alkaen Lontoon ja Pariisin väli matkataan parhaimmillaan aikaan 2 tuntia ja 15 minuuttia, Lontoon–Brysselin väli tunnissa ja 51 minuutissa. Eurotunnel Shuttle on autojuna, joka kuljettaa erilaisia maantieajoneuvoja matkustajineen Folkestonen ja Coquellesin välillä; lastauksineen matka kestää noin 90 minuuttia. Freight Shuttle Train kuljettaa rekkoja; näissä junissa kuljettajat matkustavat omissa vaunuosastoissaan. Tämän lisäksi tunnelissa kulkee normaaleja tavarajunia. Vuonna 2005 Eurotunnelin läpi kuljetettiin noin 2 miljoonaa henkilöautoa, 1,3 miljoonaa kuorma-autoa ja 77 000 linja-autoa; rahtia kulki noin 1,6 miljoonaa tonnia. Eurostar-junat kuljettivat Kanaalin poikki noin 8,3 miljoonaa matkustajaa vuonna 2007.Eurotunnel 2007 Traffic and Revenue Figures == Merkittäviä kanaalin ylityksiä == Kuumailmapallon avulla Englannin kanaalin ylittivät ensimmäisinä ranskalainen Jean-Pierre Blanchard ja yhdysvaltalainen John Jeffries 7. tammikuuta 1785. Lentokoneella kanaalin poikki lensi ensimmäisenä ranskalainen Louis Blériot yksitasoisellaan vuonna 1909. Ensimmäinen puhelinkeskustelu Pariisin ja Lontoon välillä käytiin 18. maaliskuuta 1891 kanaalin ali laskettua lennätinkaapelia myöten. Uimalla kanaalin ylitti ensimmäisenä englantilainen Matthew Webb, joka ui Doverista Calais’hen 24.–25. elokuuta 1875 ajassa 21 tuntia ja 45 minuuttia. Vastakkaiseen suuntaan ui Enrico Tiraboschi vasta vuonna 1923. Ensimmäinen Englannin kanaalin poikki uinut nainen oli amerikkalainen olympiavoittaja Gertrude Ederle, joka vuonna 1926 ui Ranskasta Englantiin ajassa 14 h 31 min, kaksi tuntia nopeammin kuin kukaan häntä ennen. Nykyinen kanaalinuinnin nopeusennätys on Petar Stoychevilla vuodelta 2007, 6.57.50. Edestakaisen uinnin ennätys on Philip Rushilla vuodelta 1987, 16 h 10 min. Useimmin kanaalin yli on uinut Alison Streeter, 46 kertaa, joista kolme edestakaisia uinteja ja yksi kolminkertainen ylitys; hänellä on kiistaton ”Kanaalin kuningattaren” titteli. == Lähteet == == Aiheesta muualla == Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Englannin kanaali
193	Eesti voi tarkoittaa seuraavia asioita: * Eesti eli Viro, valtio Pohjois- Euroopassa Suomenlahden eteläpuolella * eestin kieli eli viron kieli, itämerensuomalainen kieli * Eesti (On My Mind), Juice Leskisen hittikappale vuodelta 1983	Eesti
195	Elokuva on tallenne, jota esitettäessä liikkuva kuva äänitteineen muodostaa taiteellisen tai dokumentaarisen kokonaisuuden. Elokuva-sanalla voidaan viitata myös elokuvataiteeseen, elokuvateollisuuteen tai elokuva-alaan. Elokuvalla yritetään välittää tarina tai sanoma, niin että katsoja ymmärtää sen elokuvan katsomalla. Elokuvassa luodaan liikkeen illuusio, kun hiukan edellisestä ruudusta poikkeavia kuvia vaihdetaan taajaan, yleensä 24 kertaa sekunnissa. Elokuvia tehdään kuvaamalla filmi- tai videokameralla, animoimalla tai erikoistehosteilla. Elokuva voidaan tallentaa esimerkiksi filminauhalle, magneettinauhalle tai kiintolevylle. ==Etymologia== Sanan elokuva keksi professori Artturi Kannisto. Aiemmin puhuttiin elävistä kuvista, jonka ruotsinkielisestä versiosta levande bilder on suomen kielen slangissa säilynyt sana leffa. == Historia == ===Synty=== Elokuvan keksimisvuotena pidetään vuotta 1895, jolloin ranskalaiset Lumièren veljekset Louis ja Auguste järjestivät Pariisissa lyhyen elokuvaesityksen. Vastaavia esityksiä olivat tosin aikaisemmin järjestäneet myös amerikkalainen Henry Renno Heyl sekä saksalaiset Skladanowskyn veljekset. Nämä varhaisimmat elokuvat olivat korkeintaan minuutin mittaisia arkisia ja juonettomia tallennuksia tavallisista asioista, kuten kävelevistä tai korttia pelaavista ihmisistä. Filmikelaa pyöritettiin veivaamalla kampea kädellä, ja näin koneenkäyttäjä pystyi säätelemään kuvanopeutta ja jopa elokuvan suuntaa.Nummelin 2009, s. 9, 16–18. ===Kehityksen vuosikymmenet=== Kertova elokuva syntyi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ensimmäisenä nykyaikaisena kertovana elokuvana, jolla on päähenkilöt ja tunnistettava juoni, pidetään usein Edwin S. Porterin Suurta junaryöstöä (1903). Tässä elokuvassa käytettiin ensi kertaa niin sanottua samanaikaista leikkausta eli samaan aikaan eri paikoissa tapahtuvia kohtauksia limittäin. Toinen kuuluisa elokuva tältä ajalta on Georges Mélièsin Matka kuuhun (1902). Méliès käytti elokuvissaan paljon trikkitekniikkaa, ja elokuvat värjättiin käsityönä. Lähikuvat tulivat yleisempään käyttöön elokuvissa 1910-luvun alussa, ja sen myötä elokuvanäyttelijöistä alkoi tulla tunnettuja. Myös hahmojen tunnetilojen ilmaisu kehittyi elokuvaleikkauksen kehittymisen myötä.Nummelin 2009, s. 19–21. Elokuvan teko, filmit ja kamerat yhdenmukaistuivat 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, ja alalle luotiin standardeja. Suuria elokuvatuottamoita perustettiin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Amerikkalaiset elokuvayhtiöt alkoivat vuoden 1910 tienoilla muuttaa ilmastoltaan suotuisaan Hollywoodiin Kaliforniaan, jonne syntyi seuraavan kymmenen vuoden aikana useita edelleenkin toimivia suuria elokuvayhtiöitä.Nummelin 2009, s. 22. Elokuvan lajityypeistä 1900-luvun alkuvuosina suosituin oli komedia, ja pitkät takaa-ajokohtaukset olivat erityisen suosittu komedian aihe. Myös sarjaelokuvat olivat suosittuja.Nummelin 2009, s. 22–23. Elokuvien pituus alkoi kasvaa 1910-luvun puolivälissä. Euroopassa alettiin tehdä huolella lavastettuja “taide- elokuvia”, joiden aiheet otettiin kirjallisuudesta ja historiasta. Hollywoodissa pitkää elokuvaa alkoi ensimmäisenä tehdä D. W. Griffith, jonka kolmetuntinen Kansakunnan synty (1915) saavutti niin suuren suosion, että kaikki amerikkalaiset studiot ryhtyivät tekemään pitkiä elokuvia. Elokuvien pidentymisen seurauksena yhdessä elokuvanäytännössä alettiin näyttää vain yksi elokuva aikaisempien useiden lyhytelokuvien sijaan.Nummelin 2009, s. 23–25. ===Mykkäelokuvan kulta-aika=== Elokuvissa ei ollut ääniraitaa ennen 1920-luvun loppua. Tänä mykkäelokuvien aikana tehtiin paljon komedioita, joita katsotaan ja arvostetaan edelleen. Mykkäkomedioiden komiikka perustui usein kaatuiluun ja asioiden hajottamiseen. Tunnetuimpia mykkäelokuvien koomikoita olivat esimerkiksi Buster Keaton, Charles Chaplin ja Harold Lloyd. Heistä etenkin Chaplin nousi suureen suosioon pitkillä elokuvillaan, joissa oli komiikan lisäksi myös tunteellisuutta ja yhteiskunnallisia epäkohtia kuvaavaa realismia.Nummelin 2009, s. 25–28. Monien Euroopan maiden mykkäelokuvan kultakausi ajoittui 1920-luvulle, jolloin etenkin Neuvostoliitto, Saksa ja Ranska tuottivat tärkeitä mykkäelokuvia. Eurooppalainen mykkäelokuva oli amerikkalaiseen verrattuna kerronnaltaan ja kuvaukseltaan kokeilevampaa. Euroopan tärkein elokuvaohjaaja 1920-luvulla oli neuvostoliittolainen Sergei Eisenstein. Ranskassa tärkein suuntaus oli impressionistinen elokuva. Saksalaiset tekivät paljon kauhuelokuvaa ja niin sanottua ekspressionistista elokuvaa, kuten Tohtori Caligarin kabinetti (1920), joissa todellisuutta kuvataan vääristyneenä ja liioiteltuna. Saksalaisista tieteiselokuvista tunnetuin on Fritz Langin Metropolis (1927).Nummelin 2009, s. 29–38. ===Äänielokuvan tulo=== Ensimmäisenä äänielokuvana pidetään Jazzlaulajaa (1927). Western Electric -yhtiö kehitti Vitaphone-menetelmän, jossa ääniraita kulkee filmin reunassa kuvaraidan vieressä. Tästä tuli alan hyväksytty standardi aina 2000-luvulle asti. Äänielokuva yleistyi Hollywoodissa nopeammin kuin Euroopassa, mikä antoi amerikkalaisille johtoaseman maailman elokuvamarkkinoilla. Äänielokuvan yleistymisen johdosta moni mykkäelokuvan tähti menetti suosionsa, mutta ääneltään sopivat pystyivät jatkamaan uraansa.Nummelin 2009, s. 41–42. ===Klassinen kausi=== Elokuvan klassiseksi kaudeksi kutsutaan vuosikymmeniä 1930–1950, jolloin Hollywood oli maailman johtava elokuvanvalmistaja. Tätä aikaa kutsutaan myös studiokaudeksi, sillä elokuvien tekemisestä vastasivat silloin studiot, joiden johdossa oli vaikutusvaltaisia elokuvamoguleja. Monet studiot omistivat myös elokuvateattereita, joissa ne esittivät omia elokuviaan. Studiot erikoistuivat usein tietyntyyppisiin elokuviin: esimerkiksi MGM teki suuria ja näyttäviä elokuvia, Warner halpoja rikoselokuvia ja Universal kauhuelokuvia.Nummelin 2009, s. 39–41. Klassisella kaudella elokuvaan syntyivät kerronnan säännöt, jotka vaikuttavat viihde-elokuvaan edelleen. Elokuvan piti kertoa johdonmukainen tarina alusta loppuun ja päättyä selkeään ratkaisuun. Mitään ei saanut jättää selittämättä, vaan elokuvan henkilöillä tuli olla tarkat ja helposti ymmärrettävät syyt toiminnalleen. Kehitettiin esimerkiksi kuvan ja vastakuvan periaate, jossa puhuvan henkilön ja puheen kohteen kuvien täytyy olla samanlaisia. Klassisen Hollywoodin yhtenä puhtaimmista tuotoksista pidetään 10 Oscar-palkinnon voittanutta menestyselokuvaa Tuulen viemää (1939).Nummelin 2009, s. 42–45. Hollywoodin studiokauden tunnetuimmat elokuvat kuuluivat useimmiten johonkin kuudesta lajityypistä, jotka olivat lännenelokuva, rikoselokuva, kauhu- ja tieteiselokuva, musikaali, komedia ja melodraama. Lajityyppejä kuitenkin sekoitettiin paljon toisiinsa, kuten komediaa lännenelokuviin ja rikoselokuviin.Nummelin 2009, s. 46–53. 1930-luvun menestyneimpiä komediatähtiä Hollywoodissa Chaplinin ohella olivat muun muassa Marxin veljekset sekä Ohukainen ja Paksukainen.Nummelin 2009, s. 28. Vuosikymmenen lopulla suosioon nousivat screwballkomediat.Nummelin 2009, s. 51. Hollywoodin tunnetuimpia lännenelokuvaohjaajia olivat esimerkiksi Howard Hawks ja John Ford. Jännitys- ja kauhuelokuvien merkittävimpiin ohjaajiin kuului Alfred Hitchcock. Musikaalitähdistä tunnetuimpia olivat Fred Astaire, Ginger Rogers ja Gene Kelly. Kauden suurimpia ja viimeisiä naistähtiä oli Marilyn Monroe 1950-luvulla.Nummelin 2009, s. 46–56. Kaikkien sääntöjen seurauksena Hollywood-elokuvasta tuli yksinkertaisempaa kuin eurooppalaisesta elokuvasta, jossa tarina on usein pyritty kertomaan haasteellisemmin ja älyllisemmin. Hollywoodissa sääntöjä rikkoi esimerkiksi Orson Wellesin arvostettu Citizen Kane (1941). Euroopassa realistisia elokuvia tekivät esimerkiksi Ingmar Bergman, Luchino Visconti ja Jean Renoir. Italiassa syntyi neorealismin tyylisuunta, jonka elokuvat kuvasivat tavallisia ihmisiä ja jotka tehtiin kaduilla luonnollisessa valaistuksessa. Neuvostoliitossa tehtiin sosialistista realismia, joka oli ihanteellista ja silottelevaa. Intiassa Satyajit Ray poikkesi musikaalien valtavirrasta realistisilla elokuvillaan. Kokeellisen elokuvan tunnettuja tekijöitä oli esimerkiksi espanjalainen Luis Buñuel.Nummelin 2009, s. 43, 57–65. Italiassa neorealistinen suuntaus vaihtui 1950-luvulla seikkailu- ja kauhuelokuvien sekä komedioiden kautta 1960-luvulla spagettiwesterneihin.Nummelin 2009, s. 62. Studiokaudella syntyi myös niin sanottu B-elokuva, jolla tarkoitettiin kaksiosaisen näytöksen ensimmäistä elokuvaa. Elokuvien studiokausi loppui 1950-luvulla, kun elokuvissa alettiin monesta syystä käydä aikaisempaa harvemmin ja suuret elokuvastudiot alkoivat hajota.Nummelin 2009, s. 53–54. ===Tekniikan kehittyminen=== Värifilmi yleistyi pitkien elokuvien tuotannossa 1940-luvun loppupuolella, jolloin käytettiin pääasiassa Technicolor-järjestelmää. Technicolor jakoi kuvan kolmeksi eri värikomponentiksi (punainen, vihreä ja sininen), jotka tallennettiin omille mustavalkofilmeille. Tällä tekniikalla pystyttiin tuottamaan hyvinkin realistiset, joskin nykystandardeilla kovin kylläiset värit. Myöhemmin keksittiin komposiittivärifilmi, joka sisälsi kaikki värikomponentit samalla filmillä, joskin Technicoloria käytettiin elokuvan jälkituotannossa vielä 1970-luvun loppupuolella. 1950-luvun elokuvateknisistä uudistuksista menestyneimpiä oli laajakangaselokuva, joka johti siihen, että Hollywoodissa alettiin tehdä paljon Raamattua ja antiikin historiaa käsitteleviä spektaakkelielokuvia.Nummelin 2009, s. 55. Laajakangaselokuvatekniikoista merkittävimmiksi nousivat anamorfinen CinemaScope, Vistavision ja alkeellinen, joskin pioneerina tärkeä Cinerama. Myös elokuvatekniikan keveneminen auttoi elokuvaa taiteellisesti. 1950-luvun lopussa ammattimaiset elokuvakamerat olivat jo niin pieniä, että niillä pystyi kuvaamaan helposti käsivaralla lähes missä vain. ===Modernistinen elokuva=== Toisen maailmansodan jälkeen elokuva alettiin aiempaa selvemmin kokea taiteeksi eikä vain helpoksi viihteeksi. 1950–1970-lukujen elokuvaa kutsutaan usein modernistiseksi elokuvaksi tai uuden aallon elokuvaksi. Modernistinen elokuva pyrki hajottamaan klassisen elokuvan käsityksen todellisuudessa mahdollisesta yhtenäisestä tarinasta käyttäen katkelmallisuutta, juonettomuutta sekä luopumista selkeästä tarinasta ja loppuratkaisusta. Tunnetuimpia modernistisia elokuvaohjaajia ovat ranskalaiset Jean-Luc Godard, François Truffaut ja Éric Rohmer. Ranskalaiseen uuden aallon elokuvaan kuului myös ajatus auteurista, ohjaajasta, joka luo oman taideteoksensa filmaamalla oman käsikirjoituksensa. Italialisen neorealismin perinnön tunnettuja edustajia olivat Federico Fellini ja Michelangelo Antonioni. Saksan uudesta aallosta tunnetaan etenkin Rainer Werner Fassbinder ja Neuvostoliitosta Andrei Tarkovski. Itä-Euroopassa modernistista elokuvaa tekivät esimerkiksi Andrzej Wajda, Roman Polański, Miklós Jancsó ja Jiří Menzel. Japanin tunnetuin elokuvaohjaaja on Akira Kurosawa, joka yhdisti japanilaisen taisteluelokuvien perinteen moderniin kuvakerrontaan.Nummelin 2009, s. 75–93. ===Postmodernistinen elokuva=== Modernistista elokuvaa seurasi 1970-luvun puolivälistä alkaen postmodernistinen elokuva, joka lainaa ja sekoittaa piirteitä vanhemmista taiteen ja viihteen muodoista. 1980-luvulla tärkein postmodernistisen elokuvan maa oli Ranska, jonka tunnetuimpia ohjaajia olivat esimerkiksi Jean-Jacques Beineix ja Luc Besson. Espanjassa postmodernistista elokuvaa on tehnyt esimerkiksi Pedro Almodóvar ja Englannissa Peter Greenaway. Uusin elokuvan uudistamiseen pyrkinyt liike on dogma-liike, jonka aloitti tanskalainen ohjaaja Lars von Trier 1990-luvulla.Nummelin 2009, s. 94–97. ===Hollywoodin nykyelokuva=== Hollywoodiin tuli klassisen kauden päätyttyä 1960-luvulta alkaen eurooppalaista tietoisuutta ohjaajan merkityksestä elokuvassa. Myös perinteisiä menestyselokuvia tehtiin edelleen, vaikka elokuvissa käyminen olikin dramaattisesti vähentynyt 1940-luvun ajoista. Uudenlaisia ohjaajia Hollywoodissa olivat esimerkiksi Robert Altman, Francis Ford Coppola, Brian De Palma, George Lucas, Martin Scorsese ja Steven Spielberg. Heistä suurinta kaupallista menestystä on saavuttanut Spielberg, jonka elokuva Tappajahai (1975) oli myös ensimmäinen niin sanottu "event movie", 'tapahtumaelokuva'. Sillä tarkoitetaan elokuvaa, joka tuo siihen sijoitetut rahat moninkertaisesti takaisin. Samankaltaisia menestyselokuvia ovat olleet myös muun muassa Tähtien sota (1977), E.T. (1982) ja Titanic (1997). Vaikeasti luokiteltava tärkeä nykyohjaaja on Stanley Kubrick, jonka tunnetuin elokuva on 2001: Avaruusseikkailu (elokuva) (1968).Nummelin 2009, s. 146–152. 1980-luvulla Hollywoodin merkittävimmäksi lajityypiksi nousi toimintaelokuva, jonka tunnetuimpia edustajia ovat Alien-elokuvat, Rambot, Terminaattori-elokuvat sekä James Bondit. Suurimmiksi toimintaelokuvatähdiksi nousivat Arnold Schwarzenegger ja Sylvester Stallone. 1990-luvulta alkaen toimintaelokuvien suosio on hiukan laskenut, mutta samalla niihin on tullut mukaan uudenlaisia piirteitä, kuten elokuvissa Kill Bill ja Matrix.Nummelin 2009, s. 153–155. 1990-luvulla Hollywoodin suosituimmiksi elokuviksi toimintaelokuvien rinnalle alkoivat nousta romanttiset komediat, kuten Pretty Woman (1990) sekä Jane Austen -filmatisoinnit ja mukaelmat. Myös isojen yhtiöiden ulkopuolella tehtäviä independent-elokuvia julkaistaan nykyisin paljon. Merkittäviä indie-elokuvantekijöitä ovat esimerkiksi David Lynch ja Jim Jarmusch.Nummelin 2009, s. 156–158. Hollywoodissa tehdään menestyselokuville nykyisin runsaasti jatko-osia, kuten sarjakuviin perustuvat Batmanit, Hämähäkkimiehet ja X-Menit. Myös tietokonepeleihin perustuvat elokuvat ovat 2000-luvulla yleistyneet.Nummelin 2009, s. 153. ===Muiden maiden elokuvan historia=== Aasiassa on aina tuotettu paljon elokuvia, ja Kiina, Japani ja Intia ovat suuria ja tärkeitä elokuvien tuottajamaita. Kiinassa 1960-luvun kulttuurivallankumouksella oli rajoittava vaikutus maan elokuviin aina 1980-luvulle asti, jolloin maan elokuvatuotanto vapautui. Hongkongissa on tuotettu paljon kungfu-elokuvia. Arabimaista Egyptissä tehtiin jo 1920-luvulla paljon elokuvia. Iranin elokuva on nousut länsimaissa esiin 1990-luvulta alkaen. Ensimmäinen kokonaan afrikkalaisin voimin tehty elokuva julkaistiin vuonna 1955.Nummelin 2009, s. 115–131. ===Digitaalisuus=== Viimeisin elokuvatekniikan mullistus on digitaalisuus. Digitaalinen kuvaus, editointi ja äänen taltiointi yleistyivät nopeasti 1990-luvun aikana, ja niistä on tullut varsinkin amatöörielokuvaajien keskuudessa suosittuja tekniikan suhteellisen halpuuden takia. ===Dokumenttielokuva=== Ensimmäinen nykyaikainen dokumenttielokuva oli Robert Flahertyn ohjaama Nanook, pakkasen poika (1922). Seuraavalla vuosikymmenellä englantilainen dokumenttielokuva koki kukoistuskautensa. Myös natsi-Saksassa 1930-luvulla tehdyt dokumenttielokuvat Tahdon riemuvoitto ja Olympia ovat jääneet dokumenttielokuvan historiaan. Toisen maailmansodan jälkeen syntyi Ranskassa ja Yhdysvalloissa niin sanottu totuuselokuva, joka on tehty hyvin pienellä kalustolla ja joka seuraa tavallisten ihmisten elämää. 2000-luvulla on tehty erityisen paljon poliittisia dokumenttielokuvia.Nummelin 2009, s. 68–74. ===Animaatioelokuva=== Animaatioelokuvia alettiin tehdä jo 1800-luvun lopulla. Varhaiset animaatiot perustuivat yleensä sarjakuviin. Amerikkalaisen animaation tärkein hahmo on Walt Disney. Hänen studionsa on tehnyt lukuisia klassikoita kuten Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), joka oli maailman ensimmäinen pitkä värianimaatio. Myös Warnerin ja MGM:n animaatio-osastot tuottivat paljon animaatioita, kuten Väiski Vemmelsääri -elokuvia. Television tulon seurauksena animaation taso laski Yhdysvalloissa pitkäksi aikaa. Animaatioelokuvan uusi nousu alkoi 1990-luvulla. Eniten animaatioelokuvia nykyisin tehdään Japanissa.Nummelin 2009, s. 98–109. ==Lajityypit== Elokuvat voidaan luokitella lajityyppeihin eli genreihin esimerkiksi niiden sisällön, ilmaisukeinojen ja sävyn perusteella. Samaan lajityyppiin kuuluvilla elokuvilla on yhteisiä piirteitä, joista lajityypit voi erottaa toisistaan. Joidenkin lajityyppien tyypilliset piirteet liittyvät esimerkiksi lavastukseen, kuvauspaikkoihin ja asuihin, kuten lännenelokuvien ja tieteiselokuvien kohdalla. Joissain genreissä erottavina tekijöinä on kerronnan sävy ja vaikutus katsojaan, kuten komediassa ja melodraamassa. Lajityyppi antaa käsikirjoittajalle kontekstin. Kun katsoja tuntee elokuvan lajityypin, käsikirjoittajan ei tarvitse selittää tarinaa ja sen henkilöhahmoja erikseen. Näin elokuvan kerronta saadaan taloudellisemmaksi. Yleisiä lajityyppejä ovat esimerkiksi komediaelokuva, jännityselokuva, draamaelokuva, lännenelokuva, lastenelokuva, nuortenelokuva, musikaali, kauhuelokuva, sotaelokuva, rakkauselokuva, melodraama, tieteiselokuva, rikoselokuva, toimintaelokuva ja film noir. ==Suhde muihin taiteisiin== Nuorena taiteenlajina elokuva on hyödyntänyt muiden taiteenlajien keinoja monipuolisesti. Elokuvateoreetikko Ricciotto Canudo kirjoitti jo vuonna 1923, että elokuvassa yhdistyvät arkkitehtuuri, kuvanveisto, maalaustaide, kaiverrus, musiikki ja tanssi. Samalla elokuva oli hänen mukaansa kuitenkin taidemuotona erikoislaatuinen.Bacon 2005, s. 10. Elokuva on lainannut tarinoita teatterista, kirjallisuudesta, sarjakuvasta ja oopperasta. Visuaaliset taiteet ovat vaikuttaneet elokuvien lavastuksen, puvustuksen ja kompositioiden suunnitteluun sekä joskus keskeisten teemojen hahmottamiseen kuvallisin keinoin. Arkkitehtuurilla, käyttötaiteilla ja muodin trendeillä elokuviin on luotu ajankuvaa ja sosiaalista miljöötä. Musiikki on aina ollut tärkeä osa elokuvaa ja elokuvaesitystä. Äänielokuvassa musiikki on keskeisessä osassa elokuvan dramaturgiassa niin valtavirtaelokuvassa kuin taide- elokuvassakin. Elokuva on saanut malleja ja inspiraatiota myös runoudesta sen vertauskuvallisuuden, viitteellisyyden ja assosiaatioiden runsauden kautta. Suuri vaikutus elokuvaan on ollut lisäksi myös muun muassa valokuvauksella, radiolla sekä tekstiili- ja vaatetustaiteella. Yksittäisistä taiteilijoista elokuvia on erityisen paljon innoittanut 1600-luvun alun näytelmäkirjailija William Shakespeare.Bacon 2005, s. 15–16. ==Elokuvanteko== Elokuvanteko voidaan jakaa viiteen päävaiheeseen: ideointiin, esituotantoon, tuotantoon eli kuvaukseen, jälkituotantoon sekä levitykseen. Ideointi on elokuvanteon ensimmäinen vaihe. Siinä elokuvalle keksitään idea, lähtökohta tai visio tuotantoa varten. Idean kehittäjä pyrkii myymään ideansa tuottajalle, jotta siitä tehtäisiin elokuva. Esituotantoon kuuluu kaikki elokuvatuotantoon liittyvä budjetoitu toiminta ennen varsinaisia kuvauksia. Elokuvan ideasta kirjoitetun synopsiksen pohjalta kirjoitetaan treatment ja sen jälkeen käsikirjoitus eri versioineen. Käsikirjoitus on suunnitelma, jonka avulla elokuva voidaan kuvata. Käsikirjoituksen pohjalta luodaan elokuvan kuvausaikataulu ja kustannusarvio. Kun käsikirjoitus ja rahoitussuunnitelma ovat valmiit, tehdään tuotantopäätös ja tuotantohenkilöstön palkkaaminen aloitetaan. Tuottaja käynnistää ja päättää elokuvatuotannon. Hän löytää ja kehittää projektin sekä järjestää sille rahoituksen. Hän palkkaa käsikirjoittajan, ohjaajan, näyttelijät ja muun tuotantohenkilöstön. Hän valvoo käskirjoituksen kehittelyä, kuvauksia ja leikkausta. Hän voi myös osallistua elokuvan levitykseen ja markkinointiin. Joskus tuottaja ohjaa ja käsikirjoittaa elokuvan itse. Esituotantoon kuuluu elokuvan taustatyö. Esituotannon aikana elokuva myös roolitetaan, eli siihen valitaan elokuvan roolihenkilöitä esittävät näyttelijät ja avustajat. Elokuvan kuvaus on elokuvanteon näkyvin vaihe. Kuvaushenkilöstöön voi kuulua kymmeniä henkilöitä, jotka on jaettu ryhmiin. Koko kuvausten taiteellinen johtaja on elokuvaohjaaja. Omien ryhmiensä johtajina toimivat esimerkiksi elokuvaaja, lavastaja, pukusuunnittelija ja maskeeraaja. Ohjaajan apuna toimii 1−3 apulaisohjaajaa. Kuvauksiin nimitetään myös esimerkiksi tuotantopäällikkö, kuvauspäällikkö, kuvaussihteeri ja muonittaja. Äänisuunnittelija on mukana elokuvan joka tuotantovaiheessa. Sisäkuvaukset suoritetaan yleensä studiossa, missä kuvausolosuhteita voidaan kontrolloida ja kuvauskalustolle ja -henkilöstölle on riittävästi tilaa. Lavastuksen avulla rakennetaan elokuvan miljööt eli tapahtumaympäristöt elokuvan sisältöä vastaaviksi. Lavastukseen kuuluu yleensä sekä fyysinen ympäristö että puvustus. Kun kuvaukset ovat ohi, elokuvasäveltäjä pyydetään tekemään elokuvaan musiikki. Useimmat elokuvasäveltäjät saavat elokuvasta raakaversion, johon he säveltävät musiikin. Animaatioelokuvassa musiikki poikkeuksellisesti sävelletään jo ennen piirrostyötä.Kalinak 2010, s. 93–94. Kun musiikki on sävelletty, orkesteri tai yhtye esittää ja nauhoittaa sen, yleensä säveltäjän johdolla.Kalinak 2010, s. 109–110. thumb\|Jälkituotantohuone Jälkityöt ovat työtehtäviä, jotka suoritetaan kuvausten päätyttyä. Niihin kuuluvat muun muassa kuvaleikkaus, äänileikkaus, trikit ja efektit, äänen miksaus ja elokuvan värimäärittely. Kun elokuvan jälkituotanto on ohi, siitä valmistetaan esityskopio, elokuvan lopullinen formaatti, jolta elokuva esitetään yleisölle. Elokuvaa markkinoidaan usein näkyvästi ennen julkaisua. Elokuvasta tehdään myös trailereita, jotka ovat lyhyitä mainoksia. Lopulta elokuva saatetaan yleisön katsottavaksi. Elokuvan levityksen hoitaa usein jokin elokuvayhtiö. ==Elokuvapalkintoja== * Oscar-palkinto * Golden Globe * Bafta-palkinto * Screen Actors Guild -palkinto * Critics’ Choice Movie Award * Kultainen karhu * Kultainen leijona * Kultainen leopardi * César-palkinto * Goya-palkinto * Nastro d’argento * Ophir * Amanda-palkinto * Bodilprisen * Guldbagge-palkinto * Jussi-palkinto * Risto Jarva -palkinto * Matti Pellonpää -palkinto == Katso myös == * Elokuvakritiikki * Elokuvateatteri == Lähteet == * * * * === Viitteet === == Kirjallisuutta == * * * * * Von Bagh, Peter: Cinefilia - Filmihulluuden syvempi olemus. (Johnny Kniga keväällä 2013) == Aiheesta muualla == * Internet Movie Database , elokuvatietokanta * Kansallinen audiovisuaalinen instituutti * Suomen elokuvasäätiö * Elonet. Suomessa levitetyistä elokuvista kertova tietokanta * Suomen Filmikamari ry * Suomalainen mykkäelokuvasivusto, arvosteluja ja artikkeleita * FilmGoer , elokuva-arvosteluja * Film-O-Holic.com, elokuva-arvosteluja ja haastatteluja * Elokuvalehti Episodi * Elokuvantaju * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Elokuva
196	Eurovision laulukilpailu ( eli ESC; eli CEC) eli Euroviisut on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen, ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joita ei ole julkaistu ennen edeltävän vuoden syyskuuta. Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (). EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia, Vatikaania ja kansainvälisesti osittain tunnustettua Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Lakanneista valtioista kilpailuun eivät osallistuneet Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista mukana oli vain Jugoslavia. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994. Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta. Eurovision laulukilpailu on maailman suosituimpia ei- urheilulähetyksiä. Kaikki kolme lähetystä tavoittavat vuodesta riippuen 160-200 miljoonaa katsojaa. Vuoteen 2003 asti kilpailu järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien myös semifinaali on ollut jaettu kahteen osaan: ensimmäinen semifinaali käydään tiistaina ja toinen semifinaali torstaina finaalilauantaita edeltävällä viikolla. == Kilpailun rakenne == Eurovision laulukilpailu muodostuu kolmesta televisioitavasta lähetyksestä: kahdesta semifinaalista ja finaalista. Finaaliin suoraan etenevät kilpailun suuret rahoittajamaat, eli Espanja, Iso-Britannia, Italia, Ranska ja Saksa, sekä isäntämaa. Loput osallistujamaat kisaavat kahdessa semifinaalissa, josta kummastakin etenee kymmenen eniten ääniä saanutta finaaliin. Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajia, jotka juontavat kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, niin kutsuttuja postikortteja, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.Pajala 2006 s. 36–38 Vuodesta 2013 "postikorteissa" pääosassa ovat olleet kunkin maan artistit. Euroviisulähetyksen pituus oli pitkään noin kolme tuntia. Nykyään kesto vaihtelee kolmesta ja puolesta tunnista neljään tuntiin. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä. EBU:n lähetysten tunnussävelenä, joka aina soitetaan myös Eurovision laulukilpailun yhteydessä, käytetään Marc-Antoine Charpentierin ”Te Deum” -kappaleen alkusoittoa.Te Deumin nuotit == Historia == Eurovisio-nimeä käytti ensimmäisenä vuonna 1951 Evening Standard -lehden toimittaja George Campey. Hän kirjoitti artikkelissaan kansallisen televisioyhtiön suunnitelmista kokeilla yhteisöjärjestelmää televisio- ohjelmien vaihtamiseksi Länsi-Euroopan maiden kesken. Euroopan yleisradiounioni (EBU) perusti televisiojakeluverkko Eurovision vuonna 1954 televisio-ohjelmien jakamiseksi jäsenmaiden kesken. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia. Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta. Kilpailun esikuvana olivat 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo sekä Venetsian kansainvälinen musiikkifestivaali. Euroviisujen idean isänä pidetään Sveitsin yleisradioyhtiön Marcel Bezençonia, mutta alkuperäisen idean EBU:ssa kilpailun järjestämisestä esitti RAI:n Sergio Pugliese.John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 83; ISBN 978-951-20-7007-7Pajala 2006 s. 13 Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Siihen osallistuivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, ja useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille. Vuoden 1957 kilpailu käytiin Sveitsin voitosta huolimatta Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa. Tästä vuodesta eteenpäin edeltävän vuoden voittajamaa on perinteisesti järjestänyt seuraavan vuoden kilpailun muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. == Euroviisujen säännöt == ===Esiintyjät ja kieli=== Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä lavalla voi olla enintään kuusi esiintyjää ja jokaisen esiintyjän tulee olla täyttänyt 16 vuotta finaalipäivään mennessä. Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1977–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä. Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö. ===Kappale=== Euroviisuissa kappale saa kestää korkeintaan kolme minuuttia, eikä sanoituksissa saa käyttää kirosanoja, tuotteiden nimiä, poliittisia tai seksistisiä viittauksia. Esimerkiksi San Marinoa vuonna 2012 edustaneen kappaleen sanoituksia jouduttiin muuttamaan, sillä ne kertoivat Facebookista. === Säestys === pienois\|Dolf van der Linden toimi pääkapellimestarina vuosien 1958 ja 1970 kilpailussa. Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. Vuoden 1973 laulukilpailussa sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että instrumentteja oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa. Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, kyseessä oli Italian kilpailukappale "Raggio di luna". Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1997 laulukilpailussa sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7 Vuoden 1999 kilpailuun säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla. Säännöissä oltiin kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni oli esiintyjien kyettävä esittämään suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään viiden vuoden pistekeskiarvostaan. Vuoden 2021 kilpailun sääntöihin tehtiin myönnytys, joka mahdollistaa ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet. Kyseessä kerrottiin olevan yhden vuoden kokeilu. Ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet ovat olleet sallittuja myös vuoden 2022 sekä vuoden 2023 kilpailussa. Ylikapellimestarit 1956–1998 Ylikapellimestarit 1956–1998 Ylikapellimestarit 1956–1998 Ylikapellimestarit 1956–1998 Vuosi Kaupunki Nimi 1956 Lugano, Sveitsi Fernando Paggi 1957 Frankfurt, Saksan liittotasavalta Willy Berking 1958 Hilversum, Alankomaat Dolf van der Linden 1959 Cannes, Ranska Franck Pourcel 1960 Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson 1961 Cannes, Ranska Franck Pourcel 1962 Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes 1963 Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson 1964 Kööpenhamina, Tanska Kai Mortensen 1965 Napoli, Italia Gianni Ferrio 1966 Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes 1967 Wien, Itävalta Johannes Fehring 1968 Lontoo, Iso-Britannia Norrie Paramor 1969 Madrid, Espanja Augusto Algueró 1970 Amsterdam, Alankomaat Dolf van der Linden 1971 Dublin, Irlanti Colman Pearce 1972 Edinburgh, Iso-Britannia Malcolm Lockyer 1973 Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao 1974 Brighton, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst 1975 Tukholma, Ruotsi Mats Olsson 1976 Haag, Alankomaat Jan Stulen 1977 Lontoo, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst 1978 Pariisi, Ranska François Rauber 1979 Jerusalem, Israel Yitzhak Graziani 1980 Haag, Alankomaat Rogier van Otterloo 1981 Dublin, Irlanti Noel Kelehan 1982 Harrogate, Iso- Britannia Ronnie Hazlehurst 1983 München, Saksan liittotasavalta Dieter Reith 1984 Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao 1985 Göteborg, Ruotsi Curt-Eric Holmquist 1986 Bergen, Norja Egil Monn-Iversen 1987 Bryssel, Belgia Jo Carlier 1988 Dublin, Irlanti Noel Kelehan 1989 Lausanne, Sveitsi Benoît Kaufman 1990 Zagreb, Jugoslavia Igor Kuljerić 1991 Rooma, Italia Bruno Canfora 1992 Malmö, Ruotsi Anders Berglund 1993 Millstreet, Irlanti Noel Kelehan 1994 Dublin, Irlanti 1995 Dublin, Irlanti 1996 Oslo, Norja Frode Thingnæs 1997 Dublin, Irlanti Frank McNamara 1998 Birmingham, Iso-Britannia Martin Koch Lähde: === Huijaaminen === 6\. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon. Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa. Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin lainsäädännössä kielletään israelilaisen materiaalin esittäminen. === Osallistujamaat === Euroviisuihin saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat, kerralla kuitenkin enintään 44 EBU:n aktiivijäsentä. Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa. EBU:lla on jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Kaukasian maista Armeniasta, Azerbaidžanista ja Georgiasta, Lähi-idän maista Israelista, Jordaniasta ja Libanonista sekä Pohjois-Afrikan maista Algeriasta, Egyptistä, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Armenia, Azerbaidžan, Georgia ja Israel osallistuvat kilpailuun säännöllisesti, Israel vuodesta 1973 ja Kaukasian maat 2000-luvulta lähtien. Näistä Israel ja Azerbaidžan ovat voittaneet kilpailun. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980. Tunisia ilmoittautui vuoden 1977 ja Libanon vuoden 2005 kilpailuun, mutta maat peruivat osallistumisensa. Euroviisulähetyksen pituus on haluttu pitää kohtuullisena, joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuonna 1987 kilpailijoiden maksimääräksi asetettiin 22 maataJohn Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 109; ISBN 978-951-20-7007-7 ja vuonna 1992 23 maata. Itä-Euroopan radiojärjestö OIRT ja Euroopan yleisradioliito EBU sulautuivat keskenään vuonna 1993. Täten myös itä-Euroopan maille tuli oikeus osallistua kilpailuun. Osallistuvien maiden määrää oli pakko alkaa rajamaan lähetysajan pitämiseksi kohtuullisena. Käytännössä tämä tarkoitti, että kisassa huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta.Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 172; ISBN 978-951-851-106-2 Osallistujamaiden määrää rajattiin erilaisilla menetelmillä. Vuosina 1994–1995 sekä 2002–2003 edellisvuoden kisassa huonosti menestyneet maat joutuivat pitämään välivuoden. Vuosina 1997–2001 laskettiin kunkin maan viiden edellisvuoden (vuonna 1997 neljän edellisvuoden) pisteet yhteen ja jaettiin osallistumismäärällä. Parhaimmat pistekeskiarvot saaneet maat saivat osallistumisoikeuden kisaan huonoimpien joutuessa pitämään välivuoden.Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 198; ISBN 978-951-851-106-2 Vuoden 1996 kilpailuun järjestettiin erillinen ääninauhojen perusteella pidetty esikarsinta.Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 182; ISBN 978-951-851-106-2 Vuodesta 2000 lähtien EBU:n suurimmat rahoittajamaat Ranska, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia saivat automaattisen osallistumisoikeuden riippumatta edellisvuoden sijoituksesta.John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 157; ISBN 978-951-20-7007-7 Vuoden 2011 Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palanneesta Italiasta tuli viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi. Koska viisujen osallistujamäärä lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata. Vuoden 2007 kilpailuun päästettiin mukaan kaikki 42 ilmoittautunutta osallistujamaata. Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG5-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa. Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä. Vuonna 2015 poiketen aiempaan menettelyyn finaaliin meni automaattisesti 7 maata, kun Euroviisut täytti 60 vuotta ja niiden kunniaksi EBU kutsui Australian mukaan. Oletuksena oli, että Australian osallistuminen olisi kertaluontoinen, eikä näin ollen haittaisi semifinaalissa kilpailevien maiden mahdollisuuksia päästä jatkoon. Syksyllä 2015 EBU ilmoitti, että Australia tulee kuitenkin osallistumaan jatkossakin, mutta ilman oikeutta päästä automaattisesti finaaliin. Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisujen isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille. === Äänestys === Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä. Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää. Vuodesta 2016 jokainen maa on antanut pisteet 1-8, 10 ja 12 kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella julkaistaan jokaisen maan asiantuntijaraadin antamat pisteet ja toisella kierroksella julkaistaan kaikkien maiden yleisöäänestyksen määrittelemät pisteet yhteenlaskettuna. Eurovision julkistaa lähetyksen jälkeen yleisöäänestyksen tulokset maittain omilla internetsivuillaan. Tällä tavoin pyritään pitämään jännitystä yllä viimeiseen saakka, koska edeltävinä vuosina äänet olivat painottuneet hyvin paljon voittajalle ja voittaja oli selvinnyt jo kesken pisteidenannon niin, että moni maa jakoi pisteitään vielä voittajan julistuksen jälkeen. Vuodesta 2023 myös osallistujamaiden ulkopuolisista maista on voitu äänestää. Ulkopuolisten maiden äänet esitetään yhtenä pistesarjana. Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa.John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 148; ISBN 978-951-20-7007-7Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 184; ISBN 978-951-851-106-2 Norjalaisen Dagbladet-lehden tietojen mukaan vuoden 2002 kilpailussa eräiden maiden tuomaristot olivat sopineet pisteidenvaihdosta keskenään. Vuonna 2003 EBU määräsi jokaisen osallistujamaan käyttämään puhelinäänestystä ainoana tapana äänestää Euroviisuissa.Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 203, 210; ISBN 978-951-851-106-2 Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien finaalissa ja vuosina 2010–2022 myös semifinaaleissa on käytetty sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiantuntijaraatien avulla. Vuodesta 2013 on pystynyt myös äänestämään kilpailun virallisen mobiiliohjelmiston kautta. Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuosina 2006–2015 pisteidenjakajat ilmoittivat pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun. Vuodesta 2016 alkaen pisteidenjakaja on ilmoittanut ainoastaan tuomaristolta täydet 12 pistettä saaneen maan muiden pisteiden ilmestyessä ruutuun. Äänestysaika oli vuosina 1997–2003 viisi minuuttia (aika alkoi vasta koosteen jälkeen), vuosina 2004–2006 kymmenen minuuttia ja vuodesta 2007 lähtien 15 minuuttia (tosin viimeisimpinä vuosina tästä on kuitenkin lipsuttu reilustikin). Vuosina 2010 ja 2011 puhelinlinjat avattiin jo lähetyksen alussa ennen ensimmäistä kilpailukappaletta, mutta vuonna 2012 tästä tavasta luovuttiin ja äänestysaika alkoi jälleen vasta viimeisen kilpailukappaleen esittämisen jälkeen. Vuoden 2024 kilpailusta lähtien yleisön äänestysaika alkaa finaalissa ennen ensimmäistä kilpailukappaletta, mutta semifinaaleissa äänestys alkaa edelleen vasta, kun kaikki kilpailukappaleet on kuultu. Vuosina 2002 ja 2003 koosteet nähtiin esiintymisjärjestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, kun muina vuosina ne ovat aina olleet esiintymisjärjestyksessä. Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1970 lisäys, että jos kaksi tai useampi maa jakavat pisteidenannon jälkeen ykköstilan esittävät nämä maat kappaleensa uudestaan ja tämän jälkeen eri maiden tuomaristot tasatilanteessa olevia maita lukuun ottamatta äänestävät niistä suosikkiaan.John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 43; ISBN 978-951-20-7007-7 Sääntö oli voimassa vuoden 1989 kilpailuun saakka, jolloin sen korvasi käytäntö, jossa voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä.John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 127; ISBN 978-951-20-7007-7 Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi. Vuodesta 2003 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä. Vuodesta 2016 tasatilanteessa korkeamman sijan saa laulu, joka on kerännyt suuremman pistemäärän puhelinäänestyksessä. Tilanteen ollessa edelleen tasan verrataan äänestäneiden maiden määrää, sitten suurimpien pisteiden määrää. Tilanteen ollessa yhä tasan saa korkeamman sijoituksen esiintymisjärjestyksessä aikaisemmin esiintynyt kappale. ==== Piste-ennätykset ==== Laulukilpailun piste-ennätyksiä on rikottu 2000-luvulla parin vuoden välein. Vanhalla pisteidenlaskutavalla, jossa jokaisen maan asiantuntija- ja puhelinäänestysten äänet lasketaan yhteen, kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 voittaja, Norjan Alexander Rybak kappaleellaan ”Fairytale”. Vuodesta 2016 lähtien pisteet on jaettu eri tavalla, eli tuomarit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12, ja niiden jälkeen yleisöäänet annetaan yhteenlaskettuina. Täten pisteet kaksinkertaistuivat, eikä uusi pisteidenlaskujärjestelmä ole vertailukelpoinen vanhan systeemin kanssa. Nykyistä piste-ennätystä pitää hallussaan vuoden 2017 voittaja, Portugalin Salvador Sobral, joka olisi rikkonut piste-ennätyksen myös vanhalla systeemillä. {\| class="wikitable" Finaalit Finaalit Finaalit Finaalit Finaalit Finaalit Finaalit Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus 1 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 758 1 2 2022 "Stefania" Kalush Orchestra 631 1 3 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 615 2 4 2024 "The Code" Nemo 591 1 5 2023 "Tattoo" Loreen 583 1 ==== Semifinaalit ==== Vuosina 2008 ja 2009 kummastakin semifinaalista valittiin yhdeksän osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksellä. Kymmenes osallistuja valittiin "vararaatien" äänistä siten, että paikan sai eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät olleet puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaleihin otettiin käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys. Vuodesta 2023 lähtien semifinaaleissa äänestää ainoastaan yleisö. Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa. Vuodesta 2016 lähtien isäntämaa ja viisi suurinta rahoittajamaata esiintyvät semifinaalissa, jossa äänestävät. Nämä maat pääsevät kuitenkin automaattisesti finaaliin. == Menestyneitä lauluja ja esittäjiä == 1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät usein myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Vuonna 2019 Alankomaiden edustaja Duncan Laurence voitti kilpailun ja hänen edustuskappaleensa "Arcade" nousi kuuluisuuteen kilpailun jälkeen ja saavutti miljardin striimauksen rajan. Vuonna 2021 italialainen yhtye Måneskin voitti kilpailun ja nousi kansainväliseksi menestykseksi. Vuonna 2022 Armenian edustajan Rosa Linnin kappaleesta "Snap" tuli maailmanlaajuinen viraali-ilmiö ja kappale on saavuttanut runsaasti striimauksia. Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Toto Cutugno, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck, Cascada, Bonnie Tyler, Darude, Little Big, Flo Rida, The Rasmus ja LUM!X. ==Euroviisujen viralliset valvojat== Vuodesta 1964 on kilpailupaikalla äänestystä valvonut EBU:n virallinen valvoja. Maa Nimi Vuodet Rolf Liebermann 1956 Miroslav Vilček 1964–65 Clifford Brown 1966–77 Frank Naef 1978–92 Christian Clausen 1993–95 Christine Marchal-Ortiz 1996, 1998–2002 Marie-Claire Vionnet 1997 Sarah Yuen 2003 Svante Stockselius 2004–10 Jon Ola Sand 2011–20 Martin Österdahl 2021– Lähde: == Sloganit == Vuosien 2002–2023 kilpailuissa oli käytössä joka vuosi vaihtuva slogan. Vuoden 2024 kilpailusta alkaen tullaan pysyvänä sloganina käyttämään vuoden 2023 kilpailussa käytettyä "United By Music". Vuosi Kaupunki Slogan 2002 Tallinna A Modern Fairytale 2003 Riika A Magical Rendez-vous 2004 Istanbul Under the Same Sky 2005 Kiova Awakening 2006 Ateena Feel the Rhythm 2007 Helsinki True Fantasy 2008 Belgrad Confluence of Sound 2009 Moskova 2010 Oslo Share the Moment 2011 Düsseldorf Feel Your Heart Beat 2012 Baku Light Your Fire 2013 Malmö We Are One 2014 Kööpenhamina #JoinUs 2015 Wien Building Bridges 2016 Tukholma Come Together 2017 Kiova Celebrate Diversity 2018 Lissabon All Aboard! 2019 Tel Aviv Dare to Dream 2020 Rotterdam Open Up 2021 2022 Torino The Sound of Beauty 2023 Liverpool United By Music 2024 Malmö 2025 Basel == Euroviisujen voittajat == Vuosi Paikka Voittaja Maa Laulu Esittäjä 1956 Lugano Sveitsi ”Refrain” Lys Assia 1957 Frankfurt am Main Alankomaat ”Net als toen” Corry Brokken 1958 Hilversum Ranska ”Dors, mon amour” André Claveau 1959 Cannes Alankomaat ”Een beetje” Teddy Scholten 1960 Lontoo Ranska ”Tom Pillibi” Jacqueline Boyer 1961 Cannes Luxemburg ”Nous les amoureux” Jean-Claude Pascal 1962 Luxemburg Ranska ”Un premier amour” Isabelle Aubret 1963 Lontoo Tanska ”Dansevise” Grethe & Jørgen Ingmann 1964 Kööpenhamina Italia ”Non ho l’età” Gigliola Cinquetti 1965 Napoli Luxemburg ”Poupée de cire, poupée de son” France Gall 1966 Luxemburg Itävalta ”Merci, Chérie” Udo Jürgens 1967 Wien Iso-Britannia ”Puppet on a String” Sandie Shaw 1968 Lontoo Espanja ”La, la, la” Massiel 1969Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä. Madrid Espanja ”Vivo cantando” Salomé Ranska ”Un jour, un enfant” Frida Boccara Alankomaat ”De troubadour” Lenny Kuhr Iso-Britannia ”Boom Bang-a-Bang” Lulu 1970 Amsterdam Irlanti ”All Kinds of Everything” Dana 1971 Dublin Monaco ”Un banc, un arbre, une rue” Séverine 1972 Edinburgh Luxemburg ”Après toi” Vicky Leandros 1973 Luxemburg Luxemburg ”Tu te reconnaîtras” Anne-Marie David 1974 Brighton Ruotsi ”Waterloo” ABBA 1975 Tukholma Alankomaat ”Ding-a-dong” Teach-In 1976 Haag Iso-Britannia ”Save Your Kisses for Me” Brotherhood of Man 1977 Lontoo Ranska ”L’oiseau et l’enfant” Marie Myriam 1978 Pariisi Israel ”A-Ba-Ni-Bi” Izhar Cohen & Alphabeta 1979 Jerusalem Israel ”Hallelujah” Gali Atari & Milk and Honey 1980 Haag Irlanti ”What’s Another Year?” Johnny Logan 1981 Dublin Iso-Britannia ”Making Your Mind Up” Bucks Fizz 1982 Harrogate Saksa ”Ein bißchen Frieden” Nicole 1983 München Luxemburg ”Si la vie est cadeau” Corinne Hermès 1984 Luxemburg Ruotsi ”Diggi-loo diggi-ley” Herreys 1985 Göteborg Norja ”La det swinge” Bobbysocks 1986 Bergen Belgia ”J’aime la vie” Sandra Kim 1987 Bryssel Irlanti ”Hold Me Now” Johnny Logan 1988 Dublin Sveitsi ”Ne partez pas sans moi” Céline Dion 1989 Lausanne Jugoslavia ”Rock Me” Riva 1990 Zagreb Italia ”Insieme: 1992” Toto Cutugno 1991 Rooma Ruotsi ”Fångad av en stormvind” Carola 1992 Malmö Irlanti ”Why Me?” Linda Martin 1993 Millstreet Irlanti ”In Your Eyes” Niamh Kavanagh 1994 Dublin Irlanti ”Rock ’n’ Roll Kids” Paul Harrington & Charlie McGettigan 1995 Dublin Norja ”Nocturne” Secret Garden 1996 Oslo Irlanti ”The Voice” Eimear Quinn 1997 Dublin Iso- Britannia ”Love Shine a Light” Katrina and the Waves 1998 Birmingham Israel ”Diva” Dana International 1999 Jerusalem Ruotsi ”Take Me to Your Heaven” Charlotte Nilsson 2000 Tukholma Tanska ”Fly on the Wings of Love” Olsen Brothers 2001 Kööpenhamina Viro ”Everybody” Tanel Padar, Dave Benton & 2XL 2002 Tallinna Latvia ”I Wanna” Marie N 2003 Riika Turkki ”Everyway That I Can” Sertab Erener 2004 Istanbul Ukraina ”Wild Dances” Ruslana 2005 Kiova Kreikka ”My Number One” Helena Paparizou 2006 Ateena Suomi ”Hard Rock Hallelujah” Lordi 2007 Helsinki Serbia ”Molitva” (Молитва) Marija Šerifović 2008 Belgrad Venäjä ”Believe” Dima Bilan 2009 Moskova Norja ”Fairytale” Alexander Rybak 2010 Oslo Saksa ”Satellite” Lena Meyer-Landrut 2011 Düsseldorf Azerbaidžan ”Running Scared” Ell & Nikki 2012 Baku Ruotsi ”Euphoria” Loreen 2013 Malmö Tanska ”Only Teardrops” Emmelie de Forest 2014 Kööpenhamina Itävalta ”Rise Like a Phoenix” Conchita Wurst 2015 Wien Ruotsi ”Heroes” Måns Zelmerlöw 2016 Tukholma Ukraina ”1944” Jamala 2017 Kiova Portugali ”Amar pelos dois” Salvador Sobral 2018 Lissabon Israel ”Toy” Netta Barzilai 2019 Tel Aviv Alankomaat ”Arcade” Duncan Laurence 2020 Peruttiin koronaviruspandemian vuoksi 2021 Rotterdam Italia ”Zitti e buoni” Måneskin 2022 Torino Ukraina ”Stefania” (Стефанiя) Kalush Orchestra 2023 Liverpool Ruotsi ”Tattoo” Loreen 2024 Malmö Sveitsi ”The Code” Nemo 2025 Basel Vuoteen 2024 mennessä kaksi menestyneintä maata ovat Irlanti ja Ruotsi, jotka kummatkin ovat saaneet seitsemän voittoa. Luxemburgilla on viisi voittoa, kuten myös Alankomailla, Isolla-Britannialla ja Ranskalla, joiden voitoista yksi on jaettu neljän maan kesken. Eniten toisia sijoja, 16 kappaletta, on Isolla-Britannialla. Vuoden 2020 Euroviisut jouduttiin äkillisesti perumaan koronaviruksen takia. Kyseessä oli ensimmäinen viisujen peruminen. Viisujen isäntämaa olisi ollut Alankomaat, Rotterdam. == Voittoa vailla olevien maiden parhaat sijoitukset == Paras sijoitus Maa Viimeisin kerta Esittäjä Laulu Vuosi 2\. (2 kertaa) Islanti Yohanna ”Is It True?” 2009 2\. (2 kertaa) Malta Chiara ”Angel” 2005 2\. Kroatia Baby Lasagna ”Rim tim tagi dim” 2024 2\. Kypros Eleni Foureira ”Fuego” 2018 2\. Bulgaria Kristian Kostov ”Beautiful Mess” 2017 2\. Australia Dami Im ”Sound of Silence” 2016 2\. Puola Edyta Górniak ”To nie ja!” 1994 3\. (2 kertaa) Romania Paula Seling & Ovi ”Playing with Fire” 2010 3\. Moldova SunStroke Project ”Hey, Mamma!” 2017 3\. Bosnia ja Hertsegovina Hari Mata Hari ”Lejla” 2006 4\. (2 kertaa) Armenia Aram Mp3 ”Not Alone” 2014 4\. Unkari Friderika Bayer ”Kinek mondjam el vétkeimet?” 1994 5\. Albania Rona Nishliu ”Suus” 2012 6\. Tšekki Mikolas Josef ”Lie to Me” 2018 6\. Valko-Venäjä Koldun ”Work Your Magic” 2007 6\. Liettua LT United ”We Are the Winners” 2006 7\. (2 kertaa) Slovenia Nuša Derenda ”Energy” 2001 7\. Pohjois-Makedonia Tamara Todevska ”Proud” 2019 9\. (2 kertaa) Georgia Eldrine ”One More Day” 2011 13\. Montenegro Knez ”Adio” 2015 18\. Slovakia Marcel Palonder ”Kým nás máš” 1996 18\. Marokko Samira Saïd ”Bitaqat hob” 1980 19\. San Marino Serhat ”Say Na Na Na” 2019 SF 12. Andorra Anonymous ”Salvem el món (Let's Save the World)” 2007 == Maiden ensiesiintymiset == Vuosi Nr Valtio Esittäjä Kappale Käännös Osallistumisia 1956 1 Jetty Paerl ”De vogels van Holland” Hollannin linnut 62 1956 2 Lys Assia ”Refrain” Kertosäe 62 1956 3 Fud Leclerc ”Messieurs les noyés de la Seine” Seineen hukkuneet herrat 63 1956 4 Walter Andreas Schwarz ”Im Wartesaal zum großen Glück” Odotushuoneessa suuren onnen toivossa 65 1956 5 Mathé Altéry ”Le temps perdu” Kadonnut aika 64 1956 6 Michèle Arnaud ”Ne crois pas” Älä luule 37 1956 7 Franca Raimondi ”Aprite le finestre” Avatkaa ikkunat 47 1957 8 Patricia Bredin ”All” Kaikki 64 1957 9 Bob Martin ”Wohin, kleines Pony?” Minne, pikku poni? 54 1957 10 Birthe Wilke & Gustav Winckler ”Skibet skal sejle i nat” Laiva lähtee tänä yönä 50 1958 11 Alice Babs ”Lilla stjärna” Pieni tähti 61 1959 12 Jacques Pills ”Mon ami Pierrot” Ystäväni Pierrot 24 1960 13 Nora Brockstedt ”Voi voi” Voi, voi 60 1961 14 Conchita Bautista ”Estando contigo” Ollessani kanssasi 61 1961 15 Laila Kinnunen ”Valoa ikkunassa” − 55 1961 16 Jugoslavia† Ljiljana Petrović ”Neke davne zvezde” Jotkin kaukaiset tähdet 27 1964 17 António Calvário ”Oração” Rukous 53 1965 18 Butch Moore ”Walking the Streets in the Rain” Kävelen kaduilla sateessa 55 1971 19 Joe Grech ”Marija l-Maltija” Maltatar Marija 34 1973 20 Ilanit ”Ey sham” Jossain 44 1974 21 Marinella ”Krasi, thalassa ke t'agori mou” Viini, meri ja poikaystäväni 42 1975 22 Semiha Yankı ”Seninle bir dakika” Yksi minuutti kanssasi 34 1980 23 Samira Saïd ”Bitaqat hob” Rakkausviesti 1 1981 24 Island ”Monika” − 38 1986 25 ICY ”Gleðibankinn” Ilopankki 34 1993 26 1X Band ”Tih deževen dan” Hiljainen sadepäivä 27 1993 27 Fazla ”Sva bol svijeta” Koko maailman tuska 19 1993 28 Put ”Don't Ever Cry” Älä koskaan itke 27 1994 29 Silvi Vrait ”Nagu merelaine” Kuin meren aalto 27 1994 30 Dan Bittman ”Dincolo de nori” Pilvien tuolla puolen 22 1994 31 Martin Ďurinda & Tublatanka ”Nekonečná pieseň” Päättymätön laulu 7 1994 32 Ovidijus Vyšniauskas ”Lopšinė mylimai” Tuutulaulu pikkuiselle 22 1994 33 Friderika Bayer ”Kinek mondjam el vétkeimet?” Kenelle kertoisin syntini? 17 1994 34 Judif ”Vetšnyj strannik” Ikuinen vaeltaja 23 1994 35 Edyta Górniak ”To nie ja!” Se en ollut minä! 24 1998 36 Vlado Janevski ”Ne zori, zoro” Älä nouse, aamu 21 2000 37 Brainstorm ”My Star” Minun tähteni 22 2003 38 Oleksandr ”Hasta la Vista” Näkemiin 17 2004 39 Alexandra & Konstantin ”My Galileo” Minun Galileoni 16 2004 40 Marta Roure ”Jugarem a estimar-nos” Leikitään rakastavamme toisiamme 6 2004 41 Anjeza Shahini ”The Image of You” Kuva sinusta 18 2004 42 Serbia ja Montenegro† Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra ”Lane moje” Rakkaani 2 2005 43 Zdob și Zdub ”Boonika Bate Doba” Mummo lyö rumpua 17 2005 44 Kaffe ”Lorraine” − 14 2006 45 André ”Without Your Love” Ilman rakkauttasi 14 2007 46 Sopo Khalvaši ”Visionary Dream” Näkijän uni 14 2007 47 Stevan Faddy ”Ajde, kroči” Tule, nouse ylös 12 2007 48 Marija Šerifović ”Molitva” Rukous 14 2007 49 Kabát ”Malá dáma” Pieni rouva 10 2008 50 Miodio ”Complice” Rikostoveri 12 2008 51 Elnur & Samir ”Day After Day” Päivästä päivään 14 2015 52 Guy Sebastian ”Tonight Again” Tämä yö uudestaan 7 == Maiden edelliset osallistumiskerrat == Vuoden 2025 Euroviisuihin osallistuu 37 maata. Seuraavassa luettelossa on epäaktiivisten jäsenmaiden viimeisimmät osallistumiskerrat: Maa Vuosi Esittäjä Kappale 2024 Natalia Barbu ”In the Middle” 2023 Theodor Andrei ”D.G.T. (Off and On)” 2022 Andrea ”Circles” 2022 Intelligent Music Project ”Intention” 2021 Maniža ”Russian Woman” 2019 Zena ”Like It” 2019 Joci Pápai ”Az én apám” 2016 Dalal Midhat-Talakić & Deen feat. Ana Rucner & Jala ”Ljubav je” 2012 Can Bonomo ”Love Me Back” 2012 Max Jason Mai ”Don't Close Your Eyes” 2009 Susanne Georgi ”La teva decisió (Get a Life)” 2006 Séverine Ferrer ”La coco-dance” 1980 Samira Saïd ”Bitaqat hob” == Maiden edelliset kerrat finaalissa == Vuoden 2024 finaalissa kilpaili suunnitellun 26 maan sijaan 25 maata. Seuraavassa luettelossa on muiden maiden viimeisimmät kerrat finaalissa: Vuosi Valtio Esittäjä Kappale 2023 Gustaph ”Because of You” 2023 Voyager ”Promise” 2023 Vesna ”My Sister’s Crown” 2023 Pasha Parfeny ”Soarele și luna” 2023 Blanka ”Solo” 2023 Albina & Familja Kelmendi ”Duje” 2022 S10 "De diepte" 2022 Nadir Rüstəmli ”Fade To Black” 2022 WRS ”Llámame” 2022 Systur ”Með hækkandi sól” 2021 Destiny ”Je me casse” 2021 Maniža ”Russian Woman” 2021 Victoria ”Growing Up Is Getting Old” 2021 Senhit feat. Flo Rida ”Adrenalina” 2019 Tamara Todevska ”Proud” 2019 Leonora ”Love is Forever” 2019 Zena ”Like It” 2018 AWS ”Viszlát nyár” 2015 Knez ”Adio” 2012 Can Bonomo ”Love Me Back” 2012 Maya Sar ”Korake ti znam” 1998 Katarína Hasprová ”Modlitba” 1980 Samira Saïd ”Bitaqat hob” 1979 Laurent Vaguener ”Notre vie c’est la musique” == Maiden edelliset kerrat kärkikymmenikössä == Kymmenen kärkeen sijoittuminen on Euroviisuissa merkityksellistä. Jokainen osallistujamaa antaa sekä raatien että yleisön äänestyksessä pisteitä kymmenelle parhaalle maalle. Semifinaaleista aina kymmenen parasta maata etenee finaaliin. Yhden semifinaalin aikana (2004–2007) finaaliin pääsi myös edellisvuoden kärkikymmenikkö. Vuosi Valtio Esittäjä Kappale 2024 Nemo ”The Code” 2024 Baby Lasagna ”Rim tim tagi dim” 2024 Alyona Alyona & Jerry Heil ”Teresa & Maria” 2024 Slimane ”Mon amour” 2024 Eden Golan ”Hurricane” 2024 Bambie Thug ”Doomsday Blue” 2024 Angelina Mango ”La noia” 2024 Ladaniva ”Jako” 2024 Marcus & Martinus ”Unforgettable” 2024 Iolanda ”Grito” 2023 Käärijä ”Cha cha cha” 2023 Alessandra ”Queen of Kings” 2023 Gustaph ”Because of You” 2023 Alika "Bridges" 2023 Voyager ”Promise” 2023 Vesna ”My Sister’s Crown” 2022 Sam Ryder ”Space Man” 2022 Chanel ”SloMo” 2022 Konstrakta ”In corpore sano” 2022 Zdob și Zdub & Frații Advahov ”Trenulețul” 2022 Amanda Tenfjord ”Die Together” 2021 Daði & Gagnamagnið ”10 Years” 2021 Destiny ”Je me casse” 2021 The Roop ”Discoteque” 2021 Maniža ”Russian Woman” 2019 Duncan Laurence ”Arcade” 2019 Tamara Todevska ”Proud” 2019 Chingiz ”Truth” 2018 Eleni Foureira ”Fuego” 2018 Michael Schulte ”You Let Me Walk Alone” 2018 Rasmussen ”Higher Ground” 2017 Kristian Kostov ”Beautiful Mess” 2017 Ilinca feat. Alex Florea ”Yodel It!” 2017 Joci Pápai ”Origo” 2016 Michał Szpak ”Color of Your Life” 2015 Aminata ”Love Injected” 2012 Rona Nishliu ”Suus” 2012 Can Bonomo ”Love Me Back” 2011 Dino Merlin ”Love in Rewind” 2011 Eldrine ”One More Day” 2007 Koldun ”Work Your Magic” 2001 Nuša Derenda ”Energy” 1988 Lara Fabian ”Croire” 1978 Caline & Olivier Toussaint ”Les jardins de Monaco” == Katso myös == * OGAE * Suomi Eurovision laulukilpailussa * Kielet Eurovision laulukilpailussa * Lasten Eurovision laulukilpailu * American Song Contest * Eurovision tanssikilpailu * Eurovision Aasian-laulukilpailu * Eurovision Young Musicians * Turkvision laulukilpailu == Lähteet == * Verkkoversio === Viitteet === == Kirjallisuutta == * * * * * * == Aiheesta muualla == * Eurovision laulukilpailun viralliset sivut. * Euroviisut tietosivu * Ylen Suomen euroviisukarsintojen sivut. * Yle Elävä arkisto: Euroviisut (Suomen kilpailukappaleita ja karsittuja esityksiä videoina). * Kansainvälinen OGAE-euroviisuklubi. * EscToday, epävirallinen uutissivusto. * EFR12 Radio, Viralliset verkkosivut Eurovision radio. * Viisukuppila, Suomalainen uutissivusto ja keskustelupalsta. * * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Eurovision laulukilpailu
197	Eduskunta ( eli valtiopäivät) on Suomen parlamentti eli valtion lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa käyttävä elin. Lisäksi eduskunta valvoo hallituksen toimintaa ja osallistuu Euroopan unionin päätöksentekoon. Kansanedustuslaitosta tarkoittava sana ”eduskunta” otettiin käyttöön vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa. Eduskuntasanastossa sen määritellään tarkoittavan nimenomaan Suomen parlamenttia, mutta sanalla voidaan viitata myös yleisesti kansanedustuslaitoksiin tai parlamentteihin. == Yleistä == Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, ”jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta” (PL 2 §). Eduskunta koostuu 200 kansanedustajasta, jotka valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleilla (PL 24–25 §). Hallitusvaltaa käyttävän valtioneuvoston tulee – parlamentaaristen periaatteiden mukaisesti – ”nauttia eduskunnan luottamusta” (PL 3 §). Eduskunnan istuntosalissa on vain 199 paikkaa, koska puhemies ei äänestä eikä pidä puheenvuoroja. Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville säätämään lakeja, joita noudattaen yhteiskunnassa toimitaan. Tuomioistuimet arvioivat yksittäistapauksissa, onko lakeja noudatettu. Kansanedustajat jakautuvat puolueensa mukaisiin ryhmiin. Näitä ryhmiä kutsutaan eduskuntaryhmiksi. Jokainen ryhmä valitsee kansanedustajiensa keskuudesta ryhmälleen puheenjohtajan. Eduskuntavaalit määräävät eduskunnan voimasuhteet. Eduskunta valitsee valtioneuvoston eli hallituksen. Vaalien voittajapuolueen puheenjohtaja ryhtyy hallitustunnustelijaksi neuvottelemaan siitä, mitkä puolueet pääsevät hallitukseen. Lopullinen hallitus on neuvottelujen tulos, eikä välttämättä suoraan heijasta vaalien tulosta. Hallituksen ulkopuolelle jääneitä eduskuntaryhmiä kutsutaan oppositioksi, jonka rooli on kritisoida ja kyseenalaistaa hallituksen politiikkaa esittämällä sille vaihtoehtoja ja vaatimalla ministereiltä perusteluja hallituksen ratkaisuille. Eduskunta siis valvoo ja arvioi hallituksen toimintaa. Valtioneuvosto valmistelee ja esittää valmistelemansa uudet lakiesitykset ja valtion vuosittaisen talousarvion eduskunnan hyväksyttäväksi. Eduskunta voi joko hyväksyä hallituksen esityksen sellaisenaan, muuttaa sitä tai hylätä sen kokonaan. Myös kansanedustajilla on aloiteoikeus, mutta yksittäisen edustajan esitys menee harvoin läpi. Usein edustajien omien lakialoitteiden motiivina onkin jonkin tärkeäksi koetun asian nostaminen eduskunnan asialistalle ja julkiseen keskusteluun. Jos lakialoitteen on allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa, sen menestymisen mahdollisuudet kasvavat merkittävästi. Vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain 39 §:n mukaan kansanedustajalla on oikeus tehdä: 1) lakialoite, joka sisältää ehdotuksen lain säätämisestä; 2) talousarvioaloite, joka sisältää ehdotuksen talousarvioon tai lisätalousarvioon otettavasta määrärahasta tai muusta päätöksestä; sekä 3) toimenpidealoite, joka sisältää ehdotuksen lainvalmisteluun tai muuhun toimenpiteeseen ryhtymisestä. Tällaisten aloitteiden lisäksi edustajat voivat tehdä myös muita valtiopäivätoimia. Niitä ovat kirjalliset kysymykset, suulliset kysymykset, keskustelualoitteet ja välikysymykset. Kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi, joten siihen ei liity työsuhdetta. Kansanedustajien palkkioista päättää vuonna 1999 perustettu eduskunnan ulkopuolisista jäsenistä koostuva palkkiotoimikunta. === Vieraslistat === Eduskunnassa käyneiden nimiluettelot ovat olleet aiemmin julkisesti saatavilla vuoden ajan. Sittemmin kansliatoimikunta päätti ensin salata ne, mutta kun korkein hallinto-oikeus tuomitsi joulukuussa 2016 eduskunnan vieraslistat julkisiksi, ne määrättiin hävitettäväksi päivittäin. Asian veivät korkeimpaan hallinto-oikeuteen Avoin ministeriö ja Svenska Yle, jotka halusivat tiedot lobbareista. Päivittäiset listat saa käyttöön vain erityisen anomuksen perusteella. Avoimuutta ajava järjestö Open Knowledge Finland aikoo kerätä listat ja jakaa niitä järjestöön rekisteröityneille tiedotusvälineille. Vieraslistat on pyydettävä eduskunnasta samana päivänä, ja ainakin toistaiseksi ne saa vain paperisina. Tästäkin Svenska Yle ja Avoin ministeriö ovat tehneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituksen. == Eduskuntavaalit == Eduskuntavaalit järjestetään normaalisti neljän vuoden välein 200 kansanedustajan valitsemiseksi. Äänioikeus on kaikilla 18-vuotiailla ja sitä vanhemmilla Suomen kansalaisilla. Ehdokkaan tulee olla 18-vuotias tai sitä vanhempi Suomen kansalainen, joka ei ole vajaavaltainen. Vaaleissa Suomi on jaettu vaalipiireihin. Paikkojen jaossa käytetään d’Hondtin menetelmää. Viimeksi eduskuntavaalit pidettiin 2. huhtikuuta 2023. On myös mahdollista hajottaa eduskunta ja järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit. Näin on viimeksi tehty vuonna 1975. == Eduskunnan hajottaminen == === Taustaa === Vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain, kuten jo 1991 muutetun hallitusmuodon, mukaan tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit. Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen mukaan Venäjän keisarilla oli rajoittamaton oikeus hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit toimitettavaksi. Vuoteen 1911 saakka vaalit pidettiinkin tämän vuoksi joka vuosi. Keisarin luovuttua vallastaan katsottiin tämän oikeuden siirtyneen Venäjän hallitukselle, joka määräsi eduskuntavaalit 1917. Suomen itsenäistymisen jälkeen hajotusoikeus siirtyi valtionpäämiehelle, ja valtionhoitaja määräsikin pidettäviksi eduskuntavaalit 1919, jotka olivat itsenäisyyden ajan ensimmäiset. Valtiopäiväjärjestyksen ja 1919 säädetyn hallitusmuodon mukaan (vuoteen 1991 saakka) presidentin hajotusoikeus oli myös rajoittamaton. Presidentti on Suomessa hajottanut eduskunnan seitsemän kertaa, viimeksi 1975. Eduskuntavaaleissa 1939 valitun eduskunnan toimikautta pidennettiin jatkosodan vuoksi poikkeuslailla, ensin kahdella vuodella heinäkuun alkuun 1944 ja sitten vielä heinäkuun alkuun 1945 ja näin poikkeuksellisen pitkään istuneen eduskunnan kokoonpanosta käytetäänkin nimitystä pitkä parlamentti. Kuitenkin vaaleja lopulta aikaistettiin niin, että eduskuntavaalit 1945 pidettiin jo maaliskuussa huolimatta pohjoisimmassa Suomessa käydystä Lapin sodasta. Tämä on ainoa kerta, kun vaalit on järjestetty ennenaikaisesti ilman presidentin määräämää hajotusta. === Eduskunnan hajotukset === Hajotusajankohta Hajotuksen määrääjä Syy hajotukseen Hajotusvaalit 6\. huhtikuuta 1908 keisari Nikolai II epäluottamuslause eduskunnan senaatille antama Venäjän duuman tehtyä Suomen valtiollisia oloja koskevan välikysymyksen eduskuntavaalit 1908, 1.–2. heinäkuuta 22\. helmikuuta 1909 keisari Nikolai II uuden esittelyjärjestyksen arvostelu puhemies P. E. Svinhufvudin huomautus laittomista toimenpiteistä valtiopäivien avajaispuheessa eduskuntavaalit 1909, 1. ja 3. toukokuuta 18. marraskuuta 1909 keisari Nikolai II asevelvollisuuskorvaukset eduskunta oli torjunut Venäjän vaatimuksista huolimatta eduskuntavaalit 1910, 1.–2. helmikuuta 8\. lokakuuta 1910 keisari Nikolai II asevelvollisuuskorvaukset ja yhdenvertaisuuslaki puhemies P. E. Svinhufvudin kieltäytyminen esittelemästä eduskunnalle Venäjän lakiin perustuvina esityksinä eduskuntavaalit 1911, 2.–3. tammikuuta 1913 keisari Nikolai II eduskuntavaalit 1913, 1.–2. elokuuta 2\. elokuuta 1917 Aleksandr Kerenski (Venäjän väliaikainen hallituksen pääministeri) valtalaki eduskunta oli hyväksynyt valtalain eduskuntavaalit 1917, 1.–2. lokakuuta 23. joulukuuta 1918 (valtionhoitaja) vajaalukuisuus sosialidemokraattisten kansanedustajien valtaenemmistön esteet osallistua eduskuntatyöhön sisällissodan jälkeen (tynkäeduskunta) eduskuntavaalit 1919, 1. ja 3. maaliskuuta 18\. tammikuuta 1924 (presidentti) vajaalukuisuus SSTP:n kansanedustajien vangitsemiset (suuri kommunistijuttu 1923) eduskuntavaalit 1924, 1.–2. huhtikuuta 19\. huhtikuuta 1929 lakiesitys valtion virkamiesten palkkojen korotuksesta eduskunta oli hylännyt eduskuntavaalit 1929, 1.–2. heinäkuuta 15\. heinäkuuta 1930 kommunistilait eduskunta oli jättänyt lepäämään eduskuntavaalit 1930, 1.–2. lokakuuta 8\. joulukuuta 1953 ristiriidat puolueiden välillä (hallituskriisi) eduskuntavaalit 1954, 7.–8. maaliskuuta 14\. marraskuuta 1961 puolueettomuusaseman uhanalaisuus kiristynyt kansainvälinen tilanne (noottikriisi) eduskuntavaalit 1962, 4.–5. helmikuuta 29\. lokakuuta 1971 kiista maataloustulosta. Ns. korppusota eduskuntavaalit 1972, 2.–3. tammikuuta 4\. kesäkuuta 1975 kehitysaluelakia koskenut esitys hallitus kokonaisuudessaan ei voinut hyväksyä eduskuntavaalit 1975, 21.–22. syyskuuta == Eduskunnan historia == Suomen parlamentti sai nykyisen muotonsa eduskuntauudistuksessa vuonna 1906. Eduskuntauudistuksen taustalla on Venäjälle tappiollinen Venäjän–Japanin sota vuosina 1904–1905. Sota vei Venäjän levottomuuksiin ja suurlakkoon sekä johti esimerkiksi Venäjän parlamentin, duuman perustamiseen. Levoton aika johti myös Suomessa suurlakkoon loka-marraskuussa 1905. Lakolla suomalaiset protestoivat erityisesti sortokautena tunnettuihin laittomina pitämiinsä venäläistämistoimiin. Suurlakon seurauksena keisari Nikolai II antoi marraskuun manifestin, johon ensimmäisen sortokauden katsotaan päättyneen. Samassa yhteydessä annettiin lupaus yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan kansanedustuslaitoksen luomisesta ja monista ihmisoikeuksista. Manifestin saneli sortokauden passiivista vastarintaa johtanut Leo Mechelin, jonka johtama senaatti (hallitus, 1905–1908) toteutti sen sisällön ja siten muodollisesti toi Suomeen liberaalin demokratian, joskin käytännössä suuriruhtinas rajoitti sen toteutumista. Suomessa kutsuttiin koolle ylimääräiset säätyvaltiopäivät joulukuussa 1905 toteuttamaan eduskuntauudistuksen. Samalla otettiin käsittelyyn muitakin demokraattisen kehityksen kannalta keskeisiä lakeja, eli laki eduskunnan oikeudesta valvoa hallituksen jäsenten virkatointen laillisuutta, laki sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta sekä painovapauslaki. Uutta valtiopäiväjärjestystä valmistelemaan asetettiin professori Robert Hermansonin johtama komitea. Ehdotus esiteltiin keisarille maaliskuussa 1906 ja toukokuussa hallitus antoi säädyille esityksen uudesta valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista. Säädyt hyväksyivät lait äänestyksen jälkeen 1. kesäkuuta 1906. Nikolai II vahvisti lait ja määräsi uudistuksen tulemaan voimaan 1. lokakuuta 1906. Eduskuntauudistuksessa korvattiin tuolloin Euroopan vanhanaikaisimmat, 1600-luvulta periytyvät säätyvaltiopäivät aikansa uudenaikaisimmalla yksikamarisella eduskunnalla. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä suhteellinen vaalitapa olivat vielä varsin harvinaisia ja naisten äänioikeus valtiollisissa vaaleissa toteutui ensimmäisenä maana Euroopassa juuri Suomen eduskuntauudistuksessa. Samalla naiset saivat myös vaalikelpoisuuden ensimmäisenä maailmassa. Äänioikeutettujen suomalaisten määrä kymmenkertaistui 1 272 873 äänioikeutettuun, kun kaikki naiset ja säätyihin kuulumattomat miehet saivat äänioikeutensa. Äänioikeus- ja vaalikelpoisuusikärajaksi asetettiin 24 vuotta. Alkujaan eduskunnan toimikausi oli kolme vuotta. Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907. Ensimmäiseen täysistuntoonsa uudet kansanedustajat kokoontuivat 23. toukokuuta 1907 ja eduskunnan juhlalliset avajaiset pidettiin kaksi päivää myöhemmin. Koska 200 kansanedustajaa eivät mahtuneet Säätytaloon, täysistunto pidettiin Helsingin vapaaehtoisen palokunnan talossa, joka sijaitsi Ateneumin naapurissa Hakasalmenkadun (nykyisen Keskuskadun) varrella. Eduskunta kokoontui siellä aina vuoteen 1911 asti, jolloin uudeksi kokoontumispaikaksi tuli Heimolan talo Vuorikadun ja Hallituskadun (nykyisen Yliopistonkadun) kulmassa. Nämä molemmat rakennukset, joissa eduskunta alkuvuosinaan kokoontui, purettiin 1960-luvulla uusien liiketalojen tieltä. Eduskunnan valta talousasioissa oli hyvin rajoitettu, koska aloitteidenteko-oikeus niissä oli senaatilla. Suuriruhtinaskunnan tulot ja varat olivat senaatin vastuulla. Vain siinä tapauksessa, että uusia veroja tarvittiin varsinaisten tulojen lisäksi, oli senaatin pyydettävä niitä eduskunnalta. Heimolan talossa eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. 1919 vahvistettiin Suomen hallitusmuoto, joka määritteli eduskunnan aseman seuraavasti: Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Sama teksti sisältyy Suomen nykyiseen perustuslakiin. Vuonna 1928 valtiopäiväjärjestystä uudistettiin. Nykyinen Eduskuntatalo valmistui ja otettiin käyttöön 1931. Kansanedustajien palkkio oli alun perin pienimuotoinen korvaus sivutoimisen luottamustoimen hoitamisesta. Tilanne muuttui vuoteen 1939 mennessä siten, että valtiopäivät kestivät jo suurimman osan vuotta ja eduskuntatyöstä tuli ammattimaista. Tällöin säädettiin edustajanpalkkioita koskeva laki. Historiansa aikana eduskunta on kokoontunut ainoastaan kerran Helsingin ulkopuolella. Eduskunta kokoontui täysin salaisesti Kauhajoella Sanssin koulussa talvisodan aikana 1. joulukuuta 1939 – 12. helmikuuta 1940. Pommitusten alettua eduskunta piti kaksi salaista täysistuntoa Vallilan työväentalolla Helsingissä.http://uutisruutu.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/66.htx?id=1802&template;=print Istuntojen ulkopuolisessa salaisessa neuvottelussa päätettiin, että eduskunta siirtyy Kauhajoelle, jonne muutto tapahtui välittömästi kello kolme joulukuun 1. päivän vastaisena yönä. Kauhajoki valittiin, koska se sijaitsi kaukana itärajasta eikä siellä ollut Neuvostoliiton pommituksille kiinnostavia kohteita kuten satamaa tai lentokenttää. Kansanedustajilla avustajineen oli vain muutama tunti aikaa koota tavaransa pimeästä eduskuntatalosta, ennen kuin kaksitoistatuntinen junamatka Kauhajoelle alkoi. Kauhajoella eduskunnan tulosta tiedettiin vain tunti ennen junan saapumista kello 14.30. Ensimmäinen istunto pidettiin 5. joulukuuta. Koko Kauhajoella olon ajan eduskunnan toiminta oli niin salaista, etteivät edes kaikki kauhajokelaiset tienneet, mitä pitäjässä tapahtui. Eduskunnassa järjestettiin 6. toukokuuta 1966 ensimmäistä kertaa kyselytunti, jonka aikana kansanedustajat saivat esittää suullisia kysymyksiä ministereille. Vuosina 2006–2008 julkaistiin laaja Suomen eduskunta 100 vuotta -niminen 12-osainen kirjasarja eduskunnan historiasta. Eduskunta vietti satavuotisjuhlaansa 1. kesäkuuta 2006. Juhlien huomatuimmaksi tapaukseksi jäi Vihreän liiton kansanedustajan Heidi Hautalan ryhmäpuheenvuoro, jossa tuomittiin voimakkaasti Venäjän demokratiakehityksen saama negatiivinen käänne presidentti Vladimir Putinin kaudella. Koska kansanedustajien määrä on pysynyt samana mutta väestön määrä on kasvanut, on edustuksellinen suhde on kaksinkertaistunut sadassa vuodessa. 1900-luvun alussa Suomen väestö oli noin 2,7 miljoonaa ihmistä eli yksi edustaja 13 500 kansalaista kohden. 2010-luvulla väestöä on noin 5,4 miljoonaa eli yksi edustaja 27 000 kansalaista kohden. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeinen uusi eduskunta kokoontui Sibelius-Akatemian konserttisalissa Eduskuntatalon naapurissa 5. syyskuuta 2017 saakka, kunnes Eduskuntatalon peruskorjaus valmistui. Sibelius-Akatemia on eduskunnan kuudes kokoontumispaikka sen historian aikana. == Täysistunto ja valiokunnat == Näkyvin osa eduskunnan toimintaa ovat täysistunnot, joihin eduskunta kokoontuu istuntokauden aikana neljä kertaa viikossa. Täysistunnoissa eduskunta käsittelee lakiesityksiä ja hallituksen talousarvioesitykset sekä käy tarvittaessa ajankohtaiskeskustelua. Torstaisin täysistunto alkaa suullisella kyselytunnilla, jonka kuluessa edustajat voivat tehdä hallituksen jäsenille kysymyksiä heidän johtamiensa ministeriöiden toimialaan kuuluvista asioista. Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti tasavallan presidentin jälkeen. Eduskunta jakautuu valiokuntiin, joissa hallituksen ja kansanedustajien laki- ja talousarvioesitysten työstäminen käytännössä tapahtuu. Valiokunta voi asiantuntijoita kuultuaan ja esityksen sisällöstä keskusteltuaan suosittaa esityksen hyväksymistä sellaisenaan, sen hylkäämistä tai ehdottaa esitykseen muutoksia tai kirjoittaa koko esityksen alusta alkaen uusiksi. Eduskunnan valiokunnat ovat suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, tarkastusvaliokunta, hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, tiedusteluvalvontavaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, työelämä- ja tasa- arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta. Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä, valtiovarainvaliokunnassa 21 jäsentä ja 19 varajäsentä, tiedusteluvalvontavaliokunnassa 11 jäsentä ja 2 varajäsentä, sekä tarkastusvaliokunnassa 11 jäsentä ja 6 varajäsentä. Muissa valiokunnissa on 17 jäsentä ja 9 varajäsentä. Ennen valiokuntakäsittelyä hallituksen ja kansanedustajien lakiesityksistä käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Valiokuntakäsittelyn jälkeen esitykset palaavat täysistuntoon ensimmäiseen käsittelyyn valiokunnan kirjoittaman mietinnön kera. Ensimmäisessä käsittelyssä käydään yleiskeskustelu ja lakiesitykseen voidaan esittää muutoksia. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä päätetään lain sisällöstä eli käytännössä äänestetään valiokunnan mietinnön ja sen kanssa ristiriidassa olevien esitysten välillä. Jos jokin muutosesitys menee läpi, se kierrätetään vielä eduskunnan suuren valiokunnan kautta, josta esitys palaa jatkettuun ensimmäiseen käsittelyyn. Toisessa käsittelyssä ei keskustella, vaan ensimmäisen käsittelyn tuloksena oleva laki voidaan vain joko hyväksyä tai hylätä. == Istumajärjestys == Ehdotukset eduskuntaryhmien keskinäisestä istumajärjestyksestä täysistuntosalissa tekee puhemiesneuvosto. Jos istumajärjestyksestä syntyy erimielisyyttä ryhmien välillä, siitä äänestetään. Eduskuntaryhmien istumajärjestys täysistuntosalissa on perinteisesti perustunut vasemmisto–oikeisto-ulottuvuuteen niin, että vasemmisto on istunut edestä puhemiehen paikalta katsoen vasemmalla ja oikeisto oikealla. Poikkeuksena on ollut ruotsalainen eduskuntaryhmä, joka on istunut oikeassa reunassa tulkkipalvelujen helpottamiseksi. Vuonna 2019 alkavalle istuntokaudelle RKP sijoitettiin omasta pyynnöstään keskemmälle salia ja perussuomalaiset vastoin haluaan salin oikeaan reunaan. Ryhmänjohtajat perustelivat muutosta Euroopan parlamentin mallilla. == Hallituksen luottamus == Lainsäädännöstä ja valtion tulo- ja menoarviosta päättämisen lisäksi eduskunta voi todeta hallituksen tai yksittäisen ministerin menettäneen eduskunnan luottamuksen, jolloin hallitus tai kyseinen ministeri joutuu eroamaan. Tämä vaatii vähintään 20 kansanedustajan allekirjoittaman välikysymyksen, jonka pohjalta käytävän keskustelun jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta. Kun enemmistö eduskunnan jäsenistä eli kansanedustajista kuuluu hallituspuolueisiin, puhutaan enemmistöhallituksesta. Enemmistöhallituksen aikana hallituksen hajottaminen on vaikeaa, koska hallituspuolueet ovat sitoutuneet hallituksen ja sen ministereiden politiikkaan. Hallituspuolueiden yksittäiset kansanedustajat eivät ryhmäkurin vuoksi mielellään vastusta enemmistön kantaa. Näin ollen enemmistöhallitus yleensä saa luottamuslauseen. Kuitenkin jos esimerkiksi yksittäinen ministeri on syyllistynyt moraalisesti arveluttavaan tai peräti rikolliseen tekoon, hallitus ja oppositio voivat olla yhtä mieltä epäluottamuksesta kyseistä ministeriä kohtaan. == Kritiikki == Eduskunnan 100-vuotisjuhlien rahankäyttö nosti kohun. Eduskunnan tilintarkastajat ihmettelivät ylisuuria ylityökorvauksia eduskunnassa vuonna 2009. Tilintarkastajilta yritettiin salata tietoja. Konsulttien mukaan eduskunnalla ei ole toimintastrategiaa, eikä sitä johda kukaan. Silloinen eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ajoi mallia, jossa johto annetaan yksiin käsiin. Eduskunta on Suomessa poikkeuksellinen elin, sillä sitä ei valvo kukaan. Siellä tapahtuviin epäselvyyksiin eivät voi puuttua yleinen syyttäjä tai korkeimmat oikeusvalvojat, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies. Esimerkiksi eduskunnan kansliatoimikuntaa on arvosteltu siitä, että tämä eduskunnan taloutta valvova instanssi näyttää suojaavan kansanedustajia siviilioikeudellisilta vaateilta. Asia oli julkisuudessa, kun eduskunnan urheilukerholta kavallettiin rahaa. Rikoksesta tuomittu varainhoitaja ei kyennyt maksamaan korvauksia ja myös vastuunalaiset henkilöt, jotka olivat kansanedustajia, välttivät korvausvastuunsa. == Kansanedustajat puolueittain ja vaaleittain == Vaalit Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Puolue Vaalit a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Vaalit STP SDP SP Kok. NSP Ed. KP LKP RKP SML ML KePu Kesk. SKrTL SSTP STPV SKDL Vas. SPP PMP SV IKL KP TPSL VL SPP SMP PS SKL KD SKYP SPK PKP POP Vihreät Nuors. Vihreät EPV KiPu muut 1907 80 59 26 24 9 2 1908 83 55 26 24 10 2 1909 84 48 29 25 13 1 1910 86 42 28 26 17 1 1911 86 43 28 26 16 1 1913 90 38 29 25 18 – 1916 103 33 23 21 19 1 1917 92 32 24 21 26 – 5 1919 80 28 26 22 42 2 1922 53 35 15 25 45 27 1924 60 38 17 23 44 18 1927 60 34 10 24 52 20 1929 59 28 7 23 60 23 – 1930 66 42 11 20 59 1 1 1933 78 18 11 21 53 3 14 2 1936 83 20 7 21 53 1 14 1 1939 85 25 6 18 56 2 – 8 1945 50 28 9 14 49 49 – 1 1948 54 33 5 13 56 38 – 1 1951 53 28 10 14 51 43 – – 1 1954 54 24 13 12 53 43 – – 1 1958 48 29 8 13 48 50 3 – – 1 1962 38 32 13 13 53 47 2 1 – 1 1966 55 26 9 11 49 41 7 1 – 1 1970 52 37 8 11 36 36 – 18 1 1 1972 55 34 7 9 35 37 – 18 4 1 1975 54 35 9 9 39 40 2 9 1 1 1 1979 52 47 4 9 36 35 7 9 – – 1 1983 57 44 10 38 27 17 3 – 1 2 1 1987 56 53 – 12 40 16 9 5 – 4 5 1991 48 40 1 11 55 19 7 8 – 10 – 1 1995 63 39 – 11 44 22 1 7 9 2 1 1 1999 51 46 – 11 48 20 1 10 11 – – 2 2003 53 40 – 8 55 19 3 7 14 – 1 2007 45 50 – 9 51 17 5 7 15 1 2011 42 44 9 35 14 39 6 10 1 2015 34 37 9 49 12 38 5 15 1 2019 40 38 9 31 16 39 5 20 2 2023 43 48 9 23 11 46 5 13 2 SDP Kok. RKP Kesk. Vas. PS KD Vihreät Muut a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– a Suomen Työväenpuolue 1899-1903, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1903– b Suomalainen puolue 1907–1917, Kansallinen Kokoomuspuolue 1919–1951, Kansallinen Kokoomus 1951- c Nuorsuomalainen Puolue 1907–1917, Kansallinen Edistyspuolue 1917–1948, Suomen kansanpuolue 1951–1962, Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–) d Ruotsalainen kansanpuolue 1907–2010, Suomen ruotsalainen kansanpuolue 2010- e Suomen Maalaisväestön Liitto 1906-1908, Maalaisliitto 1908–1965, Keskustapuolue 1965–1988, Suomen Keskusta 1988– f Suomen Kristillisen Työväen Liitto 1906–1922 g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1920-1923, Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaaliliitto 1924–1930, Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 1944–(1990), Vasemmistoliitto 1990– h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936, Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939, (Pienviljelijäin puolue 1945–1954) i Ruotsalainen vasemmisto 1931-1947, Ruotsalainen vapaamielinen liitto 1947-1951 j Isänmaallinen kansanliike 1932–1944 k Kansanpuolue l (sosialidemokraattinen oppositio 1958-1959) Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto 1959–1972, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialistinen Liitto 1972-1973 m Vapaamielisten Liitto 1951–1962 n Suomen Pientalonpoikien Puolue 1958–1966, Suomen Maaseudun Puolue 1966–(2003), Perussuomalaiset 1995– o Suomen Kristillinen Liitto 1958-2003, Suomen Kristillisdemokraatit 2003– p Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972–1982, Kansalaisvallan Liitto 1982-1983 q Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue 1973–1976, Perustuslaillinen Kansanpuolue 1976-1980, Perustuslaillinen oikeistopuolue 1980-1992, Perustuslaillinen Oikeisto 1992-(2006) r (vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987) Vihreä liitto 1987– s Nuorsuomalainen puolue 1994-1997, Nuorsuomalaiset 1997-1999 t Vihreät 1988-1992, Ekologinen Puolue Vihreät 1992-1999, Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003 u Kansanpuolue 1917-1918, Demokraattinen Vaihtoehto 1986-(1990), Remonttiryhmä 1998-2001, Liike Nyt 2019–, ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja 1948– Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit) == Nykyiset eduskuntaryhmät == * Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä (kok): 48 kansanedustajaa * Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (ps): 46 kansanedustajaa * Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä (sd): 43 kansanedustajaa * Keskustan eduskuntaryhmä (kesk): 22 kansanedustajaa * Vihreä eduskuntaryhmä (vihr): 13 kansanedustajaa * Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä (vas): 11 kansanedustajaa * Ruotsalainen eduskuntaryhmä (r): 10 kansanedustajaa * Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä (kd): 5 kansanedustajaa * Liike Nyt -eduskuntaryhmä (liik): 1 kansanedustaja * Eduskuntaryhmä Timo Vornanen (tv): 1 kansanedustaja == Postimerkkejä == Eduskunnan 50-vuotisjuhlan johdosta julkaistiin oliivinvihreä 30 markan postimerkki 23. toukokuuta 1957. Postimerkin käypäisyysaika oli 23. toukokuuta 1955 – 31. toukokuuta 1994. LAPE 2004, s. 232. == Katso myös == * Eduskuntapuolue * Eduskunnan kirjasto * Eduskunnan tilintarkastajat * Jaa, ei, tyhjiä, poissa * Kansainvälisten asiain foorumi * Luettelo kansanedustajista * Luettelo vaalikauden 2023–2027 kansanedustajista == Lähteet == * Eduskunnan lyhyt historia - autonomian ajalta EU-Suomen parlamentiksi Eduskunta === Viitteet === == Kirjallisuutta == * * == Aiheesta muualla == * Eduskunnan virallinen sivusto. * Otakantaa.fi: tietoa eduskunnasta ja sen toiminnasta (arkistoitu 13.12.2014). * Digitoidut valtiopäiväasiakirjat 1907–2000. * Kansa kirjoittaa eduskunnalle, Seura, 07.12.1938, nro 49, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot * Parlamenttisampo - eduskunta semanttisessa webissä * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Eduskunta
198	Euroopan unioni (EU) on 27 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Euroopan unioni perustettiin sopimuksella Euroopan unionista Maastrichtissa vuonna 1992. Unioniin voivat liittyä kaikki sellaiset Euroopan maat, jotka täyttävät jäsenvaltiolle asetetut demokraattiset ja taloudelliset kriteerit. Euroopan unionin merkittävimpään toimivaltaan kuuluvat muun muassa sisämarkkina-alue, euroalue, yhteinen maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kyproksen tasavalta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro. Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku on lähes 450 miljoonaa ja pinta-ala 4 324 782 neliökilometriä. Väestötiheys EU:ssa on 115,6 asukasta/km². Jos EU olisi valtio, se olisi pinta-alaltaan seitsemänneksi ja väkimäärältään kolmanneksi suurin valtio maailmassa. EU:n toimielimiä ovat vaaleilla valittu Euroopan parlamentti, jäsenmaiden valtion- ja hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvosto, jäsenvaltioiden hallituksia edustava neuvosto sekä Euroopan komissio, joka laatii ehdotuksia uudeksi EU:n lainsäädännöksi parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi. Muita keskeisiä toimielimiä ovat Euroopan unionin tuomioistuin, joka huolehtii siitä, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa, sekä Euroopan keskuspankki ja tilintarkastustuomioistuin. EU:n toimielinten yhteenlaskettu henkilöstömäärä on noin 40 000 työntekijää. == Historia == === Tausta === Britannian pääministeri Winston Churchill esitti toisen maailmansodan jälkeen syksyllä 1946 Zürichissä ajatuksen ”Euroopan Yhdysvalloista” ja sotien ehkäisemisestä. Aloite johti Euroopan neuvoston luomiseen vuonna 1949. Totalitarismia vastustavassa ja rauhaa tavoittelevassa yhdentymisaikeessa olivat Churchillin lisäksi aktiivisia Konrad Adenauer, Alcide De Gasperi ja Robert Schuman. Läntiseen Eurooppaan oli määrä luoda uudet, osapuolten yhteiseen etuun pohjautuvat rakenteet. Ne taas perustuisivat sopimuksiin, joilla taattaisiin oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen ja eri maiden tasavertaisuus.Fontaine 2007, s. 5. Euroopassa haluttiin välttää uusi suursota, ja Saksan ja Ranskan välistä jännitystä pyrittiin poistamaan asettamalla maiden rajaseudun Saarin alueen hiilivarat kansainvälisen, riippumattoman viranomaisen valvontaan. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin vuonna 1951, ja perustussopimuksen allekirjoittivat Pariisissa Saksa, Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg. === Rooman sopimus (1957–1992) === Hiili- ja teräsyhteisön perustamisen seurauksena Euroopan maiden välinen yhteistyö laajeni, ja Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sopimukset allekirjoitettiin Roomassa vuonna 1957. Euroopan talousyhteisö perustui jäsenmaiden väliseen tulliliittoon ja asteittain toteutettaviin yhteismarkkinoihin. Sopimuksessa päätettiin luoda yhteiset politiikat maataloudelle, liikenteelle, työvoiman liikkumiselle ja talouden tärkeille sektoreille. Kolmelle yhteisölle perustettiin yhteiset toimielimet. Vuonna 1967 tuli voimaan sulautumissopimus, jolla Euroopan yhteisöille perustettiin yhteinen neuvosto ja yhteinen komissio. Euroopan yhteisö laajeni vuonna 1973 kun siihen liittyivät Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Tanska. Kreikasta tuli jäsen vuonna 1981 ja Espanjasta ja Portugalista vuonna 1986. Yhteisörakenteiden ulkopuolisena järjestelmänä kehittyi 1970-luvulla myös poliittinen yhteistyö, jota tuki Eurooppa-neuvoston perustaminen vuonna 1974. Euroopan parlamentin vaikutusvalta vahvistui, ja ensimmäiset suorat vaalit parlamentin jäsenten valitsemiseksi järjestettiin vuonna 1979. Vuonna 1986 allekirjoitettiin Euroopan yhtenäisasiakirja, minkä jälkeen ryhdyttiin luomaan sisämarkkinoita, jotka tekivät yhteisöstä tiiviimmän talousalueen. Euroopan poliittinen tilanne muuttui radikaalisti Berliinin muurin murtuessa vuonna 1989 ja sosialistimaiden hakeutuessa pois Neuvostoliiton etupiiristä. Saksat yhdistyivät joulukuussa 1990, ja Neuvostoliitto lakkasi olemasta vuoden 1991 lopussa. Samaan aikaan jäsenvaltiot neuvottelivat uudesta sopimuksesta, jolla luotaisiin Euroopan unioni (EU).Fontaine 2007, s. 11. === Maastrichtin sopimus (1992–2007) === Euroopan yhteisö muutti nimensä Euroopan unioniksi vuonna 1992 allekirjoitetun Maastrichtin sopimuksen myötä. Unionin yhteistyö ulotettiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä oikeus- ja sisäasioihin. Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät Euroopan unioniin vuonna 1995, mutta Norja jäi kansanäänestyksen tuloksen johdosta sen ulkopuolelle. Maastrichtin sopimuksen suunnitelma talous- ja rahaliitosta toteutettiin kolmessa vaiheessa. Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa vuonna 1999. Vuonna 2002 otti 12 maata yhteisvaluutta euron käyttöön. Maaliskuussa 2000 EU hyväksyi niin kutsutun Lissabonin strategian unionin talouden nykyaikaistamiseksi. Kun Euroopan unioni jatkoi laajentumistaan Itä- ja Keski-Eurooppaan, unionin toimielinrakennetta ja päätöksentekoa uudistettiin ja tehostettiin. Amsterdamin sopimuksella 1997 vahvistettiin yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa sekä lujitettiin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Nizzan sopimus valmisti unionia vuoden 2004 laajentumiseen. Silloin Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta valtiota: Latvia, Liettua, Kypros, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Jäsenmaiden määrä kasvoi 27:ään vuonna 2007 kun unioniin liittyivät myös Bulgaria ja Romania. Kroatia liittyi jäseneksi vuonna 2013. Euroopan perustuslakisopimus allekirjoitettiin Roomassa vuonna 2004. Sopimuksen tarkoituksena oli selkiyttää unionin ja jäsenvaltioiden toimivallanjakoa, yksinkertaistaa unionin oikeusjärjestelmää sekä lisätä demokraattisuutta, tehokkuutta ja avoimuutta unionin päätöksenteossa. Sopimusta ei kuitenkaan saatu ratifioitua, sillä kansanäänestyksissä Ranskassa ja Hollannissa enemmistö äänesti sitä vastaan. === Lissabonin sopimus (2007→) === Lissabonin sopimus 2007 hyväksyttiin jokaisessa jäsenvaltiossa maiden omien perustuslaillisten säännösten mukaisesti. Sopimus tuli voimaan joulukuussa 2009 kun myös Irlanti oli sen hyväksynyt. Maailmanlaajuisen talouskriisin yhteydessä vuonna 2009 tuli ilmi, että Kreikka oli pitkään vääristellyt taloustilastojaan. Euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto tukivat Kreikkaa satojen miljardien eurojen takuilla. Euromaat myös perustivat Euroopan rahoitusvakausvälineen sekä Euroopan vakausmekanismin turvaamaan euroalueen rahoitusvakautta. Kreikan jälkeen tukipaketteja jouduttiin tekemään myös Espanjalle, Irlannille, Kyprokselle ja Portugalille. Euroopan unionille myönnettiin vuoden 2012 Nobelin rauhanpalkinto rauhan, sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa. Iso-Britannia päätti neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä vuonna 2016 erota Euroopan unionista ja erosi lopulta 31. tammikuuta 2020 ensimmäisenä EU:sta eronneena valtiona. Euroopan unionia ovat 2010-luvulla koetelleet lisäksi muun muassa Ukrainan kriisi, pakolaiskriisi ja terrorismi. == Jäsenvaltiot == Valtio Pääkaupunki Liittynyt Asukasluku (2014)Council Decision of 9 December 2014 (). Pinta-ala (km²) Valuutta MEPien määrä Amsterdam 1952 euro 26 Bryssel 1952 euro 21 Sofia 2007 lev 17 Madrid 1986 euro 54 Dublin 1973 euro 11 Rooma 1952 euro 73 Wien 1995 euro 18 Ateena 1981 euro 21 Zagreb 2013 euro 11 Nikosia 2004 euro 6 Riika 2004 euro 8 Vilna 2004 euro 11 Luxemburg 1952 euro 6 Valletta 2004 euro 6 Varsova 2004 zloty 51 Lissabon 1986 euro 21 Pariisi 1952 euro 74 Bukarest 2007 leu 32 Tukholma 1995 kruunu 20 Berliini 1952 euro 96 Bratislava 2004 euro 13 Ljubljana 2004 euro 8 Helsinki 1995 euro 13 Kööpenhamina 1973 kruunu 13 Praha 2004 koruna 21 Budapest 2004 forintti 21 Tallinna 2004 euro 6 === Entiset jäsenet === Valtio Pääkaupunki Liittynyt Eronnut Asukasluku Pinta-ala (km²) Valuutta MEPien määrä Lontoo 1973 2020 punta 73 Nuuk 1973 1985 56 000 2 166 086 Tanskan kruunu 1 == Jäsenyyden ehdot == === Oikeudelliset vaatimukset === Euroopan poliittisen ja taloudellisen yhdentymisen prosessi on aina ollut avoin sellaisille Euroopan maille, jotka ovat valmiita allekirjoittamaan perustamissopimukset ja omaksumaan EU:n lainsäädännön kokonaan. Rooman sopimuksen 237 artiklan mukaan ”jokainen Euroopan valtio voi hakea yhteisön jäsenyyttä”. Maastrichtin sopimuksen F-artiklan mukaan jäsenvaltioilla on lisäksi oltava ”kansanvallan periaatteille” perustuva valtiollinen järjestelmä.Fontaine 2007, s. 14. === Ehdokasmaat ja Kööpenhaminan kriteerit === Ehdokasmaiksi kutsutaan valtioita, jotka ovat hakeneet EU:n jäsenyyttä ja joiden hakemus on hyväksytty virallisesti. Nykyisiä jäsenehdokasmaita ovat Albania, Pohjois-Makedonia, Montenegro, Serbia, Turkki, Moldova, Ukraina ja Bosnia ja Hertsegovina. Aiemmin jäsenehdokkaana ollut Islanti on vetänyt hakemuksensa pois. Jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa alkoivat lokakuussa 2005, Islannin kanssa heinäkuussa 2010 (mutta keskeytyivät elokuussa 2013), Montenegron kanssa joulukuussa 2010, Serbian kanssa tammikuussa 2014 ja Albanian kanssa kesäkuussa 2014. Balkanin maiden kanssa EU:lla on erityisiä assosiaatiosopimuksia, joiden tarkoituksena on tasoittaa tietä EU:n jäsenyyteen.Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 79. Ennen kuin ehdokasmaa voi liittyä unioniin, sen on täytettävä Kööpenhaminan kriteerit. Eurooppa-neuvosto asetti kriteerit vuonna 1993 entisten kommunistimaiden pyrkiessä unionin jäseniksi. Niiden mukaan uusilla jäsenvaltioilla on oltava: # vakaat kansalliset toimielimet, joiden avulla taataan demokratian, oikeusjärjestyksen ja ihmisoikeuksien noudattaminen sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu # toimiva markkinatalous ja kyky selviytyä unionin sisäisestä kilpailupaineesta ja markkinavoimien toiminnasta # valmiudet noudattaa jäsenyysvelvoitteita ja tukea unionin kaikkia tavoitteita: uusien valtioiden julkishallinnon tulee pystyä soveltamaan ja hallinnoimaan EU:n lainsäädäntöä käytännössä. Kunkin ehdokasmaan omat erityiset jäsenyysehdot määritellään Euroopan komission kanssa käytävissä neuvotteluissa, jotka kestävät yleensä vuosia.Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 75. === Liittymistapahtuma === Ennen varsinaisia jäsenyysneuvotteluja käydään lähenemisneuvottelut. Ensin Eurooppa-neuvosto hyväksyy jäsenyysneuvottelujen aloittamisen uuden jäsenmaan kanssa, minkä jälkeen uuden ehdokasmaan lakeja vertaillaan unionin säädöksiin. Neuvottelukokonaisuuksia on yleensä 35, ja niiden arviointikriteereistä sovitaan ennen neuvottelujen aloittamista. Kustakin neuvottelukokonaisuudesta käydään erilliset neuvottelut, jotka voivat kestää vuosia. Hakijamaan täyttäessä neuvottelukokonaisuuksien kriteerit se esittää sekä maansa kannan neuvotteluihin että toimenpide-ehdotukset jonkin asian saattamisesta voimaan, minkä jälkeen ministerineuvosto hyväksyy EU:n kannan komission ja jäsenmaan välisiin neuvotteluihin. Varsinaiset liittymisneuvottelut käydään kunkin ehdokasmaan ja komission välillä. Liittymisneuvotteluiden jälkeen hakijamaan täytyy täyttää jäsenyysehdot ja sopeuttaa lainsäädäntönsä unionin vaatimusten mukaisesti. Tarvittaessa hakijamaalle voidaan myöntää erityisjärjestelyjä tai siirtymäaika jonkin asian saattamiseksi kuntoon. Sen jälkeen neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden edustajien on kannatettava jäsenyyttä yksimielisesti. Käytännössä jäsenvaltioiden kantaa on kysytty jo useaan otteeseen ennen tätä vaihetta. Myös Euroopan parlamentilta on saatava sen jäsenten ehdotonta enemmistöä edustava puoltava lausunto. Jäsenvaltiot ja ehdokasmaa tai -maat ratifioivat liittymissopimuksen omien perustuslaillisten menettelyjensä mukaan. Ehdokasmaat saavat neuvotteluaikana EU:n tukea, jotta niiden on helpompi kuroa umpeen taloudellisia kehityseroja. Esimerkiksi vuonna 2004 liittyneet kymmenen maata saivat tukea 41 miljardia euroa. === Laajentumisen rajat === Kun EU:n perustuslakisopimuksesta käytiin keskustelua, ilmeni että monia eurooppalaisia huolestuttaa kysymys unionin rajoista. Esimerkiksi Turkin mahdollinen jäsenyys herättää kysymyksen Armenian ja Georgian kaltaisten Kaukasuksen maiden asemasta. Liechtenstein, Norja ja Sveitsi eivät ole hakemassa unionin jäseniksi, sillä yleinen mielipide on näissä maissa ollut liittymistä vastaan.Fontaine 2007, s. 14, 15. Kaikkien EU-maiden kansalliset kielet ovat unionin virallisia kieliä. On esitetty kysymys, onko kaikkien kielten rinnakkainen käyttö tarpeellista kaikissa tilanteissa.Fontaine 2007, s. 15. == Toimielimet, muut elimet ja erillisvirastot == === Viralliset toimielimet === Euroopan unionilla on seitsemän virallista toimielintä, joista jokaisella on oma tehtävänsä: Euroopan parlamentti, Eurooppa-neuvosto, Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto, Euroopan komissio, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan keskuspankki. ==== Euroopan parlamentti ==== pienois\|Euroopan parlamentin istuntosali. Euroopan parlamentissa työskentelee 705 europarlamentaarikkoa 27 jäsenmaasta, lukumäärältään suhteessa kunkin maan väkilukuun. Heidät valitaan suorilla kansanvaaleilla viiden vuoden välein järjestettävissä europarlamenttivaaleissa edustamaan EU-kansalaisia. Parlamentin toimipaikat ovat Strasbourg, Bryssel ja Luxemburg. Euroopan parlamentin kolme päätehtävää ovat lainsäädäntö, valvonta ja talousarvio. Parlamentti hyväksyy Euroopan komission ehdotuksiin perustuvaa EU-lainsäädäntöä yhdessä EU:n neuvoston kanssa. Se päättää kansainvälisistä sopimuksista ja EU:n laajentumisista sekä arvioi Euroopan komission työohjelmaa ja pyytää komissiolta lainsäädäntöesityksiä. Parlamentti toimii kaikkien unionin toimielimien demokraattisena valvojana. Se muun muassa valitsee Euroopan komission puheenjohtajan, hyväksyy uuden komission ja voi pakottaa sen eroamaan. Parlamentti päättää EU:n talousarviosta yhdessä neuvoston kanssa sekä hyväksyy unionin pitkän aikavälin talousarvion. Parlamentti työskentelee valiokunnissa, joissa valmistellaan lainsäädäntö, ja täysistunnoissa, joissa lainsäädäntö hyväksytään. ==== Eurooppa-neuvosto ==== Eurooppa-neuvostossa määritellään yleiset poliittiset painopisteet, mutta lainsäädäntövaltaa sillä ei ole. Neuvostoon kuuluvat EU-maiden päämiehet, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja. Eurooppa-neuvosto kokoontuu vähintään kaksi kertaa kunkin puolivuotiskauden aikana yleensä kahden tai kolmen päivän ajaksi. Eurooppa-neuvosto on virallinen aloitteentekijä unionin tärkeimpien toimialojen yhteydessä. Sillä on myös valtuudet sopia vaikeista asioista, joista Euroopan unionin neuvosto ei ole päässyt yksimielisyyteen. Eurooppa-neuvosto käsittelee myös yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä, ajankohtaisia aiheita, jotta EU voisi diplomaattisissa kysymyksissä esiintyä yhtenä rintamana. ==== Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto ==== Euroopan unionin neuvostossa oman maansa asioita ajavat kunkin EU-maan hallitus ja ministerit. Neuvoston puheenjohtajana toimii kukin EU-maa vuorollaan. Kaikkiin neuvoston kokouksiin osallistuu yksi ministeri jokaisesta jäsenmaasta sen mukaan, mitä aihepiiriä käsitellään: onko kysymys esimerkiksi ulkoasioista, maataloudesta tai liikenteestä.Fontaine 2007, s. 17. Neuvostolla on lainsäädäntövalta, jonka se jakaa Euroopan parlamentin kanssa. Lisäksi neuvosto hyväksyy talousarvion yhdessä parlamentin kanssa. Neuvosto tekee myös Euroopan komission neuvottelemat kansainväliset sopimukset. Neuvoston on tehtävä päätökset joko enemmistöpäätöksenä tai yksimielisesti, riippuen käsiteltävästä aiheesta. Yksimielinen päätös vaaditaan tärkeissä kysymyksissä, kuten perussopimuksen muuttaminen, uuden yhteisen politiikan aloittaminen tai uuden jäsenvaltion liittyminen. Useimmissa muissa tilanteissa käytetään määräenemmistöäänestystä, eli päätöksen hyväksymiseksi tarvitaan tietty ennalta määritetty äänimäärä. Kunkin EU-maan äänimäärä vastaa suurin piirtein sen väestön kokoa.Fontaine 2007, s. 18. ==== Euroopan komissio ==== Euroopan komissio edustaa koko unionin etuja. Jäsenmaiden hallitukset valitsevat sen jäsenet. Jäsenet nimitetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenvaltiot sopivat nimityksistä keskenään, ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä ne. Komissio on vastuussa parlamentille, ja komission on erottava, jos parlamentti antaa sille epäluottamuslauseen. Komissiossa on vuodesta 2004 ollut yksi jäsen kutakin jäsenvaltiota kohti.Fontaine 2007, s. 20. Komissio on hyvin itsenäinen, sillä sen pitää huolehtia koko EU:n edusta eikä se voi ottaa vastaan ohjeita yhdenkään jäsenmaan hallitukselta. ”Perussopimuksen valvojana” sen on taattava, että neuvoston ja parlamentin laatima lainsäädäntö pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa. Jos näin ei tapahdu, komissio voi viedä asian Euroopan unionin tuomioistuimeen. Komissio on EU:n toimeenpanoelin, joten se toteuttaa neuvoston tekemät päätökset ja sillä on laajat valtuudet hallinnoida EU:n yhteisiä politiikanaloja, esimerkiksi tutkimusta ja teknologiaa, kehitysapua sekä aluepolitiikkaa, ja niitä koskevia määrärahoja. Euroopan komissiota avustaa pääosin Brysselissä ja Luxemburgissa toimiva virkamiehistö, joka koostuu 36 pääosastosta ja toimialasta. ==== Tuomioistuin ==== Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävä on varmistaa, että EU:n oikeutta noudatetaan ja perussopimuksia tulkitaan ja sovelletaan oikein. Tuomioistuin toimii Luxemburgissa, ja siinä on yksi tuomari kustakin jäsenvaltiosta ja näiden apuna kahdeksan julkisasiamiestä. Tuomarit nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella kuuden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. ==== Tilintarkastustuomioistuin ==== Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin pitää huolta siitä, että unionin tulot ja menot on mitoitettu oikein ja laillisesti ja talousarviota on hallinnoitu moitteettomasti. Siinä on kustakin jäsenvaltiosta yksi jäsen, joka nimitetään jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen. ==== Euroopan keskuspankki ==== Frankfurtissa toimiva Euroopan keskuspankki (EKP) vastaa eurosta ja EU:n rahapolitiikasta.Fontaine 2007, s. 21. === Muut elimet === EU:n seitsemää virallista toimielintä tukee viisi muuta tärkeää elintä: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, Euroopan alueiden komitea, Euroopan investointipankki, Euroopan oikeusasiamies ja Euroopan tietosuojavaltuutettu. Euroopan ulkosuhdehallinto avustaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa. === Toimielinten yhteiset elimet ja erillisvirastot === Toimielinten yhteisiä elimiä ovat julkaisutoimisto, joka tuottaa ja jakelee EU:ta koskevia julkaisuja, henkilöstövalintatoimisto, joka palkkaa henkilöstöä EU:n toimielimiin ja muihin elimiin, henkilöstökoulutuskeskus, joka tarjoaa koulutusta EU:n henkilöstölle, sekä tietotekniikan kriisiryhmä, joka käsittelee toimielinten tietotekniikkajärjestelmiin kohdistuvia uhkia. Euroopan unionin jäsenmaihin on hajautettu erillisvirastoja hoitamaan tiettyjä teknisiä, tieteellisiä tai hallinnointitehtäviä. === Korkeimmat johtajat === Tiedosto:Official Portrait of Ursula von der Leyen (cropped).jpg\|Ursula von der Leyen, Euroopan komission puheenjohtaja Tiedosto:Antonio Costa Portrait 2024 (cropped).jpg\|António Costa, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Tiedosto:Roberta-Metsola-Malta-MIP- Europaparlament-by-Leila-Paul-1.jpg\|Roberta Metsola, Euroopan parlamentin puhemies Tiedosto:Kaja Kallas, High Representative of the Union, and Vice-President of the European Commission - P064583-775481.jpg\|Kaja Kallas, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Tiedosto:Lagarde, Christine (official portrait 2011).jpg\|Christine Lagarde, Euroopan keskuspankin pääjohtaja == Euroopan unionin oikeus == Euroopan unionin lainsäädäntö jakaantuu primaarilainsäädäntöön eli perussopimuksiin sekä sekundaarilainsäädäntöön. === Perussopimukset === Euroopan unionin kaikki toiminta perustuu sen perussopimuksiin. Ne ovat jäsenmaiden kesken tehtyjä sitovia sopimuksia, joissa määritellään unionin tavoitteet, sen toimielimiä koskevat säännöt ja päätöksentekomenettelyt sekä suhteet unionin ja sen jäsenmaiden välillä. Perussopimukset ovat unionin jäsenmaiden vapaaehtoisesti ja demokraattisesti hyväksymiä. pienois\|Sopimus Euroopan unionista eli Maastrichtin sopimus 1993. Euroopan unionin tärkeimmät perussopimukset voimaantulovuosineen: * Lissabonin sopimus (2009) * Nizzan sopimus (2003) * Amsterdamin sopimus (1999) * Sopimus Euroopan unionista eli Maastrichtin sopimus (1993) * Euroopan yhtenäisasiakirja (1987) * Sulautussopimus eli Brysselin sopimus (1967) * Rooman sopimukset eli ETY:n ja Euratomin perustamissopimukset (1958) * Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus (1952–2002) === Sekundaarilaindäädäntö === Euroopan unionin sekundaarilainsäädäntöön kuuluvat muun muassa asetukset, direktiivit ja päätökset. Ne on johdettu perussopimuksissa määritellyistä periaatteista ja tavoitteista. == Päätöksenteko == Euroopan unionin päätökset on Lissabonin sopimuksen voimaantulosta alkaen tehty tavalliseksi lainsäätämisjärjestykseksi kutsutun yleisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Poikkeuksellisesti yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käytetään hallitustenvälistä menettelyä, ja unionin toimivaltaan siirrettyjen oikeus- ja sisäasioiden kohdalla sovelletaan edelleen erityismenettelyjä, joissa jäsenvaltioilla säilyy huomattava toimivalta.Clerc & Elo 2014, s. 280–282. === Lainsäädäntö === Euroopan unionin selvästi tärkein päätösmuoto on lainsäädäntö. Se voidaan jakaa sitoviin välineisiin, ei-sitoviin välineisiin sekä muihin välineisiin. Unionin sitovat välineet ovat asetus, direktiivi ja päätös. * Asetus on yleisesti sovellettava pakollinen säädös. Se on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitoo toimielimiä, jäsenvaltioita ja henkilöitä, joille se on osoitettu. Asetusta sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa heti sen voimaantulosta alkaen, ja sen oikeusvaikutukset sitovat kaikkien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti. * Direktiivi on yleisesti sovellettava pakollinen säädös, joka on kuitenkin asetusta joustavampi, sillä valtiot voivat vapaasti valita keinot täyttääkseen kyseisen velvoitteen. Direktiiviä käytetään pääasiassa jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämiseen ja yhdenmukaistamiseen. * Päätös on kaikilta osin velvoittava säädös, jota ei voida panna täytäntöön puutteellisesti, valikoivasti tai osittain. Päätös voidaan osoittaa yhdelle tai useammalle vastaanottajalle tai antaa ilman määriteltyä vastaanottajaa. Unionin lainsäädäädännöstä asetuksia on noin 70 prosenttia (vuonna 2012), päätöksiä noin 26 prosenttia ja direktiivejä 4 prosenttia. Direktiiveillä EU pyrkii harmonisoimaan unionin alueen oikeudenkäyttöä, ja muilla määräyksillä se pyrkii tarkentamaan oikeusperustaa ja ohjaamaan sen soveltamista ja tulkitsemista. Unionin lainsäädännön ei-sitovia välineitä ovat suositukset ja lausunnot. Niillä ei ole velvoittavaa luonnetta, mutta niillä voidaan katsoa olevan poliittista vaikutusta. Unionin lainsäädännön muihin välineisiin kuuluvat muun muassa toimielinten sisäiset säännöt sekä erilaiset toimintaohjelmat. Lainsäädäntöön kuulumattomia päätöksiä ovat unionin budjetista päättäminen, yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät päätökset, perussopimusten muutoksista päättäminen sekä avoin koordinaatiomenetelmä. === Toimivaltuudet === Euroopan unioni pystyy tekemään päätöksiä vain niillä politiikan osa-alueilla, joilla se on toimivaltainen. Euroopan unionin toimivaltuudet politiikan eri osa-alueilla voidaan jakaa neljään luokkaan sen mukaan, kuinka laajat ne ovat.Clerc & Elo 2014, s. 284–285. * Aloja, joiden osalta toimivaltuudet on siirretty kokonaan tai lähes kokonaan EU:lle: Ulkomaankauppa Kilpailupolitiikka Maatalouspolitiikka Kalastuspolitiikka ** Euroon liittyvät toimivaltuudet ja päätöksenteko Aloja, joissa EU:lla on vahva rooli ja jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset: * Ympäristöpolitiikka Aluepolitiikka Sisämarkkinat Tutkimus ja tuotekehittely Rajat ylittävän rikollisuuden torjunta Aloja, joissa päätösvalta on vahvasti jäsenvaltioilla ja EU:lla on vain avustava rooli: * Sosiaalipolitiikka Ulkopolitiikka Puolustus Verotus Terveydenhoito ** Jäsenvaltioiden fiskaalipolitiikka Aloja, joissa toimivaltuudet ovat yksinomaan tai lähes yksinomaan jäsenvaltioilla: * Koulutuspolitikka Kulttuuripolitiikka Asuminen === Poliittiset agendat === Unionin päätöksentekoon vaikuttaa poliittisten päätöksentekijöiden poliittinen agenda eli se asioiden joukko, jotka tiettynä ajanhetkenä ovat päätöksentekijöiden erityisen kiinnostuksen kohteena. Poliittinen agenda määrittelee, mitkä asiat päätyvät käsiteltäviksi. Unionin yleisen päätöksentekoagendan ohella jokaiselle EU:n toimielimelle voidaan myös määritellä sen tehtäviin liittyvä oma päätöksentekoagenda. Erilaiset eturyhmät pyrkivät lobbaamalla vaikuttamaan itselleen tärkeiden kysymysten päätymiseen unionin päätöksenteon agendalle.Clerc & Elo 2014, s. 285–289. === Lainsäädäntöprosessi === Euroopan unionin oikeudenkäyttöä määrittävät ja rajaavat kolme perusperiaatetta. Ensinnäkin unioni voi toimia vain niillä alueilla, joilla jäsenvaltiot ovat erikseen sille toimivaltuudet luovuttaneet. Toisekseen, unionin oikeus on ensisijainen suhteessa kansainväliseen oikeuteen. Kolmanneksi, kaikissa ratkaisuissa ja päätöksissä pyritään mahdollisimman lähelle päätöksenteon kohdetta.Clerc & Elo 2014, s. 293–294. Euroopan unionin lainsäädäntö noudattaa niin sanottua tavanomaista eli tavallista lainsäätämisjärjestystä. Eri toimielinten roolit määritellään unionin perussopimuksissa. Komissiolla on yksinään jakamaton aloiteoikeus unionin lainsäädännön osalta. Euroopan parlamentin tulee hyväksyä lakiesitys ennen kuin se voi astua voimaan. Lakiesitys tarvitsee myös EU:n neuvoston hyväksynnän. Jokainen näistä kolmesta toimielimestä voi tehdä tai esittää muutoksia lakiesitykseen.Clerc & Elo 2014, s. 294–295. Varsinainen lakiesityksen käsittely voidaan jakaa neljään vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa komissio antaa lakiesityksen. Esikäsittelyn jälkeen esitys etenee ensimmäiseen käsittelyyn ensin Euroopan parlamentissa, sitten neuvostossa. Mikäli parlamentin ja neuvoston kannat eroavat toisistaan, lakialoite etenee parlamentin toiseen käsittelyyn, jonka pohjana on nyt neuvoston muotoilema ”yhteinen kanta”. Jos neuvosto hyväksyy kaikki parlamentin esittämät muutokset, esitys saa lainvoiman. Muussa tapauksessa lakiesitys etenee sovitteluvaiheeseen eli kolmanteen käsittelyyn, joka tapahtuu erityisessä sovittelukomiteassa. Sen tekemä kompromissiehdotus joko hyväksytään tai hylätään Euroopan parlamentin äänestyksessä.Clerc & Elo 2014, s. 295–300. === Erityiset päätöksentekomenettelyt === ==== Perussopimusten muuttamismenettely ==== Euroopan unionin perussopimuksia voidaan muuttaa tavanomaisen muutosmenettelyn tai yksinkertaistetun muutosmenettelyn kautta. Tavanomaisessa muutosmenettelyssä jonkin jäsenvaltion hallitus, Euroopan parlamentti tai komissio tekee Eurooppa-neuvostolle esityksen perussopimusten muuttamiseksi. Eurooppa-neuvosto kutsuu sen jälkeen koolle erityisen konventin, joka laatii esityksen erityiselle hallitustenväliselle konferenssille. Sen puitteissa jäsenmaiden hallitukset käyvät keskusteluja löytääkseen yhteisymmärryksen perussopimusten muuttamiseksi. Jos Eurooppa-neuvosto päättääkin muutosesityksen suppeuden ja vähäisyyden johdosta olla kutsumatta koolle konventtia, se antaa hallitusten väliselle konferenssille mandaatin valmistella perussopimusmuutos. Molemmissa tapauksissa lopuksi jäsenmaat päättävät, ratifioivatko ne prosessin aikana hyväksytyt muutokset. Perussopimuksiin esitettävät muutokset tulevat voimaan ainoastaan, jos kaikki jäsenvaltiot ratifioivat uuden sopimuksen. Yksinkertaistetussa muutosmenettelyssä perussopimuksia voidaan rajoitetusti muuttaa tavanomaista muutosmenettelyä huomattavasti kevyemmän proseduurin avulla. Sitä käytetään unionin "sisäisiin politiikkoihin" lukeutuvilla aloilla. Näiden lisäksi siltamenettelyllä eli passerelle-menettelyllä Eurooppa-neuvosto voi yksimielisellä päätöksellä ottaa käyttöön enemmistöpäätösmenettelyn tai tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn, kunhan Euroopan parlamentti asettuu tukemaan Eurooppa-neuvoston päätöstä. Lisäksi kaikki ehdotukset siltamenettelyn käyttöön ottamiseksi on hyväksytettävä kaikissa kansallisissa parlamenteissa.Clerc & Elo 2014, s. 312–314. ==== Avoin koordinaatiomenetelmä ==== Avoin koordinaatiomenetelmä on vuonna 2000 esitelty joustava ja kevyt menetelmä, jota käytetään muun muassa kansallisten talousjärjestelmien uudistamisen tukena, työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa sekä koulutus- ja tutkimuspolitiikassa. Menetelmä perustuu jäsenmaiden väliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön, jonka tavoitteena on vastavuoroinen oppiminen. Aluksi neuvosto määrittelee tavoitteet, ja laaditaan yhteiset indikaattorit. Osallistuvat jäsenmaat laativat omat toimenpideohjelmansa, ja sovitun ajanjakson jälkeen niiden suoritusta arvioidaan. Jäsenmaat vaihtavat kokemuksia ja käytäntöjä, ja pyrkivät luopumaan huonoksi havaituista käytännöistä sekä lisäämään tietoa eri käytänteiden vaikutuksista erilaisissa olosuhteissa.Clerc & Elo 2014, s. 314–315. === Päätösten toimeenpano ja valvonta === Euroopan unionin puitteissa toimeenpanovaltaa käyttävät neuvosto ja komissio. Valtaosan unionin päätöksistä panevat toimeen jäsenmaat. Toimeenpanon ensimmäinen vaihe on laillinen toimeenpano, jossa unionin lainsäädännön varsinaisen soveltamisen vaatimat toimenpiteet suoritetaan. Asetuksia sovelletaan heti niiden voimaantulon jälkeen, mutta direktiivien toimeenpano edellyttää kansallisen lainsäädännön muuttamista. Toinen vaihe on käytännön toimeenpano eli tehtyjen päätösten konkreettinen toteuttaminen. Päävastuun päätösten toteuttamisesta kantavat yleensä jäsenvaltioiden virkamiehet. Kolmas vaihe muodostuu päätösten valvonnasta. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamista valvoo komissio, joka voi tarvittaessa nostaa kanteen tiettyä jäsenmaata kohtaan. Myös kansalliset tuomioistuimet suorittavat unionin lainsäädännön toimeenpanon valvontaa.Clerc & Elo 2014, s. 316–320. == Rahoitus ja talousarvio == EU:n nykyisen vuotuisen talousarvion suuruus on noin prosentti EU-maiden yhteenlasketusta BKT:sta ja se rahoitetaan niin sanotuista EU:n omista varoista. Vuonna 2014 Euroopan unionin budjetti oli noin 135,5 miljardia euroa. Budjetti ei saa ylittää 1,24 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta.Fontaine 2007, s. 27. Käytännössä talousarvio on pysynyt tämän katon alapuolella ja ollut esimerkiksi läpi 2000-luvun hyvin lähellä yhtä prosenttia bruttokansantulosta (BKTL). Varat ovat peräisin lähinnä tullimaksuista, arvonlisäverosta ja jäsenvaltioiden maksuista. Vuotuisesta budjetista päättävät neuvosto ja parlamentti komission esityksen pohjalta. Komissio laatii alustavan talousarvioesityksen, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät ja pyrkivät saavuttamaan siitä yhteisymmärryksen. Lopuksi parlamentti äänestää talousarvion hyväksymisestä.. Parlamentilla on myös valtuudet hylätä talousarvio, mikäli se katsoo sen ensisijaisten tavoitteiden jääneen noudattamatta. Tällöin komission on laadittava uusi luonnos. Kunkin vuoden talousarvio kuuluu seitsenvuotiseen talousarviojaksoon, josta käytetään nimitystä ”rahoitusnäkymät”. Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat yhteiseen sopimukseen, jonka tavoitteena on taata budjettikuri, vahvistaa pitkän aikavälin suunnitelma ja parantaa yhteistyötä talousarviomenettelyn yhteydessä. Tähän sopimukseen sisältyy myös monivuotinen rahoituskehys, jossa sovitaan kunkin talousarvion otsakkeen vuotuiset enimmäismäärät. Euroopan parlamentti ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin valvovat, että talousarviota hallinnoidaan tehokkaasti. EU:n toimielinten on osoitettava parlamentille joka vuosi, että ne käyttävät niille osoitetut varat asianmukaisesti. Vuosina 2014–2020 EU:n menot jakautuvat seuraavasti: * kestävä kasvu ja työllisyys 47 % * luonnonvarojen suojelu ja hoito 38,9 % * EU maailmanlaajuisena toimijana 6,1 % * kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus 1,6 % * muut menot (sis. hallinto) 6,4 %. == Sisämarkkinat == Euroopan unionin sisämarkkinat käsittää unionin jäsenvaltioiden välisten kaupan esteiden poistamista kaupankäynnin vilkastuttamiseksi. Jäsenvaltioiden välisen kaupan ja vapaan kilpailun rajoitukset on vähitellen poistettu, mutta sisämarkkinat eivät vielä merkitse yhtä ainoaa talousaluetta. Jotkin talouden alat, lähinnä julkiset palvelut, on jätetty kansallisen lainsäädännön alaisuuteen ja yksittäisillä EU-mailla on edelleen päävastuu omasta verotuksestaan ja sosiaalisesta hyvinvoinnista.Fontaine 2007, s. 29. Tiedosto:EU Single Market.svg\|Euroopan unionin sisämarkkinat. Tiedosto:European_Union_Exclusive_Economic_Zones.PNG\|Euroopan unionin yksinomainen talousvyöhyke. Tiedosto:Euro accession.svg\|Euroalue. == Talous- ja rahaliitto – euro == Suurin osa Euroopan unionin maista käyttää yhteistä valuuttaa euroa. Se otettiin käyttöön muissa kuin käteismaksutapahtumissa 1999 ja kaikissa maksuissa vuonna 2002, jolloin laskettiin liikkeelle myös eurosetelit ja -kolikot. Tuolloisista 15 jäsenmaasta euron ovat ottaneet käyttöön kaikki muut paitsi Tanska, Ruotsi ja EU:sta vuonna 2020 eronnut Yhdistynyt kuningaskunta. Myöhemmin 2007 Slovenia otti käyttöön euron, 2008 Malta ja Kypros, 2009 Slovakia, 2011 Viro, 2014 Latvia, 2015 Liettua ja vuonna 2023 Kroatia. Muut uudet jäsenvaltiot valmistautuvat ottamaan euron käyttöön sitä mukaa kuin täyttävät vaaditut kriteerit. Euroopan keskuspankki valvoo rahapoliittista vakautta, ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään kasvua ja taloudellista lähentymistä.Fontaine 2007, s. 33. Euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotolla oli myös merkittävä psykologinen vaikutuksensa. Yli kaksi kolmasosaa EU-kansalaisista hoitaa henkilökohtaiset raha-asiansa euromääräisinä. Yhteinen valuutta antaa kuluttajille mahdollisuuden vertailla eri maiden hintoja suoraan.Fontaine 2007, s. 43. Varsinainen talous- ja rahaliitto (Economic and Monetary Union, EMU) luotiin vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksella, joka sisälsi sitovan toteuttamissuunnitelman talous- ja rahaliitosta.Avain EU-käsitteisiin, s. 53. Euroalueen talouskriisi pakotti talous- ja rahaliiton ulos Maastrichtin sopimuksen maailmasta, jossa jäsenmaiden talouspoliittinen suvereniteetti oli vahva, eikä niillä ollut lainkaan yhteisvastuuta toistensa julkisista talouksista. Monet ovat nähneet tämän kehityksenä kohti liittovaltiota. Euroopan unionin Euroalueen maiden ja EU:n toimielimien käyttämä valuutta on Euro (`EUR`). Muut valuutat: * Tšekin koruna (`CZK`) * Tanskan kruunu (`DKK`) * Unkarin forintti (`HUF`) * Puolan zloty (`PLN`) * Ruotsin kruunu (`SEK`) * Romanian leu (`RON`) * Bulgarian leva (`BGN`) == Vapaus, turvallisuus ja oikeus == EU:n sisärajojen avaamisesta on ollut ilmeistä etua tavallisille ihmisille, kun he voivat matkustaa ilman rajatarkastuksia. Vastapainoksi tosin EU:n ulkorajojen valvontaa on tiukennettu, jotta voitaisiin torjua ihmiskauppaa, huumausaineiden salakuljetusta, järjestäytynyttä rikollisuutta, laitonta maahanmuuttoa sekä terrorismia.Fontaine 2007, s. 45. Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei suunniteltu, että Euroopan maat yhdentyisivät oikeus- tai sisäasioissa. Vapaan liikkuvuuden takia kävi kuitenkin tärkeäksi taata myös saman suojelu ja oikeussuoja kaikille missä tahansa EU:n alueella. Alkuperäisiä perussopimuksia muutettiinkin vähitellen vuosien kuluessa Euroopan yhtenäisasiakirjalla, Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella (Maastrichtin sopimus) ja Amsterdamin sopimuksella. === Vapaa liikkuvuus Schengen-alueella === Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin, Ranskan ja Saksan hallitukset allekirjoittivat vuonna 1985 Schengenissä, Luxemburgissa, sopimuksen, joka helpotti matkustamista maiden välillä. Maat sopivat, että ne lopettavat kaikki henkilötarkastukset yhteisillä rajoillaan, yhdenmukaistavat muut kuin EU-maiden rajoilla tehtävät tarkastukset ja ottavat käyttöön yhteisen viisumipolitiikan. Schengen-alue perustettiin vuonna 1995. Alueella on vapaa liikkumisoikeus EU-kansalaisille, eli he voivat asua, opiskella, työskennellä ja jäädä eläkkeelle koko alueella. Vuonna 2023 Schengeniin kuuluu 27 maata, joista EU-maita on 23 ja ulkopuolisia 4. EU-maista Schengen-alueen ulkopuolella on 4. === Turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat === EU-maiden hallitukset ovat sopineet, että turvapaikkahakemukset käsitellään yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaan. Vuonna 1999 asetettiin tavoitteeksi, että unionissa olisi yhteinen turvapaikkamenettely ja turvapaikan saaneiden asema olisi koko unionissa pätevä ja yhtenäinen. Lisäksi perustettiin Euroopan pakolaisrahasto. Todellinen EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka ei silti ole toteutunut.Fontaine 2007, s. 46. === Kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjuminen === EU on perustanut Schengenin tietojärjestelmän (SIS). Sen avulla viranomaiset voivat vaihtaa tietoja henkilöistä, joista on annettu pidätysmääräys tai luovutuspyyntö, tai varastetusta omaisuudesta kuten ajoneuvoista tai taide-esineistä.Fontaine 2007, s. 45, 46. Toinen merkkipaalu on ollut Europolin perustaminen. Se on Haagissa sijaitseva poliisi- ja tulliviranomaisista muodostuva EU:n elin, joka käsittelee kansainvälisen rikollisuuden koko kirjoa.Fontaine 2007, s. 47. === Kohti Euroopan oikeusaluetta === Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa on erilaiset oikeusjärjestelmät. Haagiin on kuitenkin perustettu 2003 Eurojust-yksikkö, jonka tehtävä on auttaa eri valtioiden tutkinta- ja syyttäjäviranomaisia tekemään yhteistyötä. Eurooppalainen pidätysmääräys, joka on ollut voimassa tammikuusta 2004, korvaa pitkät luovutusmenettelyt. Siviilioikeuden alalla on pyritty lainsäädännön avulla helpottamaan tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoa valtioiden rajat ylittävissä avioero-, asumusero-, huoltajuus- ja elatustapauksissa. Näin yhdessä maassa annettuja tuomioita voidaan soveltaa muissa EU-maissa. Yhteisten menettelytapojen avulla yksinkertaistetaan ja vauhditetaan myös sellaisten siviilivaateiden sovittelua, jotka ylittävät valtioiden rajat mutta ovat vähäisiä ja riitauttamattomia, kuten velka- tai konkurssitapaukset. == Ulkopolitiikka == === Tavoitteet === Euroopan unionin ulkopolitiikkaan kuuluvat EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä EU:n muut kansainväliset toimet.Clerc & Elo 2014, s. 354. Euroopan unionin ulkopolitiikan tavoitteet määritellään EU:n perussopimuksissa. Unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP) perustuvat Maastrichtin (1992), Amsterdamin (1997) ja Nizzan (2001) sopimuksiin.Fontaine 2007, s. 49. EU:n jäsenmailla on mahdollisuus määritellä unionin ulkopolitiikan suuntaviivat ja toiminnan rajat.Clerc & Elo 2014, s. 355. EU:n ulkopoliittinen päätöksenteko tapahtuu hallituksenvälisenä prosessina, ja päätökset tehdään neuvostossa tai Eurooppa- neuvostossa.Clerc & Elo 2014, s. 369. pienois\|Nobelin rauhanpalkinto Euroopan unionille. Euroopan unionin ulkopolitiikan yleinen tavoite on edistää ja turvata EU:n intressejä ja arvoja. Niin sanotut eurooppalaiset arvot muodostavat EU:n ulkopoliittisen agendan perustan. Unionin perussopimuksiin kirjattuja ulkopoliittisia tavoitteita ovat rauhan ja vakauden edistämisen ohella globaalin kestävän kehityksen edistäminen, köyhyyden vastainen taistelu sekä ihmisoikeuksien puolustaminen ja edistäminen YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaisesti. Lissabonin sopimuksen määritelmän mukaisesti unionin kansainvälisen toiminnan tulee perustua niihin arvoihin, jotka ovat toimineet Euroopan integraation perustana. Unionin tulee kansainvälisessä toiminnassaan sitoutua myös demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä tasa-arvoon ja solidaarisuuteen. Lisäksi unionin tulee pyrkiä esimerkiksi edistämään ympäristönsuojelua ja katastrofintorjuntaa, rauhanturvaamista, konfliktinehkäisyä ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamista. Sopimuksen yksi tavoite on myös muodostaa unionin ympärille hyvinvoinnin ja hyvien naapuruussuhteiden vyöhyke, jonka kautta lisätään vakautta EU:n välittömässä läheisyydessä. Yleisiä linjauksia luovien perussopimusten ohella keskeinen EU:n ulkopolitiikan käytännön tavoitteita määrittävä asiakirja on ollut Euroopan turvallisuusstrategia vuodelta 2003. Strategian linjaamat kolme päätavoitetta ovat uhkien torjunta, turvallisuuden vahvistaminen EU:n lähialueilla sekä multilateralismin vahvistaminen, jossa edistetään moninapaisen maailmanjärjestyksen vahvistumista, jossa tärkein asema olisi Yhdistyneillä kansakunnilla.Clerc & Elo 2014, s. 355–357. Vuonna 2016 Euroopan unioni julkaisi ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian, jossa linjataan unionin yhteinen visio ja toimintasuunnitelma EU:n toimille maailmassa. Sen viisi tavoitetta ovat unionin turvallisuus, valtioiden ja yhteiskuntien kriisinsietokyky EU:n itäisessä ja eteläisessä naapurustossa, yhdennetty lähestymistapa konflikteihin, yhteistyöhön perustuvat alueelliset järjestelmät sekä globaalihallinta 2000-luvulla. === Instrumentit === Saavuttaakseen ulkopoliittiset tavoitteensa Euroopan unioni käyttää neljää pääinstrumenttia. Diplomaattisia instrumentteja ovat julistukset ja viralliset yhteydenotot. Oikeudellisia instrumentteja ovat kansainvälis-oikeudelliset sopimukset, usein ”kumppanuus- ja yhteistyösopimukset” kuten Venäjän ja IVY-maiden kanssa, tai ”lähentymissopimukset”, kuten Välimeren ei-EU-maiden, EU-jäsenyyttä tavoittelevien eurooppalaisten maiden sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa. Kannustinjärjestelmiin lukeutuvat yleinen tullietuusjärjestelmä, EU-täysjäsenyys sekä erilaiset positiiviset ja negatiiviset sanktiot. Sotilas- ja siviilikriisinhallinnan välineitä ovat erilaiset sotilaalliset operaatiot sekä konfliktien jälkeisen valtiorakennuksen tukeminen.Clerc & Elo 2014, s. 358–367. EU:n sotiaallisen ulottuvuuden vahvistuminen 2000-luvulla on herättänyt keskustelua sotilasliitto Naton ja EU:n suhteesta.Clerc & Elo 2014, s. 367. Yhdysvallat hyväksyy, että Euroopan unioni voi käyttää joitakin Naton voimavaroja, kuten tiedustelutietoja, viestintäverkkoa, komentolaitteita ja kuljetuskapasiteettia, sellaisissa operaatioissa, joissa Yhdysvallat ei ole osallisena. Tiedonkeruu terrorismista ja sen torjuminen on laajentanut perinteisen puolustusyhteistyön käsitettä.Fontaine 2007, s. 49–50. === Kauppapolitiikka === Euroopan unionilla on yhteinen kauppapolitiikka. Euroopan unionin osuus maailman tuonnista ja viennistä on noin 20 prosenttia. Olennainen osa EU:n kauppapolitiikkaa on Maailman kauppajärjestö WTO. Kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa unionin jäsenvaltioita edustaa Euroopan komissio, joka myös käyttää EU:n puheenvuorot WTO:ssa. Komissio tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa. Lopulliset päätökset tekee Eurooppa-neuvosto. Neuvottelumandaateista sekä kansainvälisistä sopimuksista ja erilaisista kauppapoliittisista toimista päättää Euroopan unionin neuvosto. EU:n kauppapolitiikka on kytköksissä sen kehitysapupolitiikkaan.Fontaine 2007, s. 51. Useimpien kehitysmaiden vienti EU:hun on tullitonta tai tullit ovat alennettuja. Etuuskohtelun avulla pyritään edistämään talouskasvua köyhissä maissa.Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 52. === Kehitysyhteistyö === Euroopan unionin kehitysyhteistyökumppaneina on noin 160 maata, aluetta ja järjestöä eri puolilta maailmaa. EU ja sen jäsenmaat käyttivät kehitysyhteistyöhön vuonna 2014 yhteensä noin 58 miljardia euroa, mikä on yli puolet kaikesta maailman julkisesta kehitysavusta. Niin Euroopan unionilla kuin jokaisella jäsenmaallakin on oma kehitysyhteistyönsä ja -politiikkansa. Jäsenmaat sopivat keskenään yhteisistä käytännöistä ja periaatteista, jotka ohjaavat jäsenmaiden kehitysyhteistyön toimeenpanoa. Unionin kehitysyhteistyötä rahoitetaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) sekä EU:n budjetin ulkopuolella olevan Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta. === Turvallisuus === Euroopan unionin jäsenmailla on niin sanotut turvatakuut eli keskinäinen velvoite auttaa toisiaan tarvittaessa sotilaallisesti. Unioni tekee myös tiivistä yhteistyötä Naton kanssa, ja sillä on kriisinhallinnassa mahdollisuus tukeutua Naton johtamis- ja komentojärjestelmiin. === Kriisinhallinta === Euroopan unioni on ollut mukana useissa kriisinhallintatehtävissä eri puolilla maailmaa. Kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista. Vuonna 2004 unioni sopi nopean toiminnan taistelujoukkojen muodostamisesta. Joukot koostuvat kansallisten asevoimien joukko-osastoista eivätkä muodosta erityistä ”euroarmeijaa”. Aseiden valmistuksessa pyritään yhteistyöhön ja asejärjestelmiä kehitetään yhteensopiviksi. Euroopan puolustusvirasto perustettiin vuonna 2003.Fontaine 2007, s. 50. Euroopan unionilla on ollut myös useita siviilikriisinhallinta operaatioita kriisialueilla sekä alueilla, joilla oikeusjärjestelmän rakenteet kaipaavat tukea ja koulutusta. === Suhteet muuhun maailmaan === Euroopan unioni on luonut useiden kumppaneiden kanssa assosiaatio-, yhteistyö- ja kauppasopimuksia, joilla tiivistetään suhteita unionin ulkopuolisiin maihin. EU järjestää myös säännöllisiä huippu- ja ministerikokouksia. ==== EU:n ja Välimeren maiden suhteet ==== EU:n ja Välimeren maiden yhteistyötä parantamaan perustettiin vuonna 2008 Välimeren unioni. ==== Itäinen kumppanuus ==== Euroopan unioni sopi vuoden 2009 huippukokouksessa Prahassa politiikkansa vahvistamisesta ja suhteiden tiivistämisestä Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Tämän niin sanotun itäisen kumppanuuden yhteistyö- ja kehitystavoitteet keskittyvät erityisesti neljään teemaan: # demokratiaan, hyvään hallintoon ja vakauteen, # taloudelliseen yhdentymiseen ja vakauteen, # energiavarmuuteen ja # ihmisten välisiin yhteyksiin. Ohjelman tarkoitus on tuoda maat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti lähemmäs Euroopan unionia sekä rohkaista niiden omia uudistusprosesseja. ==== Afrikka-politiikka ==== Kun Rooman sopimus solmittiin 1957, myös jäsenmaiden merentakaisista alueista ja maista tuli unioniin assosioituneita maita. Siirtomaavalta purkautui 1960-luvulla, jolloin suhde muuttui itsenäisten valtioiden väliseksi kanssakäymiseksi. Kesäkuussa 2000 Beninin pääkaupungissa solmittiin Cotonoun sopimus Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden välillä. Se on toistaiseksi kunnianhimoisin kauppaa ja tukea koskeva sopimus kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välillä. Siinä otettiin myös käyttöön menettelytapoja, joilla voidaan käsitellä ihmisoikeuksien loukkauksia.Fontaine 2007, s. 53. == Väestö == Euroopan unionin asukasluku tammikuussa 2020 oli arviolta noin 448 miljoonaa. Ennen Ison-Britannian eroa asukasluku oli vuonna 2017 noin 511 miljoonaa. EU:n väestö kasvaa sekä luonnollisesti että nettomuuton seurauksena. Samalla unionin väestö ikääntyy. Euroopan unionin elintaso ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella mitattuna on korkein Länsi-Euroopan maissa ja Pohjoismaissa, ja pienin Itä-Euroopan maissa. EU on perustanut rakennerahastoja, jotta köyhempiä alueita voitaisiin kehittää ja eroja tasoittaa.Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 20. Uskonnot EU:ssa (2015) Osuus % Katolisia 45,3 Protestantteja 11,1 Ortodoksikristittyjä 9,6 Muita kristittyjä 5,6 Muslimeja 1,8 Buddhalaisia 0,4 Juutalaisia 0,3 Hinduja 0,3 Sikhejä 0,1 Ateisteja 10,4 Uskonnottomia/agnostikkoja 13,6 Muita 1,6 == Kielet == Euroopan unionilla on 24 virallista kieltä: * bulgaria * englanti * espanja * hollanti * iiri * italia * kreikka * kroatia * latvia * liettua * malta * portugali * puola * ranska * romania * ruotsi * saksa * slovakki * sloveeni * suomi * tanska * tšekki * unkari * viro Kaikki EU:n asetukset ja muu lainsäädäntö julkaistaan kaikilla näillä kielillä, ja EU-kansalaisilla on oikeus kommunikoida unionin toimielinten kanssa millä tahansa virallisella kielellä. Eurooppa-neuvoston, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin istunnot tulkataan kaikille EU:n virallisille kielille. EU-maissa puhutaan kaikkiaan yli 60:tä alkuperäistä alue- ja vähemmistökieltä, kuten useita saamelaiskieliä, ja näillä kielillä on noin 40 miljoonaa puhujaa. EU:lla on monikielisyyspolitiikka, jonka tavoitteena on tukea Euroopan kielellistä monimuotoisuutta sekä edistää kieltenoppimista. == Energia, ympäristö ja liikenne == EU pyrkii nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuutta energiankulutuksesta ja parantamaan energiatehokkuutta. EU on asettanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuoden 1990 tasosta 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Euroopan unionin jäsenmaat ovat riippuvaisia energian tuonnista, sillä tuonti käsitti esimerkiksi vuonna 2005 52,3 prosenttia kulutetusta energiasta. Kypros, Luxemburg ja Malta ovat lähes kokonaan riippuvaisia energian tuonnista, mutta Tanska on energian nettoviejä ja Puolan riippuvuus tuonnista on vähäinen.Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 57. Kolme neljäsosaa EU:n rahdista kuljetetaan maanteitse, ja matkustajista useampi kuin kolme neljästä liikkuu maanteitä pitkin. EU kannustaa ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä ja kuljetusyrityksiä siirtämään rahtia juniin, laivoihin ja proomuihin, jotta ruuhkat maanteillä helpottuisivat ja ympäristöä säästettäisiin.Perustietoa Euroopasta ja eurooppalaisista, s. 55. == Taide ja kulttuuri == Euroopan parlamentti ja komissio loivat Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelman, jossa valitaan vuosittain eurooppalainen kaupunki kulttuuripääkaupungiksi. EU:n muita kulttuurisia hankkeita ovat olleet esimerkiksi seitsenvuotiset kulttuuriohjelmat Kulttuuri 2000 (2000–2006) ja Kulttuuri 2007 (2007–2013) sekä Euroopan kulttuurikuukausi, erilaiset mediaohjelmat kuten Media I (1991–1995), Media II (1996–2000), Media Plus (2001–2006) ja vuosien 2007–2013 mediaohjelma sekä Euroopan nuoriso-orkesteri. Euroopan unionin kirjallisuuspalkinto jaettiin ensi kertaa vuonna 2009. Palkinto on osa Luova Eurooppa -ohjelmaa, jolla pyritään tukemaan kirjankustannusalaa Euroopassa. == Kansalaisten oikeudet == Euroopan unionin kansalaisuus on kirjattu perustamissopimukseen. Sen mukaan ”unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta.” Maastrichtin sopimuksen mukaan Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus matkustaa, työskennellä ja asua missä tahansa unionin alueella. Jokaisella on kansallisuuteen katsomatta oikeus äänestää ja olla ehdokkaana kunnallisissa sekä Euroopan parlamentin vaaleissa siinä EU- maassa, jossa asuu.Fontaine 2007, s. 41. Vuoden 1999 Amsterdamin sopimus vahvisti perusoikeuksien käsitettä. Sen mukaan EU-maata vastaan voidaan ryhtyä toimiin, jos se ei kunnioita EU-kansalaisten perusoikeuksia. Sopimuksella laajennettiin syrjimättömyysperiaate koskemaan kansalaisuuden lisäksi sukupuolta, rotua, uskontoa, ikää ja sukupuolista suuntautumista. Euroopan oikeusmiehen virka on perustettu EU:n tuomiseksi lähemmäs kansalaisia. Lisäksi unionin kansalaisilla on oikeus tehdä vetoomus Euroopan parlamentille.Fontaine 2007, s. 42. == Unionin tunnukset == Euroopan unionin symboleja ovat sininen Euroopan lippu, jonka 12 kultaista tähteä kuvaavat yhtenäisyyttä ja harmoniaa, sekä Euroopan hymni, joka on peräisin Ludwig van Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta. Eurooppa-päivää vietetään 9. toukokuuta. EU:n tunnuslause on ”Moninaisuudessaan yhtenäinen”. Jäsenmaista 20:llä on yhteinen valuutta euro. == Asenteet EU:ta kohtaan == === Asenteet jäsenyyttä kohtaan === Vuonna 2019 suomalaisista 74 % piti EU-jäsenyyttä hyödyllisenä (kaikista EU:laisista 68 %) ja 70 % äänestäisi EU-jäsenyyden puolesta, 14 % vastaan. Euroopan unionin kansalaisten mielipiteitä unionista mitataan vuosittaisella eurobarometri- kyselytutkimuksella, jonka julkaisee Euroopan parlamentti. Toukokuussa 2018 julkaistun kyselyn mukaan noin 60 prosenttia EU-kansalaisista pitää maansa jäsenyyttä unionissa hyvänä asiana, ja 67 prosenttia kokee, että heidän maansa hyötyy EU-jäsenyydestä. === EU-kriittisyys === Sussexin yliopiston EU tutkimuksen professorit Aleks Szczerbiak ja Paul Taggart jakavat euroskeptismin kahteen osaan kovan ja pehmeän linjan edustajiin.Harmsen et al (2005), p. 18.Szczerbiak et al (2008), p. 7. Kovan linjan edustajat vastustavat Euroopan unionia periaatteesta. He haluavat irrottaa oman maansa EU:n jäsenyydestä ja tavoittelevat koko EU:n lakkauttamista. Szcherbiak ja Taggart luokittelevat kyseiseen ryhmään kuuluviksi Euroopan parlamentin Vapaa ja demokraattinen Eurooppa ryhmän puolueet, jolla ei ole suomalaisjäseniä.Harmsen ym. 2005, s. 31–2. Pehmeän linjan kriitikot kannattavat EU jäsenyyttä ja EU:n olemassaoloa, mutta vastustavat tiettyjä EU:n poliitikkoja ja liittovaltiokehitystä. Pehmeän linjan kriitikoihin kuuluvat parlamentin Pohjoismaiden vihreä vasemmisto -ryhmä, joiden jäsenenä on Vasemmistoliitto, sekä Euroopan konservatiivit ja reformistit -ryhmä, jonka suomalaisena jäsenenä on Perussuomalaiset.Szczerbiak ym. 2008, s. 8.(Perussuomalaisten euroryhmästä kolmanneksi suurin) uutiset.perussuomalaiset.fi. == EU:sta eroaminen == Euroopan unionista eroaminen on tullut mahdolliseksi Lissabonin sopimukseen vuonna 2010 lisätyn 50 artiklan myötä. Eroa hakeva jäsenvaltio ilmoittaa ensin eroaikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle. Saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän, unioni neuvottelee ja tekee Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja Euroopan unionin neuvoston toimesta kyseisen jäsenvaltion kanssa eroamiseen liittyvän sopimuksen. On myös mahdollista, että erosopimusta ei saada aikaan. Eron voimaantulon jälkeen asianomaiseen jäsenvaltioon ei enää sovelleta unionin perussopimuksia.Tämä on uutisissa toistuva artikla 50 – ainoa kohta, joka määrittelee maan eroamisen EU:sta . MTV3. Viitattu 6.9.2019. Yhdistynyt kuningaskunta on ainoa EU:n jäsenvaltio, joka on käynnistänyt eroprosessin. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus aktivoi 29. maaliskuuta 2017 EU:n perussopimuksen 50 artiklan ja täten aloitti eroprosessin, koska kesäkuussa 2016 Britanniassa pidetyssä kansanäänestyksessä enemmistö äänestäjistä (52 prosenttia) oli äänestänyt EU-eron (Brexit) puolesta. Eroa lykättiin alkuperäisestä päivämäärästä. Euroopan parlamentti hyväksyi sopimuksen Britannian erosta ja seurauksena ero tuli voimaan tammikuun 2020 lopussa. Eroa seurasi vuoden loppuun asti kestänyt siirtymäaika. == Katso myös == * Afrikan unioni == Lähteet == * * * * Kemppinen, Reijo 2002, Suomi Euroopan unionissa – perusteos , ISBN 951-37-3675-X. (PDF) * * * Euroopan komissio, 2004, Perustietoa Euroopan unionista. * Euroopan komissio, 2005, Näin Euroopan unioni toimii – Opas EU:n toimielimiin. . * Yleiskertomus Euroopan unionin toiminnasta. Euroopan komission vuosikertomus EU:n toiminnasta. === Viitteet === == Kirjallisuutta == === Suomeksi === * * * * * * * * * * * * * * * * === Englanniksi === * Wallace, William & Wallace, Helen: Policy-making in the Europen Union (useita laitoksia) * Wallace, William: The Dynamics of European Integration (1990) * Wallace, William: The Transformation of Western Europe (1990) * Rehn, Olli: Europe’s Next Frontiers (2006) * Nieminen, Ari: Towards a European Society? Integration and Regulation of Capitalism. Department of Sociology, Research Reports No. 245. Helsinki University Printing House, Helsinki 2005. * Aho, Esko: Creating an Innovative Europe (2006) * Grabbe, Heather: The EU’s Transformative Power. Europeanization through Conditionality in Central and Eastern Europe (2006) * Grant, Charles: Europe’s blurred boundaries. Rethinking enlargement and neighbourhood policy (2006) * Leonard, Mark: Why Europe wull run the 21st Century (2005) === Ranskaksi === * Schuman, Robert: Pour L’Europe (2005; ensimmäinen painos vuodelta 1963) == Aiheesta muualla == * EUROPA – Euroopan unionin portaali. * Ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus. EU-tietoa suomeksi ja ruotsiksi * Makupalojen EU-linkit. * EUobserver. EU-aiheisia uutisia. * EUR-Lex. EU:n lakikokoelma * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Euroopan unioni
199	Esperanto (alkujaan lingvo internacia) on luonnollisiin kieliin perustuva keinotekoinen kansainvälinen apukieli, jonka loi puolanjuutalainen silmälääkäri L. L. Zamenhof 1880-luvulla Puolassa. Esperanto perustuu sanastoltaan enimmäkseen romaanisiin kieliin, kun taas kieliopissa on vahvoja vaikutteita slaavilaisista kielistä. Vaikka mikään ylikansallinen elin ei ole ottanut esperantoa virallisesti käyttöön, on sillä kasvava, aktiivinen puhujayhteisö, joka on käyttänyt kieltä jatkuvasti sen julkaisemisen jälkeen. Esperanton nykyinen nimi syntyi salanimestä Dr. Esperanto ('Tri Toivoja'), jolla puolanjuutalainen silmälääkäri L. L. Zamenhof julkaisi kielen vuonna 1887 (tästä tarkemmin artikkelissa Unua Libro). Zamenhof itse käytti aluksi kielestään vain nimeä lingvo internacia ’kansainvälinen kieli’. Hänen tarkoituksenaan oli luoda helposti opittava ja neutraali kieli käytettäväksi lingua francana erikielisten ihmisten väliseen viestintään. Tällaisena yhteiskielenä toimivat noihin aikoihin Keski-Euroopassa erityisesti ranska ja saksa, Zamenhofin asuinalueilla myös venäjä, kun taas englannin merkitys oli vielä varsin pieni. Nykyään esperantoa käytetään mitä moninaisimmissa yhteyksissä: matkustettaessa, kirjeenvaihdossa (kirje- ja sähköposti), pikaviestimissä, musiikissa, kirjallisuudessa kirjojen käännös- ja alkukielenä, kulttuurivaihdossa ylipäätään, kokouksien työkielenä, siltakielenä eri kielten välillä sekä kielineuvonnassa sen kieliopin ehdottoman säännönmukaisuuden ja havainnollisuuden vuoksi. Merkillepantavaa on myös esperantoksi toimitettujen blogien ja muiden verkkosivustojen voimakas määrällinen kasvu. Esperantolla on noin tuhat äidinkielistä puhujaa. Suomen ensimmäinen esperantoyhdistys perustettiin Jyväskylään vuonna 1904.http://www.esperanto.fi/jyvaskyla/Historiaa.html Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa yksi henkilö, jonka äidinkieleksi on rekisteröity esperanto.http://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_010.px ==Luokitus== Koska esperanto on keinotekoinen kieli, se ei ole minkään luonnollisen kielen sukulainen. Se on kuitenkin saanut vaikutteita fonologiaansa, kielioppiinsa ja sanastoonsa pääasiassa indoeurooppalaisista kielistä. Esperanton äännejärjestelmään ovat eniten vaikuttaneet slaavilaiset kielet, kun taas perussanasto on johdettu pääosin romaanisista ja jossakin määrin myös germaanisista kielistä. ==Historia== Vuonna 1878 L. L. Zamenhof pohti latinan elvyttämistä ratkaisuksi kansainvälisen kommunikoinnin käyttökielen ongelmaan, mutta latinaa opeteltuaan hän katsoi sen olevan liian vanhentunut ja vaikea tarkoitukseen. Englantia opiskellessaan hän taas huomasi sen verbitaivutuksien olevan tarpeettomia varsinaisen merkityksen ymmärtämiseksi. Zamenhof huomasi, että kielioppi kannattaa pitää yksinkertaisena ja säännöllisenä, mutta hän ei ollut keksinyt ratkaisua opeteltavan sanaston pienentämiseksi. Kirjeessään N.A. Borovkolle (n. v 1896)https://anno.onb.ac.at/cgi-content/anno- plus?aid=e0b&datum;=1896&page;=120&size;=45 ote kirjeestä N. A. Borovkolle, lehdessä Lingvo Internacia - faksimile Itävallan kansaaliskirjaston sivuilla Zamenhof on kertonut, kuinka hän kiinnitti huomiota usein näkemiinsä venäjänkielisiin kyltteihin швейцарская (šveitsarskaja) ’ovenvartijan huone’, ja кондитерская (konditerskaja) ’konditoria’, jotka tulevat sanoista швейцар (šveitsar) ’ovenvartija, eteisvahtimestari’ ja кондитер (konditer) ’kondiittori’. Näiden sanojen yhteinen pääte -skaja sai hänet huomaamaan, kuinka johdinten käyttö voi vähentää opeteltavien sanojen määrää. Hän päätti käyttää sanaston pohjana romaanisia ja germaanisia kieliä, joita opiskeltiin eniten. Näin sanat olisivat tuttuja mahdollisimman monille. Zamenhof opetti kielensä varhaista versiota luokkakavereilleen. Hän työskenteli käännösten ja runouden parissa kuusi vuotta nähdäkseen, mitkä hänen kielitieteellisistä teorioistaan todella toimivat, ja mitkä täytyi hylätä kömpelyyden tai rumuuden vuoksi. Hän käänsi muun muassa osia Raamatusta ja Shakespearen teoksista kielelleen. Varhaisimmat Zamenhofin kirjoittamat tekstit sisältävät nykyesperanton mukaan melko paljon virheitä, sillä kieli ei ollut vielä kehittynyt lopulliseen muotoonsa, eikä Zamenhof toisaalta välttämättä ollut vielä itse sisäistänyt kielen kaikkia piirteitä. Kun hän vihdoin oli valmis julkaisemaan kielen, tsaarin sensuuri oli liian tiukka sen julkaisemiseksi, minkä vuoksi julkistaminen viivästyi, ja Zamenhofilla oli lisää aikaa kehittää kieltä. Vuonna 1887 hän julkaisi esperanton idean ja rakenteen kuvailleen vihkosen (ns. Unua Libro, ’Ensimmäinen kirja’) salanimellä Dr Esperanto (’Tohtori Toivova’), josta kielen nimi myöhemmin periytyi. Tältä pohjalta esperanto kehittyi nykyään puhutuksi kieleksi. ===Varhainen esperantoliike=== Ensimmäisinä vuosina kieltä käytettiin pääasiassa Zamenhofin ja kieltä aikaisin oppineiden julkaisuissa. Vuosina 1889–1895 ilmestyi Nürnbergissä ensimmäinen esperantonkielinen lehti, La Esperantisto. Vuonna 1894 Zamenhof teki lehden julkaisijan, Wilhelm Trompeterin, ja joidenkin muiden johtavien esperantistien vaatimuksesta äänestyksen esperanton uudistamisesta. Uudistuksessa muun muassa ehdotettiin esperanton erikoismerkkien ja useimpien niitä vastaavien äänteiden poistoa ja näin ollen aakkosten määrän pudottamista 22:een, monikon -j-päätteen muuttamista -i-päätteeksi, -n-päätteisen akkusatiivin korvaamista sanajärjestyksestä riippuvalla akkusatiivilla, adjektiivien ja adverbien erottelun poistoa, partisiippien vähentämistä kuudesta kahteen sekä korrelatiivitaulukon sanojen korvaamista enemmän latinaa muistuttavilla sanoilla. Lehden lukijat hylkäsivät ehdotukset murskaavasti, mutta monet uudistusmieliset jättivät esperanton, ja joitakin muutosehdotuksista käytettiin myöhemmissä esperantoon pohjautuvissa kielissä, kuten idossa. La Esperantiston jälkeen alkoi vuonna 1895 Uppsalassa ilmestyä Lingvo Internacia -niminen lehti. Aluksi esperantoliike kasvoi eniten Venäjällä ja Itä-Euroopassa, mutta se levisi pian Länsi-Eurooppaan. Vuosina 1888–1893 paikallisia yhdistyksiä syntyi esimerkiksi Moskovaan, Pietariin, Vilnaan, Varsovaan, Helsinkiin, Müncheniin, Nürnbergiin, Malagaan, Uppsalaan, Göteborgiin ja Sofiaan. Kuitenkin vasta vuonna 1898 perustettiin Ranskan ensimmäinen esperantoliike. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä esiteltiin myös esperantoa, ja liike saikin huomattavan paljon uusia jäseniä. Mukaan liittyi myös korkean luokan ranskalaisia. Vuonna 1901 liike oli levinnyt Kanadaan, vuonna 1903 Algeriaan, Chileen, Japaniin, Meksikoon ja Peruun, vuonna 1904 Tunisiaan, sekä vuonna 1905 Australiaan, Yhdysvaltoihin, Guineaan, Indokiinaan, Uuteen-Seelantiin, Tonkiniin ja Uruguayhin. Vuonna 1905 maailmalla julkaistiin jo 27 esperantonkielistä aikakauslehteä. Maakohtaiset järjestöt perustettiin Italiaan ja Sveitsiin vuonna 1902, Meksikoon vuonna 1903, Isoon-Britanniaan vuonna 1904, Belgiaan ja Alankomaihin vuonna 1905, Tanskaan, Saksaan, Ruotsiin ja Japaniin vuonna 1906, Suomeen ja Irlantiin vuonna 1907, saksankieliseen Itävalta-Unkariin ja Yhdysvaltoihin vuonna 1908, Kiinaan vuonna 1909, sekä Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Unkariin ja Norjaan vuosina 1910 ja 1911. Paikallisia järjestöjä perustettiin Bostoniin ja Montevideoon vuonna 1905, Pretoriaan ja Samosiin vuonna 1906 ja Jerusalemiin vuonna 1907. Paikallisten järjestöjen lisäksi esperantistit perustivat esperantonkielisiä erikoisjärjestöjä esimerkiksi katolilaisille, tiedemiehille ja lääkäreille. Vuonna 1904 pidettiin ensimmäistä kertaa pieni kansainvälinen esperantokongressi. Vuonna 1905 Ranskan Boulogne-sur-Merissä pidetyssä ensimmäisessä kansainvälisessä esperanton maailmankongressissa oli yhteensä 688 osanottajaa 30 eri maasta. Kongressissa vahvistettiin esperanton muuttumattomaksi perustaksi Zamenhofin kirjoittama esperanton peruskieliopin sisältävä Fundamento de Esperanto (’Esperanton perusteet’), johon ylimmälläkään kielellisellä elimellä ei ole oikeutta tehdä muutoksia. Teos sisältää aiemmin julkaistun niin sanotun 16 säännön kieliopin, harjoituskirjan (Ekzercaro) sekä sanaluettelon (Universala Vortaro). Tässä kongressissa Zamenhof myös irtisanoutui esperantoliikkeen johtajuudesta, sillä hän ei halunnut häneen kohdistuvien ennakkoluulojen tai antisemitismin estävän kielen kehitystä. Esperanton maailmankongressi on järjestetty vuodesta 1905 lähtien joka vuosi lukuun ottamatta maailmansotien aikaisia vuosia. Vuonna 1908 19-vuotias sveitsiläinen Hector Hodler perusti Genevessä Universala Esperanto- Asocion (UEA), esperanton maailmanjärjestön, jolla on nykyään jäseniä noin 120 maasta. UEA vastaa esimerkiksi esperanton maailmankongressien järjestämisestä. Belgian ja Saksan välissä vuosina 1816–1919 sijainneen autonomisen Moresnetin pienestä ja monikulttuurisesta väestöstä melko suuri osa puhui esperantoa. Vuonna 1908 Wilhelm Molly ehdotti, että Moresnetista olisi tehty maailman ensimmäinen esperantonkielinen valtio nimeltä Amikejo (’Ystävyyden paikka’), mutta ehdotus ei ehtinyt toteutua ennen Moresnetin kaatumista. ===Merkittävimmät vuodet=== 1920-luvun alkupuolella Kansainliitolle ehdotettiin esperanton hyväksymistä järjestön käyttökieleksi. Kymmenen edustajaa hyväksyi ehdotuksen yhtä Ranskan ehdokkaan, Gabriel Hanotaux’n, antamaa ääntä vastaan. Hanotaux ei pitänyt siitä, että ranskan kieli oli menettämässä asemiaan kansainvälisenä kielenä, ja piti esperantoa uhkana. Kymmenen vuotta myöhemmin Kansainliitto kuitenkin suositteli jäsenvaltioitaan sisällyttämään esperanton opetussuunnitelmiinsa. Monet pitävät 1920-lukua esperantoliikkeen vahvimpana aikana. 1930-luvulta lähtien Adolf Hitler ja Josif Stalin surmasivat useita esperanton puhujia heidän epänationalististen suuntautumuksiensa vuoksi. Natsit vihasivat esperantoa, koska sen kehittäjä Zamenhof oli juutalainen. Hitler väittää kirjassaan Taisteluni, että Zamenhof loi esperanton maailmanlaajuiseksi kieleksi yhdistämään juutalaisia hajaannuksessa. Stalin puolestaan väitti sen olevan ”vakoojien kieli”. Esperanto itsessään ei ollut syy teloitukseen, mutta monet juutalaiset ja ammattiliittolaiset käyttivät kieltä, joka vallanpitäjien mukaan rohkaisi pitämään yhteyttä ulkomaalaisten kanssa. Fasistinen Italia sen sijaan käytti jopa esperantonkielisiä esitteitä tukeakseen maan matkailua. Kylmä sota hankaloitti esperantoliikkeen toimimista erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla, sillä sen molemmat osapuolet pelkäsivät, että esperantoa käytettäisiin vastustajan propagandaan. 1970-luvulla liike kuitenkin voimistui jälleen ja levisi uusille alueille, vahvimmin Iraniin vuonna 1975. Vuonna 1991 Afrikassa oli jo niin paljon esperantisteja, että he pystyivät järjestämään oman mantereen esperantokongressinsa. Viime vuosina Afrikan esperantoliike on edelleen kasvanut ja kehittynyt. ===Kielen kehitys=== Esperantoliikkeen vuonna 1905 hyväksymä Boulognen julistus rajoittaa kielen peruspiirteisiin ja -arvoihin tehtäviä muutoksia. Julistus määräsi muiden asioiden ohella, että kielen pohjan pitäisi säilyä Fundamento de Esperanton mukaisena ikuisesti, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä siihen muutoksia. Julistus sallii kuitenkin uusien ilmaisujen esittämisen kuten puhuja sopivaksi näkee, kunhan se noudattaa kielen tyyliä. Monet esperantistit uskovat, että Boulognen julistus on suuri syy siihen, että esperantoyhteisöstä tuli paljon suurempi ja vakaampi kuin minkään muun keinotekoisen kielen puhujayhteisöstä. Liiallinen yritys on monien mukaan haitannut muiden keinotekoisten kielten, kuten idon, puhujayhteisön kehitystä tasapainoiseksi yhteisöksi. Monet keinotekoisten kielten luojat ovat myös liian omistushaluisia tuotoksiinsa ja ovat yrittäneet estää muita kehittämästä niitä. Esimerkiksi volapükin kehittäjän, Johann Martin Schleyerin, sanotaan pitäneen kielensä kehitystä liikaa omissa käsissään, mikä toisaalta aiheutti kiistoja ja hajaannusta kielen puhujien sisällä. Zamenhof sen sijaan julisti esperanton kuuluvan esperantisteille ja siirtyi taka-alalle kielen julkistamisen jälkeen. Esperanton kieliopin kuvaus oli ensimmäisissä kirjoissa hyvin epäselvä, joten yksimielisyys kielen joistakin piirteistä kehittyi vasta seuraavien vuosien aikana. Jo ennen Boulognen julistusta kieli oli kuitenkin hyvin vakaa, sillä siihen tehtiin vain yksi sanastollinen muutos julkaisemisen jälkeisenä vuotena: aikaa ilmaisevien korrelatiivien kian (’milloin’), tian (’silloin’), nenian (’ei milloinkaan’), ian (’joskus’), ĉian (’aina’) -an-pääte vaihdettiin -am- päätteeksi (kiam, tiam, neniam, iam, ĉiam), jottei se joidenkin sanojen kohdalla sekoittuisi adjektiivia ilmaisevien korrelatiivien akkusatiivimuotojen kian (’millaista’), tian (’sellaista’), nenian (’ei minkäänlaista’), ian (’jonkinlaista’) ja ĉian (’kaikenlaista’) kanssa. Kieleen on tehty joitakin pieniä muutoksia, mutta vain suuren kannatuksen tukemana. Mikään määräysvalta ei ohjaile esperantoa, joten siihen ei voi myöskään syntyä mielivaltaisia muutoksia, kuten monissa muissa keinotekoisissa kielissä. Vaikka nykyaikainen esperanton käyttö eroaa jossakin määrin alkuperäisestä kuvauksesta, ovat muutokset pikemminkin sanastollisia kuin kieliopillisia tai äänteellisiä. Esimerkiksi käännös lauseesta ”Minä pidän tästä” on usein Mi ŝatas ĉi tiun, vaikka se sanatarkasti tarkoittaa ”Minä arvostan tätä”. Perinteinen tapa sanoa se olisi Ĉi tiu plaĉas al mi, joka tarkoittaa sanatarkasti ”Tämä miellyttää minua”. Nykyään molempia tapoja käytetään melko paljon. Nykyesperantossa ei myöskään tunneta juuri maskuliinisia juurisanoja, kuten aikaisemmin. Ammattinimikkeet (kuten dentisto, ’hammaslääkäri’), ihmisiä kuvaavat sanat (kuten junulo, ’nuorukainen’), sekä verbeistä muodostetut substantivoidut partisiippimuodot (kuten kuranto, ’juoksija’) tarkoittivat aikaisemmin ainoastaan miestä, ellei siihen lisätty feminiinistä -ino-päätettä (dentistino, junulino, kurantino). Nykyesperantossa ainoastaan muutamat pääasiassa sukulaisuussuhteita kuvaavat sanat ovat oletuksena maskuliinisia. Lisäksi muutoksia on tehty valtioiden nimiin, joiden -ujo-päätteet ovat muuttuneet -io-päätteiksi. Myös -a-päätteiset naisten nimet (esimerkiksi Maria) hyväksytään nykyään, vaikka -a on adjektiivien pääte, kun taas entiset kielenpuhdistajat olisivat vaatineet substantiivin päätettä -o (esimerkiksi Mario). Näiden lisäksi esperantistit ovat muodostaneet useita sanoja ilmaisemaan tuoreempia käsitteitä, vaikkakin nämä ovat mahdollisuuksien mukaan olleet yhdenmukaisia kielen olemassa olevan tyylin kanssa. Esimerkiksi tietokonetta kutsuttiin aikaisemmin komputeroksi tai komputoroksi englannin computer-sanan mukaan, kunnes sana komputilo (pääte -il- ilmaisee työkalua juurisanasta komputi ’käsitellä tietoja’) vakiintui sen esperantolle paremmin sopivan tyylin vuoksi. Eŭro on toinen esimerkki: vaikka valuutasta käytetään nimeä euro useimmissa Euroopan unionin virallisissa kielissä, sopii eŭro esperantoon paremmin sen fonologian vuoksi. Kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan vielä laajalti hyväksyttyjä. Esimerkiksi sana ĉipa ’halpa’ on vaihtoehtoinen sana sanalle malmultekosta ’paljon maksavan vastakohta’. Joidenkin esperantoharrastajien mielestä esperantoa vastaan ovat monet nykyisen maailmanjärjestelmän rakenteet, kielien kääntämis- ja koulutusbisnes, ennakkoluulot ja eri maiden äärikansalliset ainekset. Silti se heidän mukaansa voisi levitä laajasti väestön ala- ja keskiluokkien keskuudessa, jolloin jossain vaiheessa saavutettaisiin se kriittinen massa, jolloin markkinoijien ja poliitikkojen olisi pakko tunnustaa esperantistien olemassaolo. Tarvetta esperanton kaltaiselle kansainväliselle yleiskielelle on kuitenkin vähentänyt englannin kielen nouseminen yhä selvemmin lingua francan asemaan. ==Alueellinen sijoittuminen== Koska esperanto on keinotekoisesti luotu kansainvälinen apukieli, se ei kuulu millekään kansalle tai valtiolle, eikä sen käyttö rajoitu millekään tietylle alueelle. Sen puhujia on ympäri maailmaa, arviolta noin 120 maassa – eniten kuitenkin keskisessä ja itäisessä Euroopassa, Kiinassa ja itäisessä Aasiassa. ==Virallinen asema== Esperanto ei ole minkään valtion virallinen kieli, vaikka 1900-luvun alkupuolella oli suunnitelmia muodostaa Moresnetista ensimmäinen esperantonkielinen valtio, ja lyhytikäinen Insulo de la Rozoj -niminen keinotekoinen mikrovaltio käytti esperantoa virallisena kielenään vuonna 1968. Kuitenkin se on useiden kansalaisjärjestöjen, pääosin esperantoliikkeiden, virallinen työkieli. Suurimmalla näistä järjestöistä, Universala Esperanto-Asociolla (Esperanton maailmanliitto), on viralliset neuvoa-antavat suhteet Yhdistyneisiin kansakuntiin ja Unescoon. ==Puhujamäärä== Washingtonin yliopiston professorin Sidney Culbertin tekemän tutkimuksen mukaan noin 1,6 miljoonaa ihmistä puhuu esperantoa niin hyvin, että osaa tervehtimisen lisäksi myös kommunikoida esperantoksi tyydyttävällä tasolla. Tutkimus ei koskenut pelkästään esperantoa vaan myös muita kieliä, ja monet esperantistit epäilevät tämän korkean luvun todenperäisyyttä. Culbertin lukua on kuitenkin monissa tietolähteissä, kuten Ethnologuessa, pidetty esperanton puolivirallisena puhujamääränä, vaikkakin jälkimmäinen pyöristää luvun 2 miljoonaan. Ethnologue myös arvioi maailmassa olevan 200–2 000 äidinkielenään esperantoa puhuvaa henkilöä. Esperanton puhujamäärän määrittäminen on vaikeaa, sillä useimmiten puhujamäärissä otetaan huomioon äidinkielenään kieltä puhuvat eikä kieltä opiskelleet henkilöt. Koska esperanto on tarkoitettu apukieleksi kansainväliseen kommunikointiin eikä korvaavaksi äidinkieleksi, sillä on vain muutama äidinkielellinen puhuja, joista kaikki ovat kaksi- tai kolmikielisiä. Helsingin yliopiston professorin Jouko Lindstedtin hyvin suuntaa antavan arvion mukaan maailmassa on esperantoa puhuvia seuraavasti: * 1 000 henkilöä puhuu esperantoa äidinkielenään * 10 000 henkilöä puhuu esperantoa sujuvasti ja käyttää sitä usein * 100 000 henkilöä osaa käyttää esperantoa suulliseen ja kirjalliseen viestintään melko hyvin * 1 000 000 henkilöä ymmärtää kirjoitettua esperantoa tyydyttävästi * 10 000 000 henkilöä on joskus elämänsä aikana tutustunut esperanton alkeisiin ==Murteet== Esperantosta ei ole syntynyt uusia murteita kuten luonnollisista kielistä. Tämä johtuu kielen säännönmukaisesta luonteesta ja käytön suunnitellusta alueesta. Ihmisillä on tapana luoda ja kehittää alueellisia muunnoksia päivittäin käyttämistään kielistä, mutta esperanton tapauksessa tällainen tekisi kansainvälisestä kommunikoinnista paljon vaikeampaa ja olisi näin vahvasti kielen alkuperäistä tarkoitusta vastaan. ===Slangi=== Kuten murteita, myöskään slangia ei esperantossa ole syntynyt juuri ollenkaan, sillä samoin kuin murteiden tapauksessa, se tekisi kansainvälisestä kommunikoinnista vaikeampaa. Joitakin yksittäisiä, helposti tunnistettavia slangisanoja kuitenkin on. Näistä tunnetuimpia lienevät tervehdyksestä saluton (’moi’) muodostetut sal, luton ja sa tai sen sijasta tervehdykseen käytettävä salaton (’salaattia’). Muita slangisanoja ovat esimerkiksi sti sanasta esti (’olla’), espo sanasta esperanto ja etuliitteestä mal- (epä-) ja loppuliitteestä -in (-tar/tär) muodostettu malino (’epätär’, mies, poika, uros, koiras jne.). ==Johdetut kielet== Vuosien varrella monet ryhmät ja yksittäiset henkilöt ovat esittäneet uusia kieliprojekteja esperanton ”paranneltuina” versioina. Melkein kaikki näistä projekteista ovat kuolleet epäonnistuttuaan kehittymään suunnitteluvaihetta pidemmälle. Ainoa, joka on saanut jonkin verran menestystä, on ido (’jälkeläinen’ esperantoksi), joka esiteltiin Pariisissa lokakuussa 1907. Sen pääeroavaisuudet esperantoon nähden ovat yksinkertaistettu kirjaimisto ja jotkin kieliopilliset ominaisuudet. Aikaisemmin melko monet esperantistit vaihtoivat kannatuksensa esperantosta idoon, mutta nykyään sillä arvioidaan olevan vain noin 250–500 puhujaa. Jotkin pienet uudistusprojektit, jotka vaikuttavat vain pieneen osaan kielestä, ovat saavuttaneet muutaman kannattajan, jotka puhuvat omintakeista versiotaan kielestä. ==Äänteet== ===Vokaalit=== etu taka suppea puolisuppea väljä ====Diftongit==== Diftongien jälkiosana on puolivokaali j tai puolivokaali ŭ. Diftongeja ovat aj, ej, oj, uj, aŭ ja eŭ. ====Painotus==== Toisin kuin suomessa, esperantossa lähes kaikki vokaalit lausutaan lyhyinä. Pitkä vokaali voikin esiintyä ainoastaan painollisessa tavussa. Sanoissa paino on aina toiseksi viimeisellä tavulla eli toiseksi viimeisellä vokaalilla. Ŭ- ja j- päätteiset diftongit muodostavat kuitenkin vain yhden tavun. Yksitavuisissa ja monissa pikkusanoissa – kuten unu (’yksi’), apud (’vieressä’) ja ili (’he’) – ei ole painoa. ===Konsonantit=== bilabiaalinen labio- dentaalinen apiko- alveolaarinen postal- veolaarinen palataalinen dorso- velaarinen glottaalinen klusiili nasaali tremulantti frikatiivi affrikaatta lateraalinen puolivokaali puolivokaali Kirjain r lausutaan joko yksitäryisenä apikoalveolaarisena tremulanttina tai apikoalveolaarisena tremulanttina . Kirjain v lausutaan joko labiodentaalisena frikatiivina , labiodentaalisena puolivokaalina tai labioveraalisena puolivokaalina . Kirjaimet dz lausutaan affrikaattana . Konsonanttiklustereita voi esiintyä sanan alussa ja keskellä (esimerkiksi instrui, ’opettaa’), mutta ei lopussa, paitsi vierassanoissa ja runomuotoisen sanapäätteiden poisjättämisen johdosta. Esperantossa on huolellisesti osattava erottaa soinnilliset ja soinnittomat konsonantit – kuten /b/ ja /p/, /g/ ja /k/, sekä /d/ ja /t/ – toisistaan. Lisäksi on huomattava, ettei esperantossa ole suomen ŋ-äännettä, vaan /n/ ja /g/ lausutaan selvästi erillään. ==Kirjoitusjärjestelmä== Esperanto on täysin äänteenmukainen kieli: jokainen kirjain äännetään ja kukin kirjain merkitsee aina samaa äännettä. Sen kirjoittamiseen käytetään latinalaisia kirjaimia, joista on kuitenkin poistettu kirjaimet q, w, x ja y. Lisäksi siihen on lisätty kirjaimet Ĉ, Ĝ, Ĥ, Ĵ, Ŝ ja Ŭ. Näin ollen kirjaimia on yhteensä 28. Luetellessa kirjaimia vokaalit lausutaan normaalisti, ja konsonanttien perään lisätään o-äänne. Merkki Nimi IPA Ääntämisohje Huomautettavaa Aa a a Bb bo b Cc co ts Ĉĉ ĉo tš Dd do d Ee e tai e Ff fo f Gg go g Ĝĝ ĝo dž Hh ho h Ĥĥ ĥo kuten saksan ach-äänne erittäin harvinainen merkki nykyesperantossa, korvataan usein k-merkillä Ii i i Jj jo j puolivokaali Ĵĵ ĵo ž Kk ko k Ll lo l Mm mo m Nn no n Oo o tai o Pp po p Rr ro r Ss so s Ŝŝ ŝo š Tt to t Uu u u Ŭŭ ŭo u-kirjaimeen vivahtava w puolivokaali Vv vo v Zz zo soinnillinen s ===Erikoiskirjaimien käyttö=== Esperanton erikoiskirjaimet ovat tietokoneella käytettävissä ISO 8859-3 (Latin3)- ja Unicode-merkistöissä. Jos ei ole mahdollista käyttää kyseisiä merkistöjä, erikoiskirjainten ylämerkit voidaan korvata toisella merkillä. Yleisimmin ylämerkkien sijaan käytetään x-kirjainta, jota ei muutoin esperantossa käytetä. X-merkkiä pidetään kuitenkin melko rumana ja häiritsevänä. ĉ ĝ ĥ ĵ ŝ ŭ cx gx hx jx sx u(x) Ŭ-kirjaimen voi tässä tapauksessa korvata myös tavallisella u-kirjaimella, sillä sekaantumisen vaaraa ei ole. X:n tilalla käytetään usein myös h-kirjainta lähinnä ulkoasullisten seikkojen vuoksi. Zamenhof itse suositteli h-kirjaimen käyttöä ylämerkkien sijaan, ja ŭ-merkin korvaamista u-merkillä. H-merkin käyttäminen ylämerkkien sijaan on kuitenkin melko ongelmallista, sillä se voi sekoittua h-äänteen kanssa. ĉ ĝ ĥ ĵ ŝ ŭ ch gh h(h) jh sh u Myös ^-merkkiä käytetään, mutta hyvin harvoin. ĉ ĝ ĥ ĵ ŝ ŭ c^ g^ h^ j^ s^ u(^) Kielen kirjoittamiseen on kehitetty myös muita järjestelmiä, mutta mikään niistä ei ole saavuttanut merkittävää suosiota, sillä tietotekniikan kehitys on jo tehnyt esperanton omien kirjainten käytön mahdolliseksi useimmissa yhteyksissä. Suosituin näistä ehdotetuista kirjoitusjärjestelmistä lienee Nova Help-Alfabeto (NHA, ), joka pyrkii olemaan mahdollisimman kansainvälinen korvaamalla esperanton kirjaimet ja kirjainyhdistelmät merkeillä, joita käytetään ympäri maailmaa. Nova Help-Alfabeton ongelmana pidetään sitä, että siinä liian moni merkki on korvattu, jolloin teksti on vaikeasti ymmärrettävää. ==Kielioppi== Esperanto on suurelta osin kieliopiltaan indoeurooppalaista tyyppiä oleva kieli, mutta sen kielioppi on useimpien indoeurooppalaisten kielten kielioppia paljon yksinkertaisempi. Siinä substantiiveilla ei ole sukuja ja verbit taipuvat säännöllisesti. Substantiiveilla ja adjektiiveilla on kaksi sijamuotoa, nominatiivi ja akkusatiivi, sekä yksikkö ja monikko. Adjektiivien ja substantiivien taivutuksen tulee täsmätä toisiinsa nähden. Verbit eivät taivu persoonamuodoissa. Akkusatiivipääte voi osoittaa myös muun muassa liikkeen suuntaa tai korvata joitakin prepositioita. Akkusatiivin vuoksi esperantossa ei ole määrättyä sanajärjestystä. Esperanton kielioppi on erittäin säännöllinen, sitä kirjoitetaan kuten lausutaan, ja sen rakenne on hyvin looginen. Kaikki nämä ominaisuudet tekevät esperantosta useimmille erittäin helposti opittavan kielen. Kaikkien substantiivien pääte on -o, adjektiivien -a, ja sanajuurista muodostettujen adverbien -e. ===Verbit=== Kaikki esperanton verbit taipuvat säännöllisesti ja käyttävät samaa taivutuskaavaa. Verbeillä on kolme aikamuotoa: preesens, preteriti ja futuuri, joiden lisäksi voidaan muodostaa liittoaikamuotoja esti-verbin ja pääverbin partisiipin avulla. Tapaluokkia ovat indikatiivi, konditionaali ja volitiivi. Lisäksi verbeillä on aktiivin ja passiivin partisiippimuodot kaikissa kolmessa aikamuodossa. Verbeillä ei ole persoonamuotoja eli verbimuoto on sama kaikissa persoonissa. Verbit muodostetaan lisäämällä juurisanaan verbimuodon pääte. Infinitiivin pääte on -i, preesensin -as, preteritin -is, futuurin -os, volitiivin -u ja konditionaalin -us. ====Volitiivi==== Volitiivi on esperanton oma tapaluokka. Se muistuttaa käytöltään imperatiivia ja subjunktiivia, sillä sillä ilmaistaan toivomusta. Yleisimmin sitä käytetään käskynä, jolloin verbin edestä voi jättää persoonapronominin pois, jos käsky osoitetaan yksikön tai monikon toiselle persoonalle. Muussa tapauksessa persoonapronominia pitää käyttää. :Legu! – Lue! / Lukekaa! :Ni legu! – Lukekaamme! Volitiivia käytetään myös ke (että) -sivulauseissa, kun päälauseessa on jokin toivomusta ilmaiseva verbi. :Mi petas, ke vi legu ĉi tiun artikolon. – Pyydän, että luet tämän artikkelin. ====Taivutuskaava==== Preesens Imperfekti Futuuri Konditionaali Volitiivi mi legas ’minä luen’ mi legis ’minä luin’ mi legos ’minä luen’ (vastaisuudessa) mi legus ’minä lukisin’ mi legu ’tapahtukoon niin, että minä luen’ vi legas ’sinä luet’ vi legis ’sinä luit’ vi legos ’sinä luet’ (vastaisuudessa) vi legus ’sinä lukisit’ vi legu ’lue’ li/ŝi/ĝi legas ’hän/se lukee’ li/ŝi/ĝi legis ’hän/se luki’ li/ŝi/ĝi legos ’hän/se lukee’ (vastaisuudessa) li/ŝi/ĝi legus ’hän/se lukisi’ li/ŝi/ĝi legu ’hän/se lukekoon’ ni legas ’me luemme’ ni legis ’me luimme’ ni legos ’me luemme’ (vastaisuudessa) ni legus ’me lukisimme’ ni legu ’lukekaamme’ vi legas ’te luette’ vi legis ’te luitte’ vi legos ’te luette’ (vastaisuudessa) vi legus ’te lukisitte’ vi legu ’lukekaatte’ ili legas ’he/ne lukevat’ ili legis ’he/ne lukivat’ ili legos ’he/ne lukevat’ (vastaisuudessa) ili legus ’he/ne lukisivat’ ili legu ’he/ne lukekoot’ oni legas ’luetaan’ oni legis ’luettiin’ oni legos ’luetaan’ (vastaisuudessa) oni legus ’luettaisiin’ oni legu ’luettakoon’ ==Sanasto== Esperanton 900 juurisanaa kattanut perussanasto määriteltiin Zamenhofin vuonna 1887 julkaisemassa Lingvo internacia -teoksessa. Kielen puhujien sallittiin kuitenkin lainata sanoja tarvittaessa muista kielistä, kunhan ne löytyisivät mahdollisimman useista kielistä. Vuonna 1894 Zamenhof julkaisi ensimmäisen esperanton sanakirjan, Universala Vortaron, joka sisälsi huomattavasti enemmän juurisanoja käännettynä viidelle eri kielelle. Siitä lähtien esperantoon on lainattu useita sanoja muista kielistä, pääosin kuitenkin länsieurooppalaisista. Kaikki yhden puhujan lainaamat sanat eivät ole kuitenkaan tulleet yleiseen käyttöön. Viime vuosikymmeninä useimmat uusista lainasanoista ovat olleet teknisiä tai tieteellisiä termejä. Jokapäiväiset sanat ovat useimmiten syntyneet vanhojen sanojen yhdistelmistä – kuten komputilo (’tietokone), joka muodostuu sanoista komputi (’käsitellä tietoja’) ja ilo (’työkalu’, ’väline’) – tai niille annetuista uusista merkityksistä – kuten muso (’hiiri’), joka tarkoittaa nykyään myös tietokoneeseen kytkettyä laitetta, aivan kuten suomenkin kielessä. Esperantistien välillä on jatkuvia kiistelyitä siitä, onko tietty lainasana oikeutettu vai pitäisikö uusi sana luoda yhdistelemällä vanhojen sanojen merkityksiä. Juurisanojen ja niiden säännöllisen yhdistelemisen sääntöjen lisäksi esperanton opiskelijan täytyy opetella myös muutamia idiomaattisia yhdistelmiä, kuten eldonejo (’pois antamisen paikka’ eli ’kustantamo’). Myös joillakin juurisanoilla on idiomaattisia merkityksiä niiden sananmukaisten merkityksien lisäksi. Esimerkiksi sanasta krokodilo (’krokotiili’) muodostuneella verbillä krokodili tarkoitetaan omalla äidinkielellä puhumista tilanteessa, jossa tulisi puhua esperantoa (esimerkiksi kansainvälisissä esperantokonferensseissa). Esperantossa sanat muodostuvat vartalosta, siihen mahdollisesti liitettävistä etu- ja jälkiliitteistä, sekä päätteestä, joka ilmaisee sanaluokan tai verbin aika- ja tapamuodon. Yhdestä juurisanasta voi päätteillä ja sanaluokkia vaihtamalla muodostaa jopa kymmeniä eri sanoja. sana ’terve’ malsana ’sairas’ sano ’terveys’ malsano ’sairaus’ sanulo ’terve’ (henkilö) malsanulo ’potilas’, ’sairas’ (henkilö) malsanulejo ’sairaala’ (re)saniĝi ’parantua’ malsaniĝi ’sairastua’ sanigi ’parantaa’ malsanigi ’tehdä sairaaksi’ Suurin osa esperanton kantasanastosta on lainattu indoeurooppalaisen kielikunnan eri kieliryhmistä. * romaanisista kielistä: facila ’helppo’, verda ’vihreä’ latinasta: abio ’kuusipuu’, facila ’helppo’, sed ’mutta’, tamen ’kuitenkin’, okulo ’silmä’, akvo ’vesi’ ranskasta: dimanĉo ’sunnuntai’, fermi ’sulkea’, ĉe ’luona’, frapi ’iskeä’, ĉevalo ’hevonen’, butiko ’kauppa’ ** italiasta: ĉielo ’taivas’, fari ’tehdä’ * germaanisista kielistä: fremda ’ulkomaalainen’ saksasta: hundo ’koira’, jaro ’vuosi’, monato ’kuukausi’, vorto ’sana’, nur ’vain’, fiŝo ’kala’ englannista: suno ’aurinko’, birdo ’lintu’, fiŝo ’kala’, ŝipo ’laiva’, blua ’sininen’, ofta ’usein’ * slaavilaisista kielistä: krom ’lisäksi’, ’paitsi’, raboti ’höylätä’ puolasta: barĉo ’borssikeitto’, celo ’päämäärä’, luti ’juottaa’, moŝto ’majesteetti’ venäjästä: vosto ’häntä’, barakti ’kiemurrella’ * muista indoeurooppalaisista kielistä kreikasta: kaj ’ja’, biologio ’biologia’, politiko ’politiikka’, hepato ’maksa’ latviasta: tuj ’heti’ ==Esimerkkejä== Saluton! = ’Terve!’ Bonvenon al Finnlando! = ’Tervetuloa Suomeen!’ Ĝis revido! = ’Näkemiin!’ Dankon. = ’Kiitos.’ Ne dankinde. = ’Ei kiittämistä.’ / ’Ole hyvä.’ Bonvolu = ’Ole hyvä ja...’ Mi amas vin. = ’Minä rakastan sinua.’ Ĉu vi amas min? = ’Rakastatko sinä minua?’ Kio estas via nomo? = ’Mikä on sinun nimesi?’ Mia nomo estas... = ’Minun nimeni on...’ Kie vi loĝas? = ’Missä sinä asut?’ Mi loĝas en... = ’Minä asun...’ De kie vi venas? = ’Mistä tulet?’ Mi venas de Finnlando. = ’Tulen Suomesta.’ Mi ne parolas Esperanton bone.' = ’En puhu esperantoa hyvin.’ Ĉu vi parolas la finnan / svedan / anglan? = ’Puhutko / Puhutteko suomea / ruotsia / englantia?’ * === Patro nia (Isä meidän) === Lukijan äidinkieli kuuluu ääntämisen vivahteissa, mutta ei vaikuta ymmärrettävyyteen. Lukunäytteissä on joissakin kohdin hieman eri sanamuoto. Ensimmäisen näytteen teksti on alla. Kahdessa muussa toinen säe on ”sanktigata estu via nomo” ja neljäs ”fariĝu via volo”. Toisen näytteen lopussa on myös säe Ĉar via estas la regno, kaj la potenco kaj la gloro eterne. > Patro nia, kiu estas en la ĉielo, > via nomo estu sanktigita. > Venu via regno, > plenumiĝu via volo, > kiel en la ĉielo, tiel ankaŭ sur la tero. > Nian panon ĉiutagan donu al ni hodiaŭ. > Kaj pardonu al ni niajn ŝuldojn, > kiel ankaŭ ni pardonas al niaj ŝuldantoj. > Kaj ne konduku nin en tenton, > sed liberigu nin de la malbono. > Amen. ==Kulttuuri== Esperantoksi on kirjoitettu tai käännetty yhteensä yli 25 000 kirjaa, ja säännöllisesti ilmestyviä esperantonkielisiä aikakausjulkaisuja ilmestyy yli sata. Suosituin tapa käyttää kieltä lienee kirjeystävien hankkiminen, joita varten on olemassa jo kymmeniä erilaisia palveluita tai palstoja. Monet kielen puhujat käyttävät esperantoa matkustaakseen halvalla ympäri Eurooppaa käyttämällä Pasporta Servo -palvelua, jossa moni esperantisti tarjoaa esperanton puhujille ilmaista lomamajoitusta omassa kodissaan, sekä mahdollisesti myös muita palveluita. Esperantistit kerääntyvät myös lukuisiin tapahtumiin ympäri maailmaa, joista suosituin on 1 500–3 000 esperantistia keräävä maailmankongressi, Universala Kongreso de Esperanto. === Kirjallisuus ja lehdet === Esperantokirjallisuus sai alkunsa jo ennen kielen virallista julkistamista, kun kielen luoja L. L. Zamenhof käänsi runoutta ja proosaa esperantoksi testatakseen kielen kehittyneisyyttä ja ilmaisukykyisyyttä. Nykyesperantistit voivat löytää näistä teksteistä paljon kielivirheitä, joka johtui kielen kehitysvaiheesta. Myös kielen julkaisun jälkeen Zamenhof kirjoitti ja käänsi ahkerasti. Tunnetuimpia käännöksiä ovat Vanha testamentti ja useat William Shakespearen näytelmät. Nykyään esperantoksi julkaistaan joka vuosi satoja kirjoja, joidenkin arvioiden mukaan keskimääräinen vauhti on yksi uusi julkaisu joka päivä. Tunnetuimmat merkkiteokset Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssistä (La Eta Princo) J. R. R. Tolkienin Taruun sormusten herrasta (Mastro de l'Ringoj) on käännetty esperantoksi monien suomenkielisten teosten, kuten Kalevalan ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen (Sep fratoj), tavoin. Myös muutamat suomalaiset ovat kirjoittaneet suoraan esperantoksi. Tunnetuimpia esperantokirjailijoita ovat Antoni Grabowski, William Auld, Julio Baghy, Kazimierz Bein, Jorge Camacho, Kálmán Kalocsay, Mauro Nervi ja Claude Piron.Geoffrey Sutton, Concise Encyclopedia of the Original Literature of Esperanto 1887–2007, ISBN 978-1-59569-090-6, Mondial, New York, 2008 Myös monet lastenkirjat ja sarjakuvat on käännetty esperantoksi, kuten Asterix (Asteriks), Pinokkio (Pinokjo), Tintti (Tinĉjo), Peppi Pitkätossu (Pipi Ŝtrumpolonga), Vaahteramäen Eemeli (Emilo), Ronja, ryövärintytär (Ronjo, rabista filino) sekä Anu ja Antti (Cisko kaj Vinjo). Esperantoksi ilmestyy säännöllisesti yli sata lehteä, joista tunnetuimpia ovat kansainvälisen esperantojärjestön Esperanto, kansainvälisen esperantonuorten järjestön Kontakto, ja uutislehti Monato. Esperantoksi julkaistaan myös erikoisalojen lehtiä, ja useilla esperantojärjestöillä on oma lehti. Jotkin lehdet ilmestyvät Internetissä. Suomen Esperantoliitto julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Esperantolehteä.Esperantoliitto Ranskalainen Le Monde diplomatique ilmestyy verkkojulkaisuna myös esperantoksi. ===Musiikki ja radio=== Musiikkia esperantoksi on tehty heti esperanton julkaisusta lähtien. Nykyään esperantomusiikki käsittääkin useimmat musiikin alalajit kuoromusiikista rockiin. Tunnetuimpia yhtyeitä ovat esimerkiksi Akordo, Dolchamar, JoMo, Ĵomart kaj Nataŝa, Kaj Tiel Plu, Kajto, Kore, Esperanto Desperado ja Persone. Vinilkosmo on pelkästään esperantomusiikkia julkaiseva levy-yhtiö. Esperantoksi lähetetään radiolähetyksiä niin radioverkoissa kuin Internetissäkin. Nykyisin ainakin China Radio International, Melbourne Ethnic Community Radio, Radio Habana Cuba, Radio Audizioni Italiane (RAI), Radio Polonia ja Radio Vatican lähettävät esperantonkielistä materiaalia.Bongo.ne.jp Internet-radioita ja podcasteja on joitakin kymmeniä. ===Elokuvat=== Vuonna 1964 Jacques-Louis Mahé tuotti ensimmäisen kokopitkän esperantonkielisen elokuvan, Angoroj. Vuonna 1965 sitä seurasi pienellä budjetilla tehty kauhuelokuva nimeltä Incubus, jonka pääosaa näytteli William Shatner. Incubus sai monilta esperantisteilta vastaan kritiikkiä näyttelijöiden huonon lausumisen takia. Yhteensä esperantoksi on tehty noin parisenkymmentä elokuvaa. Lisäksi esperanto on esiintynyt monissa elokuvissa taustalla, kuten Blade: Trinityssä ja Charles Chaplinin Diktaattorissa. ===Televisio=== Vuonna 2003 Ĝangalo-niminen verkkosivusto aloitti hankkeen esperantonkielisen, Internetissä toimivan televisiokanavan perustamiseksi. Tarkoituksena oli kerätä lahjoituksin 35 000 euroa, mutta niitä tuli vain noin 23 000 euroa. Hanketta ei kuitenkaan keskeytetty, ja Internacia Televido -niminen Internet- televisiokanava aloittikin toimintansa suunniteltua pienimuotoisempana maaliskuussa 2005. Kanava esimerkiksi palkkasi vain kolme työntekijää kymmenen suunnitellun sijaan, eikä se saanut hankittua itselleen omaa studiota materiaalin tekemistä varten. Kanava lähettää muun muassa kulttuuriohjelmia, dokumentteja, piirrettyjä, elokuvia, esperantokursseja ja piensarjoja. Ohjelmat on tuotettu pienellä budjetilla. Ohjelmaa tulee päivittäin 90 minuuttia, ja sitä näytetään peräkkäin koko päivän ajan. Jo aikaisemmin oli suunniteltu esperanto.tv-kanavan perustamista, mutta hanke kaatui ennen kanavan julkaisemista. ===Tunnettuja puhujia=== Alfred Hermann Fried – vuoden 1911 Nobelin rauhanpalkinnon saaja, esperantokirjailija Charles Ribert Richet – vuoden 1913 Nobelin lääketieteen palkinnon saaja, aktiivinen esperantisti Gustaf John Ramstedt (1873–1950) suomalainen tutkimusmatkailija, tieteilijä ja diplomaatti Daniel Bovet – vuoden 1957 Nobelin lääketieteen palkinnon saaja, puhui esperantoa äidinkielenään Franz Jonas – Itävallan presidentti vuosina 1965–1974 Harry Harrison – tieteiskirjailija, Irlannin kansallisen esperantojärjestön kunniapuheenjohtaja Sir Joseph John Thomson – vuoden 1906 Nobelin fysiikanpalkinnon saaja, esperantonkielisen tiedeyhdistyksen puheenjohtaja Leo Tolstoi – venäläinen kirjailija, esperantoliikkeen kannattaja Willem Drees – Alankomaiden pääministeri vuosina 1948–1958 Sir William Ramsay – vuoden 1904 Nobelin kemianpalkinnon saaja, aktiivinen esperantisti Reinhard Selten – vuoden 1994 Nobelin taloustieteen palkinnon saaja, esperantokirjailija Rudolf Carnap – saksalainen filosofi, aktiivinen esperantisti 14-vuotiaasta lähtien George Soros – osakesijoittaja ja poliittinen aktivisti, puhuu esperantoa äidinkielenään Lou Harrison – yhdysvaltalainen säveltäjä, jonka sanoituksista osa oli esperantoksi M. A. Numminen – suomalainen muusikko ja taiteilija, opiskeli esperantoa koulussa pakollisena aineena, levyttänyt ja esiintynyt esperantoksi Tyyne Leivo- Larsson – suomalainen suurlähettiläs ja kansanedustaja, aktiivinen esperantisti Heino Pätiälä, luterilainen pastori, Suomen evankelis- luterilaisen seurakuntaliiton perustaja, kristillinen esperantisti ==Symbolit== Toivoa (espero) kuvaavasta vihreästä väristä on tullut merkittävin esperanton symboli. Se esiintyy kaikissa kuviosymboleissa ja sitä käytetään jopa vertauskuvallisissa sanonnoissa. Esimerkiksi verda koro (vihreä sydän) tarkoittaa esperantistin sydäntä tai aatetta. Viisisakarainen tähti, verda stelo (vihreä tähti), kuvaa viittä vanhan laskutavan mukaista mannerta. Verda stelo esiintyy myös esperanton lipun vasemmassa yläkulmassa rauhaa ja puolueettomuutta kuvaavan valkoisen neliön päällä. Lippua käytetään erittäin paljon, mutta jotkut esperantistit pitävät lippua liian nationalistisena kansainväliselle kielelle, joten monet järjestöt suosittelevatkin brasilialaisen esperantistin vuonna 1987 luoman jubilea simbolon (riemusymboli) käyttöä. Jubilea simbolossa on kaksi vihreää E-kirjainta toisiinsa nähden vastakkain valkoisella pohjalla. Tämä malli ei kuitenkaan ole saavuttanut vielä kovin suurta suosiota ja useimmat esperantistit pitävätkin yhä perinteistä lippua ylikansallisen yhteenkuuluvuuden tai kansainvälisyyden symbolina. Joskus esperantomatkailijat pitävät pientä lippua esillä, jotta muut esperantistit voisivat tunnistaa heidät esperantisteiksi. ==Kritiikkiä== Esperanto on saanut vastaansa myös runsaasti kritiikkiä. Suuri osa siitä koskee yleisesti keinotekoisten apukielten tarpeellisuutta ja realiteetteja ja on kohdistettu juuri esperantoon sen suuren käyttäjämäärän ja tunnettuuden vuoksi. Yksinomaan esperantoa kritisoidaan muun muassa seuraavista syistä:. eurooppalaisuus – Esperanto perustuu hyvin paljon indoeurooppalaisiin kieliin ja erityisesti sen eurooppalaisiin haaroihin. Tämän vuoksi esimerkiksi monet sen rakenteet ja sanasto ovat hyvin tuttuja Euroopassa puhuttavien indoeurooppalaisten kielten puhujille, mutta eivät muille. Monien mukaan kansainvälisen apukielen tulisi olla tässäkin suhteessa kansainvälinen ja tasavertainen. * omat kirjaimet – Esperanton kehittämisen aikana sen omat latinalaisesta kirjaimistosta poikkeavat kirjaimet eivät olleet vielä suuri ongelma, mutta erityisesti nykyään niitä pidetään erittäin hankaloittavana tekijänä kommunikoinnissa. Lisäksi ne ovat monien mielestä rumia. Myös kirjaimia vastaavien äänteiden sanotaan olevan hankalia. * seksistisyys – Esperanton on väitetty olevan olevan seksistinen kieli. Sanoissa ei esimerkiksi yleensä tarvitse ilmaista sen olevan maskuliininen, mutta sen sijaan feminiinisyys pitää ilmaista liitteellä -in-. Esimerkiksi ”isä” on esperantoksi patro ja ”äiti” patrino. * akkusatiivi – Esperantossa käytetään akkusatiivia paitsi suoran tekemisen kohteen ilmaisemiseen, myös esimerkiksi ajan tai paikan ilmaisemiseen. Akkusatiivi on näin ollen suhteellisen monimuotoinen ja siksi vaikea monille opiskelijoille. Näiden johdosta esperantolle on syntynyt monia kilpailevia kieliä, joita monet esperantistit ovat siirtyneet käyttämään. Tunnetuimpia näistä ovat esperanton pohjalta syntynyt ido, esperanton naturalistisuudellaan haastava interlingua ja esperanton vastaisenakin esiintynyt fasile. Kritiikin myötä myös esperanton sisällä on esiintynyt erinäisiä reformoivia suuntauksia, kuten riismi, jossa esperanton persoonapronominit li (”hän” m.) ja ŝi (”hän” f.) korvataan yhdellä persoonapronominilla, ri. Riismissä juurisanoilla ei ole oletusarvoisesti mitään sukua, vaan maskuliinisuus tulisi ilmaista jälkiliitteellä -iĉ-, kuten feminiinisyys ilmaistaan jälkiliitteellä -in-. Näin ollen ”isä” olisi esperantoksi patriĉo ja ”äiti” patrino. Riismi ei ole kuitenkaan saanut suurta suosiota. ==Katso myös== 1421 Esperanto lernu! ==Lähteet== ===Yleiset lähteet=== * Bertilo Wennergren: Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko * Zamenhof.info – L. L. Zamenhofille omistettu sivusto (useilla kielillä) * Mitä esperanto on? – EAF:n sivusto * Esperanto: Frequently Asked Questions ==Aiheesta muualla== ===Tietoa=== Esperanto.net – monikielinen tietosivusto esperantosta Ethnologuen raportti esperantosta Elokuvat – Lista kaikista esperantonkielisistä elokuvista iMDB:ssä ===Järjestöt=== Universala Esperanto-Asocio (UEA) – Esperanton maailmanliitto Tutmonda Esperantista Junulara Organizo (TEJO) – Kansainvälinen Esperanton Nuorisoliitto Esperanto- Asocio de Finnlando (EAF) – Suomen Esperantoliitto ry Finnlanda Esperantista Junulara Organizo (FEJO) – Suomen Nuorten Esperantoliitto ry ===Opiskelu=== lernu! – tietoa esperantosta, historiaa, kirjasto, kursseja, harjoituksia, sanakirjoja, uutisia, pelejä, käyttäjiä, foorumi, chat, viestijärjestelmä, ym. suomeksi ja kymmenillä muilla kielillä. Marko Rauhamaan kurssi DuoLingo – verkkokurssit englantia, espanjaa ja portugalia puhuville * Esperanto in 12 days – kurssi useilla kielillä Zagreba-metodin mukaan * Suomen Esperantoliiton linkit – paljon linkkejä esperantoa opiskeleville Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko – esperanton kielioppi kokonaisuudessaan Stano Marček (suomeksi toim. Tuomo Grundström): Esperanto mutkattomasti (ISBN 978-80-89312-14-6) Forsman, Lars: Egaleco kaj paco per Esperanto (ISBN 952-9829-01-9) Wells, J. C. : Jen nia mondo (ISBN 951-99843-5-6) ===Palveluja esperantoksi=== Vikivortaro – Wikisanakirja esperantoksi Pasporta Servo – kansainvälinen vieraanvaraisuusverkosto esperantisteille Radio Arkivo – radiolähetyksiä ympäri maailmaa esperantoksi ===Kritiikkiä=== Is Esperanto's Vocabulary Bloated? * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Esperanto
201	Eurovision laulukilpailu 2003 järjestettiin Latvian Riiassa 24. toukokuuta. Kilpailun juonsivat kaksi Latvian aiempaa euroviisuedustajaa, Marija Naumova ja Renārs Kaupers. Kilpailun voitti Turkin edustaja Sertab Erener kappaleellaan "Everyway That I Can". Vuoden 2003 Euroviisuissa suurimman kansainvälisen huomion keräsi kuitenkin Venäjän edustaja, kansainvälisesti menestynyt tyttöduo t.A.T.u., joka markkinoi itseään lesboina. Jäsenet Julija Volkova ja Lena Katina paljastivat suunnittelevansa esiintymistä alasti ja suutelua, jotta he voittaisivat kilpailut, mutta järjestäjät uhkasivat heitä diskaamisella, minkä vuoksi he joutuivat esiintymään vaatteet päällä. He kuitenkin väittivät harrastaneensa seksiä lavan takana. Yhtye sijoittui kolmanneksi ja Venäjä syytti kilpailun järjestäjiä virheellisestä ääntenlaskennasta. Myöhemmin t.A.T.u. kertoi lesboutensa olleen pelkkä markkinakikka, mutta he toisaalta kommentoivat kilpailujen olevan tarkoitettu pelkille aloittelijoille. Suomi, Makedonia, Sveitsi, Liettua ja Tanska jättivät kisan väliin edellisvuoden huonoista sijoista johtuen. Kilpailu käytiin viimeistä kertaa yhtenä iltana. Seuraavana vuonna siiryttiin kilpailuun haluavien maiden yhä lisääntyessä kaksiosaiseen kilpailuformaattiin. == Osallistujat == Sija Numero Maa Artisti(t) Kappale Suomennos Pisteet 8\. 01 Birgitta Haukdal "Open Your Heart" "Avaa sydämesi" 81 6\. 02 Alf Poier "Weil der Mensch zählt" "Ihminen on kaikkien asioiden mitta" 101 11\. 03 Mickey Harte "We've Got The World" "Meillä on maailma" 53 1\. 04 Sertab Erener "Everyway That I Can" "Kaikin tavoin, kuin voin" 167 25\. 05 Lynn Chircop "To Dream Again" "Unelmoida uudelleen" 4 16\. 06 Mija Martina "Ne brini" "Älä huoli" 27 22\. 07 Rita Guerra "Deixa-me sonhar (só mais uma vez)" "Anna minun uneksia" 13 15\. 08 Claudia Beni "Više nisam tvoja" "En ole enää sinun" 29 20\. 09 Stelios Konstantas "Feeling Alive" "Tunnen olevani elossa" 15 11\. 10 Lou "Let's Get Happy" "Tullaan onnellisiksi" 53 3\. 11 t.A.T.u. "Ne ver, ne boisja" "Älä usko, älä pelkää" 164 8\. 12 Beth "Dime" "Kerro minulle" 81 19\. 13 Lior Narkis "Words of Love" "Rakkauden sanat" 17 13\. 14 Esther Hart "One More Night" "Vielä yksi yö" 45 26\. 15 Jemini "Cry Baby" "Itke, beibi" 0 14\. 16 Oleksandr "Hasta la vista" "Näkemiin" 30 17\. 17 Mando "Never Let You Go" "En koskaan päästä sinua" 25 4\. 18 Jostein Hasselgård "I’m Not Afraid To Move On" "En pelkää mennä eteenpäin" 123 18\. 19 Louisa Baileche "Monts et merveilles" "Vuoret ja ihmeet" 19 7\. 20 Ich Troje "Keine Grenzen - Żadnych Granic" "Ei rajoja" 90 24\. 21 F.L.Y. "Hello From Mars" "Terveisiä Marsista" 5 2\. 22 Urban Trad "Sanomi" 165 21\. 23 Ruffus "Eighties Coming Back" "80-luku tulee takaisin" 14 10\. 24 Nicola "Don't Break My Heart" "Älä riko sydäntäni" 73 5\. 25 Fame "Give Me Your Love" "Anna minulle rakkautesi" 107 23\. 26 Karmen "Nanana" 7 ==Äänestyskoostumus== Jokainen maa antoi kymmenelle mielestään parhaalle kappaleelle pisteet 12, 10, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1. Tuolloiset säännöt määräsivät, että mikäli maan puhelinverkko kattaa väestöstä yli 80 prosenttia, tulee pisteet päättää puhelinäänestyksellä. Tämän säännön nojalla ainoastaan Venäjä sai käyttää raatia pisteidensä antamiseen. Lisäksi Irlannissa ja Bosnia-Hertsegovinassa puhelinäänestys epäonnistui, ja niiden kahden maan pisteet otettiin vararaadilta. ==Pistetaulukko== Tummanvihreällä on merkitty kilpailun voittaja Turkki. Se on myös lihavoitu sekä kilpailun muu kärkikymmenikkö (pois lukien 4 suurta rahoittajamaata) kursivoitu, koska ne pääsivät ensi vuonna automaattisesti finaaliin. Euroviisujen neljä suurinta rahoittajamaata on merkitty vaaleanvihreällä. Eurovision laulukilpailu 2003 Pisteet Maa 1. Turkki 167 3 12 0 -- 4 12 8 10 8 10 0 3 7 12 7 2 7 10 10 2 0 12 0 10 8 10 2\. Belgia 165 7 4 10 7 0 10 6 0 3 6 3 12 8 10 5 10 8 3 12 12 10 -- 8 8 0 3 3\. Venäjä 164 4 8 0 10 1 3 4 12 10 8 -- 6 10 1 0 12 10 2 7 4 12 7 12 7 2 12 4\. Norja 123 12 2 12 0 6 0 5 0 0 7 4 0 3 7 6 7 0 -- 3 6 7 6 10 3 12 5 5\. Ruotsi 107 5 3 0 0 8 1 3 2 1 3 0 7 5 3 10 5 0 7 2 7 6 4 7 12 -- 6 6\. Itävalta 101 10 -- 0 6 0 5 10 5 4 2 0 8 0 8 8 0 2 8 0 0 4 2 6 0 6 7 7\. Puola 90 0 10 0 0 10 0 0 0 0 12 0 5 0 4 2 8 6 4 5 -- 8 5 4 4 3 0 8\. Islanti 81 -- 0 7 8 12 0 0 6 5 1 0 0 0 6 0 4 0 12 1 1 3 3 1 0 7 4 8\. Espanja 81 6 0 0 2 0 0 12 7 6 0 6 -- 12 5 0 0 5 0 0 0 0 10 0 5 4 1 10\. Romania 73 0 6 0 1 0 7 0 1 2 4 12 10 6 0 0 6 4 1 4 8 0 0 0 -- 0 0 11\. Irlanti 53 2 0 -- 5 5 0 7 4 7 0 0 0 0 0 12 1 0 6 0 0 1 1 0 0 1 2 11\. Saksa 53 8 1 4 0 3 0 0 0 0 -- 7 4 0 2 4 0 0 0 0 5 2 0 2 1 10 0 13\. Alankomaat 45 0 0 5 0 7 2 0 0 0 0 10 0 2 -- 1 0 0 5 0 0 0 8 0 0 5 0 14\. Ukraina 30 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 8 0 4 0 0 -- 0 0 0 10 5 0 3 0 0 0 15\. Kroatia 29 0 5 6 3 0 6 0 -- 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 8 16\. Bosnia-Hertsegovina 27 0 7 0 12 0 -- 0 8 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 17\. Kreikka 25 0 0 1 4 0 0 0 0 12 5 1 0 0 0 0 0 -- 0 0 0 0 0 0 2 0 0 18\. Ranska 19 0 0 0 0 0 8 2 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 -- 3 0 0 0 6 0 0 19\. Israel 17 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 5 1 -- 0 0 0 3 0 8 0 0 0 0 0 0 0 20\. Kypros 15 0 0 0 0 2 0 0 0 -- 0 0 0 1 0 0 0 12 0 0 0 0 0 0 0 0 0 21\. Viro 14 1 0 8 0 0 0 0 0 0 0 2 0 0 0 3 0 0 0 0 0 0 0 -- 0 0 0 22\. Portugali 13 0 0 2 0 0 0 -- 0 0 0 0 2 0 0 0 3 0 0 6 0 0 0 0 0 0 0 23\. Slovenia 7 0 0 0 0 0 4 0 3 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 -- 24\. Latvia 5 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 -- 0 5 0 0 0 25\. Malta 4 0 0 3 0 -- 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 26\. Iso-Britannia 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 -- 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 == Lähteet == == Aiheesta muualla == * *	Eurovision laulukilpailu 2003
202	Elokuu on gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa vuoden kahdeksas kuukausi. Suomessa se käsitetään kesän viimeiseksi kuukaudeksi. Suomenkielisen nimensä elokuu on saanut elonkorjuusta eli viljan keräämisestä pelloilta. Elokuussa on 31 päivää. Elokuuta ennen tulee heinäkuu ja syyskuu tulee elokuun jälkeen. == Elokuun nimi latinassa == Elokuu sai latinankielisen nimensä Augustus Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen mukaan. Ennen muutosta kuukauden nimi oli Sextilis, joka viittasi siihen, että se oli ollut vuoden kuudes kuukausi, ennen kuin Julius Caesar siirsi vuodenvaihteen maaliskuun alusta tammikuun alkuun. On väitetty, että aikaisemmin elokuu olisi ollut 30- ja helmikuu 29-päiväinen (karkausvuonna 30-päiväinen) ja elokuu olisi pidennetty 31- ja helmikuu samalla lyhennetty 28-päiväiseksi (karkausvuonna 29-päiväiseksi), koska ajateltiin, että Augustuksen mukaan nimetyssä kuukaudessa pitää olla yhtä monta päivää kuin Julius Caesarin mukaan nimetyssä kuukaudessa heinäkuussa (latinaksi julius).Otavan iso tietosanakirja, Uusi pikkujättiläinen Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. == Elokuu Suomessa == === Keskilämpötila === Elokuun keskilämpötilat vaihtelevat eri puolella Suomea. Vantaalla elokuun keskilämpötila on noin +16 °C, Lahdessa noin +15 °C, Tampereella noin +15 °C, Kuopiossa noin +14 °C, Oulussa noin +13,5 °C ja Sodankylässä noin +10 °C.http://www.gaisma.com/en/dir/fi-country.html Elokuu on vuoden toiseksi lämpimin kuukausi heinäkuun jälkeen. Heinä–elokuun vaihde on Suomessa vuoden lämpimintä aikaa, mutta helteen todennäköisyys vähenee hieman kuun loppua kohti. Toisinaan koetaan kuitenkin hellelukemia elokuun lopullakin, mikäli kaakosta virtaa kuumaa ja kosteaa ilmamassaa. Näin kävi muun muassa vuosina 2005, 2011 ja 2018, jolloin hellelukemia mitattiin vielä elokuun lopussa muutaman päivän ajanhttp://ilmatieteenlaitos.fi/kesa-2005http://ilmatieteenlaitos.fi/kesa-2011. Pohjois-Suomessa taas lämpötilat ovat noin 15–20 °C:ssa. Elokuun alku on Suomessa vielä hyvin lämmintä, helteitä esiintyy yleisesti. Esimerkiksi Etelä- Suomessa elokuun ensimmäisellä puoliskolla tyypillinen päivälämpötila vaihtelee 19 ja 25 °C:n välillä ja kuun lopulla 16 ja 23 °C:n välillä. === Sademäärät === Elokuun alussa sademäärät ovat koko Suomessa huipussaan, mutta myöhemmin syksyllä syys–lokakuussa päästään yleisesti lähes samaan. Myöhemmin syksyllä sateet tosin ovat pitkäkestoisempia kuin elokuussa, ja taivas jatkuvasti pilvien peitossa. Elokuun alkupuolella runsaimmat sateet ovat tavallisimmin konvektiivisia kuurosateita, samaan tapaan kuin heinäkuullakin, mutta jo kuun lopulla enimmäkseen pitkäkestoisia matalapaineiden tuomia sateita. Elokuu on parasta marjastusaikaa. Ensimmäiset kantarellit ilmaantuvat metsiin elokuun alussa, tattien ja rouskujen aika alkaa vasta kuun lopulla. Päivätkin alkavat jo selvästi lyhetä, vaikka ne ovat vielä melko pitkiä, ja Lapissa on valoisaa öisinkin, mutta ei enää yöttömiä öitä. Etelä-Suomessa on jo selvästi pimeät, tosin lämpimät yöt. == Muuta == Elokuu oli pitkään ainoa kuukausi, jossa ei Suomen almanakassa ollut yhtään hengellistä eikä maallista merkkipäivää, kunnes elokuun viimeisestä lauantaista tuli almanakassa Suomen luonnon päivä. Koululaisten kesäloma päättyy Suomessa elokuun puolivälin tienoilla. == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Elokuu
203	Eno on entinen Suomen kunta Pohjois-Karjalassa Pielisjoen varrella. Eno yhdistyi Joensuun ja Pyhäselän kanssa vuoden 2009 alussa muodostaen uuden Joensuun kaupungin, jossa on noin 76 000 asukasta. Nimi Eno tulee karjalan kielen sanasta eno, joka tarkoittaa joen keskikohtaa, jossa vesi virtaa voimakkaimmin. Enossa on kaksi taajamaa, 2 182 asukkaan Enon kirkonkylä ja 1 375 asukkaan teollisuuskeskus Uimaharju. Koko kunnan väkiluku oli vuoden 2008 lopussa 6 508. Enon kirkonkylästä Joensuun keskustaan on matkaa 36 kilometriä. Enon kirkonkylästä käytettiin aiemmin nimeä Kaltimo. Postitoimipaikan ja rautatieaseman nimet muutettiin Enoksi vuonna 1973. == Historia == Enon alueelta on löydetty esihistoriallisia ja kivikautisia asuinpaikkoja,Björn 1991, s. 83–85 mutta varhaisimmat muistiin merkityt tiedot asutuksesta ovat vuodelta 1500, Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirjasta.Björn 1991, s. 111–114 Tuolloin asutusta oli Enonkylän, Kuusjärven, Luhtapohjan, Löytöjärven, Nesterinsaaren (nykyisen Enon kirkonkylän alue) ja Revonkylän kylissä. Monet kylät autioituivat, mutta asutus palasi niihin vuosien 1656–1658 ruptuurisodan jälkeen. Lauri Nuutisen vuonna 1743 tekemä Suomen ensimmäinen tunnettu järvenlasku, joka kuivatti Sarvingissa sijainneen Alimmaisen Sarvinginjärven, on esimerkki maanviljelystä edistämään tarkoitetuista keinoista 1700-luvulla. Eno kuului vuoteen 1858 saakka laajaan Ilomantsin pitäjään, ja Enonkylä oli sen pohjoisosien keskus. Vuonna 1856 Eno erotettiin keisarin päätöksellä Ilomantsin käräjäkunnasta ja muodostettiin uusi Enon käräjäkunta. Seurakunnallinen ero Ilomantsista toteutui vuonna 1857, jolloin Enon kappelista muodostettiin itsenäinen kirkkoherrakunta senaatin päätöksellä.Björn 1991, s. 590–591 Kuntahallinnon perustaminen oli hidasta, mutta viimein vuonna 1871 perustettiin "kuntahallitus" kuvernöörin päätöksellä. Kunnanvaltuuston perustamistakin yritettiin vuosina 1909–1913, mutta yritykset kaatuivat äänestyksissä.Björn 1994, s. 146–148 Enon ensimmäiset kunnallisvaalit pidettiin 15.–16. heinäkuuta 1918 ja kunnanvaltuusto kokoontui ensimmäisen kerran 24. elokuuta samana vuonna. Tuolloin äänioikeutettuja oli 3 693, mutta äänestysprosentti oli vain 5,6. Oikeistolaiset saivat 18:sta valtuustopaikasta 15. Vuonna 1920 äänestysprosentti oli jo 40 ja SDP:stä tuli suurin puolue yli 65 prosentin ääniosuudella. Vuoteen 1925 asti vaaleja järjestettiin vuosittain, kulloinkin vaihtui kolmasosa valtuustosta. 1930-luvulla Lapuan liike näkyi myös Enossa. Vuonna 1930 kunnanvaltuuston puheenjohtajaa Emil Sutista uhkailtiin ja vuonna 1935 Luhtapohjan työväenyhdistyksen talo yritettiin räjäyttää. 1930-luvulla poliittinen rikkonaisuus näkyi myös siinä, että suuret puolueet menettivät kannatustaan pienemmille ryhmittymille.Björn 1994, s. 263–277 Ensimmäinen kunnantalo, kunnantupa rakennettiin vuosina 1897–1899. Uutta kunnantaloa ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 1918. Vanhasta lastenkodista kunnostettiin kuitenkin kunnantalo 1920-luvulla. Kunnantalossa istuttiin käräjät ja pidettiin kutsunnat.Björn 1994, s. 351 Vuonna 1944 valtuustoon toimitettiin luonnos uudesta kunnantalosta, mutta sitä pidettiin liian pienenä. Lopulta vuonna 1955 uuden palolaitoksen yhteyteen rakennettu kunnantalo vihittiin käyttöön.Björn 1994, s. 462–463 Enossa toimi Suomen pienin kunnallinen liikennelaitos. Se syntyi vuonna 1953 koululaisten kuljetustarpeesta, mutta lakkautettiin kesäkuussa 2005 kannattamattomana. Enoon sijoitettiin viime sotien jälkeen Pälkjärven siirtoväkeä. === Kuntaliitos === Enon kunnanvaltuusto päätti 29. tammikuuta 2007 osallistua Joensuun seudun kuntaliitosselvitykseen. 27\. elokuuta 2007 valtuusto hyväksyi yksimielisesti Joensuun kaupungin sekä Enon, Kontiolahden, Polvijärven ja Pyhäselän kuntien yhdistymisselvityksen loppuraportin ja päätti jatkaa kuntaliitosselvitystä toiseen vaiheeseen. Toinen vaihe alkoi 7. syyskuuta 2007, ja sinne jatkoivat Joensuun kaupunki sekä Enon ja Pyhäselän kunnat, Kontiolahden ja Polvijärven kuntien jättäytyessä pois. Kuntaliitoshankkeen selvitystoimikunta hyväksyi 18.10.2007 toiseen vaiheeseen jatkaneiden kuntien hallinnon ja palvelujen järjestämissopimuksen sekä järjestämissuunnitelman kuntien käsiteltäväksi. 17\. joulukuuta 2007 Enon kunnanvaltuusto päätti yksimielisesti yhdistyä Joensuun ja Pyhäselän kanssa muodostaen uuden Joensuun kaupungin, jossa on noin 72 000 asukasta. Kuntaliitos astui voimaan vuoden 2009 alusta. == Väestö == === Väkiluvun kehitys === Ensimmäiset tiedot Enon väkiluvusta löytyvät Ilomantsin seurakunnan kirkonkirjoista, joita kirkkoherrat määrättiin pitämään jo 1600-luvulla. Enon kappelin kirkonkirjat alkavat vuodesta 1797, mutta vuosilta 1781–1794 on säilynyt kappelin matkapäiväkirja, johon on merkitty kastetut, kuolleet ja vihityt. Vuosisadan vaihteessa enolaisia oli 1 580\. Vuonna 1860 enolaisia oli jo 3 927.Björn 1991, s. 147–154 Vuonna 1867 Enossa oli 4 111 asukasta, mutta seuraavan vuoden nälänhätä ja taudit laskivat väkilukua 690 hengellä yhdessä vuodessa. Nälkävuotta edeltänyt väkimäärä saavutettiin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1876 Enossa oli 4 186 asukasta. Väkiluku kasvoi 1920-luvun lopulle asti. Vuonna 1889 Enossa oli 5 055 asukasta, ja vuonna 1903 jo 6 073 asukasta. Vuonna 1920 Enossa oli 7 503 asukasta.Björn 1994, s. 25 1930-luvulla Enon väkiluku pysyi lähes muuttumattomana. Talvisodan jälkeen vuonna 1940 Enon väkiluku oli 9 514, josta karjalaista siirtoväkeä oli 446 henkeä. Karjalaisten palattua kotiseudulleen väkiluku laski 9 293 henkeen vuonna 1944, kunnes lähti Jatkosodan jälkeen jälleen nousuun, sekä Enoon asutettujen karjalaisten että voimakkaan syntyvyyden takia. Kymmenentuhannen asukkaan raja rikkoutui vuonna 1946 (10 286 asukasta) ja yhdentoistatuhannen asukkaan raja vuonna 1951 (11 234). Enimmillään kunnan väkiluku oli vuonna 1958, jolloin kunnassa oli 12 043 asukasta.Björn 1994, s. 239–240 Muuttoliike ja vähentynyt syntyvyys käänsivät väkiluvun laskuun. Vuonna 1960 Enossa oli 11 422 asukasta, ja vuonna 1968 enää 10 868 asukasta. Vuonna 1980 kunnassa oli 8 754 asukasta. Vuonna 1990 asukkaita oli 7 689, ja vuosituhannen vaihteessa 7 116. Enon yhdistyessä Joensuuhun sen väkiluku oli 6 508. === Työttömyys === Vuonna 1990 työttömien osuus työvoimasta oli Enossa 9,4 %. 1990-luvun alun laman jälkeen vuonna 1995 Enon työttömyysaste oli peräti 28,3 %, mikä oli Pohjois-Karjalan suurin työttömyysaste. Sen jälkeen työttömyysaste pääasiassa laski, vuonna 2000 se oli 24,1 %, vuonna 2005 20,2 % ja vuonna 2006 enää 17,5 %. Enon työttömyysaste oli koko vertailujaksolla suurempi kuin Pohjois-Karjalassa keskimäärin. == Elinkeinoelämä == 1800-luvulla elanto saatiin useimmin kaskiviljelystä. 1870-luvulta alkaen kaskenpolttoa pyrittiin rajoittamaan ja vähitellen siirryttiin rehunviljelyyn ja enenevissä määrin myös karjanhoitoon. Kalastus on Enossa ollut merkittävämpi elannonlähde kuin metsästys.Björn 1994, s. 37, 64 Teollisuuden tulo Enoon perustui Pielisjoen koskiin ja hyviin uittoreitteihin. Aluksi kukin metsäyhtiö uitti omat puunsa ja rakensi omat uittolaitteistonsa. Vuonna 1873 annettiin asetus metsätuotteiden lauttaamisesta (uitosta) ja Pielisjoen lauttaussääntö vahvistettiin vuonna 1880. Uittomäärät kasvoivat ja Pielisjoen lisäksi myös mm. siihen laskeva Koitajoki oli tärkeä uittoväylä. Koitajoen suulle Rahkeenniemeen rakennettiin vuonna 1911 kaksiaukkoinen erottelu. Rahkeen erottelua laajennettiin ja uusittiin useita kertoja, viimeisimmän kerran vuosina 1946–1947, kunnes lopulta Pamilon väylän valmistuminen teki sen tarpeettomaksi.Björn 1994, s. 73–86 Vuonna 1897 perustettiin Kaltimon Puuhiomo Osakeyhtiö ja rakennettiin pahvitehdas Keski-Kaltimon alapuolelle, nykyisen Kanavarannan kohdalle.Björn 1994, s. 87–93 Vuonna 1916 Kaltimon Puuhiomo myytiin Kaukaalle ja myöhemmin se fuusioitiin Kaukaaseen. Vuonna 1952 yhtiö päätti rakentaa Kaltimon voimalaitoksen ja räjäyttää tehtaan. Pielisjoen rannalla on sijainnut myös lukuisia sahoja.Björn 1994, s. 311–333 Nykyään teollisuus on keskittynyt Uimaharjuun. Enon suurimmat yksityiset työllistäjät olivat Stora Enson Enocellin sellutehdas ja tehtaan yhteydessä toimiva Uimaharjun saha. Vuonna 2004 Enon 2 182 työllistetystä työntekijästä 8,9 % työskenteli alkutuotannossa, 37,6 % jalostuksessa ja 51,6 % palveluissa. ==Koulutus ja kulttuuri== Enon koulu on Enon kirkonkylällä toimiva alakoulu, jossa annetaan myös esikouluopetusta. Koulun pihapiirissä sijaitsee Enon kirjasto. Näistä noin 15 kilometriä koilliseen sijaitsevassa Uimaharjun taajamassa toimii luokka-asteiden 0-9 yhtenäiskoulu Uimaharjun koulu ja Uimaharjun kirjasto. Lisäksi Enon kirkonkylän länsipuolella Louhiojan kylässä toimii Louhiojan koulu (alakoulu). ===Ruokakulttuuri=== Enon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sirveli eli sianlihakastike, sulakkavoileipä ja kokkelimaito. == Urheilu == Enossa toimii vuonna 1945 perustettu Enon Kisa-Pojat, jonka lajeina ovat ampumahiihto, hiihto, kuntoliikunta, suunnistus ja yleisurheilu, sekä vuonna 1975 perustettu Eno Jets, joka on lähinnä jääkiekkoon keskittynyt urheiluseuraEno Jets, Seura; enojets.com. == Nähtävyydet == === Luonnonnähtävyyksiä === * Ahveninen on tunnettu kauniista maisemistaan ja hiekkarannoistaan. Ahvenisella ei ole varsinaista leirintäaluetta, mutta sen rannat ovat suosittuja leiriytymispaikkoja. Ahvenisen maisemia voi ihailla Ahvenisen sillalta. * Helvetinportti on kalliojyrkänne, josta aukeaa näkymä suolammelle. Polku kulkee kalliolla seuraten alhaalla olevaa puroa, jonka toisella puolellakin kalliot nousevat paikoitellen lähes kohtisuoraan ylös. * Herajoen ja Herajärven alue on Kolin kansallispuistoon kuuluvaa Enon puoleista aluetta. Kolin kansallispuisto on Natura 2000 -kohde. * Kalliolammen metsä on valtakunnallisesti merkittävä vanhojen metsien alue, jossa on laajoja boreaalisen luonnonmetsän alueita sekä lähteitä ja lähdesoita. Kalliolammen metsä on Natura 2000 -kohde. * Kolvananuuro on maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti erittäin arvokas rotkolaakso. Alueella on monia eri suojeluohjelmiin kuuluvia osia ja se on myös geologisesti mielenkiintoinen. Kolvananuuro on Natura 2000 -kohde. * Enon alueella kulkee myös luonto- ja retkipolkuja, kuten Karjalan kierros, Ala-Koitajoen erä- ja retkeilyreitti, Kolvananuuron luontopolku sekä Kolinpolku. === Historiallisia nähtävyyksiä === * Enon kirkko on vuosina 1816–1818 rakennettu puukirkko. * Rahkeen ja Kaltimonjärven lentoturmien muistomerkit ovat paikoilla, joille pommikoneet DN-53 ja DN-65 putosivat 19.2.1943. * Törnin–Männistön asekätkö on mielenkiintoinen pohjoiskarjalainen matkailunähtävyys Suomen sotahistoriasta kiinnostuneille. Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni ja hänen komppaniansa asealiupseeri, alikersantti Arvo Männistö rakensivat kätkön kalliohalkeamaan vuonna 1944. Kuuluisin kätkössä ollut esine on presidentti Mauno Koiviston käyttämä pikakivääri. * Uimaharjun rautatieasema on Museoviraston suojeluohjelmassa. Rautatieaseman seutu ja sitä ympäröivä puisto edustavat ainutlaatuista julkista arkkitehtuuria. * Vornan maantien rakennuttivat venäläiset pikkuvihan aikana 1741–1743. Tien varrella sodittiin Suomen sodan yhteydessä vuonna 1808 ja se liittyy maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti vahvistettuun suojelualueeseen. Vornan tie hyväksyttiin museotieksi vuonna 1982. * Kaltimon pahvitehtaan (1897–1953) tehdasperinnepolku sijaitsee entisen pahvitehtaan ympäristössä, Enon rautatieaseman lähellä. Itse tehtaasta on jäljellä enää rapistuva verstasrakennus. Polku syntyi Enon kansalaisopiston tehdasperinnepiirissä, ja polku valmistui 1990-luvun alussa. == Kylät == Kahden päätaajaman, Enon kirkonkylän ja Uimaharjun, lisäksi Enossa on useita kyliä. Suurimpia näistä ovat Louhiojan ja Ukkolan kylät. Kyläyhdistykset toimivat seuraavilla kylillä: Ahveninen, Karhunsalo, Kuisma-Majoinvaara, Louhioja, Luhtapohja-Palovaara, Paukkaja, Revonkylä, Sarvinki-Pirttivaara, Siikavaara-Savivaara-Pahkavaara ja Ukkola. == Uraanivaltaukset == Enon Paukkajavaarassa on toiminut pieni uraanikaivos, jossa tehtiin koelouhintaa. Toiminta päättyi sittemmin kannattamattomana. Enon alueella saattaa kuitenkin olla uraaniesiintymiä, jotka riittäisivät kannattavaan uraanin tuotantoon. Viime aikoina alueella on tehty uraanin etsintää. Kauppa- ja teollisuusministeriö teki päätöksen uraanivaltauksesta Enon ja Kontiolahden rajalle 10.10.2006. Päätös antaa ranskalaiselle Cogema-yhtiölle (Compagnic Générale des Matières Nucléaires, nykyisin Areva) oikeuden uraanin ja muiden malmien etsintään. Päätös ei oikeuta koelouhintaan tai koerikastukseen. Valtaus on voimassa 5 vuotta. Yhtiö sai Enossa ja Kontiolahdella valtausoikeudet 18 alueeseen. Niiden kokonaispinta-ala on noin 1 500 hehtaaria. Valtausalueilta etsitään uraania ja toriumia. == Ystävyyskunnat == Enon ystävyyskunta Ruotsissa oli Kinda. Kinda sijaitsee eteläisessä Itä-Götlannissa ja siellä on noin 10 000 asukasta. Ystävyyskuntatoiminta alkoi 1940-luvulla kummikuntatoiminnasta. Kinda avusti Enoa rahallisesti Kaltimon terveystalon rakentamisessa. Lähin kaupunki Kindasta on Linköping, joka on Joensuun ystävyyskaupunki. == Lähteet == * * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Joensuun kaupunki: Eno * Pohjois- Karjalan ympäristökeskus: Kalliolammen metsä * Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas: Enon alueella kulkevat vaellusreitit * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Eno
204	Eurooppa on maanosa pohjoisella pallonpuoliskolla Euraasian mantereen läntisessä viidenneksessä. Sitä rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasusvuoret ja Mustameri kaakossa sekä Välimeri etelässä. Pinta-alaltaan (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, joten se on asukasluvultaan kolmanneksi suurin maanosa Aasian ja Afrikan jälkeen. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan Euroopassa on 44 valtiota. Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europesta, jonka härän hahmon ottanut Zeus sieppasi. Toisen teorian mukaan nimi tulee foinikialaisten auringonlaskua merkitsevästä sanasta ereb.Europe MSN Encarta Encyclopedia == Euroopan määritelmä == Usein Euroopalle piirretään useita erilaisia rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri Eurooppaa, jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta. Keskiajalla Don-jokea pidettiin yleisesti Euroopan itärajana.Iso tietosanakirja, 3. osa (Edom-Gotthielf), art. Eurooppa, Otava 1933 Ural- vuoristoa on pidetty maanosien rajana 1500-luvulta lähtien, jolloin se oli myös Venäjän itärajana. Käsitykset siitä, missä kohdassa Euroopan kaakkoisraja kulkee Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä, ovat myöhemminkin olleet vakiintumattomia ja vaihdelleet myös poliittisista syistä. Nykyisin rajan katsotaan tässä kohdassa tavallisimmin kulkevan Kaukasus-vuoristossa Venäjän etelärajan kohdalla tai lähellä sitä, jolloin Georgia, Armenia ja Azerbaidžan luetaan Aasiaan kuuluviksi. Kun viimeksi mainitut kuuluivat vielä Neuvostoliittoon, ne luettiin kuitenkin toisinaan Eurooppaan kuuluviksi ja maanosien rajan katsottiin kulkevan Neuvostoliiton silloista etelärajaa Kaspianmereen saakka. Toisinaan kuitenkin Kaukasiaa on kokonaisuudessaan pidetty Aasiaan kuuluvana ja maanosien rajan katsottu kulkevan Asovanmeren perukasta Volgan suulle.Otavan Suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid-Harvey), art. Eurooppa, Otava 1977, ISBN 951-1-04170-3 Kaikki nykyisen maantieteellisen määritelmän mukaiset Euroopan maat ovat Valko-Venäjää ja Vatikaanivaltiota lukuun ottamatta jäseninä laajassa Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestössä, Euroopan neuvostossa, johon kuuluvat myös tavallisesti Aasian puolelle luetut Georgia, Armenia ja Azerbaidžan. Nykyään termiä ”Eurooppa” käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita.Eurooppanaisia ja Eurooppa-ongelmia Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2005 Tällä hetkellä liitossa on 27 maata (joista Kypros kuuluu maantieteellisesti Aasiaan). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä, ja useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut tulevaisuudessa. Talouspoliittisena käsitteenä Euroopalla voidaan tarkoittaa myös Euroopan talousaluetta, johon kuuluvat EU-maiden lisäksi Norja, Islanti, ja Liechtenstein. == Historia == Euroopan kulttuuriperintö pohjautuu etenkin antiikin Kreikkaan, Rooman valtakuntaan ja Lähi-idästä tulleeseen kristinuskoon. Antiikin Kreikan historia ajoittui noin vuodesta 700 eaa. vuoteen 27 eaa., jolloin se liitettiin Rooman valtakuntaan. Rooman valtakunta alkoi kehittyä jo 753 eaa., mutta sen suurimman kukoistuksen aika ajoittuu keisariajan alkuun 100-luvulle jaa. Laajimmillaan Rooman valtakunta oli vuonna 117. Rooman valtakunnan murentuessa Euroopassa alkoi kansainvaellusten aika. Varhaisten aikojen perimätieto säilyi kuitenkin luostareissa. 700-luvulta alkaen arabipaimentolaiset valloittivat Euroopan itä- ja eteläosia. Vuonna 800 Rooman keisariksi kruunattu Kaarle Suuri hallitsi laajoja alueita Länsi- ja Keski-Euroopasta. Häntä on kutsuttu "Euroopan isäksi". Hänen valtakuntansa hajoamisen jälkeen perustettiin Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta. Keskiajalla feodaaliyhteiskunnan malli levisi Ranskasta muualle Eurooppaan. Britanniassa aateliston ja kuninkaan kiista vallanjaosta johti Magna Cartan kirjoittamiseen ja parlamentin perustamiseen. Paavin valta kasvoi, Euroopasta lähdettiin ristiretkille ja inkvisitio vastusti harhaoppisia. Taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murrosaika, renessanssi, aloitti uuden ajan 1400-luvulla. 1400-luvulta lähtien eurooppalaiset valtakunnat, erityisesti Espanja (aiemmin Kastilia), Portugali sekä myöhemmin Alankomaat, Ranska ja Britannia (aiemmin Englanti) rakensivat suuria kolonialistisia imperiumeja Afrikkaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 1700-luvun lopulla ja kiihdytti osaltaan raaka-aineiden ja markkina-alueiden kysyntää. Maaseudun ja tehtaiden teollistumisen myötä väkeä alkoi muuttaa työn perässä kaupunkeihin. Kaupungit olivat hyvin tiheään asuttuja, ja tappavat kulkutaudit olivat yleisiä suurkaupungeissa. Lisäksi tehtaissa useimmat joutuivat työskentelemään pölyn ja noen seassa. Sivistystä, järjenmukaisuutta ja yksilönvapautta kannattanut valistusliike sai laajaa suosiota 1700-luvulla. Nykyaikaisen demokratian katsotaan saaneen alkunsa Ranskan suuresta vallankumouksesta, joka tapahtui 1700-luvun lopulla. Valta- asema alkoi vähitellen siirtyä yksinvaltaisilta monarkeilta porvaristolle. 1800-luvun alussa Ranskan ensimmäinen konsuli Napoleon I pyrki saamaan koko Euroopan yhdeksi valtioksi valloittamalla naapurimaitaan. 1800-luvulla nationalismi nousi merkittävään asemaan ja työväenliike levisi Britanniasta yli Euroopan. Nämä johtivat paikoin jopa sisällissotiin. Monet valtiot itsenäistyivät ja toisaalta jotkin pienet ruhtinaskunnat yhdistyivät suuremmiksi kansallisvaltioksi. Erityisesti köyhinä ja vaikeina aikoina Euroopasta virtasi siirtolaisia erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Hyvinvoinnin kasvaessa 1900-luvulla kilpailu voimavaroista ja siirtomaaherruudesta johti aseellisiin yhteenottoihin, joista suurimmat olivat ensimmäinen maailmansota 1914–1918 ja toinen maailmansota 1939–1945. Ensimmäinen maailmansota johti Euroopassa talouden romahtamiseen ja epäoikeudenmukaiseen Versailles'n rauhansopimukseen, ja useissa maissa, kuten Saksassa ja Italiassa, diktaattorit nousivat uudelleen valtaan. Nämä johtivat lopulta toiseen maailmansotaan, joka oli kaikkien aikojen tuhoisin ja vaikutusvaltaisin sota. Merkittävä vaihe Euroopan historiassa on myös toisen maailmansodan jälkeen vallinnut poliittinen tila. Kylmän sodan aikana ns. rautaesirippu jakoi Euroopan kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: sosialistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Etenkin kapitalistisissa maissa talouskasvu ja demokratian kehitys on ollut nopeaa. 1990-luvun alussa niin Neuvostoliitto kuin itäblokki hajosivat. Samalla Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät. Euroopan unioni sai nykyisen muotonsa 1990-luvulla, mutta Balkanin alueella tapahtui samalla Jugoslavian hajoamissotia. Toisaalta samaan aikaan myös monet entisen itäblokin maat demokratisoituivat, ja monet niistä liittyivät vuodesta 1999 alkaen Natoon ja vuodesta 2004 alkaen Euroopan unioniin. Vuodesta 2002 alkaen monet Euroopan unionin jäsenmaat ovat ottaneet käyttöönsä yhteisvaluutta euron. Vuonna 2020 Iso-Britannia kuitenkin erosi EU:sta kesäkuussa 2016 pidetyn kansanäänestyksen seurauksena. Vuonna 2014 alkanut Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti kärjistyi jyrkästi, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, mikä on pahin humanitaarinen kriisi Euroopassa Jugoslavian hajoamissotien jälkeen. == Maantiede ja luonto == === Pinnanmuodot === Eurooppa on oikeastaan vain ryhmä Euraasian läntisiä niemimaita, joita ovat Itämeren erottamat Fennoskandia ja Keski-Eurooppa sekä jälkimmäisestä pohjoiseen erkanevat Bretagnen niemimaa ja Jyllannin niemimaa sekä etelään Välimereen erkanevat Iberian niemimaa, Apenniinien niemimaa ja Balkan. Venäjän suuntaan niemimaa levenee, kunnes se kohtaa Aasian rajan Uralvuorilla. Idässä Eurooppaa rajaa myös Kaspianmeri. Lännessä Eurooppaa rajaa Atlantin valtameri, etelässä Välimeri, Mustameri ja Kaukasuksen vuoristo. Euroopan pinnanmuodot vaihtelevat paljon pienillä etäisyyksillä. Eteläosassa on useita vuoristoja, merkittävimpinä Alpit, Pyreneet ja Karpaatit sekä Aasian rajan tuntumassa sijaitseva Kaukasus. Kaukasuksen korkein huippu Elbrus (5 642 m) sijaitsee vuoriston Euroopan-puoleisessa osassa. Länsi- Euroopan korkein vuori on Alppeihin kuuluva Mont Blanc (4 808 m).Mont Blanc, France/Italy Peakbagger.com Pohjoisempana on laajoja ja alavia tasankoja, ja vuoristoja on Skotlannissa sekä Skandit Skandinaviassa. Euroopan alueella sijaitsee useita suuria saaria, kuten Atlantin valtameressä sijaitsevat Iso- Britannia, Islanti ja Irlanti sekä Välimeressä sijaitsevat Sisilia ja Sardinia. Suurin saarista on Iso-Britannia (219 000 km²). Euroopan pisimmät joet ovat Volga (3 530 km), Tonava (2 860 km), Ural (2 428 km) ja Dnepr (2 285 km). Maanosan suurimmat luonnonmukaiset järvet ovat Laatokka (17 700 km²), Ääninen (9 800 km²), Vänern (5 595 km²) ja Saimaa (4 400 km²). Euroopan mantereen ääripisteet ovat pohjoisessa Norjan Nordkinn (71° 8′ N), lännessä Portugalin Cabo da Roca (9° 31′ W), etelässä Espanjan Punta Marroqui (36° 0′ N) ja idässä Uralvuorten pohjoisosa Venäjällä (n. 63° E). Geologisesti lähes koko Eurooppa kuuluu Euraasian laattaan. Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Tulivuoria on etenkin Islannissa ja Etelä-Italiassa. Suurin osa Euroopasta on seismisesti melko rauhallista aluetta, mutta esimerkiksi Italiassa, Kreikassa ja Islannissa tapahtuu yleisesti maanjäristyksiä. === Ilmasto === Suurin osa Euroopasta kuuluu lauhkeaan ilmastovyöhykkeeseen. Euroopan eteläisimmät osat kuuluvat subtrooppiseen vyöhykkeeseen, ja vain kaikkein pohjoisimmat osat kuuluvat kylmään vyöhykkeeseen. Läntisen Euroopan ilmasto on itäistä Eurooppaa mereisempi, eli toisin sanoen kesän ja talven lämpötilaerot kasvavat mitä idemmäksi mennään. Erityisesti Britteinsaarilla ja Pohjoismaissa ilmastoa lämmittää Golfvirta, jonka ansiosta Pohjoismaiden ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin samoilla leveyspiireillä muualla maailmassa. Sateet ovat pääsääntöisesti Länsi-Euroopassa runsaampia kuin Itä-Euroopassa. Runsassateisia alueita ovat etenkin Britteinsaaret, Islanti sekä Atlantin rannikko. Myös Alpeilla ja Dinaarisilla alpeilla sataa paljon. Verraten kuivia alueita on esimerkiksi Espanjassa, Unkarissa, Ukrainassa, Venäjällä sekä Suomen ja Ruotsin Lapissa. Mikään Euroopan alue ei tosin ole maailman mittakaavassa erityisen kuivaa. Pohjoisimman Euroopan tundraseuduilla talvet ovat kylmiä, ja yhtämittaiset pakkasjaksot kestävät yleensä lokakuulta huhtikuulle. Kesät ovat lyhyitä ja helteitä saadaan pari kertaa kymmenessä vuodessa. Näillä alueilla sateet painottuvat loppukesään. Havumetsävyöhykkeellä, noin 60. ja 70. leveyspiirin välillä talvet ovat pääsääntöisesti kylmiä ja lumisia, ja kesät vaihtelevat vuodesta riippuen viileästä kuumaan. Sateiden painopiste näillä alueilla painottuu voimakkaammin kesästä syksyyn, mitä etelämpänä havumetsävyöhykettä ollaan. Tuulisinta on loppusyksystä ja alkutalvesta. Sekametsien hallitsemalla hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joka sijoittuu noin 55. ja 60. leveyspiirin väliin, talvet voivat olla vuodesta riippuen joko hyvin kylmiä ja lumisia tai lauhoja ja sateisia. Kesät ovat alueella pääsääntöisesti lämpimiä, vain harvoin hyvin viileitä. Sateet painottuvat syyskuukausiin, mutta sadantaa tapahtuu vuoden ympäri. Keski-Euroopan lehtimetsävyöhykkeellä, noin 45. ja 55. leveyspiirin välillä, talvia luonnehtii äärimmäinen ailahtelevuus. Keski-Euroopan talvi voi olla täysin lumeton, myrskyinen ja leuto, mutta toisinaan esiintyy pitkiäkin pakkasjaksoja keskitalvesta. Pysyvää lumipeitettä ei lehtimetsävyöhykkeellä saada. Kesät ovat yleensä miellyttävän lämpimiä, joskus tukalankin kuumia. Sateet painottuvat syksyyn ja talveen. Itäisempänä samoilla leveysasteilla sijaitsevilla, verraten kuivilla aroseuduilla ilmasto on äärevämpi. Noin 45. leveyspiiriltä etelään siirtyessä ilmasto muuttuu vähitellen talvisateiden ilmastoksi. Aluetta luonnehtivat leudot runsassateiset, jopa myrskyiset talvet ja vähäsateisemmat kuumat kesät. Sadantaa saadaan kuitenkin vuoden ympäri ja talven kylmimpään aikaan lämpötila voi päivisin olla vain muutama lämpöaste. Välimeren rannikkoseutuja hallitsevat leudot ja sateiset talvet, ja pitkät, kuumat ja kuivat kesät. === Kasvillisuus === Merkittävien lämpötila- ja sademääräerojen takia Euroopan kasvillisuuden paikalliset vaihtelut ovat suuria. Golfvirran lämmittävän voiman ansiosta metsänraja ulottuu Euroopassa samoille leveyspiireille, missä muualla maapallolla on puutonta tundraa. Euroopan pohjoisimmissa osissa, Jäämeren rannikolla maasto on puutonta ja vähäisen haihtumisen takia hyvin soista tundraa. Tyypillisiä alueen kasvilajeja ovat runsailla soilla kasvava tupasvilla ja rahkasammal, sekä yleisesti kaikkialla Pohjois-Euroopan tundralla kasvavat vaivaiskoivu ja variksenmarja. Metsänraja, jonka eteläpuolella alkaa pohjoinen havumetsävyöhyke eli taiga, sijoittuu Skandinaviassa noin 70. leveyspiirin tienoille ja idempänä Venäjällä noin 65. leveyspiirille. Skandinaviassa metsänrajan muodostaa tunturikoivu, Venäjällä sen muodostaa lähinnä mänty. Skandinaviassa mänty ja koivu syrjäyttävät tunturikoivun noin 69. leveyspiirien tienoilla, ja edelleen etelämpänä kuusi yleistyy ajaen männyn lähinnä karuimmille kasvupaikoille noin 65. leveyspiirin tienoilla. Kaikkein kosteimmilla mailla esiintyy yleisesti turvesoita, tyypillisesti nevoja. Havumetsävyöhyke jatkuu näiltä seuduilta vielä pitkälle etelään, noin 60. leveyspiirille saakka. Kuitenkin havumetsävyöhykkeen eteläisimmissä osissa, noin 61. leveyspiirin eteläpuolella pohjoistyyppiset lehtoalueet yleistyvät huomattavasti rehevillä mailla. Näissä lehdoissa pääpuulajit ovat yleensä kuusta, haapaa ja koivua, kuitenkin aluskasvillisuudessa on yleisesti vaateliaita lajeja, kuten valkovuokkoa. Myös suotyypit ovat havumetsävyöhykkeen eteläosissa keidassoita pohjoisempien alueiden nevojen sijaan. Sekametsäalue eli hemiboreaalinen vyöhyke, jossa on sekä taigan että lauhkeiden lehtimetsien piirteitä, ulottuu Euroopassa noin 60. leveyspiiriltä 55. leveyspiirille. Tämän kasvillisuustyypin pääaluetta ovat siten Etelä- Ruotsi, Etelä-Norja, Tanska, Baltian maat, osa Valko-Venäjää ja osa Venäjää. Sekametsien piirteitä alkaa näkyä pohjoisesta etelään tultaessa Suomen etelärannikolla, Tukholman seudulla Ruotsissa, Norjassa taas jo niinkin pohjoisessa kuin Trondheim, mikä johtuu Golfvirran lämmittävästä vaikutuksesta. Selvin merkki sekametsävyöhykkeen läheisyydestä näkyy Etelä- Suomessa esimerkiksi runsaasta lehti- ja sekametsille tyypillisestä kevätaspektista valkovuokkoineen. Sekametsävyöhykkeen rehevillä mailla vallitsevat tyypillisesti kuusi- ja lehtipuuvaltaiset sekametsät, joissa kuusien rinnalla kasvaa runsaasti koivua, haapaa, pihlajaa, raitaa, vaahteraa, tammea, lehmusta, jalavaa ja pähkinäpensasta. Metsätyypit ovat lähinnä lehtomaisia kankaita. Lännessä, kuten Etelä-Ruotsissa kasvaa myös pyökkiä. Karuilla seuduilla on lähinnä männiköitä, kuten taigallakin. Lehtimetsävyöhyke ulottuu Euroopassa noin 55. leveyspiiriltä aina 45. leveyspiirille saakka ja muodostaa siten pääosan Keski-Euroopasta. Tämän vyöhykkeen kasvillisuus on kosteilla seuduilla lehtimetsää, Itä-Euroopan kuivemmilla seudulla taas joko sekä lehtimetsän ja arokasvillisuuden muodostamaa metsäaroa, hieman harvempaa puistoaroa tai aivan puhdasta aroa. Karpaattien rajaamassa Unkarin altaassa kasvaa myös kuivaa aroa, paikallisittain pustaa. Lehtimetsäisillä seuduilla on hyvin monenlaisia metsätyyppejä: kosteikkojen varsilla kasvaa saarnia ja tervalepikköjä, parhaita paksumultaisia kasvupaikkoja hallitsee pyökki, hieman karummilla paikoilla valtalajeja ovat tammi, koivu ja lehmus, kun taas kaikkein karuimmilla metsämailla kasvaa lähinnä mäntyä ja katajaa. Atlantin läheisyydessä lehtimetsien puulajikoostumus ja aluskasvillisuus poikkeavat mantereisempien seutujen lehtimetsistä. Atlantin rannikkoseuduilla tyyppilajeja ovat muratti, talvitammi, misteli ja orjanlaakeri, jotka puuttuvat kokonaan Itä-Euroopasta. Metsäaroilla kasvaa puina lähinnä tammea sekä tiettyjä juuri metsäaroille sopeutuneita valoa kaipaavia spesialisteja kuten omenapuita. Arokasvillisuus muistuttaa lännempänä ja metsäaroilla monin paikoin niittyä tai ketoa kukkineen ja ruohikkoineen, mutta edelleen itään päin mentäessä vain sitkeimmät ruoholajit menestyvät. Lehtimetsien ja välimerenkasvillisuuden vaiheittumisvyöhyke sijoittuu noin 45. leveyspiirin tuntumaan. Tällä vyöhykkeellä kasvillisuus on yhä pääosin lehtimetsää ja idässä aroa. Etelämmäs mentäessä ilmasto alkaa hiljalleen muuttua talvisateiden ilmastoksi, mikä näkyy myös kasvillisuudessa. Lännessä talveksi lehtensä pudottavien lehtipuiden rinnalle ilmaantuu heti 45. leveyspiirin eteläpuolella myös nahkealehtisiä ainavihantia lehtipuita, kuten korkkitammia. Tämä välimerenkasvillisuuden ja lehtimetsien vaihettumisvyöhyke on nähtävissä selvimmin Espanjan pohjoisrannikolla, Pohjois-Italiassa ja Etelä-Ranskassa. Idässä arot törmäävät sen sijaan vuoristoihin, kuten Kaukasukseen, jonka rinteillä kasvaa hyvin monimuotoisia metsiä. Varsinaista Välimeren kasvillisuutta kasvaa Euroopassa lähinnä kaikkialla Välimeren rannoilla, mutta myös pienenä erillisenä "taskuna" Krimin niemimaan eteläkärjessä vuorten ja meren välissä Mustanmeren rannikolla. Välimeren kasvillisuus lienee maapallon yksi monimuotoisimmista kasvillisuustyypeistä. Alueella kasvaa niin sankkoja nahkealehtisiä ainavihantia metsiä, korkeita metsämäisiä piikkipensastoja, matalampia tiheitä pensastoja siellä täällä kasvavine nahkealehtisine puineen kuin suuria kosteikkoja ja marskimaita jokien suistoilla. Kaikkein kuivimmilla seuduilla, kuten Espanjan keskiosissa kasvaa jopa puoliaavikon kasveja yhdessä nahkealehtisen matalan pensaston kanssa. Välimeren kasvillisuus on rehevintä seuduilla, joissa on runsaimmat talvisateet. Sateisen talven jälkeen maalis- huhtikuussa luonto on hyvin rehevää ja täydessä kukassa. Kesän kuivan kauden aikana kasvien, kuten sitruspuiden, mantelipuiden, korkkitammen ja oliivien hedelmät taas kypsyvät. == Euroopan valtiot == Valtio Pinta-ala (km²) Asukasluku (2015) Väestötiheys (as. / km²) Pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta Lähteet Etelä- Eurooppa: style=text-align:right Tirana tasavalta albania lek Andorra la Vella ruhtinaskunta katalaani euro Sarajevo liittovaltio bosnia, serbia, kroatia Bosnian ja Hertsegovinan vaihdettava markka Sofia tasavalta bulgaria Bulgarian leva Madrid perustuslaillinen monarkia espanja euro Rooma tasavalta italia euro Pristina tasavalta albania ja serbia euro Ateena tasavalta kreikka euro Zagreb tasavalta kroaatti euro Kypros Kypros kuuluu maantieteellisesti Aasiaan ja Lähi-itään, ja osittain myös kulttuurillisesti. Nikosia tasavalta kreikka, turkki euro Valletta tasavalta malta, englanti euro Monaco ruhtinaskunta ranska euro Podgorica tasavalta montenegro, albania, serbia euro Skopje tasavalta makedonia Makedonian denaari Lissabon tasavalta portugali euro Bukarest tasavalta romania Romanian leu San Marino tasavalta italia euro Belgrad tasavalta serbia Serbian dinaari Turkki sijaitsee hallinnollisesti, maantieteellisesti, väestöllisesti ja kulttuurillisesti suurimmaksi osaksi Aasiassa. Bosporinsalmen länsipuolinen osa Turkkia kuuluu Eurooppaan. Ankara tasavalta turkki Turkin liira Vatikaani Città del Vaticano absoluuttinen vaalimonarkia, teokratia italia euro Itä-Eurooppa: style=text- align:right 1 Jerevan tasavalta armenia Armenian dram Azerbaidžan sijaitsee maantieteellisesti Aasiassa ja Euroopassa jonka Etelä- Kaukasian niemimaa erottaa ne toisistaan Baku tasavalta azeri Azerbaidžanin manat Georgia sijaitsee maantieteellisesti Aasiassa ja Euroopassa jonka Etelä- Kaukasian niemimaa erottaa ne toisistaan Tbilisi tasavalta georgia Georgian lari Kazakstan sijaitsee hallinnollisesti, väestöllisesti, maantieteellisesti ja kulttuurillisesti lähes kokonaan Aasiassa. Uraljoen länsipuolinen pieni osa Kazakstania kuuluu Eurooppaan. Astana tasavalta kazakki ja venäjä tenge Chișinău tasavalta moldova Moldovan leu Kiova tasavalta ukraina Ukrainan hryvnia Minsk tasavalta valkovenäjä, venäjä Valko-Venäjän rupla Venäjä sijaitsee maantieteellisesti suurimmaksi osaksi Aasiassa, mutta keskushallinto ja suurin osa asukkaista sijaitsee Euroopassa. Uralvuoriston länsipuolinen osa Venäjää kuuluu Eurooppaan. Moskova liittotasavalta venäjä Venäjän rupla Länsi-Eurooppa: style=text-align:right Amsterdam, Haag perustuslaillinen monarkia hollanti euro Bryssel perustuslaillinen monarkia hollanti, ranska, saksa euro Lontoo parlamentaarinen monarkia englanti Englannin punta Dublin tasavalta englanti, iiri euro Luxemburg perustuslaillinen monarkia luxemburg, saksa, ranska euro Pariisi tasavalta ranska euro Keski-Eurooppa: style=text-align:right Wien liittotasavalta saksa euro Vaduz perustuslaillinen monarkia saksa Sveitsin frangi Varsova tasavalta puola Puolan zloty Berliini liittotasavalta saksa euro Bratislava tasavalta slovakia euro Ljubljana tasavalta sloveeni euro Bern valaliitto saksa, ranska, italia, retoromaani Sveitsin frangi Praha tasavalta tšekki Tšekin koruna Budapest tasavalta unkari Unkarin forintti Pohjois-Eurooppa: style=text-align:right Reykjavík tasavalta islanti Islannin kruunu Riika tasavalta latvia euro Vilna tasavalta liettua euro Oslo perustuslaillinen monarkia norja Norjan kruunu Tukholma perustuslaillinen monarkia ruotsi Ruotsin kruunu Helsinki tasavalta suomi, ruotsi euro Kööpenhamina perustuslaillinen monarkia tanska Tanskan kruunu Tallinna tasavalta viro euro Yhteensä: Valtio Pinta-ala (km²) Asukasluku (2015) Väestötiheys (as. / km²) Pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta Lähteet * 1 Armenian ja Kyproksen katsotaan kuuluvan maantieteellisesti Aasiaan, mutta kulttuurisesti ja historiallisesti Eurooppaan. * Lähteet: === Kiistanalaiset alueet === Edellä mainittujen valtioiden lisäksi on useita itsenäisiä valtioita, joilla ei kuitenkaan ole kansainvälistä tunnustusta tai ovat vain muutaman valtion tunnustama. Valtio Pinta-ala (km²) Asukasluku Asukastiheys (as./km²) Pääkaupunki Emämaa Suhumi Julistautunut Georgiasta itsenäiseksi, mutta vain viiden valtion tunnustamana. Tskhinvali Julistautunut Georgiasta itsenäiseksi, mutta vain neljän valtion tunnustamana. Nicosia Pohjois-Kypros on vuonna 1983 itsenäiseksi julistautunut valtio, jonka itsenäisyyden on tunnustanut vain Turkki. Turkki ei puolestaan tunnusta Kyproksen tasavaltaa itsenäiseksi. Tiraspol Itsenäistynyt Moldovasta yksipuolisesti. Alue sijaitsee Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella eikä mikään valtio ole tunnustanut sitä. Artsakhin tasavalta Stepanakert Alue on irtautunut Azerbaidžanista yksipuolisesti vuonna 1991, mutta mikään muu maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä. === Itsehallintoalueet === Alue Pinta-ala (km²) Asukasluku Asukastiheys (as./km²) Pääkaupunki Emämaa Maarianhamina Tórshavn Gibraltar St. Peter Port ja Jan Mayen Longyearbyen Saint Helier Douglas ==Euroopan osia ja alaryhmittymiä== ===Maantieteellinen jaottelu=== * Keski-Eurooppa * Itä- Eurooppa * Pohjois-Eurooppa * Etelä-Eurooppa * Länsi-Eurooppa ===Luonnonmaantieteellisiä alueita=== * Balkan * Britteinsaaret * Fennoskandia * Pyreneiden niemimaa * Skandinavia ===Suuren osan Eurooppaa kattavia yhteenliitymiä=== * Euroopan neuvosto * Euroopan talousalue * Euroopan unioni * Schengen-alue * Euroalue ===Kulttuurisia tai poliittisia alueita tai ryhmittymiä=== * Baltian maat * Benelux * Pohjoismaat * Visegrád-ryhmä == Talous == Eurooppa oli vuonna 2008 hallinnoitavien varojen perusteella maailman rikkain maanosa, sillä kaiken kaikkiaan ne olivat yli 32,7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kun taas vastaava luku Pohjois-Amerikassa oli 27,1 biljoonaa. Vuonna 2009 Euroopan hallinnoitavat kokonaisvarat käsittivät kolmanneksen koko maailman varoista. Finanssikriisi 2000-luvun ensikymmenen lopulla on kuitenkin heikentänyt monen maan luottoluokitusta ja ajanut euroalueen velkakriisiin. Ennen kriisiä Euroopan bruttokansantuote oli huipussaan. Vaurauden vaihtelu eri puolilla Eurooppaa on suurta. Rikkaimmat maat sijaitsevat lähinnä Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, kun taas sosialismin ja esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotien vaikutus näkyy yhä monissa Itä-Euroopan ja Balkanin maissa. Maailmanpankin (2011–2018) mukaan Euroopan rikkaimmat maat ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen mukaan ovat Luxemburg, Irlanti, Norja, Sveitsi ja Alankomaat. Köyhimmät maat asukasta kohden ovat Moldova, Ukraina, Bosnia ja Hertsegovina, Albania ja Serbia."GDP per capita, PPP (current international $)", World Development Indicators database, World Bank. Database updated on 16 December 2016. Accessed on 23 December 2016. Kansainvälisen valuuttarahaston (2018) mukaan neljä Euroopan maata kuuluu kokonaisbruttokansantuotteeltaan maailman kymmenen suurimman kansantalouden joukkoon: Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Italia. Koko Euroopan bruttokansantuote henkeä kohden vuonna 2016 oli 21 767 Yhdysvaltain dollaria.World Economic Outlook Database–April 2017, Kansainvälinen valuuttarahasto, 18.4.2017. Vuonna 2002 yhteensä 12 Euroopan unionin jäsenmaata otti käyttöön yhteisvaluutta euron, Suomi mukaan lukien. Nykyään euro on käytössä 19 EU-maassa ja lisäksi neljässä EU:n ulkopuolisessa kääpiövaltiossa. Euroopan tärkeimpiä finanssikeskuksia ovat Lontoo, Zürich, Geneve ja Frankfurt. Euroopassa on myös useita veroparatiiseja, kuten Monaco, Luxemburg, Andorra, Liechtenstein, Jersey ja Mansaari.Pietiläinen, Tuomo: Suomalaisilla 450 miljoonaa Euroopan veroparatiiseissa. Helsingin Sanomat 12.4.2008 s. A3, www-versio (maksullinen) Vuonna 2018 liikevaihdoltaan suurin eurooppalainen yritys oli hollantilais-brittiläinen energiayhtiö Royal Dutch Shell, joka oli yli 396 miljardin Yhdysvaltain dollarin liikevaihdollaan maailman kolmanneksi suurin yritys. Muita samana vuonna maailman 20 suurimman yrityksen joukkoon kuuluneita eurooppalaisia yrityksiä olivat brittiläinen energiayhtiö BP, saksalainen autoyritys Volkswagen AG, sveitsiläinen kaivos- ja raaka-aineyritys Glencore, saksalainen autoyritys Daimler AG ja ranskalainen öljy-yhtiö Total. === Liikenne === Euroopassa on hyvin kattava maantie- ja rautatieverkko. Lukuisat eurooppatiet johtavat maasta toiseen ylittäen valtakunnan rajat. Keski-Euroopassa on tiheä moottoritieverkosto. Etenkin Keski-Euroopassa on lisäksi erinomaiset junayhteydet maasta toiseen. Euroopan vilkkaimmat lentoasemat vuonna 2019 olivat Lontoon Heathrow’n lentoasema, Pariisin Charles de Gaullen lentoasema, Amsterdamin Schipholin lentoasema, Frankfurtin lentoasema, Istanbulin lentoasema, Madrid-Barajasin lentoasema ja Barcelonan lentoasema. == Väestö == Euroopassa asuu nykyisin noin 740 miljoonaa henkeä. Vuonna 2020 heistä yli 40 miljoonaa oli syntynyt Euroopan ulkopuolella. Eurooppa on verraten tiheään asuttu maanosa: yhtä neliökilometriä kohden Euroopassa asuu keskimäärin yli 70 ihmistä. Erityisen tiheään asuttuja maita ovat esimerkiksi Englanti, Alankomaat, Belgia ja Saksa. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Euroopassa asutus on monin paikoin harvaa. Väkiluvun kasvu on Euroopassa hidasta verrattuna muihin maanosiin johtuen muun muassa alhaisesta syntyvyydestä. Sen sijaan väestön ikääntyminen on nopeaa: vuonna 2005 yli 65-vuotiaiden osuus oli 16 prosenttia väestöstä, vuoteen 2050 mennessä sen on laskettu kasvavan 28 prosenttiin.The Geopolitics of world population change Center for Strategic & International Studies, 2007 Eurooppalaisten elinajanodote on korkea. Noin puolella Euroopan maista se on yli 80 vuotta. Pisin se on sveitsiläisillä, italialaisilla ja espanjalaisilla (yli 83 vuotta) ja lyhin moldovalaisilla, ukrainalaisilla ja venäläisillä (noin 72 vuotta). === Kielet === Euroopassa puhutaan noin 230 kieltä, mikä on vain 3 % maailman kielten lukumäärästä.Interactive Language Map The National Virtual Translation Center, 2007 Indoeurooppalaisten kielten puhujia on yli 90 prosenttia. Suurimmat indoeurooppalaiset kieliryhmät ovat slaavilaiset, germaaniset ja romaaniset kielet. Slaavilaisia kieliä puhutaan etenkin Euroopan itäosissa, ja niitä ovat esimerkiksi venäjä, puola ja serbokroaatti. Germaanisia kieliä taas puhutaan etenkin Keski- ja Pohjois-Euroopassa, ja niihin kuuluvat muun muassa englanti, saksa ja ruotsi. Romaaniset kielet taas ovat enemmän keskittyneet Euroopan eteläosiin, ja niitä ovat muun muassa ranska, espanja ja italia. Pienempiä indoeurooppalaisia kieliryhmiä ovat esimerkiksi kelttiläiset ja balttilaiset kielet. Myös kreikan ja albanian kielet kuuluvat indoeurooppalaisiin kieliin. Euroopassa puhuttavia ei- indoeurooppalaisia kieliä ovat esimerkiksi useat uralilaiset kielet, kuten suomi, viro ja unkari, sekä isolaattikieliin kuuluva baski ja altailaisiin kieliin kuuluva turkki. === Uskonnot === Eurooppalaisista noin 75 % on kristittyjä ja 8 % muslimeja. Noin 17 % eurooppalaisista ei tunnusta mitään uskontoa. Juutalaisia on alle yksi prosentti. Lounaiseurooppalaisista suurin osa on katolilaisia. Keski-Euroopassa asuu monin paikoin runsaasti niin katolilaisia kuin protestantteja. Pohjoismaissa ja Britanniassa suurin osa väestöstä on protestantteja, Itä-Euroopassa taas asuu enemmän ortodokseja. Muslimeista suurin osa asuu Venäjän ja Turkin Euroopan-puoleisissa osissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Albaniassa ja Kosovossa.Muslims in Europe BBC, 2005 ===Kaupungit=== Euroopassa on 17 yli 1,5 miljoonan asukkaan kaupunkia. Vuoteen 1950 asti maailman suurimpien kaupunkien joukossa oli eurooppalaisia pääkaupunkeja, mutta kehitysmaiden väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat muuttaneet tilanteen. Kun kaupunkilaisiksi lasketaan kaupungin rajojen sisällä elävät asukkaat, ja kaupungeiksi sellaiset joilla on oma paikallishallinto (mutta ei useamman kunnan alueelle jakautuvia taajamia), Euroopan suurimmat kaupungit ovat: Sijoitus Nimi Maa Väkiluku Huomioitavaa 1\. Istanbul 15 029 231 kaupunki osittain Euroopan, osittain Aasian puolella 2\. Moskova 13 197 596Goskomstat Rosstat. 3\. Lontoo 8 787 892 metropolialueen väkiluku yli 14 miljoonaa (2014)Eurostat 4\. Pietari 5 323 300Goskomstat Rosstat 5\. Berliini 3 671 000 6\. Madrid 3 165 235 7\. Kiova 2 932 525 8\. Rooma 2 879 038 9\. Pariisi 2 241 346 metropolialueen väkiluku yli 12 miljoonaa (2014) 10\. Minsk 1 949 400 11\. Bukarest 1 883 144 12\. Wien 1 877 836 13\. Budapest 1 759 407 14\. Hampuri 1 758 041 15\. Varsova 1 748 916 16\. Barcelona 1 602 386 17\. München 1 521 678 18\. Harkova 1 431 565 19\. Milano 1 362 695 20\. Praha 1 280 208 == Kulttuuri == Eurooppalaisen kulttuurin juuret ovat antiikin Kreikassa, Rooman valtakunnassa ja kristinuskossa, ja sitä ovat vuosisatojen saatossa muokanneet muun muassa renessanssi, kolonialismi, valistus ja sodat. Euroopan yhteinen kulttuuriperintö yhdistetään alueiden alkuperäiskansojen kulttuurien ja kansanperinteiden kanssa, jotka on jaettu karkeasti slaavilaiseen, latinalaiseen ja germaaniseen, mutta näiden lisäksi on Euroopassa useita muita ryhmiä, kuten kreikkalaiset ja keltit. Kulttuurien monimuotoisuus luonnehtii suurta osaa Euroopasta, ja vaihtelut ovat suuria varsin pienillä maantieteellisillä etäisyyksillä. === Arkkitehtuuri === Eurooppalaista arkkitehtuuria leimaavat voimakas alueellinen vaihtelu ja hyvin vaiheikas historia. Eteläeurooppalaiset kaupungit ja kylät ovat usein tiiviimmin rakennettuja kuin pohjoiseurooppalaiset. Euroopassa on edelleen jäljellä monta tiivistä, ilman selvää asemakaavaa rakennettua vanhaakaupunkia, ja ne ovat usein suojeltuja. Tällaisia on esimerkiksi Prahassa (Staré Město), Tallinnassa, Tukholmassa ja Venetsiassa. Antiikin ajan arkkitehtuuria on edelleen etenkin Roomassa ja eri puolilla Kreikkaa. Antiikin Kreikan arkkitehtuuri suosi yksinkertaisuutta ja tasapainoisia mittasuhteita sekä marmorin käyttöä, ja se on vaikuttanut hyvin moneen myöhäisempään eurooppalaisen arkkitehtuurin tyylisuuntaan. Huomattavimpia antiikin Kreikan arkkitehtuurin edustajia ovat pylväiden varaan rakennetut temppelit, kuten Ateenan Parthenon. Antiikin Rooman arkkitehtuuri oli hyvin käytännöllistä, ja sitä edustavat muun muassa Colosseum ja muut gladiaattoriareenat, Pantheonin temppeli ja akveduktit. Roomalaisten keksimää betonia käytettiin monien varsin vaatimattoman näköisten talojen rakennusmateriaalina.Christensen et al., 2011. Etenkin Pohjois-Euroopassa ja Alpeilla on varhaisista ajoista lähtien käytetty rakennusmateriaalina paljon puuta. Keskiajalla vallitsevia tyylisuuntia olivat romaaninen tyyli ja hieman myöhemmin goottilainen tyyli. Ne ovat edelleen esillä monissa kirkoissa ympäri Eurooppaa, sillä keskiajalla kirkonrakentajat kulkivat maasta toiseen ja veivät vaikutteita mukanaan. Romaanisen tyylin tunnusmerkkejä ovat pyöreät holvikaaret, paksut kiviseinät, pienet ikkunat, tynnyriholvit ja erilaiset freskot. Goottilaiseen tyyliin kuuluvat taas korkeat kirkontornit, koristeelliset suippokaaret ja värikkäät ikkunamaalaukset. Esimerkkejä romaanisen tyylin edustajista ovat Santiago de Compostelan katedraali ja Lundin tuomiokirkko, kun taas goottilaista tyyliä edustavat muun muassa Kölnin ja Milanon tuomiokirkot sekä Notre-Damen katedraali. Jotkin keskiaikaiset kirkot, kuten Turun tuomiokirkko, sekoittivat romaanista ja goottilaista tyyliä.Yrjö Karilas (toim.): Pikku Jättiläinen, WSOY 1958 Keskiajan jälkimainingeissa arkkitehtuurin painopiste muuttui renessanssiin, ja vaikutteita otettiin antiikin ajoilta. Renessanssia edustavat rakennukset ovat antiikin rakennusten tapaan selkeitä ja symmetrisiä, ja pylväitä ja pyörökaaria käytettiin paljon. Renessanssi sai alkunsa Italiasta, jossa sitä edustaa muun muassa Firenzen Santa Maria del Fiore -katedraali. Renessanssia edustavat myös muun muassa Chambordin linna Ranskassa ja Frederiksborgin linna Tanskassa. Myös palladiolainen arkkitehtuuri haki paljon vaikutteita antiikin Roomasta, ja sitä edustavat monet kartanot. Uuden ajan alkupuolella suosiotaan nosti myös barokki, joka suosi mahtipontista koristelua, raskaita tukirakenteita ja eritoten symmetriaa. Barokkia edustavat muun muassa Fontana di Trevin suihkulähde Roomassa, St. Paulin katedraali Lontoossa ja Versaillesin ja Wienin Schönbrunnin linnat. 1800-luvulla vallitseviksi tyylisuunniksi nousivat revivalismi ja aivan vuosisadan lopulla myös jugend. Revivalistisessa tyylissä heräteltiin vanhempia arkkitehtonisia suuntauksia uudelleen eloon, ja sitä edustivat muun muassa uusgoottilaiset Lontoon Big Ben ja Unkarin parlamenttitalo sekä uusromaaninen Neuschwansteinin linna. Uusklassismia edusti muun muassa Napoleon I:n kehittämä empiretyyli, joka levisi myöhemmin muun muassa Pietariin ja Helsinkiin.Nokela, s. 166. Jugend eli art nouveau suosi kaarevia muotoja, omaperäistä koristeellisuutta ja epäsymmetrisyyttä, ja sitä edustavia rakennuksia on runsaasti etenkin Budapestissä ja Prahassa.Rantala 1993, s. 338 1900-luvulla suosiotaan on nostanut etenkin moderni ja postmoderni arkkitehtuuri, joissa on käytetty puhtaampia geometrisia linjoja. Useimpien eurooppalaisten kaupunkien siluetti on pohjoisamerikkalaisiin ja itäaasialaisiin kaupunkeihin verrattuna matala, mutta lukuisia pilvenpiirtäjiä on esimerkiksi Lontoossa ja Frankfurt am Mainissa. === Kirjallisuus === Eurooppalaisen kirjallisuuden kehdoksi määritellään yleensä antiikin Kreikka, jossa kehittyi kaksi selkeää kirjallisuuden lajijakoa. Dionysos-jumalan palvontamenoihin kuuluneen näytelmäkilpailuperinteen myötä kirjallisuus jaettiin tragedioihin ja komedioihin. Filosofi Aristoteles puolestaan esitti Runousopissaan kirjallisuuden kolmijaon draamaan, lyriikkaan ja epiikkaan. Eräät maailmankirjallisuuden merkittävimmät tekstit ovat peräisin Antiikin Kreikasta, kuten Platonin dialogit, Homeroksen Ilias ja Odysseia sekä Sofokleen kuuluisa tragedia kuningas Oidipuksesta. Keskiaika oli kirjallisuuden lama-aikaa, jolloin kirjallisuus rajoittui lähes kokonaan kristinuskon aiheisiin. Antiikin perintö hylättiin ja pakanalliset teokset tuomittiin jyrkästi. Keskiajan tärkeimpänä teoksena pidetään italialaisen Dante Alighierin kuuluisinta teosta Jumalainen näytelmä. Renessanssin aikana 1400–1600-luvuilla ihannoitiin jälleen antiikkia, ja aiheita kirjallisuuteen haettiin antiikin myyteistä sekä taruista. Myös yksilönvapauden ja ihmisyyden korostaminen sekä maailmankuvan laajeneminen kuuluivat renessanssin kirjallisuuteen. Merkittävimpiä renessanssiteoksia ovat muun muassa Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistys, William Shakespearen Hamlet sekä Miguel de Cervantesin Don Quijote. Ranska oli 1600-luvulla merkittävä klassismin keskus, jonka edustajia olivat muun muassa Molière ja René Descartes. 1700-luvun keskeisimpiä eurooppalaisia kirjailijoita olivat muun muassa Immanuel Kant, Voltaire, Jean-Jacques Rousseau ja Gotthold Ephraim Lessing, jotka olivat myös keskeisiä valistusajan vaikuttajia. 1800-luku oli kirjallisuuden osalta varsin aktiivista aikaa, jolloin keskeisiä kirjallisuuden ilmiöitä olivat etenkin romantiikka, realismi ja tieteiskirjallisuus. Tunnetuimpia 1800-luvun kirjailijoita olivat muun muassa Charles Dickens, Fjodor Dostojevski, Arthur Conan Doyle, Johann Wolfgang von Goethe, Nikolai Gogol, Victor Hugo, Leo Tolstoi ja Jules Verne. 1900-luvun suosituimpia eurooppalaisia kirjailijoita ovat puolestaan olleet esimerkiksi Hermann Hesse, James Joyce, Franz Kafka, Astrid Lindgren, Thomas Mann, J. R. R. Tolkien ja Virginia Woolf. === Elokuva === Elokuva keksittiin Ranskassa 1800-luvun lopulla. Eurooppalaisen elokuvan parista on noussut runsaasti maailmankuuluja ohjaajia, kuten Alfred Hitchcock, Vittorio de Sica, Rainer Werner Fassbinder, Roberto Rossellini, Federico Fellini, Ingmar Bergman, Lars von Trier, Aki Kaurismäki ja Fritz Lang. Merkittäviä eurooppalaisen elokuvan liikkeitä ovat esimerkiksi saksalainen ekspressionismi, italialainen neorealismi, ranskalaisen elokuvan uusi aalto, uusi saksalainen elokuva ja Dogma 95\. Merkittäviä elokuvajuhlia järjestetään etenkin Ranskan Cannesissa, Italian Venetsiassa ja Saksan pääkaupungissa Berliinissä. === Musiikki === Euroopan tärkeimpiä klassisen musiikin säveltäjiä olivat muun muassa Johann Sebastian Bach, Ludwig van Beethoven, Frédéric Chopin, Wolfgang Amadeus Mozart, Gioachino Rossini ja Antonio Vivaldi. Britanniaa pidetään länsimaisen populaarimusiikin supervaltana Yhdysvaltojen ohella, ja sieltä ovat lähtöisin muun muassa maailman kaikkien aikojen menestyksekkäin yhtye The Beatles sekä muun muassa Elton John, David Bowie, Queen ja The Rolling Stones. Muita 1900-luvun suosituimpia eurooppalaisia populaarimusiikin artisteja ovat olleet muun muassa ruotsalainen ABBA, saksalainen Scorpions ja irlantilainen U2. Vuodesta 1956 lähtien on järjestetty lähes joka vuosi Eurovision laulukilpailu, jossa jokainen laulukilpailuun osallistuva maa kilpailee yhdellä uudella lauluesityksellä, jotka äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Eniten Euroviisuja ovat voittaneet Irlanti (7 kertaa) ja Ruotsi (7 kertaa). Koska kilpailuun saavat osallistua kaikki Euroopan yleisradiounionin aktiiviset jäsenmaat, kilpailussa on nähty myös Euroopan ulkopuolisia osallistujamaita, kuten Israel ja Australia. === Ruokakulttuuri === Euroopan maiden keittiöt vaihtelevat hyvin suuresti. Etelä-Euroopassa runsaasti käytettyjä ruoka-aineita ovat muun muassa vihannekset, sitrushedelmät, yrtit, pasta, äyriäiset, kylmäsavustettu kinkku ja salami, oliiviöljy ja viini, kun taas pohjoisempana erityisen käytettyjä ruoka-aineita ovat muun muassa täysjyväviljatuotteet, peruna, juurekset, lohikalat, järvikalat, marjat ja sienet. Melko yhteistä eurooppalaisessa keittiössä on esimerkiksi se, että liha ja kala tarjotaan usein näkyvästi tarjoilukokoisena, toisin kuin esimerkiksi aasialaisessa keittiössä. Makkara on suosittu lihatuote eri puolilla Eurooppaa. Euroopassa kuluu verraten paljon leipää sekä erilaisia maitotuotteita, kuten kermaa ja juustoa. Etenkin Ranskassa ja Italiassa valmistetaan satoja erilaisia juustolaatuja, joista monet ovat saaneet nimisuojan. Peruna on nykyään peruselintarvike lähes kaikkialla Euroopassa, vaikka se saapui Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana vasta 1500-luvulla. Eurooppalainen ruoka on harvoin tulisesti maustettua. Maailmanlaajuisesti verraten Euroopassa kulutetaan paljon alkoholijuomia. Etenkin Ranska, Italia ja Espanja kuuluvat maailman johtaviin viinintuottajiin ja -kuluttajiin. Olutta kulutetaan paljon etenkin Tšekissä, Saksassa, Britanniassa ja Irlannissa. Viski on suosittua Britteinsaarilla ja votka Itä- Euroopassa. == Lähteet == == Kirjallisuutta == * Davies, Norman: Europe: A History. Harper Perennial, 1998. ISBN 978-0060974688. * * == Aiheesta muualla == * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Eurooppa
206	EuroBillTracker (lyhenne EBT) on Internet-palvelu, johon kirjataan euroseteleitä. Palveluun kirjataan setelin tiedot, ja sen jälkeen järjestelmä kertoo, mikäli sama seteli on kirjattu jo aiemmin jonkun muun käyttäjän toimesta. Seteleistä kirjataan setelin saantipaikka (kunta ja postinumero), arvo, painopaikan tunnuksen sisältävä setelipainokoodi, sarjanumero ja vapaavalintainen kommentti. Aiemmista kirjauksista uusin kirjaaja näkee edellä mainitut tiedot ja kirjaajan tai kirjaajat. Aiemmin eri käyttäjän kirjaaman setelin kirjaamista uudelleen nimitetään osumaksi. ==Toimintatapa== Perusajatuksena on se, että käyttäjät lisäävät vain omia seteleitään. Haittana palvelussa on mahdollinen väärinkäyttö, mutta sitä vastaan käytetään seteleiden tarkistusta. Palvelu osaa myös kertoa setelistä sen painomaan ja liikkeellelaskumaan. Palvelussa on myös tilastoja, jotka kertovat suuntaa antavasti euroseteleiden jakautumisen ja levinneisyyden euroalueella. Setelin sarjanumeron ja sijaintitiedon perusteella sivusto näyttää seuraavat asiat: * Setelien hajautuminen: Jokaisella euromaalla on käytössään tietty sarjanumerojoukko. Tämän tiedon avulla on mahdollista selvittää, kuinka setelit kulkevat eri maiden välillä. Tieto esitetään diagrammeina. Lisätietoa on sivuston Jakautuminen-osassa. Sarjanumeron ensimmäinen merkki kertoi euroihin siirtymisen jälkeen setelin liikkeellelaskumaan, mutta nykyään tuo tieto ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa. * Setelien seuraaminen: Kun sama seteli syötetään uudelleen, aiemmin setelin syöttäneet käyttäjät saavat sähköpostiviestin, jossa kerrotaan setelin taas löytyneen eli käyttäjän saaneen osuman. Näitä osumia voi tarkastella sivuston Tilastot-osasta. Osuma- ja ei-osumasetelien kirjaamispaikkoja voi tarkastella myös kartoista. * Tilastot ja sijoitukset: Kuka syöttää eniten seteleitä? Mitkä maat ovat sijoittuneet parhaiten? Missä setelit tällä hetkellä sijaitsevat? ==Historia== Eurosetelit ja -kolikot tulivat kiertoon 1. tammikuuta 2002, ja EuroBillTracker on seurannut seteleitä siitä lähtien. Sivuston alkuperäinen luoja on Philippe Girolami. Suomalainen Anssi Johansson on auttanut sivuston ylläpitämisessä vuoden 2003 puolivälistä lähtien. Sivuston kääntämisestä ja monista muista tehtävistä huolehtivat aktiiviset EuroBillTrackerin käyttäjät eri maissa. EuroBillTracker ei ole millään tavalla yhteydessä Euroopan unioniin, Euroopan keskuspankkiin tai muihin taloudellisiin instituutioihin. EuroBillTrackerin käyttö on täysin ilmaista. ==Tilastolliset tiedot== ===Keskeisimmät asiat=== Tilanne 6.6.2018: * Syötettyjen seteleiden kokonaisarvo: 3 268 472 910 € * Käyttäjiä: 187 783 käyttäjää * Seteleitä: 177 392 012 kpl * Osumia: 1 027 713 kpl Tilanne 24.5.2019:Tilastot, Eurobilltracker, viitattu 24.5.2019 * Syötettyjen seteleiden kokonaisarvo: 3 424 858 850 € * Käyttäjiä: 191 352 käyttäjää * Seteleitä: 186 332 454 kpl * Osumia: 1 077 612 osumaa Tilanne 30.5.2020:Tilastot, EuroBillTracker, viitattu 30.5.2020 * Syötettyjen seteleiden kokonaisarvo: 3 583 547 610 € * Käyttäjiä: 194 442 käyttäjää * Seteleitä: 195 035 829 kpl * Osumia: 1 122 364 kpl Tilanne 25.12.2024:Tilastot, EuroBillTracker, viitattu 25.12.2024 * Syötettyjen seteleiden kokonaisarvo: 4 261 883 120 € * Käyttäjiä: 222 226 käyttäjää * Seteleitä: 232 331 708 kpl * Osumia: 1 338 625 kpl ===Syötettyjen seteleiden vuotuiset määrät=== Vuosittaiset setelimäärät ovat olleet suuruusluokaltaan Vuosi Miljoonaa kpl 2002 0,5 2003 1,0 2004 3,3 2005 7,4 2006 10,8 2007 13,7 2008 14,8 2009 16,2 2010 15,2 2011 14,7 2012 14,2 2013 13,7 2014 13,0 2015 12,5 2016 11,8 2017 10,4 2018 9,6 2019 9,1 2020 7,5 2021 7,8 2022 8,0 2023 8,5 2024 8,8 ===Osumamäärät=== Saman setelin toista kirjausta kutsutaan (tavalliseksi) osumaksi, seuraavaa triplaosumaksi tai kolminkertaiseksi osumaksi, seuraavaa nelinkertaiseksi osumaksi jne. Tällä hetkellä (25. tammikuuta 2025) suurin kerrannainen on seitsemänkertaiset osumat, jollaisia on tullut kolmelle setelille. Osumien määrät: Osumatyyppi kpl Tavallinen osuma 1 312 368 Kolminkertainen 28 974 Nelinkertainen 1068 Viisinkertainen 56 Kuusinkertainenhttps://fi.eurobilltracker.com/hits/?command=67108864&tab;=0&c;=0&nocookie;=1&country;=&hitclass;=5&inthit;=0 6 Seitsemänkertainenhttps://fi.eurobilltracker.com/hits/?command=67108864&tab;=0&c;=0&nocookie;=1&country;=&hitclass;=6&inthit;=0 3 ==Lähteet== == Aiheesta muualla == * EuroBillTracker * EBT-tool -ohjelmalla voi seurata tilastotietoja omista setelitallennuksista sekä syöttää seteleitä. Ohjelma näyttää tilastoja myös osumista. * Nig -ohjelmalla voi luoda tilastotietoja setelitallennuksista www-sivuiksi koneella katselun lisäksi. Luokka:Bongaus Luokka:Etsintäharrastus Luokka:Euro	EuroBillTracker
207	Energia (< , energeia; tunnus E tai W) on kaikilla fysiikan aloilla keskeisessä asemassa esiintyvä suure, jota koskee yleinen säilymislaki. Energia määritellään usein voiman, kappaleen tai systeemin kyvyksi tehdä työtä.Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), art. Energia), Otava 1973, ISBN 951-1-00272-4 Fysiikan, erityisesti termodynamiikan, kehitys on kuitenkin johtanut energian käsitteen laajenemiseen, eikä tämä määritelmä mutkattomasti sovellu kaikkiin energian muotoihin.Kaarle ja Riitta Kurki-Suonio: Fysiikan merkitykset ja rakenteet, s. 276–277, Limes r.y. 1994, ISBN 951-745-157-1 SI- järjestelmässä energian ja myös työn yksikkö on joule. Myös muita energian yksiköitä käytetään yleisesti. Energia voi ilmetä erilaisissa muodoissa, joita ovat muun muassa liike-energia, potentiaalienergia, lämpöenergia ja sähkömagneettinen energia. Energian muodot voivat muuttua toisikseen. Kaikissa fysiikan tuntemissa ilmiöissä eri energianmuotojen summa kuitenkin pysyy vakiona, toisin sanoen energiaa ei synny eikä häviä. Tämän ilmaisee energian säilymislaki, joka tunnetaan myös energiaperiaatteena. Kaikki energian muodot eivät kuitenkaan ole käytettävissä mekaanisen työn suorittamiseen. Esimerkiksi lämpöenergia voi tehdä työtä vain, jos se on epätasaisesti jakautunut. Eksergia on se osuus energiasta, joka voi tehdä työtä, anergia on se osa, jota ei voi täten hyödyntää, esimerkiksi lämpöenergia ympäristön lämpötilassa. Suhteellisuusteorian mukaan myös aine (massa) sisältää energiaa. Energia voi vapautua aineesta esimerkiksi ydinreaktiossa. Energian hyödyntämisen tehokkuutta mitataan hyötysuhteella. == Energian lajeja == Mekaanisen energian muodot ovat liike-energia sekä eri vuorovaikutuksiin liittyvät potentiaalienergian muodot. Käytännössä näistä erillisinä energian muotoina voidaan pitää myös esimerkiksi lämpöä, latenttilämpöä ja kemiallista energiaa, joista termodynamiikassa käytetään yhteisnimitystä kappaleen sisäinen energia. Atomi- ja molekyylitasolla tarkasteltuna nämäkin oikeastaan ovat joko aineen pienimpien osasten liike-energiaa tai niiden välisiin sähkömagneettisiin vuorovaikutuksiin liittyvää potentiaalienergiaa. ===Liike-energia=== Liike- energia on kappaleen liikkeeseen varastoitunutta energiaa. Kappaleella on sitä enemmän liike-energiaa, mitä suurempi on sen nopeus ja mitä suurempi on sen massa. Kun kappaleen nopeus on paljon pienempi kuin valonnopeus, sen etenemisliikkeen liike-energia on klassisen fysiikan mukaan ::E_k=\frac{1}{2}mv^2, missä m on kappaleen massa ja v sen nopeus. ===Potentiaalienergia=== Potentiaalienergia on kappaleeseen varastoitunutta energiaa. Se liittyy aina erilaisiin vuorovaikutuksiin, joita vallitsee joko eri kappaleiden tai saman kappaleen eri osien välillä. Energia varastoituu kappaleeseen, kun kappaleeseen kohdistetaan voima, joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa. Esimerkkejä potentiaalienergiasta ovat jouseen varastoitunut energia ja kappaleen asemaan nostettaessa varastoituva energia. Jousta jännitettäessä tehdään työtä jousen jäykkyysvoimia vastaan. Kappaletta nostettaessa taas tehdään maan painovoimaa vastaan työtä, joka varastoituu kappaleen asemaan potentiaalienergiaksi. Nostotyön varastoima potentiaalienergia eli gravitaatiopotentiaalienergia voidaan laskea kaavasta. ::E_{\text{pot}}=m\cdot g\cdot h, missä m on kappaleen massa, g painovoimakiihtyvyys ja h nostokorkeus. Tämä kaava pätee Maan tai muun taivaankappaleen pinnan läheisyydessä niin kauan kuin kappaletta ei ole nostettu niin korkealle, että painovoiman kiihtyvyys sanottavasti muuttuu. Jos niin tapahtuu, potentiaalienergia on laskettava integroimalla. Myös staattisten sähkövarausten, samoin kuin magneettien välisiin vuorovaikutuksiin, liittyy potentiaalienergiaa. Varsinkin sähköopissa on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi ottaa käyttöön kentän käsite, jolloin potentiaalienergia voidaan yhtä hyvin käsittää myös kentän energiaksi. Nykyaikaisessa kvanttifysiikassa se käsitetään vuorovaikutusten välittäjähiukkasten energiaksi. ===Kappaleen liikuttamiseen tarvittava energia=== Jos kappaleen liikuttamiseen tarvitaan voima F ja kappaletta liikutetaan matka s, tarvittava energiamäärä (tai mekaaninen työ) W määritellään seuraavasti: ::W = F \cdot s. Tämä energia voi mennä joko kappaleen kiihdyttämiseen tai kitkan ja muiden vastusvoimien voittamiseen, jolloin edellisessä tapauksessa se muuttuu kappaleen liike-energiaksi, jälkimmäisessä tapauksessa lämmöksi. ===Sähköenergia=== Tietyllä aikavälillä kulunut sähköenergia saadaan yleisesti sähkötehon integraalina ko. aikavälin yli: ::E_{\text{sähkö}}=\int_{t_1}^{t_2} P\, dt. Usein sähköenergiaa laskettaessa voidaan laskennan ajan alkuhetki määritellä vapaasti. Se onkin usein määritelty nollaksi ja näin helpotetaan integraalin laskemista. Kun vielä merkitään sähkötehoa jännitteen U ja virran I tulona, saadaan sähköenergiaksi aikavälillä 0...t ::E_{\text{sähkö}}=\int_{0}^{t} UI\, dt. Jos sähköteho pysyy vakiona koko tarkasteluaikavälin t, saadaan sähköenergiaksi yksinkertaisesti tehon ja tarkasteluajan tulo ja edelleen jännitteen, virran sekä ajan tulo: ::E_{\text{sähkö}}=P\cdot t=U\cdot I\cdot t. Sähköisissä piireissä kondensaattorit pystyvät varastoimaan sähköistä energiaa sähkökenttäänsä ja kelat magneettikenttäänsä. ===Lämpöenergia=== Lämpöenergia on aineen hiukkasten satunnaisiin värähtelyihin varastoitunut liike-energia. Kun kappaleella on tietyn suuruinen lämpökapasiteetti (C) ja sen lämpötila nousee tietyn määrän (ΔT) entistä korkeammaksi, siihen varastoituvan lämpöenergian suuruus on näiden tulo: :: E_{\text{lämpö}}= C\Delta T. Lämpöenergian siirtymistapoja ovat lämmön kulkeutuminen, lämmön säteily, lämmön johtuminen. ===Säteilyenergia=== Säteilyenergian eri muodot ovat suurella nopeudella paikasta toiseen etenevää energiaa. Klassinen fysiikka teki jyrkän eron aaltoliikkeen sähkömagneettisen säteilyn ja hiukkassäteilyn välillä. Sähkömagneettista säteilyä ovat esimerkiksi radioaallot, valo sekä infrapuna-, ultravioletti- ja röntgensäteily, hiukkassäteilyä taas radioaktiivisista aineista lähtevä alfa- ja betasäteily. Klassisen fysiikan mukaan sähkömagneettisten aaltojen energia on niihin liittyvien sähkö- ja magneettikenttien energiaa, hiukkassäteilyn energia taas etenevien hiukkasten liike-energiaa. Kvanttiteorian mukaan ero ei ole yhtä oleellinen, sillä sähkömagneettisen säteilynkin voidaan toisaalta katsoa myös koostuvan hiukkasista, fotoneista, kun taas muillakin hiukkasilla on myös aalto- ominaisuuksia. == Energia biologiassa == Kaikki eliöt tarvitsevat elintoimintoihinsa energiaa. Niiden välittömänä energianlähteenä ovat niiden soluissa tapahtuvat kemialliset reaktiot, joissa erilaisiin orgaanisiin yhdisteisiin (tai niiden ja ilmakehän hapen muodostamaan systeemiin) varastoitunut kemiallinen energia muuttuu eliön tarvitsemaan muotoon. Biologisissa systeemeissä ilmenevien energiavirtojen sekä energialajien keskinäisen muuttumisen tutkimusta nimitetään bioenergetiikaksi. Se on keskeistä esimerkiksi aineenvaihdunnan ymmärtämisen näkökulmasta. Toisenvaraiset eliöt kuten eläimet ja sienet saavat tarvitsemansa orgaaniset yhdisteet ravinnostaan, viime kädessä kasveista. Kasvit sen sijaan valmistavat niitä itse ja vapauttavat samalla ilmaan happea. Tähän prosessiin, yhteyttämiseen tarvitsemansa energian ne saavat auringon säteilystä. Syvissä merissä on kuitenkin myös eliöitä, jotka saavat orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvitsemansa energian Maan sisäisestä lämmöstä, pääasiassa mustista savuttajista. == Ihmisen käyttämä energia == Ihminen käyttää energiaa erityisesti teollisuudessa, liikenteessä sekä rakennusten lämmitykseen ja valaistukseen. Alkuperäisin ihmisen käyttämä energian muoto on luonnollisesti lihasenergia, ihmisen lihasten käyttämä osa ravintoenergiasta, joka hänen liikkuessaan muuttuu liike-energiaksi. Hyvin varhaisista ajoista ihminen on lisäksi käyttänyt hyväkseen tulta, toisin sanoen erilaisten polttoaineiden palamisessa vapautuvaa kemiallista energiaa. Teollistumisen myötä on otettu käyttöön suuri joukko muitakin energialähteitä. Suuria määriä energiaa siirretään paikasta toiseen sähkövirran välityksellä, joka toimiikin mitä erilaisimpien laitteiden välittömänä energianlähteenä, joskin sähköenergia on aina tuotettava jonkin muun energian lähteen avulla. === Käytössä olevia energian lähteitä === polttoaineet fossiiliset polttoaineet kivihiili öljy maakaasu turve Metaani uusiutuvat biopolttoaineet, mm. puupolttoaine ydinenergia fuusio fissio luonnonvirtaukset vesiputous tuuli auringon säteily geoterminen energia ulkoilman lämpö * vuorovesi, Maan ja kuun vuorovaikutusvoimista johtuva, valtava vesimassojen liike-energia === Energian varastointitapoja === * polttoaineiden säilytys * vedyn valmistus sähkövirran avulla polttoaineeksi * lämpöenergia eristetyssä tilassa * potentiaalienergia * liike-energia * mekaaninen energia: jousi tai paine * kemiallinen energia * sähköinen kapasitanssi ==Energian yksiköt== Energian ja työn yksikkö SI-järjestelmässä on joule. Yksi joule on työ, joka tehdään, kun yhden newtonin suuruinen voima siirtää kappaletta yhden metrin matkan voiman suuntaan, tai tähän tarvittava määrä energiaa. Samoin yksi joule vastaa yhden ampeerin sähkövirran ajamista yhden ohmin resistanssin läpi yhden sekunnin ajan, tai yhden watin teholla työskentelyä yhden sekunnin ajan. Myös muita energian yksiköitä käytetään. Sähköenergian yksikkönä käytetään usein kilowattituntia (1 kWh = 3,6 MJ = 3 600 000 J). Muunnoksia eräiden yleisesti käytettyjen energian yksiköiden välillä: joule wattitunti elektronivoltti kalori 1 J = 1 kg·m2 s−2 = 1 2,778 · 10−4 6,241 · 1018 0,239 1 W·h = 3600 1 2,247 · 1022 859,8 1 eV = 1,602 · 10−19 4,45 · 10−23 1 3,827 · 10−20 1 cal = 4,1868 1,163 · 10−3 2,613 · 1019 1 == Katso myös == Relativistinen dispersiorelaatio == Lähteet == == Kirjallisuutta == * * == Aiheesta muualla == * Opetus TV, Mekaniikka: Energia Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Energia
208	Evoluutio viittaa sukupolvien myötä tapahtuviin muutoksiin biologisten populaatioiden periytyvissä ominaisuuksissa.Hall & Hallgrímsson: Strickberger's Evolution, s. 4–6. Evoluutioprosessit tuottavat monimuotoisuutta biologisen hierarkian jokaisella tasolla, mukaan lukien lajien tasolla, yksittäisten eliöiden tasolla ja molekyylievoluution tasolla.Hall & Hallgrímsson: Strickberger's Evolution, s. 3–5. Kaikki elämä maapallolla polveutuu universaalista esivanhemmasta joka eli noin sitten, kun maapallon ikä on 4,5 miljardia vuotta. Toistuvat uusien lajien synnyt eli lajiutumiset, lajien sisäiset erilaistumiset sekä lajien menetykset eli sukupuutot voidaan päätellä yhteisistä biokemiallisista ja morfologisista piirteistä sekä yhteisten DNA-jaksojen sekvensoinnista.Panno: The Cell: Evolution of the First Organism, s. xv-16. Nämä homologiset piirteet ja jaksot ovat samankaltaisimpia lajeissa, joiden sukuhaarojen eroamiseen yhteisestä esivanhemmasta on lyhin aika. Tätä tietoa voidaan käyttää rekonstruoimaan evoluution historiaa käyttäen sekä nykyisiä lajeja että fossiileja. Nykyisen biodiversiteetin kuviot ovat muotoutuneet sekä lajiutumisten että sukupuuttojen kautta.Futuyma: Assembling the Tree of Life, s. 33. On arvioitu, että enemmän kuin 99 % maapallolla eläneistä lajeista on kohdannut sukupuuton.Stearns & Stearns: Watching, from the Edge of Extinction, s. x. Maapallolla on arvioitu olevan tällä hetkellä eliölajia,Miller & Spoolman: Environmental Science, s. 62. joista noin eli 14 % on dokumentoitu. 1800-luvun puolivälissä Charles Darwin laati luonnonvalinnan kautta tapahtuvalle evoluutiolle tieteellisen teorian, jonka hän julkaisi kirjassaan Lajien synty (1859). Luonnonvalinnan kautta tapahtuva evoluutio on prosessi, joka voidaan päätellä kolmesta populaatioita koskevasta tosiasiasta: 1) morfologiaa, fysiologiaa ja käyttäytymistä määrittelevät piirteet vaihtelevat yksilöiden välillä, 2) eri piirteet antavat erisuuruiset eloonjäämisen ja lisääntymisen todennäköisyydet ja 3) piirteet voivat periytyä sukupolvelta toiselle. Näin ollen populaation jäsenet korvautuvat peräkkäisissä sukupolvissa jälkeläisillä, joiden vanhemmat olivat paremmin sopeutuneita selviytymään ja lisääntymään ympäristössä, jossa luonnonvalinta tapahtuu. Tämä prosessi tuottaa ja säilyttää piirteitä, jotka ovat näennäisesti sopeutuneita niiden suorittamiin toiminnallisiin tehtäviin.Darwin: On the Origin of Species, s. 459. Luonnonvalinta on ainoa tunnettu syy adaptaatiolle, mutta se ei ole ainoa tunnettu syy evoluutiolle. Muita ei-adaptiivisia syitä mikroevoluutiolle ovat mutaatiot ja geneettinen ajautuminen. 1900-luvun alkupuolella synteettinen evoluutioteoria sisällytti perinnöllisyystieteen Darwinin teoriaan luonnonvalinnan kautta tapahtuvasta evoluutiosta populaatiogenetiikan tieteenhaaran avulla. Luonnonvalinnan tärkeys yhtenä evoluution aiheuttajista hyväksyttiin osaksi muita biologian tieteenhaaroja. Tämän lisäksi aiemmat käsitykset evoluutiosta, kuten ortogeneesi, hylättiin.Provine: Evolutionary Progress, s. 49–79. Tieteilijät jatkavat evoluutiobiologian eri osa-alueiden tutkimista muodostamalla ja testaamalla hypoteeseja, kehittämällä matemaattisia malleja biologisista prosesseista, käyttämällä havaintotietoja ja suorittamalla kokeita sekä kentällä että laboratorioissa. Biologien keskuudessa on tieteellinen konsensus siitä, että polveutuminen muutoksien kera on yksi luotettavimmin perustelluista tosiasioista tieteessä. Evoluutiota tukevat biologisten todisteiden lisäksi antropologiset, psykologiset, astrofyysiset, kemialliset, fyysiset, geologiset sekä yhteiskuntatieteiden havainnot. Evoluution ymmärtämisellä on ollut suuri vaikutus ihmiskunnalle muun muassa sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa, maatalouden kehittämisessä sekä tietokonetekniikassa evoluutioon pohjautuvan evoluutiolaskennan muodossa.National Academy of Sciences; Institute of Medicine: Science, Evolution, and Creationism, s. R11–R12.National Academy of Sciences; Institute of Medicine: Science, Evolution, and Creationism, s. 17. Biologian lisäksi evoluution havainnot ovat vieneet eteenpäin monia muita tieteenaloja, kuten biologista antropologiaa sekä evoluutiopsykologiaa, ja yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. == Evoluutioteorian historia == Ehdotus siitä, että eläinlaji voisi polveutua toisen lajin eläimestä, voidaan jäljittää ensimmäisiin esisokraattisiin kreikkalaisiin filosofeihin, kuten Anaksimandrokseen ja Empedoklekseen. Tämänkaltaiset ehdotukset selviytyivät antiikin Roomaan asti. Runoilija ja filosofi Lucretius seurasi Empedokleksen jalanjäljissä Maailmankaikkeudesta () -nimisellä teoksellaan. Vastapainona näille materialistisille näkemyksille Aristoteles käsitti kaikkien luonnollisten asioiden – ei vain elävien asioiden – olevan epätäydellisiä aktualisaatioita eri pysyvistä luonnollisista mahdollisuuksista, jotka tunnetaan "ideoina". Tämä oli osa hänen teleologista ymmärrystä luonnosta, jossa kaikilla asioilla on tietty rooli jumalallisessa kosmisessa järjestyksessä. Tähän ajattelutapaan perustuvista variaatioista tuli vakiokäsitys keskiajalla ja niitä integroitiin kristinuskon oppeihin. Aristoteles ei kuitenkaan vaatinut, että oikeat eläinlajit vastaisivat yksi yhteen täsmällisten metafyysisten ideoiden kanssa vaan antoi esimerkkejä siitä, miten uusia lajeja voisi syntyä.Mason: A History of the Sciences, s. 43–44. 1600-luvulla modernin tieteen uusi menetelmä hylkäsi Aristoteleen lähestymistavan ja etsi selityksiä luonnollisille ilmiöille eli kaikille näkyville asioille yhteisten luonnonlakien muodossa. Menetelmän ei tarvinnut olettaa mitään pysyviä luonnollisia luokkia tai jumalallista kosmista järjestystä. Tämä uusi lähestymistapa oli kuitenkin hidas juurtumaan biologisissa tieteissä, joista tuli lopulta viimeinen turvapaikka pysyvien luonnollisten tyyppien aatteelle. John Ray käytti yhtä aiemmin yleisemmässä käytössä olevista määritelmistä pysyvistä luonnollisista tyypeistä, "lajeista", viittaamaan eläin- ja kasvityyppeihin. Hän piti kuitenkin kaikkia eläviä tyyppejä jäykästi erillisinä lajeina ja ehdotti, että jokainen laji voitaisiin tunnistaa niiden sukupolvelta toiselle periytyvistä piirteistä.Mayr: The Growth of Biological Thought, s. 256–257. * Ray: Historia Plantarum. Nämä lajit olivat Jumalan suunnittelemia mutta niissä oli eroavaisuuksia paikallisten olosuhteiden takia. Myös Carl von Linnén vuonna 1735 esittämä biologinen luokittelujärjestelmä tarkasteli lajeja jumalallisen suunnitelman mukaisesti pysyvinä. Muut sen ajan naturalistit spekuloivat, että lajit voisivat ajan myötä muuttua evolutiivisesti luonnonlakeja seuraten. Pierre Louis Moreau de Maupertuis kirjoitti vuonna 1751, että lisääntymisen yhteydessä ilmenevät luonnolliset muutokset voisivat kasaantua useiden sukupolvien aikana ja tuottaa uusia lajeja.Bowler: Evolution: The History of an Idea, s. 73–75. Georges Leclerc de Buffon ehdotti, että lajit voisivat degeneroitua eri eliöiksi, ja Erasmus Darwin ehdotti, että kaikki tasalämpöiset eläimet olisivat voineet polveutua yksittäisestä mikrobista (tai "filamentista"). Ensimmäinen täysin kehittynyt evolutiivinen järjestelmä oli Jean-Baptiste Lamarckin "transmutaatioteoria" vuodelta 1809.Lamarck: Philosophie Zoologique Tämän järjestelmän mukaan spontaani sikiäminen tuotti jatkuvasti yksinkertaisia elämänmuotoja, joilla oli luontainen taipumus progressiiviseen kehitykseen ja jotka kehittyivät monimutkaisemmiksi eliöiksi paralleeleissa sukulinjoissa. Paikallisella tasolla nämä sukulinjat adaptoituivat ympäristöön perimällä ominaisuudet, jotka olivat vanhempien käytössä.Nardon & Grenier: Symbiosis as a Source of Evolutionary Innovation: Speciation and Morphogenesis, s. 162.Gould: The Structure of Evolutionary Theory. (Jälkimmäistä prosessia kutsuttiin myöhemmin Lamarckismiksi.) Magner: A History of the Life Sciences. Vakiintuneet naturalistit tuomitsivat nämä ajatukset spekulaatioina, joilta puuttui empiirinen tuki. Erityisesti Georges Cuvier piti kiinni siitä, että lajit olivat erillisiä ja pysyviä ja että niiden yhtäläisyydet heijastivat jumalallista suunnitelmaa, joka otti huomioon eliöiden toiminnalliset tarpeet. Samaan aikaan William Paley oli käyttänyt Rayn ajatuksia hyväntahtoisesta suunnitelmasta kehittääkseen Natural Theology or Evidences of the Existence and Attributes of the Deity (1802) -nimisen, myöhemmin Charles Darwinin ihaileman, kirjan, jossa hän ehdotti, että monimutkaiset adaptaatiot olivat todisteita jumalallisesta suunnitelmasta.Burkhardt & Smith: The Correspondence of Charles Darwin. Dawkins: Sokea kelloseppä. Ratkaiseva irtautuminen kiinteiden biologisten lajien käsitteestä alkoi, kun Charles Darwin laati luonnonvalinnan kautta tapahtuvalle evoluutiolle tieteellisen teorian. Osittain Thomas Malthusin kirjoittaman An Essay on the Principle of Population (1798) -nimisestä kirjasta vaikuttuneena Darwin totesi, että populaation kasvu johtaisi "taisteluun olemassaolon puolesta", jossa suotuisat variaatiot voisivat selviytyä toisten menehtyessä. Jokaisessa sukupolvessa lukuisat jälkeläiset eivät selviydy hengissä lisääntymisikään rajallisten resurssien takia. Tämä voisi selittää kasvien ja eläinten monimuotoisuuden ja yhteisen alkuperän luonnonlakeihin perustuvilla prosesseilla, jotka toimivat samalla tavalla kaikentyyppisiin eliöihin.Mayr: Evoluutio.Bowler: Evolution: The History of an Idea, s. 145–146. Darwin kehitti "luonnonvalinnaksi" kutsumaansa teoriaa vuodesta 1838 eteenpäin ja oli kirjoittamassa aiheesta merkittävää teosta, kun Alfred Russel Wallace lähetti hänelle samankaltaisen teorian vuonna 1858. Molemmat miehet esittivät erilliset tutkielmansa Lontoon Linnean Society -tutkimusseuralle. Vuoden 1859 loppupuolella Darwinin julkaisema Lajien synty selitti luonnonvalinnan yksityiskohtaisesti ja tavalla, joka johti evoluutiokäsitteiden yhä laajempaan hyväksymiseen. Thomas Henry Huxley sovelsi Darwinin ajatuksia ihmisiin ja käytti paleontologiaa ja komparatiivista anatomiaa esittääkseen vahvaa näyttöä sille, että ihmisillä ja ihmisapinoilla on yhteiset esivanhemmat. Jotkut häiriintyivät tästä, sillä se merkitsi, että ihmisillä ei ole erityistä asemaa maailmankaikkeudessa. Perinnöllisyyden täsmälliset mekanismit ja uusien piirteiden alkuperä olivat edelleen arvoituksia. Tätä varten Darwin kehitti väliaikaisen pangeneesi () -nimisen teorian. Gregor Mendel kirjoitti vuonna 1865, että piirteet periytyivät ennakoitavalla tavalla elementtien (myöhemmin geenien) vapaan yhdistymisen ja erkanemisen kautta. Mendelin perinnöllisyyssäännöt syrjäyttivät lopulta suurimman osan Darwinin pangeneesiteoriasta. August Weismann teki tärkeän erotuksen kehossa olevien itusolujen (siittiöiden ja munasolujen) ja somaattisten solujen välille osoittaen, että perinnöllisyys tapahtuu vain ituradan kautta. Hugo de Vries yhdisti Darwinin pangeneesiteorian Weismannin itu- ja somaattisten solujen erotukseen ja ehdotti, että Darwinin pangeenit sijaitsivat tumassa ja ilmaistuna siirtyivät solulimaan ja muuttivat solun rakennetta. De Vries oli myös yksi tutkijoista, jotka tekivät Mendelin työn tunnetuksi uskoen, että mendeeliset piirteet vastasivat ituradan kautta periytyviä variaatioita.Wright: Genetic and Biometric Foundations, s. 480. Selittääkseen kuinka uusia variaatioita syntyy De Vries kehitti mutaatioteorian, joka aiheutti hetkellisen välirikon darwinistisen evoluution tukijoiden ja De Vriesin puolella olevien biometrikoiden välille.Provine: The Origins of Theoretical Population Genetics. 1900-luvun taitteessa populaatiogenetiikan edelläkävijät, kuten J. B. S. Haldane, Sewall Wright ja Ronald Fisher asettivat evoluutioteorian perustan vankalle tilastolliselle filosofialle. Darwinin teorian, geneettisten mutaatioiden ja Mendelin perinnöllisyyssääntöjen välillä ollut perätön ristiriita oli siten ratkaistu.Quammen: The Reluctant Mr. Darwin. 1920- ja 1930-luvuilla synteettinen evoluutioteoria yhdisti luonnonvalinnan, mutaatioteorian ja Mendelin perinnöllisyyssäännöt yhtenäiseksi teoriaksi, joka soveltui yleisesti kaikkiin biologian haaroihin. Moderni synteesi kykeni selittämään populaatioissa elävien lajien välisiä kuvioita paleontologiassa olevilla välimuotofossiileilla ja kehitysbiologiassa olevilla monimutkaisilla solumekanismeilla. James Watsonin ja Francis Crickin vuonna 1953 julkaisema DNA:n rakenne osoitti, että periytyvyydellä on fyysinen perusta. Molekyylibiologia paransi ymmärrystämme genotyypin ja fenotyypin välisestä suhteesta. Edistyksiä tehtiin myös fylogeneettisessä systematiikassa, jossa kartoitettiin piirteiden muuttumista komparatiiviseen ja testattavissa olevaan kehykseen evoluutiopuiden julkaisemisen ja käytön kautta.Hennig: Phylogenetic Systematics, s. 280.Wiley & Lieberman: Phylogenetics. Evoluutiobiologi Theodosius Dobzhansky kirjoitti vuonna 1973, että "millään asialla biologiassa ei ole mitään järkeä ellei sitä katso evoluution näkökulmasta", koska se on tuonut esiin luonnonhistoriassa aiemmin hajanaisilta vaikuttavien tosiasioiden välisiä suhteita ja yhtenäistänyt ne johdonmukaiseen selittävään tietojoukkoon, joka kuvaa ja ennustaa monia havaittavissa olevia, tällä planeetalla olevaa elämää koskevia tosiasioita. Sen jälkeen modernia synteesiä on edelleen laajennettu selittämään biologisia ilmiöitä koko biologisen hierarkian mitalta, aina geeneistä lajeihin asti. Tämä evolutiivisena kehitysbiologiana (epävirallisesti "evo-devona") tunnettu laajennus painottaa sitä, miten sukupolvien väliset eroavaisuudet (evoluutio) vaikuttavat yksittäisten eliöiden sisäisiin muutoskuvioihin (kehitykseen). == Perinnöllisyys == Eliöiden evoluutio tapahtuu periytyvien ominaisuuksien muutoksien kautta. Esimerkiksi silmien väri on peritty ominaisuus ja yksilö voi periä "ruskeiden silmien ominaisuuden" yhdeltä vanhemmalta. Geenit säätelevät perittyjä ominaisuuksia ja yksilön perimässä olevaa geenikokoelmaa kutsutaan yksilön genotyypiksi. Yksilön kaikkien havaittavien ominaisuuksien kokonaisuutta kutsutaan sen fenotyypiksi. Nämä ominaisuudet ovat genotyypin ja ympäristön vuorovaikutuksen tulos. Monet yksilön fenotyyppiin liittyvät ominaisuudet eivät tämän takia periydy. Esimerkiksi ruskettunut iho johtuu henkilön genotyypin ja auringon välisestä vuorovaikutuksesta eikä rusketus tämän takia periydy henkilön lapsille. Jotkut henkilöt kuitenkin ruskettuvat helpommin kuin toiset, johtuen eroista heidän genotyypeissä. Esimerkiksi henkilöt, joilla on albinismin periytyvä ominaisuus, eivät rusketu lainkaan ja ovat erittäin herkkiä auringonpolttamille. Periytyvät ominaisuudet siirtyvät yhdeltä sukupolvelta seuraavalle geneettisen informaation sisältävän DNA- molekyylin avulla. DNA on pitkä polymeeri, joka koostuu neljän tyyppisestä emäksestä. Emästen järjestys tietyllä DNA-molekyylin jaksolla määrittelee geneettisen informaation samaan tapaan kuin kirjainten järjestys määrittelee lauseen. Ennen kuin solu jakautuu, DNA kopioidaan niin, että kummassakin syntyvässä solussa on sama emäsjärjestys. DNA-molekyylin osia, jotka voidaan määritellä yksittäisiksi toiminnallisiksi yksiköiksi, kutsutaan geeneiksi; eri geeneillä on eri emäsjärjestys. Solujen sisällä olevat pitkät DNA-juosteet muodostavat kromosomeiksi kutsuttuja tiivistettyjä rakenteita. DNA-jakson tarkkaa sijaintia kromosomissa kutsutaan lokukseksi. Jos DNA-jakso lokuksessa eroaa yksilöiden välillä, tämän jakson eri muotoja kutsutaan alleeleiksi. DNA- jaksot voivat muuttua mutaatioiden kautta, tuottaen uusia alleeleja. Jos mutaatio tapahtuu geenissä, uusi alleeli voi vaikuttaa geenin säätelemään ominaisuuteen muuttaen eliön fenotyyppiä. On kuitenkin huomioitava, että vaikka tämä yksinkertainen vuorovaikutus alleelin ja ominaisuuden välillä toimii joissain tapauksissa, valtaosa ominaisuuksista on monimutkaisempia ja niiden kehitystä säätelevät useat vuorovaikutuksessa olevat geenit. Hiljattaiset löydökset ovat vahvistaneet tärkeitä esimerkkejä periytyvistä muutoksista, joita ei voida selittää emäsjärjestyksien muutoksilla DNA- molekyylissä. Nämä ilmiöt luokitellaan epigeneettisiksi periytymisjärjestelmiksi. Kromatiinin merkitseminen DNA-metylaatiolla, omavaraiset metaboliset kytkennät, geenien vaimentaminen RNA-interferenssillä ja prionien kaltaisten proteiinien kolmiulotteiset konformaatiot ovat alueita, joilla epigeneettisiä periytymisjärjestelmiä on löydetty eliötasolla. Kehitysbiologit ovat ehdottaneet, että monimutkaiset vuorovaikutukset geneettisissä verkostoissa ja solujen välinen kommunikaatio voivat johtaa periytyviin variaatioihin, jotka voivat olla kehityksen plastisuuden ja kanalisaation mekanismien taustalla. Perinnöllisyyttä voi esiintyä myös suuremmissa mittakaavoissa. Esimerkiksi eliöiden tavanomaiset ja toistuvat käyttäytymismallit omissa ympäristöissään ohjaavat ekologista periytyvyyttä ekolokeroiden rakentamisen prosessin kautta. Tämä tuottaa kirjon ilmiöitä, jotka muuttavat seuraavien sukupolvien valintajärjestelmää. Jälkeläiset perivät geenien lisäksi esivanhempien ekologisten tekojen tuottamat ympäristötekijät. Muita esimerkkejä evoluutiossa esiintyvistä periytyvyyksistä, joihin geenit eivät suoraan vaikuta, ovat kulttuuripiirteiden periytyminen ja symbiogeneesi. == Variaatio == Yksittäisen eliön fenotyyppi johtuu sekä sen genotyypistä että ympäristöstä, jossa se on elänyt. Merkittävä osa populaatiossa olevien fenotyyppien variaatiosta johtuu eroista genotyypeissä. Synteettinen evoluutioteoria määrittelee evoluution muutoksina, jotka tapahtuvat tässä geneettisessä variaatiossa ajan myötä. Tietyn alleelin frekvenssi tulee enemmän tai vähemmän yleiseksi suhteessa saman geenin eri muotoihin. Variaatio katoaa, kun uusi alleeli saavuttaa fiksaation – se on joko kadonnut populaatiosta tai se on korvannut esivanhemmilta perityn geenimuodon täysin. Luonnonvalinta johtaa evoluutioon vain, jos populaatiossa on riittävän paljon geneettistä variaatiota. Ennen Mendelin perinnöllisyyskokeita yksi yleinen hypoteesi oli perinnöllinen sekoittuminen. Perinnöllinen sekoittuminen johtaisi kuitenkin nopeasti siihen, että geneettinen variaatio katoaisi, tehden luonnonvalinnan kautta tapahtuvasta evoluutiosta epätodennäköistä. Hardyn–Weinbergin laki tarjoaa ratkaisun sille, miten populaatiossa oleva variaatio pysyy yllä Mendelin sääntöjen mukaisesti. Alleelien frekvenssi (variaatiot geenissä) pysyy vakiona, jos ei ole valintaa, mutaatiota, migraatiota tai geneettistä ajautumista. Variaatio tulee perimässä olevista mutaatioista, geenien uudelleenjärjestäytymisestä suvullisen lisääntymisen kautta ja populaatioiden välillä tapahtuvasta migraatiosta (geenivirtauksesta). Vaikka uutta variaatiota tulee jatkuvasti mutaatioiden ja geenivirtauksen kautta, suurin osa lajin perimästä on identtistä kaikissa kyseisen lajin yksilöissä. Siitä huolimatta suhteellisen pienikin muutos genotyypissä voi johtaa merkittäviin muutoksiin fenotyypissä: esimerkiksi simpanssien ja ihmisten perimässä on vain noin 5 % eroavaisuuksia. === Mutaatio === Mutaatiot ovat solun perimän DNA- jaksossa tapahtuvia muutoksia. Mutaatiot voivat olla vaikutuksettomia, muuttaa geenin tuotetta tai estää geenin toiminnan. Banaanikärpäsillä (Drosophila melanogaster) tehtyjen tutkimusten perusteella on ehdotettu, että jos mutaatio muuttaa geenin tuottamaa proteiinia, se tulee todennäköisesti olemaan vahingollista: noin 70 % näistä mutaatioista aiheuttaa haittaa ja loput ovat joko neutraaleja tai heikosti hyödyllisiä. Mutaatiot voivat aiheuttaa suurien kromosomin osien duplikaation eli kahdentumisen (yleensä rekombinaation kautta), mikä voi tuottaa ylimääräisiä kopioita geenistä perimään. Ylimääräiset geenien kopiot ovat merkittävä raaka-ainelähde uusien geenien kehittymiselle. Tämä on tärkeää, koska useimmat uudet geenit kehittyvät geeniperheissä jo olemassa olevista geeneistä, joilla on yhteiset esivanhemmat. Esimerkiksi ihmisen silmä käyttää neljää geeniä tehdäkseen rakennelmia, jotka aistivat valoa: kolme värinäköön ja yksi hämäränäköön; kaikki neljä polveutuvat yhdestä ainoasta esivanhemman geenistä. Uusia geenejä voi kehittyä esivanhempien geenistä, kun kahdentuneessa kopiossa tapahtuu mutaatio, ja geeni saa uuden funktion. Tämä prosessi on helpompaa, kun geeni on kahdentunut, koska se kasvattaa järjestelmän redundanssia; yksi parin geeneistä voi saada uuden funktion samalla kun toinen kopio jatkaa alkuperäistä funktiota. Toisen tyyppiset mutaatiot voivat jopa kehittää kokonaan uusia geenejä aiemmin ei-koodaavasta DNA:sta. Uusia geenejä voi myös kehittyä useiden geenien pienten osien kahdentumisesta. Nämä osat voivat uudelleenjärjestäytyä muodostaen uusia yhdistelmiä, joilla on uusia funktioita. Kun uusia geenejä muodostuu olemassa olevien osien uudelleenjärjestäytymisen kautta, proteiinidomeenit toimivat moduuleina, joilla on yksinkertaiset itsenäiset funktiot. Nämä moduulit voivat sekoittua ja tuottaa uusia yhdistelmiä, joilla on uusia ja monimutkaisia funktioita. Esimerkiksi polyketidisyntaasit ovat suuria entsyymejä, jotka tuottavat antibiootteja; ne sisältävät jopa sata itsenäistä domeenia, joista jokainen katalysoi yhden prosessissa olevan vaiheen, aivan kuten liukuhihnalla. === Suvullinen lisääntyminen ja rekombinaatio === Suvuttomasti lisääntyvissä eliöissä geenit periytyvät yhdessä – tai linkitettyinä – koska ne eivät voi sekoittua muiden eliöiden geenien kanssa lisääntymisen aikana. Sen sijaan suvullisten eliöiden jälkeläisillä on itsenäisen lajittelun kautta saavutetut satunnaiset sekoitukset vanhempien kromosomeista. Tähän liittyvän homologiseksi rekombinaatioksi kutsutun prosessin kautta suvulliset eliöt voivat vaihtaa DNA:ta kahden vastaavan kromosomin välillä. Rekombinaatio ja uudelleenjärjestely eivät muuta alleelien frekvenssejä, mutta muuttavat sen sijaan sen, mitkä alleelit ovat vuorovaikutuksessa keskenään tuottaen jälkeläisiä, joilla on uusia alleeliyhdistelmiä. Suvullinen lisääntyminen kasvattaa yleensä geneettistä variaatiota ja voi kasvattaa evoluution nopeutta. Suvullisen lisääntymisen kaksinkertaisesta kustannuksesta kirjoitti ensimmäisenä John Maynard Smith. Ensimmäinen kustannus on se, että vain yksi kahdesta sukupuolesta voi tuottaa jälkeläisiä. Toinen kustannus on se, että suvullisesti lisääntyvä yksilö voi antaa vain 50 % omista geeneistään eteenpäin. Tästä huolimatta, suvullinen lisääntyminen on ylivoimaisesti yleisin tapa lisääntyä useimpien aitotumaisten ja monisoluisten eliöiden keskuudessa. Punaisen Kuningattaren hypoteesia on käytetty selittämään suvullisen lisääntymisen merkittävyyden keinona mahdollistaa jatkuva evoluutio ja mukautuminen reaktiona muiden lajien koevoluutiolle jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. === Geenivirta === Geenivirta viittaa populaatioiden ja lajien välillä tapahtuvaan geenien siirtymiseen. Se voi siksi olla uusi lähde populaation tai lajin sisäiselle variaatiolle. Geenivirran voi aiheuttaa populaatioiden välillä liikkuvat yksilöt, kuten hiirien liikkuminen sisämaan ja rannikkoalueiden populaatioiden välillä tai siitepölyn liikkuminen raskasmetalleja sietävien ja raskasmetalleja sietämättömien ruohopopulaatioiden välillä. Risteymät ja horisontaaliset geeninsiirrot ovat lajien välisiä geeninsiirtoja. Horisontaalisella geeninsiirrolla viitataan geneettisen materiaalin siirtymiseen yhdeltä eliöltä toiselle, joka ei ole sen jälkeläinen, mikä on yleistä bakteerien keskuudessa. Lääketieteessä se edistää antibioottiresistenssin leviämistä; bakteeri voi nopeasti siirtää resistenssigeenit muihin lajeihin silloin kun se on hankkinut ne. Horisontaalista geeninsiirtoa bakteereista aitotumaisiin, kuten leivinhiivaan (Saccharomyces cerevisiae) ja Callosobruchus chinensis -nimiseen kovakuoriaiseen on tapahtunut. Esimerkkinä suuremman mittakaavan siirroista ovat aitotumaiset Bdelloidea -nimiset rataseläimet, jotka ovat saaneet kirjon geenejä bakteereilta, sieniltä ja kasveilta. Virukset voivat myös siirtää DNA:ta eliöiden välillä, mahdollistaen geenien siirtymisen jopa biologisten domeenien välillä. Suuren mittakaavan geeninsiirtoja on tapahtunut myös aitotumaisten solujen esivanhempien ja bakteerien välillä, kun viherhiukkaset ja mitokondriot ovat tulleet aitotumaisiin soluihin. On mahdollista, että aitotumaiset solut itse saivat alkunsa bakteerien ja arkeonien välisistä horisontaalisista geeninsiirroista. ==Mekanismit== Synteettisen evoluutioteorian näkökulmasta evoluutiota tapahtuu, kun keskenään lisääntyvien yksilöiden populaatiossa olevien alleelien frekvensseissä tapahtuu muutoksia. Esimerkkinä voidaan pitää koiperhosten populaatiossa olevan mustan värin alleelin yleistyminen. Luonnonvalinta, geneettinen ajautuminen, geneettinen liftaaminen, mutaatio ja geenivirta ovat mekanismeja, jotka voivat johtaa muutoksiin alleelien frekvensseissä. === Luonnonvalinta === Luonnonvalinnan kautta tapahtuva evoluutio on prosessi, jonka kautta lisääntymistä edistävistä piirteistä tulee yleisempiä ja pysyvämpiä populaation peräkkäisissä sukupolvissa. Sitä on usein kutsuttu "itsestään selväksi" mekanismiksi, koska se johtuu kolmesta yksinkertaisesta tosiasiasta: Eliöpopulaatioissa on variaatiota morfologian, fysiologian ja käyttäytymisen suhteen (fenotyyppinen variaatio). * Eri piirteet antavat eri suuruiset eloonjäämisen ja lisääntymisen todennäköisyydet (differentiaalinen kelpoisuus). * Piirteet voivat periytyä sukupolvelta toiselle (kelpoisuuden heritabiliteetti). Jokaisessa sukupolvessa on enemmän eliöitä kuin niiden on mahdollista selviytyä ja lisääntyä. Nämä olosuhteet tuottavat eliöiden välistä kilpailua selviytymisestä ja lisääntymisestä. Niinpä eliöt, joilla on etulyöntiasema kilpailijoihinsa nähden piirteiden suhteen, ovat todennäköisempiä siirtämään kyseiset piirteet seuraavaan sukupolveen. Luonnonvalinnan keskeinen käsite on eliön kelpoisuus. Kelpoisuus kuvaa eliön kykyä selviytyä ja tuottaa jälkeläisiä, mikä määrittää kuinka suuri sen geneettinen vaikutus on seuraavaan sukupolveen. Kelpoisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin jälkeläisten kokonaismäärä: sen sijaan kelpoisuudesta kertoo se osuus seuraavista sukupolvista, jotka kantavat eliön geenejä. Esimerkiksi jos eliö voisi selviytyä ja tuottaa jälkeläisiä nopeasti, mutta sen jälkeläiset olisivat liian pieniä ja heikkoja selviytyäkseen, silloin kyseisellä eliöllä olisi pieni geneettinen vaikutus tuleviin sukupolviin ja sillä olisi siten matala kelpoisuus. Jos tietty alleeli kasvattaa eliön kelpoisuutta enemmän kuin muut saman geenin alleelit, silloin tämän alleelin yleisyys kasvaa populaation jokaisessa peräkkäisessä sukupolvessa. Sanotaan, että valinta suosii näitä piirteitä. Esimerkkeinä piirteistä, jotka voivat kasvattaa kelpoisuutta, ovat tehostunut selviytyminen ja lisääntynyt hedelmällisyys. Käänteisesti, vähemmän hyödyllisestä tai vahingollisesta alleelista johtuva matalampi kelpoisuus johtaa kyseisen alleelin harvenemiseen — valinta toimii piirrettä vastaan. On tärkeää huomata, että alleelin kelpoisuus ei ole kiinteä ominaisuus; jos ympäristö muuttuu, aiemmin neutraaleista tai vahingollisista piirteistä voi tulla hyödyllisiä ja aiemmin hyödyllisistä piirteistä haitallisia. Jos valinnan suunta kuitenkin muuttuu tällä tavoin, piirteet, jotka olivat aiemmin kadonneet, eivät voi kehittyä uudelleen identtisesti (katso Dollon laki). Populaation sisäinen luonnonvalinta korkeuden kaltaista jatkumolla vaihtelevaa piirrettä kohtaan voidaan luokitella kolmeen tyyppiin. Ensimmäinen on suuntaava valinta, joka on ajan myötä tapahtuva muutos piirteen keskimääräisessä arvossa — esimerkiksi, eliöistä tulee hitaasti korkeampia. Toinen on hajottava valinta, joka suosii piirteen ääripäitä ja johtaa usein kahden eri arvon yleistymiseen – valinta toimii keskiarvoa vastaan. Tämä tapahtuisi, jos matalilla tai korkeilla eliöillä olisi etu, mutta ei keskikorkeilla. Viimeisenä on tasapainottava (eli stabiloiva) valinta, joka karsii piirteen kummankin ääripään arvoja ja johtaa keskiarvon ympärillä olevan varianssin ja monimuotoisuuden pienenemiseen. Tämä johtaisi esimerkiksi siihen, että eliöistä tulisi hitaasti saman korkuisia. Tasapainottava valinta usein vähentää populaation geneettistä monimuotoisuutta ja voi siten heikentää populaation mahdollisuuksia mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Seksuaalivalinta on erityinen luonnonvalinnan tapaus, jossa valinta kasvattaa eliön houkuttelevuutta mahdollisille parittelukumppaneille lisääntymisen onnistumisen kasvattamiseksi. Seksuaalivalinnan kautta kehittyneet piirteet ovat erityisen esillä useiden eläinlajien urosten keskuudessa. Vaikka ne olisivat seksuaalisesti suosiossa, hankalien sarvien, parittelukutsujen, suurten ruumiinkokojen ja kirkkaiden värien kaltaiset piirteet vetävät usein puoleensa saalistajia, mikä vaarantaa yksittäisten urosten kyvyn selviytyä. Tämä haitta selviytymiselle tasapainottuu näiden (seksuaalivalinnan kautta saavutettujen) vaikeasti väärennettävissä olevien piirteiden omaavien urosten suuremmalla lisääntymiskyvyllä. Luonnonvalinta yleisesti ottaen tekee luonnosta mitan sille, miten todennäköisesti tietyt yksilöt tai yksilölliset piirteet selviytyvät. "Luonnolla" viitataan tässä tapauksessa yksilön ympäristössä olevaan ekosysteemiin. Kukin tietyssä ekosysteemissä oleva populaatio täyttää tietyn ekologisen lokeron, tai aseman, jolla on tietyt vuorovaikutussuhteet muihin saman ekosysteemin osiin. Näihin suhteisiin vaikuttaa eliön elämänhistoria, asema ravintoketjussa ja maantieteellinen sijainti. Laaja ymmärrys luonnosta auttaa tieteilijöitä erottamaan tiettyjä tekijöitä, jotka yhdessä muodostavat luonnonvalinnan. Luonnonvalinta voi toimia eri tasoilla, kuten geenien, solujen, yksittäisten eliöiden, eliöryhmien ja lajien tasolla. Valinta voi toimia monella tasolla yhtäaikaisesti. Esimerkki valinnasta, jota tapahtuu yksittäisen eliön tason alapuolella on hyppiöksi () kutsuttu geeni, joka voi replikoitua ja levitä koko perimään. Yksittäisen eliön tason yläpuolella oleva valinta, kuten ryhmävalinta, voi johtaa yhteistyön kehittymiseen. === Mutaatiotaipumus === Sen lisäksi, että mutaatiot ovat merkittävä lähde variaatiolle, ne voivat myös toimia evoluution mekanismina silloin kun molekyylitasolla on olemassa eri todennäköisyydet mutaatioiden tapahtumiselle – tätä ilmiötä kutsutaan mutaatiotaipumukseksi (). Otetaan esimerkiksi kaksi genotyyppiä: yksi, jolla on nukleotidi G ja toinen, jolla on nukleotidi A samassa kohdassa. Jos näillä kahdella genotyypillä on sama kelpoisuus, mutta mutaatio G:stä A:han tapahtuu useammin kuin mutaatio A:sta G:hen, silloin on taipumus kehittyä genotyyppejä, joilla on A. Eri taipumukset liittymä- tai häviämämutaatioihin eri taksoneissa voivat johtaa erikokoisten perimien kehittymiseen. Kehittymiseen ja mutaatioon liittyviä taipumuksia on havaittu myös morfologisessa evoluutiossa. Esimerkiksi Baldwinin efektin mukaan mutaatiot voivat ajan myötä aiheuttaa ympäristön tuottamien piirteiden geneettisen assimilaation. Mutaatiotaipumuksen vaikutukset ovat päällekkäisiä muiden prosessien kanssa. Jos valinta suosii molempia mahdollisia mutaatioita samoissa määrin, mutta niiden yhtäaikaisesta ilmenemisestä ei ole hyötyä, mutaatio, joka ilmenee useimmin on se, joka tulee todennäköisimmin fiksoitumaan populaatiossa vallitsevaksi. Geenin funktion menetykseen johtavat mutaatiot ovat paljon yleisempiä kuin mutaatiot, jotka tuottavat uuden, täysin toimivan geenin. Useimmat funktion menetykseen johtavat mutaatiot karsiutuvat valinnan kautta. Silloin kuitenkin kun valinta on heikkoa, taipumus funktion menetykseen voi vaikuttaa evoluutioon. Esimerkiksi pigmenteistä ei enää ole hyötyä, kun eläimet elävät luolien pimeydessä, joten ne yleensä katoavat. Tämänkaltainen funktion menetys voi tapahtua mutaatiotaipumuksen takia ja/tai koska funktiolla oli hinta; eli kun funktiosta saatu hyöty katosi, luonnonvalinta johti sen menetykseen. Bacillus subtilis -nimisen bakteerin itiöintikyvyn menetys laboraatiossa tapahtuvan evoluution kautta johtuu ilmeisesti mutaatiotaipumuksesta eikä itiöintikyvyn ylläpitokustannusta vastaan tapahtuvasta luonnonvalinnasta. Silloin kun ei ole funktion menetykseen johtavaa valintaa, menetyksen kehitysnopeus riippuu enemmän mutaationopeudesta kuin efektiivisestä populaatiokoosta. Tämä viittaa siihen, että sitä ohjaa enemmän mutaatiotaipumus kuin geneettinen ajautuminen. === Geneettinen ajautuminen === Geneettinen ajautuminen viittaa populaation alleelifrekvenssien muuttumiseen sukupolvesta toiseen alleelien otantavirhealttiuden takia. Alleelifrekvensseillä on tämän seurauksena taipumus "ajautua" ylös tai alas sattumanvaraisesti (satunnaiskulkuna) silloin, kun valintaa ohjaavia voimia ei ole tai ne ovat suhteellisen heikkoja. Tämä ajautuminen loppuu, kun alleeli fiksoituu – joko katoamalla populaatiosta tai korvaamalla muut alleelit täysin. Geneettinen ajautuminen voi siten eliminoida joitain alleeleja populaatiosta pelkästään sattuman takia. Valintaa ohjaavien voimien puutteessakin geneettinen ajautuminen voi aiheuttaa kahden erillisen populaation (jotka aloittivat samalla geneettisellä koostumuksella) ajautumisen kahdeksi poikkeavaksi populaatioksi, joilla on eri alleeliryhmät. Valinnan ja luonnollisten prosessien (mukaan lukien geneettisen ajautumisen) suhteellista tärkeyttä on tavallisesti vaikeaa mitata. Adaptiivisten ja ei-adaptiivisten voimien suhteelliset tärkeydet evoluutiomuutosten ajamisessa on nykyaikaisen tutkimuksen kohde. Molekyylievoluution neutraali teoria () ehdotti, että suurin osa evoluutiomuutoksista johtuu neutraalien mutaatioiden fiksaatiosta geneettisen ajautumisen kautta. Tästä seuraa, että kyseisen mallin mukaan suurin osa geneettisistä muutoksista johtuu jatkuvasta mutaatiopaineesta ja geneettisestä ajautumisesta. Tämä muoto neutraalista teoriasta on nyt suurimmaksi osaksi hylätty, koska se ei vaikuta sopivan geneettiseen variaatioon, jota nähdään luonnossa. On kuitenkin olemassa uudempi ja paremmin tukea saanut versio tästä mallista: molekyylievoluution lähes neutraali teoria () ehdottaa, että mutaatiot, jotka ovat neutraaleja pienissä populaatioissa eivät välttämättä ole neutraaleja suurissa populaatioissa. Muut vaihtoehtoiset teoriat ovat ehdottaneet, että geneettinen ajautuminen on mitätöntä verrattuna muihin stokastisiin evoluutiota ohjaaviin voimiin, kuten geneettiseen liftaamiseen (). Geneettisen ajautumisen kautta tapahtuvaan neutraalin alleelin fiksaatioon kuluva aika riippuu populaation koosta – fiksaatio tapahtuu nopeammin pienemmissä populaatioissa. Populaatiossa olevien yksilöiden lukumäärä ei ole kriittinen, mutta efektiivisenä populaatiokokona () tunnettu suure on. Efektiivinen populaatiokoko on tavallisesti pienempi kuin koko populaatio, koska se ottaa huomioon tekijöitä, kuten sisäsiittoisuuden yleisyyden ja populaation elinkaaren vaiheen, jossa sen koko on pienimmillään. Efektiivinen populaatiokoko ei välttämättä ole sama kaikille samassa populaatiossa oleville geeneille. === Geneettinen liftaaminen === Rekombinaatio mahdollistaa samalla DNA-juosteella olevien alleelien erottumisen. Rekombinaatioita tapahtuu kuitenkin harvoin (noin kaksi tapahtumaa per kromosomi per sukupolvi). Tämän vuoksi kromosomissa lähekkäin olevat geenit eivät aina sekoitu kauas toisistaan; geenit, jotka ovat lähekkäin usein periytyvät yhdessä, koska juosteen katketessa ne jäävät todennäköisesti sen samaan osaan. Ilmiötä kutsutaan geneettiseksi kytkennäksi (). Taipumusta tähän mitataan löytämällä kuinka usein kaksi alleelia löydetään yhdessä yksittäiseltä kromosomilta verrattuna odotuksiin – tätä kutsutaan alleelien kytkentäepätasapainoksi. Ryhmänä periytyvää alleeliryhmää kutsutaan haplotyypiksi. Tämä voi olla tärkeää silloin, kun tietyssä haplotyypissä olevasta yksittäisestä alleelista on paljon hyötyä. Tätä kutsutaan luonnonvalinnan kautta tapahtuvaksi valintapyyhkäisyksi (), mikä voi johtaa muidenkin haplotyypissä olevien alleelien yleistymiseen populaatiossa, mitä taas kutsutaan geneettiseksi liftaamiseksi (). Jotkut neutraalit geenit ovat geneettisesti kytkeytyneinä muihin valinnan alaisiin geeneihin. Tästä johtuva geneettinen liftaaminen voidaan osittain havaita sopivalla efektiivisellä populaatiokoolla. === Geenivirta === Geenivirta viittaa populaatioiden ja lajien väliseen geenien siirtymiseen. Geenivirran läsnäololla tai puuttumisella on merkittävä vaikutus evoluution kulkuun. Eliöiden monimutkaisuuden takia missä tahansa kahdessa täysin eristetyssä populaatiossa tulee ajan myötä kehittymään geneettisiä yhteensopivuusongelmia neutraalien prosessien kautta (esim. Bateson- Dobzhansky-Muller -mallin mukaan), vaikka molemmat populaatiot pysyisivät pohjimmiltaan identtisinä suhteessa niiden adaptaatioon ympäristön suhteen. Jos geneettistä erilaisuutta kehittyy populaatioiden välille, niiden välinen geenivirta voi tuottaa piirteitä tai alleeleja, jotka ovat haitallisia paikallisessa populaatiossa. Tämä voi johtaa siihen, että näiden populaatioiden sisällä olevissa eliöissä kehittyy mekanismeja, jotka estävät lisääntymisen geneettisesti etäisten populaatioiden kanssa – johtaen lopulta uusien lajien ilmestymiseen. Yksilöiden välillä tapahtuva geneettisen informaation vaihto on siten olennaisen tärkeää biologisen lajikäsitteen kehittämiselle. Modernin synteesin kehityksen yhteydessä Sewall Wright kehitti vaihtuvan balanssin teorian (), jonka mukaan geenivirta osittain eristettyjen populaatioiden välillä olisi tärkeä osa adaptiivista evoluutiota. Viime aikoina kyseisen teorian tärkeyttä on kuitenkin merkittävästi kritisoitu. == Lopputulokset == Evoluutio vaikuttaa eliöiden jokaiseen muodolliseen ja käytökselliseen osa-alueeseen. Näkyvimpiä ovat tietyt käytökselliset ja fyysiset adaptaatiot, jotka ovat luonnonvalinnan lopputuloksia. Nämä adaptaatiot kasvattavat kelpoisuutta auttamalla ruuan etsinnän, petoeläinten välttämisen tai parittelukumppanin houkuttelun kaltaisten toimintojen suorittamisessa. Eliöt voivat myös reagoida valintaan tekemällä yhteistyötä toistensa kanssa, yleensä auttamalla sukulaisia tai osallistumalla molempia osapuolia hyödyntävään symbioosiin. Pidemmällä aikavälillä evoluutio tuottaa uusia lajeja jakamalla vanhoja eliöpopulaatioita uusiin ryhmiin, jotka eivät voi tai eivät halua risteytyä. Nämä evoluution lopputulokset luokitellaan aikaskaalan perusteella makroevoluutioon ja mikroevoluutioon. Makroevoluutio viittaa evoluutioon, joka tapahtuu lajien tasolla tai niiden yläpuolella olevilla tasoilla – erityisesti lajiutumiseen ja sukupuuttoon. Mikroevoluutio viittaa pienempiin lajin tai populaation sisäisiin evoluutiomuutoksiin – erityisesti alleelifrekvenssien muutoksiin ja adaptaatioon. Yleisesti ottaen makroevoluutiota pidetään pitkien mikroevoluution jaksojen lopputuloksena. Koska mikroevolutiiviset muutokset kasautuvat makroevoluutioksi, ei mikro- ja makroevoluution välinen ero siten ole perustavanlaatuinen – ero on yksinkertaisesti kehittymisprosessiin kulunut aika. On kuitenkin huomattava, että makroevoluutiossa koko lajin yhteiset piirteet voivat olla tärkeitä. Esimerkiksi suuri määrä variaatiota yksilöiden välillä mahdollistaa sen, että laji voi nopeasti sopeutua uusiin elinympäristöihin – pienentäen sukupuuton todennäköisyyttä. Toisaalta laaja maantieteellinen levinneisyys voi kasvattaa lajiutumisen todennäköisyyttä kasvattamalla todennäköisyyttä sille, että osa populaatiosta eristäytyy. Tässä mielessä mikroevoluutioon ja makroevoluutioon voi sisältyä valintaa eri tasoilla. Mikroevoluutio vaikuttaa geeneihin ja eliöihin, kun taas makroevoluution prosessit (kuten lajivalinta) vaikuttavat kokonaisiin lajeihin vaikuttamalla niiden lajiutumisten ja sukupuuttojen nopeuksiin. Yleinen väärinkäsitys on, että evoluutiolla on tavoitteita tai pitkän aikavälin suunnitelmia. Realistisesti evoluutiolla ei ole pitkän aikavälin tavoitteita eikä välttämättä tuota suurempaa monimutkaisuutta.TalkOrigins Archive vastaus kreationistien väittämään – Claim CB932: Evolution of degenerate forms Evoluution tuloksia ei tule sekoittaa tavoitteellisuuteen. Vaikka monimutkaisia lajeja on kehittynyt, ne ovat sivutuote siitä, että eliöiden kokonaismäärä kasvaa – yksinkertaiset elämänmuodot ovat edelleen yleisimmät biosfäärissä. Valtaosa lajeista on mikroskooppisia esitumallisia, jotka muodostavat noin puolet maailman biomassasta niiden pienestä koosta riippumatta ja muodostavat valtaosan maapallon biodiversiteetistä. Yksinkertaiset eliöt ovat olleet dominoiva elämänmuoto maapallolla kautta sen historian ja ne jatkavat pääasiallisena elämänmuotona tänäkin päivänä. Monimutkaiset elämänmuodot vaikuttavat monimuotoisemmilta vain, koska ne ovat helpommin huomattavissa. Tosiaan mikrobien evoluutio on erityisen tärkeää modernille evoluutiotutkimukselle, koska niiden nopea lisääntyminen mahdollistaa kokeellisen evoluution tutkimisen ja evoluution ja adaptaation havainnoinnin reaaliaikaisesti. === Adaptaatio === Adaptaatio on prosessi, joka tekee eliöistä paremmin sopeutuneita elinympäristöihinsä.: "Adaptation... could no longer be considered a static condition, a product of a creative past and became instead a continuing dynamic process."Oxford Dictionary of Science:n määritelmä sanalle adaptation: "Any change in the structure or functioning of an organism that makes it better suited to its environment". Adaptaatio voi myös viitata piirteeseen, joka on tärkeä eliön selviytymiselle. Esimerkkinä hevosten hampaiden adaptaatio ruohon jauhantaan. Voimme erottaa sanan kaksi merkitystä käyttämällä adaptaatiota viittaamaan evoluutioprosessiin ja adaptiivista piirrettä prosessin tuotteeseen (ruumiinosaan tai funktioon). Adaptaatiot ovat luonnonvalinnan tuottamia. Seuraavat määritelmät johtuvat Theodosius Dobzhanskyn työstä: # Adaptaatio on evolutiivinen prosessi, jossa eliöstä tulee kyvykkäämpi elämään sen ympäristössä tai ympäristöissä. # Adaptoituneisuus on adaptaation tila: missä määrin eliö pystyy elämään ja lisääntymään tietyissä ympäristöissä. # Adaptiivinen piirre on eliön kehityskuvion ominaisuus, joka mahdollistaa tai parantaa todennäköisyyttä, että eliö säilyy hengissä ja lisääntyy. Adaptaatio voi johtaa joko uuden piirteen hankkimiseen tai esivanhemmilta perityn piirteen menetykseen. Esimerkki, joka havainnollistaa kummankin näistä muutoksista, on bakteerien adaptaatio antibioottivalintaan, jossa geneettiset muutokset aiheuttavat antibioottiresistenssin muuttamalla antibiootin kohdetta tai nostamalla antibioottia ulos solusta kuljettavien mekanismien tehokkuutta. Muita merkittäviä esimerkkejä ovat kolibakteerien (Escherichia coli) kehittyminen käyttämään sitruunahappoa ravintoaineena pitkään kestäneessä laboratoriokokeessa; Flavobacterium-nimisessä bakteerissa kehittynyt uudenlainen entsyymi, joka mahdollistaa bakteerin kasvamisen nailonin valmistuksessa syntyvien sivutuotteiden päällä; ja maaperästä löytyvä Sphingobium -niminen bakteeri, jolle on kehittynyt täysin uudenlainen metaboliareitti, joka hajottaa torjunta-aineena käytettyä synteettistä pentakloorifenolia. Mielenkiintoinen mutta edelleen kiistanalainen ajatus on, että jotkut adaptaatiot voisivat kasvattaa eliön kykyä tuottaa variaatiota ja adaptoitua luonnonvalinnan kautta, kasvattaen eliön kehittymiskykyä. Adaptaatio tapahtuu olemassa olevien rakenteiden asteittaisen muuttumisen kautta. Tästä seuraa, että sukua olevien lajien rakenteilla – joilla on samanlaiset sisäiset järjestäytymiset – voi olla eri funktiot. Tämä johtuu yksittäisten esivanhemmilta perittyjen rakenteiden adaptoimisesta eri tarkoituksiin. Esimerkiksi lepakoiden siivissä olevat luut ovat erittäin samanlaisia kuin hiirien jaloissa ja kädellisten käsissä olevat luut, johtuen siitä, että nämä ovat kaikki polveutuneet yhteisestä nisäkäsesivanhemmasta. Koska kaikki elossa olevat lajit ovat kuitenkin jossain määrin sukua toisilleen, elimet, joilla ei vaikuta olevan minkäänlaista rakenteellista samankaltaisuutta (kuten niveljalkaisten, kalmarien ja selkärankaisten silmät tai niveljalkaisten ja selkärankaisten raajat ja siivet) voivat olla riippuvaisia yhteisistä homologisista geeneistä, jotka säätelevät niiden rakenteita ja funktioita; tätä kutsutaan syväksi homologiaksi (). Jotkut rakenteet voivat evoluution aikana menettää alkuperäisen funktionsa ja muuttua surkastumiksi. Sellaisilla rakenteilla voi olla vähän jos lainkaan tehtävää nykyisissä lajeissa, mutta niillä voi olla selkeä funktio esivanhemmissa tai muissa läheistä sukua olevissa lajeissa. Esimerkkeinä ovat pseudogeenit, ei- toimivat silmien jäänteet sokeissa luolakaloissa, lentokyvyttömien lintujen siivet ja lonkkaluiden olemassaolo valaissa ja käärmeissä. Esimerkkejä ihmisten surkastumista ovat muun muassa viisaudenhampaat, häntäluu, umpilisäke ja muita käyttäytymiseen liittyviä surkastumia, kuten kananlihalle meneminen ja primitiiviset refleksit. Kuitenkin monet yksinkertaisilta adaptaatioilta vaikuttavat piirteet ovat itse asiassa eksaptaatioita: alun perin yhteen tarkoitukseen adaptoituja rakenteita, joista on sattumalta tullut jokseenkin käytännöllisiä muihin tarkoituksiin ajan myötä. Esimerkkinä on Holaspis guentheri -niminen afrikkalainen lisko, jolle kehittyi erittäin litteä pää, jotta se voisi piiloutua halkeamiin. Tämä voidaan päätellä tarkastelemalla kyseisen liskon lähisukulaisia. Holaspis guentherin päästä on kuitenkin tullut niin litteä, että siitä on hyötyä puusta puuhun liitämisessä – eksaptaatio. Solujen sisällä bakteeriflagellien ja proteiinien lajittelukoneiden kaltaiset molekyylikoneet kehittyivät rekrytoimalla useita jo olemassa olevia proteiineja, joilla oli aiemmin erilaiset tarkoitukset. Toinen esimerkki on glykolyysissä ja vierasaineiden aineenvaihdunnassa käytettyjen entsyymien rekrytoiminen eliöiden silmälinsseihin toimimaan kristalliineiksi kutsuttuina rakenteellisina proteiineina. Eräs evolutiivisen kehitysbiologian nykyisistä tutkimuskohteista on adaptaatioiden ja eksaptaatioiden kehityksellinen perusta. Tämä tutkimustyö käsittelee alkionkehityksen alkuperää ja evoluutiota ja sitä, miten muutokset kehityksessä ja kehitystä ohjaavissa prosesseissa tuottavat uusia ominaisuuksia. * Nämä tutkimukset ovat osoittaneet, että evoluutio voi muuttaa kehitystä tuottaakseen uusia rakennelmia. Esimerkkinä ovat alkion luuston rakenteet, jotka kehittyvät leuoiksi muissa eläimissä, mutta muodostavat mieluummin osan välikorvaa nisäkkäissä. On myös mahdollista, että rakenteet, jotka ovat kadonneet evoluution myötä, voivat ilmestyä uudelleen kehitystä ohjaavissa geeneissä tapahtuvien muutoksien takia. Esimerkkinä ovat mutaatiot kanoissa, jotka aiheuttavat, että niiden alkioissa kasvaa krokotiilien hampaita muistuttavia hampaita. Nyt on tulossa selväksi, että useimmat eliöiden muodoissa tapahtuvat muutokset johtuvat muutoksista, jotka tapahtuvat pienessä säilyneiden geenien joukossa. === Koevoluutio === Eliöiden väliset vuorovaikutukset voivat tuottaa sekä konfliktia että yhteistyötä. Kun vuorovaikutus on kahden lajin välillä (esimerkiksi patogeenin ja isäntäeliön tai saalistajan ja saaliin välillä), näissä lajeissa voivat kehittyä toisiaan vastaavat adaptaatiot. Tässä tapauksessa yhden lajin evoluutio aiheuttaa adaptaatioita toisessa lajissa. Nämä jälkimmäisessä lajissa tapahtuvat muutokset taas aiheuttavat adaptaatioita ensimmäisessä lajissa. Tätä valinnan ja reaktion kiertokulkua kutsutaan koevoluutioksi. Esimerkkinä on tetrodotoksiinin tuotto länsirannikonsalamanterissa (Taricha granulosa) ja tetrodotoksiinin vastustuskyvyn kehittyminen sen saalistajassa, Thamnophis sirtalis -nimisessä käärmeessä. Tässä saalistaja-saalis -kaksikossa evolutiivinen kilpavarustelu () on tuottanut suuren määrän myrkkyä salamanterissa ja vastaavasti korkean vastustuskyvyn käärmeessä. * * === Yhteistyö === Kaikkiin lajien välisiin koevolutiivisiin vuorovaikutuksiin ei liity konfliktia. * Lukuisia tapauksia molempia osapuolia hyödyttävistä vuorovaikutussuhteista on kehittynyt. Esimerkkinä on äärimmäinen yhteistyö, joka on olemassa kasvien ja sienijuuren välillä. Sienijuuri kasvaa kasvin juuristossa ja auttaa sitä saamaan maaperästä paremmin ravinteita. Tämä on vastavuoroinen suhde, jossa kasvit antavat sienille yhteyttämisen kautta tuotettuja sokereita. Tässä tapauksessa sienet itse asiassa kasvavat kasvisolujen sisällä, antaen niiden vaihtaa ravinteita isäntäeliön kanssa samalla kun ne lähettävät signaaleja kasvin immuunijärjestelmän suppressoimiseksi. Saman lajin sisäisten eliöiden yhteenlyöttäytymisiä on myös kehittynyt. Äärimmäinen tapaus on mehiläisten, termiittien ja muurahaisten kaltaisissa sosiaalisissa hyönteisissä esiintyvä aitososiaalisuus, jossa lisääntymiskyvyttömät hyönteiset syöttävät ja vartioivat yhdyskunnan pienempää lisääntymiskykyistä jäsenkuntaa. Pienemmässä mittakaavassa somaattiset solut (jotka muodostavat eläimen kehon) rajoittavat omaa lisääntymistään, jotta ne voivat ylläpitää vakaata eliötä, joka vastaavasti ylläpitää pienempää lukumäärää sukusoluja jälkeläisten tuottamista varten. Tässä tapauksessa somaattiset solut reagoivat tiettyihin signaaleihin, jotka ohjaavat niitä kasvamaan, pysymään samanlaisina tai kuolemaan. Jos solut eivät huomioi näitä signaaleja ja lisääntyvät sopimattomalla tavalla, niiden hallitsematon kasvu johtaa syövän kehittymiseen. Tämänkaltainen yhteistyö on voinut kehittyä sukulaisvalinnan prosessin kautta, jossa yksilö toimii sukulaisen jälkeläisten eduksi. Valinta suosii tätä toimintaa, koska jos auttava yksilö sisältää alleeleja, jotka korostavat auttamista, silloin on todennäköistä, että sen sukulaisella on myös nämä alleelit ja siten kyseiset alleelit kulkevat eteenpäin. Muita prosesseja, jotka voivat kasvattaa yhteistyötä, ovat muun muassa ryhmävalinta, jossa yhteistyöstä on hyötyä eliöistä koostuvalle ryhmälle. === Lajiutuminen === Lajiutuminen on prosessi, jonka myötä laji eroaa kahdeksi tai useammaksi lajiksi polveutumisen kautta. On lukuisia tapoja määritellä mikä on "laji". Määritelmän valinta riippuu tarkasteltavan lajin yksityiskohdista. Esimerkiksi jotkut lajikäsitteet ovat paremmin sovellettavissa suvullisen lisääntymisen kautta lisääntyviin eliöihin, kun taas toiset ovat paremmin sovellettavissa suvuttoman lisääntymisen kautta lisääntyviin eliöihin. Lajikäsitteet voidaan monipuolisuudestaan huolimatta luokitella kolmeen laajaan filosofiseen lähestymistapaan: keskenään lisääntyviin, ekologisiin ja fylogeneettisiin. Biologinen lajikäsite on klassinen esimerkki lähestymistavasta, jonka mukaan eliöt kuuluvat samaan lajiin, jos ne pystyvät luonnonoloissa tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä keskenään. Ernst Mayrin vuonna 1942 määrittelemä biologinen lajikäsite sanoo, että "lajit ovat luonnollisia populaatioryhmiä, jotka todellisuudessa tai potentiaalisesti lisääntyvät keskenään ja ovat lisääntymiskyvyllisesti eristettyinä toisista samankaltaisista ryhmistä". Lainaus: "Species are groups of actually or potentially interbreeding natural populations, which are reproductively isolated from other such groups." Huolimatta sen pitkään jatkuneesta ja laajamittaisesta käytöstä biologinen lajikäsite ei muiden lajikäsitteiden tavoin ole ongelmaton – esimerkkinä on se, että näitä käsitteitä ei voida soveltaa esitumallisiin – ja tätä kutsutaan lajiongelmaksi (). Jotkut tutkijat ovat yrittäneet monistisen lajikäsitteen kehittämistä – toiset taas ovat omaksuneet pluralistisen lähestymistavan ja ehdottaneet, että voi olla olemassa eri tapoja, joilla lajin määritelmää voidaan tulkita loogisesti. Kahden eriävän suvullisesti lisääntyvän populaation välillä on oltava isolaatiomekanismeja, jotta populaatioista voisi tulla kaksi uutta lajia. Geenivirta voi hidastaa tätä prosessia levittämällä uusia geneettisiä variaatioita muihin populaatioihin. Riippuen siitä, kuinka paljon lajit ovat eriytyneet toisistaan viimeisen yhteisen esivanhemman jälkeen, on edelleen mahdollista, että ne voivat tuottaa jälkeläisiä – esimerkkinä muuliksi kutsuttu aasiorin ja hevostamman risteymä. Sellaiset risteymät ovat pääsääntöisesti hedelmättömiä. Tässä tapauksessa läheistä sukua olevat lajit voivat säännöllisesti risteytyä, mutta valinta toimii risteymiä vastaan ja lajit pysyvät erillisinä. On kuitenkin huomattava, että hedelmällisiä risteymiä voi silloin tällöin syntyä. Näillä uusilla lajeilla voi olla ominaisuuksia, jotka ovat niiden vanhempien fenotyyppien väliltä, tai niillä voi olla täysin uusi fenotyyppi. Risteytymisen tärkeys uusien eläinlajien tuottamisessa on epäselvä, vaikka useita tapauksia on havaittu lukuisissa eläinlajeissa. Hyla versicolor -niminen sammakko on erityisen paljon tutkittu esimerkki. Lajiutumista on havaittu lukuisia kertoja sekä hallituissa laboratorio-olosuhteissa että luonnossa. * * * Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä lajiutuminen johtuu lisääntymisesteen muodostumisesta ja sitä seuraavasta geneettisestä eriytymisestä. Lajiutumiselle on olemassa neljä mekanismia. Eläinten keskuudessa yleisin on allopatrinen lajiutuminen, jota tapahtuu kun populaatiot joutuvat maantieteellisesti eristyksiin, esimerkiksi elinympäristöjen pirstoutumisen () tai migraation kautta. Näissä olosuhteissa tapahtuva valinta voi tuottaa erittäin nopeita muutoksia eliöiden ulkoasuissa ja käyttäytymisissä. Valinta ja ajautuminen toimivat itsenäisesti populaatioissa, jotka ovat eristettyinä muista saman lajin populaatioista. Eristyksissä oleminen voi sen takia tuottaa eliöitä, jotka eivät enää voi risteytyä. Toinen lajiutumisen mekanismi on peripatrinen lajiutuminen, joka tapahtuu kun pienet eliöpopulaatiot joutuvat eristyksiin uudessa ympäristössä. Tämä eroaa allopatrisesta lajiutumisesta siinä, että eristetyt populaatiot ovat luvullisesti paljon pienempiä kuin isäntäpopulaatio. Tässä tapauksessa perustajavaikutus aiheuttaa nopeaa lajiutumista sen jälkeen kun sisäsiittoisuuden kasvu kasvattaa homotsygootteihin kohdistuvaa valintaa, joka johtaa nopeisiin perinnöllisiin muutoksiin. Lajiutumisen kolmas mekanismi on parapatrinen lajiutuminen. Tämä on samanlainen kuin peripatrinen lajiutuminen siinä mielessä, että pieni populaatio siirtyy uuteen elinympäristöön, mutta eroaa siinä, että näiden kahden populaation välillä ei ole fyysistä estettä. Sen sijaan lajiutuminen johtuu näiden kahden populaation välistä geenivirtaa vähentävien mekanismien kehittymisestä. Yleensä näin käy, kun isäntäpopulaation elinympäristössä on tapahtunut raju muutos. Yksi esimerkki on heinäkasvi tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum), joka voi lajiutua parapatrisen lajiutumisen kautta reaktiona kaivoksista johtuvalle paikalliselle metallisaastumiselle. Tässä tapauksessa kehittyy kasveja, joilla on korkea sietokyky maaperässä olevia metalleja kohtaan. Valinta toimi metalleja sietämättömien kasvien kanssa risteytymistä vastaan, mikä johti siihen, että näiden kahden populaation kukinta-ajat eriytyivät asteittain. Tämä tuotti ajan myötä täydellisen lisääntymisisolaation. Kahden populaation risteymiä vastaan toimiva valinta voi johtaa lajin sisäistä parittelua tukevien piirteiden kehittymiseen ja lajien ulkonäölliseen erilaistumiseen. Viimeisenä on sympatrinen lajiutuminen, jossa lajit eriytyvät ilman maantieteellistä eristäytymistä tai elinympäristössä tapahtuvia muutoksia. Tämä lajiutumisen muoto on harvinainen, sillä pienikin geenivirtauksen määrä voi poistaa geneettiset erilaisuudet osasta populaatiota. * Eläinten sympatrinen lajiutuminen vaatii yleensä perinnöllisten erilaisuuksien ja valikoivan parinmuodostuksen kehittymisen, jotta lisääntymiseste voisi kehittyä. Yhteen sympatrisen lajiutumisen muodoista liittyy kahden läheistä sukua olevien lajien risteytyminen tuottaakseen uuden risteymälajin. Tämä ei ole yleistä eläinten keskuudessa, koska eläinristeymät ovat yleensä lisääntymiskyvyttömiä. Tämä johtuu siitä, että meioosin aikana kummankin vanhemman homologiset kromosomit ovat eri lajeista eivätkä siksi voi pariutua onnistuneesti. Tästä huolimatta se on yleisempää kasvien keskuudessa, koska kasvit yleensä kaksinkertaistavat kromosomiensa lukumäärän muodostaen polyploideja. Tämä mahdollistaa sen, että kummankin vanhemman kromosomit voivat muodostaa vastaavat parit meioosin aikana. Esimerkkinä tämänkaltaisesta lajiutumisesta on, kun lituruoho (Arabidopsis thaliana) ja hietapitkäpalko (Arabidopsis arenosa) risteytyivät tuottaakseen uuden ruotsinpitkäpaloksi (Arabidopsis suecica) kutsutun lajin. Tämä tapahtui noin . Kyseinen lajiutuminen on toistettu laboratoriossa mahdollistaen prosessissa mukana olleiden geneettisten mekanismien tutkimisen. Kromosomien lukumäärän kaksinkertaistaminen tietyissä lajeissa voi siten olla yleinen lisääntymisisolaation aiheuttaja, sillä puolet kaksinkertaistuneista kromosomeista ovat pariutumattomia silloin, kun laji risteytyy eliön kanssa, joka ei ole kaksinkertaistanut kromosomiensa lukumäärää. Lajiutumiset ovat tärkeitä jaksoittaisen tasapainon mallille, joka selittää fossiiliaineistossa olevat lyhyet evolutiiviset "pyrähdykset" suhteellisten pitkien suvantovaiheiden välissä, jolloin muutosta ei juurikaan tapahdu. Tämän mallin mukaan, lajiutuminen ja nopea evoluutio ovat linkittyneitä – luonnonvalinta ja geneettinen ajautuminen vaikuttavat voimakkaimmin lajeihin, jotka ovat uusissa elinympäristöissä tai pienissä populaatioissa tapahtuvan lajiutumisen vaiheessa. Tämän seurauksena, fossiiliaineiston suvantovaiheet vastaavat isäntäpopulaatioita, ja eliöt, joiden lajiutuminen ja nopea evoluutio ovat kesken, ovat pienissä populaatioissa tai rajoitetuissa elinympäristöissä, joten niistä syntyy harvoin fossiileja. === Sukupuutto === Sukupuutto viittaa kokonaisen lajin katoamiseen. Sukupuutot eivät ole epätavallisia tapahtumia, sillä lajeja jatkuvasti ilmestyy lajiutumisten kautta ja katoaa sukupuuttojen kautta. Lähes kaikki eläin- ja kasvilajit, jotka ovat eläneet Maapallolla, ovat nyt kuolleet sukupuuttoon ja sukupuutto vaikuttaa olevan kaikkien lajien lopullinen kohtalo. Näitä sukupuuttoja on tapahtunut jatkuvasti kautta elämän historian, vaikka niiden tiheys kasvaa ajoittaisissa joukkosukupuutoissa. Liitukauden joukkosukupuutto, jonka aikana dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, on parhaiten tunnettu, mutta aikaisempi permikauden joukkotuho oli vielä vakavampi: noin 96 % lajeista kuoli silloin sukupuuttoon. Holoseenikauden joukkosukupuutto on meneillään oleva joukkosukupuuttotapahtuma, joka liittyy viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikana tapahtuneeseen ihmiskunnan levittäytymiseen ympäri Maapalloa. Nykypäivän sukupuuttotiheys on 100–1000 kertaa suurempi kuin taustatiheys, ja jopa 30 % nykyisistä lajeista voi olla kuollut vuoteen 2050 mennessä. Ihmistoimet ovat nyt pääasiallinen syy meneillään olevalle joukkosukupuuttotapahtumalle; * ja ilmaston lämpeneminen voi edelleen kiihdyttää joukkosukupuuttotapahtumaa tulevaisuudessa. Sukupuuttojen roolia evoluutiossa ei ymmärretä kovin hyvin, mikä voi johtua tarkastelun kohteena olevan sukupuuton tyypistä. Jatkuvasti tapahtuvien "matalan tason" sukupuuttojen aiheuttajat voivat olla rajoitetuista resursseista johtuvan lajien välisen kilpailun tulos (syrjäyttävän kilpailun periaate). Jos yksi laji voittaisi toisen tässä kilpailussa, se voisi johtaa lajivalintaan, jossa kelvollisempi laji selviytyy ja toinen laji ajautuu sukupuuttoon. Ajoittain tapahtuvat joukkosukupuutot ovat myös merkittäviä, mutta sen sijaan, että ne toimisivat valintaa ohjaavina voimina, ne rajusti vähentävät variaatiota epäspesifisellä tavalla ja tukevat selviytyjien keskuudessa tapahtuvia nopean evoluution ja lajiutumisten pyrähdyksiä. == Elämän kehityshistoria == === Elämän alkuperä === Erittäin korkeaenergiaisen kemian on ajateltu tuottaneen itsereplikoituvan molekyylin noin sitten. Puoli miljardia vuotta myöhemmin eli kaikkien elossa olevien eliöiden yhteinen esivanhempi. Nykypäivän tieteellinen konsensus on, että elämää muodostava monimutkainen biokemia kehittyi yksinkertaisemmista kemiallisista reaktioista. Elämän alkuun on voinut osallistua RNA:n kaltaisia itsereplikoituvia molekyylejä ja yksinkertaisten solujen kokoonpanoja. === Yhteinen polveutuminen === Kaikki maapallolla olevat eliöt ovat polveutuneet yhteisestä esivanhemmasta tai esivanhemmilta peritystä geenivarastosta. Nykyiset lajit ovat vaihe evoluution prosessissa; lajien monimuotoisuus on pitkän lajiutumisien ja sukupuuttojen sarjan tuote. Eliöiden yhteinen polveutuminen pääteltiin ensimmäisen kerran neljästä yksinkertaisesta tosiasiasta. Ensiksi; niillä on maantieteelliset jakaumat, joita ei voida selittää paikallisella sopeutumisella. Toiseksi; elämän monimuotoisuus ei ole joukko täysin ainutlaatuisia eliöitä, vaan eliöitä, joilla on morfologisia yhtäläisyyksiä. Kolmanneksi; surkastuneet piirteet ilman selkeää tarkoitusta muistuttavat toiminnallisia esivanhempien piirteitä. Neljänneksi; eliöt voidaan näiden yhtäläisyyksien perusteella luokitella (sukupuun kaltaiseen) sisäkkäisten ryhmien hierarkiaan. Moderni tutkimus on kuitenkin ehdottanut, että tämä "elämän puu" voi olla monimutkaisempi kuin yksinkertainen haarautuva puu, koska jotkut geenit ovat levinneet itsenäisesti etäistä sukua olevien lajien välillä horisontaalisten geeninsiirtojen kautta. Menneet lajit ovat myös jättäneet merkkejä omasta kehityshistoriastaan. Fossiilit ja nykypäivän eliöiden vertailtavissa olevat anatomiset piirteet luovat perustan morfologisen (eli anatomisen) kehityshistorian tutkimukselle. Vertaamalla nykypäivän ja sukupuuttoon kuolleiden lajien anatomisia piirteitä paleontologit voivat tehdä johtopäätöksiä näiden lajien sukulinjoista. Tämä lähestymistapa on kuitenkin menestyneintä eliöillä, joilla oli kovia ruumiinosia, kuten kuoria, luita ja hampaita. Lisäksi koska esitumallisilla (kuten bakteereilla) ja arkeoneilla on rajoitettu määrä yhteisiä morfologisia piirteitä, niiden fossiilit eivät anna tietoa niiden sukujuurista. Todisteita yhteisestä polveutumisesta on hiljattain tullut eliöiden biokemiallisten yhtäläisyyksien tutkimisesta. Esimerkiksi kaikki elävät solut käyttävät samaa yksinkertaista nukleotidien ja aminohappojen joukkoa. Molekyyligenetiikan kehittyminen on paljastanut merkit, jotka evoluutio on jättänyt eliöiden perimiin: mutaatioiden tuottaman molekyylikellon avulla voidaan määrittää, milloin lajit erosivat toisistaan. Esimerkiksi DNA-jaksojen vertailun kautta tiedetään, että ihmiset ja simpanssit jakavat 98 % perimistään – eroavien osien tutkiminen antaa tietoa siitä, milloin näiden lajien yhteinen esivanhempi eli. === Elämän kehittyminen === Esitumalliset elivät maapallolla noin sitten. * Mitään merkittäviä muutoksia näiden eliöiden morfologiassa tai solujen järjestäytymisessä ei tapahtunut seuraavan muutaman miljardin vuoden aikana. Aitotumaiset solut ilmestyivät sitten. Seuraava merkittävä muutos solujen rakenteeseen tuli, kun aitotumaiset nielaisivat sisäänsä bakteereja muodostaen niiden kanssa symbioottisen suhteen, jota kutsutaan endosymbioosiksi. Nielaistut bakteerit ja isäntäsolut kehittyivät tämän jälkeen koevolutiivisesti, ja bakteereista kehittyi joko mitokondrioita tai hydrogenosomeja. Toinen nielaiseminen, joka kohdistui syanobakteerien kaltaisiin eliöihin, johti viherhiukkasten kehittymiseen levissä ja kasveissa. * Elämän historia oli yksisoluisten aitotumaisten, esitumallisten ja arkeonien historiaa, kunnes noin sitten monisoluisia eliöitä alkoi ilmestyä ediakarakauden meriin. Monisoluisuuden evoluutio tapahtui lukuisten itsenäisten tapahtumien kautta eliöissä, kuten sienieläimissä, ruskolevissä, syanobakteereissa, limasienissä ja limabakteereissa. Pian näiden monisoluisten eliöiden ilmestymisen jälkeen esiintyi huomattava määrä biologista monimuotoisuutta noin kestäneen kambrikauden lajiräjähdykseksi kutsutun tapahtuman aikana. Suurin osa nykyisten eläinten pääjaksoista ilmestyi fossiilikerrostumiin tässä tapahtumassa. Lukuisia syitä kambrikauden lajiräjähdykselle on ehdotettu, mukaan lukien hapen kerääntyminen ilmakehään yhteyttämisen kautta. * Noin sitten kasvit ja sienet asuttivat Maata, ja näitä seurasivat pian niveljalkaiset ja muut eläimet. Hyönteiset menestyivät erityisen hyvin ja vielä tänäkin päivänä muodostavat enemmistön eläinlajeista. Sammakkoeläimet ilmestyivät ensimmäisen kerran noin sitten. Näitä seurasivat varhaiset vesikalvolliset ja linnut noin sitten (kumpikin matelijoiden kaltaisista suvuista), nisäkkäät noin sitten, homininae noin sitten ja nykyihminen noin sitten. On kuitenkin huomattava, että näiden suurten eläinten kehityksestä riippumatta, pienemmät eliöt ovat edelleen erittäin menestyksekkäitä ja vallitsevat Maassa – enemmistön sekä biomassasta että lajeista muodostavat esitumalliset. ==Sovellukset== Evoluutiobiologiassa käytetyillä käsitteillä ja malleilla, kuten luonnonvalinnalla, on useita sovelluksia. Jalostus viittaa elävien eliöiden, mikrobien, eläinten tai kasvien kehittämiseen haluttuun suuntaan keinotekoisesti. Tätä on käytetty tuhansien vuosien ajan kasvien ja eläinten domestikaatioon. Tämänkaltaisesta valinnasta on hiljattain tullut merkittävä osa geenitekniikkaa, jossa käytetään antibioottiresistenttien geenien kaltaisia geenitekniikan tekijöitä manipuloimaan DNA:ta. Haluttuja ominaisuuksia omaavia proteiineja kehitetään toistuvien mutaatioiden ja valintojen kierrosten kautta prosessissa, jota kutsutaan ohjatuksi evoluutioksi. Useat sairaudet eivät ole pysyviä ilmiöitä, vaan kykenevät muuttumaan evoluution myötä. Virukset, bakteerit, sienet ja syövät kehittyvät resistenteiksi immuunijärjestelmille ja lääkeaineille. Samat ongelmat ilmenevät maanviljelyssä, kun käytetään hyönteismyrkkyjä ja herbisidejä. Tietojenkäsittelytieteessä aloitettiin evoluution simulointi evoluutioalgoritmeja ja tekoelämää käyttäen 1960-luvulla. Evoluutioalgoritmeista tuli laajalti tunnustettu optimointimenetelmä Ingo Rechenbergin 1960-luvulla tekemän työn johdosta. Hän käytti evoluution strategioita ratkaisemaan monimutkaisia teknisiä ongelmia. Erityisesti geneettiset algoritmit nousivat suosioon John Hollandin kirjoitusten kautta. Käytännön sovelluksiin lukeutuu myös tietokoneohjelmien automaattinen evoluutio. Nykyään evoluutioalgoritmeja käytetään optimoimaan järjestelmiä ja ratkaisemaan moniulotteisia ongelmia tehokkaammin kuin ihmisten kehittämät ohjelmistot. == Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset vaikutukset == Uuden ajan aatehistoriassa on tapana puhua kahdesta suuresta vallankumouksesta. Ensimmäinen vallankumous oli maakeskisen todellisuuskäsityksen sortuminen. Tähtitieteilijä Kopernikuksen mukaan tätä ensimmäistä vallankumousta, joka tapahtui noin neljäsataa vuotta sitten, kutsutaan kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Toinen mullistus alkoi, kun Darwin osoitti, että ihmiskuntakin on osa luontoa eikä siitä erillinen ilmiö. Artikkelin tekstissä vertauskohteena on Isaac Newton. Ajatus elämän kehittymisestä oli aktiivisen akateemisen keskustelun aiheena 1800-luvun aikana, erityisesti Lajien synnyn (1859) julkaisun jälkeen. Keskustelun keskipisteenä oli evoluutioteorian filosofiset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset vaikutukset. Valtaosa nykypäivän tieteilijöistä hyväksyy synteettisen evoluutioteorian. Tästä huolimatta evoluutio on edelleen kiistanalainen käsite eräille teisteille.Yleiskuva filosofisista, uskonnollisista ja kosmologisista kiistanalaisuuksista: Evoluutioteorian tieteellisestä ja yhteiskunnallisesta vastaanotosta 19. ja 20. vuosisadan aikana: * Useat uskonnot ja kirkkokunnat ovat tulleet sovintoon evoluutioteorian kanssa teistisen evolutionismin kaltaisten käsitteiden kautta. Tästä huolimatta on kreationisteja, jotka uskovat, että evoluutioteoria on ristiriidassa heidän uskontoonsa kuuluvan luomiskertomuksen kanssa ja vastustavat sitä. Kuten tuli ilmi Vestiges of the Natural History of Creation -nimisen kirjan julkaisua seuranneessa keskustelussa vuonna 1844, evoluutiobiologian kiistellyin ominaisuus on ihmisen evoluution implisiitti, että ihmisillä on yhteinen esivanhempi apinoiden kanssa, ja että ihmiskunnan järjellisillä ja moraalisilla kyvyillä on samat luonnolliset syyt ja perityt ominaisuudet kuin eläimillä. Joissain maissa, eritoten Yhdysvalloissa, nämä tieteen ja uskonnon väliset jännitteet ovat ruokkineet uskonnollista konfliktia, joka on keskittynyt julkista koulutusta ympäröivään politiikkaan.Hakusana kreationismi teoksessa Vaikka kosmologian ja geotieteiden kaltaiset tieteenhaarat ovat myös ristiriidassa usean pyhän kirjoituksen sananmukaisen tulkinnan kanssa, evoluutiobiologia on saanut osakseen huomattavasti enemmän vastustusta henkilöiltä, jotka tulkitsevat pyhiä kirjoituksia kirjaimellisesti. Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan 65 prosenttia suomalaisista piti kehitysoppia oikeana ja 30 prosenttia vääränä. Tämä oli tiedelehti Sciencen mukaan epäilevämpää kuin monissa muissa Euroopan maissa ja Japanissa. Suomalaisten vakuuttuneisuus evoluutiosta on kuitenkin kasvanut vähä vähältä niin, että vuonna 2019 teetetyn kyselyn mukaan 71 prosenttia piti ihmisten kehitystä varhaisemmista eläinlajeista totena ja 10 prosenttia ei. == Lähteet == * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * === Viitteet === == Kirjallisuutta == ;Johdantoteoksia * * * * * * * * * * * ;Historia * * ;Oppikirjoja * * * * == Aiheesta muualla == * Mitä evoluutio on? (Opetus.tv videopalvelu) * Evoluutio 2009 -juhlavuosi . Luonnontieteellinen keskusmuseo. * Evoluutio ja evoluutioteoria – Elämän kehitys nykytieteen valossa. Biomi.org. * Evoluutio. Internetix. * Evoluutio . Etälukio. * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Evoluutio
210	Elokuvaohjaaja on luovan alan henkilö, joka toteuttaa elokuvan idean (kirjan, näytelmän, artikkelin tms. pohjalta tai omasta mielikuvituksesta) ja johtaa elokuvan valmistumista elokuvatuotannossa. Elokuvaohjaaja on hyvin merkittävässä asemassa elokuvan kerronnallisen kokonaisuuden ja tunnelman aikaansaamisessa. Elokuvaohjaajan olennaisimpiin tehtäviin kuuluu näyttelijöiden henkilöohjaus, kohtauksien suunnitteleminen ja kuvasommittelu elokuvakäsikirjoitusta noudattaen. Elokuvaohjaaja työskentelee tiiviisti muiden tuotantoryhmän henkilöiden kanssa, kuten tuottajan, käsikirjoittajan, pääkuvaajan ja leikkaajan kanssa. Elokuvaohjaajalla on myös tuotannollinen vastuu elokuvasta, ja hän voi myös itse leikata elokuvansa. Elokuvaohjaajan palkkaa tuottaja, joka on vastuussa elokuvatuotannon käynnistämisestä ja päättämisestä. Kuuluisia elokuvaohjaajia ovat muiden muassa Alfred Hitchcock, Stanley Kubrick, George Lucas, Steven Spielberg, James Cameron, Martin Scorsese, Roland Emmerich, Tim Burton, Peter Jackson, Quentin Tarantino, Greta Gerwig ja Christopher Nolan. Maineikkaita suomalaisia elokuvaohjaajia ovat esimerkiksi Johanna Vuoksenmaa, Aki Kaurismäki, Auli Mantila, Renny Harlin, Selma Vilhunen, Jukka-Pekka Valkeapää, Alli Haapasalo ja Juho Kuosmanen. ==Elokuvaohjaajan tehtävät== Elokuvaohjaajan hoitamia tehtäviä ovat esimerkiksi: * Työryhmän ohjaaminen. * Elokuvan taiteellisen yleisilmeen määrittely. * Sisällön ja juonenkulun ohjaaminen. * Näyttelijöiden suoritusten ohjaaminen, millä tarkoitetaan niin haluttuihin paikkoihin asettamista kuin haluttujen eleiden esiinhoukuttelemista. * Kuvauspaikkojen järjestäminen sekä valinta. * Teknisten seikkojen kuten kameroiden sijainnin, valaistuksen, ajoituksen ja ääniraidan sisällön hallinta. * Harjoitusten järjestäminen näyttelijöille ja muusta taustatyöstä vastaaminen. Käytännössä ohjaaja siirtää usein osan vastuustaan kuvausryhmän muille jäsenille. Ohjaaja voi esimerkiksi kuvailla haluamansa kohtauksen yleistunnelman ja jättää varsinaisen kuvauspaikan etsinnän tai valaistuksen järjestämisen alaistensa huoleksi. ==Apulaisohjaaja== Apulaisohjaaja on varsinaisen ohjaajan ”oikea käsi”, jonka vastuualueita ovat muun muassa: * Tuotannon pitäminen käynnissä. * Avustajien oikean määrän laskeminen ja palkkaaminen. * Aikataulun laatiminen, sekä siitä ja mahdollisista muutoksista informointi ohjaajalle. * Kuvauksen aikana tapahtuvan avustajien taustatoiminnan ohjaaminen. * Ihmisistä ja tavaroista huolehtiminen (kaikki oikeassa paikassa oikeaan aikaan). Apulaisohjaaja on useimmiten henkilö joka huutaa ennen ottoa ”hiljaisuus!” ja käskee kameraoperaattoria käynnistämään kameran.https://elokuvantaju.aalto.fi/oppimateriaali/tuotanto/apulaisohjaaja.jsp ==Koulutus== Suomessa elokuvaohjaajaksi voi valmistua Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Myös ammattikorkeakouluissa voi suorittaa medianomin tutkinnon. == Katso myös == * Luettelo elokuvaohjaajista == Lähteet == == Kirjallisuutta == Klenner, Robert: Directing Screen Performances. Bloomsbury Academic, 2019. ISBN 9781350096363. Wexman, Virginia Wright ym. (toim.): Directing : Behind the Silver Screen : A Modern History of Filmmaking. London : I.B. Tauris, 2017. ISBN 978-1-78831-038-3. Luokka:Elokuva-alan ammatit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit is:Leikstjóri kk:Режиссер li:Regisseur pl:Reżyser sh:Režija tr:Yönetmen	Elokuvaohjaaja
212	Tämä on luettelo elokuvan lajityypeistä eli genreistä. Elokuvat voidaan jakaa lajityyppeihin tietyn kerrontatavan, sisällön tai teknisen ratkaisun perusteella. == Päägenret == dokumenttielokuva draamaelokuva komediaelokuva lyhytelokuva musikaalielokuva pornoelokuva rakkauselokuva seikkailuelokuva toimintaelokuva jännityselokuva lännenelokuva eli western tieteiselokuva == Alagenret == animaatio anime b-elokuva big bug -elokuva biker-elokuva camp epookki mondo-dokumentti pseudodokumentti eksploitaatio blaxploitaatio gore (splatter) leeksploitaatio (myös bruceploitaatio) katastrofielokuva rape & revenge seksploitaatio snuff- elokuva fantasiaelokuva historiallinen draamaelokuva kalkkunaelokuva schlock kauhuelokuva kaidan eiga kulttielokuva musiikkielokuva musikaali mysteerielokuva Bollywood perhe-elokuva propagandaelokuva rikoselokuva film noir samuraielokuva giallo slasher vakoiluelokuva poliziesco rillumarei romanttinen komedia seikkailuelokuva peplum sotaelokuva surrealistinen elokuva taide-elokuva tai art house trash tieteiselokuva (scifi-elokuva) tukkilaiselokuva kaiju toimintaelokuva hongkong-elokuva heroic bloodshed martial arts old school kung fu wire fu (vaijeri-kung fu) wuxia post apocalypse vankilaelokuva vigilante lännenelokuva eli western goottiwestern spagettiwestern scifi neorealismi yakuza eiga == Lähteet == * Lajityypit	Luettelo elokuvan lajityypeistä
213	Elektroniseksi musiikiksi tai konemusiikiksi kutsutaan musiikkia, joka on tuotettu sähkökäyttöisin välinein ja laittein. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi syntetisaattorit, samplerit, rumpukoneet ja tietokone. Ensimmäiset elektroniset musiikkiteokset toteutettiin 1940–50-luvuilla, ja 1960-luvun loppupuolelta alkaen elektroninen äänimaailma tuli osaksi populaarimusiikkia. 1990-luvulla tietokoneiden, niiden oheislaitteiden sekä ohjelmien kehittyessä ja halventuessa kuka tahansa pystyi helposti tuottamaan omaa musiikkia omalla tietokoneellaan. Vielä 1980-luvulla elektronista musiikkia tuotettiin lähinnä erikseen tätä tarkoitusta varten tehdyillä laitteilla. Nykyään huomattava osa kaikesta populaarimusiikista on elektronista musiikkia, eikä sitä enää tyypillisesti kutsuta erikseen ”elektroniseksi musiikiksi”. == Historia == Ensimmäinen laite, jolla on tuotettu elektronista musiikkia, tai lähinnä ääniä, on Telharmonium. Laitteen rakensi Thaddeus Cahill vuonna 1897, ja se painoi noin seitsemän tonnia. Saksalainen Friedrich Trautwein rakensi Trautoniumin noin vuonna 1930.Theremin on elektroninen soitin, jonka kehitti venäläinen Léon Theremin vuonna 1919 vahingossa yrittäessään rakentaa radiota. Theremin on yksi harvoista soittimista, joita soitetaan ilman fyysistä kosketusta. 1950-luvulta lähtien elektronisella musiikilla on ollut suuri merkitys taidemusiikin keskuudessa. Varhainen elektroninen musiikki oli klassisesti koulutettujen säveltäjien luomaa nauhamusiikkia tai syntyi yliopistojen äänilaboratorioiden laitteiden avulla. Musiikki oli tyypillisesti kokeellista ja monimutkaista ja pyrki tietoisesti olemaan ”organisoitua ääntä” Edgar Varèsen tarkoittamassa mielessä eikä näin ollen kuulostanut monista ”oikealta musiikilta”. Elektronimusiikin edelläkävijöitä olivat esimerkiksi Edgard Varèse, Pierre Schaeffer, Pierre Boulez, Karlheinz Stockhausen, György Ligeti, Iánnis Xenákis ja Luc Ferrari. Morton Subotnickin vuonna 1967 julkaistu, Don Buchlan suunnittelemalle modulaarisyntetisaattorille sävelletty Silver Apples of The Moon on aikakauden tunnetuin äänilevy. Tätä varhaisesta Varèsesta ja konkreettisesta musiikista () juontuvaa suuntausta kutsutaan nykyään usein akusmaattiseksi musiikiksi. Tunnettuja akusmaattiseen musiikkiin erikoistuneita säveltäjiä ovat muun muassa Jean-Claude Risset, Bernard Parmegiani, John Chowning, Curtis Roads ja Francis Dhomont. Subotnickin Silver Apples on Wendy Carlosin samoihin aikoihin tehdyn levyn ohella ensimmäinen varsinaisen syntetisaattorimusiikin levytys. Elektronisen (kokeellisen) populaarimusiikin tärkeä pioneeri oli yhdysvaltalainen Raymond Scott, jonka vuonna 1962 julkaistut Soothing Sounds for Baby vol. 1 ja vol.2 katsotaan nykyään usein ambient-musiikin pioneeriteoksiksi. Suomessa varhaisen elektronisen musiikin pioneereja olivat ainakin Erkki Kurenniemi ja Jukka Ruohomäki. Wendy Carlosin vuonna 1968 julkaisema Switched-on Bach oli ensimmäinen kokonaan elektronisesti toteutettu äänilevy, joka toi syntetisaattoreilla tehdyn musiikin ihmisten koteihin. Levytys osoitti elektronisten laitteiden mahdollisuudet myös muodoltaan perinteisen musiikin teossa. Levyllä oli käytetty Moog-syntetisaattoria, joka oli kuuluisin varhaisista syntetisaattoreista. Moog oli muiden varhaisten syntetisaattoreiden tapaan yksiääninen. Sitä ohjattiin koskettimistolla, mikä ei ollut itsestäänselvyys 1960-luvun syntetisaattoreissa. Moogin koskettimisto oli tosin niin kankea, että Carlosin levyn nopeat kohdat oli pakko nauhoittaa ensin hidastettuna. Carloksen perässä seurasi japanilainen Isao Tomita, aloittaen vuoden 1974 levyllään Snowflakes are Dancing, joka sisälsi sovituksia Claude Debussyn musiikista. Tekniikan kehittyessä syntetisaattoreista tuli halvempia ja siirreltäviä, ja 1970-luvun kuluessa jotkut pop-musiikin yhtyeetkin käyttivät niitä musiikissaan. Proge-yhtye Emerson, Lake & Palmer oli ensimmäisiä syntetisaattoreita käyttäneitä yhtyeitä populaarimusiikissa. Pian myös kokeellisempaa jazzia tehneet artistit kuten Weather Report, Herbie Hancock, Chick Corea ja Jan Hammer alkoivat käyttää syntetisaattoreita. Elektronisia instrumentteja hyödyntävää pop-musiikkia teki kuitenkin jo ennen kaupallisia syntetisaattoreita ainakin yhdysvaltalainen oskillaattoreita käyttänyt Silver Apples -yhtye, joka julkaisi vuonna 1968 samannimisen albumin. Analogisia syntetisaattoreita ja rumpukoneita käyttäneet Kraftwerk, Brian Eno, Vangelis, Jean-Michel Jarre ja Tangerine Dream tekivät elektronisen populaarimusiikin tunnetuksi 1970-luvun kuluessa. Myös elokuva- ala aloitti elektronisen musiikin laajamittaisen käytön – esimerkkinä 1971 ilmestynyt Kellopeliappelsiini, jossa oli Moogilla tehty soundtrack, sekä tieteiselokuvat Alien – kahdeksas matkustaja (1979) ja Blade Runner (1982), jotka luottivat tunnelman luomiseen elektronisen musiikin ja elektronisesti luotujen äänitehosteiden avulla. 1970-luvulta alkaen alkoi syntyä myös tietokonemusiikkia, aluksi lähinnä kokeellista akusmaattista musiikkia akateemisten tekijöiden toimesta. Esimerkiksi John Chowning, yhdysvaltalainen säveltäjä, keksijä ja tiedemies, joka työskenteli Standfordin yliopistossa ja myöhemmin myös IRCAMissa Pariisissa. IRCAM myös tilasi Chowningilta hänen luultavasti tunnetuimman sävellyksensä Stria (1977), jossa hyödynnettiin digitaalista FM-synteesiä ja perustui kultaiselle leikkaukselle. Muita säveltäjiä olivat esimerkiksi Jean-Claude Risset ja Paul Lansky. John Chowning tunnetaan myös siitä, että hän kehitti FM-synteesin algoritmin vuonna 1967. Ensimmäinen FM-synteesin algoritmia digitaalisesti soveltanut kaupallinen laite oli Synclavier I vuodelta 1977. Tuotteen seuraavasta mallista, vuonna 1980 julkaistusta Synclavier II:sta tuli nopeasti yksi suosituimpia digitaalisyntetisaattoreita. Yamahalta ilmestyi GS1 vuonna 1981, ja vuonna 1983 kuuluisa ja kaupallisesti menestynyt DX7. Ensimmäiset kaupalliset digitaalisyntetisaattorit toivat elektroniset soittimet entistä useampien ulottuville. Samaan aikaan tuotiin markkinoille myös ensimmäiset edulliset rumpukoneet. Kokonaan tai suurimmaksi osaksi syntetisaattoreilla ja samplereilla tuotettu musiikki vakiintui osaksi popmusiikkia 1970-luvun lopulta alkaen. 1980-luvun alussa ”synapopista” oli jo tullut oma musiikinlajinsa. Synthpopin tunnetuimpia edustajia 1980-luvun alussa olivat esimerkiksi Human League, Depeche Mode ja Orchestral Manoeuvres in the Dark. Varhaiset samplerit, kuten syntetisaattoritkin, olivat kookkaita ja kalliita. Esimerkiksi Fairlight ja New England Digital myivät laitteita, joiden hinta saattoi nousta jopa 100 000 dollariin. 1980-luvun keskivaiheilla tämä kuitenkin muuttui halvempien samplerien kehityksen vuoksi. Sampleri oli erityisen tärkeä rap-musiikille, jonka taustat toteutettiin yleensä vain kyseistä laitetta hyödyntäen. Uusien musiikkilaitteiden luontainen kyky luoda sattumanvaraista, riitasointuista ja sähköistä kohinaa johti myös tyylilajiin, jota kutsutaan industrial-musiikiksi. Eräät artistit, kuten Nine Inch Nails ja KMFDM, omaksuivat konkreettisen musiikin kokeilunhalun. Toiset taas yhdistivät industrial-tyyliä pop-musiikkiin, luoden Electronic Body Musicin (EBM). Tämän suuntauksen pioneereja oli muun muassa belgialainen Front 242. 1980-luvun lopulla Detroitissa syntyi minimalistinen tekno-musiikkisuuntaus ja Chicagossa house ja acid house, jotka levisivät myös Isoon-Britanniaan. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa muodostui aluksi underground-henkinen rave- kulttuuri. Uudesta elektronisesta tanssimusiikista tuli suosittua yökerhojen musiikkia. Musiikin tekijät eivät välttämättä itse esittäneet musiikkiaan lainkaan, vaan tämän tekivät DJ:t, jollaisina myös monet musiikin tekijät itse työskentelivät. Elektronisen säveltämisen avulla on mahdollista luoda nopeampia ja tarkempia rytmejä kuin tavanomaisilla lyömäsoittimilla. Elektroninen tanssimusiikki sisältää monesti elektronisesti muokattuja äänisampleja tavanomaisista soittimista ja lauluäänistä. Laitteiston halpeneminen ja ennen kaikkea tietokoneohjelmistojen tai koneiden laskentakapasiteetin kehitys johti siihen, että 2000-luvulla huomattava osa populaarimusiikista tehdään elektronisesti, eikä elektronista musiikkia enää erotella samalla tavalla ”oikeilla soittimilla” soitetusta musiikista kuin aiemmin. Esittävän muusikon ainoana instrumenttina saattaa olla kannettava tietokone. Esimerkki niin sanotusta laptop-artistista on Holly Herndon. === Historia Suomessa === Tunnetuimpia suomalaisia elektronisen musiikin uranuurtajia ovat säveltäjä Osmo Lindeman ja äänituotannon pioneeri Erkki Kurenniemi, joka perusti Helsingin yliopistoon elektronisen musiikin studion. 1950–1960-luvulla myös Henrik Otto Donner, M. A. Numminen, Erkki Salmenhaara, Bengt Johansson ja Kari Rydman tekivät kokeiluja nauhureilla, mikrofoneilla ja itse valmistetuilla sähkökoneilla. == Elektronisen musiikin suuntauksia == * Akusmaattinen musiikki, elektroakustinen musiikki ja muu elektroninen taidemusiikki * Ambient ja new age * Elektroninen popmusiikki, syntikkapop * Elektroninen tanssimusiikki * Kokeellinen elektroninen populaarimusiikki kuten industrial, noise, glitch, IDM === Elektronisen tanssimusiikin tyylilajeja === * 2-step garage * Breakbeat * Downtempo * Drum’n’bass * Dubstep * Elektro * Electro swing * Eurodance * Goa trance * Hardcore * Hardstyle * House * Jungle * Psytrance * Synthpop * Tekno * Trance * Trip hop * UK garage == Kirjallisuutta == === Suomeksi === * Kuljuntausta, Petri: ON/OFF: Eetteriäänistä sähkömusiikkiin. Helsinki: Like, 2002. * Kuljuntausta, Petri: Äänen eXtreme. Helsinki: Like, 2006. * Lindeman, Osmo: Elektroninen musiikki. 1980. === Englanniksi === * Bidder, Sean: Pump up the Volume. A History of House. 2001. * Bussman, Jane: Once in a Lifetime. The Crazy Days of Acid House and Afterwards. 1998. * Colin, Matthew: Altered State. The Story of Ecstasy Culture and Acid House. 1997. * Eshun, Kodwo: More Brilliant Than the Sun. Adventures in Sonic Fiction. 1998. * * James, Martin: State of Bass. Jungle – The Story So Far. 1997. * Kempster, Chris (toim.): History of House. 1996. * Kuljuntausta, Petri: First Wave. Helsinki: Like, 2008. * Prendergast, Mark: The Ambient Century. From Mahler to Trance – The Evolution of Sound in the Electronic Age. 2000. * Reynolds, Simon: Energy Flash. A Journey Through Rave Music and Dance Culture. 1998. * Sicko, Dan: Techno Rebels. The Renegades of Electronic Funk. 1999. * Toop, David: Ocean of Sound. Aether Talk, Ambient Sound and Imaginary Worlds. 1996. === Saksaksi === * * == Aiheesta muualla == * Ishkur's guide to electronic music * Konemusa.com Suomalainen elektronisen musiikin sivusto. * Musiikintekija.com -Suomalainen elektronisen musiikin tuotantoon keskittynyt sivusto. * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Elektroninen musiikki
214	Sähkökirja (myös e-kirja, elektroninen kirja, sähköinen kirja, digitaalinen kirja) on sähköisessä muodossa oleva kirjallinen teos. Sähkökirjoja julkaistaan useimmiten Internetissä (aiemmin CD-levyllä). Sähkökirjaa voi yleensä lukea tietokoneelta, älypuhelimista, taulutietokoneilta ja lukulaitteilta, joihin kirja ladataan luettavaksi laitteen näytöltä. Usein kaupallisiin sähkökirjoihin on käyttöoikeuksien hallinnalla rajoituksia, jotta kirjaa ei voisi vapaasti levittää tai tulostaa. Sähkökirjat kokivat boomin 2010-luvun alussa, jolloin niiden ennustettiin nousevan haastamaan perinteisen kirjan. Yhdysvalloissa sähkökirjojen myynti onkin kasvanut voimakkaasti vuodesta 2008 lähtien. Siellä sähkökirjojen myynnin huippuvuosi oli 2014, jolloin sähkökirjojen osuus oli 26 % kirjojen kokonaismyynnistä.USA ja Suomi menevät eri suuntiin: toisessa sähkökirjojen myynti supistui, toisessa kasvoi Sähkökirjojen lukulaitteiden myynti oli huipussaan 2011. Britanniassa kuluttajien tarkoitettujen sähkökirjojen myynti saavutti huippunsa 2014, jonka jälkeen se on ollut laskussa. Nousua on ollut sen jälkeen lähinnä oppikirjoissa ja tieteellisessä kirjallisuudessa.https://www.theguardian.com/books/2017/apr/27/screen-fatigue- sees-uk-ebook-sales-plunge-17-as-readers-return-to-print 2010-luvun puolivälin jälkeen kiinnostus sähkökirjoihin väheni. Kuluttajille tarkoitettujen sähkökirjojen myynti romahti Britanniassa 2016 17 %. Samaan aikaan perinteisten kirjojen ja lehtien myynti kasvoi 7 %.http://money.cnn.com/2017/04/27/media/ebooks-sales-real-books/ Vuosina 2015-2016 sähkökirjojen myynnin arvo putosi Yhdysvalloissa 21,8 %.https://www.forbes.com/sites/ellenduffer/2017/08/27/e-book-revenues- continue-to-decline/ Sähkökirjoja on runsaasti vapaassa levityksessä Internetissä. Yksi tunnetuimmista ja laajimmista ilmaisten sähkökirjojen kokoelmista on Gutenberg-projekti, johon on digitalisoitu tuhansia vapaasti levitettäviä kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat menneet umpeen. Gutenberg- projektin kirjat jaettiin aluksi tekstitiedostoina, myöhemmin niitä on muotoiltu myös HTML-kielellä ja muissa muodoissa. Kirjat kirjoitettiin digitaaliseen muotoon vuoteen 1989 asti käsin, ennen kuvanlukijoiden ja tekstintunnistuksen kehitystä. Etenkin tietokirjallisuutta on jaettu paljon PDF-muodossa. Adobe on lisännyt Acrobat -ohjelmaan myös ominaisuudet, joilla PDF-tiedostoja voidaan suojata ja estää niiden kopiointi ja tulostus. Uudemmat sähkökirjat julkaistaan usein ePub-muodossa. Syksyllä 2004 Google ilmoitti Frankfurtin kirjamessuilla ryhtyvänsä kirjojen digitointiin. Google Books avattiin joulukuussa 2004. Sen kautta voi tehdä hakuja kirjojen sisällöstä, kuten Googlen hakukoneella aiemmin Webistä. Googlen hakukone näytti tuloksia myös tekijänoikeuden suojaamista teoksista ja viisi suurta kustantajaa haastoi pian Googlen oikeuteen tekijänoikeuksiensa rikkomisesta. Juttu sovittiin 2008http://www.google.com/intl/en/press/pressrel/20081027_booksearchagreement.html . Vuonna 2010 Google ilmoitti perustavansa sähköisen kirjakaupan kilpailemaan Amazonin, Barnes & Noblen ja Applen kanssa. ==Multimediateokset== 1990-luvulla yleistyivät CD-levyltä toimivat suurteokset, kuten tietosanakirjat. CD-levy sisälsi usein itse teoksen ohella myös Windows-sovelluksen sisällön selaamiseen. Nämä mahdollisti CD-ROM-asemien yleistyminen 1990-luvun alussa ja vuoden 1991 Multimedia PC -määrittelyt. Tällaiset teokset jäivät melko lyhytaikaiseksi boomiksi. WSOY:n CD-Factaa julkaistiin CD-ROMilla 1994-2005 ja Microsoftin MSN Encartaa vuosina 1993-2009\. CD-levyltä, ja myöhemmin DVD:ltä, toimivien teosten lopun syyksi on sanottu Internetin kasvanutta tarjontaa. ==Tiedostomuodot== Vapaasti jaettavien ja tekijänoikeuksiltaan vanhentuneiden teosten teksti- ja HTML-muodon lisäksi sähkökirjoille on kehitetty eräitä erikoistuneita formaatteja. Kaupallisten sähkökirjojen lukemiseen käytetään usein PDF-muotoisia tiedostoja. Niitä voi lukea esimerkiksi Adobe Reader ja Adobe Digital Editions -ohjelmilla, jotka ovat tehokkaita suojausominaisuuksiltaan. Ne myös säilyttävät kirjan muotoilun täsmälleen sellaisena, jollaiseksi se on asetettu – tietokoneesta ja käytettävistä ohjelmista riippumatta. Jonkin verran piratoituja kirjoja on jaettu Microsoftin .CHM-formaatissa (Microsoft Compiled HTML Help) ja sarjakuvia harrastajien CBR ja CBZ-muodoissa, jotka sisältävät skannattuja kuvia .RAR tai .ZIP-formaatissa. International Digital Publishing Forum (IDPF) julkaisi 2007 avoimen EPUB-standardin sähkökirjojen levittämiseksi ja myymiseksi. Sen etuna on tekstin juoksevuus, jolla sisältö rivittyy usealle näyttökoolle. == Omakustanteet == Sähkökirjoja voi itse julkaista ilmaiseksi mm. seuraavilla tahoilla: Amazon Kindle -lukulaitteelle tarkoitetun kirjan tulee laatia Microsoft Wordin doc- tai docx-formaatissa ja tallentaa htm- tai html (suodattu) -formaatissa. Lulu-kustantamossa kirjat julkaistaan ePub- formaatissa. Suomalainen Ellibs-verkkokauppa ottaa myyntiin ilman erillisiä kustannuksia PDF- ja ePub-muodoissa olevia kirjatiedostoja. Smashwords- kustantamossa hyväksytyt sähkökirjat kulkevat eri jakelupisteille kuten Apple iBookstore, Barnes & Noble, Sony Reader Store, Kobo, the Diesel eBook Store, Baker & Taylor's Blio ja Axis360. Smashwords hyväksyy ainoastaan MS Wordin .doc-formaatissa olevat kirjat. Yllä mainityissa kustannuspaikoissa julkaisija/tekijä määrittää itse kirjansa myyntihinnan. Tekijän osuus on 60–80 prosenttia myyntihinnasta. Gutenberg-projekti hyväksyy ainoastaan ilmaisia julkaisuja. Tekstin tulee olla PDF-formaatissa. Kirjoita itse -palvelun kautta kuka tahansa voi saada kirjansa Elisa Kirjassa myyntiin sähköisessä muodossa. == Vapaat sähkökirjat == Projekti Lönnrotissa, vuodesta 2005, digitoidaan suomalaisten kirjailijoiden suomen- ja ruotsinkielisiä teoksia sekä suomenkielistä käännöskirjallisuutta. Sinne tallennetaan tekijänoikeuksista vapaita kirjoja; kirjailijan kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta. Kirjat on ladattavissa maksutta projektin sivulta helposti omalla koneella avautuvassa zip-muodossa. Kirjat löytyvät kirjailijan mukaanVapaita e-kirjoja kaikille Kirjailijoiden mukaan ryhmiteltynä tai valmistumisjärjestyksessä.Vapaita e-kirjoja kaikille Valmistumisjärjestyksessä Julkaisuja maalis-huhtikuussa 2019 on noin 2000. Projekti Lönnrot tekee yhteistyötä Project Gutenbergin kanssa, joka on vastaava kansainvälinen hanke. Lisärajoitteena ikärajoitteen lisäksi Project Gutenbergilla on, että teoksen pitää olla julkaistu ennen vuotta 1924. Eri kielialueilta viisi eniten Gutenbergille julkaisuja tehneet: 1. englanti 48 008, 2. ranska 2 956, 3. suomi 1 985Project Gutenberg Suomenkieliset kirjat; 4. saksa 1 736 ja 5. hollanti 797 kpl (21.3.2019).Online Book Catalog – Overview (lukumäärä: hiiri kielen päälle) Latausmuotoja Gutenbergillä on useita: HTML, epub, Kindle, Plain txt, txt ja zip. Epub ja Kindle –teokset voidaan lähettää myös Dropboxiin, Google Driveen ja/tai OneDriveen. Maaliskuussa 2019 Project Gutenbergin teosten lukumäärä on yli 59 000\. ==Lukulaitteet== Erikoistuneet sähkökirjojen lukulaitteet saivat uutta vauhtia 2000-luvun alussa E Ink -yhtiön kehitettyä samaa nimeä kantavan näyttötekniikan, joka mahdollistaa taustavalottoman korkean kontrastin näytön valmistamisen. Lisäksi E Ink -tekniikka ei kuluta lainkaan sähköä näytön ylläpitämiseen, mikä pienentää laitteiden virrankulutusta. Tämä tekniikan ensimmäisiä edustajia olivat Sonyn laitteet, kuitenkin Amazon Kindle nousi myydyimmäksi verkkokauppa Amazon.comin laajan sisältövalikoiman ansiosta. Huhtikuussa 2010 Apple julkaisi oman iPad-tablet-tietokoneensa, tosin perinteisellä näyttötekniikalla. Sen iBooks-ohjelmalla voi hyödyntää Applen omaa iBookstore-verkkokauppaa. Lokakuussa 2010 Barnes & Noble julkaisi värillisellä kosketusnäytöllä varustetun version Nook -lukulaitteestaan ja Amazon tiedotti tuovansa Kindle -käyttäjiensä ulottuville lähitulevaisuudessa mahdollisuuden lainata ostamiaan sähkökirjoja toisilleen 14 vuorokauden ajaksi . == Sähkökirja Suomessa == Ensimmäiset suomalaisten julkisten kirjastojen tarjoamat sähkökirjat lienevät olleet Helsingin kaupunginkirjastolla. Kirjakaapelin perustamisen yhteydessä vuonna 1994 sen Kaapelisolmu- palvelimelta oli ladattavissa Helsingin yliopiston ftp.funet.fi -palvelimelta kopioitu Kalevala, Tuva Korsströmin haastattelukirja Berättelsernas återkoms ja Osuuskunta Katto-Menyn tekemä sovitus Wam Katin Zagrebin päiväkirjasta. Funetissa oli tuolloin ladattavissa Kalevalan lisäksi myös Vänrikki Stoolin tarinat. Myöhemmin Suomessa on julkaistu sähkökirjoina muun muassa Creative Commons -lisenssillä levittämisen sallivat Avoin Elämä ja Lueminut -kirjat. Gummerus julkaisi marraskuussa 2008 ensimmäisen sähkökirjansa, Tuomas Vimman Gourmet’n. Elisa Kirja on Elisa Oyj:n tuottama e-kirjojen ja äänikirjojen palvelu, ja sillä on tarjolla kaikkein laajin valikoima suomalaista kirjallisuutta sähköisessä muodossa. Elisa Kirja perustettiin vuonna 2010, ja sen tarjontaan kuuluu yli 9 000 teosta. Valikoimassa on myös runsaasti ilmaisia kirjallisuuden klassikkoja. Sähköisten kirjojen lukulaitteet tulivat Suomessa myyntiin syksyllä 2010. Syyskuussa 2010 Akateeminen Kirjakauppa avasi Latauskauppa-nimisen palvelunsa, josta oli mahdollista hankkia sähkökirjoja ja lukulaitteita. Suomessa useilla kaupunginkirjastoilla ja erikoiskirjastoilla (esimerkiksi yliopistojen kirjastoilla) on kokoelmissaan jonkin verran sähkökirjoja, joita voi joko lainata Internetin kautta omalta kirjastoalueelta tai lukea kirjastossa. Monet suomalaiset kirjastot ovat ryhtyneet myös lainaamaan lukulaitteita asiakkaille. Alkuvuosina suomalaiset naiset lukivat sähköisiä kirjoja miehiä enemmän, mutta vuonna 2018 ero tasoittui kun etenkin alle 40-vuotiaat ja vähemmän koulutetut miehet löysivät e-kirjat. Suomen suurimmat sähkökirjojen myyjät loppuvuonna 2018 olivat: Elisa Kirja (36 %) BookBeat (24 %) Storytel (12 %) Ellibs (9 %) Amazon Kindle (6 %) ja Suomalainen Kirjakauppa (5 %). Muiden osuus oli 8 %. ==Katso myös== * Kämmentietokone * Gutenberg-projekti * Australian Gutenberg-projekti * Kanadan Gutenberg-projekti * Runeberg-projekti * Luettelo sähkökirjojen lukulaitteista == Lähteet == == Kirjallisuutta == Heikkilä, Harri: Tämä ei ole kirja : sähkökirjan valtavirtaistumisen haasteet. Väitöskirja. Helsinki : Aalto- yliopisto, 2017. ISBN 978-952-60-7300-2. Paavonheimo, Jari: Digitaalisen ja painetun rajalla: kirjoituksia kirjasta, digitaalisuudesta ja kirjastosta. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2006. ISBN 951-692-628-2 * Saarinen, Lauri, Joensuu, Juri & Koskimaa, Raine (toim.): Kirja 2010: kirja-alan kehitystrendit. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-39-1047-4 * Jeff Gomez: Print is Dead == Aiheesta muualla == ; Tietoa sähkökirjoista * sahkoinenkirja.fi , informatiivista tietoa sähköisistä kirjoista ja niiden lukemiseen tarkoitetuista lukulaitteista * sahkoinenkirja.wordpress.com, blogi sähköisistä kirjoista ja niiden lukemiseen tarkoitetuista lukulaitteista * Matkalla e-maailmaan -videosarja, neliosainen tietopakettisarja e-kirjoista, Kirjastokaista * Sahkokirjat.fi , käytännöllistä tietoa sähkökirjoista, lukulaitteista ja tietoa mistä sähkökirjoja saa hankittua (kirjastojen palvelut ja kaupat) ; Sähkökirjakokoelmia * Gutenberg-projektin ilmaiset suomenkieliset sähkökirjat * Runeberg-projekti, pohjoismaisten sähkökirjojen kokoelma * Projekti Lönnrot, suomen ja ruotsinkielisiä tekijänoikeuksista vapautuneita teoksia * Iltasatu-verkkopalvelun ilmaiset suomenkieliset lastensadut * Yleisten kirjastojen eKirjasto ; Kirjakaupat * Tuhansia tietokirjoja sähkökirjoina, Ellibs.fi, myös lainaksi useimmista Suomen kirjastoista * eLibris Kirjakauppa www.elibris.fi Kymmeniätuhansia englanninkielisä e-kirjoja ja satoja suomenkielisiä e-kirjoja, fiktiota, dekkareita, tietokirjoja, yms. * nettikirja.com Suomalainen sähkökirjasivusto * Kirjoja.fi Suomalainen e-kirjakauppa * Elisa Kirja Elisan kattava e-kirjakauppa * iBookstore. Applen e-kirjakauppa, jonka kirjoja voi lukea iPadilla, iPhonella ja iPodilla Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Sähkökirja
216	Viihdemusiikki tarkoittaa laajaa ja vaikeasti rajattavaa kevyen musiikin aluetta,Pohjalaiset musiikintekijät – Viihdemusiikki www.porstuakirjastot.fi / Otavan musiikkitieto-kirja joka on yksi populaarimusiikin varhaisimmista muodoista. Viihdemusiikin yhtenä lajina voidaan pitää iskelmää. Viihdemusiikkia tyypillisimmillään on suuren viihdeorkesterin soittama usein instrumentaalinen musiikki. Se nousi suosioon 1900-luvun puolivälissä. Musiikkilajia on käytetty ”hissimusiikkina”. Tunnetuin viihdeorkesteri oli Mantovanin perustama ja johtama. Vuonna 1953 perustettu Radion viihdeorkesteri oli aikansa merkittävin suomalainen orkesteri. Vantaan viihdeorkesteri ja Riku Niemi Orchestra ovat nykyisin toimivia ammattimaisia isoja viihdeorkestereita. ==Viihdeorkestereita/orkesterinjohtajia== Orkesterit on nimetty yleensä orkesterinjohtajan/kapellimestarin mukaan. Herb Alpert Burt Bacharach Ray Conniff Roberto Delgado Alfred Hause Antônio Carlos Jobim Quincy Jones Bradley Joseph Bert Kaempfert James Last Guy Lombardo Malando Henry Mancini Mantovani Hugo Montenegro Werner Müller Paul Mauriat Edmundo Ros Béla Sanders Lawrence Welk ==Viihdemuusikoita== Richard Clayderman Francis Goya *Liberace ==Lähteet== == Aiheesta muualla == Luokka:Populaarimusiikki Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Viihdemusiikki
217	Espanjan kuningaskunta () eli Espanja ( []) on Lounais-Euroopassa sijaitseva valtio. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin ja Isolle-Britannialle kuuluvan Gibraltarin kanssa. Koillisessa rajan takana ovat Ranska ja pieni Andorran ruhtinaskunta, ja etelässä on maarajaa Marokon kanssa (ks. Ceuta ja Melilla). Maahan kuuluvat Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Barcelona, Valencia, Sevilla, Málaga, Bilbao ja Zaragoza. Muinaiset roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa, ja roomalaisten käyttämä latina on espanjan kielen pohjana. Islaminuskoiset maurit hallitsivat Espanjaa keskiajalla. 1400-luvulla maata hallinneet pienet katoliset kuningaskunnat yhdistyivät vaiheittain vuoteen 1512 mennessä. Yhdistyneestä Espanjasta tuli mahtava siirtomaavalta. 1700-luvulla se menetti hallitsemansa ulkomaat Espanjassa ja 1800-luvulla siirtomaansa. Vuonna 1936 alkanutta sisällissotaa seurasi Francon sotilasdiktatuuri vuoteen 1975 asti. Maan 48,4 miljoonasta asukkaasta kolme neljäsosaa puhuu äidinkielenään espanjaa, joka on koko maan virallinen kieli. Muita, alueellisesti virallisia kieliä ovat katalaani (tai valencia), galicia, baski ja araneesi. Espanjan talous on palveluvaltainen sekatalous. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi maan ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen arvoksi vuonna 2024 noin 2,5 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. == Maantiede == Espanja sijaitsee Pyreneiden niemimaalla. Pohjoisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono, ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita, korkeimmat huiput kohoavat yli 3 000 metriin.External Boundaries and Landform Regions Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988. Espanjassa on noin 1 800 jokea, mutta monet niistä kuljettavat vain vähän vettä ja saattavat olla osan vuotta kuivillaan.Rivers Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988. Kasvillisuus ja ilmasto vaihtelevat voimakkaasti rannikon ja sisämaan välillä sekä korkeuden mukaan. Kesällä lähes kaikkialla on kuumaa ja kuivaa, mutta talvella on suuria lämpötilaeroja eri alueiden välillä. Vuorilla voidaan lasketella, kun taas rannikolla on paljon lämpimämpää.Country Guide Spain BBC weather Vuoden kylmimmän kuukauden eli tammikuun keskimääräinen alin lämpötila A Corunassa on 7,6 astetta,Climatological Information: A Coruna WMO Valladolidissa −1,2 astetta.Climatological Information Valladolid WMO Asiantuntijat odottavat ilmastonmuutoksen vaikuttavan Espanjan ilmastoon huomattavasti muun muassa nostamalla vuoden keskilämpötilaa. Pohjois-Espanjassa, Biskajanlahden rannoilla sataa runsaasti, ja siellä kasvaa osittain lauhkeita ja osittain subtrooppisia lehtimetsiä. Näissä metsissä osa puustosta pudottaa lehtensä talveksi, kun taas osa pitää ne ympäri vuoden. Etelä-Espanjassa, Välimeren rannoilla kasvaa välimereisiä metsiä ainavihantine tammilajeineen ja oliivipuineen. Vuorten takana, Espanjan keskiosissa on aavikoita, joilla sataa vain harvoin. Niillä kasvaa ainoastaan kivikkokasveja. Kanariansaarten Afrikan läheisillä saarilla on vain aavikoita, mutta La Palmalla kasvaa vehmasta subtrooppista kasvillisuutta. Pisimmät joet * Tajo 1 010 km * Ebro 910 km * Duero 895 km * Guadiana 830 km Korkeimmat vuoret * Teide 3 710 m * Mulhacén 3 481 m * Aneto 3 404 m * Pico de Almanzor 2 962 m Suurimmat saaret * Mallorca 3 620 km² * Teneriffa 2 034 km² * Fuerteventura 1 660 km² * Gran Canaria 1 560 km² Tiedosto:Patos en Doñana.jpg\|Doñanan kansallispuisto Tiedosto:Nevadawikipedia.jpg\|Sierra Nevada Tiedosto:Viñedos en Briñas.jpg\|La Riojan maakunta on tunnettua viinialuetta Tiedosto:ALCAZAR DE SAN JUAN.jpg\|Tuulimyllyjä Kastilia- La Manchan seudulla Tiedosto:Teide 2 Blick auf.jpg\|Teiden tulivuori Teneriffalla == Historia == === Varhaishistoria ja muslimivalta === Vanhimmat merkit nykyihmisestä Espanjassa ovat 35 000 vuoden takaa. Espanjan varhaisimpia nimeltä tunnettuja asukkaita olivat iberit, joiden puhuma kieli ei ollut indoeurooppalainen. Ajanlaskun alkua edeltävällä vuosituhannella foinikialaiset, kreikkalaiset ja karthagolaiset perustivat Espanjaan kauppatukikohtia. Roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa 200-luvulla eaa. ja seuraavalla vuosisadalla käytiin ns. keltiberisodat keltiberiheimojen ja roomalaisten välillä. Roomalaisten käyttämästä latinasta periytyy espanjan kieli. Länsi-Rooman hajoamisvaiheessa 400-luvulta alkaen germaaniheimot kuten gootit ja vandaalit perustivat Espanjan alueelle valtakuntia.Hispania Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988. Visigoottien valtakunta säilyi 400-luvulta vuoteen 711, jolloin Afrikasta tulleet arabit ja berberit kukistivat sen. Islamilaiseksi muuttuneen Espanjan eli al-Andalusin tärkein kaupunki oli Córdoba, joka oli myös umaijadidynastian perustaman Córdoban emiraatin (756–929) ja kalifaatin (929–1031) pääkaupunki.Al Andalus Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988. === Kristinusko ja suurvalta-aika === pienoiskuva\|Kristoffer Kolumbus tapaa kuningas Ferdinandin ja kuningatar Isabellan Alhambrassa. Nykyisen Espanjan historia alkoi 800-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat aloittivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen (Reconquista). Vuoteen 1250 mennessä muslimivalta rajoittui enää Granadan emiraattiin, josta tehtiin veroa maksava vasallivaltio. Vuonna 1469 Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Katoliset kuningaskunnat lakkauttivat Granadan itsenäisyyden 2. tammikuuta 1492, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin inkvisitio, ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkotettiin maasta.Ferdinand and Isabella Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988. 1500-luvulla Espanjasta tuli vähäksi aikaa Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia. Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556–1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.Charles V and Philip II Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988. === Perimyssodasta sisällissotaan === Vuosina 1701–1714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille.War of the Spanish Succession Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988. Vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtama Englannin laivasto voitti Ranskan ja Espanjan laivastot. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä ja 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle. Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne oli heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien ja tasavaltalaisten välillä. Vuonna 1898 espanjalais-amerikkalaisessa sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille.The Cuban Disaster Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988. === Sisällissota ja Francon aika === Vuonna 1931 Espanjasta tuli demokraattinen tasavalta, joka kuitenkin ajautui jälleen 1936 sisällissotaan. Sota sai alkunsa armeijan johtamana sotilaskapinana tasavallan hallitusta vastaan. Saksa ja Italia antoivat tukea kansallisille joukoille ja Neuvostoliitto tasavaltalaisille. Sotaan osallistui myös kymmeniätuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sekä tasavaltalaisten että kansallisten puolella. Sodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin satojatuhansia ihmisiähttp://www.spartacus-educational.com/SPcasualties.htm. Sisällissodan jälkeen vuonna 1939 vallan otti voittajapuolen kenraali Francisco Franco. Hän hallitsi kuolemaansa vuoteen 1975 asti diktaattorina. Toisen maailmansodan jälkeen Espanja oli eristetty, kunnes 1953 solmi sopimuksen Yhdysvaltain kanssa sotilastukikohdista ja pääsi 1955 YK:n jäseneksi. Espanjan talous kärsi merkittävästi Francon ajan eristyneisyydestä ja huonosta tuottavuudesta. Vuonna 1959 Espanja aloitti IMF:n ohjauksessa talouden vakauttamisen ja kaupan ja pääomavirtojen liberalisoinnin. 1960-luvun alussa talousuudistusten ja ulkomaisen avun avulla matkailu ja teollisuus saatiin lopulta nousuun. Francon diktatuuri kesti kokonaisuudessaan lähes neljä vuosikymmentä. === Uusi monarkia === Francon kuoltua Espanja palasi monarkiaksi ja kuninkaaksi tuli Francon valitsema seuraaja, Juan Carlos I. Hän nimitti Adolfo Suárezin pääministeriksi. Suárez aloitti uudistukset sallien poliittiset puolueet 1977. Samana vuonna pidettiin myös ensimmäiset vapaat vaalit. Vuoden 1978 perustuslain myötä myös historialliset alueet Baskimaa, Katalonia ja Galicia saivat itsehallinnon. Vielä 1981 Francon tukijat everstiluutnantti Antonio Tejeron johdolla yrittivät vallankaappausta vaatien autoritäärisen hallinnon palauttamista. Kaappauksen epäonnistumista pidetään kuninkaan vaikutusvallan ansiona. Espanja on kehittynyt 1970-luvulta alkaen moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi, jolle matkailu on merkittävä elinkeino. Maa liittyi 1982 Natoon ja 1986 Euroopan unioniin. EU:hun liittyminen on tuonut maalle koheesiotukia, jotka ovat auttaneet nostamaan elintasoa lähemmäksi eurooppalaista keskiarvoa. Vuonna 1959 perustettu baskien vapautusarmeija ETA teki attentaatteja Espanjassa vuosikymmenten ajan. Vuonna 1973 se surmasi pääministeri Luis Carrero Blancon. ETA on julistanut tulitaukoja 1997–1998 ja 2006–2007 sekä 2010. Viime vuosina ETA ei ole enää iskenyt siviilejä vastaan. Vuonna 2004 islamistiterroristit iskivät Madridiin, kun Madridin lähijunaliikenneverkostoa vastaan 11.3.2004 suunnatuissa koordinoiduissa pommi-iskuissa kuoli 191 ihmistä. Huhtikuussa 2017 baskien terroristijärjestö ETA ilmoitti luopuvansa kokonaan aseistaan ja luovuttuvansa ase- ja räjähdevarastonsa Baskien kansalaisyhteiskunnan edustajille. Aseelliset iskunsa ETA oli lopettanut vuonna 2011 julistettuaan pysyvän tulitauon. Espanjan pääministerinä oli vuosina 1982–1996 Espanjan sosialistista työväenpuoluetta (PSOE) edustanut Felipe González. Hänen pitkän hallituskautensa aikana Espanja liittyi vuonna 1982 Naton ja vuonna 1986 EEC:n (myöhemmin EU) jäseneksi sekä pidettiin Barcelonan kesäolympialaiset vuonna 1992. José María Aznar nousi pääministeriksi vuonna 1996, kun hänen puolueensa oikeisto-konservatiivinen Kansanpuolue (PP) sai niukan vaalivoiton maltillisten baskinationalistien tuella. PP uusi voittonsa vuonna 2000 murskaluvuin. Aznarin kausi kesti vuodet 1996–2004, sillä pian Madridin tuhoisten pommi-iskujen jälkeen maaliskuussa vuonna 2004 pidetyissä vaaleissa voitti oppositiossa ollut sosiaalidemokraattinen Espanjan sosialistinen työväenpuolue (PSOE), joka nousi valtaan ja Jose Luis Rodriguez Zapaterosta tuli pääministeri. Hänkin pääsi toiselle kaudelle vuoden 2008 voiton jälkeen.Timeline Spain BBC News Vuoden 2011 parlamenttivaalien jälkeen valtaan nousi taas PP ja Mariano Rajoy nousi pääministeriksi. Hän jatkoi pääministerinä vuoden 2015 vaalien jälkeenkin, kaikkiaan vuodesta 2011 vuoteen 2018. Vuonna 2014 kuningas Juan Carlos luopui kruunustaan oltuaan Espanjan valtionpäämies vuodesta 1975 lähtien yli 38 vuotta. Kruununprinssistä tuli Espanjan uusi kuningas Felipe VI. Kesäkuussa 2018 pääministeriksi tuli sosialistien Pedro Sánchez sen jälkeen, kun pääministeri Rajoyn hallitus oli hävinnyt luottamuslauseäänestyksen. Heinäkuussa 2019 Sánchezin vähemmistöhallitus hävisi puolestaan luottamuslauseäänestyksen. Sosialistipuolue PSOE oli voittanut huhtikuun lopussa 2019 järjestetyt vaalit, muttei saanut enemmistöä parlamenttiin. Pääministeri ei onnistunut löytämään hallituskumppaneita. Espanjassa ajauduttiin taas enneaikaisiin parlamenttivaaleihin, jotka olivat jo neljännet vaalit neljän vuoden aikana. Marraskuussa 2019 sosialistit onnistuivat säilyttämään asemansa suurimpana puolueena maan ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa. Sosialistit saivat äänistä 28 prosenttia. Kannatus putosi hieman huhtikuun vaaleista ja puolue menetti kolme paikkaa parlamentissa. Nyt se sai 120 paikkaa. Kaikkiaan jaossa parlamenttiin oli 350 paikkaa. Toiseksi suurimpana puolueena jatkoi toinen vanha valtapuolue konservatiivinen PP. Se sai vajaat 21 prosenttia äänistä, mikä antoi puolueelle 88 paikkaa. Puolue paransi asemaansa selkeästi kevään vaaleista. Suurin voittaja oli kuitenkin äärioikeistolainen Vox, joka nousi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Se sai äänistä 15 prosenttia ja yli tuplasi paikkamääränsä parlamentissa saaden 52 paikkaa. Puolue nousi ensimmäistä kertaa parlamenttiin huhtikuun 2019 vaaleissa. Vuonna 2015 vasemmistolainen Unidas Podemos ja keskustaoikeistolainen Ciudadanos nousivat järisyttämään PP:n ja sosialistien vuosikymmeniä kestänyttä hegemoniaa. Nyt tilannetta mutkisti vielä Voxin nousu. Marraskuun 2019 vaaleissa sekä Unidas Podemos että Ciudadanos kärsivät tappion. Unidas Podemos putosi kevään 42 paikasta 35:een. Unidas Podemos on vasemmistolainen vaaliliitto, jossa Podemos-puolueen kumppanina on pieni Yhdistynyt vasemmisto. Ciudadanos romahti kevään 57 paikasta kymmeneen. Katalonian tasavaltalainen vasemmistopuolue ERC sai 13 paikkaa. Tammikuussa 2020 pääministeri Pedro Sánchez sai parlamentin luottamuksen uudelle hallitukselleen. Parlamentin äänestyksen myötä Espanja sai demokratian ajan ensimmäisen koalitiohallituksen. Sánchezin sosialistipuolue PSOE oli sopinut hallitusyhteistyöstä vasemmistolaisen Podemos-puolueen kanssa. Hallitus muodostettiin Katalonian tasavaltalaisen vasemmistopuolueen ERC:n avulla. Se lupasi äänestää tyhjää luottamusäänestyksessä ja vastineeksi Sánchez lupasi istua samaan neuvottelupöytään Katalonian separatistien kanssa. Vasemmistolaisen Podemos- puolueen johtaja Pablo Iglesias tuli yhdeksi hallituksen varapääministereistä toimialanaan sosiaalisiin oikeuksiin ja kestävään kehityksen liittyvät asiat. Espanja kärsi erittäin raskaasti vuoden 2020 alussa maailmanlaajuisesta koronaviruspandemiasta. Espanja oli Italian jälkeen vaikeimmin koronaviruksesta kärsinyt maa Euroopassa, ja 22.3.2020 mennessä Espanjassa oli todettu yli 28 000 tartuntaa ja yli 1 700 koronavirukseen liittyvää kuolemaa. Huhtikuun alussa Espanja ohitti Italian vahvistettujen koronavirustartuntojen määrässä ja koronavirukseen liittyviä kuolemia Espanjassa oli tuolloin noin 12 000 ja tartuntoja yli 124 000. == Politiikka == Espanja on perustuslaillinen monarkia. Parlamentti (Cortes Generales) on kaksikamarinen. Alahuoneen tai edustajainhuoneen (Congreso de los Diputados) 350 jäsentä valitaan suhteellisella vaalilla D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi. Ylähuoneen eli senaatin (Senado) 266 jäsenestä 208 valitaan suoralla kansanäänestyksellä, ja loput 58 nimittävät virkaan alueelliset lakia säätävät elimet. Myös he palvelevat nelivuotiskauden. Toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto, jonka puheenjohtajan eli pääministerin parlamentti valitsee kuninkaan ehdotuksesta. Espanjan kaksi valtapuoluetta konservatiivipuolue Partido Popular PP ja sosialistipuolue PSOE ovat vuorotelleet vallassa 1980-luvulta lähtien. Toukokuun 2014 europarlamenttivaaleissa niiden haastajaksi tuli saman vuoden maaliskuussa perustettu Podemos-puolue. Sen juuret ovat toukokuussa 2011 alkaneessa talouskurin vastaisessa protestiliikkeessä.Uusi puolue sekoitti Espanjan politiikan. Taloussanomat 25.6.2014. Vuoden 2015 vaaleissa Espanjan parlamenttiin nousi kaksi uutta puoluetta, vasemmistoradikaali Podemos ja keskustalainen Ciudadanos (Kansalaiset) Huhtikuun 2019 vaaleissa parlamenttiin nousi myös äärioikeistolainen Vox-puolue ja tämä oli kovin äärioikeiston nousu Espanjassa sitten diktaattori Francon aikojen. Espanja on jaettu itsehallintoalueisiin, joiden itsemääräämisvalta vaihtelee. Joillain on omat koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmänsä, muilla taas ei. Jotkin, varsinkin nationalistipuolueiden hallitsemat alueet, pyrkivät liittovaltio- tai jopa valtioliittotasoiseen itsevaltaan. Keskushallitus on pyrkinyt rajoittamaan innokkaimpien itsehallintoalueiden valtaa. Katalonian itsehallintoalue julistautui itsenäiseksi 27. lokakuuta 2017. (Katalonian kansanäänestys itsenäisyydestä 2017). Vielä samana päivänä Espanjan senaatti päätti rajoittaa Katalonian itsehallintoa, eli otti käyttöön perustuslain pykälän 155. Katalonian aluehallinnon johtaja Carles Puigdemont ja hänen hallituksensa erotettiin. (Katalonian kriisi 2017). == Hallinnolliset alueet == ===Itsehallintoalueet=== Vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen (comunidades autónomas). Itsehallintoalueet koostuvat yhdestä tai useammasta maakunnasta (provincias), joita on yhteensä viisikymmentä.Spain Statoids === Suurimpia kaupunkeja === Kaupunki Asukasluku 1.1.2016 1\. Madrid 3 165 541 2\. Barcelona 1 608 746 3\. Valencia 790 201 4\. Sevilla 690 566 5\. Zaragoza 661 108 6\. Málaga 569 009 7\. Murcia 441 003 8\. Las Palmas de Gran Canaria 378 998 9\. Palma de Mallorca 402 949 10\. Bilbao 345 122 11\. Alicante 330 525 12\. Córdoba 326 609 13\. Valladolid 301 876 14\. Vigo 292 817 15\. Gijón 273 422 Itsehallintoalueet Suurimmat kaupungit == Talous == Espanja on palveluvaltainen länsimainen talous, jonka tilastoitu bruttokansantuote per capita on toisen maailmansodan jälkeen ollut matalampi kuin läntisessä Keski- Euroopassa ja Pohjois-Euroopassa. Espanjan ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2024 on Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan noin 2,52 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli noin 52 010 dollaria per capita. Muiden läntisten kehittyneiden talouksien tapaan myös Espanjan osuus maailmantaloudesta laskee hiljalleen; vuonna 2024 se on arviolta noin 1,4 %. Espanjan merkittävimpiä teollisuuden haaroja ovat tekstiilit ja jalkineet, elintarvikkeet, metallit, kemikaalit, laivat, autot, koneet ja työkalut. Espanja on maailman viidenneksi ja Euroopan kolmanneksi suurin autojen valmistaja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet, kulkuneuvot, elintarvikkeet, lääkkeet ja muut kulutustavarat. Viennin suurimmat kohdemaat ovat Ranska, Saksa, Portugali, Italia ja Britannia. Matkailu on Espanjalle tärkeä elinkeino. Vuonna 2012 maa oli kävijämäärältään maailman neljänneksi suosituin matkailukohde: vuoden aikana siellä vieraili 57,7 miljoonaa matkailijaa. Vuonna 2016 Espanja oli maailman kolmanneksi suosituin matkailukohde ja uusi ennätys oli 75,3 miljoonaa matkailijaa. Espanjan merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, uraani, ligniitti, elohopea, lyijy, sinkki ja kupari, erilaiset teollisuusmineraalit, kuten kaoliini, sekä vesivoima ja hedelmällinen viljelysmaa. Työttömyys on varjostanut Espanjan taloutta. Vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä työttömyys nousi 27,2 prosenttiin ja työttömänä oli yli kuusi miljoonaa espanjalaista. Samaan aikaan 15–24-vuotiaista nuorista työttöminä oli 57 prosenttia. 70,3 % työntekijöistä työskentelee palvelusektorilla, 26,4 % teollisuudessa ja 3,3 % maataloudessa (vuoden 2012 arvio). Vuonna 2016 työttömyys laski ensimmäisen kerran alle 20 % ja oli vuoden 2018 lopussa laskenut 14,4 %:iin. Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Espanjan tuottavin kaupunki oli vuonna 2005 Madrid, jonka bruttokansantuote oli 188 miljardia dollaria. Maan toiseksi tuottavin kaupunki oli Barcelona 140 miljardilla dollarilla. Espanjan merkittävimpiä yrityksiä ovat esimerkiksi CASA (lentokoneet), El Corte Inglés, Mercadona ja Carrefour (vähittäiskauppa), Repsol ja Cepsa (öljynjalostus), Iberdrola ja Endesa (energia- ja sähköala), Iberia (lentoyhtiö), Renfe (rautatiet), SEAT (autot), Talgo (veturit ja junanvaunut), Telefónica (televiestintä), Inditex (vaateteollisuusyritys), Torres (viinitila) ja Derbi (moottoripyörät). Espanjan vaihtotase on ylijäämäinen: vuonna 2024 arviolta noin 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. == Väestö == Maan väkiluku 1. marraskuuta 2023 oli 48,4 miljoonaa. Miesten osuus väestöstä oli 49 prosenttia ja naisten 51 prosenttia. Syntyvyys tuhatta ihmistä kohti vuonna 2012 oli 9,7 ja kuolleisuus 8,6. Elinajanodote vuonna 2011 syntyneillä miehillä oli 79,1 ja naisilla 84,9 vuotta. Alle 15-vuotiaita väestöstä vuonna 2014 oli 15,4 prosenttia. Kaupungeissa espanjalaisista vuonna 2014 asui 79,4 prosenttia ja maalla 20,6 prosenttia. === Kielet === Espanjan suurin ja virallinen kieli on espanja. Sitä opetetaan kouluissa kautta maan. Se toimii myös virallisena opetus-, viestintä- ja kulttuurikielenä. Espanjaa puhuu äidinkielenään maan noin 47 miljoonasta asukkaasta kolme neljäsosaa. Muita, alueellisesti virallisia kieliä ovat katalaani (tai valencia), galicia, baski ja araneesi. Maassa puhutaan alueellisesti myös aragoniaa, oksitaania, asturiaa, extremaduraa ja falaa. === Uskonnot === Vuonna 2016 espanjalaisista katolilaisia oli 67,8 %, muita uskontoja edusti 2,2 %, uskonnottomia oli 27,5 %, joista ateisteja oli 9,1 % ja 2,5 % ei kertonut uskonnollista vakaumustaan.Centro de Investigaciones Sociologicas: Barometro De Julio 2016 sivu 26: taulu 56 === Siirtolaisuus === Espanja on perinteisesti ollut siirtolaisia luovuttava maa. Nykyisin maasta on kuitenkin vaurastumisen myötä tullut erittäin suosittu maahanmuuttomaa. Ihmisiä muuttaa Espanjaan etenkin Latinalaisesta Amerikasta, Itä-Euroopasta ja Afrikasta, mutta myös muun muassa Länsi-Euroopasta ja Kiinasta. === Koulutus === Espanjassa oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana ja kestää 10 vuotta. Valtion kouluissa opetus on ilmaista alle 18-vuotiaille. PISA-tutkimuksissa espanjalaiset koululaiset ovat sijoittuneet hiukan keskiarvon yläpuolelle. == Kulttuuri == === Kuvataide === Tunnettuja espanjalaisia taidemaalareita ovat muun muassa Diego Velázquez (1599–1660), Francisco de Goya (1746–1828), Joan Miró (1893–1983), Pablo Picasso (1881–1973) ja Salvador Dalí (1904–1989). Kreikassa syntynyttä El Grecoa (1540–1614) pidetään myös espanjalaisena taiteilijana, sillä hän vaikutti Toledossa.Siltanen 2012, s. 51–52. ==== Taidemuseoita ==== Picasson ja Dalín maalauksia on esillä Madridissa Reina Sofían modernin taiteen museossa ja Picasson kotikaupungissa Málagassa. Pradon taidemuseossa on muun muassa Velázquezin ja Goyan teoksia. === Arkkitehtuuri === thumb\|Caceresin vanhakaupunki. Espanjan sijainti on tehnyt siitä kulttuurien kohtauspaikan, joten sen arkkitehtuurin kerrostumissa näkyvät maailman kulttuurihistorian monet kerrostumat. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat kulttuurin perustan. Maurit toivat islamilaisia vaikutteita. Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Kevytlinjainen gotiikka kehittyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa.* Espanjalaisista moderneista arkkitehdeista tunnetuin on Antoni Gaudí. Espanjaan on suunniteltu viime vuosikymmeninä runsaasti näyttävää nykyarkkitehtuuria, kuten Bilbaon Guggenheim-museo.Siltanen 2012, s. 60–61. Unescon maailmanperintöluettelossa on 38 kulttuurikohdetta Espanjasta. Ne ulottuvat ajallisesti Altamiran luolan esihistoriallisista maalauksista ja roomalaisaikaisista raunioista Gaudin 1900-luvun töihin Barcelonassa. Laajin kohde on 769 km pitkä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti. === Tanssi ja musiikki === thumb\|Flamenco-esitys Sevillassa vuonna 2015. Espanjan eri alueilla on omat kansantanssinsa. Flamenco ja sitä säestävä musiikki on andalusialaista perinnettä, joka on noussut keskeiseksi koko espanjalaisessa musiikkielämässä. Jota on aragonialaista alkuperää ja sardana katalonialaista. Pohjois-Espanjassa on säilynyt kelttien musiikkiperintöä. 1700-luvun Espanjassa kehittyi bolero, jossa hidasta soolo- tai paritanssia säestetään kastanjeteilla ja kitaralla. Paso doble on espanjalainen tanssi ja myös kilpatanssilaji, jossa on viitteitä härkätaistelusta.Siltanen 2012, s. 67–69. Espanjalaiset muusikot kuten Andrés Segovia toivat klassisen kitaran konserttilavoille. Myös monet espanjalaiset säveltäjät ovat käyttäneet kansanmusiikin aineksia töissään. Espanjalainen kevyt ooppera, zarzuela, on suosittua lähinnä espanjankielisissä maissa, mutta oopperalaulaja Plácido Domingo on tehnyt sitä tunnetuksi laajemmissakin piireissä. Espanjalainen Julio Iglesias on kaikkien aikojen suosituin latinoartisti ja yksi maailman kymmenestä myydyimmästä laulajasta. Myös hänen poikansa Enrique Iglesias on menestynyt laulajana. Espanjan eniten myynyt naisartisti on kevyen musiikin laulaja Rocío Dúrcal. Yhtyeistä kansainvälistä menestystä on saavuttanut esimerkiksi Baccara 1970-luvulla. Espanja on voittanut Euroviisut kahdesti, vuosina 1968 ja 1969.Siltanen 2012, s. 73–75. === Elokuvat ja televisio === Mykkäfilmin aikana espanjalaisilla elokuvan tekijöillä oli yhteyksiä lähinnä Ranskaan. 1928 Salvador Dalí ja Luis Buñuel tekivät Andalusialaisen koiran. Buñuel kuvasi Ranskan lisäksi Yhdysvalloissa, muut aikakauden espanjalaiset ohjaajat jäivät vaille kansainvälistä huomiota. Rafael Rivelles ja Juan Calvo saivat pieniä palkintoja Cannesin elokuvajuhlilla 1950-luvulla. Fernando Rey voitti Kultaisen palmun 1961 elokuvalla Viridiana, jonka esittämisen Franco kielsi heti. Buñuel muutti Meksikoon 1949, ja muutkin filmintekijät tekivät yhteistyötä meksikolaisten kanssa. Kun spagettiwesternit tulivat muotiin, Espanjassa kuvattiin vuorostaan Meksikoon sijoittuvia elokuvia, kuten Vain muutaman dollarin tähden. Francon aikana Espanja oli eristyksissä eurooppalaisesta kulttuurista. Carlos Sauran Metsästysretki sai Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun 1966. Francon kuolema 1975 vapautti kokonaisen sukupolven, jonka kärjessä oli Pedro Almodóvar. Almodóvarin läpimurto oli Naisia hermoromahduksen partaalla, joka toi myös Carmen Mauran ja Antonio Banderasin kansainväliseen tietoisuuteen. Bigas Luna kuvasi Penélope Cruzin ja Javier Bardemin ensikohtaamisen elokuvassa Kinkkua, kinkkua. Fernando Trueba voitti Oscarin 1992 elokuvalla Belle Époque – muutosten aika. 2000-luvulla on noussut uusi sukupolvi, joka on erityisen viehtynyt kauhuun ja fantasiaan. Alejandro Amenábarin Meri sisälläni (2004) voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.Sea Inside's death debate BBC news Espanjalaisia televisiosarjoja ovat muun muassa Serranon perhe, Francon aika - näin sen koimme ja Naapureina Madridissa. === Kirjallisuus === Vanhin säilynyt espanjankielinen kirjallinen teos on 1100-luvulla kirjoitettu runoelma Cantar de Mio Cid, jonka vanhin säilynyt kopio on vuodelta 1207. Runoelman laulut kertovat legendaarisen sotapäällikkö El Cidin vaiheista. Espanjan tunnetuin kirjailija on Miguel de Cervantes (1547–1616), jonka pääteos Don Quijote (1605 ja 1615) on maailmankirjallisuuden merkkiteos ja nykyaikaisen romaanikirjallisuuden perustaja. Espanjan kulttuurin kultakauteen 1500- ja 1600-luvuilla kuuluivat myös näytelmäkirjailija Félix Lope de Vega ja kirjailija Francisco de Quevedo.Siltanen 2012, s. 46–49. Benito Pérez Galdós (1843–1920) oli oman aikansa merkittävin espanjalaiskirjailija. Maan tunnetuin runoilija on Federico García Lorca (1898–1936). Nykyajan tunnetuimpia espanjalaiskirjailijoita ovat esimerkiksi Camilo José Cela (1916–2002), Manuel Vázquez Montalbán (1939–2003), Antonio Muñoz Molina (s. 1956), Arturo Pérez- Reverte (s. 1951), Carlos Ruiz Zafón (1964–2020), Javier Marías (s. 1951) ja Almudena Grandes (s. 1960). Kirjallisuuden Nobelin ovat espanjalaisista saaneet José Echegaray y Eizaguirre 1904, Jacinto Benavente 1922, Juan Ramón Jiménez 1956, Vicente Aleixandre 1977 ja Camilo José Cela 1989. Muiden maiden kirjailijoista omaan tuotantoonsa ovat espanjalaisuudesta ammentaneet esimerkiksi Ernest Hemingway ja George Orwell.Siltanen 2012, s. 49. === Media === Valtion omistama julkisen palvelun Radiotelevisión Española lähettää kahdeksaa televisiokanavaa, näistä TVE1 ja TVE2, uutiskanava, urheilukanava ja lastenkanava ovat valtakunnallisia digitv:n kanavia, lisäksi RTVE:llä on satelliitissa ja kaapelissa näkyviä lisäpalveluja. Yksityisiä kanavia ovat Antena 3, Cuatro ja Telecinco. Maassa on myös kolmetoista alueellista televisiokanavaa, joita rahoittavat aluehallinnot, ja lukuisia paikallisteelvisio-asemia. Espanjan suurimmat lehdet ovat El País, El Mundo, El Periódico, La Vanguardia ja ABC.Country Profile Spain BBC News Näiden rinnalle ovat nopeasti nousseet ilmaisjakelulehdet, jotka ovat saavuttaneet yli miljoona päivittäistä lukijaa: 20 minutos, Qué!, Metro Directo ja ADN. === Ruoka- ja juomakulttuuri === Tyypillisiä espanjalaisia kansallisruokalajeja ovat esimerkiksi paella (riisiruoka, joka sisältää mm. vihanneksia, lihaa tai kalaa, paprikaa ja sahramia), gazpacho (kylmä vihanneskeitto, joka sisältää mm. valkosipulia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinietikkaa, oliiviöljyä ja leipäpaloja), sopa de ajo (valkosipulikeitto), linssikeitto ja tortilla española (espanjalainen perunamunakas). Erilaiset tapakset ovat suosittuja. Tapaksina voidaan tarjoilla vaikkapa oliiveja, lihapyöryköitä, katkarapuja, chorizo-makkaraa, kinkkukuutioita, marinoitua paprikaa tai herkkusieniä, täytettyjä artisokanpohjia, kuorittuja manteleita ja paneerattuja mustekalarenkaita. Kansainvälisesti tunnettu juusto on La Manchan maakunnasta kotoisin oleva Queso Manchego. Päivän pääateria syödään tyypillisesti klo 14 maissa iltapäivällä, ja perheet kokoontuvat usein lounaalle kotiin. Aamiaista sen sijaan jokainen saattaa nauttia omaan tahtiinsa, ja illansuun tukevaksi välipalaksi voidaan ottaa tapaksia myös baarissa tai kahvilassa. Varsinainen päivällinen syödään taas perheen kesken, tyypillisesti iltakymmeneltä. Kahvi tarjoillaan mustana (café solo), maitotilkan kera (café cortado) tai kuumaan maitoon sekoitettuna (café con leche). Alkoholiton maitomainen horchata de chufa maistuu mantelilta ja tehdään eräästä makeasta pähkinälajista. Espanja on tunnettu viinimaana. Maailmalla tunnettuja ovat esimerkiksi Riojan viinit, cava (katalonialainen kuohuviini) ja Andalusiasta, Jerez de la Fronterasta peräisin oleva sherry eli jerez. Sangría on suosittu viini- ja hedelmäjuoma, mutta sitä juovat enemmän matkailijat kuin paikalliset. Ruokajuomana myös olut (cerveza) on suosittu. Espanjalaiset oluet ovat yleensä keveitä ja virkistäviä. === Juhlapäivät === Kansallisia vapaapäiviä ovat: * 1.1. Año Nuevo (uudenvuoden päivä) * 6.1. Epifanía del Señor (loppiainen) * 19.3. San José (isänpäivä) * pääsiäinen Jueves Santo, Viernes Santo (kiirastorstai, pitkäperjantai) * 1.5. Fiesta del Trabajo (vapunpäivä) * 25.7. Santiago Apostol (Espanjan suojeluspyhimys) * 15.8. Asunción de la Virgen (Marian taivaaseenastumisen päivä) * 12.10. Fiesta Nacional de España, Día de la Hispanidad (kansallispäivä) * 1.11. Todos los Santos (pyhäinpäivä) * 6.12. Día de la Constitución Española (valtiosäännön päivä) * 8.12. Inmaculada Concepción (perisynnittömän sikiämisen päivä) * 25.12. Natividad del Señor (joulupäivä) Pyhäpäivät saattavat vaihdella maan eri osissa. Lisäksi jokaisella provinssin pääkaupungilla on yleensä kaksi omaa juhlapäivää vuodessa. === Urheilu === thumb\|Espanjan ympäriajot 2004. Espanjan Barcelona isännöi kesäolympialaisia 1992. Espanja osallistui olympiakisoihin ensi kertaa vuonna 1900 ja on osallistunut sen jälkeen vuodesta 1920 alkaen. Viime vuosina sillä on ollut kesäolympialaisissa noin 300, talviolympialaisissa 10–20 urheilijan joukkue.Spain in Olympics Sport reference Espanjan jalkapallomaajoukkue voitti miesten maailmanmestaruuden vuonna 2010 ja sijoittui neljänneksi vuonna 1950. Jalkapallon miesten Euroopan- mestaruuskilpailuissa Espanja on voittanut mestaruuden vuosina 1964, 2008, 2012 ja 2024. Espanjan naisten maajoukkue voitti maailmanmestaruuden vuonna 2023. Olympiakisojen jalkapallossa miesten joukkue voitti kultaa kotikisoissaan 1992 sekä saavutti hopeaa 1920 ja 2000.Associations:Spain FIFA Myös seurajoukkueet FC Barcelona ja Real Madrid kuuluvat maailman huippujoukkueisiin.Siltanen 2012, s. 141. Espanjan futsalmaajoukkue on maailman ykkönen. Espanja on yksi maailman vahvimpia koripallomaita. Myös käsipallossa se on ollut vahva. Mailapeleistä Espanjassa suosituin on tennis, jossa maa on myös menestynyt hyvin. Espanja on voittanut Davis Cupin neljä kertaa ja Fed Cupin viisi kertaa. Maan tunnetuimpiin pelaajiin kuuluu entinen maailmanlistan ykköspelaaja ja vuoden 2010 parhaaksi urheilijaksi valittu Rafael Nadal. Tällä hetkellä maan kirkkain tähti on Carlos Alcaraz, joka vuoden 2025 tammikuussa on sijoitettu kolmanneksi ATP-listalla. Suosittuja kansallisia mailapelejä ovat esimerkiksi frontón ja padel. Golfissa Espanjalla on ollut useita maailman huippuja.Siltanen 2012, s. 146–149. Pyöräily on Espanjan suosituimpia urheilulajeja, ja syyskuisin järjestettävä Espanjan ympäriajo on yksi kolmesta suuresta maantiepyöräilykisasta. Voimalajeista menestystä on tullut etenkin judossa. Moottoriurheilussa ovat menestyneet muun muassa ralliautoilija Carlos Sainz sekä Formula 1 -kuljettaja Fernando Alonso. Formula 1 -osakilpailuja on ajettu Barcelonan lähistöllä vuodesta 1991 alkaen.F1 Spanish Grand Prix at Barcelona’s Circuit de Catalunya Barcelona Travelogue Espanjan vuorilla on useita laskettelukeskuksia. Talviurheilijoista etenkin taitoluistelijat ovat menestyneet. Rannikoilla on hyvät purjehdusmahdollisuudet, ja Espanjalla onkin paljon menestystä purjehduksessa. ===Härkätaistelu=== Härkätaistelu on Espanjassa perinteinen ja suosittu kansanhuvi sekä taide- ja kulttuuriperinteen muoto. Ala työllistää maassa suoraan tai välillisesti neljännesmiljoona ihmistä. Härkätaistelun suosio on viime vuosikymmeninä kuitenkin laskenut aiemmasta ja sitä on arvosteltu. Myös Pamplonan heinäkuisen San Fermín -festivaalin härkäjuoksut ovat suuri mediatapahtuma.Siltanen 2012, s. 77–80. == Lähteet == * Helminen, Juha & Korppi-Tommola, Aura & Korppi-Tommola, Juha (1994), Espanja diktatuurista demokratiaan. Helsinki: Kleo ja Nykypäivä. * * * Berlitz Matkaopas Barcelona (2008), Tammi. === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Espanjan viralliset matkailusivut * Ylen Elävä arkisto: Aurinkoista Espanjaa – matkailufilmi vuodelta 1950 * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Espanja
218	Elektroniikka on sähkötekniikan osa, joka perustuu elektronien liikkeen ohjaamiseen. Elektroniikka sisältää sähköisten laitteiden suunnittelua, rakentelua, käyttöä ja tutkimista. Elektroniikan aikakausi alkoi vuonna 1902 John Ambrose Flemingin keksittyä tyhjiödiodin, jolloin hän myös loi elektroniikan käsitteen. Laajempia määritelmiä ovat antaneet alaa tutkivat insinöörit sekä standardointijärjestö. Suomen Akatemian tieteen keskustoimikunnan elektroniikkajaoston mietintö vuodelta 1974 on seuraavanlainen: ”Elektroniikka on teknologia, jossa puolijohdeainetta, elektroniputkia ja muita elektronisia komponentteja käytetään hyväksi toteutettaessa mitä erilaisimpia järjestelmiä, tiedonsiirtoa ja käsittelyä, koneistojen automaattista valvontaa ja ohjausta ynnä prosessisuureiden niin tieteellistä kuin käytännöllistäkin mittausta varten.” Sähköalan kansainvälinen standardisoimisjärjestö International Electrotechnical Commission (IEC) sanoi vuonna 1956, että ”elektroniikka on se tieteen ala, joka käsittelee sähkön johtumista tyhjiössä, kaasussa ja puolijohteessa sekä näihin ilmiöihin perustuvien laitteiden sovellutuksissa.” Yhdysvaltain sähkö- ja elektroniikkainsinöörit taas määrittelevät, että "elektroniikka on se tieteen ja tekniikan ala, joka käsittelee ihmisen aistin ja aivojen korvaamista ja täydentämistä laitteilla, jotka keräävät ja käsittelevät informaatiota, siirtävät sen haluttuun paikkaan, jossa ohjaavat koneita tai esittävät informaatiota ihmisen käytettäväksi." Sähkövoimatekniikassa elektroniikan sovelluksia ovat muun muassa taajuusmuuttajat ja HVDC- merikaapelit. == Elektroniikka-aloja == analogiaelektroniikka digitaalielektroniikka tehoelektroniikka optoelektroniikka radiotekniikka == Elektroniikan mittaus- ja testauslaitteita == Elektroniikassa käytetään monia erityisiä sähköteknisiä mittalaitteita, joilla voidaan mitata ja tarkkailla erilaisia sähköisiä ilmiöitä elektronisissa laitteissa. Useat mittaus- ja testauslaitteet ovat itsekin elektronisia laitteita, vaikka vanhat mittalaitteiden periaatteet saattavatkin olla sähkömekaanisia. Sähköisten suureiden mittaamiseen käytettyjä laitteita ovat: virtamittari galvanometri (nykymuodossaan kiertokäämimittari), jolla voidaan mitata sähkövirtaa pihtivirtamittari, jota käytetään johtimessa kulkevan virran mittaamiseen johtimen ulkopuolelta * jännitemittari * yleismittari, jolla voi mitata jännitettä, virtaa ja vastusta. * LCR-mittari, jolla voi mitata induktanssia, kapasitanssia ja vastusta * eristysvastusmittari Seuraavilla laitteilla voidaan tutkia elektroniikan ilmiöitä ja komponenttien toimintaa: * logiikka-analysaattori (digitaalisten piirien testaamiseen) * oskilloskooppi, joka piirtää kuvaajan jännitteen, virran tai vastuksen muuttumisesta ajan suhteen. * spektrianalysaattori, jolla mitataan signaalin amplitudia taajuuden funktiona. * taajuuslaskin * vektoripiirianalysaattori Seuraavilla laitteilla voidaan tuottaa testaamisessa tarvittavia herätesignaaleita tutkittaville laitteille: * pulssigeneraattori * signaaligeneraattori Tutkittavalle laitteelle käyttöjännitettä tuottamaan voidaan käyttää laboratoriovirtalähdettä. == Elektroniikan komponentit == Elektroniikan piireissä käytetään elektronisten, aktiivisten komponenttien lisäksi passiivisia komponentteja, joista osa on toiminnaltaan lineaarisia. * jännite- ja virtalähde === Liitoskomponentit === Johtimet ja kaapelit: * koaksiaali- ja twinaksiaalikaapeli * sähköjohdin Liittimet: * banaaniliitin * BNC-liitin * D-liitin * DIN-liitin * N-liitin * piirilevyliitin * puristusliitin * RCA- liitin * SMA-liitin * kytkentärima === Passiiviset komponentit === Passiivisiksi komponenteiksi kutsutaan komponentteja, jotka kuluttavat energiaa. * kytkin Dip-kytkin vipukytkin kiertokytkin painokytkin * muuntaja * vastus PTC- ja NTC -termistorit VDR eli varistori LDR eli valovastus potentiometri eli säätövastus * kondensaattori ** säätökondensaattori * kela * yhteismuotokuristin (CMC) * sulake * ylijännitesuoja (TVS) metallioksidivaristori (MOV) kaasupurkausputki * kide === Aktiiviset komponentit === Aktiiviseksi komponentiksi kutsutaan komponenttia, joka tuottaa energiaa tai osallistuu aktiivisesti piirin sähköiseen toimintaan. Tyypillisiä esimerkkejä ovat jännite, virta- ja teholähteet, esimerkiksi paristo tai komponentit, joilla saadaan aikaan vahvistusta. Mikropiirit ovat laajoja toimintoja sisältäviä aktiivisia komponentteja. * elektroniputki * kyllästyvä kuristin Aktiiviset puolijohdekomponentit: * transistori BJT eli bipolaarinen transistori FET eli kanavatransistori * tyristori * GTO, Gate Turnoff Thyristor * Triac * IGBT === Puolijohdekomponentit === Puolijohdekomponentteja ovat mm. aktiiviset puolijohdekomponentit kuten transistorit ja seuraavat komponentit: * DIAC * diodi laserdiodi Schottky-diodi tunnelidiodi hohtodiodi eli LED fotodiodi zenerdiodi kapasitanssidiodi transienttisuojadiodi === Analogiset piirit === * operaatiovahvistin * komparaattori * transkonduktanssivahvistin * regulaattori === Digitaaliset piirit === * loogiset portit * rekisterit * A/D-muuntimet * D/A-muuntimet * multiplekseri * enkooderi * dekooderi * laskuri * summain * mikrokontrollerit * FPGA-piirit * logiikkapiiriperheet * LVDS-signaalit == Piirirakenteita == * tasasuuntaaja, vaihtosuuntaaja ja taajuusmuuttaja * modulaattori ja ilmaisin (modulaation) * oskillaattori kideoskillaattori VCO * taajuussekoitin * suodattimet alipäästösuodatin ylipäästösuodatin kaistanpäästösuodatin kaistanestosuodatin ** kokopäästösuodatin * vaihelukittu silmukka (PLL) * huippuarvoilmaisin * virtageneraattori * optoerotin == Elektroniikan käsitteitä == * eriste * induktio * johde * magnetismi * modulaatio * puolijohde * staattinen sähkö * siirtolinja === Sähköisiä suureita ja yksiköitä === * jännite U, yksikkö voltti V * virta I, yksikkö ampeeri A * teho P, yksikkö watti W * resistanssi R, yksikkö ohmi Ω * reaktanssi X, yksikkö ohmi Ω * impedanssi Z, yksikkö ohmi Ω * induktanssi L, yksikkö henry H * kapasitanssi C, yksikkö faradi F * sähkövaraus Q, yksikkö coulombi C * taajuus f, yksikkö hertsi Hz === Sähkövirran tyypit === * tasavirta * vaihtovirta * kolmivaihevirta === Kohina === * terminen kohina * valkoinen kohina == Elektroniikan laitteita == * antenni * askelmoottori * dynamo * kaapeli * kuristin * käämi * mikropiiri * mikrokontrolleri * mikroprosessori * näyttö * radio * solenoidi * sähkömoottori * tasasuuntaaja * televisiovastaanotin * vahvistin == Elektroniikan valmistus == Piirilevy Pintaliitos Juotos - aaltojuotos ja pastajuotos, juotin Juotospasta, juotostina == Katso myös == * Radiotekniikka * Optoelektroniikka * Digitaalipiirit * Elektroniikkateollisuus * Mekatroniikka, anturi ja toimilaite * Sähkön ja elektroniikan historia * Tulostettava elektroniikka * Elektroniikan passiivikomponenttien epäideaalisuudet * Luettelo sähköopin suureista ja yksiköistä == Lähteet == ==Kirjallisuutta== Ahoranta, Jukka, Sähkötekniikka. WSOY. 2002. ISBN 951-0-22291-7. Koskinen, Martti: Analogiasuunnittelu. SanomaMagazines. 2002. ISBN 951-832-056-X. * * * == Aiheesta muualla == * sfnet.harrastus.elektroniikka usein kysytyt kysymykset . * ePanorama – tietoa elektroniikasta. * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Elektroniikka
219	Etelä-Afrikan tasavalta eli Etelä-Afrikka on tasavalta eteläisessä Afrikassa, aivan Afrikan mantereen eteläisimmässä kärjessä. Sen rajanaapureita ovat Namibia, Botswana, Zimbabwe, Mosambik ja Swazimaa. Lesothon valtio sijaitsee enklaavina Etelä-Afrikan sisällä. Maan ilmasto vaihtelee alueittain. Läntisessä Kapmaassa on välimerenilmasto, ja sisämaa on aroa, jossa sataa kesäisin. KwaZulu-Natalissa on subtrooppista vyöhykettä. Etelä-Afrikkaa voidaan pitää Afrikan mantereen suurvaltana, ja sillä on Afrikan toiseksi suurin talous Nigerian jälkeen.Africa's New Number One, The Economist (2014), viitattu 19.5.2014 Maa on maailman johtavia mineraalien viejiä. Erityisesti mustat afrikkalaisnationalistit kutsuvat Etelä-Afrikkaa Azaniaksi."Azania." The American Heritage Dictionary of the English Language, Fourth Edition. 2003. Houghton Mifflin Company 15 Aug. 2007 http://www.thefreedictionary.com/Azania Muun muassa arkkipiispa Desmond Tutu ja Nelson Mandela ovat kuvanneet vuoden 1994 jälkeistä demokraattista monikulttuurillista Etelä-Afrikkaa Sateenkaarivaltioksi (). == Maantiede == Etelä-Afrikka sijaitsee Afrikan mantereen eteläkärjessä Atlantin valtameren ja Intian valtameren välissä. Sen rantaviiva on yli 2 500 km pitkä ja ulottuu Namibin aavikolta Mosambikin subtrooppiselle alueelle. Matala rannikkokaistale on suurimmalta osalta kapea, ja sen takana kohoaa vuoristoinen alue, joka erottaa rannikon sisämaan ylängöltä. Paikoittain, erityisesti KwaZulu-Natalin provinssissa, rannikkoalanko on laajempi. Etelä-Afrikan kallioperä on osittain arkeeista, ja se sisältää verrattain paljon mineralisaatioita. Maa oli osa Gondwana-mannerta, joka 100–300 miljoonaa vuotta sitten hajosi lukuisiin osiin muodostaen uusia mantereita, kuten Afrikan. Tätä seuranneiden vuosimiljoonien aikana geologiset, tektoniset ja vulkaaniset prosessit sekä eroosio muovasivat Etelä-Afrikan nykyisen kaltaiseksi. Etelä-Afrikan mineraalimuodostumista merkittävimpiä ovat kultaa sisältävä Witwatersrandin kvartsiitti, platinaa sisältävä Bushveldin magmakivikompleksi sekä Karoon sedimenteistä muodostuneet hiilivarat. Maan Atlantin-puoleisella merialueella kulkee kylmä Etelämantereelta lähtöisin oleva Benguelanvirta, jonka plankton ylläpitää rikkaita kalavesiä. Itärannikolla kulkevat puolestaan lämpimät Mosambikin ja Agulhasin merivirrat. Merivirrat vaikuttavat merkittävästi maan ilmastoon. Maan tärkeimmät joet ovat Limpopojoki Zimbabwen vastaisella rajalla sekä Oranjejoki ja sen sivujoki Vaal. Oranjejoen merkitys muun muassa maanviljelylle maan kuivassa keskiosassa on suuri. Etelä-Afrikan ilmasto vaihtelee paljon alueittain. Sisämaan suuri Karoon tasanko on kuivaa aroa ja muuttuu luoteeseen mentäessä hitaasti Kalaharin autiomaaksi. Maan lounaisosissa on välimerenilmasto sateisine talvineen ja kuumine, kuivine kesineen. Korkein koskaan Etelä-Afrikassa mitattu lämpötila on 53,2°C. Se mitattiin Vioolsdrifissä Pohjois-Kapmaalla 1.12.2019. Keskimääräinen lämpötila (°C) kaupunki kesä talvi Kapkaupunki 20,0 12,6 Durban 23,6 17,0 Johannesburg 19,4 11,1 Pretoria 22,4 12,9 Lähde: Lew Leppan: The South African Book of Records. Cape Town, Don Nelson, 1999. == Luonto == Etelä-Afrikassa on viisi erilaista kasvillisuusvyöhykettä: fynbos, metsä, karoo, heinikko ja savanni. Fynbosin kasvillisuusvyöhyke sijaitsee maan lounaisosissa, ja sen lajisto koostuu pääasiassa kanervista, proteoista ja ruohomaisista restiokasveista. Vaikka Etelä-Afrikassa kasvaa yli tuhat kotoperäistä puulajia, ovat suuret puut varsin harvinaisia monissa maan osissa. Maassa on kuitenkin laajoja metsiä Knysna-Tsitsikamman alueella ja Mpumalangan ja Limpopon provinssien koillisosissa, jossa puusto koostuu käpypalmuista. Maan pohjoisosissa kasvaa myös apinanleipäpuita. Etelä-Afrikan kotoperäisistä eläimistä tunnetuimpia ovat niin sanottu "big five": norsu, leijona, sarvikuono, leopardi ja kafferipuhveli, jotka elävät bushveld- ja savannialueilla. Suurista kissaeläimistä leijonan levinneisyysalue rajoittuu lähes yksinomaan maan kansallispuistoihin, mutta leopardeja tavataan suuremmalla alueella myös eteläisessä Kapmaassa ja maan pohjoisosissa. Gepardin kanta on varsin pieni ja rajoittuu maan pohjoisimpiin osiin ja luonnonpuistoihin. Etelä-Afrikassa esiintyy noin 850 lintulajia, joista noin 50 on kotoperäisiä. Tunnetuimpia lintulajeja ovat strutsi, jota esiintyy lähes koko maassa, sarvinokat, kurjet sekä useat kotka- ja korppikotkalajit. Etelä-Afrikan rannikkovesillä esiintyy kahdeksaa eri valaslajia. Niistä yleisimmin havaittu on mustavalas, joka poikii rannikon lahdenpoukamissa. Laji metsästettiin aikoinaan lähes sukupuuttoon, mutta suojelun myötä sen kanta on vahvistunut. Maan aluevesien kalalajeja on yli 2 000, joka on 16 prosenttia kaikista maailman kalalajeista. Kaupallisesti merkittävimpiä kaloja ovat sardiinit ja kummeliturskat. == Historia == Runsaat 10 000 vuotta sitten laajoilla alueilla eteläisessä Afrikassa vallitsi nykyisten sanien esi-isien kulttuuri. Sanien elämänmuoto perustui metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn, ja he muodostivat noin 50–500 ihmisen kierteleviä metsästäjäryhmiä.Afrikan historia, s. 162–163 Noin 2 200 vuotta sitten eräät san-ryhmät nykyisen Botswanan pohjoisosissa kesyttivät ensimmäiset kotieläimet ja alkoivat liikkua kohti etelää. Heidän luomaansa uutta sosioekonomista järjestelmää on antropologien piirissä kutsuttu khoikhoi-metsästäjäpaimentolaisuudeksi. Bantukieliä puhuvaa väestöä alkoi saapua Itä-Afrikasta nykyisen Transvaalin alueelle 300-luvulla. Nguni- tsongat asuttivat 1500-luvulla suurta osaa nykyisestä Etelä-Afrikasta, kuten Natalin rannikkoalueita, ja sotho-tswanat Oranje- ja Vaaljoen yhtymäkohdan pohjoispuolta. Maan eteläisimpään osaan he eivät kuitenkaan levittäytyneet, vaan siellä asuivat edelleen ainoastaan khoikhoi- ja san-kansat, ja alue oli hyvin harvaan asuttua. 1700-luvulle tultaessa nguni-tsongat olivat jakautuneet lukuisiin pienempiin etnisiin ryhmiin, kuten zuluihin, xhosiin ja swazeihin.Afrikan historia, s. 165 === Siirtomaakausi === Ensimmäiset buurit asettuivat Hyväntoivonniemelle nykyisen Kapmaan alueelle vuonna 1652. Siirtokunnan väkiluku kasvoi vuosisadan loppuun mennessä 15 000:een, ja sen pinta-ala laajeni vielä nopeammin. Monet siirtokuntalaiset muuttivat myös sanien ja khoiden asuttamaan sisämaahan. Siirtolaiset kahakoivat jatkuvasti ympäröivien afrikkalaisheimojen kanssa. Vuosien 1785–1795 välisenä aikana näissä kahakoissa kuoli 2 000 san-heimoon kuulunutta miestä ja naista sekä lisäksi 700 joutui orjuuteen. Vuonna 1795 britit valloittivat Kapmaan strategiseksi tukikohdaksi ranskalaisia vastaan hallitakseen meritietä itään. thumb\|200px\|left\|Voortrekkerien leirin rekonstruktio Blood Riverin varrella. Vuosina 1835–1843 noin 12 000 buuria lähti Suurelle vaellukselle kohti pohjoista. Muuttoliikkeen syinä olivat taloudelliset ongelmat, xhosien ja buurien välinen aseellinen konflikti ja erityisesti tyytymättömyys brittihallintoa kohtaan. Voortrekkerien mielestä brittihallinto ei ollut tarjonnut turvaa xhosia vastaan, vaan se oli edistänyt musta- ja valkoihoisten välistä tasa-arvoa ja kieltänyt orjakaupan Kapmaassa. 1700-luvun lopulla pohjoisten ngunien keskuudessa syntyi liiallisesta väestönkasvusta ja kaupallisen kilpailusta johtuvia poliittisia levottomuuksia. Ngunien väliset etniset yhteenotot johtivat uudenlaisen sotilaallisen ja hallinnollisen järjestelmän syntymiseen. "Mustaksi Napoleoniksi" kutsutun Shaka Zulun johdolla syntyikin vahva zuluvaltio.Afrikan historia, s. 168–169}} 1820-luvun puoleen väliin mennessä Shaka hallitsi jo yli 100 000 ihmisen valtakuntaa, ja hänen armeijassaan oli 40 000 miestä. Shakan valloituksia pakoon lähti suuri joukko väestöä, joka muodosti niin sanotun mfecaneliikkeen () ja jonka vaikutukset tuntuivat Keski- ja Itä-Afrikassa saakka. Eri banturyhmien valtiollinen kehitys nopeutui, ja Afrikkaan syntyi useita uusia kuningaskuntia, kuten Ndebele ja Gaza sekä edelleen olemassa olevat Besotho (nykyinen Lesotho) ja Swazi (nykyinen Swazimaa). Mfecanen aikainen sekasorto mahdollisti myös buurien levittäytymisen pohjoisemmaksi 1830-luvulta alkaen ja loi pohjan apartheidin aikana esitetylle myytille buurien muuttamisesta "tyhjään maahan". === Buurisodat === Britit liittivät Transvaalin pakolla siirtokuntaansa 1877. Buurit protestoivat pakkoliittämistä nousemalla kapinaan 1880 joulukuussa. Majuba Hillin taistelussa useisiin pieniin ryhmiin jakautuneet buurijoukot löivät brittiläiset joukot, jotka kärsivät kovia tappioita. William Gladstonen johtama brittihallitus katsoi sodan menetetyksi ja allekirjoitti aselevon 6. maaliskuuta. Lopullinen rauhansopimus allekirjoitettiin 23. maaliskuuta 1881. Buureille myönnettiin itsehallinto Transvaalissa brittien valvonnassa. Vuonna 1887 kullankaivajat löysivät maailman suurimman kultaesiintymän Witwatersrandista ("Randi") harjanteelta. Kullan löytämisen jälkeen tuhannet brittiläiset siirtolaiset alkoivat vyöryä rajan yli Kapmaasta. Afrikaanerit hermostuivat uitlanderien läsnäolosta ja kielsivät heiltä äänestysoikeuden. Transvaal antoi vuonna 1899 uhkavaatimuksen, joka johti sotaan. Oranje liittyi tuolloin Transvaaliin. Hyvin alkaneesta sissisodasta huolimatta buurit joutuivat vuonna 1902 antautumaan brittijoukoille. Kärsimästään tappiosta huolimatta he onnistuivat säilyttämään oman kielensä ja kulttuurinsa ja kykenivät saamaan poliittista vaikutusvaltaa paikallisissa asioissa. Neuvoteltu rauhansopimus oli ennen kaikkea kuitenkin brittien ja buurien pragmaattinen liitto paikallista afrikkalaista väestöä vastaan.. Etelä-Afrikan unioni syntyi 31. toukokuuta 1910 neljän Ison-Britannian siirtomaan (Kapmaan, Natalin, Transvaalin ja Oranjen vapaavaltion) yhdistyessä uudeksi itsenäiseksi brittiläiseksi dominioksi. Maan ensimmäisiä keskeisiä poliittisia kysymyksiä olivat Lounais- Afrikan (nykyinen Namibia) siirtyminen Kansainliiton mandaatilla Etelä-Afrikan hallintaan ja mustien ja valkoisten välisen aseman järjestäminen maan kaupungeissa. Hallitus pyrki ratkaisemaan näitä kysymyksiä vuoden 1911 kaivos- ja työlailla (Mines and Works Act), joka kielsi afrikkalaisilta suurimman osan korkeaa ammattitaitoa vaativista kaivostöistä, jotka varattiin valkoisille. Vuonna 1931 Etelä-Afrikka sai Westminsterin säädöksellä lopullisesti itsenäisen valtion aseman, mutta jäi edelleen Kansainyhteisön jäseneksi. Vuonna 1961 maa erosi Kansainyhteisöstä, mutta liittyi siihen takaisin vuonna 1994. 1930-luvun aikana afrikaanerinationalismiksi kutsuttu etnonationalistinen ideologia voimistui, ja sen keskeiseksi toteuttajaksi nousi Kansallispuolueesta eronnut Daniel François Malanin perustama Puhdasoppinen kansallispuolue (). Toisen maailmansodan alla afrikaanerit ajautuivat riitaan Etelä-Afrikan osallistumisesta sotaan. Vuonna 1939 pääministeriksi noussut Jan Smuts vei maan kuitenkin sotaan Ison-Britannian rinnalle. === Apartheid === Toisen maailmansodan jälkeen vuoden 1948 vaaleihin uudelleen yhdistynyt kansallispuolue lähti kampanjoimaan uuden apartheidiksi kutsumansa politiikan puolesta. Kansallispuolue lupasi myös turvata "valkoisten työläisten edut ja työmahdollisuudet valkoisten alueilla", ja sen vaalikampanjassa käytettiin iskulauseita, kuten Swart gewar (musta vaara) ja Die kaffer op sy plek (Kafferi sinne minne kuuluukin). Puolue voitti vaaleissa parlamentin enemmistön, vaikka saikin alle puolet annetuista äänistä, ja muodosti hallituksen Daniel François Malanin johdolla. Apartheid-järjestelmä kehitettiin 1950-luvun aikana säätämällä lukuisia eri lakeja. Nämä lait liittyivät yleensä johonkin akuuttiin valkoista ylivaltaa uhanneeseen tilanteeseen, eikä niiden yhteisvaikutuksia ollut mietitty. Tämän vuoksi lait aiheuttivat lukuisia ei-toivottuja vaikutuksia ja ristiriitoja, jotka alkoivat yhä enemmän ilmetä 1960-luvun kuluessa. Esimerkiksi bantuopetuksen tarkoituksena oli tuottaa kuuliaisia afrikkalaisia työläisiä, jotka oli opetettu uskomaan, etteivät he ansainneet yhteiskunnassa kuin palvelijan roolin. Sen sijaan se tuottikin nuoria aktivisteja, jotka ymmärsivät, ettei heillä ollut mitään menetettävää vastustaessaan hallitusta väkivaltaisesti. Apartheid-järjestelmän keskeinen piirre oli niin sanottu "suurapartheid". Siinä eri roturyhmille pyrittiin luomaan omat itsenäiset kotimaansa, joissa niiden oli määrä "kehittyä itsenäisesti". Etelä-Afrikkaan perustettiin kymmenen mustien kotimaata eli bantustania. Myös asuinalueet, rakennukset, palvelut ja julkiset tilat luokiteltiin rotujen mukaan. Muualla Etelä- Afrikassa mustien asuinpaikat ja työpaikat määrättiin tarkasti ja heillä tuli olla passi. Bantustanit olivat elinkelvottomia, ja yli puolet Etelä-Afrikan mustista asui niiden ulkopuolella rotusorrosta huolimatta. Silti 1970-luvulta lähtien niitä yritettiin itsenäistää. Ensimmäisenä niistä Transkei julistettiin itsenäiseksi vuonna 1976, sittemmin Bophuthatswana, Venda ja Ciskei. Käytännössä niiden itsenäisyys ei toteutunut, eikä minkään niistä itsenäisyyttä tunnustanut yksikään muu valtio kuin Etelä-Afrikka.Kimmo Kiljunen: Maailman maat – liput ja historia, osio Afrikka, artikkeli Etelä- Afrikka. Helsinki: Into 2013 ISBN 978-952-264-157-1 Etelä-Afrikka erotettiin rotusortopolitiikan takia Yhdistyneistä kansakunnista vuonna 1974. Se hyväksyttiin jäseneksi uudestaan vuonna 1994.Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1995 s. 101. Otava 1994 ISBN 951-1-13254-7 === Apartheidin päättyminen === ANC:n ja muiden järjestöjen vastarinta apartheid-politiikkaa kohtaan kasvoi vuosikymmenien aikana, ja lopulta maa ajautui pattitilanteeseen, jossa musta oppositio ei kyennyt voimatoimin kaatamaan valkoista hallitusta, mutta hallitus ei myöskään onnistunut hävittämään oppositiota. Vuonna 1989 maan presidentiksi noussut Frederik de Klerk katsoi, että ulko- ja sisäpoliittinen tilanne vaati neuvottelujen aloittamista apartheidia vastustaneiden järjestöjen kanssa. Hän uskoi, että neuvotteluteitse olisi mahdollista saavuttaa maan valkoisen väestön kannalta parempi lopputulos, jos ne käytäisiin hallituksen vielä ollessa suhteellisen vahvoilla sotilaallisesti. Lähes kolme vuotta jatkuneiden neuvottelujen jälkeen eri osapuolten onnistui luoda sovitteluratkaisu vallanjaosta ja vaalien ajankohdasta. Neuvottelujen aikana poliittinen väkivalta maassa lisääntyi valkoisten, etupäässä afrikaanerinationalististen äärioikeistolaisten liikkeiden ja Inkatha- vapauspuolueen toiminnan vuoksi. Vuonna 1993 maassa pidettiin vaalit, joihin saivat ensimmäistä kertaa osallistua kaikki etniset ryhmät. Vaaleissa maan johtoon nousi ANC:n johtama koalitio. ANC sai vaaleissa annetuista äänistä 62,7 %, joka jäi hiukan alle perustuslain muuttamiseksi vaaditusta 2/3 enemmistöstä. Maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousi Kansallispuolue 20,4 %:n kannatuksella. 9. toukokuuta Etelä-Afrikan uusi parlamentti valitsi yksimielisesti Nelson Mandelan maan uudeksi presidentiksi. Maan kansalliskokouksen puhemieheksi valittiin Frene Ginwala. Vuonna 1995 kansallisen yhtenäisyyden hallitus nimitti Totuuskomission () selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia. Komissio kuuli rikoksen uhriksi joutuneiden todistuksia, ja poliittisista syistä rikoksia tehneet saattoivat anoa komissiolta armahdusta täydellistä rehellistä tunnustusta vastaan. Totuuskomissiota pidetään yleisesti onnistuneena yrityksenä selvittää maan traumaattista poliittista historiaa.: "[TRC] was never meant to punish people, just to expose their role in crimes committed under apartheid. It is in this respect that the achievements of the Truth and Reconciliation Commission stand out." Totuuskomission puheenjohtajana toimi vuoden 1984 Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Etelä-Afrikan anglikaanisen kirkon emeritusarkkipiispa Desmond Tutu. Apartheidin lakkaamisen jälkeenkään ero mustien ja valkoisten elintasossa ei ole kadonnut. Valkoisten elintaso vastaa teollisuusmaiden huippua mutta mustien tuskin Afrikan keskitasoa. == Hallinto == Etelä-Afrikka on perustuslaillinen demokratia, jolla on kolmiportainen hallintomalli ja itsenäinen oikeuslaitos. Hallinto on jakautunut kansalliseen, provinssi- ja paikallistasoon. Sekä koko maan että provinssien tasolla toimii myös perinteisten afrikkalaisten johtajien neuvoa-antavia elimiä. Maan kaksikamarinen parlamentti sijaitsee Kapkaupungissa. Kansalliskokous () koostuu 350–400 vaaleilla valitusta edustajasta, jotka valitaan viisivuotiskausiksi. Kansalliskokouksessa eri poliittisten puolueiden paikkaluku on suhteessa puolueen vaaleissa saamaan äänimäärään. Vuonna 2009 valitun parlamentin suurin ryhmä on ANC, joka sai 264 paikkaa. Demokraattisen puolueen (DA) edustajia oli 67, Kansankongressin (COPE) 30 ja Inkatha- vapauspuolueen 18. Vuonna 2014 ANCin enemmistö pieneni mutta se on edelleen suurin puolue. Vastaavasti DA:n äänimäärä kasvoi. Kansankongressi menetti huomattavasti paikkoja. Parlamentin toinen kamari on Provinssien neuvosto (), joka koostuu 54:stä pysyvästä jäsenestä ja 34:stä erityisdelegaatista. Jokainen maan provinssi lähettää neuvostoon 10 edustajaa, joista kuusi on pysyviä jäseniä ja 4 erityisdelegaatteja, joita johtaa provinssin päämies tai päämiehen nimittämä provinssin lakiasäätävän neuvoston jäsen. Neuvoston työskentelyyn saavat osallistua myös paikallishallinnon edustajat. He eivät kuitenkaan saa äänestää. Etelä-Afrikan valtionpäämies on presidentti, jonka Kansalliskokous valitsee keskuudestaan viideksi vuodeksi, korkeintaan kahdeksi peräkkäiseksi kaudeksi. Aikaisemmin presidentti oli lähinnä edustuksellinen ja seremoniallinen henkilö, mutta vuonna 1984, kun pääministerin virka lakkautettiin, presidentistä tehtiin hallituksen johtaja ja siten hänellä on merkittävä valta, mutta toisin kuin presidentit yleensä, hän on vastuussa parlamentille. Tämä tekee Etelä-Afrikan valtiomuodosta poikkeuksellisen. Hallitus koostuu presidentistä, varapresidentistä ja 25:stä ministeristä. Presidentti nimittää varapresidentin ja ministerit ja voi myös erottaa heidät. Vain kaksi ministeriä voidaan valita kansalliskokouksen ulkopuolelta. Lakiesityksiä kansalliskokoukselle voivat ehdottaa ministerit ja varaministerit tai kansalliskokouksen komitean jäsenet. Kansalliskokous voi käsitellä kaikkia lakialoitteita. Provinssien neuvostossa lakiehdotuksia voivat tehdä sen jäsenet tai komiteat, ja lait voivat liittyä vain tiettyihin perustuslain määrittelemiin asioihin. Kansalliskokouksen hyväksymät lakiehdotukset lähetetään provinssien neuvoston käsittelyyn, joka voi hylätä lain tai ehdottaa siihen muutoksia. Näissä tapauksissa kansalliskokouksen täytyy käsitellä laki uudelleen, ja se voi halutessaan ohittaa provinssien neuvoston 2/3:n enemmistöllä. Perustuslain muutokset vaativat 2/3:n enemmistön kansalliskokouksessa ja kuuden provinssin tuen provinssien neuvostossa. Perustuslain ensimmäisen luvun, jossa määritellään valtion perusarvot, muuttaminen vaatii 75 % enemmistön. == Politiikka == Etelä-Afrikkaa on vuoden 1994 ensimmäisistä vapaista vaaleista lähtien hallinnut ANC:n johtama koalitio, jolla on enemmistö kansalliskokouksessa ja joka hallitsee kahdeksaa maan yhdeksästä provinssista. ANC on onnistunut kasvattamaan suosiotaan: vuoden 1994 vaaleissa sen kannatus oli 62,7 %, vuoden 1999 vaaleissa 66,35 % ja vuoden 2004 vaaleissa 69,69 %. Maan parlamentissa on kuitenkin edustettuna 13 eri puoluetta. Nelson Mandelan jätettyä politiikan ennen vuoden 1999 vaaleja maan presidentiksi nousi Thabo Mbeki, joka valittiin uudelleen vuonna 2004. Mbeki oli riidoissa entisen varapresidenttinsä Jacob Zuman kanssa, joka valittiin ANC:n johtoon joulukuussa 2007. 20. syyskuuta 2008 Mbeki suostui ANC-puolueen johdon vaatimuksesta eroamaan presidentin virasta ennen kautensa päättymistäANC vaatii presidentti Mbekiä eroamaan Etelä-Afrikassa Yle.fi. Viitattu 20.9.2008., kun Mbekin Zumaa vastaan ajamat syytteet oli hylätty oikeudessa. Maan virkaatekevänä presidenttinä vuoden 2009 huhtikuussa pidettyihin vaaleihin asti toimi Kgalema Motlanthe, jonka jälkeen Zuma nousi maan johtoon. Valtapuolue ANC valitsi joulukuussa 2017 uudeksi johtajakseen presidentti Jacob Zuman tilalle Cyril Ramaphosan. Jacob Zumaa syytettiin korruptiosta, ja kansalliskongressi päätti helmikuussa 2018 erottaa hänet, mutta hän vaati pitkää eroaikaa, johon taas kansalliskongressi ei suostunut. Helmikuussa 2018 Zuma joutui sitten eroamaan presidentin virasta ja hänen tilalleen Etelä-Afrikan tasavallan uudeksi presidentiksi valittiin Cyril Ramaphosa. Toukokuun 2019 parlamenttivaaleissa ANC voitti ja se sai parlamenttiin ehdottoman enemmistön ja 57,5% annetuista äänistä. Tulos oli kuitenkin ANC:n heikoin vaalitulos demokraattisen Etelä-Afrikan historiassa. Uusi parlamentti valtuutti toukokuun 2019 vaalien jälkeen Ramaphosan jatkamaan presidenttinä seuraavan täyden viisivuotiskauden. ==== Puolueita ja vaaleja ==== ANC:n tärkeimmät liittolaiset ovat olleet ammattiyhdistysliike COSATU ja Etelä-Afrikan kommunistinen puolue (SACP), joka on osallistunut maan parlamenttivaaleihin ANC:n ehdokaslistoilta. Liittolaisten välisiin suhteisiin muodostui 2000-luvun alussa jännitteitä, kun COSATU ja SACP vaativat suurempaa vaikutusvaltaa päätettäessä maan talouspolitiikasta. Erimielisyydet johtivat vuoden 2008 syksyllä uuden puolueen, Congress of the People'n (COPE) perustamiseen, kun entisen presidentin Thabo Mbekin kannattajat erosivat ANC:stä.() Puolue haastoi ANC:n vuoden 2009 vaaleissa ohjelmalla, joka nojaa vahvaan talouskasvuun ja liike-elämän tukemiseen. Puolue ilmoittaa olevansa sosiaalidemokraattinen ja kuuluvansa vasemmistoon.Etelä-Afrikkaan uusi puolue (Kansan Uutiset 17.12.2008)COPE on myöhemmin kutistunut merkityksettömäksi pienpuolueeksi. Maan keskeiseksi oppositiopuolueeksi on noussut kesäkuussa 2000 perustettu Demokraattinen allianssi (DA), joka syntyi Demokraattisen puolueen ja Uuden kansallispuolueen liitosta. DA:n puheenjohtajana toimi kevääseen 2007 asti demokraattisen puolueen entinen puheenjohtaja Tony Leon. DA on pyrkinyt kasvattamaan suosiotaan maan mustan väestön keskuudessa, mutta ei ole toistaiseksi onnistunut. Sen kannattajakunta tulee pääasiassa valkoisesta keskiluokasta. Puolueen ensimmäinen mustaihoinen puheenjohtaja oli Mmausi Maimane. Toukokuun 2019 vaaleissa DA edelleen tuli parlamentin toiseksi suurimmaksi puolueeksi ANC:n säilyttäessä ehdottoman enemmistönsä. Lokakuussa 2019 puolueen sisäisten ristiriitojen johdosta Mmusi Maimane erosi puoluejohtajuudesta sekä myös puolueen jäsenyydestä. Taustalla oli puolueen aikaisemman valkoihoisen puheenjohtajan Helen Zillen paluu valta-asemiin. Etelä-Afrikan perinteinen mustien oppositiopuolue on ollut Inkatha- vapauspuolue, joka perustettiin vuonna 1975 ja sitä johti 44 vuotta Mangosutho Buthelezi, jonka seuraajaksi puolueen puheenjohtajana valittiin elokuussa 2019 Valenkosini Hlabisa. Etelä-Afrikan politiikka on vuoden 1994 jälkeen ollut maltillista. Valkoiset oikeistopuolueet, kuten konservatiivinen puolue ja avoimen rasistinen Afrikaner Weerstandsbeweging (AWB), ovat marginalisoituneet. Afrikaanerinationalistinen, buurien Volkstaatin perustamista ajava Vapausrintama plus ei myöskään ole onnistunut hankkimaan merkittävää kannatusta. Myös panafrikkalainen PAC on menestynyt vaaleissa huonosti. Maassa on ollut vuodesta 2004 lisääntyviä mielenosoituksia lähinnä paikallishallintoa vastaan. Osa niistä on ollut väkivaltaisia. Levottomuudet johtuvat muun muassa peruspalvelujen, kuten veden ja asuntojen puutteesta sekä kasvavista tuloeroista rikkaiden ja köyhien välillä Parlamenttivaaleissa toukokuussa 2019 ANC sai 230 paikkaa, DA 84 paikkaa, EFF 44 paikkaa ja Inkatha 14 paikkaa. ANC ja DA menettivät kumpikin paikkoja, mutta siis ANC:n ehdoton enemmistö parlamentissa säilyi edelleen. Kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi tuli Julius Maleman johtama radikaali ja äärivasemmistolainen EFF (Economic Freedom Fighters), joka oli eniten kannatustaan vaaleissa lisännyt puolue. Taannoinen merkittävin oppositiopuolue Inkatha sai 14 paikkaa ja COPE kuihtui taas aivan merkityksettömäksi. === Vapauksien kehitys === Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Etelä-Afrikka on eräs harvoja Afrikan vapaita maita. Raportin mukaan Etelä-Afrikka on perustuslaillinen demokratia. Apartheidin päättymisestä vuonna 1994 lähtien sitä on pidetty maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksien puolustajana ja Afrikan mantereen johtajana. Kuitenkin raportteja hallituksen virkamiesten korruptiosta tulee usein esiin, ja viime vuosina hallitsevaa Afrikan kansalliskongressia (ANC) on syytetty valtion instituutioiden heikentämisestä korruptoituneiden virkamiesten suojelemiseksi ja valtansa säilyttämiseksi, kun sen tukipohja on alkanut heiketä. Sukupuoleen perustuva väkivalta on vakava haaste. Helmikuun 15. 2025 murhattiin teloittamalla Gqeberhassa avoimesti homoseksuaali imaami Muhsin Hendricks. Hän suoritti islamin opinnot Pakistanissa, jossa häntä pidettiin paariana, koska siellä katsottiin, että islam kieltää samaa sukupuolta olevien suhteet. Hendricksin kannattajat ylistivät häntä maailman ensimmäisenä avoimesti homoseksuaalisena imaamina, joka mahdollisti heidän sovittavan yhteen seksuaalisuutensa islaminuskonsa kanssa. Etelä-Afrikan perustuslaissa hyväksyttiin vuonna 1996 valkoisten vähemmistöhallinnon päätyttyä ensimmäisenä maailmassa ihmisten syrjintä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. === Ulkopolitiikka === Apartheid-hallinnon aikana Etelä-Afrikan ulkopolitiikan keskeisin tavoite oli puolustaa ja suojella valkoisten ylivaltaa ylläpitävää poliittista järjestelmää. Tämän politiikan seurauksena maa joutui syrjään kansainvälisestä politiikasta ja päätyi lopulta niin sanottuun "eristyksen diplomatiaan". Etelä-Afrikka erotettiin rotusortopolitiikan takia Yhdistyneistä kansakunnista (YK) vuonna 1974. Vuoden 1994 vaalien jälkeen tilanne muuttui, maa hyväksyttiin YK:n jäseneksi ja se otti keskeisen roolin Afrikan politiikassa. Mandelan mukaan uuden ulkopolitiikan luominen oli avainasemassa uuden ja vauraan maan rakentamisessa. Etelä-Afrikan uusi ulkopolitiikka korostaa Afrikan mantereen merkitystä ja Etelä-Afrikan keskeisyyttä maanosan poliittisessa ja taloudellisessa tulevaisuudessa. Thabo Mbekin hallinto on toteuttanut tätä politiikkaa muun muassa SADC:n () kautta. Maa liittyi myös vuonna 1994 Afrikan yhtenäisyysjärjestöön. Se on myös pyrkinyt aktiivisesti osallistumaan mantereen kriisien sovitteluun muun muassa Burundissa ja Zairessa. Vaikka Etelä-Afrikka on pyrkinyt kansainvälisesti edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa, se on joutunut kuitenkin reaalipoliittisista syistä tinkimään idealismistaan. Se ei esimerkiksi ole halunnut sekaantua Zairen ja Nigerian kriiseihin turvatakseen hyvät suhteensa näihin maihin ja on tunnustanut kommunistisen Kiinan Taiwanin sijaan taloudellisista syistä. Etelä-Afrikkaa arvosteltiin haluttomuudesta puuttua Zimbabwen pahenevaan kriisiin ja ex- presidentti Robert Mugaben hallintoon. === Provinssit === Ennen vuotta 1994 Etelä-Afrikassa oli Etelä-Afrikan unionin mukaiset neljä provinssia: entisten buuritasavaltojen alueista muodostetut Transvaalin provinssi ja Oranjen vapaavaltion provinssi sekä vanhoista brittien siirtokunnista muodosteut Natalin provinssi ja Kapmaan provinssi. Suurapartheid-politiikan perusteella maahan perustettiin lisäksi kymmenen mustien "kotimaata" eli bantustania. Apartheidin jälkeen bantustanit liitettiin takaisin Etelä-Afrikkaan ja maa jaettiin yhdeksään uuteen provinssiin: Itä-Kap, Vapaavaltio , Gauteng, KwaZulu-Natal, Limpopo, Mpumalanga, Pohjois-Kap, Luoteismaakunta ja Länsi-Kap. Provinssit ovat kooltaan hyvin erilaisia: Pienin mutta tiheästi asuttu Gauteng on pinta-alaltaan vain noin 17 000 km² ja suurin, kuiva sekä harvaan asuttu Pohjois-Kapissa noin 362 000 km². Pinta-alaltaan kolmanneksi pienimmässä provinssissa KwaZulu-Natalissa asuu eniten ja Gautengissa toiseksi eniten ihmisiä. Provinssit eroavat myös kielellisesti. Itä-Kapin väestöstä noin 80 % puhuu xhosaa ja KwaZulussa yhtä suuri osuus puhuu zulua. Afrikaans on puhutuin kieli Kapkaupungissa ja sen ympäristössä. Jokaisella provinssilla on oma aluehallinto, jossa lakiasäätävää valtaa käyttää parlamentti ja toimeenpanovalta on toimeenpanevalla neuvostolla ja provinssin päämiehellä. Provinssien parlamenttien koko vaihtelee 30:stä 50:een henkeen, ja jäsenet valitaan viisivuotiskausiksi. Provinssin päämiehen toimikaudet on rajattu kahteen. Päämies nimittää toimeenpanevan neuvoston jäsenet, jotka toimivat provinssin hallituksena. === Puolustusvoimat === Etelä-Afrikan kansalliset puolustusvoimat () koostuvat neljästä aselajista: maavoimista, ilmavoimista, merivoimista sekä lääkintäpalveluista. Puolustusvoimien päämaja sijaitsee Pretoriassa. Presidentti nimittää puolustusvoimien komentajan jostain neljästä aselajista, ja tämän esimiehenä toimii puolustusministeri. 1990-luvun puolessa välissä maan armeija koostui 95 000:sta entisen Etelä-Afrikan puolustusvoimain () ja bantustanien puolustusvoimien sotilaasta ja 27 000:sta entisten vastarintaliikkeiden taistelijasta. Näiden joukkojen integroimisesta syntyivät maan uudet kansalliset puolustusvoimat. Vuoteen 2001 mennessä puolustusvoimien uudelleenorganisointi oli saatu päätökseen, ja puolustusvoimiin jäi 87 000 virkaa. Etelä-Afrikan puolustusmenot lähes kymmenkertaistuivat vuosien 1975–1989 välisenä aikana noin 1 miljardista randista 9,4 miljardiin randiin. Dollareilla mitattuna ne pysyivät kuitenkin kutakuinkin vakiona. Puolustusmenot olivat 1980-luvulla keskimäärin 16,4 % valtion menoista. 1990-luvun puoleen väliin tultaessa puolustusmenot olivat laskeneet jo alle 3 %:iin bruttokansantuotteesta ja alle 10 %:iin valtion menoista. ==== Ydinase ==== Tiedustelutietojen perusteella tiedetään apartheid-hallinnon tehneen 1970-luvulla ydinaseyhteistyötä Israelin kanssa. Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan sen keskustiedustelupalvelulla CIA:lla on todisteet Israelin ja Etelä- Afrikan laajasta yhteistyöstä ohjus- ja rakettiteknologian alalla. CIA:n tietojen mukaan kesäkuussa vuonna 1980 Israel ja Etelä-Afrikka toteuttivat myös yhteisen ydinkokeen. Ennen koetta Etelä-Afrikassa oli vieraillut suuri joukko israelilaisia ydinfyysikoita, insinöörejä ja sotilasvirkailijoita. Sekä Israel että Etelä-Afrikka kielsivät väitteet.New Statesman: Britain's dirty secret South Africa's Nuclear Autopsy Vuonna 1975 P. W. Botha allekirjoitti Israelin puolustusministerin Shimon Peresin kanssa salaisen sotilasyhteistyösopimuksen. Israel vei Etelä-Afrikkaan aseita vuosien 1974–1993 välisenä aikana vuosittain 600 miljoonan dollarin arvosta, mikä teki Etelä-Afrikasta Israelin toiseksi tai kolmanneksi suurimman kauppakumppanin. Sasha Polakow-Suranskyn mukaan asekaupan kokonaisarvo ajanjakson aikana oli yli 10 miljardia dollaria. Etelä-Afrikka toimitti Israeliin 500 tonnia uraania sen ydinaseohjelmaa varten ja vastavuoroisesti Israel myi Etelä-Afrikalle 30 grammaa tritiumia neutronipommin rakentamiseksi. Syyskuussa 1979 maat suorittivat yhteistyössä ydinkokeen Etelä-Atlantilla. Etelä-Afrikka luopui myöhemmin ydinaseohjelmasta ja liittyi pienen ydinasevarastonsa tuhottuaan ydinsulkusopimukseen vuonna 1991. == Koulutus == Vuonna 2012 Etelä-Afrikassa oli noin 12,4 miljoonaa opiskelijaa, 425 000 opettajaa ja 25 800 koulua. Neljä prosenttia opiskelijoista kävi yksityiskoulua. Valtion rahoittamissa kouluissa opettaja-oppilassuhde on noin 30,4 oppilasta opettajaa kohden. Etelä-Afrikan koulujärjestelmä () koostuu kolmesta oppiasteesta: perusopetus ja -koulutus, jatko-opinnot ja -koulutus sekä korkein opetus ja koulutus. Kouluopetus kestää 13 vuotta 0-luokasta kolmanteentoista luokkaan, joista perusopetukseen kuuluvat luokat 0–9. Kaikki 7–15-vuotiaat ovat oppivelvollisia. Jatko-opetus ja -koulutus tapahtuu luokilla 10–12 ja sisältää myös ammatteihin ohjaavaa koulutusta, jota tarjoavat muun muassa tekniset oppilaitokset ja yksityiset koulut. Korkeimpaan opetukseen kuuluvat yliopisto-opinnot ja -jatko-opinnot aina tohtorintutkintoon asti. Etelä-Afrikassa on 23 valtion rahoittamaa korkeakoulua, joissa opiskeli vuonna 2010 noin 900 000 opiskelijaa. Eteläafrikkalaiset yliopistot saavat rahoitusta valtiolta, mutta ovat autonomisia. Yliopistoista korkeatasoisimpiin kuuluvat Kapkaupungin yliopisto, KwaZulu-Natalin yliopisto, Stellenboschin yliopisto ja Witwatersrandin yliopisto. Koulutuksen osuus valtion menoista on lähellä 20 %:a. Mittavalla rahoituksella on pyritty korjaamaan 40 vuoden apartheid-hallinnon aiheuttamia vahinkoja. Apartheidin aikana Etelä-Afrikan koulujärjestelmä oli räikeän epäoikeudenmukainen. Valkoisen Etelä-Afrikan koulut olivat länsimaista tasoa, ja koulutus niissä oli ilmaista ja pakollista. Mustien kouluista 30 %:ssa ei ollut sähköä, 25 %:sta puuttui vesijohto ja vain puolessa oli viemäröinti. Kolmasosa mustien koulujen opettajista oli epäpäteviä. Mustille, intialaisille ja värillisille koulutus myös maksoi eikä ollut pakollista. Hallitus käytti mustien koulutukseen 1970-luvulla varoja henkeä kohden vain 10 % valkoisiin koululaisiin käytetyistä varoista. Alkuasukasasian ministerin Hendrik Verwoerdin mukaan afrikkalaisille tuli opettaa heidän omaa kulttuuriperinnettään, ja koulujärjestelmän "tulee valmentaa ja opettaa ihmisiä heidän elämänsä mahdollisuuksien mukaisesti". Hallitus sääteli bantukoulutuksen sisältöä, ja koulukirjat sisälsivät yleisesti sellaisia lauseita kuin "Kafferi on varastanut veitsen, tämä kafferi on laiska". Koulutuksen kannalta vaikeimmat ongelmat ovat keskittyneet köyhälle maaseudulle erityisesti Itä-Kapin ja KwaZulu-Natalin provinssien alueella. Vauraampien Gautengin ja Länsi-Kapin koulut ovat yleensä paremmin varusteltuja. Lukutaidottomia yli 15-vuotiaista on noin 18 % (noin 9 miljoonaa ihmistä). Valkoisista 58,5 % ja intialaisista 51 % etenee korkeakouluun, kun vastaava osuus värillisistä on 14,3 % ja mustasta väestöstä on 12 %. == Väestö == 79,2 % eteläafrikkalaisista on mustia, jotka jakautuvat useisiin eri kansoihin ja heimoihin. Valkoiset, joita on 8,9 % (n. 4,6 miljoonaa), ovat lähinnä hollantilaisten, ranskalaisten, saksalaisten ja brittien siirtolaisten jälkeläisiä. Valkoisista puhuu äidinkielenään afrikaansia yli 2,7 miljoonaa (n. 61 % valkoisista). Sekarotuisiin kuuluu 8,9 prosentin osuus värillisiä, jotka ovat 1600–1800-luvuilla maahan tuotujen orjien, alkuperäisten xhosien ja hollantilaisten uudisasukkaiden jälkeläisiä. Aasialaiset polveutuvat pääasiassa intialaisista sokeriplantaaseille tuoduista työläisistä, ja heitä on 2,5 % lähinnä KwaZulu-Natalin provinssissa ja nykyisin entistä enemmän Pretoria-Johannesburgin alueella Gautengin provinsissa. Rotuluokkansa ilmoittamatta jättäneitä on 0,5 %. Suurimmat mustat kansat ovat zulut (21 %), xhosat (17 %) ja sothot (15 %). Vaikka rotuerottelun aika maassa päättyi 1990-luvun alkupuolella, se on jättänyt vahvan jäljen maan väestöön. Työn ja tulojen kuten myös väestön etninen rakenne ja asuinalueet noudattavat edelleen pitkälti apartheidin aikaisia rajoja. Myöskään ihonvärien varallisuusero ei ole kadonnut: valkoisten varallisuus vastaa teollisuusmaiden huippua mutta mustien tuskin Afrikan keskiarvoa. Etelä-Afrikan väestö provinsseissa 2011 {\| class="wikitable" 2011 Länsi-Kap Itä-Kap Pohjois-Kap Vapaavaltio KwaZulu-Natal Luoteismaakunta Gauteng Mpumalanga Limpopo Valkoiset 915 053 310 450 81 246 239 026 428 842 255 385 1 913 884 303 595 139 359 Värilliset 2 840 404 541 850 461 899 83 844 141 376 71 409 423 594 36 611 14 415 Aasialaiset 60 761 27 929 7 827 10 398 756 991 20 652 356 574 27 917 17 881 Mustat 1 912 547 5 660 230 576 986 2 405 533 8 912 921 3 152 063 9 493 684 3 662 219 5 224 754 Tuntematon 93 969 21 595 17 903 6 790 27 170 10 444 84 527 9 597 8 459 2011 WC EC NC FS KZN NW GP MP LP Väkiluku yhteensä Koko maa Valkoiset 15,7 % 4,7 % 7,1 % 8,7 % 4,2 % 7,3 % 15,6 % 7,5 % 2,6 % 4 586 838 8,9 % Värilliset 48,8 % 8,3 % 40,3 % 3,1 % 1,4 % 2,0 % 3,5 % 0,9 % 0,3 % 4 615 401 8,9 % Aasialaiset 1,0 % 0,4 % 0,7 % 0,4 % 7,4 % 0,6 % 2,9 % 0,7 % 0,3 % 1 286 930 2,5 % Mustat 32,8 % 86,3 % 50,4 % 87,6 % 86,8 % 89,8 % 77,4 % 90,4 % 96,7 % 41 000 938 79,2 % Tuntematon 1,6 % 0,3 % 1,6 % 0,2 % 0,3 % 0,3 % 0,7 % 0,2 % 0,2 % 280 454 0,5 % Väkiluku yhteensä 5 822 734 6 562 053 1 145 861 2 745 590 10 267 300 3 509 953 12 272 263 4 039 939 5 404 868 51 770 560 100,0 % === Maasta- ja maahanmuutto === Vaikka Etelä-Afrikka rajoittaa maahan otettavien siirtolaisten määrää turvatakseen omien, erityisesti vähemmän koulutettujen kansalaistensa työllistymisen, on siirtolaisuus maahan kasvanut tasaisesti. Vuonna 2003 maahan muutti 10 500 ihmistä, mikä merkitsi 39 %:n kasvua edellisestä vuodesta. Suurimmat siirtolaisryhmät olivat nigerialaiset ja britit. Virallisen siirtolaisuuden lisäksi Etelä-Afrikassa arvioidaan olevan 2–8 miljoonaa laitonta siirtolaista. Laittoman siirtolaisuuden tärkeimpänä syynä on maan lähialueita nopeampi talouskasvu. Etelä-Afrikkaan saapuu laittomia siirtolaisia erityisesti Mosambikista, Lesothosta, Angolasta ja Zimbabwesta. Ilmiötä ovat voimistaneet myös Mosambikin ja Angolan sisällissodat, joiden seurauksena miljoonia ihmisiä on joutunut pakolaisiksi. Laiton siirtolaisuus on vaikeuttanut maan hallituksen pyrkimyksiä parantaa kansalaistensa elinoloja. Siirtolaiset ovat myös vaikeuttaneet maan aids-tilannetta ja lisänneet rikollisuutta. Monet eteläafrikkalaiset ovat myös päätyneet muuttamaan ulkomaille. Etelä-Afrikasta ei ole olemassa luotettavia tilastoja maahanmuutosta, mutta noin erään laskelman mukaan 800 000 valkoista neljästä miljoonasta on muuttanut pois Etelä-Afrikasta vuoden 1995 jälkeen. On arveltu, että lähtijöistä suurempi osa olisi brittejä, joista monilla on Ison- Britannian ja Etelä-Afrikan kaksoiskansalaisuus kuin afrikaanereita. Myös mustat, värilliset ja intialaiset ovat halukkaita lähtemään. Kahdentoista vuoden aikana mustien yliopistotutkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut 361 000:sta 1,4 miljoonaan vuodessa ja samalla maasta muuttohalukkaiden määrä on kaksinkertaistunut. Keskeisimpänä maastamuuton vaikuttimena erityisesti valkoisen väestön piirissä, joka edelleen omistaa valtaosan maan varallisuudesta, on rikollisuus. Maastamuuton keskeinen vaikutin on myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan koulutetulle työvoimalle tarjoama korkeampi tulotaso. Suuria maastamuuttoaaltoja tapahtui myös vuosina 1977 ja 1986. Eniten ihmisiä on muuttanut Isoon-Britanniaan. Tämä aivovuodoksi kutsuttu trendi on koettu ongelmaksi, koska maasta on esimerkiksi muuttanut lähes 17 000 korkeasti koulutettua, joka on noin 1 % maan koko teknologiatyövoimasta. === Uskonnot === Eri uskontojen kannattajamäärät ja suhteelliset osuudet Etelä-Afrikassa.religious intelligence Uskontotutkimus Uskonto Jäsenmäärä Suhteellinen osuus (%) Kristinusko 29 684 861 73,52 % Afrikkalaiset heimouskonnot 6 056 487 15 % Uskonnottomat/muut 3 262 428 8,08 % Islam 585 460 1,45 % Hindulaisuus 504 707 1,25 % Bahailaisuus 201 883 0,5 % Juutalaisuus 68 640 0,17 % Buddhalaisuus: 12 113 0,03 % Valtaosa eteläafrikkalaisista on kristittyjä. Suurin kristillinen kirkko on Siionin kristityt (), johon kuuluu 11,1 % väestöstä. Siionin kristillisyys on eteläafrikkalainen, erityisesti zulujen ja swazien suosima protestanttinen kristillinen kirkko, jonka juuret ovat lähetystyössä ja joka sai alkuvaiheessa paljon vaikutteita yhdysvaltalaiselta Christian Catholic Apostolic Churchilta. Kirkolle tunnusomaisia piirteitä ovat ihmeparantuminen ja kielilläpuhumisen karismaattinen lahja. Helluntaiseurakuntiin kuuluu 8,2 %, katoliseen kirkkoon 7,1 % ja metodisteihin 6,8 %. Afrikaanerien pääuskonto on reformoitu kirkko. Niin sanottuihin afrikaanerikirkkoihin kuuluvat Nederduitse Gereformeerde Kerk, Nederduitse Hervormde Kerk ja Gereformeerde Kerk. Anglikaaniseen kirkkoon kuuluu 3,8 % ja muihin kristillisiin yhteisöihin 36 % väestöstä. Muslimeja on 1,5 % ja mihinkään järjestäytyneeseen uskontoon kuulumattomia 15,1 %. Suurin osa näistä harjoittaa perinteisiä afrikkalaisia uskontoja, joille yhteinen piirre on esi-isien kunnioitus. Monet ihmiset myös yhdistävät kristillisiä ja perinteisten uskontojen perinteitä. Tärkeä eteläafrikkalaisen kristillisyyden piiristä noussut teologinen liike on maan vapautuksen teologian kaltainen musta teologia. Se sai alkunsa 1970-luvun puolessa välissä vastauksena apartheidiin ja dialogista latinalaisamerikkalaisen esikuvansa kanssa. Kontekstuaalinen teologia korostaa raamatullista oikeudenmukaisuuden tematiikkaa ja sen tärkeimpiä edustajia ovat maan mustien ja värillisten kirkot. Liike oli erityisen voimakas apartheid-hallinnon aikana, mutta on vaikuttanut myös vuoden 1994 jälkeen., Etelä-Afrikan perustuslaki takaa uskonnonvapauden, ja oikeus toteutuu yleisesti myös käytännössä. Maassa ei ole virallista valtionuskontoa, vaikka kristityt ovat maan suurin uskonnollinen ryhmä. Keskeisissä asemissa hallinnossa olevat ihmiset kuuluvat useisiin eri uskontoihin, kuten kristinuskoon, islamiin ja juutalaisuuteen. Uskontojen väliset suhteet maassa ovat myös yleisesti hyvät, ja maassa on virallisia ja epävirallisia ekumeenisia yhteyksiä eri kirkkokuntien välillä. Suurin ekumeeninen järjestö on Etelä-Afrikan kirkkojen neuvosto (), johon kuuluvat muun muassa metodistit, anglikaanit sekä eri luterilaiset ja presbyteerikirkot. === Kielet === Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Etelä-Afrikassa äidinkielenä puhuttujen kielten osuudet väestöstä kieli osuus väestöstä zulu 23,8 % xhosa 17,6 % afrikaans 13,3 % pohjoissotho 9,4 % englanti 8,2 % tswana 8,2 % sesotho 7,9 % tsonga 4,4 % muut kielet 7,2 % Englanti on maan tärkein kaupan, tieteen, teknologian ja korkeakoulutuksen kieli ja myös eri kieliryhmien ylittävän kommunikaation pääkieli, koska sitä pidetään yleisesti "värittömänä" ja neutraalina lingua francana.South African English: Oppressor or Liberator? Arvioiden mukaan 45 % maan väestöstä osaa puhua englantia. Maan perustuslaki takaa 11 virallisen kielen tasavertaisen aseman. Viralliset kielet ovat afrikaans, englanti, ndebele, xhosa, zulu, pohjoissotho, sesotho, tswana, swati, venda ja tsonga. Maan perustuslaki mainitsee myös maassa puhutut maan alkuperäisväestön khoisanien puhumat khoin ja naman kielet, viittomakielen, arabian, saksan, kreikan, gudžaratin, heprean, hindin, portugalin, sanskritin, tamilin, telugun ja urdun. Näiden lisäksi maassa puhutaan muutamaa pidgin- ja kreolikieltä. Maan viralliset kielet ovat vaikuttaneet toisiinsa merkittävästi ja esimerkiksi Etelä-Afrikassa puhuttu englanti sisältää paljon sanoja ja sanontoja afrikaansista, zulusta, namasta ja muista afrikkalaisista kielistä. Afrikkalaisia kieliä puhuvat ihmiset myös käyttävät puheessaan lukuisia englannin ja afrikaansin sanoja, kuten seuraava Sowetosta tallennettu zulunkielinen näyte osoittaa (afrikaansperäiset sanat lihavoitu, englanninkieliset kursiivilla): Afrikaans on hollannista kehittynyt kieli, jota joskus nimitetään myös die Taaliksi ().Kielitoimiston sanakirja "hollannista kehittynyt afrikaanerien puhuma kieli."; Afrikaansia kutsuttiin alun perin Kapmaan hollanniksi, mutta afrikaanerinationalismin vallattua alaa se julistettiin vuonna 1925 englannin rinnalle maan viralliseksi kieleksi. Apartheid-hallinnon aikana hallitus pyrki aktiivisesti lisäämään sen käyttöä maassa, ja sen käyttöönotto koulujen toisena opetuskielenä sytytti vuonna 1976 Soweton mellakat. Afrikaansia puhuvat lähinnä afrikaanerit, värilliset ja osa mustasta väestöstä. Valtaosa kieltä äidinkielenään puhuvista ei ole enää eurooppalaistaustaisia. Maan parlamentissa saa käyttää haluamaansa maan 11 virallisesta kielestä, ja siellä on tulkkipalvelu. Tosin osa virallisista kielistä on ainakin osittain keskenään ymmärrettäviä. Useissa yhteyksissä valtiovalta noudattaa kuuden kielen politiikkaa, jolloin keskenään ymmärrettäviksi katsottavat xhosa, zulu, swati ja ndebele yhdistetään nguni- ryhmään, tswana sekä sestotho ja pohjoissotho taas sotho-ryhmään. Tämän mukaisesti valtion viralliset asiakirjat edellytetään käännettäviksi englanniksi, afrikaansiksi, tsongaksi, vendaksi sekä yhdelle sotho-ryhmään ja yhdelle nguni-ryhmään kuuluvalle kielelle. === Terveys === Etelä-Afrikan terveydenhuoltojärjestelmä koostuu suuresta julkisesta ja pienemmästä, mutta nopeasti kasvavasta yksityisestä sektorista. Valtio tarjoaa ilmaiseksi perusterveydenhuoltoa, jolla on kuitenkin liian vähän resursseja ja työvoimaa. Yksityiset terveyspalveluja tuottavat yritykset palvelevat lähinnä maan keski- ja yläluokkaa, joista suurella osalla on yksityisiä terveysvakuutuksia (18 % väestöstä), sekä ulkomaalaisia, jotka hakevat huippuluokan palveluja kohtuullisella hinnalla. Suurin osa maan terveydenhuollon ammattilaisista (73 %) työskentelee yksityisellä sektorilla. Valtion osuus kaikista terveydenhuoltomenoista vuonna 2011 oli 49 %, jolla tuotettiin palvelut noin 85 %:lle väestöstä. Ennen vuotta 1994 maan terveydenhuoltojärjestelmässä vallitsi rotuerottelu, ja eri roturyhmillä oli kullakin omat sairaalat. Suurin osa sairaaloista sijaitsi valkoisten alueilla, eikä hallitus todellisuudessa pyrkinyt tarjoamaan terveydenhuoltopalveluita väestön enemmistölle. 2000-luvulla terveydenhuoltojärjestelmää on uudistettu niin, että se olisi tasa-arvoisempi ja palvelisi apua tarvitsevia. Vuoden 1994 jälkeisten poliittisten päätösten ansiosta Etelä-Afrikan lapsikuolleisuus on puolittunut. Rokotusohjelmien ja terveydenhuollon osuus valtion budjetista on noussut 45 %:iin ja esimerkiksi jo 85 % lapsista rokotetaan poliota ja tuhkarokkoa vastaan. Peruspalveluja on viimeisen vuosikymmenen aikana kohennettu rakentamalla vesijohtoverkostoa ja tuomalla sähkö yhä useampaan talouteen. Puhtaasta vedestä ja viemäröinnistä on pulaa erityisesti köyhillä asuinalueilla, mutta tilannetta pyritään parantamaan. Ahkera vesirakentaminen on tuonut alle kymmenessä vuodessa yli 10 miljoonalle ihmiselle puhdasta vettä. Myös käymälöitä on yhä useamman kotitalouden käytössä. === AIDS === Maan terveydenhuoltojärjestelmää rasittavat AIDS ja muut köyhyyteen liittyvät sairaudet, kuten tuberkuloosi ja kolera, ja ne vaikeuttavat väestön terveyden yleistilan parantamista. Ylivoimaisesti suurin terveydellinen ongelma on AIDS, johon arvioidaan kuuden miljoonan eteläafrikkalaisen kuolevan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Terveysministeriön tutkimuksen mukaan noin 5,4 miljoonaa eteläafrikkalaista oli hiv-positiivisia vuonna 2011. Tämä vastaa yli 10 % väestöstä ja noin viidesosaa hedelmällisessä iässä olevista naisista. Hallitus ja lukuisat järjestöt ovat pyrkineet parantamaan tilannetta tiedottamalla ja tarjoamalla AIDSin uhreille terveys- ja sosiaalipalveluja sekä taloudellista apua. AIDS-epidemia on myös pahentanut maan tuberkuloositilannetta, koska hiv-positiiviset ovat muuta väestöä herkempiä tuberkuloositartunnalle. Etelä-Afrikan hivin hoito-ohjelma on saanut osakseen paljon arvostelua, sillä siellä on suurin hiv-tartuntojen määrä koko maailmassa. Maan hallitus suhtautui aluksi kielteisesti antiretroviraalilääkityksen antamiseen hiv-positiivisille ihmisille, ja siellä turvauduttiin yrttihoitoihin. Lääkehoito aloitettiin vasta vuonna 2004 kansalaisjärjestöjen painostuksesta. Vielä vuoden 2004 jälkeenkin lääkityksen käyttöönotto on ollut hidasta, ja vain 33 % viruksen kantajista sai lääkitystä vuonna 2006. Erityisen arvostelun kohteeksi on joutunut maan entinen presidentti Thabo Mbeki, jonka on katsottu pitävän AIDSin syynä pikemmin köyhyyttä kuin hi-virusta ja joka on keskustellut useiden hivin ja AIDSin yhteyden kieltävien toisinajattelijoiden kanssa. Etelä-Afrikalla on maailman suurin ARV-ohjelma. Vuonna 2011 ARV-lääkitystä sai 1,7 miljoonaa eteläafrikkalaista. == Liikenne == Etelä-Afrikassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Maan liikenneinfrastruktuuri on korkeatasoinen, ja monet eteläisen Afrikan maat käyttävät sitä hyödyksi ulkomaankaupassaan. Julkisella kuljetusyhtiöllä Transnet Limitedillä on keskeinen asema maan kuljetusmarkkinoilla. Se käsittelee vuosittain 180 miljoonaa tonnia juna- ja 2,1 miljoonaa tonnia maantierahtia. Pikkubussitaksit ovat tärkeä joukkoliikenteen muoto. Maan yli 127 000 pikkubussitaksia toteuttavat 65 prosenttia kaupunkien sisäisestä matkustajaliikenteestä ja merkittävän osan myös maaseudulla ja kaupunkien välisistä matkoista. Maassa on yhteensä 20 638 km rautateitä, joista leveäraiteista (1,067 metrin raideleveys) on 20 324 ja kapearaiteista (0,61 m) 341 km. Rautateistä suuri osa on sähköistetty. Johannesburgin lentokenttä on koko eteläisen Afrikan lentoliikenteen keskus. South African Airways on koko Afrikan suurin lentoyhtiö. Sillä on 503 eri lentokohdetta. == Rikollisuus == Rikollisuus alkoi lisääntyä Etelä-Afrikassa 1980-luvun puolessa välissä, ja kasvu voimistui 1990-luvun alkupuolella. Erityisen paljon maassa on lisääntynyt väkivaltarikollisuus. Rikollisuus ei kosketa kaikkia eteläafrikkalaisia samalla tavoin. Suurin riski joutua väkivaltarikollisuuden uhriksi on nuorilla ja köyhillä townshipien asukkailla. Virallisten tilastojen mukaan maassa tapahtuu noin 50 murhaa päivässä. Vuonna 2008 raportoitiin 18 000 murhaa. Toisaalta omaisuusrikoksien uhreista suurempi osa on keski-ikäisiä, varakkaita esikaupunkien asukkaita. YK:n tekemän vertailun perusteella Etelä-Afrikassa on väkilukuun suhteutettuna eniten raiskauksia ja tuliaseella tehtyjä murhia. === Maatilahyökkäykset === Maaseudulla yleinen väkivaltarikollisuuden muoto on maatilahyökkäykset, joiden määrä kasvoi vuosina 1991–2001 mutta on sittemmin tasaantunut tai kääntynyt laskuun. Valkoisiin maatilallisiin kohdistuneilla hyökkäyksillä on esitetty olevan ainakin osittain rasistiset motiivit. Genocide Watch: Farmers tortured and murdered due to "racial hatred" - farm attack official investigation report, (2008) Etelä-Afrikan oikeusministeriön vuonna 2003 asettaman komitean tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla tapauksista ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia poliittisia vaikuttimia eikä taustalta myöskään ollut löydettävissä minkäänlaista organisoitunutta rikollisuutta, joitain maanvaltaustapauksia lukuun ottamatta. Hyökkäyksissä on kuollut vuoteen 2010 mennessä arviolta 2500–3000 henkilöä.Adriana Stuijt (2009-02-17). "Two more S.African farmers killed: death toll now at 3,037".South Africa World Cup 2010... and the shooting's already started Daily Mail ===Seksuaalirikokset=== Maailman kaikista maista Etelä-Afrikassa tehdään eniten raiskauksia henkeä kohtiCrime > Rapes > Per capita: Countries Compared. Yksi neljästä eteläafrikkalaisesta miehestä tunnustaa olevansa raiskaaja. Koululaisten keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessa neljännes pojista mainitsi joukkoraiskausten olevan mukavaa. CIET African kyselyssä vuonna 1999 kolmannes vastanneista naisista kertoi joutuneensa viimeisen vuoden aikana raiskatuksi. Etelä-Afrikassa on uskomus, että raiskaus on miehinen teko. === Rikollisuuden syitä === Etelä-Afrikan laajalle väkivaltarikollisuudelle on esitetty monia eri selityksiä. Laajan poliittisen muutoksen on monissa maissa nähty lisäävän rikollisuutta. Demokratisointiprosessin aikana maan sosiaalisen kontrollin välineet muuttuivat, ja samalla uusia tilaisuuksia rikolliselle toiminnalle avautui. Etelä-Afrikassa myös oikeuslaitoksen organisointi uudelleen heikensi tilapäisesti sen toimintamahdollisuuksia. Selityksiä väkivaltarikollisuudelle on etsitty myös maan väkivaltaisesta poliittisesta historiasta. Eteläafrikkalaiset perheet altistuivat vuosikymmeniä "institutionaaliselle väkivallalle" apartheid-hallinnon pakkosiirtojen ja siirtotyöläispolitiikan vuoksi, mikä johti perhesiteiden heikentymiseen. Eteläafrikkalaisen The Nedcor Projectin selvitys Crime, Violence and Investment katsoo, että vuosia jatkunut poliittinen väkivalta ja ihmisten altistuminen väkivallalle kotonaan ja naapurustossaan on luonut maahan "väkivallan kulttuurin", jossa eteläafrikkalaiset helposti turvautuvat väkivaltaan konfliktitilanteissa. Etelä-Afrikassa on myös paljon tuliaseita, joita salakuljetetaan maahan lähialueilta, joissa aseista on ylitarjontaa. Muita rikollisuutta lisääviä tekijöitä ovat muun muassa maan nuori väestö ja nopea kaupungistuminen. == Talous == Etelä-Afrikka on koko Afrikan ylivoimaisesti kehittynein talous, joka on myös erityisesti vuoden 1994 jälkeen kasvanut nopeasti. Maan tärkein teollisuuden ala on kaivosteollisuus ja muita keskeisiä ovat tehdas-, kaasu- ja öljy- ja kemianteollisuus sekä maatalous ja turismi. Viime vuosina maan tekstiiliteollisuus sekä pankki- ja finanssiala ovat kasvaneet nopeasti. Teollisuus on keskittynyt erityisesti Gautengin alueelle, jossa sijaitsee pääosa maan kaivoksista. Maalla on vahva finanssi- ja teollinen infrastruktuuri, jolla on merkittävä kasvupotentiaali. Apartheidin aikana maahan syntyi vaikea sosioekonominen epätasa-arvo, joka edelleen ilmenee muun muassa korkeana työttömyytenä, laajana köyhyytenä ja rikollisuutena. Työttömyys on luonut maahan mittavan harmaan talouden, joka on haaste maan taloudelliselle kehitykselle. Vaikka Etelä-Afrikan talous on monilta osin pitkälle kehittynyt, apartheidin aikainen eristyneisyys on jättänyt siihen merkittäviä jälkiä. Mandelan presidenttikaudella maan hallitus paneutui Etelä- Afrikan talouden avaamiseen. ANC loi uuden talouspoliittisen ohjelman GEAR:in (), joka perustui markkinalähtöiseen talouspolitiikkaan. Vuoden 1994 jälkeen Etelä-Afrikka on pyrkinyt tekemään itsensä houkuttelevaksi ulkomaisille investoinneille ja se tarjoaa insentiivejä sekä ulko- että kotimaisille investoinneille kaikille teollisuuden aloille. Maan talous on suuressa muutoksessa, jossa yritykset ovat integroitumassa kansainväliseen talouteen ja ulkomaiset investoinnit ovat lisääntyneet merkittävästi. Etelä-Afrikan randi (ZAR) on viimeisen kymmenen vuoden aikana menettänyt lähes puolet arvostaan suuriin valuuttoihin verrattuna, vaikka rahan arvoa pyrittiin ylläpitämään korkeilla koroilla ja inflaatio hidastui tuona aikana. Valuutan arvon heikkenemisen syyksi on epäilty kansainvälisten valuuttakeinottelijoiden toimintaa, ja joidenkin markkina-analyytikkojen mukaan valuutta on 15–20 % aliarvostettu. Alhainen randin arvo on auttanut maan turismi- ja kaivosteollisuutta. Vuonna 2005 luottoluokituslaitos Moody's Investors Service nosti maan luokituksen Baa1:ksi viitaten maan valuuttavarannon paranemiseen ja nopeaan talouskasvuun. Vuonna 2014 yhdellä eurolla sai 14 randia ja Yhdysvaltain dollarilla noin 10. Etelä-Afrikan työttömyysprosentti vuonna 2013 on noin 25 %. Sosiaali- ja työttömyysturva ovat lähes olemattomia. === Maatalous === Maatalouden osuus maan BKT:stä on 4 %. Tärkein maatalouden alue on karjankasvatus, ja vain 13 % maan pinta-alasta on viljelykäytössä. Tärkeimmät viljelykasvit ovat maissi, vehnä, kaura, sokeriruoko ja auringonkukka. Maan hallitus pyrkii kehittämään pienviljelyä luodakseen työpaikkoja. Tärkeimmät maatalouden vientituotteet ovat sitrushedelmät, viini ja kukat. Apartheidin aikana mustien maaomistus oli rajattu vain 13 %:iin maan pinta-alasta. Maassa on aloitettu mittavan maareformin toteuttaminen, koska suurin osa viljelymaasta on edelleen valkoisten omistuksessa. Valkoisten omistamien maatilojen keskikoko on 1 300 hehtaaria, kun mustien maatilojen on vain 5,2. Tähän asti reformia on toteutettu vain halukkaiden myyjien ja ostajien avulla, mutta viranomaiset ovat ilmoittaneet, että myös laajat pakkolunastukset ovat mahdollisia. Maareformin tavoitteena on siirtää 30 % viljelymaasta mustille eteläafrikkalaisille vuoteen 2014 mennessä. Talouspakotteiden päätyttyä eteläafrikkalaisen viinin vienti lähti kasvuun, ja vuonna 2000 maasta vietiin jo 139 miljoonaa litraa viiniä. Suosituimmat valkoviinirypäleet ovat chenin blanc, colombard ja chardonnay ja punaviinirypäleet cabernet sauvignon, pinotage ja shiraz. Punaviinin osuus on kasvussa, valkoviini muodosti aiemmin 85%, vuonna 2000 2/3 tuotannosta. Vuonna 2005 valkoisen osuus oli enää 55%. === Tieto- ja viestintäteknologia === Etelä-Afrikka panostaa runsaasti tieto- ja viestintäteknologiaan. Suuressa maassa etäisyydet ovat pitkiä. Marginalisoituneilla alueilla internet ja matkapuhelin ovat tärkeitä kaupankäynnin välineitä. Vuonna 2010 matkapuhelinta käytti 76% väestöstä eli noin 28 miljoonaa henkeä. Internetin käyttäjiä arvioitiin vuoden 2011 lopussa olevan 8,5 miljoonaa, ja kymmenen miljoonan rajan ennustettiin rikkoutuvan vuoden 2012 kuluessa. Valtion tavoitteena on saada laajakaistayhteys koko maahan vuoteen 2020 mennessä. Etelä-Afrikan tavoitteena on edistää kehitystä tieto- ja viestintäteknologian avulla, koska sen nähdään myös parantavan tasa-arvoa. Syrjäseudun ihmiset pääsevät käsiksi samaan tietoon kuin kaupunkilaiset. Viestintäteknologia edistää myös kaupankäyntiä ja voi siten luoda myös uusia työpaikkoja. Samalla mielipiteenvapaus kasvaa, ihmiset pääsevät julkaisemaan verkossa omia ajatuksiaan ja pääsevät käsiksi monipuoliseen materiaaliin. == Kulttuuri == Etelä-Afrikan kulttuuri kuvastaa maan monietnistä ja -kulttuurillista luonnetta. Maan nopea kaupungistuminen ja pyrkimys perinteisten kulttuurien hävittämiseen apartheidin aikana on johtanut siihen, että perinteiset elämänmuodot ovat katoamassa, vaikka mustien perinteiset kulttuurit vielä ovatkin vahvoja maaseudulla. Afrikaanerien kulttuuri kehittyi 1800-luvun aikana omaehtoisessa eristyksessä aikakauden liberaaleista ja demokraattisista aatesuuntauksista. Maaseudulla afrikaanerien elämänmuoto usein keskittyy edelleen konservatiivisten reformoitujen kirkkojen ympärille. Afrikaanerien jälkeen valtaosa maan valkoisesta väestöstä on brittiläistä alkuperää. Britit asuvat pääosin kaupungeissa ja hallitsevat edelleen maan liike-elämää. Vuoden 1994 jälkeen syntyneessä uudessa Etelä-Afrikassa on edelleen käynnissä uuden kansallisen luonteen ja kulttuurin luominen. === Musiikki === Etelä-Afrikan musiikkiperinteessä yhdistyvät maan kotoperäiset ainekset ja ulkopuolelta tulleet vaikutteet. 1800-luvun lähetystyön ja yhdysvaltalaisten negrospirituaalien vaikutuksesta maahan syntyi myös oma gospel-perinne, joka on edelleen elinvoimainen ja on yksi maan suosituimmista musiikkimuodoista. Hengellisen musiikin kuoroperinteeseen sekoittui myös afrikkalaisia vaikutteita. Tämän isicathamiyaksi kutsutun tyylin tunnetuin edustaja on länsimaissakin tunnettu Ladysmith Black Mambazo. 1900-luvun alkupuolella mustien eteläafrikkalaisten kaupungistuminen kaivoskeskuksiin Witwatersrandiin synnytti uudenlaisia musiikkimuotoja, kuten marabi ja mbaqanga, jonka vaikutus näkyy edelleen maan jazz-musiikissa. Mbaqangan ydinaluetta oli erityisesti Sophiatownin township Johannesburgissa. 1950-luvun puolessavälissä edistykselliset jazzmuusikot Sophiatownissa olivat perustaneet Sophiatown Modern Jazz Clubin, joka teki tunnetuksi uuden polven jazzia, kuten Charlie Parkeria ja Dizzy Gillespietä. Kerhon piiristä syntyi myös maan ensimmäinen bebop-yhtye Jazz Epistles, jonka jäseniin kuului muun muassa Hugh Masekela. Omintakeisella jazztyylillään kansainvälisen uran loi myös Abdullah Ibrahim (alun perin Dollar Brand), joka yhdisti Duke Ellingtonin rikkaan orkestroinnin 1960-luvun avantgardejazz-suuntauksiin. Apartheidin vastaisen kamppailun aikana musiikki nousi yhdeksi keskeiseksi elementiksi mustien liittyessä yhteen vastustamaan maan epäoikeudenmukaisena pitämäänsä hallintoa. Musiikin merkitys apartheidin vastaiselle liikkeelle oli niin suuri, että eteläafrikkalainen jazzmuusikko Abdullah Ibrahim on kutsunut maan vallankumousta ainoaksi, "joka toteutettiin neliäänisellä harmonialla". Tunnetuimpia liikkeen lauluista on eteläafrikkalaisen muusikon Vusi Mahlaselan Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen We Shall Overcome-lauluun vertaama Senzeni Na (). 1960-luvulla maahan alkoi syntyä myös valkoisten muusikoiden rock- ja pop-yhtyeitä, jotka esiintyivät rotuerotellun maan valkoiselle yleisölle. Maan konservatiiviset piirit protestoivat voimakkaasti uutta musiikinmuotoa vastaan. 1970-luvun lopulla Etelä-Afrikkaan saapui Britanniassa syntynyt punk-liike, josta tuli suosittu erityisesti Johannesburgin köyhissä valkoisten asuttamissa esikaupungeissa. Liikkeen piirissä syntyneet yhtyeet arvostelivat musiikkialan kaupallisuutta ja maan valkoista sortohallintoa. Etelä-Afrikan vaihtoehtorock syntyi 1980-luvun puoleenväliin mennessä. Sen yhteyteen muotoutui "vaihtoehtoafrikaaneri"-liike, joka vastusti hallituksen yhteiskunnallista sortoa. Mustien townshipeissa syntyivät 1980- ja 1990-luvun aikana uudet musiikinlajit bubblegum ja kwaito, jotka ottivat vaikutteita yhdysvaltalaisesta disko- ja tanssimusiikista. Kwaito on nykyisin maan kaupallisesti merkittävin musiikkityyli, jossa rytmi on voimakkaasti korostunut ja jossa on piirteitä hip-hop- ja rapmusiikista. Vuonna 2007 perustettiin myös hiphop- ja ravemusiikkia yhdistelevä, zef-musiikiksi itsensä luokitteleva Die Antwoord -niminen ryhmä. === Kirjallisuus === thumb\|John M. Coetzee Varsovassa, Puolassa (7. kesäkuuta 2006) Ensimmäisiä eteläafrikkalaisia kaunokirjallisia teoksia kirjoittivat maahan tulleet valkoiset siirtolaiset, joiden suhtautuminen maan alkuperäisväestöön oli usein asenteellista. Tunnetuin tämän aikakauden kirjailija on H. Rider Haggard, jonka seikkailuteokset, kuten Kuningas Salomon kaivokset ja Allan Quartermain, olivat aikansa myyntimenestyksiä. Eteläafrikkalaisen kirjallisuuden perusteoksena pidetään usein Olive Schreinerin teosta The Story of an African Farm, joka käsitteli monia aikakautensa yhteiskunnan piirteitä ja jossa on havaittavissa jo siirtomaaideologiaa vastustaneita ajatuksia. Musta eteläafrikkalainen kirjallisuus syntyi 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäiset mustat kirjailijat olivat lähetyskoulujen kouluttamia ja pyrkivät palauttamaan maan mustan väestön omanarvontunnon palaamalla sankarilliseen afrikkalaiseen historiaan. 1940-luvulla musta eteläafrikkalainen kirjallisuus puhkesi kukkaan. Peter Abrahamsin Mine Boy (1946) kuvasi maalta kaupunkiin muuttaneiden mustien huonoja oloja. Vuonna 1948 Alan Paton julkaisi teoksensa Itke, rakastettu maa (), joka nosti mustien aseman maassa koko maailman tietoisuuteen. Kirjasta tuli kansainvälinen myyntimenestys. Teos käsittelee korruption ja anteeksiantamuksen teemoja, ja siitä välittyy Patonin syvä kristillinen vakaumus. Vuonna 1991 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Nadine Gordimer julkaisi ensimmäiset novellinsa 1950-luvun alkupuolella. Gordimerin kaunokirjallisissa teoksissa on havaittavissa kirjailijan kehitys liberaalista valkoisesta kohti radikaalimpaa ajattelua ja pyrkimystä antaa maan mustien vapaustaistelulle ääni. 1960-luvulla myös afrikaanerikirjallisuuden piiristä nousi lukuisia uusia kirjailijoita, joiden teokset käsittelivät usein poliittisia aiheita. Sekä englanniksi että afrikaansiksi kirjoittaneen André Brinkin vuonna 1973 julkaistusta kirjasta Kennis van die Aand tuli ensimmäinen afrikaansiksi kirjoitettu Etelä-Afrikassa kielletty kirja poliittisen ja seksuaalisen sisältönsä vuoksi. 1970-luvulla maan musta kirjallisuus nousi uuteen kukoistukseen musta tietoisuus -liikkeen vanavedessä. Musta tietoisuus korosti mustien kulttuurin merkitystä ja rotusolidaarisuutta. Kirjallisuudesta tuli tärkeä kanava uusien poliittisten ajatusten edistämisessä. J. M. Coetzee, eräs Etelä-Afrikan palkituimmista kirjailijoista, julkaisi ensimmäiset teoksensa 1970-luvulla. Hän on ensimmäinen kirjailija, joka on saanut Booker- palkinnon kahteen kertaan: teoksistaan The Life and Times of Michael K (1983) ja Disgrace (1999). Disgracen kuvaus apartheidin jälkeisestä eteläafrikkalaisesta todellisuudesta, jossa menneisyyden haavat eivät ole parantuneet aiheutti maassa suuren kohun. Coetzee palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2003. === Viestimet === Etelä-Afrikassa on 22 päivittäistä ja 25 viikoittaista sanomalehteä (2013), joista valtaosa on englanniksi. Suurten kaupunkien sanomalehtien levikki on noin 14,5 miljoonaa ja pienempien paikallislehtien 5,5. Maassa on myös useita uutisverkkosivustoja. Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvioi vuonna 2013 maan lehdistön maailman 52:nneksi vapaimmaksi (179 maasta).. Televisiolähetykset alkoivat Etelä-Afrikassa vasta vuonna 1975, joten se oli viimeisiä Afrikan maita ilman säännöllistä televisiotarjontaa. Syynä tähän oli maan hallituksen vastustus: hallitus pelkäsi television heikentävän sen otetta maan viestimistä. Etelä-Afrikan televisiolähetykset on alusta asti lähetetty värillisinä ja käyttäen PAL-standardia. Etelä-Afrikan julkisen palvelun televisioyhtiöllä SABC:llä oli monopoli televisiolähetyksissä vuoteen 1986 asti, jolloin tilausperiaatteella toiminut MNet-kanava perustettiin. Vuoden 1994 jälkeen niin SABC kuin yksityiset toimijat ovat perustaneet maahan lukuisia uusia kanavia. Sekä SABC että MNet lähettävät ohjelmaa Afrikan laajuisesti. === Urheilu === thumb\|"Bafana Bafana" Etelä-Afrikan suosituimmat urheilulajit ovat rugby, kriketti ja jalkapallo. Apartheidin aikana kaikki maan urheiluelämä oli täysin rotueroteltua, ja tämän vuoksi muun muassa maailmanluokan kriketinpelaaja Basil D’Oliveira joutui muuttamaan 1960-luvulla Englantiin, jonka maajoukkueessa hän loi uran. Vuonna 1968 Englannin maajoukkueen tullessa maaotteluun Etelä-Afrikkaan maan hallitus esti D’Oliveiran pääsyn maahan. Eteläafrikkalaisia maailmanmestareita löytyy muun muassa uinnista, yleisurheilusta, lainelautailusta ja nyrkkeilystä. Etelä- Afrikka on isännöinyt Formula 1 -kilpailuja kaikkiaan 20 kertaa vuosina 1967–1993. Kilpailu on kulkenut nimellä Etelä-Afrikan Grand Prix. Etelä- Afrikan viimeisen Formula 1 -kilpailun voitti Alain Prost. Etelä-Afrikan rugby union -maajoukkue eli Springboks voitti vuonna 1995 ensimmäiset Rugbyn maailmanmestaruuskilpailut ja vuonna 2007 se uusi kultansa Ranskassa järjestetyissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Uuden-Seelannin, Australian ja Etelä-Afrikan vuodesta 1996 pelaaman Tri Nations Cupin Springboks on voittanut vuosina 1998 ja 2004.Rugby Men: Tri Nations Cup Sports123.com Etelä-Afrikan kansallisen jalkapallon mestaruussarjan menestyneimpiä ja tunnetuimpia joukkueita on Sowetosta kotoisin olevat vuonna 1970 perustettu Kaizer Chiefs ja 1937 perustettu Orlando Pirates. Kansallinen jalkapallon mestaruussarja on sponsorirahalla mitattuna maailman seitsemänneksi suurin mestaruussarja. Paikallisen jalkapallokulttuurin erikoispiirre on vuvuzela: muovinen, noin metrin pituinen ja värikäs puhallinsoitin. Etelä-Afrikan jalkapallomaajoukkue eli Bafana Bafana () on apartheidin jälleen toiminut 1990-luvun alusta. Vuonna 1996 se voitti omalla maallaan pelatut Afrikan-mestaruuskilpailut ja osallistui maailmanmestaruuskilpailuihin vuosina 1998 sekä 2002. Molemmilla kerroilla se jäi 1. kierrokselle. Vuonna 2010 Etelä-Afrikka toimi maailmanmestaruuskilpailujen isäntäjoukkueena. Turnausta varten rakennettiin viisi uutta stadionia, joista kolme on ottelustadioneja ja kaksi harjoituskenttiä. Viidelle muille jo valmiina oleville stadionille tehtiin kunnostustöitä. === Ruoka === Eteläafrikkalainen keittiö ilmentää maan monikulttuurista taustaa. Hollantilaisten siirtolaisten maatilojen työvoimaksi tuomat malaijiorjat toivat maahan myös oman ruokaperinteensä samoin kuin uskonnollista vainoa Ranskasta paenneet hugenotit, jotka perustivat maahan ensimmäiset viinitilat jo 1600-luvulla. Myöhemmin 1800-luvun aikana erityisesti Natalin sokeriplantaaseille tuodut intialaiset rikastuttivat maan ruokakulttuuria omalla perinnöllään, kuten myös kullan perässä maahan muuttaneet britit ja saksalaiset. === Kansalliset vapaapäivät === Etelä- Afrikan lainsäädännön mukaan tapauksissa, jossa kansallinen vapaapäivä osuu sunnuntaille, sitä seuraava maanantai on yleinen vapaapäivä. Päivämäärä juhlapäivä Huomautuksia 1\. tammikuuta Uudenvuodenpäivä 21\. maaliskuuta Human Rights Day Sharpevillen verilöylyn vuosipäivä, Etelä-Afrikan ihmisoikeuskomission perustamisen vuosipäivä Liikkuva, perjantai Pitkäperjantai Liikkuva, maanantai Family Day, 2. pääsiäispäivä 27\. huhtikuuta Freedom day Etelä-Afrikan ensimmäisten vapaiden vaalien muistopäivä 1\. toukokuuta Workers Day 16\. kesäkuuta Youth Day Aikaisemmin "Soweto day", Soweton mellakoiden muistopäivä 9\. elokuuta National Women's Day Vuoden 1956 passilakeja vastustaneiden suurmielenosoitusten muistopäivä 24\. syyskuuta Heritage Day Kansallisten perinteiden päivä 16\. joulukuuta Day of Reconciliation Blood Riverin taistelun vuosipäivä. Apartheidin aika "Valan päivä", nykyisin kansallisen yhteinäisyyden ja sovinnon päivä. 25\. joulukuuta Joulupäivä 26\. joulukuuta Day of Goodwill, 2. joulupäivä == Katso myös == * Ilmastonmuutos Etelä-Afrikassa * Luettelo Etelä-Afrikan kaupungeista == Lähteet == * ===Viitteet=== == Aiheesta muualla == Hallitus * South Africa Government Online virallinen hallituksen sivusto * Department of Foreign Affairs ulkoministeriön sivusto * Parliament of South Africa parlamentin sivusto * Statistics South Africa tilastokeskuksen sivusto * South Africa Department of Trade and Industry kauppa- ja teollisuusministeriön sivusto * South African Police Services Etelä-Afrikan poliisivoimat * Department of Home Affairs sisäasiainministeriön sivusto * Etelä-Afrikan suurlähetystö Suomessa * safrica.info Tiedotusvälineet * SABC * Financial Mail * IOL Matkailu * Etelä- Afrikan kansallispuistot * Explore South Africa * Warthog Tours Muut * Suomi- Etelä-Afrikka-seura ry * Suomen suurlähetystö Etelä-Afrikassa * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:43 Afrikka Luokka:BRICS	Etelä-Afrikka
220	Etelä-Amerikka on maanosa läntisellä pallonpuoliskolla Tyynenmeren ja Atlantin välissä. Se on Amerikan mantereen eteläosa. Etelä-Amerikan pinta-ala on noin 17 840 000 neliökilometriä, joka on 3,5 prosenttia Maan koko pinta-alasta, eli Etelä-Amerikka on näin ollen neljänneksi suurin maanosa. Rantaviivaa Etelä- Amerikalla on noin 32 000 kilometriä. == Maantiede == Etelä-Amerikasta syntyi maayhteys Pohjois-Amerikan mantereelle geologisesti äskettäin kolme miljoonaa vuotta sitten, kun Panaman kannas muodostui.Geographica: Etelä-Amerikka: Pinnanmuodot ja vesistöt, s. 434. Andien vuorijono kulkee pitkin mantereen länsireunaa. Vuoristo on syntynyt Tyynenmeren ja Etelä-Amerikan laattojen törmäyskohtaan. Vuoriston alueella on tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä. Vuoristoketju on kapea mantereen pohjoisosassa, ja keskeltä se laajentuu kohti keskellä Etelä-Amerikkaa sijaitsevaa noin 4 000 metriä korkeaa ylänköä. Ylängöllä sijaitsee muun muassa mantereen suurin järvi Titicaca. Etelämpänä Andit kapenevat jälleen. Andien eteläosa muodostaa suuren osan Chilen ja Argentiinan välisestä rajasta ja siellä sijaitsee myös maanosan korkein vuori Aconcagua, joka on maailman korkein vuori Aasian ulkopuolella. Andien itäpuolella Amazonin valuma-alueella on enimmäkseen trooppista sademetsää. Pohjoisessa Amazonin jokialue rajoittuu Guyanan ylänköön ja etelässä Brasilian ylänköihin ja Mato Grosson ylätasankoon. Mantereella on myös kuivempia alueita, kuten Patagonian tasanko ja Atacaman autiomaa. Maailman korkein vesiputous, 979 metriä korkea Angelin putous, sijaitsee Venezuelassa. === Ilmasto ja kasvillisuus === Etelä-Amerikan ilmastolliset erot ovat suuret; manner ulottuu subpolaariselta alueelta tropiikkiin. Mantereen pohjoisosat kuuluvat pääasiassa trooppiseen vyöhykkeeseen ja eteläosa puolestaan kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen.Geographica: Etelä-Amerikka: Ilmasto ja kasvillisuus, s. 434. Pohjoisosan valtioissa, Venezuelassa, Guyanassa ja Brasiliassa laajat metsäalueet ovat tyypillisiä, johtuen maiden sijoittumisesta kostealle trooppiselle vyöhykkeelle, jossa esimerkiksi maailman suurin sademetsä Amazonin sademetsä sijaitsee. Nykyään laajoja alueita metsää on otettu maanviljelyn ja karjatilojen käyttöön. Koska sateiset ja kuivat kaudet vaihtelevat Etelä-Amerikan pohjoisosissa, ovat lehtipuut siellä yleisiä. Vähäsateisilla alueilla taas piikkipensaikot ja pensaat ovat tyypillistä kasvillisuutta. Eteläisen Etelä-Amerikan lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla on laajoja harvakseen puita kasvavia ruohostomaita. Argentiinan pampa on hyvä esimerkki tällaisesta alueesta. Maanosan länsiosa on hyvin kuivaa aluetta, ja siellä sijaitsevassa Atacaman autiomaassa kasvillisuus on harvaa. Etelä-Chilessä on lauhkean vyöhykkeen sademetsää. Andien keskiosissa sade keskittyy metsiä kasvaville itärinteille. Vuoriston länsirinteiden kasvillisuus muodostuu pääasiassa piikkipensaista, mikä johtuu alueen kuivuudesta. === Eläimistö === Mantereen eläimistö on runsas. Etelä-Amerikassa elää muun muassa leguaaneja, laamoja ja vyötiäisiä. Lajeista jättiläisvyötiäinen ja jättiläismuurahaiskarhu ovat uhanalaisia. Ecuadorille kuuluvilla Galápagossaarilla elää monia kotoperäisiä eli vain siellä eläviä eläimiä, kuten esimerkiksi merileguaaneja ja jättiläiskilpikonnia. Lisäksi mantereen länsirannikolla virtaavan kylmän Perunvirran vuoksi lauhkean vyöhykkeen merivesissä on runsas eliökanta. === Kuvia === Tiedosto:Angel falls in Venezuela 001.JPG\|Angelin putoukset, maailman korkein vesiputous. Tiedosto:Aconcagua 13.JPG\|Etelä-Amerikan korkein vuori Aconcagua. Tiedosto:Atacama1.jpg\|Atacaman aavikkoa Chilessä. Tiedosto:Iguanamarina.jpg\|Merileguaaneja Galápagossaarilla. Tiedosto:Cuernos del Paine from Lake Pehoé.jpg\|Torres del Painen kansallispuistoa Chilen eteläosassa. == Maat ja alueet == Maa tai alue Pinta-ala (km²) Asukasluku (arvio 7/2005) Väestötiheys (as./km²) Pääkaupunki Valtiomuoto Viralliset kielet Valuutta Argentiinan tasavalta 2 766 890 39 000 000 14,0 Buenos Aires tasavalta espanja Argentiinan peso Bolivian monikansainen valtio 1 098 580 8 300 463 8,0 La Paz, Sucre tasavalta espanja, aimara, guarani, ketšua Bolivian boliviano Brasilian liittotasavalta 8 511 965 188 078 000 22,2 Brasília liittovaltio portugali Brasilian real Chilen tasavalta 756 950 16 800 000 20,0 Santiago tasavalta espanja Chilen peso Ecuadorin tasavalta 283 560 13 547 510 47,8 Quito tasavalta espanja Yhdysvaltain dollari Guyanan tasavalta 214 970 765 283 3,6 Georgetown tasavalta englanti Guyanan dollari Kolumbian tasavalta 1 141 748 44 531 434 37,0 Bogotá tasavalta espanja Kolumbian peso Paraguayn tasavalta 406 750 6 347 884 15,0 Asunción tasavalta espanja, guarani Paraguayn guaraní Perun tasavalta 1 285 220 26 152 265 21,7 Lima tasavalta espanja Perun sol Surinamen tasavalta 163 270 439 117 3,0 Paramaribo tasavalta hollanti Surinamen dollari Uruguayn itäinen tasavalta 175 016 3 415 920 19,4 Montevideo tasavalta espanja Uruguayn peso Venezuelan bolivariaaninen tasavalta 916 445 25 730 435 27,0 Caracas tasavalta espanja Venezuelan bolívar === Itsehallintoalueet === Maa tai alue Pinta-ala (km²) Väkiluku Väestötiheys (as/km²) Hallintokeskus Emämaa Viralliset kielet Valuutta Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret 3 903 2–200 – Grytviken englanti Falklandin punta 12 173 2 967 0,24 Port Stanley englanti Falklandin punta Ranskan Guayana 83 534 202 000 2,4 Cayenne ranska Euro == Historia == === Varhainen historia === Ei ole varmaa tietoa siitä, milloin nykyihminen saapui Etelä-Amerikkaan. Se tiedetään, että monet eläimet kuolivat Etelä-Amerikassakin sukupuuttoon jääkauden lopun aikoihin. Etelä-Amerikka asutettiin ainakin pääosin Pohjois- Amerikasta. Monien mukaan nykyihminen olisi saapunut viimeistään 13 000 vuotta sitten Etelä-Amerikan eteläkärkeen kuljettaen mukanaan piikivisiä niin sanottuja kalanpyrstökärkiä. On kuitenkin myös väitetty, että Etelä-Amerikassa olisi ollut ihmisiä huomattavasti aiemmin, jo noin 30 000–20 000 vuotta sitten. Noin 12 000 vuotta sitten kylmien vuoristoniittyjen asukkaat Perussa metsästivät sekä pitivät vikunjaa kotieläimenään ja viljelivät kasveja. Eteläisessä Chilessa, Tulimaan Cueva Fellissä oli 11 000 vuotta sitten asutusta. 10 000 vuotta sitten nykyisen Bolivian alueella, Andien vuoriston rinteillä kasvatettiin perunaa. Chilipaprikoita ja papuja kasvatettiin 8 500 vuotta sitten Andien keskiosassa.Geographica: 5 miljoonaa – 7000 vuotta sitten: Etelä-Amerikka, s. 88. === Kulttuurit kehittyvät === Varhainen puutarhaviljely saattoi alkaa Perussa ehkä jo 8500 eaa. Etelä-Amerikan vaeltelevien heimojen ja ryhmien asutus alkoi kiinteytyä joskus 5000–4000 eaa. paikoilleen pysyviin kyliin, mikä näkyy muun muassa Nanchocissa kalastukseen liittyen. Samoihin aikoihin Amazonin altaassa oli keksitty saviastioiden tekotaito 5000–4000 eaa. Taperinhassa Santarémin lähellä. Saviastiat levisivät aikaa myöten sieltä Ecuadoriin ja Kolumbiaan. Maissia alettiin viljellä ehkä noin 6000–4000 eaa. jossain pohjoisessa Etelä-Amerikassa, mutta se ei ollut aluksi merkittävin ravinnon lähde. Etelä-Amerikan sivistyksen kehitys eteni kovinta vauhtia Keski-Andeilla Perun seuduilla. Kiinteät kylät alkoivat siellä kasvaa maanviljelyn tuottamien satojen voimalla viimeistään vuosituhannella 4000–3000 eaa., jolloin laama ja alpakka kesytettiin ja puuvillaa alettiin viljellä. Vuosisatojen myötä voimistuvia päällikkökuntia syntyi Keski- ja Pohjois-Andeille. Noin 3500–2600 eaa. alkaen alettiin Pohjois-Perun rannikolle ja sisämaahankin rakentaa monumentteja, joissa oli tasannemaisia korokkeita, jotka liittyivät uhritemppeleihin. Näistä tunnetuimpia on Caral Supéjoen laaksossa. Noin 1800 eaa. saviastioiden tekotaito saapui vihdoinkin Peruun, jossa rannikon asutuskeskukset olivat kasvaneet valtaviksi varsinkin Pohjois- Perun Casmajoen laaksossa, missä oli Sechin Alton keskus. Näihin keskuksiin liittyi laajoja, säännöllisiä, tavallisesti pohjakaavaltaan U:n muotoisia temppeleitä, joissa oli erikalisia kiviveistoksia. Keskukset sotivat keskenään ja uhrauttivat ihmisiä seremonioissaan. Sechin alton temppelin ala oli 200 hehtaaria ja pituus 1,4 kilometriä. Suurin kumpu oli 44 metriä korkea, ja sen pohjan mitat olivat 300 × 250 metriä. Noin 900–700 eaa. monet rannikon kaupunkivaltiot luhistuivat luultavasti kuivuuteen, ja ylängön Chavínin kulttuurin vaikutus levisi laajalle ehkä kaupan, ehkä valloitussotien kautta. Chavínin luhistuttua syntyi monia paikalliskulttuureja, noin 0–800 jaa. vallinnut Moche, joka oli varmuudella valtio. Pian sen luhistumisen jälkeen noin 600–1000 jaa. ylängöllä kukoisti kaksi suurta keskusta, Tiwanaku ja Wari, jotka saattoivat olla keskenään liittolaisia tai kilpailijoita. Tätä ei tiedetä, koska kirjoitettuja lähteitä ei ole säilynyt. Nämä molemmat rakensivat suuria kivimonumentteja Andeille, ja niiden pääkaupungeissa saattoi olla jopa 70 000 asukasta kummassakin. Näiden valtioiden romahdus synnytti valtatyhjiön, johon syntyi valtioita, muun muassa Lambayeque ja Chimor, joka laajeni rannikolla 1300- ja 1400-luvuilla ennen inkavalloitusta. Inkojen historia alkoi joskus noin 1200 eaa. Heidän alueensa oli vielä vuonna 1438 melko pieni ja käsitti lähinnä Cuzcon lähistön. Valloittajakuninkaat Pachachuti, Túpac Inca Yupanqui ja Huayna Capac tekivät inkavaltioista suuren. Inkavaltio romahti Francisco Pizarron tekemään espanjalaisvalloituksen 1530-luvulla sen jälkeen, kun siellä oli käyty tuhoisa veljessota kuninkuudesta Atahualpan ja Huáscarin välillä. Muualla Etelä-Amerikassa kuin Keski-Andeilla oli vaihtelevia kulttuureja, joista jotkut olivat edenneet heimoliittojen asteille yhteiskunnan kehityksessä. Kehittyneitä maanviljelyllä eläviä päällikkökuntia oli muun muassa Kolumbiassa, Venezuelassa ja Amazonin altaassa sekä Itä-Boliviassa. Sitä vastoin kehittymätön metsästyskulttuuri vallitsi Etelä-Amerikan eteläkärjessä Tulimaassa. === Eurooppalaiset saapuvat === Italialainen Amerigo Vespucci purjehti vuonna 1499 Espanjasta Etelä- Amerikkaan. Pedro Alvarez Cabral julisti Brasilian Portugalin alusmaaksi saavuttuaan sinne vuonna 1500. Paikalliset intiaanit surmasivat Juan Diaz de Solisin vuonna 1516 hänen saavuttua ensimmäisenä eurooppalaisena nykyisen Argentiinan alueelle. Vuonna 1521 espanjalaiset perustivat mantereen pohjoisrannikolle siirtokunnan, josta on kehittynyt nykyinen Venezuelan valtio.Geographica 2003, s. 92. Vuonna 1525 inkavaltio joutui sisällissotaan. Espanjalaisten hopealöydöt Keski-Andeilta vuonna 1545 aiheuttivat ryntäyksen seudulle. Vuonna 1567 lavantautiin kuoli noin kaksi miljoonaa intiaania. Espanjalaiset perustivat vuonna 1580 Buenos Airesin siirtokunnan nykyisen Argentiinan alueelle. Vuonna 1616 alankomaalainen Willem Schouten purjehti Kap Hornin ohi.Geographica: 1400–1699: Etelä-Amerikka, s. 93. === Orjuutta ja kapinaa === Vuonna 1630 Brasilian sokeriplantaaseille alettiin tuoda suuria määriä orjia Afrikasta. Perussa vuonna 1780 Túpac Amaru II nostatti espanjalaisia vastaan intiaanikapinan. Kapina kuitenkin epäonnistui. Vuonna 1790 sekä orjia että alkuperäisväestöä käytettiin työvoimana plantaaseilla Brasiliassa. Mustien orjuus loppui maassa vuonna 1888.Geographica: 1700–1899: Etelä-Amerikka, s. 94. === Mantereen valtiot itsenäistyvät === Argentiina itsenäistyi vuonna 1816 ja Brasilia vuonna 1822. Espanja menetti siirtomaansa Etelä-Amerikan itsenäisyyssodissa. Vuonna 1870 Amazonin alueella alkoi voimakas kumintuotanto. Se veti puoleensa siirtolaisia sekä Euroopasta että itärannikolta. Vuosina 1879–1883 käydyn salpietarisodan seurauksena Bolivia menetti yhteyden mereen, kun se joutui luovuttamaan Atacaman autiomaan Chilelle.Geographica: 1400–1699: Etelä-Amerikka, s. 95. === 1900-luku === Vuosisadan alussa ensimmäinen maailmansota vähensi huomattavasti mantereen valtioiden kauppaa, mutta eräiden maiden vienti puolestaan kääntyi kasvuun. Kaupungistuminen ja väestönkasvu kiihtyivät 1930-luvulla varsinkin Uruguayssa ja Argentiinassa. Syy tähän oli siirtolaisuus.Geographica: 1900–2000: Etelä- Amerikka, s. 96. Toisessa maailmansodassa Brasilia oli liittoutuneiden puolella. Chilen Santiago de Chilen kaupungissa tapahtui 5 000 ihmisen hengen vaatinut maanjäristys vuonna 1960. Poliittisesti 1900-luvun jälkipuoli oli Etelä-Amerikassa rauhatonta. Useissa maissa toimi marxilaisia sissijärjestöjä. 1960- ja 1970-luvuilla muun muassa Brasiliassa, Chilessä ja Argentiinassa nousivat valtaan sotilasdiktatuurit.Geographica: 1900–2000: Etelä-Amerikka, s. 97. Sotilasdiktatuureista siirryttiin demokratiaan 1980-luvun kuluessa, jonka jälkeen suurin osa Etelä-Amerikan valtioista on ollut demokraattisia. Vuonna 1982 käytiin Falklandin sota Argentiinan ja Ison-Britannian välillä. Vuonna 1992 Rio de Janeirossa, Brasiliassa pidettiin YK:n ympäristökokous. == Väestö == Mantereella asui vuonna 2005 noin 371 000 000 ihmistä. Etelä-Amerikan selvästi suurin valtio sekä väestöltään että pinta-alaltaan on Brasilia, jossa on yli 180 miljoonaa asukasta. Muita runsasväkisiä valtioita ovat noin 40 miljoonan asukkaan Kolumbia ja Argentiina sekä yli 20 miljoonan asukkaan Venezuela ja Peru.Geographica: Etelä-Amerikka: Väestö, s. 434. Aasiasta muinaista Beringinsalmen maakannasta pitkin Etelä-Amerikkaan tulleet intiaanit ovat mantereen alkuperäisasukkaita. 1600-luvulta Etelä-Amerikkaan muutti paljon uudisasukkaita Espanjasta ja Portugalista tuoden mukanaan maatalouden työvoimaksi afrikkalaisia. Euroopasta 1900-luvulla saapuneet siirtolaiset muodostivat muuttajien enemmistön. Myös Aasiasta tuli muuttajia. Argentiinassa italialaisten jälkeläiset ovat merkittävä ryhmä. Perussa ja Brasiliassa puolestaan japanilaiset ovat paikallisesti merkittäviä ryhmiä. === Etniset ryhmät === Afrikkalaiset Alankomaalaiset Arabit Kiinalaiset Saksalaiset Italialaiset Japanilaiset Korealaiset Liettualaiset Puolalaiset Kroaatit Portugalilaiset Espanjalaiset === Alkuperäiskansat === Alacalufe Atacameños Aimarat Awá Banawá Caiapos Chibcha Cocama Diaguita Chayahuita Enxet Gê Guaranit Jivaroan Juris Mapuchet Matsés Mestitsit Pehuenche Quechuas Shipibo Xucuru Urarina Yagua Zaparos == Talous == Etelä-Amerikan talous on heterogeeninen ja vaihteleva. Alueen varakkaimmat valtiot ovat Argentiina, Chile, Uruguay ja Brasilia. Näillä alueilla sekä muissakin valtioissa on kehittynyttä teollisuustuotantoa, mutta suuri osa Etelä-Amerikasta elää edelleen alkutuotannosta. Myös erot eri valtioiden sisällä ovat merkittävät: esimerkiksi Brasilia jakautuu köyhään pohjoisosaan ja vauraampaan eteläosaan. Etelä-Amerikan köyhin valtio on Bolivia. Suuret varallisuuserot ovatkin luonteenomaisia Etelä-Amerikalle. Etelä-Amerikan talous alkoi monipuolistua 1930-luvulla, jonka jälkeen alueella on koettu nousukausia ja kriisejä. 1970-luvulta lähtien monissa alueen maissa liberalisoitiin voimakkaasti markkinoita. Viime vuosina kehitys on kuitenkin kulkenut toiseen suuntaan ja esimerkiksi Venezuelassa on kansallistettu useita yrityksiä. Vuonna 1998 talouskriisi ravisteli alueen maita, ja Argentiinan talous romahti vuodenvaihteessa 2001–2002. 2000-luvulla alueen maat kuitenkin kokivat nopeaa taloudellista kasvua: esimerkiksi Venezuelassa ja Argentiinassa talous kasvoi vuonna 2007 kahdeksan prosenttia. Etelä-Amerikassa toimii erilaisia kauppaliittoja, joista tärkeimmät ovat Mercosur, johon kuuluu suurin osa alueen maista sekä bolivaarinen vaihtoehto Latinalaiselle Amerikalle, ALBA, johon kuuluu Venezuela ja muita vasemmistojohtoisia valtioita. Lisäksi alueen valtiot ovat integroituneet Latinalaisen Amerikan yhdentymisliitto ALADIin (Asociación Latinoamericana de Integración). === Maatalous === Etelä- Amerikassa viljeltiin monia maataloustuotteita, esimerkiksi avokadoja ja maissia jo ennen eurooppalaisten saapumista mantereelle. Myös kautsua eli raakakumia tuottavia kasveja kasvoi alueella. Etelä-Amerikan jouduttua siirtomaavallan alle, maataloutta lisättiin voimakkaasti tuomalla alueelle uusia lajeja, kuten vehnää, kahvia, banaania, riisiä ja sokeriruokoa.Geographica: Etelä-Amerikka: Maatalous, s. 434. Mantereen pohjoisosissa tuotetaan nykyään banaaneja, mangoja, sokeria ja kumia, kun taas etelän lauhkealla vyöhykkeellä kasvatetaan hedelmiä ja vehnää. Brasiliassa sokeriruokoa käytetään myös biopolttoaineiden valmistamiseen. Myös soija on merkittävä vientituote. Brasilia on lisäksi maailman suurin kahvintuottaja. Karjankasvatuksen perusta Etelä-Amerikassa on siirtolaisten tuomat kotieläinlajit. Lampaiden kasvatusta lauhkean vyöhykkeen ruohostomailla lukuun ottamatta, karjankasvatus on jakautunut eri ilmastovyöhykkeille. Karjankasvatus ja lihan vienti ovat tärkeitä elinkeinoja etenkin Argentiinassa, Paraguayssa, Uruguayssa ja Kolumbiassa. Mantereen alkuperäisiä eläinlajeja ovat muun muassa alpakka ja laama. Keinokastelu on tärkeää etenkin lännessä, Chilessä, Perussa ja Ecuadorissa. Mantereen metsiä hakataan puutavaran takia ja etenkin Amazonin alueen hakkuiden nopeudesta ja laajuudesta luonnonsuojelijat ovat huolissaan.Geographica: Etelä-Amerikka: Maatalous, s. 435. Myös Kolumbian huumausaineiden viljely on kansainvälinen huolenaihe. === Teollisuus === Mantereella on suuria mineraaliesiintymiä. Esimerkiksi Venezuelassa on öljyä ja Brasiliassa rautamalmia. Brasilian rautamalmista suurimman osan käyttää maa itse teräksen valmistukseen. Tästä huolimatta metallimalmeja riittää myös ulkomaille vietäväksi. 1950-luvun jälkeen teollistuminen on nopeasti lisääntynyt. Etelä-Amerikan vesivoimavaroista suurin osa on hyödynnetty lisääntyneen sähkönkulutuksen vuoksi. Tuotantoaloja mantereella ovat muun muassa kemian- ja metalliteollisuus sekä elintarvikkeiden jalostus. Myös kulutustavaroita ja kalliimpiakin tuotteita valmistetaan kotimarkkinoille sekä vientiin.Geographica: Etelä-Amerikka: Teollistuminen, s. 435. Yksi esimerkki alueen teollisuustuotannosta on brasilialainen lentokonevalmistaja Embraer. === Turismi ja liikenne === pienoiskuva\|Heikkotasoista Panamericana-valtatietä Ecuadorin Andeilla noin 2 500 metrin korkeudessa. Matkailu on yksi nopeimmin kasvavista talouden aloista Etelä-Amerikassa. Maanosassa on monia matkailijoita kiinnostavia kohteita, kuten Amazonin sademetsä ja Amazonjoki, Andien vuoristo, Galápagossaaret sekä Brasilian rannat. Maanosan suosituin matkailumaa on Brasilia, jonne suuntaa vuosittain viisi miljoonaa turistia. Maa on 41. suosituin matkakohde maailmassa. Etelä-Amerikan liikenneinfrastruktuuri on edelleen vajavainen, eikä hyviä liikenneyhteyksiä ole joka paikkaan. Maanosassa on noin 1 700 000 kilometriä valtateitä ja 100 000 kilometriä rautateitä, jotka ovat lisäksi keskittyneet rannikkoalueille. Vain kaksi rautatielinjaa on maanosan halkaisevia: Transandina, joka kulkee Buenos Airesista Argentiinassa Valparaísoon Chileen ja Brasilian Santosin ja Bolivian Santa Cruz de la Sierran välillä kulkeva yhteys. Lisäksi maanosan halki kulkee Panamericana-valtatie, jonka jotkin osat ovat edelleen huonossa kunnossa. Tihein rautatieverkko on La Platan alueella Argentiinan ja Uruguayn alueella, jossa on noin 45 000 kilometriä rautateitä ja lisäksi Kaakkois- Brasiliassa São Paulon, Rio de Janeiron ja Minas Geraisin osavaltioiden alueella. Lisäksi lentoliikenne ja suuret joet ovat merkittäviä liikenneväyliä. == Kulttuuri == === Kielet === Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaat, intiaanit, puhuivat monia eri kieliä. Nykyään intiaanikielien puhujat ovat harvassa, vaikkakin yleisesti käytetään esimerkiksi Paraguayssa guaranin kieltä ja Boliviassa ja Perussa ketšuan ja aimaran kieliä.Geographica: Etelä-Amerikka: Kielet, s. 435. Etelä-Amerikan puhutuin kieli on portugali, jota puhuu äidinkielenään yli 50 prosenttia mantereen väestöstä. Mantereen virallisia kieliä ovat espanja suurimmassa osassa Etelä-Amerikan maita, portugali Brasiliassa, hollanti Surinamessa, englanti Guyanassa sekä ranska Ranskan Guayanassa. Myös alkuperäiskansojen kielillä on monissa maissa virallinen asema. Surinamessa ja Guyanassa hindi, kuten myös muutkin Intian ja Kaakkois-Aasian kielet ovat merkittäviä. === Uskonnot === Suurin osa Etelä-Amerikan asukkaista on katolilaisia. Ainoastaan Surinamessa ja Guyanassa katolisuus ei ole valtauskonto. Surinamessa hindulaisuus on maan suurin uskonto. Guyanassa taas protestantismi on vallalla oleva uskonto, ja Surinamen tavoin katolisuus on vasta kolmanneksi yleisin. === Yliopistot === Etelä-Amerikan vanhin yliopisto on vuonna 1551 perustettu La Universidad Nacional Mayor de San Marcos. Yliopisto sijaitsee Perun pääkaupungissa Limassa. Suurin yliopisto taas on Buenos Airesissa Argentiinassa sijaitseva Universidad de Buenos Aires. == Sodat ja rajakiistat == Mantereella ei ole ollut merkittäviä sotia tai rajakiistoja 2000-luvulla. Alueen maiden välillä oli 1900-luvulla muutamia pieniä konflikteja. Monissa maissa, kuten Perussa, Uruguayssa ja Kolumbiassa, on kuitenkin ollut sisäisiä kiistoja hallituksien ja sissiliikkeiden välillä.Geographica: Etelä-Amerikka: Rajakiistat ja sodat, s. 435. Argentiina hyökkäsi vuonna 1982 Britannian hallinnoimille Falklandinsaarille. Brittien vastaiskussa kuoli yli tuhat ihmistä. Saarten hallinto palautui Britannialle sodan päätyttyä. == Katso myös == * ABC-valtiot * Etelä-Amerikan intiaanikulttuurit * Pohjois-Amerikka * Väli-Amerikka == Lähteet == * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Etelä-Amerikka
221	Egypti (, egyptinarabiaksi , ) eli Egyptin arabitasavalta (, Egyptin virallinen nimi oli vuosina 1958–1971 Yhdistynyt arabitasavalta) on Pohjois- Afrikassa sijaitseva valtio. Sen naapurimaita ovat Israel ja Palestiina koillisessa, Libya lännessä ja Sudan etelässä. Pohjoisessa Egypti rajautuu Välimereen ja idässä Punaiseenmereen. Egyptin pinta-ala on noin 1 001 450 neliökilometriä. Egypti on asukasluvultaan maailman neljänneksitoista suurin valtio ja suurin arabimaa. Enemmistö maan sadasta miljoonasta asukkaasta elää Niilin rannoilla, jonne on keskittynyt Egyptin viljelykelpoinen maa. Suuri osa Egyptiä on Saharan autiomaata ja harvaan asuttua. Noin puolet maan asukkaista asuu kaupungeissa, esimerkiksi Kairossa ja Aleksandriassa. Egypti on tunnettu muinaisesta korkeakulttuuristaan ja maailman tärkeimpiin ja vanhimpiin lukeutuvista muinaiskohteistaan, kuten Gizan pyramidista, Karnakin temppelistä, Kuninkaiden laaksosta ja Gizan sfinksistä. Egyptiä pidetään yhtenä arabimaailman ja Lähi-idän tärkeimmistä kulttuurin ja politiikan keskuksista. Maa oli pitkään autoritaarinen, presidenttijohtoinen tasavaltaEgypti - viralliset tiedot Star Light Tours, kunnes valta helmikuun 2011 kansannousun jälkeen siirtyi armeijalle. Tammikuun 2012 parlamenttivaaleissa valtaan nousivat islamistit. Egyptin presidenttinä on vuodesta 2014 lähtien toiminut kenraali Abdel Fattah al-Sisi ja islamistit on ajettu maan alle. == Nimi == Egyptin virallinen arabiankielinen nimi on seemiläistä alkuperää. Hepreaksi sana on Mitzráyim (מִצְרַיִם), joka tarkoittaa ”kahta salmea” ja mahdollisesti ”valtiota” tai ”maata”.Ancient Hebrew merkitsee myös arabiassa maata tai valtiota. Egyptin muinainen nimi kemet eli ”musta maa” tulee Niilin tulvien tuomasta hedelmällisestä mustasta maasta erotuksena autiomaan ”punaisesta maasta” (deshret). Nimi muuttui myöhemmin muotoon keme koptin kielessä. Suomalainen nimi ”Egypti” on tullut latinan sanasta Aegyptus, joka on lainattu kreikan sanasta Aigyptos (). Sana voi olla peräisin muinaisen egyptin kielen fraasista Hut-ka-Ptah (), joka tarkoittaa ”Ptahin Kan (sielun osan) kotia”, Ptah-jumalan temppelin nimeä Memfisissä.The Origin of the word Egypt, by Nermin Sami and Jimmy Dunn. == Historia == === Muinainen Egypti === Niilin vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus sekä aavikoiden aiheuttama eristyneisyys vaikuttivat suotuisasti maailman suurimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen. Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti noin 3200 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuningas Narmer, joka todennäköisesti on sama kuin myöhempien historioitsijoiden mainitsema Menes.Ancient Egypt Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Sen jälkeen sarja dynastioita hallitsi maata seuraavan kolmen vuosituhannen ajan. Muinaisen Egyptin hallitsijoita nimitetään faaraoiksi. Välillä valtakunta hajosi muutamia kertoja, mutta yhdistyi jälleen, ja sen vuoksi muinaisen Egyptin historia jaetaan vanhan, keskimmäisen, uuden ja myöhäisen valtakunnan aikakausiin ja niitä erottaviin välikausiin.The Old Kingdom, Middle Kingdom, and Second Intermediate Period, 2686 to 1552 B.C. Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. === Persialainen, kreikkalainen ja roomalainen aika (525 eaa. – 640 jaa.) === Vuonna 525 eaa. Egyptin viimeinen kotimainen, 26. dynastia menetti valtansa, kun Persian kuningas Kambyses II valloitti maan. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisenmeren toisiinsa. Egypti oli eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Persian alaisuudessa, kunnes Makedonian Aleksanteri Suuri valloitti maan 332 eaa. Hänen jälkeensä maata hallitsi makedonialaissyntyinen Ptolemaiosten hallitsijasuku, kunnes roomalaiset valloittivat maan vuonna 30 eaa. Rooman valtakunnan jakauduttua kahtia maa joutui Itä-Roomalle eli Bysantille. Samoihin aikoihin kristinusko tuli maassa vallitsevaksi uskonnoksi noin kolmen vuosisadan ajaksi.Egypt under Rome and Byzantium, 30 B.C.-A.D. 640 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. === Arabivalloitus ja islamilaiset kalifaatit ja sulttaanikunnat === Arabit valtasivat Egyptin vuoteen 640 mennessä, minkä jälkeen Egypti kuului ensin Damaskoksesta käsin hallittuun umaijadien valtakuntaan ja vuoden 750 jälkeen Bagdadista käsin hallittuun abbasidien valtakuntaan. Egyptiläisten kieli vaihtui arabiaksi ja heidän uskontonsa 800-luvulle tultaessa islamiksi. Kalifaatin nimittämät muslimihallitsijat hallitsivat Egyptin aluetta seuraavat kuusi vuosisataa. Vuosina 910–1171 Egypti kuului fatimidien kalifaattiin, joka oli šiiamuslimien dynastia, joka hallitsi suurta osaa Pohjois-Afrikasta vuodesta viime vaiheessa Kairosta käsin. Sen jälkeen Egypti kuului Salah al-Dinin (Saladin) valtakuntaan ja sitten aijubidien valtakuntaan. Mamelukkien sotilasluokka otti vallan käsiinsä vuonna 1260 ja hallitsi Egyptiä autonomisena valtiona vielä senkin jälkeen, kun maa vuonna 1517 joutui Osmanien valtakunnan alaisuuteen. Mamelukit puolustivat maataan, kun Napoleon vuonna 1798 hyökkäsi Egyptiin. Napoleon kuitenkin vetäytyi Egyptistä, koska britit uhkasivat hyökätä Horatio Nelsonin johdolla Välimerellä Ranskan laivastoa vastaan.The French Invasion and Occupation, 1798-1801 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Vuodesta 1867 lähtien Egyptiä hallitsivat osmanien alaisina varakuninkaina kediivit. Suezin kanavan valmistuttua vuonna 1869 Egyptistä tuli tärkeä maailman liikenteen solmukohta, mutta toisaalta maa velkaantui pahoin. Suojellakseen sijoituksiaan Yhdistynyt kuningaskunta otti Egyptin haltuunsa vuonna 1882, vaikka nimellinen valta säilyikin osmaneilla vuoteen 1914 asti.The Occupiers Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Vuonna 1914 maasta tehtiin virallisesti Britannian protektoraatin alainen Egyptin sulttaanikunta. === Itsenäisyys 1922 === Vuonna 1922 Egypti virallisesti itsenäistyi, mutta Britannialla oli maassa huomattava vaikutusvalta vielä sen jälkeen, koska sillä oli sotilastukikohtia Suezin kanavan varrella, jota se yhä piti hallinnassaan. Egyptin parlamentti laati vuonna 1923 uuden perustuslain suositun Sa'd Zaghlulin johdolla. Vuosina 1924–1936 maassa yritettiin muotoilla Egyptin hallintoa eurooppalaisen mallin mukaan. Britit kuitenkin pitivät tietyn määrän valtaa hallussaan, mikä johti hallituksen jatkuvaan epätasapainoon.The Rise and Decline of the Wafd, 1924-39 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Toiseen maailmansotaan Egypti osallistui liittoutuneiden puolella.Egypt During the War, 1939–45 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. === Tasavalta 1953 === Vuonna 1952 sotilasvallankaappaus pakotti kuningas Farukin, perustuslaillisen monarkin, eroamaan poikansa Ahmed Fuad II:n hyväksi. Lopulta Egyptin tasavalta julistettiin 18. kesäkuuta 1953, ja sen ensimmäisenä presidenttinä toimi kenraali Muhammad Nagib. Jouduttuaan syrjäytetyksi vuonna 1954 Nagib vietti kotiarestissa 16 vuotta aina seuraajansa Nasserin kuolemaan saakka, jonka jälkeen Nasserin seuraaja Anwar Sadat vapautti Nagibin. Tämän jälkeen hän oli pääasiassa poissa julkisuudesta kuolemaansa vuonna 1984 saakka, jolloin hänelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset. ==== Gamal Abdel Nasserin aika 1956–1970 ==== Vuoden 1952 vallankaappauksen pääarkkitehti Gamal Abdel Nasser pakotti presidentti Nagibin eroamaan vuonna 1954. Nasser oli pääministeri vuodesta 1954 ja myös presidentti vuodesta 1956. Noustuaan maan presidentiksi Nasser kansallisti Suezin kanavan, mikä johti vuoden 1956 Suezin kriisiin. Nasser nousi sodasta arabisankarina, ja nasserismi sai laajaa vaikutusvaltaa alueella, vaikka aiemmin arabinationalismiin usein välinpitämättömästi suhtautuneiden egyptiläisten keskuudessa se saikin aikaan monenlaisia reaktioita.Nasser and Arab Socialism Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Vuonna 1958 Nasser solmi Egyptin ja Syyrian välille liiton, joka tunnetaan Yhdistyneenä arabitasavaltana. Tämäkin yritys sai vastaansa ristiriitaisia reaktioita, ja unioni hajosi jo vuonna 1961. Egyptin virallisena nimenä oli kuitenkin Yhdistynyt arabitasavalta vielä sen jälkeenkin, vuoteen 1971 saakka, vaikka monet egyptiläiset eivät pitäneet valtionsa tuhansia vuosia käytössä olleen nimen yhtäkkisestä vaihtumisesta. Vuonna 1967 kuuden päivän sodan jälkeen Egypti menetti Siinain niemimaan Israelille. Nasserin ideologia oli arabisosialismi ja sen nimissä taloutta kansallistettiin Egyptissä, painotettiin arabimaiden yhtenäisyyttä ja liittouduttiin Neuvostoliiton kanssa. Nasser oli myös perustamassa sitoutumattomien maiden liikettä ja nousi keulakuvaksi arabimaiden taistelussa Israelia vastaan. Karismaattinen presidentti Gamal Abdel Nasser kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1970 johdettuaan Egyptiä 14 vuotta. Nasserin kuolema merkitsi myös arabisosialismin kuihtumista Egyptissä ja Neuvostoliiton vaikutusvallan ratkaisevaa heikentymistä arabimaailmassa sekä alkua Egyptin lähentymiselle länteen. ==== Anwar Sadatin aika 1970–1981 ==== Nasserin kuoleman jälkeen häntä seurasi varapresidentti Anwar Sadat. Sadat vaihtoi Egyptin puolta kylmässä sodassa Neuvostoliitolta Yhdysvalloille, karkottaen maasta neuvostoliittolaiset neuvonantajat vuonna 1972. Hän myös käynnisti taloudelliset Intifah- uudistukset murskaten samalla väkivaltaisesti sekä uskonnollisen että maallistuneen opposition.Political Developments, 1971–78 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Myös Egyptin nimi palautettiin viralliseen käyttöön.Timeline Egypt BBC News Vuonna 1973 Egypti aloitti yhdessä Syyrian kanssa yllätyshyökkäyksen Israelia vastaan käynnistäen jom kippur -sodan, joka sotilaallisen voiton puutteesta huolimatta oli suurelta osin poliittinen menestys. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto sekaantuivat tapahtumiin, ja Egyptin ja Israelin välille julistettiin tulitauko.October 1973 War Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Anwar Sadatin vierailu Israelissa vuonna 1977 oli alku prosessille, joka johti vuonna 1979 Egyptin ja Israelin välille solmittuun rauhansopimukseen. Sen mukaan Israel luovutti Siinain takaisin Egyptille. Erillisrauha sai arabimaissa aikaan kiistoja ja johti Egyptin karkotukseen Arabiliitosta (maa otettiin takaisin vuonna 1989). Maaliskuussa 1979 Washingtonissa allekirjoitettiin Israelin ja Egyptin välinen lopullinen rauhansopimus presidentti Sadatin ja Israelin pääministeri Menachem Beginin kesken. Rauhansopimus pohjautui edellisenä vuonna käytyihin Yhdysvaltojen presidentti Jimmy Carterin välittämiin neuvotteluihin Camp Davidissa Yhdysvalloissa ja näitä neuvotteluja seuranneeseen sopimukseen (Camp Davidin rauha). Egyptistä tuli rauhansopimuksen myötä ensimmäinen Israelin valtion olemassaolon tunnustanut arabimaa. Sadat ja Begin saivat rauhanneuvotteluistaan tunnustuksena Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1978. Ryhmä armeijan upseereita murhasi Sadatin lokakuussa 1981 Kairossa sotilasparaatissa, joka oli järjestetty vuoden 1973 Israelia vastaan käydyn sodan muistoksi. Erillisrauha Israelin kanssa oli suututtanut monia egyptiläisiä ja aiheuttanut Egyptissä myös väkivaltaisia mielenosoituksia. Presidentiksi nousi varapresidentti Hosni Mubarak, Neuvostoliiton sotilasakatemioissa koulutettu kenraali.The Aftermath of Camp David and the Assassination of Sadat, Husni Mubarak Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. ==== Mubarakin aika 1981–2011 ==== Mubarakin aikana valta keskittyi lähes kokonaan presidentille, joka hallitsi 24 vuoden ajan tultuaan valituksi yhden ehdokkaan vaaleissa viimeisiin vaaleihin saakka. Viimeiset presidentinvaalit, joissa Mubarak valittiin uudelleen eli viidennelle peräkkäiselle kaudelleen, pidettiin syyskuussa 2005. Helmikuussa 2005 Mubarak ilmoitti yllättäen televisiolähetyksessä määränneensä maan presidentinvaalijärjestelmän uudistettavaksi ja avasi näin tien uusille ehdokkaille seuraavissa vaaleissa. Mubarak sai äänistä 88,6 prosenttia, Ayman Nour 7,6 prosenttia, ja Noman Gomaa 2,9 prosenttia. Hallituksen puuttumisesta äänten väärentämisen ja huijauksen kautta vaalitulokseen esitettiin 2005 vaalien jälkeen arvostelua. Lisäksi vaalien aikana tulivat näkyville Mubarakin kannattajien väkivalta opposition mielenosoittajia kohtaan ja poliisin aiheuttamat julmuudet. Monet egyptiläiset olivatkin epäileviä vaalien roolia ja demokratisoitumisen onnistumista kohtaan. Vain hyvin pieni osa äänioikeutetuista kävi äänestämässä vuoden 2005 vaaleissa. Sanomalehdet arvostelivat presidenttiä yhä vapaammin, ja vuoden 2010 parlamenttivaalit, joissa islamistipuolueet kuten kielletty Muslimiveljeskunta saivat runsaasti paikkoja, osoittivat tilanteen olevan muuttumassa. Tunisian vallankumouksen jälkeen islamilaisen Pohjois-Afrikan arabikuohunta levisi myös Egyptiin tammikuussa 2011. Mielenosoituksia ruokkivat Egyptin vallanpitäjien itsevaltaiset otteet sekä korruptio kuin myös laaja työttömyys. Terveysministeriön mukaan mielenosoituksissa kuoli 365 ihmistä ja 5 000 loukkaantui. Mielenosoitukset johtivat ensin 31. tammikuuta uuden hallituksen muodostamiseen Ahmad Shafiqin johdolla ja sitten Hosni Mubarakin eroon virastaan 10. helmikuuta 2011 ja vallan siirtymiseen armeijalle. Mubarak oli Egyptin presidenttinä ennätyksellisen pitkään, yhtäjaksoisesti lähes 30 vuotta edeltäjänsä Sadatin murhasta lokakuussa 1981 eroonsa helmikuuhun 2011 saakka.2011 Egyptian Revolution: Timeline Egypt State Information Service. Viitattu 1.3.2012 ==== Mubarakin jälkeinen aika 2011–2012 ja Mohammed Mursin aika 2012–2013 ==== Mubarakin syrjäyttämisen jälkeen maata johtamaan nousi entisistä kenraaleista koostuva sotilasjuntta. Sitä johti entinen pitkäaikainen puolustusministeri Muhammad Hussein Tantawi. Myös Shafiqin hallitus joutui eroamaan ja 7. maaliskuuta muodostettiin uusi hallitus pääministeri Essam Sharafin johdolla. 7\. joulukuuta 2011 Tawanin valtuuttamana Kamal Ganzouri muodosti seuraavan hätätilahallituksenCabinet lineup Egypt State Information Service 7.12.2012 , jonka johdolla parlamenttivaalit saatiin menestyksellä päätökseen. Terveydeltään horjuva Mubarak tuotiin lähimpien miestensä kanssa oikeuteen elokuun 2011 alussa. Heitä syytetään miljoonakavalluksista ja yli 800 mielenosoittajan surmasta.Nujerrettu Mubarak marssitetaan oikeuden eteen tänään Helsingin Sanomat 3.8.2011 Tammikuussa 2012 loppuneissa kolmivaiheisissa parlamenttivaaleissa valtaan nousivat islamistit Muslimiveljeskunnan Vapaus- ja oikeuspuolueen ja äärikonservatiivisen Al-Nour- puolueen edustamina.Egypt's Islamist parties win elections to parliament BBC News 21.1.2012. Viitattu 26.2.2012 Presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestettiin 23.-24\. toukokuuta 2012.Egyptiläiset äänestävät Mubarakin seuraajasta toukokuussa YLE uutiset 1.3.2012 16.–17. kesäkuuta järjestettiin vaalien toinen kierros, jolla olivat vastakkain islamisti Muhammad Mursi ja kansannousun syrjäyttämän hallinnon aikainen pääministeri Ahmad Shafiq. Muslimiveljeskunta järjesti kansanäänestyksen uudesta perustuslaista joulukuussa 2012. Oppositio ja jotkin ihmisoikeusjärjestöt kyseenalaistivat äänestyksen rikkomusten vuoksi. Heinäkuun 3. päivänä 2013 armeija kaappasi vallan vaaleilla valitulta presidentti Mursilta. Muslimiveljeskunta jatkoi katumielenosoituksia ja vaati Mursin palauttamista valtaan. 14. heinäkuuta sotilashallituksen joukot ryhtyivät tyhjentämään aukioita mielenosoittajista. Arviolta satoja sai surmansa. Levottomuudet levisivät Kairosta muihinkin kaupunkeihin. Varapresidentti Mohamed ElBaradei erosi tehtävästään verenvuodatuksen takia. ==== Abdel Fattah al-Sisin aika 2014– ==== Toukokuussa 2014 järjestettiin presidentinvaali, jotka entinen sotilasjohtaja Abdel Fattah al-Sisi voitti ylivoimaisesti. Äänestysprosentti jäi alhaiseksi, sillä useat ryhmät boikotoivat vaaleja. Presidentti al-Sisi on ollut autoritaarinen ja kovaotteinen johtaja. Hän on murskannut islamistit ja lähentänyt Egyptin suhteita Saudi-Arabiaan sekä varmistanut Yhdysvaltojen sotilaallisen avun jatkumisen. Ihmisoikeuksien tila Egyptissä on herättänyt huolta, vaikka toisaalta iso osa kansasta tukee al-Sisiä ja pitää autoritaarista hallintoa yhteiskunnan vakauden ja tasapainon varmistajana. Kriitikkojen mielestä al- Sisin hallinto on vielä autoritaarisempi kuin Mubarakin hallinto. Presidentinvaaleissa 2018 al-Sisi valittiin murskaavalla äänimäärällä uudelleen presidentiksi. Vaaleissa ei kuitenkaan ollut ehdolla ketään todellista haastajaa al-Sisille. Keväällä 2019 egyptiläiset hyväksyivät kansanäänestyksessä parlamentin jo aiemmin hyväksymät perustuslain muutokset, jotka vahvistavat presidentin ja armeijan valtaa sekä mahdollistavat al-Sisin ehdokkuuden tulevissakin vaaleissa siten, että hän vaalit voittaessaan voisi toimia presidenttinä jopa vuoteen 2030 saakka. Kriitikkojen mukaan kansanäänestys ei toteutunut reilussa ja vapaassa ilmapiirissä. Kesäkuussa 2019 Egyptin entinen presidentti Muhammad Mursi kuoli sydänkohtaukseen Kairossa kesken oikeudenistunnon. Islamistista Muslimiveljeskuntaa edustanut Mursi oli Egyptin presidentti vuosina 2012–2013, jolloin armeija syrjäytti hänet. Mursi oli vangittuna syrjäyttämisestään lähtien. Egyptin ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti Mursi oli eristyksessä suuren osan vankeudestaan. Vuonna 2015 al-Sisi ilmoitti, että maa aikoo rakentaa uuden pääkaupungin Kairosta itään. Siirron ensimmäisen vaiheen arvioidaan maksavan 45 miljardia dollaria ja kestävän seitsemän vuotta. Syy uuden pääkaupungin rakentamiseen on Kairon väestöräjähdys: Kairon väkiluvun oletetaan kaksinkertaistuvan seuraavan 40 vuoden aikana. Suunnitelmissa on, että presidentin palatsi, parlamentti, ministeriöt ja Kairossa toimivat suurlähetystöt muuttaisivat uuteen pääkaupunkiin vuoteen 2022 mennessä. Egyptin asuntoministeri Mustafa Kamel Madbuli lupaili uuteen pääkaupunkiin muun muassa kansainvälistä lentokenttää, huvipuistoa ja sähköistettyä junaa.. Vuonna 2016 Madbuli vieraili Kazakstanissa kuullakseen kokemuksia Kazakstanin vastaavasta projektista, kun maan pääkaupunki siirrettiin Almatysta Astanaan. == Politiikka == === Sisäpolitiikka === Egypti on semipresidentiaalinen tasavalta. Siitä tuli tasavalta 18. kesäkuuta 1953. Perustuslakia vuodelta 1971 on uusittu 1980, 2005 ja 2007. Perustuslain mukaan Egyptissä on kaksikamarinen parlamentti. Ylimmällä neuvostossa (264-jäseninen Majlis al- Shura) on lähinnä neuvoa antava rooli, alahuoneessa (518-jäseninen Majlis al- Sha’b) on 64 paikan kiintiö naisille. Vuoden 2010 vaaleissa Mubarakin puolue NDP sai edelleen murskaenemmistön, mutta helmikuussa 2011 vallankumous hajotti parlamentin. Tammikuussa 2012 uudelleen järjestyneeseen parlamenttiin Vapaus- ja oikeuspuolue sai 47 % paikoista ja al Nour 24 %. Vallankumousta johtaneet liberaalit olivat huolestuneita islamistien selvästä voitosta, mutta Muslimiveljeskunta on ilmoittanut, ettei se pyri pakottamaan egyptiläisiä noudattamaan omia näkemyksiään.Egypt Elections 2012: Islamists Secure 75 Percent Of Parliament Huffington Post 6.2.2012. Viitattu 26.2.2012 Elokuussa 2014 tuomioistuin kielsi myös Muslimiveljeskunnan poliittisen siiven. Veljeskunta oli kielletty jo aiemmin armeijan otettua maassa vallan. Tämä tarkoitti, ettei Vapaus- ja oikeuspuolue enää voi osallistua vaaleihin. === Ulkopolitiikka === Arabiliiton vakituinen päämaja sijaitsee Kairossa. Liiton pääsihteeri on perinteisesti ollut egyptiläinen, ja toukokuusta 2011 alkaen virassa toimii Egyptin Nabil Elaraby, ja ennen häntä entinen ulkoministeri Amr Moussa.Egypt’s foreign minister to head Arab League France 24 17.5.2011 Arabiliitto sulki Egyptin lyhyeksi aikaa ulkopuolelleen protestoidakseen maan rauhansopimusta Israelin kanssa vuonna 1978, mutta Egypti palasi jäseneksi vuonna 1989.Timeline Arab league BBC News Egypti oli ensimmäinen arabimaa, joka solmi Israelin valtioon diplomaattisuhteet. Tämä tapahtui maiden allekirjoitettua Egyptin-Israelin rauhansopimuksen Camp Davidin neuvottelujen tuloksena vuonna 1978. Egyptillä on ollut merkittävä vaikutus muihin arabimaihin, ja se on toiminut usein välittäjänä näiden välisissä kiistoissa sekä Israelin–Palestiinan konfliktissa. Monet arabimaat luottavat yhä Egyptin rooliin jälkimmäisessä, vaikka sen vaikutus onkin ollut rajoitettua. Diplomaattiset suhteet naapurimaahan Sudaniin ovat olleet kireät kiistellyn Hala’ibin alueen vuoksi. Entinen Egyptin pääministeri Boutros Boutros-Ghali toimi Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1991–1996.Boutros Boutros-Ghali (Egypt) UN Biography Egyptiläinen Mohamed ElBaradei taas toimii IAEA:n johtajana ja sai yhdessä järjestön kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2005.Nobel laureate and former IAEA chief ElBaradei Reuters 2011 === Armeija === Egyptillä on Lähi-idän toiseksi suurimmat ja kenties Afrikan vahvimmat asevoimat. Egyptin asevoimilla on myös enemmän käytännön taistelukokemusta kuin monilla muilla alueen armeijoilla. Armeija on yhteensä noin 450 000 hengen vahvuinen. Asevelvollisuus on 18-vuotiaille egyptiläisille miehille pakollinen, mutta päätoimiset opiskelijat saavat lykkäystä 28. ikävuoteen asti. Palveluksen kesto on 12–36 kuukautta, ja sen jälkeen ollaan yhdeksän vuoden ajan reservissä valmiina kertausharjoituksiin.Egypt’s military: Key fact CNN World Egyptillä ja Yhdysvalloilla on runsaasti sotilaallista yhteistyötä, ja Egypti on osallistunut säännöllisesti sotaharjoituksiin Yhdysvaltojen ja maan muiden eurooppalaisten ja arabiliittolaisten kanssa. Egypti osallistuu myös säännöllisesti Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtäviin, viime aikoina Itä-Timoriin, Sierra Leoneen ja Liberiaan. === Vapauksien kehitys === Freedom Housen vuoden 2022 määritelmän mukaan Egypti ei ole vapaa maa. Presidentti Abdel Fattah al-Sisi, joka nousi valtaan ensimmäisen kerran vuoden 2013 vallankaappauksessa, on hallinnut Egyptiä yhä autoritaarisemalla tavalla. Merkittävä poliittinen vastustus on käytännössä olematonta, sillä erimielisyyden ilmaukset voivat johtaa rikossyytteisiin ja vankeuteen. Kansalaisvapauksia, mukaan lukien lehdistönvapaus ja kokoontumisvapaus, rajoitetaan tiukasti. Turvallisuusjoukot osallistuvat ihmisoikeusloukkauksiin ja laittomiin tappoihin rankaisematta. Naisten, LGBT+-ihmisten ja muiden ryhmien syrjintä ovat edelleen vakavia ongelmia, kuten myös korkea perheväkivalta. == Hallinnollinen jako == Egypti on jaettu 27 kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Kuvernööreillä on suurehko valta omien alueidensa kehittämiseen. # Matruh # Al-Iskandariyya # Al-Buhaira # Kafr al-Šaykh # Al-Daqahliyya # Dumjat # Bur Sa’id # Šamal Sina’ # Al-Gharbiyya # Al-Minufiyya # Al-Qalyubiyya # Al-Šarqiyya # Al-Isma’iliyya # Al-Giza # Al-Fayyum # Kairo # Al-Suwais # Janub Sina’ # Bani Suwaif # Al- Minufiyya # Al-Wadi al-Gadid # Asyut # Al-Bahr al-Ahmar # Suhaj # Qina # Luxor # Assuan == Maantiede == Egypti rajautuu lännessä Libyaan, etelässä Sudaniin ja koillisessa Israeliin sekä Gazan kaistaan. Egyptin tärkeä asema geopolitiikassa juontuu sen strategisesta sijainnista: kahdella mantereella sijaitsevana maana sillä on hallussaan Afrikan ja Aasian välinen Suezin kannas, jonka vuorostaan lävistää Välimeren Punaisenmeren kautta Intian valtamereen yhdistävä Suezin kanava.The Determinants of Foreign Policy Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Egyptin tärkeimpiä kaupunkeja ovat Aleksandria (yksi antiikin suurista kaupungeista), Assuan, Asyut, Kairo (maan nykyinen pääkaupunki), Al-Mahalla al-Kubra, Giza (tunnettu pyramideistaan), Hurghada, Luxor, Kom Ombo, Port Safaga, Port Said, Sharm el- Sheikh, Shubra-El-Khema, Suez, Zagazig ja Al-Minya. Maata halkoo etelästä pohjoiseen maailman pisin joki Niili, jonka molemmilla puolilla levittäytyy lähes asumaton aavikko. Egyptiin kuuluu osia Saharan ja Libyan aavikoista.Natural Regions Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. Tärkeitä keitaita ovat Bahariyan keidas, Dakhlehin keidas, Farafran keidas, Khargan keidas ja Siwan keidas.Western desert oasis Egypt Safari === Ilmasto === Egyptin ilmasto on maailman kuumimpia ja aurinkoisimpia. Aavikko peittää maan kokonaan lukuun ottamatta 80 kilometriä leveää kaistaletta Välimeren rannikolla, jossa sataa talvella. Sielläkin sademäärä jää 100–200 millimetriin vuodessa, mikä ei riitä maanviljelykselle. Muualla Kairon eteläpuolella sataa 20–50 millimetriä vuodessa, ja maan keski- ja eteläosissa voi paikoin olla useita sateettomia vuosia peräkkäin.Egypt Country Guide BBC weather Kuukausien keskilämpötilat vaihtelevat pohjoisrannikolla noin 14–30 °C välillä. Aavikolla saattaa olla kesällä 7 °C yöllä ja 40 °C päivällä, ja talvella 0 °C yöllä ja 18 °C päivällä. Etelästä Niilin suistoon puhaltava kuuma khamsin-tuuli voi nostaa keväällä aavikon lämpötilan 38 °C:n yli. Välimeri viilentää rannikkokaistaletta. Kairossakin saattaa joskus olla talvella pari astetta yöpakkasta. Siinain vuorilla ja pohjoisen kaupungeissa voi joinakin vuosina esiintyä lunta, ja kuuraa voi olla Keski-Egyptissä asti. === Luonto ja luonnonsuojelu === Egyptissä on useita erilaisia elinympäristöjä, niinpä sen eläimistöön kuuluu sekä aavikon että ruohikon, jokien ja merien lajeja. Harvinaisimpiin eläinlajeihin kuuluvat manaatit sekä jyrsijöitä syövät aavikon käärmeet.Egypt Wildlife Over Landing Africa Valtio on perustanut 1980-luvulta alkaen suojelualueita, joita on jo yli kaksikymmentä. Vanhin niistä on sukeltajien tuntema Ras Mohamedin luonnonsuojelualue Siinain niemimaan eteläkärjessä. Tuhannen kalalajin ja kahdensadan korallilajin lisäksi siellä tavataan mangrovepuita ja harvinaisia lintuja, kuten kalasääskiä. Pyhän Katariinan luonnonsuojelualue puolestaan kattaa Etelä-Siinain keskiosien rikkonaisia vuorimaisemia. Siellä elää monia matelijoita ja harvinaisia nisäkkäitä. Egyptin mannerosan suojelualueisiin kuuluvat Kivettyneen metsän suojelualue erikoisine dyyneineen sekä deltan itäosassa Ashtum el Gamilin luonnonsuojelualue, jossa on rehevää Välimeren kasvillisuutta ja monilajinen linnusto.Protected areas of Egypt Tour Egypt == Talous == Egyptin talous tukeutuu pääasiassa maatalouteen, matkailuun ja ulkomailla työskentelevien kotiin lähettämiin rahoihin.Egypt country profile BBC News Egyptiläisiä siirtotyöläisiä on ollut etenkin suurissa öljymaissa kuten Saudi-Arabiassa, Yhdistyneissä Arabiemiraateissa, Kuwaitissa ja Libyassa sekä Yhdysvalloissa. Vuonna 2010 Maailmanpankki arvioi heidän lähettämiensä palkkojen yhteissummaksi 7,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria.Egyptian returnees raise concerns over remittances, unemployment Daily News Egypt 1.3.2011 Egypt bank closures cut off vital Gulf remittances Reuters 1.2.2011 Vuonna 2021 maatalous toi 11,7 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisti 26 prosenttia työvoimasta. Maanviljely keskittyy Niilin laaksoon, vaikka kunnianhimoisissa projekteissa on yritetty ottaa erämaata viljelykäyttöön. Lämpimän ilmaston takia vuodessa saadaan useita satoja. Tärkeimmät viljelykasvit ovat puuvilla, riisi, vehnä, maissi, sokeri, sipuli ja pavut. Aiemmin Niilin vuosittaiset tulvat toivat sen rannoille ravitsevaa lietettä, mutta Assuanin padon valmistuminen vuonna 1971 ja siitä syntynyt Nasserjärvi pidättävät nyt tulvan ja lietteen, ja maatalous on kokenut rajun rakennemuutoksen. Matkailu on tuonut 11 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen merkitys on vielä suurempi paikallisesti alueilla, joilla ei ole muita tulonlähteitä. Esimerkiksi Sharm el-Sheikhissä käy vuosittain neljä miljoonaa turistia. Levottomuudet ovat vähentäneet matkailijoiden määrää.Egypt economy awaits its lost tourists Washington Post 14.2.2011 Öljyn ja kaasun vienti kattavat noin 11 prosenttia bruttokansantuotteesta. Myös Suezin kanavan kautta kulkeva liikenne on tärkeä tulonlähde. Liikenne kanavalla väheni vuoden 2008 laman aikana, mutta samaan aikaan noussut öljyn hinta kompensoi tulonmenetyksiä. === Luonnonvarat === Egyptin merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, rautamalmi, fosfaatti ja mangaani. Merkittävimmät vientituotteet ovat öljy ja öljytuotteet sekä puuvilla ja hedelmät. === Liikenne === Egyptissä on 86 lentopaikkaa, joista 15:llä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Suuria ovat Kairon kansainvälinen lentoasema, Luxorin kansainvälinen lentoasema ja Hurghadan kansainvälinen lentoasema. Egyptian National Railways hallitsee yli viidentuhannen kilometrin rautatieverkkoa. Satamakaupunkeja vuorostaan ovat Ayn Sukhnah, Aleksandria, Damietta, El Dekheila, Port Said, Sidi Kurayr ja Suez. == Väestö == Egypti on Afrikan toiseksi suurin valtio sadalla miljoonalla asukkaallaan. Lähes koko väestö on keskittynyt Niilin rannoille (erityisesti Aleksandrian ja Kairon ympärille), Niilin suiston alueelle ja Suezin kanavalle. Noin 90 prosenttia väestöstä on islaminuskoista ja suurin osa lopuista on kristittyjä (pääasiassa kopteja). Egyptin väestö on erittäin homogeenista: vuoden 2006 väestönlaskennassa 99,6 prosenttia oli egyptiläisiä. Etnisiä vähemmistöjä ovat pieni määrä beduiiniarabeja itäisellä ja läntisellä aavikolla sekä Siinain niemimaalla, berberiä puhuvat siwit Siwan keitaalla sekä muinaiset nubialaiset yhdyskunnat Niilin varrella Egyptin eteläisimmässä osassa. Egyptissä asuu myös noin 90 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Ryhmä koostuu pääasiassa palestiinalaisista (joita oli 50 000 vuonna 2002) ja sudanilaisista pakolaisista.Palestinian refugees in Egypt Forced migration Aikoinaan elinvoimainen urbaani Egyptin juutalaisyhteisö on käytännössä hävinnyt maastamuuton takia. Urbaani kulttuuri on Egyptissä voimakasta; vuonna 2010 asui 43 prosenttia väestöstä kaupungeissa. Myös perinteiset kylät ovat saamassa kaupunkimaisia piirteitä. Kairo ja etenkin sitä ympäröivät slummialueet kasvavat jatkuvasti. Kaupunkilaiset asuvat useimmiten vuokratuissa kerrostaloasunnoissa, ja vuokrasääntelyllä on pitkät perinteet. Egyptin terveysministeriön tekemän tutkimuksen mukaan egyptiläisistä 62 prosenttia on ylipainoisia ja 17 prosentilla on diabetes.http://english.ahram.org.eg/NewsContent/7/48/60973/Life-- Style/Health/Egypts-health-ministry-survey--pct-of-population-o.aspx Egypt's Health Ministry, Ahram.org] === Uskonnot === Egyptiläisistä 90 prosenttia on muslimeja, ja suurin osa heistä on sunneja. Kristittyjä on noin kymmenen prosenttia, ja heistä suurin osa kopteja. Heidän osuutensa on jatkuvasti vähentynyt. Muihin kuuluu katolisia, kreikkalaisortodokseja, syyrialaisortodokseja ja armenialaisortodokseja, jotka asuvat pääasiassa Aleksandriassa ja Kairossa. Maassa on myös pieni, noin 300 hengen juutalaisyhteisö. Perustuslain mukaan islam on Egyptin valtionuskonto, mutta perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Käytännössä oikeusjärjestelmä tunnustaa kolme uskontoa: islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden. Egyptissä on ateisteja ja agnostikkoja, mutta heidän lukumääränsä on tuntematon, sillä näiden oppien tunnustaminen voi johtaa oikeustoimiin. Vuonna 2000 egyptiläinen kirjailija, joka puhui ateismin puolesta, haastettiin oikeuteen Islamin ja sen profeetan loukkaamisesta.Limits to expression, Al-Ahram Weekly Egyptissä on kaksi merkittävää uskonnollista instituutiota. Al-Azharin yliopisto on vanhin islamilainen oppilaitos, joka juontaa juurensa vuonna 970 perustettuun madrasaan.Al-Azhar University, Cairo Islam for today Egyptissä on myös vahva kristitty perintö Aleksandrian patriarkan johtaman koptilaisen kirkon kautta. Vuonna 1992 koptilaisella kirkolla oli Egyptissä yli yhdeksän miljoonaa jäsentä, ja ulkomailla noin 1,2 miljoonaa. Open Doors -järjestön World Watch -listauksen mukaan kristityt kokevat Egyptissä hyvin korkeaa vainoa. Kristittyjä vainotaan yleisimmin Ylä-Egyptissä. Vainot voivat vaihdella kristittyjen naisten häirinnästä karkotuksiin. Järjestön mukaan vakava lainvalvonnan puute ja paikallisviranomaisten haluttomuus suojella kristittyjä jättää uskovat alttiiksi hyökkäyksille. == Kulttuuri == Egyptin kulttuurilla on viisituhatvuotinen historia. Muinainen Egypti oli maailman vanhimpien sivilisaatioiden joukossa ja tuhansien vuosien ajan maassa pysyi yllä monimutkainen ja yllättävän vakaa kulttuuri, joka on vaikuttanut myöhempiin sivilisaatioihin Euroopassa, Lähi-idässä ja Afrikassa. Faaraoiden kauden jälkeen Egypti on itse joutunut ensin hellenismin, sitten kristinuskon ja myöhemmin arabikulttuurin ja islamin vaikutuksen kohteeksi. === Kieli === Muinainen egyptin kieli, joka muodostaa oman haaransa afroaasialaisten kielten kielikunnassa, on yksi maailman ensimmäisistä kirjoitetuista kielistä. Se tunnetaan erityisesti muistomerkeissä ja papyruksissa säilyneistä hieroglyfeistä. Vanhimmat kirjainmerkit ovat ajalta yli 3200 vuotta eaa.'Earliest writing' found BBC News 1999 Roomalaisaikana egyptin kielestä kehittyi koptin kieli, jota alettiin kirjoittaa kreikkalaisilla aakkosilla. Se on yhä Egyptin koptilaisen kirkon käytössä, mutta ei enää puhekielenä. Arabian kieli tuli Egyptiin arabivalloituksessa 600-luvulla, ja egyptinarabia on maan nykyinen puhekieli. Sellaisena se syrjäytti koptin kielen vähitellen, lopullisesti kuitenkin vasta 1600-luvulla. Kirjoitetun ja puhutun kielen välillä on suuria eroja, ja puhutussa kielessä alueellisia murre-eroja. Television ja radion kautta Kairon murre leviää koko maahan ja muuallekin arabiankieliseen maailmaan. Egyptiin kuuluvassa osassa Nubiaa asuu noin miljoona nilosaharalaisiin kieliin kuuluvien dongolan ja nobiinin kielen puhujaa. Nämä kielet ovat toisilleen läheistä sukua, ja ne luetaan joskus saman kielen murteiksi.Anhava, s. 131 Maassa on myös satojatuhansia indoarjalaisen, romanille sukua olevan doman kielen puhujaa.Anhava, s. 252 Tiedosto:Egyptiska hieroglyfer, Nordisk familjebok.png\|Muinaisen Egyptin hieroglyfit ovat sumerin ohella maailman vanhimpia kirjoitusjärjestelmiä. Tiedosto:DemoticScriptsRosettaStoneReplica.jpg\|Demoottinen kirjoitus kehittyi hieroglyfeistä ja sitä käytettiin yli tuhannen vuoden ajan. Tiedosto:CopticLetters.png\|Koptin kieltä kirjoitetaan omalla pääasiassa kreikkalaisiin aakkosiin perustuvalla kirjoitusjärjestelmällään. Tiedosto:Aljamiado.png\|Arabivalloituksen jälkeen Egyptissä on käytetty arabialaista kirjoitusta. === Kirjallisuus === Egyptin rikas kirjallisuus muodostaa tärkeän osan koko arabimaailman kulttuuria. Egyptiläiset kirjailijat ja runoilijat olivat ensimmäisiä modernilla tyylillä arabiaksi kirjoittaneita, ja heidän kehittämiään tyylejä on imitoitu laajalti. Egyptiläinen romaanikirjailija Naguib Mahfouz oli ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut arabi.Naguib Mahfouz (1911–2006) Petri Liukkonen. Books and Writes 2008 Muinaisen Egyptin kirjallisuuden historia ulottuu kolmannelle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua, ja ensimmäinen kirjallisuuden muoto oli ”pyramiditekstit”, hallitsijoiden hautoihin kaiverretut mytologiset ja rituaaliset tekstit. Myöhempi muinaisen Egyptin kirjallisuus sisältää myös ”viisauden tekstejä”, jotka olivat filosofisen opetuksen muoto. Uuden kuningaskunnan aikana syntyi egyptiläisen kirjallisuuden mestariteos, Kuolleiden kirja. Kreikkalais-roomalaisella kaudella (332 eaa.–639) egyptiläistä kirjallisuutta käännettiin muille kielille, ja kreikkalais- roomalainen kirjallisuus sulautui yhteen egyptiläisen kanssa. Tältä ajalta on peräisin Rosettan kivi, josta tuli avain muinaisen egyptiläisen kirjoituksen tulkitsemiseen. Kolmannella vuosisadalla eaa. Aleksandrian kaupunki sai ylpeillä yli puolen miljoonan käsin kirjoitetun kirjan kirjastollaan. Kristityn kauden ensimmäisinä vuosisatoina Egyptissä tuotettiin runsaasti askeettista kirjallisuutta koptin kielellä, ja egyptiläisissä luostareissa käännettiin kreikan- ja syyriankielisiä teoksia, joita on nykyään jäljellä vain koptiksi. Islamin saavuttua maahan Egypti säilyi kirjallisuuden keskuksena, nyt arabian kielellä, ja vuonna 970 Kairoon perustetusta Al- Azharin yliopistosta tuli sunnalaisuuden tärkeimpiä opinkeskuksia. 1100-luvulla juutalainen oppinut Maimonides tuotti tärkeimmän teoksensa Mishneh Torahin asuessaan Egyptissä.Eliezer Segal: The Mishneh Torah University of Calgary Modernin Egyptin kirjallisuuden nimistä Nobelin palkinnon saanut Naguib Mahfouz on tunnetuin.Egypt Countries and their clutures Muita kirjailijoita ovat Nawal El Saadawi, joka tunnetaan feministisistä teoksistaan, sekä Alifa Rifaat, joka on konservatiivi ja kirjoittaa naisista ja perinteistä.Nawal al-Saadawi , Alifa Rifaat Arab Women Writers === Taide === Muinaisen Egyptin ”virallinen” taide keskittyi valtionuskonnon ympärille ja tuotti pieniä ja suuria patsaita sekä historiaa ja mytologiaa kuvaavia seinämaalauksia. Egypti oli maailman ensimmäisiä sivilisaatioita, joka loi taiteen tekemistä ohjaavan säännöstön. Faaraoista tehdyt seinämaalaukset noudattivat tarkkaa visuaalisten sääntöjen ja merkitysten kaavaa. Varhaisessa egyptiläisessä taiteessa ei ole lainkaan syvyysperspektiiviä, ja ihmiset ja esineet piirretään lähes aina sivulta katsoen.What is Ancient Egyptian art? 2002 University College London Nykyisin egyptiläiset taiteilijat elättävät itsensä teostensa myynnillä, apurahoja ei juuri tunneta. Gallerioita on lähinnä vain Kairossa. Maaseudulla elää edelleen kansantaidetta edistävä seinämaalausten perinne. === Urheilu === Suosituin urheilulaji Egyptissä on jalkapallo, ja egyptiläiset seurat kuten erityisesti Al Ahly ja Al Zamalek tunnetaan kautta arabimaailman ja Afrikan, ja ne nauttivat myös kansainvälistä suosiota. Egyptin jalkapallomaajoukkue on menestynyt hyvin Afrikan-mestaruuskilpailuissa, ja voittanut ne vuosina 1957, 1959, 1986, 1998, 2006, 2008 ja 2010.Honours: Continental titles FIFA. Viitattu 19.6.2011 Se oli FIFA-rankingissa marraskuussa 2017 sijalla 30Associations Egypt FIFA. . Muita suosittuja urheilulajeja Egyptissä ovat koripallo, käsipallo, squash ja tennis. Egyptin squash-joukkue muistetaan niin 1930-luvulta kuin nykyaikanakin kovasta kilpailustaan maailmalla.Squash in Alexandria Asia Sport Käsipallo on tullut Egyptissä yhä suositummaksi Egyptin joukkueen päästyä 1990-luvulla lajin huipputasolle sen voitettua sekä paikallisia että alueellisia kilpailuja.Sport in Egypt Asian Sport Maailmanmestaruustasolla joukkue saavutti neljännen sijan vuonna 2001Egypt 22nd Men's Handball World Championship Sweden . Egypti on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1906 alkaen. Sillä on ollut neljä kertaa yli sadan urheilijan joukkue: 1952, 1984, 2008 ja 2012. Kaksinkertaisia mitalisteja ovat painonnostaja Ibrahim Hassanien Shams, uimahyppääjä Farid Simaika ja painija Karam Ibrahim.Egypt in Olympics Sport Reference. Viitattu 31.12.2010 === Musiikki ja tanssi === Egyptin musiikissa yhdistyy muinaisia, arabilaisia, afrikkalaisia ja länsimaisia vaikutteita. Arabien klassinen musiikki on kehittynyt koko sen kulttuurialueella, mutta Egypti on eräs keskeisistä paikoista. Egyptissä on elänyt kuuluisia klassisia esiintyjiä ja säveltäjiä kuten Umm Kalthum, Mohammed Abd el-Wahaab, Abd el-Halim Hafez ja Sayed Darwees. 1970-luvulta lähtien egyptiläisestä popmusiikista on tullut tärkeä osa maan kulttuuria, ja sitä kuuntelee etenkin nuori sukupolvi. Myös egyptiläistä kansanmusiikkia kuunnellaan paljon sekä soitetaan häissä ja juhlissa. Suosituimpiin egyptiläisiin laulajiin kuuluu Amr Diab. Vatsatanssi, arabiaksi raqs sharqi, on saattanut saada alkunsa Egyptissä. Nykyään maata pidetään lajin kansainvälisenä keskuksena.Egyptian belly dance 'in crisis' BBC News 2005 === Keittiö === Vaikka Aleksandriassa ja rannikkoalueilla käytetään paljon kalaa ja mereneläviä, suurimmaksi osaksi egyptiläinen keittiö perustuu palkokasveihin ja vihanneksiin. Liha on ollut kallista egyptiläisille läpi historian, joten maan ruokakulttuuri suosii kasvisruokia. Kusharia (riisistä, pavuista ja makaronista tehty ruokalaji) pidetään Egyptin kansallisruokana. Myös muhennetuista härkäpavuista tehty ful medames on yksi suosituimmista ruoista. Egyptiläiset kristityt noudattavat liturgisen kalenterin määräämiä paastoaikoja, jotka käsittävät yli kaksi kolmasosaa vuodesta. Egyptiläinen ruoka ei ole kovin tulista. Maan islamilaisesta uskonnosta johtuen alkoholia ei ole laajalti saatavilla muualla kuin hotelleissa sekä joissakin ravintoloissa ja baareissa. Yksi egyptiläisen kaupunkielämän piirteistä ovat lukemattomat kahvilat (ahwa), joissa juodaan kahvin ja teen lisäksi muun muassa sitruunamehua ja poltetaan vesipiippua. === Tunnettuja nähtävyyksiä === * Abu Simbel * Aleksandrian uusi kirjasto * Deir el-Medina * Dendera * Gizan pyramidit * Gizan sfinksi * Karnakin temppeli * Pyhän Katariinan luostari Siinain vuoren juurella * Kheopsin pyramidi (eli Gizan suuri pyramidi) * Kom Ombon temppeli * Kuningattarien laakso * Kuninkaiden laakso * Luxorin temppeli * Memnonin kolossit * Sakkara == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Ylen 8-osainen radiosarja Arabikevään historiaa: Osa 5/8 Egypti * Egyptin hallinnon portaali * Egypt State Information Service * Egypt's Information Portal – IDSC * Al-Ahram Weekly * Egypt Today – The Magazine of Egypt * Egypt Travel – Egyptin virallinen matkailusivusto * Arabimaailman johtotähdestä poliittisen apatian yhteiskunnaksi – mitä Egyptille tapahtui? – The Ulkopolitist Luokka:43 Afrikka * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Egypti
222	Etelämanner on maapallon eteläisin manner. Se on lähes kokonaan eteläisen napapiirin eteläpuolella ja kokonaan 60. eteläisen leveyspiirin eteläpuolella. Mantereen sisäosissa sijaitsee etelänapa. Etelämannerta ja sitä ympäröivää merialuetta ja saaria 60. eteläisen leveyspiirin eteläpuolella kutsutaan yhteisnimityksellä Antarktis.McGonigal 2008, s. 20. Etelämanner jaetaan läntiseen ja itäiseen Etelämantereeseen. Etelämantereen pinta-ala on 14 miljoonaa neliökilometriä, ja se on viidenneksi suurin maanosa. 98 prosenttia Etelämantereesta on mannerjäätikön peitossa, ja lisäksi sen rannikoilla on laajoja jäälauttoja. Etelämanner on ainoa maanosa, jossa ei ole vakituista asutusta, eikä yhtään valtiota. Vuosittain noin 1 000 – 5 000 tutkijaa asuu tutkimusasemilla, joita on rakennettu ympäri maanosaa. Etelämanner on maailman kylmin, kuivin ja tuulisin maanosa. Ankaran ilmastonsa johdosta siellä selviytyvät vain kylmään todella hyvin sopeutuneet kasvit ja eläimet, kuten pingviinit. Vuonna 1959 allekirjoitettu Antarktiksen sopimus estää Etelämantereella sotilaallisen toiminnan ja kaivostoiminnan, hyväksyy tieteellisen tutkimuksen sekä suojelee maanosan ekosysteemiä. == Maantiede == === Muoto === Etelämanner on päärynänmuotoinen. Itäpuoli on muodoltaan pullistunut ja länsipuolella on Etelä-Amerikkaa kohti kurottava pitkulainen Antarktiksen niemimaa.McGonigal 2008, s. 23–24. === Itä- ja länsiosa === Etelämanner jaetaan kahteen monin tavoin erilaiseen puoliskoon, Länsi-Etelämantereeseen ja Itä-Etelämantereeseen. Länsipuoli on kokonaan maapallon läntisellä pallonpuoliskolla ja itäpuoli suurimmaksi osaksi itäisellä. Niiden luonnollisena rajana voidaan pitää Transantarktisia vuoria.McGonigal 2008, s. 74–75. Itä-Etelämanner on Etelämantereen puoliskoista selvästi suurempi, pinta-alaltaan Australian kokoinen. Sen pohjoisrannikko kulkee melko tarkalleen eteläisen napapiirin mukaisesti. Pituusasteiltaan se sijaitsee Afrikan, Aasian ja Australian tasolla. Itä- Etelämantereen peruskallio on muinaista ja vakaata prekambrista kalliota, ja se on merenpinnan yläpuolella. Kallion päällä on keskimäärin kahden kilometrin paksuinen jäätikkö, jossa on 90 prosenttia kaikesta Etelämantereen jäästä. Rannikoilla on hiukan paljasta maata. Itä-Etelämantereen maa-alueet ovat myötäpäivään luettuna Kuningatar Maudin maa, Enderbynmaa, Kemp Land, Mac. Robertsonin maa, Princess Elisabeth Land, Keisari Wilhelm II:n maa, Kuningatar Maryn maa, Wilkesinmaa, Adélienmaa, George V Land ja Oatesinmaa. Itä- Etelämannerta reunustavat Haakon VII:n meri, Davisinmeri ja Dumont d’Urvillen meri. Länsi-Etelämanner sijaitsee pituusasteiltaan Amerikan ja Uuden-Seelannin välissä kansainvälisen päivämäärärajan itäpuolella. Siihen kuuluu Antarktiksen niemimaa, jonka pohjoisosat ovat koko Etelämantereen pohjoisimpia osia. Länsi- Etelämantereen maa-alueita ovat Ellsworthinmaa ja Marie Byrdin maa. Sitä rajaavat merenlahdet Rossinmeri ja Weddellinmeri. Muita reunameriä ovat Amundseninmeri ja Bellingshauseninmeri. Suurin osa Länsi-Etelämantereen kallioperästä on merenpinnan alapuolella, keskimäärin 440 metriä. Sen ilmasto on lauhempi kuin itäpuoliskon, sen kallioperä on nuorempaa, se on vuoristoisempaa ja siellä on aktiivisia tulivuoria. === Navat ja aikavyöhykkeet === Etelämantereen sisämaassa 90. eteläisen leveysasteen kohdalla on maantieteellinen etelänapa. Sen ympäri 435 päivän jaksoissa 20 metrin etäisyydellä kiertää Maan pyörimisakselin eteläpää. Etelämantereella tai sen läheisyydessä sijaitsee myös maapallon magneettinen etelänapa, joka liikkuu jatkuvasti. Geomagneettisen etelänavan sijainti on . Etelämantereen luoksepääsemättömyyden napa eli kohta, josta on pisin matka lähimmälle rannikolle, sijaitsee kohdassa .McGonigal 2008, s. 17–18. Etelämantereella sijaitsevat kaikki maapallon aikavyöhykkeet. Tutkimusasemilla käytetään usein emämaan aikaa mukavuussyistä.McGonigal 2008, s. 18, 21. === Vuoristot === Etelämantereella on useita suuria vuoriketjuja. Transantarktiset vuoret ulottuvat 3 200 kilometrin pituudelta Cape Adaresta Tyynenmeren eteläpuolelta Coatsinmaalle Atlantin puolelle. Antarktiksen niemimaan vuoriketju on 1 600 kilometriä pitkä. Kun Etelämanner oli vielä yli 65 miljoonaa vuotta sitten yhteydessä Australiaan, niemimaan vuoriketju oli yhteydessä Australian itäosien vuoriketjuun.McGonigal 2008, s. 23. Etelämantereen korkein huippu on 4 897 metrin korkuinen Vinsonin massiivi Ellsworthinvuorilla lähellä Weddellinmerta. Etelämantereen vuoristoja: * Ellsworthvuoret * Prinssi Albertin vuoret * Eternity-vuoret * Kuningatar Maudin vuoret * Edsel Fordin vuoret * Gamburtsevin vuoristo (jäänalainen) * Executive Committee Range * Eisenhower-vuoristo * Amiraliteetinvuoret * Kuningatar Aleksandran vuoret Näiden lisäksi on huomattava määrä vuoria ja muita pinnanmuodostumia, jotka ovat lumen ja jään alla peitossa. Monet paikat ja luonnonmuodostelmat on nimetty tutkimusmatkailijoiden ja entisaikojen hallitsijoiden mukaan. === Jää === Etelämantereen pysyvä jää peittää noin 14 miljoonaa neliökilometriä.McGonigal 2008, s. 21. Koko mantereesta mannerjäätikkö peittää noin 98 prosenttia. Rannikolla on lisäksi suuria jäälauttoja, jäävuoria ja merijäätä.McGonigal 2008, s. 18. ==== Mannerjäätikkö ==== Etelämantereen mannerjäätikkö on keskimäärin 2,3 kilometriä paksua. Paksuimmillaan se on mantereen itäpuolella, 4 800 metriä. Etelämantereen jäähän on sitoutunut 75 prosenttia maapallon makeasta vedestä.McGonigal 2008, s. 21–22, 40. Jääkupoli on niin paksu, että se peittää mantereen useimmat vuoret ja vuoristot. Suuri osa mantereen itäosan jään alla olevasta maasta on merenpinnan yläpuolella, mutta länsipuoliskon kallio on suurelta osin merenpinnan alapuolella.McGonigal 2008, s. 22. Painava mannerjäätikkö on painanut maankuorta alemmas. Ilman jääpeitettä Etelämanner nousisi keskimäärin 450 metriä merenpinnan ylle. Etelämantereen jäätikön kylmässä ytimessä syntyy jäätä ilmassa olevan kosteuden tiivistyessä syntyvistä lumikiteistä. Reunalla jäätä syntyy enemmän matalapaineiden tuomasta lumesta.Otavan suuri ensyklopedia Maahan tulee mantereen keskellä lunta 20–60 millimetriä vuodessa etupäässä härmästä ja ilman kosteuden tiivistymisestä. Lumi muuttuu jääksi noin 100 metrin syvyydessä. Jään synty kerrostumalla vie aikaa 1 000 – 2 000 vuotta. Etelämantereen jää virtaa hitaasti, mutta nopeus kiihtyy reunoja kohti.Maailman maat ja kansat, Brasiliasta Etelämantereelle, s. 144, Kaikki liikkuu. Helsinki: Valitut Palat & WSOY, 1995. ISBN 978-951-584-052-3 Mannerjäätikön keskustassa virtaus on vain noin luokkaa metri vuodessa.Imber, Bertrand: North Pole, South Pole, s. 166, Antarctica Ice. Thames and Hudson, 1992. ISBN 050 0300 100 001 Lambertin jäätikkö virtaa alkupäässä 230 metriä vuodessa ja loppupäässä 300 kilometrin päässä merellä olevassa kielekkeessä yhden kilometrin vuodessa.Hirvas & Nenonen 1990, s. 11. Jään virtaus johtuu siitä, että se muuttuu sitkaaksi ja siirappimaiseksi suurissa paineissa, jotka syntyvät jäätikön omasta painosta.Maailma tänään, Nide 2. Tieteen kuvalahden hakuteos, Australia, Oseania ja Antarktis, s. 88. Kööpenhamina, 1997. ISBN 87-427-0818-4 Joissain Etelämantereen osissa lähellä rannikkoa on niin sanottuja kuivia laaksoja, joissa ei ole jäätä, koska ympäröivät vuoret pysäyttävät jäätikön ja haihdunta on suurempi kuin sadanta. Suurimpia kuivien laaksojen alueista ovat Larsemanin ja Vestfoldin kukkulat, Bunger Hills ja McMurdon kuivat laaksot.McGonigal 2008, s. 100. ==== Jäähyllyt ja jäävuoret ==== Etelämantereen rannikolla, etenkin lahdissa, on laajoja jäähyllyjä. Ne muodostuvat paksusta ja kelluvasta jäästä, ja ne kasvavat, kun jäätä valuu sisämaasta rannikolle, joskus myös lumisateista ja jäätyvästä vedestä. Korkeimmat jäähyllyt ovat paksuudeltaan jopa 330 metriä.McGonigal 2008, s. 42. Jäähyllyjen pinnalla on lunta, 10 metriä pinnan alla lumijäätä, 50 metrin syvyydessä jäätä. Suurimpia jäähyllyjä ovat Rossin jäähylly ja Filchnerin jäähylly. Rossin jäähyllyn ala on 450 000 neliökilometriä ja Filchnerin jäähyllyn 530 000 neliökilometriä.Hirvas & Nenonen 1990, s. 12.. Jäähyllyistä irtoaa toisinaan suuria ja pieniä jäävuoria, jotka lähtevät ajelehtimaan kohti pohjoista ja lopulta sulavat.McGonigal 2008, s. 44–45. ==== Merijää ==== Etelämannerta ympäröivä meri alkaa jäätyä syksyllä, ensin Weddellinmerellä, seuraavaksi Rossinmerellä ja Bellingshauseninmerellä. Talven aikana merijää laajenee noin neljä kilometriä joka päivä. Rannikon jää pysyy kiinni mantereessa, mutta kauempana on ajojäätä. Talven lopulla lokakuussa merijää ulottuu 2 000 kilometrin päähän rannikosta ja sen pinta-ala on 20 miljoonaa neliökilometriä, selvästi enemmän kuin itse mantereen. Jää on paksuimmillaan keskimäärin yhden metrin paksuista, paikoin jopa 10 metriä. Kesän loppuun mennessä suurin osa merijäästä on sulanut, ja enää neljä miljoonaa neliökilometriä on jäljellä. Vain Weddellinmerellä ja Bellingshausenin merellä on vanhempaa kuin yhden vuoden ikäistä jäätä.McGonigal 2008, s. 48–49. Etelämannerta ympäröi polaaririntama 40. ja 60. leveysasteiden välissä. Sen eteläpuolella meriveden lämpötila laskee jyrkästi.McGonigal 2008, s. 36. === Vesistöt === Etelämantereella on järviä niin jäätikön pinnalla kuin jäätikön allakin. Jäätikön yläpuolisia sulia järviä muodostuu mantereen reuna-alueille jäätikön pinnan painaumiin kesäisin jäätikön sulamisvedestä, kun jäätikön pintajää on riittävän märkää ja vettä läpäisemätöntä. Tällaiset pintajärvet yleensä jäätyvät talveksi. Jäätikön alta on löydetty järviä vuoteen 2014 mennessä 379 kappaletta. Niistä suurin on Vostok, joka on 240 × 50 km ja satoja metrejä syvä. Suurin osa jäätikön alaisista järvistä sijaitsee alueilla, jossa jää virtaa hitaasti, tai jäätikön jakokohdissa. Järvet ovat yhteydessä toisiinsa jokien kautta. Jotkin järvet ovat olleet eristyksissä jopa 35 miljoonan vuoden ajan, ja niissä saattaa olla ainutlaatuista elämää. Jäätikön alaiset järvet sijaitsevat keskimäärin kolmen kilometrin paksuisen jään alla. Niitä pitää sulana mahdollisesti geoterminen lämpö. Sulat järvet nopeuttavat yläpuolisen jäätikön valumista pienentäessään jäätikön alareunan kitkaa. Etelämantereen pisin joki on 31 kilometrin mittainen Onyx. == Taivaat == Etelämantereen taivaalla esiintyy revontulia.McGonigal 2008, s. 52. Etelämantereen kuiva ilmasto tarjoaa ihanteelliset olosuhteet tähtitaivaan havainnointiin valon infrapuna-alueella. Etelämantereen ilmakehän otsonikerroksessa havaittiin vuonna 1985 synteettisten kemikaalien aiheuttama aukko, jonka kautta Auringon ultraviolettisäteilyä pääsee maahan. Vuonna 2006 aukko oli kasvanut koko mantereen laajuiseksi.McGonigal 2008, s. 54–55. Etelämantereelta löytyy helposti avaruudesta pudonneita meteoriitteja, sillä miljoonien vuosien aikana pudonneet meteoriitit ovat yleensä helposti näkyvillä jään pinnalla. == Geologia ja luonnonvarat == === Geologia === Maankuori on Etelämanterella yhtä paksua kuin muuallakin maapallolla, noin 30–32 kilometriä lännessä ja 40 kilometriä idässä. Maankuori on niin vakaata, että maanjäristyksiä ei esiinny, joidenkin tulivuorten seutuja lukuun ottamatta. Mantereen itäpuoliskon prekambrisen kauden kilpi kuului samaan kilpeen Intian, Madagaskarin, Länsi-Australian ja eteläisen Afrikan kanssa. Sen kivi on paikoin 3,8 miljardia vuotta vanhaa.McGonigal 2008, s. 26. Mantereen länsipuolisko koostuu useasta pienestä laatansirpaleesta, jotka ovat sulautuneet yhteen. Seudulla on poimuvuoristoja ja tulivuoria. === Geologinen historia === Etelämanner on muodostunut useiden laattojen yhteentörmäysten vaikutuksesta. Sen vuoriketjut nousivat, kun laatat törmäsivät ja ajautuivat toistensa alle. Läntisen puoliskon mannerliikunnot ovat huomattavasti nuorempia kuin itäisen puoliskon. Antarktiksen niemimaa muodostui vulkaanisena kaarena mesotsooisella kaudella 248–65 miljoonaa vuotta sitten.McGonigal 2008, s. 24–25. Etelämanner oli aikoinaan osa Gondwanan jättiläismannerta, mutta alkoi sitten ajautua etelään. Uusi-Seelanti erkaantui Etelämantereen länsipuoliskosta 85 miljoonaa vuotta sitten. Australia irtautui siitä 50–60 miljoonaa vuotta sitten, ja Etelä-Amerikka 35–40 miljoonaa vuotta sitten.McGonigal 2008, s. 29. Rossinmeren seudun ja Marie Byrdin maan tulivuoritoiminnassa näkyy merkkejä siitä, että manner olisi jakaantumassa kahtia. === Mineraalivarat ja kaivostoiminta === Etelämantereella on muun muassa hiiltä ja rautamalmia, joskin niiden hyödyntäminen olisi hyvin vaativaa mannerjään ja suurten etäisyyksien vuoksi. Kaupallinen kaivostoiminta kuitenkin kiellettiin toistaiseksi vuonna 1998 voimaan tulleella sopimuksella. Sopimus tulee uudelleen arvioitavaksi vuonna 2048.McGonigal 2008, s. 365. == Ilmasto == === Lämpötilat === pienoiskuva\|350px\|Etelämantereen tutkimusasemien keskilämpötiloja, ylempänä rannikon asemia, alempana sisämaan asemia. Etelämanner on maapallon kylmin manner, koska auringonvalo tulee sinne pienemmässä kulmassa kuin muille mantereille. Jo 80. eteläisen leveyspiirin kohdalla Rossin jäälautan reunalla Länsi-Etelämantereella auringonvalon intensiteetti on vain 17,4 prosenttia päiväntasaajan saamasta auringonvalosta. Kesällä, kun eteläinen pallonpuolisko on kallistunut aurinkoa kohti, aurinko paistaa Etelämantereella vuorokauden ympäri, mutta talvella on pitkä kaamos. Etelämantereen paksut ja laajat jäätiköt sekä merivirtoihin vaikuttavat maamassat pitävät Etelämantereen paljon kylmempänä kuin pohjoinen napa- alue.McGonigal 2008, s. 16–17. Etelämantereen kylmin kuukausi on alueesta riippuen kesä-, heinä-, elo- tai syyskuu, ja lämpimin joulu-, tammi- tai helmikuu. Lauhimmankin kuukauden keskilämpötila jää nollan alapuolelle. Sisämaassa kesälämpötilan maksimi on alimmillaan −25 astetta. Mantereen lämpimintä seutua on Antarktiksen niemimaa, jossa voi olla keskikesällä jopa +15 astetta. Talvella sisämaassa on −40:stä −70:een asteeseen, rannikolla −15:stä −35:een.McGonigal 2008, s. 38. Etelämantereen ja koko maailman kylmyysennätys −89,2 celsiusasteetta mitattiin venäläisellä Vostok- tutkimusasemalla 21. heinäkuuta 1983. Etelämantereen lämpöennätys +18,3 astetta mitattiin helmikuussa 2020 Esperanzan tutkimusasemalla. === Sademäärä === Etelämanner on maailman kuivin aavikko ja yhtä laaja kuin Saharan aavikko.McGonigal 2008, s. 39. Vuoden aikana sataa noin 150–350 millimetriä, sisämaassa vain 50 millimetriä. Keskisademäärä on 120–150 millimetriä, minimi 10 millimetriä ja maksimi rannikolla 500 millimetriä. Laajalla alueella mantereen keskustassa sataa alle 50, jopa vain 20–30 millimetriäHirvas & Nenonen 1990.. Etelämantereen kylmä ilma sisältää hyvin vähän vesihöyryä, noin miljoonasosan päiväntasaajan määrästä, mutta suhteellinen kosteus on kylmyyden takia keskimäärin 70 prosenttia. Jäätikön yllä havaitaan ilman kosteudesta tiivistyviä jääkiteitä, joita liikkuu ilmavirtausten mukana, ja jotka voivat vaikeuttaa horisontin erottamista. Muuten Etelämantereen ilma on kuulas ja kirkas. === Tuuli === Etelämanner on maailman tuulisin paikka. Kovimmat, katabaattiset tuulet puhaltavat rannikoilla, voimakkaimmillaan jopa 300 kilometriä tunnissa. == Kasvillisuus ja eläimistö == === Nykyinen luonto === Etelämanner on vaikea elinympäristö, koska siellä on kylmää ja kuivaa sekä talvisin yhtäjaksoisesti pimeää. Eniten elämää on mantereen pohjoisimmissa osissa. Selkärankaisia maaeläimiä ei ole, mutta esimerkiksi hylkeet, pingviinit ja jäämyrskyliitäjä tulevat maalle lisääntymään.McGonigal 2008, s. 138. Selkärangattomista eläimistä punkkilajeja on 21, hyppyhäntäisiä 24, äyriäisiä 14, sukkulamatoja 10, karhukaisia kuusi ja rataseläimiä 41. Mikroskooppisia selkärangattomia elää paikoilla, joissa on kosteutta, kuten järvissä. Antarktiksen niemimaalta on löydetty kaksi alkuperäistä siemenkasvia: antarktiksenlauha ja kohokkikasvi Colobanthus quitensis. Kolmas vakiintunut siemenkasvilaji on kylänurmikka, joka on 1950-luvulta alkaen levinnyt muutamien tutkimusasemien ympäristössä Antarktiksen niemimaan kärjessä. Myös niittynurmikan raportoidaan kasvaneen yksittäisenä pienenä kasvustona vuosikymmenten ajan.Chwedorzewska, K.J. (2015). Poa annua L. in the maritime Antarctic: an overview. Polar Record. 51 (6): 637–643. Lähellä rannikkoa kasvaa harvakseltaan lehtisammalia, jäkälää, levää ja maksasammalia. Sammalia ja niiden sukulaislajeja kasvaa noin 30 lajia ja jäkäliä noin 125. Itä-Etelämantereen jäätiköllä ja etelänavalla ei kasva lainkaan kasveja.McGonigal 2008, s. 141. === Entisaikojen luonto === Etelämantereella oli monipuolinen luonto silloin, kun manner ei vielä ollut ajautunut etelänavan kohdalle ja joutunut eristyksiin kylmien merivirtojen sisään. Ilmasto oli tuolloin lämmin ja kostea. Ilmaston muuttuessa kylmäksi viimeisten 60 miljoonan vuoden aikana siellä tapahtui yksi maapallon historian suurimmista sukupuuttoaalloista. Paksun jääpeitteen vuoksi Etelämantereelta on vaikea löytää fossiileja.McGonigal 2008, s. 30. Korkeiden leveysasteiden kasvillisuuden täytyi sopeutua matalalta tulevaan niukkaan valoon. Puiden lehdet esimerkiksi saattoivat laskeutua rungon suuntaisesti, jotta ne saivat kerättyä mahdollisimman paljon valoa. Etelämantereen avoimissa metsissä eli paljon dinosauruksia. Pussieläimiä eli Etelämantereella vielä 60 miljoonaa vuotta sitten. Antarktiksen niemimaalta on löydetty 40 miljoonaa vuotta sitten eläneen lentokyvyttömän jättiläislinnun fossiileja. Silloin kun Etelämanner oli vielä maayhteydessä Etelä-Amerikkaan ja Australiaan, moni eliölaji siirtyi sen kautta lännestä itään mantereelta toiselle. == Ihmisasutus ja matkailu == Etelämantereella ei ole asutusta, lukuun ottamatta muutamaa kymmentä kansainvälistä tutkimusasemaa, joilla työskentelee samanaikaisesti kaikkiaan muutama tuhat asukasta. Ensimmäinen Etelämantereella syntynyt ihminen oli vuonna 1978 Argentiinan Esperanza-tutkimusasemalla syntynyt Emilio Palma. Ensimmäiset uskaliaat matkailijat saapuivat Etelämantereelle 1950-luvulla. Newyorkilainen Lars-Eric Lindblad aloitti säännöllisen matkailutoiminnan vuonna 1966 kuljetettuaan matkailijoita laivalla Etelä-Amerikasta. Sen jälkeen matkailijat ovat joko purjehtineet Etelämantereen rannikoille laivoilla tai lentäneet mantereen yli lentokoneilla. Mantereelle järjestetään myös vaelluksia ja kiipeilyretkiä. Suurin osa tulijoista rantautuu kesäaikana Antarktiksen niemimaalle tai sen rannikon saarille. Talvella jäät estävät rantautumisen. Mantereella ei ole hotelleja, mutta tutkimusasemilta voi ostaa lahjatavaroita. Matkailu on tiukasti säänneltyä, jotta se ei aiheuttaisi minkäänlaista vahinkoa ympäristölle. Kesällä 2006–2007 Etelämantereelle rantautui noin 30 000 matkailijaa.McGonigal 2008, s. 360–361. == Tutkimuksen historia == Polynesialaisessa perimätiedossa on mainintoja polynesialaisten jo 600-luvulla alkaneista matkoista Etelämanteretta ympäröiville jäisille vesille. Brittiläinen tutkimusmatkailija James Cook purjehti vuonna 1773 eteläisen napapiirin eteläpuolelle mutta ei tarpeeksi etelään nähdäkseen Etelämantereen rannikkoa. Manner havaittiin ilmeisesti ensimmäisen kerran tammikuun lopussa 1820, kun Thaddeus von Bellingshausen havaitsi ”erittäin korkean jäärinteen” ja Edward Bransfield näki korkeita lumen peittämiä vuoria. Kapteeni John Biscoe purjehti vuosina 1831–1832 Etelämantereen ympäri ja löysi muun muassa Enderbynmaan ja Grahaminmaan. James Clark Ross löysi vuosina 1839–1841 muun muassa Rossinmeren. Vuonna 1898 alkoi niin sanottu Etelänaparetkien sankariaika, jolloin parinkymmenen vuoden aikana useat retkikunnat vaaroista huolimatta tutkivat mannerta ja saavuttivat myös etelänavan. Vuonna 1902 Robert Falcon Scott ja Ernest Shackleton pääsivät 600 kilometrin päähän etelänavasta. Vuonna 1909 Shackletonin johtama retkikunta pääsi 150 kilometrin päähän etelänavasta. Vuonna 1911 Scott ja norjalainen Roald Amundsen lähtivät eri paikoista kohti etelänapaa. Amundsenin retkikunta saavutti etelänavan ensimmäisenä 15. joulukuuta 1911 ja myös selvisi takaisin onnistuneesti. Myös Scottin retkikunta pääsi etelänavalle asti, mutta kaikki miehet kuolivat paluumatkalla. Kuolema koitui vuosisadan alussa monen muunkin uskaliaan retkikunnan kohtaloksi. Ensimmäisenä Etelämantereen yli lensi Richard E. Byrdin johtama retkikunta marraskuussa 1929. Vivian Fuchsin johtama retkikunta ylitti vuonna 1958 ensimmäisenä koko mantereen. Britannia perusti sodan aikana vuonna 1943 Etelämantereen ensimmäisen pysyvän tukikohdan. Myöhemmin se muutettiin tutkimusasemaksi. Etelämantereella on nykyisin monen eri valtion perustamia tutkimusasemia, kuten Amundsen–Scott etelänavalla ja Vostok mantereen itäosan keskustassa. Niillä tutkitaan muun muassa Etelämantereen jäätä ja lunta, merta, kiviä ja säätä sekä avaruutta. == Aluevaatimukset ja laki == Etelämanner ja sen läheisyydessä olevat saaret eivät kuulu minkään valtion alueisiin. Norja, Ranska, Australia, Uusi- Seelanti, Chile, Argentiina ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat kuitenkin vaatineet sieltä alueita; kolme viimeksi lueteltua osittain samoja alueita. Kaikki nämä aluevaatimukset koskevat kahden pituuspiirin välisiä sektoreita mantereella ja antarktisessa saaristossa. Marie Byrdin maan kohdalla olevaa sektoria ei mikään valtio ole vaatinut. Vuonna 1959 allekirjoitetun Antarktiksen sopimuksen mukaan Etelämanner ei kuulu yhdellekään maalle, vaan se on tarkoitettu ainoastaan tieteelle ja tutkimukselle.McGonigal 2008, s. 356–357. Sopimus kieltää Etelämantereella sotilaallisen toiminnan ja kaivostoiminnan, hyväksyy tieteellisen tutkimuksen sekä suojelee maanosan ekosysteemiä. Sopimus solmittiin alun perin 12 maan välillä, mutta vuoteen 2014 mennessä sopijavaltioita oli jo 50. Etelämantereella noudatettavan lain säätää vuosittain 27 maan ryhmä Antarktiksen sopimuksen pohjalta. Lakikohdista tulee kaikkia näitä maita sekä 19 tarkkailijamaata sitovia, kun jokaisen 27 maan lakijärjestelmä on hyväksynyt ne. Valtio Alue Perustett Alueen rajoina toimivat pituuspiirit Kartta 1940 90° W ja 53° W 1943 74° W ja 25° W 1908 80° W ja 20° W (osa Norjan Antarktiksista aluetta) 1939 20° W ja 44°38' E (kaksiosainen) 1933 44°38' E ja 136°11' E; 142°2' E ja 160° E (osa Ranskan eteläistä ja antarktisia alueita) 1840 136°11' E ja 142°2' E 1923 160° E ja 150° W 1931 68°50′S 90°35′W Ei-kenenkään-maa Marie Byrdin maa 150°0′W to 90°0′W == Lähteet == * * * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * LIMA – Landsat Image Mosaic of Antarctica Interaktiivinen satelliittikuvamosaiikki, jonka pikselin koko luonnossa on 30 metriä. * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Etelämanner
224	Euroopan unionin symbolit on tarkoitettu edustamaan EU:ta ja yhdistämään unionin kansoja ja kansalaisia. Symboleita on viisi ja ne ovat lippu, motto, hymni, juhlapäivä ja yhteinen raha. Euroopan unionilla ei ole vaakunaa, mutta lipun tähtikuviota käytetään usein sen sijassa. ==Säädöstausta== Euroopan unionin tulevaisuuskonventti ehdottaa Euroopan unionin perustuslain luonnoksessa 18. heinäkuuta 2003 : Artikla IV-1 Unionin symbolit ovat: Euroopan unionin lippu on 12 kultaisen tähden muodostama ympyrä sinisellä taustalla. Lippu periytyy Euroopan neuvostolta. Kullanväriset tähdet sinistä taustaa vasten hyväksyttiin Euroopan neuvoston parlamentaarisesa yleiskokouksessa 2. lokakuuta 1955, jonka Euroopan neuvoston ministerineuvosto hyväksyi 8. joulukuuta 1955. Euroopan parlamentti teki esityksen Euroopan yhteisöjen yhteisestä lipusta 1979 ensimmäisten yleisten ja yhtenäisten vaaliensa jälkeen. Huhtikuussa 1983 Euroopan parlamentti valitsi Euroopan yhteisöjen lipuksi Euroopan neuvoston lipun. Kesäkuussa 1985 Kansalaisten Eurooppa -komitea, Adonnio-komitea ehdotti Euroopan yhteisölle omaa lippua. Euroopan neuvoston suostuttua Euroopan yhteisön toiveeseen käyttää sen lippua ja vuoden 1986 alussa siitä tuli Euroopan yhteisön, sittemmin sen mukana Euroopan unionin lippu. Lipun keltainen väri on pantone reflex yellow ja sininen pantone reflex blue.http://publications.europa.eu/code/fi/fi-5000100.htm Unionin kansallislaulu, Euroopan hymni, pohjautuu Oodi ilolle -sävellykseen Ludwig van Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta. Unionin motto on: ”Moninaisuudessaan yhtenäinen.” Unionin valuutta on euro. Euroa ei kuitenkaan käytetä valuuttana kaikissa unionin jäsenmaissa. 9. toukokuuta vietetään unionin laajuisesti Eurooppa-päivää. == Euroopan unionin lippu == Unionin lippu on 12 kultaisen tähden muodostama ympyrä sinisellä taustalla. Ympyrä edustaa Euroopan kansojen unionia ja 12 tähteä symboloivat täydellisyyttä ja yhtenäisyyttä. Lipun on suunnitellut Arsène Heitz. Yhdysvaltain lipussa oli vastaava tähtien ympyrä 1777–1795, mutta tähtiä oli 13 ja ne olivat hopeisia (valkeita). Vaikkakin lippu yhdistetään useimmiten Euroopan unioniin, se suunniteltiin alun perin Euroopan neuvostolle, joka otti sen käyttöön 8. joulukuuta 1955. Euroopan yhteisö otti lipun tunnuksekseen 26. toukokuuta 1986 ja tämä vahvistettiin uudestaan Maastrichtin sopimuksessa. Lipun ajatellaan kuvaavan Eurooppaa kokonaisuudessaan päinvastoin kuin viittaavan mihinkään yksittäisen organisaatioon, kuten EU:hun tai Euroopan neuvostoon. == Euroopan unionin motto == Euroopan unionin motto julkistettiin alun perin epävirallisen prosessin kautta vuonna 2000. "Moninaisuudessaan yhtenäinen" valittiin koululaisten internetissä tekemien ehdotusten pohjalta ja sen hyväksyi Euroopan parlamentin puhemies Nicole Fontaine. Motto on nykyisellään kirjoitettu unionin perustuslakiluonnokseen ja se esiintyy EU:n verkkosivuilla. === Motto EU:n virallisilla kielillä === bulgariaksi: Единни в многообразието * englanniksi: United in diversity * espanjaksi: Unida en la diversidad * hollanniksi: Eenheid in verscheidenheid * iiriksi: Aontaithe san éagsúlacht * italiaksi: Unita nella diversità * kreikaksi: Ενότητα στην πολυµορφία * latviaksi: Vienotība dažādībā * liettuaksi: Vienybė įvairialypiškume * maltaksi: Maghqudin fid-diversità * portugaliksi: Unida na diversidade * puolaksi: Jedność w różnorodności * ranskaksi: Unie dans la diversité * romaniaksi: Unitate în diversitate * ruotsiksi: Förenat i mångfalden * saksaksi: In Vielfalt geeint * slovakiksi: Jednota v rozdielnosti * sloveeniksi: Združeni v raznolikosti * suomeksi: Moninaisuudessaan yhtenäinen * tanskaksi: Forenet i mangfoldighed * tšekiksi: Jednotnost v různorodosti * unkariksi: Egység a sokféleségben * viroksi: Ühtsus erinevuses == Euroopan unionin rahayksikkö == Euro (symboli €, lyhenne e, valuuttatunnus EUR) on virallinen rahayksikkö kahdessakymmenessä Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja neljässä EU:hun kuulumattomassa kääpiövaltiossa, eli euroalueella. Yksi euro vastaa 100 senttiä (lyh. snt tai c). Kaikissa eurokolikoissa on yhteinen puoli, johon arvo on kirjattu, sekä kansallinen puoli, jolla on valtiokohtainen kuva. Euroseteleissä on valtioiden kesken yhtenäinen ulkoasu kummallakin setelin puolella. Kaikkia seteleitä ja käyttökolikoita (mutta ei juhlarahoja) voidaan käyttää kaikissa eurovaltioissa. == Euroopan unionin hymni == Euroopan unionin hymni, Oodi ilolle (”Euroopan hymni”), perustuu Ludwig van Beethovenin yhdeksännen sinfonian päätösosaan. Unionin alueella puhuttujen kielten runsauden vuoksi hymni on täysin instrumentaalinen, eli siinä ei ole sanoja. Alun perin hymnin valitsi Euroopan neuvosto vuonna 1972. Hymniä soitetaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin virallisissa tilaisuuksissa. == Eurooppa-päivä == 9\. toukokuuta 1950 Robert Schuman esitti ehdotuksensa yhtenäisen Euroopan luomisesta välttämättömänä rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi. Tätä ehdotusta, joka tunnetaan nimellä Schumanin julistusSchumanin julistus suomeksi pidetään Euroopan unionin perustamisen ensimmäisenä askeleena. Nykyään 9. päivästä toukokuuta on tehty Euroopan unionin symboli (Eurooppa-päivä), joka yhdessä yhteisen valuutan (euro), lipun ja kansallislaulun kanssa identifioi Euroopan unionin poliittisena toimijana. Eurooppa-päivä on tarkoitettu unionin kansoja ja kansalaisia yhdistävien juhlallisuuksien päiväksi. Eurooppa-päivän tapahtumia Suomessa järjestää kansalaisjärjestö Eurooppalainen Suomi yhteistyössä Euroopan komission kanssa.Eurooppa-päivä == Katso myös == * Kansallissymboli ==Lähteet== == Aiheesta muualla == * Euroopan perustuslain sopimusluonnos, 18. heinäkuuta, 2003, Artikla IV-1, Unionin tunnukset. (Sivun 222 ylälaidassa kaikilla kielillä paitsi ruotsiksi.) * Eurooppa-päivä Euroopan hymni – Euroopan komission www-sivu.	Euroopan unionin symbolit
225	Edie Arlisa Brickell, (s. 10. maaliskuuta 1966 Dallas, Texas) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä. Brickell syntyi Dallasissa vuonna 1966. Hän liittyi vuonna 1985 New Bohemians -yhtyeeseen ja kirjoitti sille lauluja seuraavien vuosien aikana. Edie Brickell & New Bohemians -yhtyeen esikoisalbumi Shooting Rubberbands at the Stars (1988) oli suurmenestys ja myös kriitikkojen arvostama.About Edie Brickell , MTV Artists Yhtyeen toinen albumi ei menestynyt, ja yhtye hajosi. Brickell meni naimisiin muusikko Paul Simonin kanssa ja sai lapsen. Tauon jälkeen Brickell julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Picture Perfect Morning (1994). Seuraava studioalbumi oli Volcano (2003). New Bohemians palasi yhteen albumille Stranger Things (2006). Brickellin kolmas sooloalbumi Edie Brickell ilmestyi vuonna 2011. Steve Martinin kanssa tehty Love Has Come for You (2013) toi Brickellille Grammy- palkinnon. Kaksikko kirjoitti sen jälkeen yhdessä musikaalin Bright Star, joka sai ensi-iltansa 2014. == Albumit == * It's Like This… (1986) * Shooting Rubberbands at the Stars (1988) * Ghost of a Dog (1990) * Picture Perfect Morning (1994) * The Live Montauk Sessions (2000) * The Ultimate Collection (2002) * Volcano (2003) * Stranger Things (2006) * The Heavy Circles (2008) – The Heavy Circles * Edie Brickell (2011) * The Gaddabouts (2011) – The Gaddabouts * Look Out Now! (2012) – The Gaddabouts * Love Has Come for You (2013) Steve Martinin kanssa * LIVE: Steve Martin and Steep Canyon Rangers featuring Edie Brickell (2014) * So Familiar (2015) Steve Martinin kanssa * Rocket (2018) ==Lähteet== == Aiheesta muualla == Luokka:Yhdysvaltalaiset laulajat Luokka:Vuonna 1966 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt	Edie Brickell
226	Euroopan yleisradiounioni ( (EBU), ransk. Union européenne de radio-télévision (UER) ) on eurooppalainen televisio- ja radioliitto, jonka eurooppalaiset länsimaat Suomi mukaan lukien perustivat 12. helmikuuta 1950 Torquayssa Britanniassa OIRTin vastapainoksi. Se oli aiemmin suljettu muilta kuin yleisradiotoimintaa harjoittavilta julkisen palvelun kanavilta, mutta sittemmin pääsyvaatimuksia on lievennetty. EBU:n televisiojakeluverkko on nimeltään Eurovisio (), joka tunnetaan parhaiten vuosittain järjestetystä Eurovision laulukilpailusta. Heinäkuussa 2021 EBU erotti Valko-Venäjän jäsenyydestään ja Venäjä erosi EBU:sta helmikuussa 2022 vastalauseena maan sulkemisesta ulos vuoden 2022 Eurovision laulukilpailusta. == Jäsenet == Valtio Yleisradioyhtiö Nederlandse Publieke Omroep Radiotelevizioni Shqiptar Etablissement Public de Radiodiffusion Sonore Etablissement Public de Télévision Algérienne Télédiffusion d'Algérie Ràdio i Televisió d’Andorra Armenia Hayastani Hanrayin Herrustaynkerut'yun Hayastani Hanrayin Radio İctimai Vlaamse Radio- en Televisieomroeporganisatie Radio-Télévision Belge de la Communauté Française Javni Radio Televizijski servis Bosne i Hercegovine British Broadcasting Corporation United Kingdom Independent Broadcasting Balgarska Nationalna Televizija Balgarsko Nationalno Radio Egyptin kansallinen mediaviranomainen Radiotelevisión Española Sakartvelos sazogadoebrivi mauts'q'ebeli Ellinikí Radiofonía Tileórasi Hrvatska radiotelevizija Radiofonikó Ídryma Kýprou Ríkisútvarpið Raidió Teilifís Éireann TG4 Teilifís na Gaeilge Ta'agid HaShidur HaYisra'eli Radiotelevisione Italiana Jordan Radio and Television Corporation Latvijas Televīzija Latvijas Radio Télé Liban Libya National Channel Lietuvos Radijas ir Televizija RTL Group Établissement de Radiodiffusion Socioculturelle du Grand-Duché de Luxembourg Public Broadcasting Services Société Nationale de Radio Télévision Teleradio-Moldova Monaco Media Diffusion Radio i Televizija Crne Gore Norsk rikskringkasting TV2 AS Makedonska radio televizija Rádio e Televisão de Portugal Telewizja Polska Polskie Radio rowspan="3" France Médias Monde France Télévisions Radio France Societatea Română de Radiodifuziune Televiziunea Română Sveriges Television/Sveriges Radio Arbeitsgemeinschaft der öffentlich-rechtlichen Rundfunkanstalten der Bundesrepublik Deutschland Zweites Deutsches Fernsehen Radiotelevisione della Repubblica di San Marino Radiotelevizija Srbije Rozhlas a televízia Slovenska Radiotelevizija Slovenija Yleisradio Oy /Rundradion Ab SRG SSR Danmarks Radio TV 2 Danmark rowspan="2" Český rozhlas Česká televize Télévision tunisienne Radio tunisienne Türkiye Radyo-Televizyon Kurumu Suspilne Duna Média Médiaszolgáltatás-támogató és Vagyonkezelő Alap Radio Vaticana Eesti Rahvusringhääling == Lähteet == == Aiheesta muualla == * European Broadcasting Union , * Euroopan yleisradiounioni EBu Ylen sivuilla Luokka:Televisio Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Le Grand-Saconnex	Euroopan yleisradiounioni
228	Elektro, joka on lyhennys sanoista electro funk (tunnetaan myös nimillä robot hip hop ja electro hop), on musiikin tyylilaji, joka kehittyi 1980-luvulla Yhdysvalloissa ja Japanissa. Tyylin juuret ovat ennen kaikkea Kraftwerkin tuotannossa ja funkmusiikissa (toisin kuin esimerkiksi aikaisempien hip hop -äänitteiden, jotka olivat lähempänä diskoa). Yksi ensimmäisistä elektrolevyistä oli Afrika Bambaataan vuoden 1982 single ”Planet Rock”, joka samplasi reiluin ottein Kraftwerkin ”Trans-Europe Express” -kappaletta. Elektrolle tyypillisiä muista genreistä erottuvia piirteitä ovat muun muassa epätasaisempi ”breakbeat”-rytmi useammin kuin suora 4/4-biitti sekä hyvin konemaiset ja luonnottoman kuuloiset äänet. Usein elektrossa käytetään vokooderia tai TR-808-rumpukonetta tai sen sampleja. Nykyään elektron käsite saatetaan alkuperäisen merkityksensä lisäksi yhdistää myös muun muassa 1980-luvun retrodiskoon sekä monentyyppiseen rock- ja popmusiikin kanssa flirttailevaan elektroniseen musiikkiin. Elektron sekoittaa hyvin helposti electro houseen. ==Tunnettuja artisteja== * Aux 88 * Afrika Bambaataa * Anthony Rother * Bass Junkie * Cybotron * Debonaire * DMX Krew * Dr. Robotnik * Drexciya * Egyptian Lover * Herbie Hancock * Imatran Voima * Japanese Telecom * Knife Party * Kraftwerk * Mandroid * Mr Velcro Fastener == Aiheesta muualla == *	Elektro
229	Epilepsia on krooninen neurologinen sairaus, jolle on tunnusomaista toistuvat, ennalta arvaamattomat epileptiset kohtaukset. Epilepsiakohtaus johtuu aivoihin tulleesta hallitsemattomasta sähköisestä purkauksesta. Epileptinen kohtaus saattaa levitä pahimmassa tapauksessa koko aivojen alueelle. Epilepsiaa tavataan myös eläimillä. Joka kymmenes suomalainen saa yksittäisen epileptisen kohtauksen kerran elämänsä aikana, mutta yksittäinen kohtaus ei yleensä riitä tautidiagnoosiin. Yksittäinen kouristelukohtaus voidaan periaatteessa aikaansaada kenelle tahansa.. Epileptinen kohtaus on yleisin aivokasvaimen aiheuttama alkuvaiheen oire, jota esiintyy puolella aivokasvainpotilaistaAivokasvaimet ovat yleistyneet – tunnista oireet, päänsärky on hyvin harvoin ainut merkki. 11.12.2019. https://www.is.fi/terveys/art-2000006339683.html. Kansainvälisen terveysjärjestö WHO:n mukaan epilepsia on yksi tärkeimmistä vakavista aivosairauksista ja muodostaa noin prosentin sairauksien maailmanlaajuisesta sairaustaakasta. Suomessa epilepsiasta kärsii noin yksi prosentti koko väestöstä eli noin 56 000,Vuosikertomus 2015. Epilepsialiitto joista lapsia noin 4 000–5 000Lapsen epilepsia. Epilepsialiitto, viitattu 11.9.2017. Suomessa on toiminut vuodesta 1969 lähtien epilepsiapotilaiden ja heidän omaistensa etuja ajava valtakunnallinen Epilepsialiitto. Epilepsiaa tutkiva tieteenala on epileptologia. ==Luokittelu== Epilepsia voidaan luokitella * sairauden aiheuttajan mukaan * oireiden mukaan * aivoissa olevien kohtauksen aiheuttajien sijainnin mukaan * oireyhtymän mukaan (esimerkiksi myoklonusepilepsia, kuten Unverricht-Lundborgin tauti) * kohtauksia aiheuttavien tilanteiden mukaan. == Syyt == Häiriö aivojen hermosolujen sähköisessä toiminnassa voi johtua aivokuoren kehityshäiriöstä, aivojen rakennevauriosta, aineenvaihduntahäiriöstä tai tulehduksesta. Muita syitä ovat aivosolujen vaurioituminen, geneettisestä aivosolujen toimintahäiriö ja aivokasvain. Aivosolujen vaurioituminen on voinut tapahtua esimerkiksi sikiöaikana tai synnytyksessä. Aivosolut ovat voineet tietyllä aivojen alueella kehittyä tai järjestyä toisiinsa nähden poikkeavasti. Myös alkoholin liikakäyttö saattaa aiheuttaa epileptisiä kohtauksia. Jos taustalla ei ole aivovammaa tai runsasta alkoholinkäyttöä, noin viidenneksellä aikuisiällä alkaneista epileptisistä kohtauksista kärsivillä löytyy aivon tai keskushermoston syöpä.. Epilepsia voi olla myös seurausta päähän kohdistuneesta voimakkaasta, usein tajuttomuuteen johtavasta iskusta. Myös aivokasvaimet, aivoverisuonimuutokset, aivoverenkiertohäiriöt, hydrokefalia tai aineenvaihdunnan häiriöt voivat olla epilepsian syynä. Valvominen, stressi, päihteiden tai lääkkeiden käyttö, tulehdustila ja vilkkuvat valot altistavat epileptisille kohtauksille. On olemassa viitteitä siitä, että epilepsia olisi yhteydessä autismin kirjon genotyyppeihin. Epilepsia on tavallista yleisempää autisteillaM. Kielinen (2005) Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Väitöskirja, sivu 26. ja epilepsiaa sairastavilta löytyy selvästi muuta väestöä enemmän Aspergerin ja Kannerin oireyhtymään viittaavia oireitaResearch discovers link between epilepsy and autism. 16.5.2013. Bath.ac.uk. == Oireet == Epileptinen kohtaus kestää sekunneista useisiin minuutteihin. Kohtausten tyyppi vaihtelee paljon ihmisten välillä. Kohtaukset ilmenevät useimmin muutaman sekunnin mittaisina toimintojen pysähtymisinä tai toimintakyvyn alentumina. Vakavammissa tapauksissa oireita ovat esimerkiksi kaatuminen, koko vartalon ja raajojen kouristelu minuuttien ajan tai kirkuminen. Usein suusta erittyy myös vaahtoa. Joskus epilepsiaa sairastava ihminen voi satuttaa itsensä kohtauksen aikana esimerkiksi kaatuessaan yllättäen.Hiltunen - Kälviäinen 2002, s. 79. Jossain tapauksissa epilepsiaa sairastava pystyy muutamia sekunteja tai aikaisemmin ennen kohtausta ennustamaan tapahtuvan, tuntemalla ns. auran (esimerkiksi silmät eivät tottele, silmien ollessa kiinni näkyy erilaisia valoilmiöitä jne). Epilepsiakohtauksen sattuessa kohtausta ei saa estellä. Kohtauksen saaneen päätä pitää suojata. Riski vammautua tai kuolla on merkittävä, kun kohtaus on kestänyt enemmän kuin 30 minuuttia. Pitkittynyt epileptinen kohtaus eli status epilepticus on hengenvaarallinen tila. Sen kehittymisen riski kasvaa epilepsiakohtauksen kestäessä yli 5 minuuttia. On arvioitu, että noin 30–60 prosenttia status epilepticukseen joutuvista on jo aiemmin todettuja epileptikkoja. Keskimäärin 20 prosenttia status epilepticus -potilaista kuolee kuukauden kuluessa kohtauksen päättymisestä. Kuolleisuus vaihtelee merkittävästi eri ikäryhmien välillä, ja monilla status epilepticukseen joutuneilla on ilmennyt myöhemmin erilaisia jälkioireita. Status epilepticus saattaa ilmetä myös poissaolokohtauksina, jotka kestävät muutamasta tunnista vuorokausiin. === Oireiden laukaisijat === Oireiden laukaiseva tekijä vaihtelee yksilöittäin. Sairauskohtauksen voivat laukaista erilaiset välkkyvät valot tai tietokoneen ruudulla näkyvät graafiset efektit. Japanissa Pokémon- piirrossarjassa ollut graafinen efekti Porygon-jaksossa aiheutti 685 lapselle samanaikaisesti epilepsiakohtauksen. Kaikille soitettiin ambulanssi, mutta vain 150 vietiin sairaalaan. Muut toipuivat ambulanssimatkan aikana. Kaksi lapsista joutui viettämään sairaalassa kaksi viikkoa. Tämän jälkeen Pokémon oli neljän kuukauden ajan tauolla Japanissa.Packard, M & Ripley Entertaiment Inc. Usko tai älä! Junior Edition. Readme.fi, 2007 ISBN 978-952-5655-34-6 Epileptiset kohtaukset ovat mahdollisia myös henkilöillä, jotka eivät sairasta epilepsiaa. Tällöin niiden aiheuttajana saattaa olla esimerkiksi pitkäaikainen valvominen, stressi, eräät lääkkeet tai runsas alkoholin kulutus. === Hoito === Oireita voidaan hoitaa lääkkein, vagusstimulaattorilla, ketogeenisen ruokavalionJohn M. Freeman, Eric H. Kossoff, Adam L. Hartman: The Ketogenic Diet: One Decade Later AAP News & Journals (vaatii kirjautumisen) tai toisinaan myös leikkauksen avulla. Epilepsian lääkehoidossa voidaan oireista riippuen käyttää muun muassa seuraavia lääkkeitä: karbamatsepiini, okskarbatsepiini, valproaatti, pregabaliini, lamotrigiini, gabapentiini, tiagabiini, topiramaatti, levetirasetaami, fenytoiini, klonatsepaami, klobatsaami. Valtaosa saadaan hoidetuksi lääkkein kohtauksettomiksi. Noin viidesosalle sairastavista lääkkeistä ei ole kuitenkaan apua. Epilepsialääkkeet aiheuttavat lisäksi osalle potilaista esimerkiksi väsymystä, muistivaikeuksia, raivokohtauksia tai käsien tärinää. Epilepsialääkkeiden on todettu lisäävän myös riskiä saada sydänkohtaus sekä sairastua Alzheimerin tautiin tai muunlaiseen dementiaanAntiepileptic drugs have NO place in Alzheimer’s treatments: Study reveals they cause longer hospital stays in patients. https://www.naturalnews.com/2019-05-19-antiepileptic-drugs- alzheimers-treatments-longer-hospital-stays.html. Epilepsialääkkeiden pitkäaikaiskäyttö saattaa aiheuttaa myös hormonitoimintaan, sidekudokseen ja luustoon liittyviä ongelmia. Levetirasetaamin, tiagabiinin, topiramaatin ja vigabatriinin on myös havaittu kolminkertaistavan riskin tehdä itsemurha tai saada itsetuhoisia ajatuksiaUse of antiepileptic drugs in epilepsy and the risk of self-harm or suicidal behavior. https://www.researchgate.net/publication/45366468_Use_of_antiepileptic_drugs_in_epilepsy_and_the_risk_of_self- harm_or_suicidal_behavior. Jo 1920-luvulla kehitetty ketogeeninen eli vähähiilihydraattinen dieetti auttaa monia epilepsiapotilaita. Kyseiselle ruokavaliolle siirtyneistä lapsista 10–15 prosentilla kohtaukset loppuvat kokonaan ensimmäisen vuoden aikana ja vähentyvät 90 prosenttia 30 prosentilla. Ketogeenisestä dieetistä on löytynyt myös apu silloin, kun lääkkeet eivät ole auttaneet ollenkaanLääkärit suosittelivat karppausta 2-vuotiaalle – auttoi vaikeahoitoiseen epilepsiaan. Yle uutiset 11.9.2017. Vaikeahoitoisen epilepsian hoidossa on käytössä myös elektroniikkaa. Aivojen sähkötasapainoa tasoittamaan on kehitetty kehoon implantoitava niin sanottu vagusstimulaattori, joka lähettää hetkittäin sähköimpulsseja vagushermoon. Osaa potilaista voidaan auttaa leikkauksella, jossa kohtauksia aiheuttava aivoalue poistetaan. ==Liitännäissairaudet== Epilepsiaa sairastavilla esiintyy tavallista enemmän psykiatrisia sairauksia. ==Muuta== Yksittäisen epileptisen kohtauksen jälkeen määrätään Euroopan unionissa 3–6 kuukauden ajokielto, jos tehtyjen selvitysten perusteella epilepsiadiagnoosia ei aseteta, lääkitykselle ei nähdä tarvetta eikä kohtauksen voida arvioida olleen sekundaarinen aivojen sairaudelle tai vammalle. Kohtauksien toistuvuuden tai muiden stabiilien aivosairauksien (esimerkiksi aivoinfarkti tai kontuusioarpi) seurauksena kiellon pituus on 12 kuukautta, ja etenevän aivosairauden löydyttyä kielto on lääkärin harkinnan mukaan tätä pidempi. Kansainvälinen epilepsialiitto eli IBE perustettiin 1961 ja suomalainen Epilepsialiitto 1969. == Historia == === Antiikin aika === Vanhimmat kirjalliset kuvaukset epilepsiasta ovat Assyriasta ja Babyloniasta noin vuodelta 2000 eaa. Epilepsiaa pidettiin henkien aiheuttamana sairautena. Ensimmäinen tämän käsityksen kiistänyt henkilö oli Hippokrates. Antiikin roomalaiset eivät juoneet samasta astiasta, josta epileptikko oli juonut. === Moderni aika === Vuonna 1897 julkaistun Kodin Lääketieteellisen Käsikirjan mukaan epilepsia voisi johtua itsetyydytyksestäTeemu Keskisarja: Kyynelten kallio. Kertomuksia seksistä ja väkivallasta. Siltala 2011. Sivut 184-186.. Epilepsia luokiteltiin psykiatriseksi sairaudeksi vielä 1950-luvullaAnu Rissanen: Työtä, sokkeja, lääkkeitä. Siilinjärven piirimielisairaala ja potilaiden hoitomuodot vuosina 1926-1959. Liite 2. Sivu 116, jolloin epilepsiaa sairastavia saatettiin jopa sulkea laitokseen. Terapeutit väittivät 1950-luvulla parantaneensa epilepsiapotilaita psykoanalyysin avullaPieni tietosanakirja, kokonaan uusittu laitos, Otava 1951. Osa III, sivu 593. Toimituskunta Arvi Poijärvi, J.A. Wecksell, R.H.Oittinen ja I.Havu.. Suomessa epilepsia, joka ei johtunut ulkoisesta syystä, oli vielä 1960-luvulla este avioliitolle, mutta tasavallan presidentti saattoi antaa epileptikolle poikkeusluvan avioliiton solmimiseen. Ruotsissa epilepsiaa sairastavat pääsivät naimisiin vain jos suostuivat steriloitaviksi. ==Tunnettuja epileptikkoja== Kuuluisista henkilöistä esimerkiksi PaavalinEpilepsy.com on epäilty sairastaneen epilepsiaa. Fjodor Dostojevskillä oli epilepsia, ja hän käsittelee aihetta useimmissa tunnetuimmista romaaneistaan. ==Eläinten epilepsia== Epilepsiaa esiintyy myös eläimillä. Koiralla se on yleisin hermostollinen ongelma, ja sitä on keskimäärin noin yhdellä prosentilla koirista, mutta osuus vaihtelee roduittain ja sukulinjoittain, ja muun muassa suomenpystykorvalla sitä esiintyy keskimääräistä yleisemmin.Koiran epilepsia ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== * Epilepsialiitto - Tietoa epilepsiasta * Käypä hoito -suositus Aikuisten epilepsiat * Käypä hoito -suositus Pitkittynyt epileptinen kohtaus * Terveyskirjasto.fi - Epilepsia * Therapiafennica: Epilepsia (Internet Archive) * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Epilepsia
231	Virheenkorjauskoodi (ECC, ) on informaatioteoriassa koodi, jossa jokainen datasignaali noudattaa tiettyjä rakennesääntöjä. Tällöin virhetilanteet voidaan havaita automaattisesti. EDAC () tarkoittaa virheen ja havaitsemista ja sen korjaamista. Virheenkorjausta varten tietokoneen muistipiireihin voidaan lisätä ylimääräisiä muistikennoja. Muistikennojen lisäys ei onnistu, ellei piirisarja tue tätä. Harva on valmis maksamaan muistikennojen lisähinnasta aiheutuvan kustannuksen kotikoneeseensa, joten virheenkorjauskoodi on käytännössä käytössä verkkopalvelimissa ja muissa kriittisissä kohteissa. == Menetelmät == Yksinkertainen esimerkki virheitä korjaavasta koodista on n bitin toistokoodi. Tätä koodia käytettäessä kanavaan lähetetään peräkkäin n kpl nollia, kun halutaan välittää vastaanottajalle bittitila 0 ja vastaavasti n kpl ykkösiä, kun halutaan välittää bittitila 1. Tämän koodi muodostuu siis koodisanajoukosta C=\lbrace 000...0,111...1\rbrace. Jos kanavan kautta kulkeneessa koodisanassa alle puolet biteistä on vaihtanut tilaansa, koodisana on mahdollista tunnistaa. Virheitä korjaavien koodien teoriassa keskeinen käsite on koodin minimietäisyys. Kahden samanpituisen koodisanan välisellä etäisyydellä tarkoitetaan niiden kohtien lukumäärää, joissa ne eroavat toisistaan. Esimerkiksi binäärisanojen '0100011101' ja '0111011001' välinen etäisyys on kolme. Koodin minimietäisyydellä tarkoitetaan pienintä arvoa, minkä kahden eri kyseiseen koodiin kuuluvan koodisanan välinen etäisyys voi saada. Koodin määrittämiseksi valitaan yleensä ensimmäiseksi jokin aakkosto, merk. A. Hyvin usein käytetään binääriaakkostoa A=\lbrace 0,1\rbrace. Kaikkien n-pituisten aakkoston A sanojen joukkoa merkitään tavallisesti A^n. Koodi, jonka pituus on n, saadaan valitsemalla jokin ei- tyhjä osajoukko C\subseteq A^n. Koodisanojen a_1a_2...a_n\in A^n ja b_1b_2...b_n\in A^n välinen Hamming-etäisyys on :d(a_1a_2...a_n,b_1b_2...b_n)=\sum_{i=1,a_i ot= b_i}^n 1. Koodin C\subseteq A^n minimietäisyys on :d_{min}(C)=min\lbrace d(c_1,c_2)\vert c_1,c_2\in A^n,\quad c_1 ot=c_2\rbrace. Helposti todetaan, että koodin, jonka sanojen lukumäärä on N=\sharp C, minimietäisyyden laskemiseen tarvitaan yleisessä tapauksessa :{N\choose 2} = {N!\over 2!(N-2)!} = {N(N-1)\over 2} koodisanojen vertailua. Koodi C\subseteq A^n kykenee korjaamaan r virhettä, jos koodisanakeskiset r-säteiset pallot \bar B(c_1,r)=\lbrace c_2\in C\vert d(c_1,c_2)\leq r\rbrace ovat erilliset eli yhteispisteettömät. Koodin virheenkorjauskyky e saadaan, kun r valitaan maksimaaliseksi. Koodia sanotaan täydelliseksi n-pituiseksi e-virhettä korjaavaksi koodiksi, jos koodisanakeskiset e-säteiset pallot ovat yhteispisteettömät ja täyttävät koko avaruuden A^n. ==Lineaariset koodit== Lineaarisia koodeja muodostettaessa aakkostoksi A valitaan jokin äärellinen kunta \mathbb{F}_q, missä q on kunnan alkioiden lukumäärä eli kunnan kertaluku. Lineaariset koodit ovat vektoriavaruuden \mathbb{F}_q^n lineaarisia aliavaruuksia. == Katso myös == * Hamming-koodi * Reed–Solomon-koodit * Muistivirhe == Lähteet == == Kirjallisuutta == * Luokka:Dataliikenne Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Signaalinkäsittely nl:Kanaalcodering	Virheenkorjauskoodi
232	alt=Laajennuskortin asennus.\|pienoiskuva\|Kuvassa laajennuskortin asennusta emolevyyn. Emolevy on tietokoneen keskeinen piirilevy, johon tietokoneen muut osat kiinnitetään ja jonka avulla muut osat kommunikoivat. Emolevyä edeltävä ja yksinkertaisempi ratkaisu oli backplane, jossa CPU- ja laajennuskortit painetaan liittimiin, jotka kytkevät ne sähköisesti yhteen. Backplane on vielä nykyisin käytössä esimerkiksi reitittimissä. Emolevyllä osa komponenteista on juotettu emolevyyn kiinni, kun taas esimerkiksi virtajohdot, laajennuskortit, keskusmuistit ja suorittimet voidaan kiinnittää helposti niille varattuihin paikkoihin lukitusmekanismin tai ruuvikiinnityksen avulla. Yleensä myös kotelon sisällä olevat kiintolevyt, optiset levyasemat sekä prosessorin ja kotelon tuulettimet kytketään emolevyllä oleviin liittimiin. Emolevy saa tarvitsemansa käyttövirran virtalähteestä. == Piirisarja == ATX-emolevyt (ja sitä uudemmat) sisältävät useita laajennuskorttipaikkoja, jotka on kiinteästi asennettu emolevylle. Näitä hallitsee tavallisesti emolevyllä olevan piirisarjan eteläsilta. Suorittimen, muistin ja emolevyn välisestä kommunikoinnista huolehtii emolevyn piirisarjan pohjoissilta. Eteläosa hallitsee hitaammat datavirrat: kiintolevyohjaimen, sarja- ja rinnakkaisportin sekä PCI-väylän. Uudemmissa suorittimissa on integroituna PCI Express -ohjain. Erillisestä pohjoissillasta on usein luovuttu integroimalla muistiohjain itse suorittimeen. Integraatio voi vähentää valmistuskustannuksia, yksinkertaistaa valmistusta ja parantaa suorituskykyä tapauksesta ja ratkaisusta riippuen. Järjestelmäpiirit eivät tarvitse ulkoisia siltapiirejä lainkaan. Nykyään emolevylle on usein integroitu myös verkko-ohjain sekä äänikortti. Aiemmin integroitu näytönohjain löytyi vain halvimmista emolevyistä ja ne olivat laadultaan vaatimattomia. Nykyisissä PC-tietokoneissa integroitu näytönohjain, jos sellainen on, sisältyy itse suorittimeen. Integroitujen näytönohjaimien suorituskyky on usein liian vaatimaton esimerkiksi pelikäyttöön. Suorituskykyä vaativa käyttäjä joutuu siis yhä hankkimaan erillisen näytönohjaimen. == Suorittimen jäähdytys == Suorittimille on saatavilla useita erilaisia jäähdytysratkaisuja nykyisissä henkilökohtaisissa tietokoneissa: perusmenetelmä on ilmajäähdytys ja vaihtoehtoina ovat nestejäähdytys sekä Peltier-elementti käyttötarpeen mukaan. Emolevyllä on prosessorituulettimen vaatimat virtaliittimet, joiden kautta prosessorituulettimen pyörimisnopeutta voidaan säädellä suorittimen käyntilämpötilan mukaan. == Näytönohjaimen virrankäytöstä == pienois\|Samsung S2 -älypuhelimen emolevy. Emolevyjen AGP- ja PCI Express -väylä (näytönohjainväylä) toimivat perinteisesti 3,3 tai 1,5 voltin jännitteellä. Nykyiset näytönohjaimet voivat käyttää huomattavan virtamäärän (esimerkiksi 300 wattia), joten näytönohjaimissa on näissä tapauksissa lisävirtaliittimet, johon voidaan kiinnittää virtalähteestä ATX- standardin lisävirtajohto. == Tietokoneiden emolevytyypit == PC/XT: Vanha 286- ja 386-mikrosuorittimien aikainen standardi. AT: Vanha 486- ja Pentium- mikrosuorittimien aikainen standardi. Baby AT: Melko harvinainen, vain joissakin Pentium II -mikroissa tai vanhemmissa. BTX: ATX-emolevyjen seuraaja. Intel ajoi aikanaan vahvasti BTX-standardia eteenpäin. BTX tuo parannuksia muun muassa ilmankiertoon. ATX: Yleisin kokostandardi pöytäkoneissa. ATX-emolevyn mitat ovat: leveys 305 mm, pituus 244 mm. ATX 2.0: Yleistynyt Pentium 4:n myötä. Micro ATX: Pienikokoisten PC-koneiden emolevy, esimerkiksi kauppojen kassoilla. Mini ITX: Pienikokoisten PC- koneiden emolevy, esimerkiksi HP Pavilion Slimline. ITX-virtaliitin on sähköisesti sama kuin ATX, mutta pienempi. Nano ITX: Erittäin pieni (n. 20 cm x 20 cm) emolevy, joka on yleistymässä. Sopii muun muassa autojen tietokoneisiin ja pieniin pöytätietokoneisiin Shuttle ATX: Ns. shuttle- koteloisten PC-koneiden emolevy. Epävirallinen standardi. E-ATX: Tavallisimmin palvelinemolevyjen (tuplasuoritin) standardi. E-ATX terminä merkitsee yksinkertaisesti laajennettua ATX:ää. Emolevyn ulkomuodosta tämän näkee selvästi: E-ATX on niin sanottu täysemolevy, joka on perus-ATX:ään verrattuna noin 10 cm pidempi. Tällä alueella sijaitsevat usein muistipiirit, joten moniin koteloihin E-ATX-emolevyä ei saa laitettua vaikka ruuveille olisikin paikat. Ei toimi ATX 2.x -virtalähteen kanssa (ei edes nimellisesti EPS:ää tukevien), vaan vaatii erityisen "aidon" EPS12V-virtalähteen. LPX: Pienikokoisten koneiden harvinainen standardi. NLX: Pienikokoisten koneiden harvinainen standardi. == Emolevyjen valmistajia == ASRock * Asus * MSI * Intel * EVGA * DFI * Gigabyte * Biostar == Katso myös == * Väylä * Kokoluokka (tietotekniikka) == Lähteet == == Kirjallisuutta == * * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Emolevy
234	Etätyö on työtä, joka tehdään kiinteän toimiston ulkopuolella, esimerkiksi kotoa, etäpisteestä, hotellista tai liikkuvasta toimistosta käsin. Uusista tavoista organisoida työtä käytetään muun muassa nimityksiä etätyö, eTyö, mobiili työ ja monipaikkainen työ. Yhteinen piirre näille on sähköisen tieto- ja viestintätekniikan keskeisyys. Etätyön ymmärretään usein olevan vain kotona tehtävää toimistotyötä, mutta monissa muissakin ammateissa (esimerkiksi myyntiedustajat, huoltoasentajat ym. liikkuvat ammatit) raja etätyön ja ”muun työn” välillä hämärtyy tietoliikenneyhteyksien nopeuden ja peiton jatkuvasti parantuessa. Etätyöstä on tullut myös hajautettavampaa ja työtä tehdään liikkuvasti. Nykyisin etätyön rinnalla käytetään myös täsmällisempiä käsitteitä kuten hajautettu työ ja läsnätyö. Toimistotyössä säännöllinen etätyö on voitu järjestää niin, että työntekijä tekee kaikki tai osan töistään työpaikan ulkopuolella. Käsiteltävä tietoaineisto välitetään yrityksen ja työntekijöiden tietokoneiden välillä esimerkiksi työnantajan järjestämän suojatun verkkoyhteyden (VPN) kautta ja kokoukset pidetään konferenssipuheluiden sekä erityisten virtuaalikokousohjelmien avulla. Etätyömahdollisuuden tarjoaminen työntekijälle edellyttää työnantajan vahvaa luottamusta työntekijään ja mahdollisuutta pilkkoa työ itsenäisesti suoritettaviin palasiin. Tietoammateissa on helpompi järjestää etätyön mahdollisuus kuin perinteisemmissä ammateissa. Etätyön mahdollisuus voidaan järjestää työntekijöille, joiden työn tekeminen ei ole paikkaan sidottua. Nykyisin työntekijä voi olla tehokkaalla tavalla yhteydessä työnantajaansa tietoliikenneverkkojen avulla ja yhteydenpito onnistuu helposti. Kiinnostus etätyöhön alkoi 1990-luvun loppupuolella, kun tietokoneiden halventuminen ja tietoliikenneyhteyksien kehittyminen vähensivät riippuvuutta työpaikan toimistoympäristöstä. Ihmiset halusivat työskennellä ainakin osan aikaa kotonaan, mökeillään tai maatiloilla. Työntekijällä on etätyössä mahdollisuus jaksottaa työ pienempiin jaksoihin ja ottaa huomioon henkilökohtaiset ja ympäristölliset seikat. Etätyön kielteisenä puolena pidetään työ- ja vapaa- ajan mahdollista sotkeutumista ja työpaikan sosiaalisten suhteiden heikkenemistä sekä kuunteluväsymystä. Vuonna 2020 alkanut koronaviruspandemia toi etätyön arkipäiväksi monille. ==Etätyön kehittyminen Suomessa ja soveltaminen== Suomi on eri tutkimusten mukaan yksi Euroopan kärkimaita etätyösovelluksissa. Tarkkaa etätyön tekijöiden lukumäärää on mahdoton sanoa, koska etätyön määritelmät vaihtelevat suuresti tutkimuksesta toiseen. Arviot vaihtelevat viidestä prosentista lähelle kahtakymmentä. Suurin etätöitä tekevistä aloista on hallinnon ala, johon on helppo liittää etätyön mahdollisuus. Etätyön mahdollisuus kohdistuu myös selvästi selvemmin yksityiselle sektorille kuin kunnalliselle. Suomessa on vietetty vuodesta 2011 kerran vuodessa syksyisin kansallista etätyöpäivää, jolloin suomalaisia kannustetaan kokeilemaan etätyötä esimerkiksi ympäristösyistä. == Etätyön johtaminen == Etätyöskentely voi asettaa haasteita työn johtamiselle, mutta tärkeimpänä tekijänä etätyöskentelyn onnistumiselle voi pitää molemminpuolista luottamusta työntekijän ja esimiehen välillä. Etätyö nousi tärkeimmäksi työsuojeluhenkilöstön tunnistamaksi uudeksi työsuojelutoimintaan vaikuttavaksi haasteeksi Työterveyslaitoksen ja Tapaturmavakuutuskeskuksen toteuttamassa kyselyssä syksyllä 2020. == Katso myös == VNC Etäkäyttö Nelipäiväinen työviikko == Lähteet == == Aiheesta muualla == *	Etätyö
235	Enigma oli Saksan toisessa maailmansodassa käyttämä sähkömekaaninen salauslaite, jonka toiminta perustui pyöriviin salauskiekkoihin. Tarkkaan ottaen kyse on kokonaisesta salauslaitteiden perheestä, sillä ajan myötä laitteesta kehitettiin useita eri malleja. Enigman keksijä Arthur Scherbius sai ensimmäisen Enigmaan liittyvän patenttinsa 1918.Singh 1999, 191 Enigma oli kaupallisessa käytössä 1920-luvun alusta alkaen, ja sitä myytiin jopa ulkomaille asti. Saksan sotilasmalli (Wehrmachtin ja erityisesti laivaston Enigma) on näistä malleista kuuluisin. Saksan asevoimat ottivat koneen käyttöön seuraavasti: merivoimat 1926, maavoimat 1929 ja ilmavoimat 1933.Carlisle, Rodney P.: Scientific American inventions and discoveries. s. 348, John Wiley and Sons, 2004 Myös monet muut hallinnonalat kuten SS, poliisi ja rautatietSingh 1999, 198 käyttivät Enigmaa. Helppokäyttöisyys ja salauksen oletettu vahvuus olivat tärkeimmät syyt laajaan käyttöön. Myös saksalaisten tarve lyödä mahdollinen vastustaja nopeasti pienellä 100 000 miehen armeijalla korosti ajan voittamisen tärkeyttä (salauksen automatisointi) ja liikkeen mahdollistavaa sodankäyntiä (radioiden käyttö). Salaus kuitenkin murrettiin ja tämä lyhensi, ainakin teoriassa, toisen maailmansodan kestoa arvioiden mukaan ainakin vuodella. Tätä lähinnä brittien työtä kutsuttiin nimellä operaatio Ultra. Britit eivät paljastaneet tätä ennen kuin 1960–1970-luvuilla. Suomessa Enigma-laite on nähtävissä Hämeenlinnassa Museo Militariassa. ==Enigman rakenne== Enigma on sähköisten ja mekaanisten osien muodostama kokonaisuus. Mekaaninen osio koostuu näppäimistöstä, pyörivistä salauskiekoista sekä mekanismista, joka pyörittää kiekkoja jokaisen näppäimenpainalluksen yhteydessä. Kiekkojen jatkuva pyöriminen saa aikaan uuden koodauksen jokaista näppäimenpainallusta kohden.Singh 1999, 179–180 Varsinainen salaus tapahtuu sähköisesti. Mekaaniset osat muodostavat jatkuvasti muuttuvan sähköisen virtapiirin. Kun näppäintä painetaan, virtapiiri sulkeutuu ja lopulta yksi lampuista syttyy, jolloin nähdään mikä kirjain vastaa alkuperäistä tekstiä. Itse viestittäminen tapahtui kuitenkin perinteisesti sähköttämällä morse- koodilla joko lennättimen tai radion välityksellä. Enigman tuottama salattu teksti merkittiin muistiin kirjain kirjaimelta esimerkiksi paperille ja tämä koodattu sanoma annettiin varsinaiselle sähköttäjälle. Vastaanottopäässä sama tehtiin käänteisesti. Eräissä Enigman versioissa oli tulostinosa.Singh 1999, 192 ==Enigman murtaminen ja Puola== Enigma-järjestelmän onnistui murtamaan ensimmäisenä Puolan tiedustelupalvelu. He onnistuivat pääsemään tutkimaan Enigman rakennetta viikonlopun ajan Puolan postilaitoksen suojissa saksalaisten huolimattomuuden takia. Juuri ennen hyökkäystä Puolaan saksalaiset kuitenkin muuttivat koneen rakennetta vaikeammaksi. Tätä puolalaiset eivät enää pystyneet avaamaan. Poznańin yliopistolla aloitettiin salakirjoitusmatematiikan kurssi vuonna 1929Gannon, James: Stealing Secrets, Telling Lies: How Spies and Codebreakers Helped Shape the 20th Century, Brassey's, 2002, s. 32 ja siitä seurasi yksi suurimmista toisen maailmansodan tiedusteluvoitoista. Enigman murtaminen perustui uuden matematiikan muun muassa ryhmäteorian, käyttöön salakirjoituksen avaamisessa. Enigman rakenteellinen heikkous oli, että kirjain ei koskaan koodautunut itsenään, mikä rajasi ratkaistavia vaihtoehtoja. Enigman käytössä tehtiin virheitä esimerkiksi käyttämällä kaavamaisia sanomamuotoja, jolloin viestin laatu oli mahdollista arvata koodatun tekstin sijainnin perusteella, vaikka täsmällinen sisältö ei ollut tiedossa. Ratkaisuyritykseltä voitiin näin olettaa saatavan tietynlainen tulos kuten kellonaika. Enigman käyttäjien virheitä olivat esimerkiksi asetusten yksinkertaiset koodiavaimet, jotka osaksi johtuivat taistelun stressistä. Enigman murtaminen oli jatkuvaa kilpajuoksua saksalaisten järjestelmään tekemien muutosten ja puolalaisten murtoyritysten kanssa. Vuoden 1939 alussa oli tultu tilanteeseen, jossa puolalaisten resurssit oli käytetty loppuun. Saksalaisten viimeisimmän muutoksen kompensoimiseksi olisi tarvittu kymmenkertaiset resurssit aiempaan nähden. 25. ja 26. kesäkuuta 1939 Puolassa järjestettiin tapaaminen, jossa puolalaiset kertoivat Ranskan ja Ison-Britannian edustajille kaiken, mitä tiesivät Enigman avaamisesta.Peter, Laurence: How Poles cracked Nazi Enigma secret (BBC News 20. heinäkuuta 2009) Enigman avaamisen salaisuus siirtyi liittoutuneille. ==Enigman murtaminen toisen maailmansodan aikana== Tiettävästi puolalainen matemaatikko Marian Rejewski mursi ensimmäisenä Enigman salauksen.Singh 1999, 207–215 Saksalaiset matemaatikot olivat hyvin tietoisia menetelmän yhdestä, ”pienestä” heikkoudesta: järjestelmä ei koskaan koodatessa antanut samaa merkkiä mikä sille syötettiin. Eli kirjoitettaessa syötteenä ”A”, se ei koskaan koodautunut ”A”-kirjaimeksi. Laskettiin kuitenkin, että seikan hyödyntäminen salauksen purkamisessa vaatisi matemaattisia laskelmia, joiden eri mahdollisuuksien läpikäyminen veisi enemmän kuin seitsemänkymmentä (70) vuotta, joten tällä heikkoudella ei olisi mitään käytännön merkitystä laskutikkujen ja mekaanisten käsilaskimien aikakaudella; se oli turvallisuuden kannalta hyväksyttävää. Koska Enigma ei koskaan koodannut mitään kirjainta samaksi kirjaimeksi, oli mahdollista sovittaa rinnakkain salateksti ja oletettu selkoteksti, ja etsiä niiden välisiä kohdistuksia joissa ei ole "osumia" (engl. crash). Tässä englanninkielisestä Wikipediasta lainattu ja suomennettu taulukko, jossa verrataan arveltua selkotekstiä (engl. crib) salatekstiin. Lause Keine besonderen Ereignisse tarkoittaa kutakuinkin "ei mitään raportoitavaa" ja oli vakiomuotoisten tervehdysten ohella melko yleinen osa leipätekstiä. Vertaamalla arveltua selkotekstiä salatekstiin oli mahdollista selvittää katkelma Enigman generoimaa avainvirtaa (tai ehdokkaita sellaiseksi). Ehdokkaiden avulla voitiin eri tekniikoita käyttäen yrittää ratkaista mm. todennäköisiä roottorien alkuasentoja ja järjestyksiä ja siten selvittää avainvirran alku ja loppu sekä purkaa toisia saman avainvirran osilla koodattuja viestejä. Selkotekstin Keine besonderen Ereignisse mahdollisten kohdistusten poissulkua Salateksti O H J Y P D O M Q N J C O S G A W H L E I H Y S O P J S M N U Kohdistus 1 K E I N E B E S O N D E R E N E R E I G N I S S E Kohdistus 2 K E I N E B E S O N D E R E N E R E I G N I S S E Kohdistus 3 K E I N E B E S O N D E R E N E R E I G N I S S E Kohdistukset 1 ja 3 mahdolliselle selkotekstille eivät ole mahdollisia, koska niissä on salatekstin kanssa yhteisiä kirjaimia. Punaiset solut kuvaavat näitä "osumia". Kohdistus 2 on mahdollinen. Mekaanisena laitteena Enigma on deterministinen eikä se voi tuottaa kuin rajallisen määrän eri avainvirtoja eri lähtöpisteistä alkaen. Todennäköisesti yksikään viesti ei kuitenkaan olisi yhtä pitkä kuin Enigman teoreettinen pisin kertaukseton avainvirta (noin 16 500 merkkiä) joten todennäköisyys että saman viestin tai edes saman päivän tai koko viikon aikana avainvirta alkaisi alusta oli erittäin vähäinen. Avain saatettiin kuitenkin alustaa samana päivänä useamman kerran esimerkiksi toisen viestin purkamista varten. Kiireessä tapahtui myös vahinkoja, esimerkiksi sama viesti saatettiin lähettää uudestaan samalla avainvirralla koodattuna, mutta hieman eri sisällöllä. Tällaisia "päällekkäisyyksiä" (engl. depth) havaittiin välillä, syynä tavallisesti se, että vastaanottaja ei saanut purettua viestiä ja pyysi lähettämään sen uudestaan. Jos kahden lähekkäisen viestin salateksti alkoi samalla merkkisarjalla mutta muuttui sitten, voitiin arvella että viestit on koodattu samalla avaimella (roottorien alkuasennot samat viestin alkaessa) ja käsittelevät todennäköisesti samaa aihetta. Tästä eteenpäin voitiin viestien loppuosiin jälleen soveltaa oletettuja selkotekstejä. Päällekkäisyyksien analysointiin perustuva menetelmä oli tärkeämmässä asemassa Lorenz-salauksen purussa. ===Enigman ratkaisukone ”Bombe”=== Puolalaiset olivat kehittäneet mekaanisesta laskimesta sähköautomatisoidun version, joka laski monikymmenkertaisesti nopeammin kuin käsin lukuja syöttämällä. Tämä Bombe- laite (”pommi”) lyhensi kyllä laskuaikaa, muttei enää riittävästi, kun saksalaiset 1930-luvulla kehittivät Enigman järjestelmää yhä monimutkaisemmaksi.Singh 1999, 218–219 Laskentatehoa olisi pitänyt pystyä lisäämään monikymmenkertaiseksi, ja Bombe-laitteita ei ollut riittävästi. Saksan hyökättyä Puolaan ja miehitettyä maan kryptoanalyytikot pakenivat maasta ja kääntyivät englantilaisten puoleen. ===Bletchley Parkin koodinmurtokeskus - Ultra=== Englannissa kerättiin Bletchley Parkin kartanoon parhaat matemaatikot sekä koodinmurtajat, ja heille annettiin riittävät henkiset ja materiaaliset resurssit. Bombe-koneita konstruoitiin lukuisasti ja niille syötettiin jatkuvasti lisää raakamateriaalia. Todennäköisyysmatematiikkaan perustuen alkoi Enigman toimintatavan logiikka paljastua. Haastetta lisäsi se, että Saksan sotavoimien eri osilla oli omat koodistonsa. Lisäksi Pohjois-Afrikan voimilla oli oma koodiavaimistonsa. Sodan muuttuessa liikkuvaksi murron merkitys korostui. Keväällä 1940 Saksan ilmavoimien Enigma saatiin murrettua ensimmäisenä. Englannin huippusalaista työryhmää kutsuttiin nimellä Ultra. Ultra oli onnistunut saamaan haltuunsa Puolasta saksalaisten salakielilaitteeen eli Enigman, josta rakennettiin Turingin johdolla kopio. Kopion avulla Ultra pystyi avaamaan Saksan korkeimman sodanjohdon lähettämät salakielisanomat jopa niin, että Liittoutuneiden johto tunsi Hitlerin tuoreimmat määräykset usein jopa ennen natsikenraaleita. Ultran johtoryhmään kuului myös Winston Churchill.F. W. Winterbotham : Operaatio Ultra ; engl. alkuteoksesta The Ultra secret suom. Aaro Vuoristo. WSOY 1976 Turingin konetta, joka pystyy simuloimaan mitä tahansa muuta Turingin konetta siihen ladattavien ohjeiden mukaan, kutustaan nimellä universaali Turingin kone tai universaali Turingin tietokone. Tämä universaali malli tietokoneen prosessoimasta laskennasta loi perustan myös vuoden 1985 mallille universaalista kvanttitietokoneesta. ===Enigman käytön heikkouksia=== Saksalaiset luottivat niin paljon Enigman pitävyyteen, että heillä oli tiettyjä ”yleisavaimia” eri aselajeille annettavia yleisohjeita varten. Tämä yksinkertaisti koodaustyötä saman avainkombinaation toimiessa lukuisille eri yksiköille. Se yksinkertaisti myös koodinmurtamista sillä mitä enemmän on samalla avainkombinaatiolla annettua materiaalia, sitä todennäköisemmin laskenta saa yhdellä avaimella koodattua materiaalia ja koodi murtuu ja teksti saadaan desiferoiduksi selväkieliseksi. Saksalaiset tekivät Enigman käytössä virheitä ja näin taistelulaiva Bismarckin sijainti saatiin toukokuussa 1941 selville sen takia, että sen tiedustelulentäjä lähetti Luftwaffen Enigmalla viestin sen sijaan, että hän olisi käyttänyt suojatumpaa laivaston (Kriegsmarinen) Enigmaa. Brittihävittäjä HMS Bulldog valtasi 9. toukokuuta 1941 saksalaisen U-110-sukellusveneen, josta valtaajat saivat haltuunsa koodikirjoja ja käyttökuntoisen Enigman.Turtola, Martti & Pajala, Lasse 2009: Kaikilla rintamilla – toisen maailmansodan historia. Otava: Helsinki, s. 85 Britit kykenivät lukemaan Luftwaffen Enigmaa lähes reaaliajassa. Saksalaisilla oli kautta sodan useita kymmeniä koodiavaimia. Liittoutuneet saivat ne murrettua vuoden 1942 kuluessa. Niitä hyödynnettiin muun muassa sukellusveneiden tehdessä paikka- ja tilanneilmoituksia päivittäin: tällöin tiedettiin, missä olivat sukellusveneiden muodostamat saattueiden etsintäketjut. Näitä tietoja hyödyntämällä pystyttiin sukellusveneet kiertämään mahdollisimman kaukaa. Kun Yhdysvallat liittyi mukaan toiseen maailmansotaan 7. joulukuuta 1941, saatiin heidän materiaalikapasiteettinsa suoraan käyttöön, ja pystyttiin perustamaan saattuetukialusten ympärille Hunter-Killer-ryhmiä tuhoamaan sukellusveneitä näiden tietojen pohjalta. ===Enigma ja Saksan sukellusveneet=== Koska saksalaiset luottivat salausjärjestelmään, oletettiin voitavan ”kauko-ohjata” sukellusveneitä mahdollisimman tehokkaasti susilaumataktiikan (Rudeltaktik) tehostamiseksi. Se perustui siihen, että rajallinen määrä saattoaluksia paimensi laivasaattuetta. Jos yksi–kaksi venettä hyökkäsi saattueen kimppuun, saattoalukset voitiin keskittää niiden tuhoamiseen tai ainakin poishäätämiseen. Mutta amiraali Dönitz arvioi, että jos samana yönä saattueen kimppuun hyökkäisi 5–10 venettä, ei saattuesuoja riittäisi yhtäaikaisesti kaikkien torjumiseksi. Saattueen löytänyt sukellusvene ei hyökännytkään heti saattueen kimppuun vaan lähetti paikka-, suunta-, ja nopeusilmoituksen päämajaan. Sen mukaan, ja varjostavan sukellusveneen kutsumajakan mukaan, kaikki läheiset veneet kiirehtivät paikalle ja aloittivat iltayöstä yhteishyökkäyksen saattueen kauppalaivoja vastaan. Toukokuuhun 1942 taktiikka toimikin. Tuolloin Ferranti ja Raytheon olivat kehittäneet tutkan riittävän tarkaksi havaitsemaan pintakulussa kulkevat sukellusveneet pinta-aluksista käsin. Radiota käyttävät veneet puolestaan voitiin peilata ilmasta käsin ja lähettää niiden kimppuun syvyyspommein aseistettuja kaukopommituskoneita. On kuitenkin huomattava, että saksalaisilla oli myös koodiavaimia, joita ei koskaan sodan aikana saatu murretuksi. Ne olivat yksittäiskoodeja, joita käytettiin sen verran harvoin, ettei raakakoodimateriaalia kertynyt tarpeeksi todennäköisyyslaskennan perusteeksi. Tutkimus- ja purkutoimintaa siirrettiin myös Yhdysvaltoihin, ilmeisesti vastoin englantilaisten toiveita säilyttää koodinmurtamisen salat ominaan. Yhdysvalloissa rakennettiin sata pitkälle kehitettyä Bombe-laitteen versiota yötä päivää käsittelemään siepattua koodimateriaalia. Se nopeutti koodien purkamista. ===Saksan maavoimat Operaatio Ultran kohteena=== Kriegsmarinen ja Luftwaffen ohella myös maavoimat lähetti liikkuvassa sodankäynnissään valtavat määrät tietoa esimerkiksi joukkojen liikkeistä, ammus- ja muonatarpeistaan, haavoittuneiden ja kaatuneiden määristä joukko- osastoittain ym. Näistä saatiin tilastomatematiikkaa käyttämällä hämmästyttävän tarkka käsitys siitä, mitä liittoutuneilla oli odotettavissa vastaansa missäkin paikassa ja minäkin aikana. Bletchley Parkin Ultra- järjestelmän – kuten koodinmurtamisen koodinimi liittoutuneiden puolella oli – avulla saatiin tietoa jopa niin paljon ja niin tarkkaa, että sen hyödyntämisessä oli ongelmia. Esimerkiksi eräässä vaiheessa saatiin Erwin Rommelin hätähuuto polttoainetilanteesta. Rommelia lohdutettiin, että jokin tietty laiva on juuri lähtenyt satamasta ja sen odotettiin olevan Tobrukissa tiettynä päivänä. Liittoutuneiden puolelta olisi ollut uskaliasta lähettää vaikkapa sukellusvene odottamaan suoraan laivan reitille, sillä nuo ”ohjausviestit” toistuivat sen verran usein, että suora toiminta olisi saattanut saada saksalaisissa epäilyksen koodin murtamisesta että lukeeko joku nyt pelikortteja olkapäämme takaa? Siksi käskettiin ensin tiedustelulentäjä ”etsimään” vihollislaivoja oikeaan aikaan oikealta laivareitiltä ja laiva löytyi ennen pitkää. Saksalaiset lähettivät tunnollisesti avunpyyntöviestin kertoen lentokoneen havainneen heidät. Saksalaisten resurssit olivat vähäisempiä kuin liittoutuneiden, joten liittoutuneet käyttivät ylivoimaansa upottaen Rommelin tarvitseman bensiinin Välimeren syvyyksiin. Myös saksalaisten suunnitelmat Kurskin hyökkäyksessä paljastettiin ja ”vuodettiin” venäläisille. ===Normandian maihinnousu ja operaatio Ultra=== Ultra-tietojen perusteella voidaan sanoa melkoisen varmasti, että Normandian maihinnousu oli suoraan siitä riippuvainen. Kun saattueet saatiin turvallisesti Atlantin yli syksystä 1942 alkaen, voitiin ryhtyä keräämään tulevan maihinnousun varalle varastoja Britanniaan. Niitä kerättiin riittävästi samanaikaisesti kun miehistöä koulutettiin ja laivattiin Britanniaan. Keväällä 1944 saarivaltio oli kuin ”uppoamaton lentotukialus”, jolla oli suuret sotavoimat. Salassapito oli hyvin tiukkaa ja se onnistui paremmin juuri saariolosuhteissa kuten Britanniassa. Suuren maihinnousun (operaatio Overlord) salausprojekti oli nimeltään operaatio Fortitude. Salauksen avulla saatiin aikaan riittävä paikallinen ylivoima, jota hyökkäyssota ja erityisesti maihinnousuoperaatiot tarvitsevat. Ultra-tietolähde pidettiin salassa melkein 1960-luvun loppuun asti. Britannia jakoi Enigma–laitteita entisiin siirtomaihinsa ja näin maa keräsi tietoa niiden salaiseksi uskomasta diplomaatti- ja kaupallisesta viestityksestä. Britannia ei hyödyntänyt Enigman murtamisessa saamaansa tietotaitoa, vaan purkulaitteet ja niiden matematiikasta johdettu tietokone Colossus purettiin. Suurelle yleisölle operaatio Ultra paljastettiin F.W. Winterbothamin kirjassa The Ultra Secret vuonna 1974. == Katso myös == * Alan Turing ==Lähteet== * * Ahvenainen, Sakari: Enigma, osa 1 a. Viestimies-lehti 1/1991 s. 24–30 * Ahvenainen, Sakari: Enigma, osa 1 b. Viestimies-lehti 2/1991 s. 12–17 * ===Viitteet=== == Aiheesta muualla == * Paperista rakennettu Enigma * Enigma-simulaattori. (Yhteensopiva oikean enigman kanssa, mukaan kuuluu: 3-rotor Wehrmacht and Luftwaffe Enigma, 3-rotor Kriegsmarine M3, 4-rotor Kriegmarine M4 Enigma) * Enigma-simulaattori (Java) * The world's first electronic Enigma machine (YouTube-video) Luokka:Salakirjoitustekniikka Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Enigma (salauslaite)
237	Elektroni on alkeishiukkanen, jolla on yhden alkeisvarauksen eli 1,602176634 · 10−19 coulombin suuruinen negatiivinen sähkövaraus. Sen massa on 9,1093897 · 10−31 kg (0,51 MeV/c2). Elektronin spin on 1/2 eli se on fermioni. Sen spinistä aiheutuva magneettinen momentti on −9,284764 · 10−24 J/T. Elektroni on kevein varautunut leptoni. Muut sähkövaraukselliset leptonit ovat myoni ja tau. Elektroneja on jokaisessa - ei plasmana olevassa - atomissa, jossa ne ovat sijoittuneet elektronikuorille ytimen ympärille. Kvanttimekaanisessa atomimallissa elektroneja kuvataan aaltofunktioilla, jotka selittävät havaitut elektronien ominaisuudet. Yksittäisen elektronin energiatilaa kuvataan tässä teoriassa kvanttilukujen avulla. == Yleistä == Elektronia merkitään tavallisesti e−. Elektronin antihiukkanen on positroni e+, joka on positiivista sähkövarausta lukuun ottamatta identtinen elektronin kanssa. Elektroni tuntee kaikki muut perusvuorovaikutukset paitsi vahvan vuorovaikutuksen eli värivoiman. Mikäli elektronin massan ajatellaan johtuvan kokonaan sen sähköstaattisesta potentiaalienergiasta, voidaan sen säteelle klassisen sähköstatiikan ja suhteellisuusteorian perusteella laskea arvo (klassinen elektronin säde) r = 2,8179 * 10−15 m. Elektronisäteily, jota kutsutaan myös katodisäteilyksi, on aineen atomeista ionisaatiossa irronneita elektroneja. Elektroniputken ja elektronimikroskoopin toiminta perustuu tyhjiössä liikkuviin elektroneihin. Elektronisäteilyä syntyy myös neutronin ja monien radioaktiivisten ydinten hajotessa, missä tapauksessa siitä käytetään nimitystä beetasäteily. Metalliatomeista uloimmat elektronit irtoavat helposti. Metallijohtimissa sähkövirta onkin juuri elektronien liikettä. Myös eristeaineista voi elektroneja irrota ja siirtyä kappaleesta toiseen etenkin niitä hangattaessa, jolloin kappaleet saavat staattisen sähkövarauksen. Kappale, johon täten syntyy elektronien vajaus, saa positiivisen varauksen, ja se, johon niitä on kertynyt ylimääräisiä, negatiivisen varauksen. Elektroniikassa käytettyjen komponenttien toimintaa kuvaava teoria on nimeltään elektronifysiikka. Elektronin löytäjänä pidetään brittiläistä fyysikkoa J. J. Thomsonia, joka vuonna 1896 todisti, että katodisäteily ei ole aaltoja vaan koostuu pienistä sähköllä varatuista hiukkasista. Jo sitä ennen oli kuitenkin Michael Faradayn elektrolyysiä koskevien tutkimustulosten perusteella arveltu, että on olemassa tietty pienin mahdollinen sähkövaraus, alkeisvaraus. == Elektronit ja kemia == Elektronit ovat atomien osasia. Atomin ydin koostuu protoneista ja neutroneista, elektronit taas liikkuvat ydintä ympäröivässä tilassa. Elektroneja voidaan kuvata asettamalla ne elektronikuorille. Neutraalissa atomissa elektroneja on yhtä paljon kuin protoneja. Ioneissa elektroneja on joko enemmän tai vähemmän kuin protoneja. Kovalenttisesti sitoutuneissa molekyyleissä osa uloimmista elektroneista on siirtynyt atomien yhteisiksi sitoen ne toisiinsa. Atomin elektronikuorien rakenne on keskeistä alkuaineen kemiallisten ominaisuuksien kannalta. Atomeja kuvataan kuorimallin avulla. Jos uloimmalla elektronikuorella on vain muutama elektroni, ne on helppo ottaa pois ja aine on metalli. Jos taas täydestä elektronikuoresta puuttuu vain muutama elektroni, on aine epämetalli. == Elektronit ja sähkövirta == Elektronit ovat tavallisin sähkövirran kuljettaja. Kun tasavirtaa tuotetaan paristolla, siihen varastoitu sähkökemiallinen potentiaalienergia muuttuu elektronien liike-energiaksi. Elektronit lähtevät virtalähteen negatiivisesta navasta eli katodista ja kulkevat virtapiirin eri komponenttien kautta sen posiviitiselle navalle eli anodille. Johtimessa esiintyy energiapulsseja, jotka viime kädessä johtuvat energian kvantittumisesta. Sähkövirran suunnaksi on aikoinaan määritelty positiivisen varauksen oletettu liikkumissuunta. Tästä määrittelystä pidetään yhä kiinni, vaikka todellisuudessa negatiivisesti varautuneet elektronit liikkuvat päinvastaiseen suuntaan. Vaihtovirrassa elektronit eivät siirry pitkiä matkoja vaan kulkevat edestakaisin johtimessa. Vaihtovirtageneraattorin synnyttämä jännite saa kuitenkin aikaan, että näin tapahtuu samanaikaisesti kaikkialla johtimessa, joten tällä tavoin energia saadaan siirretyksi pitkänkin matkan päähän. == Katso myös == * Metallisidos * Sähkövirta * Ioni * Puolijohde * Fotoni * Kvantti * Kvanttiluvut * Atomifysiikka * Kvarkki == Lähteet == * * === Viitteet === Luokka:Leptonit Luokka:Sähkö Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Elektroni
239	thumb\|Funktio f: X \rightarrow Y liittää jokaiseen joukon X alkioon täsmälleen yhden maalijoukon Y alkion. Funktio eli kuvaus kertoo olioiden välisistä riippuvuussuhteista. Formaalisti funktio f\, joukolta A\, joukkoon B\, on sääntö, joka liittää jokaiseen joukon A\, alkioon täsmälleen yhden joukon B\, alkion. Funktiota merkitään yleensä symbolilla f: A \rightarrow B. Funktioon f:A\to B\, liittyviä joukkoja kutsutaan f\,:n lähtö- eli määrittelyjoukoksi (A\,) ja maalijoukoksi (B\,). Jos A=B, niin sanotaan, että f on joukon A funktio. Määrittelyjoukon alkioita kutsutaan usein funktion argumenteiksi. Sitä, että f\,:n argumenttiin x\in A liittämä arvo on y\in B\ , merkitään yleensä y=f(x)\,, eli funktion f kuva-alkio. Tämän merkinnän otti käyttöön Leonhard Euler vuonna 1734. Esimerkiksi asetetaan kuvitellussa tilanteessa f\,:n määrittelyjoukoksi A nelihenkinen perhe. A on nyt siis ihminen- tyyppisistä alkioista koostuva joukko, jossa on neljä alkiota. Asetetaan sitten maalijoukoksi B kaikkien mahdollisten suomalaisten etunimien joukko. Koska jokaiseen ihmiseen voimme liittää jonkin yksikäsitteisen etunimen, niin voimme muodostaa funktion f nelihenkisen perheen ja kaikkien etunimien joukon välille. Tämän funktion argumentit ovat perheenjäseniä ja arvot perheenjäsenten etunimet. Matematiikassa ja sen sovelluksissa tavallisin funktiotyyppi on sellainen, jossa lähtö- ja maalijoukot ovat lukujoukkoja ja funktion määrittelevä vastaavuus voidaan ilmaista laskutoimituksin. Tällöin on tavallista, joskin muodollisesti epäkorrektia, nimetä funktio määrittelyjoukon yleiseen alkioon kohdistuvan laskutoimituksen osoittavalla kaavalla, esimerkiksi "funktio x^2+1". == Esimerkkejä yleisestä määritelmästä == f: \mathbb{R} \to \mathbb{R}, jolla f(x) = x, on funktio reaalilukujen joukossa. Tässä funktio f liittää jokaiseen reaalilukuun luvun itsensä, ks. Identtinen funktio. g: \mathbb{R} \to \mathbb{R}, jolla g(x) = x^2. Nyt funktio g liittää jokaiseen reaalilukuun tämän luvun neliön. h: \mathbb{R} \times \mathbb{R} \to \mathbb{R}, jolla h(x, y) = x^2 + y^2, on kahden muuttujan funktio (ks. alla). Funktio h liittää jokaiseen reaalilukupariin lukujen neliöiden summan. == Tarkka määritelmä == Yleensä edellä annettu määritelmä riittää pitkällekin menevissä matematiikan tutkimuksissa ja sovelluksissa. Kuitenkin on tarpeellista joskus määritellä funktio täsmällisemmin kuin lausein ja sanoin. Olkoot jälleen A\, ja B\, joukkoja. Tällöin näiden karteesisen tulon osajoukko f \subset A \times B\, on funktio, jos sille pätevät ehdot \forall x\in A \exists y\in B : (x,\,y)\in f ja (x,y) \in f \Leftrightarrow \forall z eq y : (x,z) otin f. Toisin sanoen pari (x,\,y) on funktion f\, alkio, jos ja vain jos jokaisella kuva-alkiosta y\, poikkeavilla alkioilla z\, pari (x,\,z) ei ole funktion f\, alkio. Siispä funktiossa kukin joukon A\,alkio esiintyy tarkalleen kerran funktion f parin ensimmäisenä alkiona. Funktio on siis erikoistapaus yleisemmistä kaksipaikkaisista relaatioista. Eksaktin määritelmän avulla funktiot f ja g ovat samat, kun ne ovat sama joukko, eli pätee f=g. == Esimerkkejä eksaktista määritelmästä == Olkoon joukko A = \\{1, 2\\} ja joukko B = \\{1, 2, 3\\}. Nyt näiden karteesinen tulo on joukko A \times B = \\{(1, 1), (1, 2), (1, 3), (2, 1), (2, 2), (2, 3)\\}. Funktiot joukossa A \times B ovat osajoukot: * F_1 = \\{(1, 1), (2, 1)\\} eli F_1 : A \rightarrow B, F_1(x) = 1 * F_2 = \\{(1, 1), (2, 2)\\} eli F_2 : A \to B, F_2(x) = x * F_3 = \\{(1, 1), (2, 3)\\} eli F_3 : A \to B, F_3(x) = 2x - 1 * F_4 = \\{(1, 2), (2, 1)\\} eli F_4 : A \to B, F_4(x) = 3 - x * F_5 = \\{(1, 2), (2, 2)\\} eli F_5 : A \to B, F_5(x) = 2 * F_6 = \\{(1, 2), (2, 3)\\} eli F_6 : A \to B, F_6(x) = x + 1 * F_7 = \\{(1, 3), (2, 3)\\} eli F_7 : A \to B, F_7(x) = 3. == Funktion kuvaaja == Funktiota on yleensä tapana mahdollisuuksien puitteissa kuvata myös visuaalisesti. Tämän mahdollistaa funktion kuvaajan käsite. Täsmällisesti jos f : A \rightarrow B on funktio, niin sen kuvaaja on karteesisen tulon A \times B osajoukko \\{ (x,f(x)) : x \in A \\}. Funktion kuvaaja koostuu siis määrittelyjoukon alkion ja vastaavan arvojoukon alkion muodostamista pareista. Funktion kuvaajan määritelmä on identtinen yllä esitetyn funktion eksaktin määritelmän kanssa. Esimerkiksi funktion f: \mathbb{R} \to \mathbb{R}, f(x) = x, kuvaaja on määritelmän mukaan karteesisen tulon \R \times \R osajoukko \\{ (x,x) : x \in \R \\}. Tässä tapauksessa koska joukko \R \times \R on tavallinen 2-ulotteinen euklidinen avaruus \R^2, niin voidaan funktion f kuvaajaa hahmottaa visuaalisesti sijoittamalla tasoon kuvaaja-joukon pisteet kuten oheisessa kuvassa näkyy. == Yhdistetty funktio == Jos f:A\to B, B\subset C ja g:C\to D, niin on määriteltävissä funktio h:A\to D siten, että h(x)=g(f(x))\,. Funktio h\, on funktioista f\, ja g\, yhdistetty funktio ja sitä merkitään g\circ f. Merkintä luetaan "g pallo f". Jos esimerkiksi A=B=C=D=\mathbb R\,, f(x)=x+2\, ja g(x)=x^2\,, niin (f\circ g)(x)=x^2+2\, ja (g\circ f)(x)=(x+2)^2=x^2+4x+4\,. == Vektorimuuttujan funktiot ja vektoriarvoiset funktiot == Kun funktion lähtöjoukko on hahmotettavissa useamman joukon karteesiseksi tuloksi, on usein tapana puhua usean muuttujan funktiosta tai vektorimuuttujan funktiosta. Jos x=(x_1,x_2,\dots,x_n)\in A_1\times A_2\times\dots \times A_n=A, niin funktion f:A\to B alkioon x\, liittämää kuva-alkiota f(x)\, merkitään yleensä f(x_1,x_2,\dots,x_n)\,. Esimerkiksi ilmanpaine p\, tietyssä paikassa (x,y,z)\, ja tietyllä hetkellä on neljän muuttujan (kolme paikkakoordinaattia ja aika) reaaliarvoinen funktio p(x,y,z,t)\,. Tutumpi esimerkki on yhteenlaskufunktio +: \mathbb{R} ^2 \rightarrow \mathbb{R} : lukuparin (x,\, y) yksikäsitteinen kuva-alkio +(x,y) on lukujen x ja y summa, ja sitä merkitään yksinkertaisemmin x+y\, (ks. Laskutoimitus). Vastaavasti funktion palauttama arvo voi olla usean joukon karteesisen tulon alkio. Tällöin on tapana puhua vektoriarvoisesta funktiosta. Esimerkiksi joen virtaussuunta tasokartalla ja nopeus (kaksi arvoa) voidaan ilmoittaa joen suulta mitatun etäisyyden funktiona [0,P] \rightarrow \mathbb{R} ^2, missä P>0 on jokin vakio . Erityisesti fysiikassa vektoriarvoisen funktion sijasta puhutaan yleensä vektorikentästä. Esimerkiksi sähkökenttää voi kuvata funktio, joka liittää tiettyyn paikka- ja aika- avaruuden pisteeseen kentän suunnan, eli kyseessä on kuvaus f: \mathbb{R} ^4 \rightarrow \mathbb{R} ^3 . == Joukkojen kuvat ja alkukuvat == Olkoon f : X \rightarrow Y funktio eli kuvaus. * Joukon A \subset X kuvajoukko eli kuva kuvauksessa f\, on joukko f(A) = \\{ f(x)\in Y : x \in A \\}. Toisinaan kuvajoukkoa merkitään ilman sulkeita: f(A)=fA\,. Funktion kuvajoukko on siis maalijoukon Y\, osajoukko ja se koostuu niistä Y\,:n kuva-alkioista, joille määrittelyjoukon osajoukon A\, alkiot kuvautuvat kuvauksessa f\,. Jos asetamme osajoukoksi A\, koko määrittelyjoukon X\,, ei välttämättä vastaava kuvajoukko f(X) ole koko maalijoukko Y. Esimerkiksi funktion f : \R \rightarrow \R, f(x) = x^2\,, määrittelyjoukon kuva f(\R) = [0,+\infty[, joka on maalijoukon \R aito osajoukko. * Joukon B \subset Y alkukuva kuvauksessa f\, on joukko f^{-1}(B) = \\{ x \in X : f(x) \in B \\}. Funktion alkukuva on siis määrittelyjoukon X\, osajoukko ja se koostuu niistä X\,:n alkioista, jotka kuvautuvat joukon B\, alkioille kuvauksessa f\,. Yksittäisen alkion y\in Y alkukuva on f^{-1}(\\{y\\}). Jos asetetaan osajoukoksi B\, koko maalijoukko Y\,, niin vastaava alkukuva on koko määrittelyjoukko. Koko määrittelyjoukko voi kuitenkin olla jonkin maalijoukon aidon osajoukon alkukuva. Esimerkiksi funktion f : \R \rightarrow \R, f(x) = x^2\,, maalijoukon osajoukon [0,+\infty[ alkukuva on \R eli koko määrittelyjoukko. ==Alkeisfunktiot== Matematiikassa ja sen sovelluksissa tavallisimpia reaalimuuttujan x\, funktioita kutsutaan alkeisfunktioiksi. Alkeisfunktioita ovat ensinnäkin polynomit eli funktiot, jotka määritellään muuttujasta ja vakioista yhteen- ja kertolaskun avulla muodostetuilla laskulausekkeilla. Polynomifunktion p\, yleinen muoto on p(x)=a_nx^n+a_{n-1}x^{n-1}+\cdots+a_1x+a_0. Polynomifunktioiden erikoistapauksia ovat vakiofunktiot f(x)=c\,, missä c\, on jokin vakio, ja identtinen (reaalimuuttujan) funktio f(x)=x\,. Rationaalifunktiot r\, määritellään lausekkein, joissa voi esiintyä yhteen- ja kertolaskun lisäksi myös jakolaskuja. Rationaalifunktion laskulauseke voidaan aina saattaa muotoon r(x)=\frac{a_nx^n+a_{n-1}x^{n-1}+\cdots+a_1x+a_0}{b_mx^m+b_{m-1}x^{m-1}+\cdots+b_1x+b_0} eli kahden polynomifunktion osamaaräksi. Koska nimittäjä voi olla nolla, rationaalifunktion määrittelyjoukko ei yleensä voi olla koko reaalilukujen joukko. Kun funktion lausekkeen muodostamisessa saa käyttää myös juurenottoja, funktio on algebrallinen funktio. Algebrallisten funktioiden lisäksi alkeisfunktioihin luetaan eksponenttifunktiot, logaritmifunktiot, trigonometriset funktiot käänteisfunktioineen ja kaikki näistä yhdistämällä muodostetut funktiot. == Funktion ydin ja kantaja == Algebrassa voidaan funktioille lisäksi määritellä ytimen käsite, joka on osoittautunut esimerkiksi isomorfisuuden tutkimisessa hyödylliseksi välineeksi. Olkoon seuraavassa G ja G´ ryhmiä ja f : G \rightarrow G' jokin funktio. * Funktion f\, ydin on joukko \mbox{Ker} (f) = \\{ x \in G : f(x) = 0_{G'} \\}, missä merkintä 0_{G'}\, tarkoittaa arvojoukon G'\, nolla-alkiota. Toisin sanoen funktion ydin koostuu niistä määrittelyjoukon alkioista, jotka kuvautuvat nolla-alkiolle. Funktion ydin on siis erityisesti nolla-alkion muodostaman yksiön alkukuva. Esimerkiksi funktion f : \R \rightarrow \R, f(x) = x^2\,, ydin koostuu pelkästä luvusta 0 sillä f(x) = 0\, jos ja vain jos x = 0\,. Erityisesti funktionaalianalyysissä hyödyllinen käsite on funktion kantaja. Jos funktion määrittelyjoukko on topologinen avaruus ja arvojoukko on reaali- tai kompleksilukujen joukko, funktion kantaja on joukon f^{-1}(\mathbb R\setminus \\{0\\}) (f^{-1}(\mathbb C \setminus \\{0\\})) sulkeuma eli pienin kyseisen joukon sisältävä suljettu joukko. == Funktiokäsitteen historiaa == Sanan funktio etymologia perustuu latinan verbiin fungi, 'tehdä, toimia, toimittaa'. Sanaa sen matemaattisessa merkityksessä käytti ensimmäisenä saksalainen G. W. Leibniz vuonna 1694. Sveitsiläinen Johann Bernoulli käytti vuonna 1718 merkintää \phi x\,. Merkintää f(x)\, käyttivät ensi kerran ranskalainen Alexis Claude Clairaut (1713–1765) ja sveitsiläinen Euler vuonna 1734. Funktiolla ymmärrettiin pitkään laskulausekkeen tulosta, mutta jo Eulerilla esiintyy ajatus funktiosta minä hyvänsä lukujen välisenä yhteytenä. Saksalainen Dirichlet esitti vuonna 1837 olennaisesti nykyisen funktion määritelmän, joka ei sido funktiota lukujen laskutoimituksiin. Erityisesti Cauchyn, Riemannin ja Weierstrassin havainnot kompleksilukumuuttujan kompleksilukuarvoisista funktioista synnyttivät 1800-luvulla funktioteoriaksi kutsutun matematiikan osa-alueen. Sen tutkimus on ollut elinvoimaista Suomessa 1900-luvulla. == Funktion ominaisuuksia == Funktiolle on määritelty paljon erilaisia ominaisuuksia: affiinisuus bijektiivisyys derivoituvuus injektiivisyys integroituvuus jatkuvuus konveksisuus ja konkaavisuus lineaarisuus surjektiivisuus symmetrisyys ==Katso myös== Derivaatta Integraali Käänteisfunktio Matemaattinen optimointi Osittaisfunktio Polynomi Trigonometrinen funktio == Lähteet == ==Kirjallisuutta== * * == Aiheesta muualla == * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Funktio
240	Federico del Sagrado Corazón de Jesús García Lorca (5. kesäkuuta 1898 Fuente Vaquerosin kylä, Granada – 19. elokuuta 1936) oli espanjalainen runoilija ja näyttämötaiteilija. Hän oli myös taidemaalari, pianisti ja säveltäjä. Runoilijana hän nautti kansainvälistä huomiota Ryhmä 27:n symbolina. García Lorca oli yksi tuhansista Espanjan sisällissodan aikana teloitetuista kansallismielisten kuolemanpartioiden uhreista. == Elämä ja ura == === Nuoruus === García Lorcan isä Federico Garcia Rodriguez omisti Granadan laitamilla olevan maatilan ja kaupungin keskustassa olevan huvilan sekä työskenteli menestyksekkäästi sokerialalla. García Lorcan äiti Vincenta Lorca Romero oli opettaja ja lahjakas pianisti. Federicon ollessa 11-vuotias perhe muutti 1909 Granadan kaupunkiin. Hän arvosti maalla viettämäänsä lapsuutta ja piti tärkeänä luonnonläheistä elämää. Vuonna 1915 lukion suorittanut García Lorca aloitti opinnot Granadan yliopistossa. Tuolloin hänen opintonsa sisälsivät lakia, kirjallisuutta ja sävellystä. Nuoruudessaan hän oli mieltyneempi teatteriin ja musiikkiin kuin kirjoittamiseen. Hän harjoitteli nimenomaan klassisena pianistina, ja hänen ensimmäisiä innoittajiaan olivat Claude Debussy, Frédéric Chopin ja Ludwig van Beethoven. Myöhemmin García Lorcan innoittajaksi tuli espanjalainen kansanmusiikki, mihin vaikutti hänen ystävyytensä säveltäjä Manuel de Fallan kanssa. Kirjoittamista hän ei aloittanut ennen pianonsoittajanopettajansa kuolemaa vuonna 1916. Ensimmäisissä proosateoksissaan Nocturne, Ballad ja Sonata hän käytti musiikillisista muotoa. García Lorca kuului nuorten taiteilijoiden ryhmään, joka kokoontui kahvila Alamedassa Granadassa. Vuosina 1916 ja 1917 hän matkusti Kastiliassa, Léonissa ja Galiciassa yliopistonsa professorin kanssa, joka rohkaisi häntä kirjoittamaan ensimmäisen kirjan Impresiones y Paisajes (’Vaikutelmia ja maisemia’), joka julkaistiin vuonna 1918. Don Fernando de los Rios sai pojan perheen antamaan tälle vuonna 1919 luvan asettua Madridiin edistykselliseen opiskelijaresidenssiin Residencia de Estudiantesiin. === Nuorena kirjailijana === Resissä García Lorca tutustui Luis Buñueliin, Pepín Belloon, Manuel de Fallaan ja Salvador Dalíin, nuoriin ja lahjakkaisiin taideopiskelijoihin, joiden vaikutus tuntuisi myöhemmin ympäri Espanjan. Suojelijaksi hänelle muodostui runoilija Juan Ramon Jimenez, ja tuolloin hänestä tuli myös läheinen näytelmäkirjailija Eduardo Marquinan ja Madridin Teatro Eslavan ohjaajan Gregorie Martínesz Sierran kanssa. Vuosina 1919–1920 García Lorca kirjoitti ja lavasti ensimmäisen näytelmänsä El maleficio de la mariposa (esitetty suom. Perhosen ilkityö), joka on runomuotoinen näytelmä perhosen ja torakan mahdottomasta rakkaudesta ja sisältää joukon muitakin hyönteisiä. Näytelmä naurettiin lavalta jo neljännen esityksen jälkeen, ja tapaus vaikutti pysyvästi García Lorcan suhtautumiseen teatterijulkisuutta kohtaan. Myöhemmin hän väitti, että vuonna 1927 kirjoitettu Mariana Pineda oli itse asiassa hänen ensimmäinen näytelmänsä. Opiskeluaikanaan Resissä hän luki myös lakia ja filosofiaa, vaikka oli huomattavasti kiinnostuneempi kirjoittamisesta kuin opiskelusta. García Lorcan ensimmäinen runokokoelma ilmestyi 1921. Se sisältää vuonna 1918 kirjoitettuja runoja, jotka oli valittu teokseen Federicon veljen Fransiscon avulla. Tekstien aihepiireihin kuuluivat muun muassa usko, eristäytyminen ja luonto, jotka olivat hallinneet myös García Lorcan proosapohdiskeluja. Alkuvuodesta 1922 Granadassa García Lorca oli yhteistyössä säveltäjä Manuel de Fallan kanssa tarkoituksenaan edistää Concurso de Cante Jondo -festivaalitapahtumaa, joka oli omistettu flamencoesityksille. García Lorca julkaisi vuonna 1921 runokirjan Libro de Poemas. Hänen teoksensa Poeta en Nueva York (suom. Runoilija New Yorkissa) ilmestyi 1940. Se on surrealistinen teos, jonka García Lorca kirjoitti Yhdysvaltojen-matkansa jälkeen. Hänen muita teoksiaan ovat esimerkiksi Romancero gitano (1928, suom. Mustalaisromansseja), Bodas de sangre (1933, suom. Veren häät), Doña Rosita la soltera (1935, suom. Doña Rosita), La zapatera prodigiosa (1935, esitetty suom. Ruusu ja naskali). Kreikkalainen säveltäjä Mikis Theodorakis on säveltänyt musiikin runoilija Odysséas Elýtisin kreikantamaan teokseen Romancero GitanoMikis Theodorakis Romancero Gitano tou Federico Garcia Lorca. Allmusic.com. Viitattu 3.4.2016. . Laulusarjan kantaesittäjä on niin ikään kreikkalainen laulaja María Farantoúri, joka on tulkinnut Lorcan tekstejä myös espanjaksi. === Lorcan runous === Lorcaa pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä runoilijoista. Hänen runonsa ovat perinteisiä espanjalaisia runoja, mutta niissä on paljon yleismaailmallisia teemoja. Lorca kuului Espanjan 1900-luvun alun runoilijoiden muodostamaan piiriin sukupolvi 27, jota inspiroi kansanrunous, ja joka myöhemmin kehitti surrealistisen tyylilajin. Lorcan yksi kuuluisimmista runoista on ”Memento”, joka on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1921. == Kuolema == García Lorca jäi Espanjan sisällissodan jalkoihin Granadassa, jossa oikeistolaiset kapinalliset murhasivat hänet elokuussa 1936. Kun sisällissota Espanjassa syttyi, Lorcan ystävä Luis Buñuel pyysi häntä jäämään Madridiin, koska siellä hän olisi ollut paremmin turvassa. Myös muut ystävät painostivat häntä jäämään pääkaupunkiin tai pakenemaan Ranskaan, mutta ei missään tapauksessa menemään kotiseuduilleen. Granadassa hänet tunnettiin homoseksuaalina, ja häntä haukuttiin ”rusettihomoksi”. Hänen homoutensa oli kaikkien oikeistolaisten fasistien tiedossa. Hän oli kaikkialla oikeiston valtaamilla alueilla vaarassa. Lehdet olivat jo pitkään pilkanneet häntä ja erityisesti kevään 1936 aikaan, kun hän lehtihaastattelussa oli arvostellut kaupungin porvaristoa. Lehdet kertoivat tarkasti hänen seurassaan liikkuvista nuorista miehistä.Fokken, Ulrike: Der Tod des Dichters. Tageszeitung 12.8.2006. Oikeisto piti vasemmistolaista Lorcaa vastustajanaan. Hänessä ruumiillistui liberaali, demokraattinen ja suvaitseva Espanja, jonka fasistit nyt halusivat lopettaa väkivalloin. Lorcasta oli jo tullut menestyksekkäin espanjalainen kirjailija Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Hänen näytelmissään annettiin puheenvuoro alistetuille. Heitä olivat katolisen kirkon ja machokulttuurin leimaamassa Espanjassa naiset. Lorcan naiset ovat vahvoja ja haluavat itse päättää seksuaalisuudestaan. Demokraattinen Espanja juhli Lorcaa uudistajana, mutta vastapuolelle hänen romaaninsa olivat epämoraalisia, epäkatolisia ja epäespanjalaisia. Lorca lähti aamulla 14. heinäkuuta 1936 kotiseuduilleen Granadaan. Siellä oli jo taisteluita, vaikka sisällissota ei varsinaisesti ollut vielä puhjennut. Molempien osapuolten terroriteot vavisuttivat kaupunkia. Tasavaltalainen sotilaskuvernööri ei pystynyt hillitsemään väkivaltaa. Myöskään siviilikuvernööri, joka oli Lorcan lanko, ei voinut väkivallalle mitään. 18. heinäkuuta 1936 Francisco Franco julisti Kanariansaarilla sotatilan. Mantereella sota puhkesi ensin Sevillassa ja kaksi päivää myöhemmin Granadassa. Lorca oli sodan alkaessa Huerta de San Vicentessä, hedelmä- ja kukkaplantaasilla, jolla hän oli ollut vuodesta 1925 lähtien vuosittain. Hän oli kirjoittanut siellä useita näytelmiä. Huertan pormestari, joka oli Lorcan sukulainen, vangittiin 20. heinäkuuta, ja 6. elokuuta tehtiin Lorcan kotitaloon tarkastus, kun etsittiin radiolähetintä, jolla hänen väitettiin olevan yhteydessä venäläisiin. 9. elokuuta tuli paikalle ryhmä siviilipukuisia fasisteja ja pakotti talon väen ulos. Lorca, tilanhoitaja sekä Lorcan äiti pahoinpideltiin ja kaikki uhattiin tappaa. Tapauksen jälkeen Lorca etsi suojaa runoilijaystävä Luis Rosalesin luota. Tämän isä ja veli olivat tunnettuja falangisteja. Lorcaa autettiin. Lorcan myöhemmin murhannut kävi kerran talossa, mutta hänet heitettiin ulos. Hän tuli uudelleen 16. elokuuta ja piti Lorcaa vangittuna kaksi päivää. Lorcan perhe teki kaikkensa runoilijan pelastamiseksi. Falangistien johtaja sai sotilasjohdolta määräyksen vapauttaa Lorca, mutta häntä ei laskettu vapaaksi. 19. elokuuta vastaisena yönä hänet vietiin kolmen muun kanssa pienelle kukkulalle Granadan ulkopuolelle. Yksi murhaajista kehui seuraavana päivänä, että ”hän ampui Lorcaa perseeseen, koska se oli homo”. Vasta sitten tuli kuolinlaukaus. Puolustuspuheessaan yksi murhaajista syytti Lorcaa yhteistyöstä venäläisten kanssa, toimimisesta vasemmistolaisen kulttuuriministerin sihteerinä ja homoseksuaalisuudesta. == Hautapaikan etsintä == Lorcan kuolinkukkulalla on pieni puisto. Historioitsijat olivat jo pitkään yrittäneet saada lupaa syrjässä olevan joukkohaudaksi arvellun paikan avaamiseen ja asianmukaiseen ja arvokkaampaan hautaamiseen. Suku ei hyväksynyt avaamista. Syyskuussa 2008, 72 vuotta Lorcan kuoleman jälkeen, tuli käänne kun perhe suostui uuteen hautapaikkaan. Lupa tuli, kun tutkintatuomari Baltasar Garzón käynnisti sisällissodan (1936–1939) ja Francon ajan (1939–1975) teloitusten laajan tutkinnan. Lorcan kanssa samalla kertaa ammuttujen omaiset ovat suostuneet vainajien pois siirtämiseen. Kerran jo keskeytettyjä kaivauksia jatkettiin kesällä 2009, jolloin Lorcan ruumiin arveltiin löytyneen.Espanjalaisrunoilija Garcia Lorcan hauta avataan Andalusiassa. Yle uutiset 28.10.2009.. DNA-tutkimukset eivät vahvistaneet asiaa, joten Lorcan jäänteet ovat edelleen kadoksissa. == Ystävät Neruda ja Dalí == Chileläinen runoilija Pablo Neruda oli Lorcan ystävä. Lorcan murha vaikutti suuresti Nerudaan ja lähensi tätä ensin tasavaltalaisiin ja sitten kommunistisiin liikkeisiin. Lorca oli läheisissä väleissä myös taiteilija Salvador Dalíin, johon hänellä oli jonkinlainen suhde. Dalín mukaan suhde oli syvä taiteellisella ja tunnetasolla, mutta ilman fyysistä puolta, joskin Dalín mukaan Lorca, joka oli häneen hyvin ihastunut, olisi halunnut suhteen etenevän. Dalí kertoi myöhemmin olleensa imarretu maineikkaan runoilijan huomiosta, ja hän ihaili Lorcan teoksia myös henkilökohtaisesti. == Muussa kulttuurissa == Vuonna 2008 tehty espanjalais-brittiläinen elokuva Little Ashes kertoo Dalín ja Lorcan välisestä ystävyydestä. == Suomennetut teokset == * * * * * * * * * * == Suomeksi esitettyjä näytelmiä == Lähde:Ilona- esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 16.12.2014. * Perhosen ilkityö (El maleficio de la mariposa, 1920) * Don Christobal (Retablillo de Don Cristóbal, 1923, esitetty 1935) * Maria Pineda (Mariana Pineda, 1927) * Veren häät (Bodas de sangre, 1932, esitetty 1933) * Yerma tai Jerma (Yerma, 1934) * Donna Rosita (Doña Rosita la soltera, 1935, suom. myös Doña Rosita tai Ikäneito Rosita eli kukkien kieli) * Ruusu ja naskali (La zapatera prodigiosa, 1935) * Bernarda Alban talo (La casa de Bernarda Alba, 1936, esitetty 1945) * Balladi rakkaudelle (kooste) == Lähteet == == Aiheesta muualla== * Federico García Lorca -museo. Luokka:Espanjalaiset runoilijat Luokka:Espanjalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Surrealistit Luokka:Espanjalaiset henkirikosten uhrit Luokka:Vuonna 1898 syntyneet Luokka:Vuonna 1936 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Federico García Lorca
241	Fysiikka (, fysis eli luonto) on ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlakeja tutkiva tiede. Fysiikka pyrkii löytämään luonnosta lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matemaattisesti ja koetella kokeellisesti.Fysiikka 1, Fysiikka luonnontieteenä s. 10 Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii kaikkeutta käsitellen aineen, energian, avaruuden ja ajan käyttäytymistä, perusvuorovaikutuksia ja näiden muodostamia kokonaisuuksia. Tämän vuoksi fysiikkaa voidaan pitää perustavanlaatuisena tieteenä, johon muun muassa kemian, maatieteiden, biologian ja muiden luonnontieteiden ”ydintietämys” pohjautuu. Fysiikan tutkijoita nimitetään fyysikoiksi. Kaikki luonnonlait kuuluvat fysiikan aihealueeseen. Fysiikan tutkimuskohteisiin kuuluvat painovoima, sähkömagnetismi, heikko vuorovaikutus ja vahva vuorovaikutus. Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede.Fysiikka 1, Fysiikka luonnontieteenä s. 11 Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti koeteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita. Fysiikkaa sovelletaan muiden muassa koneissa ja teollisuudessa. Fysiikan kaavoja ovat esimerkiksi dynamiikan peruslaki F=ma, paikan kaava x=x_0+vt+\frac{1}{2}at^2 ja matemaattisen heilurin kaava T = 2\pi\sqrt{l/g}. ==Fysiikan historia== Ajan hetkeä tai paikkaa, milloin ja missä fysiikka olisi syntynyt, on mahdotonta selvittää tai määrittää. Varhaisimmat löydökset fysiikan tutkimuksesta ajoittuvat vuosisataan 2400 eaa. ja Harappan sivilisaatioon, mistä on jäänyt merkkejä kymmenjärjestelmään pohjautuvasta mitta-asteikosta. Toisaalta on löydetty myös todisteita siitä, että neanderthalin ja cro-magnonin ihminen olisivat tehneet tähtitieteellisiä havaintoja jo 30 000 vuotta sitten. === Antiikin Kreikka === Länsimainen fysiikan ja tieteen synty ajoittuu antiikin Kreikkaan, jolloin niin sanotut esisokraatikot olivat ensimmäisiä yrittäessään selittää maailmaa tukeutumatta uskontoon tai muuhun yliluonnolliseen olioon. Leukippos ja Demokritos synnyttivät ajatuksen aineen rakenteesta. Demokritoksen mukaan aine koostui pienistä hiukkasista, joita ei voi enää jakaa osiin. Hiukkasen nimi on atomos eli atomi.Eurooppalaisen ihmisen aikakirja s. 25 Demokritos kannatti ajatusta, jonka mukaan maailmankaikkeus on muuttumaton ja ollut aina olemassa. Hänen jälkeensä syntyi filosofinen koulukunta nimeltä epikurolaisuus. Epikurolaisuus otti vaikutteita Demokritoksen ajatuksesta aineen rakenteesta ja painotti jumalten neutraalia suhtautumista ihmisten asuttamaan maailmaan. Epikurolaisuuden mukaan jumalat eivät voi vaikuttaa millään tavalla maailmankaikkeuden toimintaan. Aristoteleen työtä fysiikan ja tieteen parissa voidaan pitää tieteenhistoriallisesti vaikuttavana, sillä hänen oppejaan käytettiin vielä 1600-luvulle.Eurooppalaisen ihmisen aikakirja s. 98 Aristoteleen mielestä kaikella pitää olla luonnollinen syy. Hänen ajattelemansa fysiikka sisälsi myös luonnon filosofian. Aristoteles pohti paljon maailmankaikkeuden toimintaan, muotoon ja rakenteeseen liittyviä asioita. Hän kuvasi Empedokleen keksimille neljälle alkuaineelle niiden peruslaadut. Tuolloin kuvitellut alkuaineet olivat tuli, vesi, maa ja ilma. Aristoteleen mukaan maailmankaikkeus on aina ollut olemassa, eikä sillä ole varsinaista syntyhetkeä. Hänen mukaansa, jos maailmankaikkeus olisi joskus syntynyt, pitäisi sen joskus myös tuhoutua. Tästä hän päätteli maailmankaikkeuden olevan ikuinen. Aristoteles kirjoitti myös teoksen Fysiikka, jossa hän selvittää kaikkeuden syvintä olemusta ja rakennetta sekä pohtii aikaan liittyviä asioita. Aristoteles myös hylkäsi atomiopin, koska piti tyhjiötä mahdottomana. Hänen mukaansa jos aine koostuisi atomeista, niin niiden väliin jäisi väistämättä tyhjiö. Kreikkalainen filosofi Arkhimedes on tunnetuimpia antiikin tiedemiehiä. Hänet tunnetaan erityisesti matemaatikkona, mutta Arkhimedes oli myös taitava fyysikko ja insinööri. Kerrotaan, että hän keksi nimeään kantavan nesteen nosteeseen liittyvän lakinsa ollessaan kylvyssä. Arkhimedes suunnitteli myös useita sotakoneita, kuten roomalaisten laivojen purjeita polttaneen linssin ja Arkhimedeen ruuvin. === Tieteen vallankumous === Tieteen ja fysiikan kehitys pysähtyi varhaiskeskiaikana, mutta alkoi elpyä sydänkeskiajalta lähtien. Tällä välin tieteen eturintama oli siirtynyt islamilaiseen maailmaan. Arabeille Mekan suunnan selvittäminen ja rukousten ajankohtien laskeminen olivat tärkeitä tehtäviä, joihin tarvittiin matematiikkaa ja tähtitiedettä. Arabit käänsivät melkein kaiken kreikkalaisen tieteellisen kirjallisuuden arabiaksi 800- ja 900-luvuilla. Syynä oli kalifien tarve myötäillä persialaisten alamaisten kulttuuria, johon kuului ajatus zarathustran kadonneiden kirjoitusten kokoamisesta. Islamilaisen maailman panos fysiikkaan ei kuitenkaan tuonut merkittäviä läpimurtoja. 1100-luvulta alkaen eurooppalaiset alkoivat laajasti kääntää sekä arabialaista että kreikkalaista tieteellistä kirjallisuutta arabiasta ja kreikasta. 1600-luvulle asti tieteessä vallinneet käsitykset olivat etupäässä peräisin Raamatusta sekä Aristoteleen ja muiden antiikin filosofien opeista. Lopulta kirkon vallan rapistuminen sekä maailmankuvan muuttuminen ja uudet innovaatiot aloittivat tieteellisen vallankumouksen, jonka katsotaan alkaneeksi vuonna 1543, jolloin Nikolaus Kopernikus julkaisi De revolutionibus orbium coelestium -teoksen. Kopernikus kuoli pian julkaisemisen jälkeen. Katolisen kirkon vallan murenemiseen vaikuttivat kirjapainon kehittäminen ja kirkon sisäiset ongelmat. Yhtenä suurimpana fyysikkona pidetty Galileo Galilei vastusti näyttävästi kirkon oppeja. Galilei loi pohjan klassiselle fysiikalle ja häntä kutsutaan usein klassisen fysiikan isäksi. Galilei teki paljon liikkeeseen liittyviä tutkimuksia. Yksi kuuluisimmista tarinoista on, että Galilei pudotteli eri painoisia kappaleita Pisan kaltevasta tornista. Galilei huomasi mittaustensa ja Aristoteleen oppien välillä ristiriidan: kappaleiden putoamisaika ei riipu kappaleiden massasta. Galilei kehitti myös nykyisen tieteellisen menetelmän, jonka mukaan teorian ja kokeiden pitää olla sopusoinnussa. Muita Galilein aikalaisia olivat Christiaan Huygens, Johannes Kepler ja Blaise Pascal. Samalla vuosisadalla termodynamiikka alkoi kehittyä nopeasti. Jo Galilei esitti lämpömittarin toimintaperiaatteen, mutta varsinaisesti termodynamiikan isänä voidaan pitää Otto von Guerickea, joka kehitti 1650-luvulla ensimmäisen tyhjiöpumpun. Termodynamiikkaa kehittivät von Guericken jälkeen muun muassa Thomas Young ja Robert Boyle. Tieteen vallankumous kulminoitui vuoteen 1687, jolloin Isaac Newton julkaisi teoksensa Philosophiae Naturalis Principia Mathematica. Teoksessaan Newton esittelee liikelakinsa, johon klassinen mekaniikka perustuu. Principiassaan Newton esittelee painovoimalakinsa sekä muutaman teorian koskien virtausdynamiikkaa. Myöhemmin klassista mekaniikkaa muokkasivat ja laajensivat erityisesti Leonhard Euler, Joseph-Louis Lagrange, William Rowan Hamilton ja monet muut, jotka tekivät uusia löytöjä teoreettisen fysiikan alalla. Vuonna 1738 Daniel Bernoulli julkaisi teoksensa Hydrodynamica, joka käsitteli statiikan teoriaa ja nesteiden liikkeitä. Samalla teos loi pohjan kineettiselle kaasuteorialle. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Benjamin Thompson havainnollisti, kuinka mekaaniseen työhön käytetty energia muuttuu lopulta lämmöksi, ja vuonna 1847 James Joule sai mitatuksi, mikä määrä mekaanista energiaa vastaa mitäkin lämpömäärää. Tämän perusteella Hermann von Helmholtz esitti yleisen energian säilymislain. Vuonna 1808 John Dalton esitti epäsuorasti mallin, joka viittasi atomien olemassaoloon. Fysiikan suurimpiin tutkimusalueisiin kuului 1800-luvulla sähkö. Robert Boylen, Stephen Grayn ja Benjamin Franklinin 1600- ja 1700-luvulla tehdyt tutkimukset koskien sähköä antoivat edellytykset sähkön tutkimiselle. Nämä tutkimukset johtivat sähkövirran ja jännitteen havaitsemiseen. Englantilainen fyysikko Michael Faraday esitteli näkemystä magnetismin ja sähkön yhdistämiselle. Tätä hän havainnollisti liikuttelemalla magneettia johtimen ympärillä siten, että johtimeen indusoitui jännite. Skotlantilainen James Clerk Maxwell esitteli 1800-luvulla yhtälönsä, joissa hän kuvaa sähkö- ja magneettikenttiä sekä niiden vuorovaikutusta. Ne johtivat myös päätelmään, että valokin on sähkömagneettista aaltoliikettä. 1800-luvun lopulla saksalainen Wilhelm Röntgen löysi röntgensäteilyn ja sai havainnostaan ensimmäisen Nobelin fysiikanpalkinnon. Ihmisen usko fysiikkaan ja muihin tieteisiin kohosi nopeasti huippuunsa. 1800-luvulla tehdyt valtavat löydöt saivat ihmiset uskomaan tieteeseen ja siihen, että tiede ratkoo kaikki ihmisten ongelmat tulevaisuudessa. Osa tuon ajan yleisesti kannatetuista teorioista, kuten eetterioppi, osoittautui kuitenkin virheellisiksi. Fyysikot uskoivat 1800-luvulla, että valo ja radioaallot etenivät kaikkialla läsnä olevassa eetteriksi nimetyssä näkymättömässä aineessa.Tiedeviisas kansa. Jukka Ruukki. Tiede-lehti 13/2022. Sivu 4 === Moderni fysiikka === 1900-luvun alussa huomattiin, ettei silloin tunnettu fysiikka kuvaa tarpeeksi tarkasti tunnettua luontoa. Vuonna 1900 Max Planck kehitti Gustav Kirchhoffin ajatusten ja mustan kappaleen säteilyä koskevien tutkimustulosten pohjalta idean, jonka mukaan säteilyenergia koostuu pienistä yksiköistä, energiakvanteista.Albert Einstein Elämäkerta s. 127 Yksittäisen kvantin energia saadaan kertomalla säteilyn taajuus eräällä yleisellä luonnonvakiolla, Planckin vakiolla. Viisi vuotta myöhemmin Albert Einstein julkaisi tutkimuksen, jossa hän Planckin ideaa apuna käyttäen selitti valosähköisen ilmiön. Einstein julkaisi samana vuonna myös suppean suhteellisuusteorian ja selitti Brownin liikkeen, jota oli pyritty selittämään useaan otteeseen ennen Einsteinia. Albert Einstein oli merkittävä hahmo modernissa fysiikassa; päätöidensä lisäksi hän oli mukana kehittämässä kvanttimekaniikkaa. Vaikka fysiikalla on usean tuhannen vuoden historia, fyysikot eivät olleet 1900-luvun alussa vieläkään yhteisymmärryksessä aineen rakenteesta. Tuolloin vallitsevana mielipiteenä oli samankaltainen kuin Demokritoksen aiemmin esitetty idea. Fyysikot totesivat, että aine koostuu atomeista. Ennen 1900-lukua J. J. Thomson suunnitteli kokeen, joka vaikutti käsitykseen atomien rakenteesta. Kokeessa havaittiin, että katodisäteet koostuivat negatiivisesti varautuneista hiukkasista, elektroneista. Yksi atomin rakenneosista oli löytynyt. Thomson sai havainnostaan Nobelin fysiikanpalkinnon ja myöhemmin hänen poikansa sai Nobelin fysiikanpalkinnon elektronien aaltoluonteen löytämisestä. Modernin fysiikan ja klassisen fysiikan taitteessa Pierre ja Marie Curie havaitsivat, että jotkin aineet olivat radioaktiivisia. Henri Becquerel löysi samaisen ilmiön tosin aiemmin, muttei ollut varma mitä oli löytänyt. Marie Curie oli fysiikan ja kemian harvoja merkittäviä naishahmoja. Curien löytöjen pohjalta syntyi uusi fysiikan haara, ydinfysiikka. Aivan alkuaikoina röntgensäteilyn ja radioaktiivisissa prosesseissa syntyneen säteilyn vaarallisuutta ei tiedostettu, ja monet tutkijat altistuivat vaaralliselle säteilylle liiaksi. Myös Marie Curie työskenteli radioaktiivisten aineiden kanssa ilman kunnollisia suojavarusteita. Hän kuoli leukemiaan 1934. Uusiseelantilainen fyysikko Ernest Rutherford löysi vuonna 1911 atomin ytimen pommittaessaan alfa-hiukkasia ohutta kultalevyä kohti. Rutherford totesi useimpien hiukkasten menevän kultalevystä läpi, mutta yllätyksekseen hän havaitsi, että osa hiukkasista sirosi takaisin päin. Tästä hän päätteli, että suurin osa atomin massasta sijoittuu hyvin pieneen ytimeen, jossa on positiivisesti varautuneita hiukkasia, protoneja. Vuonna 1932 James Chadwick löysi neutronit, jotka osoittautuivat myös ytimen osasiksi. Tanskalainen Niels Bohr oli yksi suurimmista kvanttiteorian kehittäjistä ja puolestapuhujista. Bohr esitteli vuonna 1913 mallin atomin rakenteesta. Bohrin mallin mukaan elektronit sijoittuvat ytimen ympärille radoille, joiden energia kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmaksi ytimestä mennään. Malli ei kuitenkaan vastannut todellisuutta kovinkaan hyvin, ja myöhemmin malli korvautui kvanttimekaanisella atomimallilla, jonka mukaan elektronit eivät sijaitse tietyssä avaruuden pisteessä vaan ne sijaitsevat tietyllä todennäköisyydellä tietyssä pisteessä. Kun kvanttiteorian mukaan valolla on sekä aalto- että hiukkasluonne, sai Louis de Broglie vuonna 1924 aiheen olettaa, että samoin on elektronien ja muidenkin alkeishiukkasten laita. Oletus osoittautui oikeaksi ja on kvanttimekaniikan perustana. Kvanttimekaniikan suurimpia kehittäjiä olivat muun muassa Erwin Schrödinger, Paul Dirac ja Werner Heisenberg. 1900-luvun puolivälissä kvanttimekaniikan käsitteitä kehitettiin edelleen ja syntyi niin sanottu kvanttikenttäteoria. Kvanttikenttäteorian alullepanijoita olivat Richard Feynman, Julian Schwinger, Sin-Itiro Tomonaga ja Freeman Dyson. Edellä mainitut henkilöt laittoivat alulle kvanttisähködynamiikan, joka kuvaa sähköisesti varattujen hiukkasten vuorovaikutustapahtumia ja selitti Lambin siirtymän. Kvanttikenttäteoria tarjosi viitekehyksen hiukkasfysiikan kehittymiselle. Ydinfysiikan ja muun fysiikan kehityksellä oli oma merkityksensä toisessa maailmansodassa. Monet Euroopasta Yhdysvaltoihin muuttaneet fyysikot sekä Yhdysvalloissa asuvat fyysikot liittyivät Manhattan- projektiin ja olivat mukana kehittämässä atomipommia. Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia Japaniin vuonna 1945. Tämä sai Japanin antautumaan ja toinen maailmansota loppui. Nähtyään aiheutuneen tuhon monet Manhattan-projektiin osallistuneet fyysikot katuivat osallisuuttaan kärsimysnäytelmään ja sodan jälkeen vuonna 1955 useat kuuluisat fyysikot, Einstein mukaan luettuna, allekirjoittivat Russellin–Einsteinin manifestin, joka varoitti maailman johtajia ydinpommien vaaroista. Chen Ning Yang ja Tsung-Dao Lee huomasivat tutkimuksissaan 1950-luvulla epäsymmetriaa hiukkasten hajoamisessa. Tutkimukset johtivat seuraavien vuosikymmenien aikana ydinvoimien tutkimiseen ja niiden parempaan ymmärtämiseen. Tämä johti standardimallin luomiseen 1970-luvulla. Yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan ristiriitaisuus johti säieteorian ja supersäieteorian syntymiseen. Supersäieteoria on yksi lupaavimmista teorioista yhdistää gravitaatio ja muut perusvuorovaikutukset. Yhdistyneet kansakunnat julisti vuoden 2005 fysiikan vuodeksi. Tämä oli kunnianosoitus Albert Einsteinin sataa vuotta aikaisemmalle uskomattomalle vuodelle 1905 (), jolloin hän julkaisi samana vuonna useita modernin fysiikan kannalta merkittäviä tutkimuksia. === Tulevaisuus === Fysiikan tutkimus on kiivasta monilla eri aloilla. Kiinteän olomuodon (tai tiiviin aineen) fysiikassa tutkimuksen etulinjassa ovat kvanttitietokoneet, nanomateriaalit ja spintroniikka. Uudet energiaratkaisut kuten fuusioreaktorit ja tehokkaat tuulivoimaloiden generaattorit myös motivoivat uutta tutkimusta. Hiukkasfysiikassa standardimallin laajennuksia on ilmestynyt ja uusia mielenkiintoisia tuloksia on odotettavissa LHC:n käynnistyttyä. Fysiikan perusteisiin menevä teoreettinen tutkimus taistelee kvanttimekaniikan ja yleisen suhteellisuusteorian yhdistämiseksi yhdeksi kvanttigravitaation teoriaksi. Havaintolaitteiden kehitys tuottaa myös selittämättömiä havaintoja astrofyysikoille sekä tähtitieteilijöille. ==Fysiikan osa-alueet== Fysiikkaa jaotellaan tavallisimmin sen historiallisen kehityksen pohjalta erinäisiin osin toisiinsa limittyviin tutkimusaloihin. Tärkeimpiä niistä ovat vanhastaan olleet mekaniikka, sähköoppi, lämpöoppi, optiikka ja akustiikka, joiden ohella 1900-luvulla tärkeiksi tutkimuskohteiksi tulivat atomifysiikka, ydinfysiikka, hiukkasfysiikka ja tiiviin aineen fysiikka. Tätä jaottelua käytetään muun muassa fysiikan opetuksessa. Osa-alueita muodostuu myös tietyn mittakaavan tai menetelmän perusteella, kuten laskennallinen fysiikka tai astrofysiikka. Itse fysikaaliseen tietämykseen ja siten luontoon pohjautuvaa jaottelua ei ole. ===Historiallinen jaottelu=== Fysiikan perusteoriat voidaan karkeasti jakaa klassiseen ja moderniin fysiikkaan. Näiden termien määritelmät vaihtelevat. Rajatuimman näkemyksen mukaan modernia on vain kvanttifysiikka ja sille läheiset aiheet. Yleisesti kuitenkin myös suhteellisuusteoria lasketaan moderniksi fysiikaksi. Laajemman niin sanotun historiallisen näkemyksen mukaan modernia fysiikkaa on kaikki 1900- ja 2000-luvulla tehty fysiikka. Kuitenkin myös klassinen fysiikka on jatkanut kehitystään 1900- ja 2000-luvulla. Yleensä klassisessa fysiikassa keskitytään ihmisen mittaskaalan ilmiöihin, modernissa joko paljon pienempiin, paljon suurempiin tai vastaavasti paljon kylmempiin tai paljon kuumempiin eli energeettisempiin ilmiöihin. Monet tärkeät klassiset ilmiöt, esimerkiksi gravitaatio eli painovoima, tai yhteyttämisen fysikaaliset perusteet pystytään selittämään täsmällisesti vain modernin fysiikan avulla. Itse asiassa minkä tahansa ilmiön täsmälliseen selittämiseen tarvitaan modernia fysiikkaa, sillä klassinen fysiikka on moderniin fysiikkaan nähden niin sanottu efektiivinen, ”keskiarvoistettu” malli. Yleisen suhteellisuusteorian osalta klassisten teorioiden toimivuus on helppo ymmärtää: pienillä nopeuksilla suhteellisuusteoreettinen Lorentz-muunnos vastaa klassista Galilei-muunnosta. Kvanttifysiikan osalta tilanne on monimutkaisempi sillä klassiset lait nousevat kvanttimekaniikasta usealla eri tavalla. Eräs keskeinen käsite rajankäynnissä klassisen fysiikan ja kvanttifysiikan välillä on dekoherenssi. ==== Klassinen fysiikka ==== ===== Klassinen mekaniikka ===== Klassinen mekaniikka on Isaac Newtonin muotoilemiin liikelakeihin perustuva fysiikan ala, joka kuvaa makroskooppisia kappaleita ja niiden liikkeitä. Klassisessa mekaniikassa kuvataan kappaleiden välisiä voimia, esimerkiksi painovoimaa tai kitkavoimaa, sekä näiden vuorovaikutusten aikaansaamia liikkeitä. Nykytietämyksen mukaan klassinen mekaniikka ei pidä paikkaansa suurilla nopeuksilla, jotka lähentelevät valonnopeutta tai pienen kokoluokan, atomitason, ilmiöille. Se kuitenkin kuvaa hyvin tarkasti tavanomaisia ilmiöitä. Klassisen mekaniikan liikettä kuvaavat koordinaatistojärjestelmät voidaan jakaa karkeasti kahtia inertiaalikoordinaatistoon ja epäinertiaalikoordinaatistoon. Inertiaalikoordinaatisto on koordinaatisto, jossa Newtonin lait ovat voimassa. Newtonin ensimmäisen lain mukaan kappale on levossa tai tasaisessa liikkeessä ellei siihen vaikuta ulkoisia voimia. Kahdessa toistensa suhteen liikkuvassa inertiaalikoordinaatistossa on mahdotonta sanoa kumpi koordinaatisto on liikkeessä ja kumpi levossa eli kaikki inertiaalikoordinaatistot ovat keskenään samanarvoisia. Epäinertiaalisessakoordinaatistossa vaikuttavat Newtonin lakien mukaisten voimien lisäksi niin sanotut näennäisvoimat. Esimerkiksi karusellin mukana pyörivä havaitsija kokee itseensä kohdistuvan keskipakoisvoiman. Klassinen mekaniikka voidaan jakaa kolmeen alaan, jotka tutkivat hieman eri asioita. Nämä alat ovat kinematiikka, dynamiikka ja statiikka. Kinematiikka tutkii kappaleen liikettä huomioimatta kappaleen massaa tai liikkeen aiheuttavia syitä. Liikettä kuvataan puhtaasti geometrisesta näkökulmasta. Dynamiikka tutkii liikettä liikkeen aiheuttavien voimien näkökulmasta. Statiikka eli tasapaino-oppi tutkii levossa olevia kappaleita ja voimia, joilla ne vaikuttavat toisiinsa. Kaasuja ja nesteitä tutkivaa mekaniikan haaraa kutsutaan virtausmekaniikaksi. Virtausmekaniikka voidaan edelleen jaotella hydrostatiikkaan ja hydrodynamiikkaan. Kaasujen mekaniikkaa ja esimerkiksi lentokoneiden siipien toimintaa tutkivaa mekaniikan alaa kutsutaan aerodynamiikaksi. Klassinen mekaniikka voidaan muotoilla matemaattisesti erilaisilla formalismeilla, jotka ovat pohjimmiltaan ekvivalentteja. Newtonin liikelakien ohella keskeisimmät formalismit ovat Lagrangen mekaniikka ja Hamiltonin mekaniikka. Muun muassa säilymislait näyttäytyvät näissä formalismeissa selkeämmin kuin Newtonin liikelaeissa. Newtonin kehittäessään mekaniikkaansa, oli Galileo Galilein kehittämällä Galilein mekaniikalla suuri merkitys. ===== Sähkömagnetismi ===== Sähkömagnetismi kuvaa sähköisesti varautuneiden hiukkasten ja niiden aikaansaamien sähkömagneettisten kenttien välisiä vuorovaikutuksia. Se pohjaa James Clerk Maxwellin yhtälöille. Sähkömagnetismi on varhaisimpia esimerkkejä fysikaalisesta yhtenäisteoriasta, sillä se liittää magneettiset ja sähköiset ilmiöt yhteen. Sähkömagnetismilla on historiallinen merkitys suhteellisuusteorian synnyn kannalta, sillä Maxwellin yhtälöt eivät ole yhteensopivia Newtonin mekaniikan kanssa. Albert Einsteinin motivaationa erityisen suhteellisuusteorian kehittämiseen oli tämän ristiriidan ratkaiseminen. Sähkö ja magnetismi sekä niiden useat sovellutukset ovat osa nyky-yhteiskunnan perustarpeista. Sähkön ja magnetismin kytkeytymistä hyödynnetään muun muassa sähkön tuotannossa. Sähkön käyttö energialähteenä perustuu muutamiin perussovellutuksiin, jotka mahdollistavat sähkön tuottamisen mekaanisesta liikkeestä generaattorilla ja muuttamisen mekaaniseksi liikkeeksi sähkömoottorilla. Yksinkertaisin magnetismin sovellutus on kuitenkin kompassi, jonka toiminta perustuu kestomagneetin suuntautumiseen Maan magneettikentässä. Magneetteja hyödynnetään sähkön tuotannon lisäksi myös useissa tiedontallennusvälineissä kuten kiintolevyissä. Toisaalta hyvin kookkaita ja voimakkaita magneetteja tarvitaan esimerkiksi hiukkasfysiikassa hiukkaskiihdyttimissä ja lääketieteessä magneettikuvauksissa. Voimakkaita magneetteja tarvitaan myös fuusioreaktoreissa plasman ohjailuun. Yksi fuusioreaktoreiden suurimmista haasteista onkin onnistua luomaan oikeanlainen magneettikenttä reaktorin sisälle. ===== Termodynamiikka ===== Termodynamiikka eli lämpöoppi tarkastelee lämpöenergiaan ja lämpötilaan liittyviä luonnonilmiöitä sekä mekaanisen energian suhdetta näihin. Aineen ominaisuuksia, erityisesti nesteiden ja kaasujen, kuvataan makroskooppisilla tilanmuuttujilla. Näitä niin sanottuja tilasuureita ovat lämpötila, paine, tilavuus ja sisäenergia. Tilasuureet määritellään riippumattomiksi aineen rakenteesta, joten termodynamiikka on hyvin yleispätevä fysiikan haara.Opetus Tampereen teknillinen yliopisto (pdf) Termodynamiikka tutkii erityisesti lämpöä, energiaa, lämpötilaa ja työtä. Lämpöopin hallitseminen on tärkeässä roolissa yhteiskunnassa. Eri energiantuotantotavat pohjautuvat läheisesti termodynamiikkaan. Lämmön siirtyminen on tärkeä osa termodynamiikkaa. Monet laitteet perustuvat lämmönsiirtymiseen. Lämmönsiirtymistä käytetään hyväksi muun muassa ydinvoimaloiden lauhduttimissa ja kaukolämpövoimaloissa. Yhdessä ydinfysiikan ja sähkömagnetismin kanssa alat luovat maapallon energiatalouden selkärangan. Termodynamiikka on hyödyllinen apuväline myös muissa tieteissä. Termodynamiikan avulla voidaan selventää maantieteessä Maan litosfäärilaattojen liikkeet ja vastaavasti taas meteorologiassa tuulen synty. Sairaaloissa hyödynnetään eri instrumenttien desinfioinnissa paineen ja lämpötilan suhdetta. Suurentamalla painetta saadaan veden kiehumispistettä nostettua ja näin saadaan mahdolliset taudin aiheuttajat tuhottua. Eri tieteen alojen lisäksi lämpöoppi on hyödyllinen apuväline arkipäiväisten ilmiöiden selittämisessä. Lämpöopin tärkeimpiin teorioihin kuuluu niin sanottu kineettinen kaasuteoria. Teoria perustuu matemaattiseen malliin kaasusta, ideaalikaasuun. Ideaalikaasun avulla voidaan havainnollistaa kaasujen käyttäytymistä tilavuuden, lämpötilan ja paineen muutoksissa. Toinen termodynamiikan ilmiöitä selittävä fysiikan ala on statistinen mekaniikka. Yhdeksi merkittäväksi tutkimuskohteeksi on noussut myös hyvin alhaisten lämpötilojen tutkiminen. Niillä on oma merkityksensä esimerkiksi suprajohteiden tutkimuksessa. Espoossa sijaitsevan Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratoriossa tehtiin vuonna 2000 kylmyysennätys, kun lämpötila saatiin pudotettua vain 0,000 000 000 1 kelvinin (100 pK) päähän absoluuttisesta nollapisteestä.Uutiset, Tiede-lehti ===== Optiikka ===== Optiikka eli valo- oppi tutkii valoa ja valon käyttäytymistä väliaineissa sekä rajapinnoissa. Optiikka ja sähkömagnetismi ovat läheisessä suhteessa toisiinsa nähden koska näkyvä valo on osa sähkömagneettisen säteilyn spektriä. Valo-opin perusperiaatteisiin kuuluu valon äärellinen nopeus, joka on tyhjiössä vakio valonnopeus. Optiikkaan kuuluu myös muiden aalto-opillisten ilmiöiden tutkiminen. Optiikka tutkii muun muassa valon taittumista, taipumista, heijastumista ja polarisaatiota. Erikoisosa-alueet tutkivat myös muita sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia. Yksi suosittu tutkimuskohde on röntgensäteily. Perinteisesti valon taittumista hyödynnetään linsseissä, joihin perustuu muun muassa mikroskooppien, silmälasien, kaukoputkien toiminta. Uudemmista sovellutuksista optiset kuidut ovat esimerkki valon kokonaisheijastumisen hyötykäytöstä. Optiset kuidut ovat uusimpia tärkeimmistä optiikan sovellutuksista; valokaapeleita käytetään hyvin paljon tiedonsiirrossa. Optiikan tutkimus on mahdollistanut entistä tarkemman solubiologian tutkimuksen ja lääketieteen harjoittamisen. ===== Akustiikka ===== Akustiikka eli äänioppi on äänen etenemiseen, tuottamiseen ja havaitsemiseen keskittynyt fysiikan ala. Ääni ja valo voidaan molemmat kuvata aaltoliikkeenä. Kuten valo, ääni voi heijastua ja taittua rajapinnoista. Toisin kuin valo, ääni tarvitsee kuitenkin edetäkseen väliaineen, sillä se on atomien ja molekyylien mekaanista liikettä. Akustiikan oppeja käytetään tilojen äänimaailman suunnittelussa. Suurten teatteri- ja oopperanäyttämöiden suunnittelussa akustiikalla on suuri merkitys, jotta näytöksen kaikki katselijat kuulisivat äänen hyvin riippumatta istumapaikasta. Suurten tilojen ongelmana on yleensä myös kaiku eli äänen heijastuminen. Kaikua voidaan vähentää erilaisten äänienergiaa imevien materiaalien avulla.Lämpö – Aallot 2–3 s. 213 Akustiikalla on merkitys myös kuulovaurioiden ehkäisemisessä ja melutason mittaamisessa. Akustiikan mukaan melu on ääntä, joka on haitallista, häiritsevää tai vahingollista. Akustiikka sovelletaan myös lääketieteessä sekä rakennusvirheiden tutkimiseen. Etenkin lääketieteessä ääntä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon, ja ionisoivan säteilyn käyttöä on pystytty vähentämään ultraäänen avulla. Ultraääntä hyödynnetään esimerkiksi sikiötutkimuksissa, nivelvaurioiden hoidossa, hammaskiven poistossa ja instrumenttien puhdistuksessa.Lämpö – Aallot 2–3 s. 222 ==== Moderni fysiikka ==== ===== Suhteellisuusteoria ===== Suppea ja yleinen suhteellisuusteoria kuvaavat toistensa suhteen suurella nopeudella liikkuvien koordinaatistojen (havainnoitsijoiden) välisten havaintojen suhdetta, esimerkiksi samanaikaisuuden käsitettä. Yleinen suhteellisuusteoria myös selittää painovoiman avaruuden geometriseksi ominaisuudeksi. Suhteellisuusteoria poikkeaa klassisesta mekaniikasta hyvin paljon. Suhteellisuusteorioiden mukaan aika sekä avaruus ovat suhteellisia ja riippuvat nopeuksista. Toisin kuin klassisessa mekaniikassa, suhteellisuusteorioiden mukaan mikään koordinaatisto ei ole erityisasemassa toisiin nähden. Suhteellisuusteoria syntyi sähkömagnetismin pohjalta. James Maxwellin töiden pohjalta huomattiin ristiriita klassisen suhteellisuusperiaatteen ja Maxwellin yhtälöiden välillä. Newtonin liikeyhtälöt noudattavat Galilei-invarianssia. Galilei-invarianssissa tasaisessa liikkeessä olevan kappaleen ja levossa olevan kappaleen aika käy samaa aikaa. Hendrik Lorentz korjasi Galilei-invarianssia siten, että aika käy eri tavalla liikkeessä olevan ja levossa olevan kappaleen välillä. Tämä tunnetaan Lorentz-muunnoksena. Suhteellisuusteoria nojautuu juuri Lorentz- muunnokseen. Erikoisen suhteellisuusteorian mukaan liikkeessä olevan kappaleen aika käy hitaammin kuin levossa olevan. Tämä tunnetaan aikadilaationa. Levossa olevan ja liikkeessä olevan kappaleen välinen aikaero on laskettavissa Lorentz-muunnosta apuna käyttäen. Vastaavanlainen ilmiö on havaittavissa pituuden suhteen. Pituus pienenee suurissa nopeuksissa. Pituus pienenee vain siinä suunnassa johon liikekin suuntautuu. Pituuden pieneneminen tunnetaan pituuskontraktiona. Nämä erot ovat lähes olemattomia normaaleissa nopeuksissa, joten normaalissa elämässä ilmiöitä ei voi havaita. Siinä missä erikoinen suhteellisuusteoria on ristiriidassa Newtonin liikelakien kanssa on yleinen suhteellisuusteoria ristiriidassa kvanttimekaniikan kanssa. ===== Kvanttimekaniikka ===== Kvanttimekaniikka laajentaa klassisen fysiikan kuvausta hiukkasten ja kenttien välisestä vuorovaikutuksesta eli alueelle, jossa klassinen mekaniikka ei enää päde. Tärkeitä ominaisuuksia kvanttimekaniikassa ovat hiukkasten aallon-omaiset interferenssi-ilmiöt, vastaavasti kenttien hiukkastyyppiset ominaisuudet kuten kvantittuminen, ja samantyyppisten hiukkasten tai aaltojen lomittuminen. Näitä ominaisuuksia tavataan yleensä erityisesti alkeishiukkasilta, mutta myös hiukkasten ryhmittymät voivat käyttäytyä kvanttimekaanisesti yhtenä kollektiivisena joukkona. Kvanttimekaniikka syntyi Max Bornin ja hänen työryhmänsä tutkimustuloksena, kun he yrittivät löytää syytä elektronin epäjohdonmukaiselle käyttäytymiselle. Kvanttimekaniikalle on tyypillistä indeterminismi eli tarkkojen ennustusten mahdottomuus; fysikaalisten suureiden tarkkojen arvojen sijasta täytyy puhua niiden todennäköisyysjakaumasta. Koko kvanttimekaniikkaa kuvaa erityisen hyvin Heisenbergin epätarkkuusperiaate, jonka mukaan kahta komplementaarista ominaisuutta (kuten paikka ja liikemäärä) ei voida yhtä aikaa mitata äärettömän tarkasti – toisen tarkka tuntemus väistämättä johtaa toisen epämääräisyyteen. Atomin todellisen rakenteen kuvauksen pohjana käytetään kvanttimekaniikkaa. Kvanttimekaanisen atomimallin, jossa elektroneja käsitellään aaltoina eikä hiukkasina, avulla kuvataan muun muassa elektronien järjestäytyminen atomin orbitaaleille. Kvanttimekaniikka ennustaa myös niin sanotun antimaterian olemassaolon. Tämä on suora seuraus Diracin yhtälöstä. Tämä on kokeellisesti todistettu oikeaksi päätelmäksi. Kvanttimekaniikka on onnistunut selittämään kaikki muut luonnon perusvuorovaikutukset paitsi gravitaation. Kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria voivat kuulostaa järjen vastaisilta. Kvanttimekaniikka ennustaa monia asioita, joita voidaan pitää täysin järjettöminä. Esimerkiksi kvanttisuperpositio on tällainen. Kun on kysymys kappaleista, joiden energiat ovat niin suuria, että niiden rinnalla Planckin vakio voidaan pyöristää nollaksi, kvanttimekaniikka johtaa kuitenkin samoihin tuloksiin kuin klassinen fysiikka. Samaan tapaan suhteellisuusteoria johtaa klassisen fysiikan kanssa yhtäpitäviin tuloksiin silloin, kun kaikki nopeudet ovat paljon valonnopeutta pienempiä. ===Tutkimuskohteen mukainen lajittelu=== ==== Hiukkasfysiikka ==== Hiukkasfysiikka tutkii aineen perimmäistä rakennetta eli alkeishiukkasia. Hiukkasfysiikan tutkimuksissa käytetään suuria hiukkaskiihdyttimiä, joiden avulla törmäytetään suurella nopeudella kulkevia hiukkasia toisiinsa. Törmäyksissä syntyy uusia hiukkasia, joiden perusteella pyritään todentamaan vallalla olevia teorioita aineen rakenteesta. Hiukkasfysiikkaa kutsutaan usein myös nimellä suurenergiafysiikka johtuen tutkittavien hiukkasten suuresta energiasta. Hiukkasfysiikka ja kosmologia pyrkivät etsimään vastauksia perustavanlaatuisiin kysymyksiin: mitä maailmankaikkeuden syntyhetkellä tapahtui, miten aine on syntynyt, ja miten aine käyttäytyy suurissa lämpötiloissa ja tiheyksissä (esimerkkinä alkuräjähdys ja mustat aukot)? Teoreettisesti hiukkasfysiikka nojautuu kvanttimekaniikkaan ja suppeaan suhteellisuusteoriaan. Hiukkasfysiikan pohjana on 1970-luvulla kehitetty niin sanottu standardimalli, jonka tarkoituksena on kuvata aineen vuorovaikutuksia rakennetta. Standardimallilla on tiettyjä heikkouksia, joista johtuen teoreetikot yrittävät edelleen löytää parempaa teoriaa. Standardimalli sisältää kuitenkin kaikki muut vuorovaikutukset paitsi gravitaation. CERNin uuden Large Hadron Colliderin toivotaan tuovan vastauksen muun muassa siihen, onko oletettua hiukkasten massan selittävää Higgsin bosonia olemassa. Säieteorioista toivotaan modernin fysiikan uutta aineen rakenteen teoriaa. Sen mukaan hiukkaset koostuvat pienen pienistä värähtelevistä energiakuiduista, säikeistä. Säieteoriat ovat ehdokkaita niin sanotuksi suureksi yhtenäisteoriaksi, joka yhdistäisi kaikki vuorovaikutukset. Teoriat ovat kuitenkin hyvin kiistanalaisia, sillä sitä on vaikea osoittaa oikeaksi tai vääräksi nykyisillä mittausmenetelmillä. ==== Ydinfysiikka ==== Ydinfysiikka tutkii atomin ydintä ja ytimien hajoamista. Ydinfysiikassa, kuten hiukkasfysiikassa, ydintä tutkitaan hiukkaskiihdyttimien avulla. Ydinfysiikassa käytetyt kiihdyttimet ovat useimmiten paljon pienempiä. Keskeisiä tutkimuskohteita ydinfysiikassa on radioaktiivisuus. Ydinfysiikka on yksi käytännön elämän tärkeimmistä fysiikan haaroista. Ydinfysiikan tutkimukset mullistivat koko energiatalouden ja energiantuotannon; energiaa pystyttiin tuottamaan fission avulla aiempaa enemmän. Ennen ydinfysiikan valjastamista yhteiskunnalliseen, rauhanomaiseen, käyttöön sitä hyödynnettiin sotatoimissa. Ensimmäinen sotilaskäytössä ollut atomipommi pudotettiin 6. elokuuta 1945 Hiroshimaan ja kolmea päivää myöhemmin Nagasakiin. Ydinfysiikalla on kuitenkin paljon rauhanomaisia sovellutuksia lääketieteessä ja muilla aloilla. Ydinfysiikan odotetaan mullistavan uudelleen energiateollisuuden, kun ensimmäiset hallitut fuusioreaktorit saadaan kaupalliseen käyttöön. Nykyisessä fissioreaktiossa tuotetaan energiaa ketjureaktion avulla, jossa raskaita atomin ytimiä halkaistaan pienemmiksi. Fuusion voidaan ajatella olevan täysin päinvastainen reaktio, sillä reaktiossa yhdistetään kaksi kevyttä atomin ydintä yhteen. Fuusio tullaan toteuttamaan vedyn ja vedyn isotooppien avulla. Toistaiseksi ongelmana on saada fuusioreaktio tuottamaan energiaa enemmän kuin se kuluttaa. Kaupallisia fuusioreaktoreita ei odoteta ennen vuotta 2050, mutta fossiilisten polttoaineiden väheneminen saattaa nopeuttaa fuusioreaktoreiden kehitystyötä. ==== Atomifysiikka ==== Atomifysiikka ja molekyylifysiikka tutkivat atomin kokoluokan ilmiöitä. Tähän kokoluokkaan sijoittuu myös kemia. Hiukkasfysiikassa tutkitaan atomin rakenteen pienimpiä osasia, kun taas atomifysiikassa tyydytään tutkimaan atomia eristäytyneenä yksikkönä. Atomifysiikka yhdistetään usein myös ydinfysiikkaan. Atomifysiikassa on kuitenkin kyse atomin, elektronit ja ydin yhdessä, tutkimisesta, kun taas ydinfysiikassa ollaan kiinnostuneita atomin ytimen rakenteesta. Molekyylifysiikka tutkii molekyylien ja atomien välisten sidosten fysikaalisia ominaisuuksia. Molekyylifysiikka on luonut käsitteen molekyyliorbitaaleista, joka kuvaa atomien orbitaalien yhdistymistä ja kertoo kovalenttisten sidosten syntytavan. ==== Tiiviin aineen fysiikka ==== Tiiviin aineen fysiikka tai kondensoituneen aineen fysiikka tutkii aineen makroskooppisia ilmiöitä aineen rakenneosasten tiivistyttyä yhteen olomuotoon. Aiemmin fysiikan haara tunnettiin nimellä kiinteän olomuodon fysiikka, mutta nimitys tiiviin aineen fysiikasta vakiintui, kun huomattiin vastaavanlaisten ilmiöiden tapahtuvan myös nesteillä. Tiiviin aineen fysiikka on fysiikan alan suurin tutkimusalue. Kvanttimekaniikka on tiiviin aineen fysiikan teoreettinen työkalu. Olennaisena osana tiiviin aineen fysiikkaa on hyvin matalissa lämpötiloissa havaitut ilmiöt, kuten suprajohtavuus, supranesteytyminen ja Bosen–Einsteinin kondensaatti. Suurin osa alan teorioista liittyy johtavuuteen ja magnetismiin. Tiiviin aineen fysiikan tutkimuksen tuloksia sovelletaan materiaalifysiikassa ja nanoteknologian, tekniikan ja kemian tutkimuksessa. Ehkä tärkeimpiä keksintöjä tiiviin aineen fysiikan alalla on vuonna 1948 keksitty transistori. Transistori on vaikuttanut merkittävästi kaikkiin elektronisiin laitteisiin. Esimerkiksi tietokoneen nykyisen kaltainen toiminta olisi mahdotonta ilman transistoria. Suuren magnetoresistanssi-ilmiön löytäminen 40 vuotta myöhemmin, vuonna 1988, mahdollisti puolestaan nykyisen kovalevytekniikan. Merkittävä löytö oli myös intialaisen Satyendra Nath Bosen ja Albert Einsteinin ennustama Bosen-Einsteinin kondensaatti. Kvanttimekaniikan kehittyminen 1920-luvun lopussa on auttanut merkittävästi koko tiiviin aineen fysiikan kehittymisessä. Monien ilmiöiden selittäminen ilman kvanttimekaniikka ei olisi mahdollista. ==== Astrofysiikka ==== Astrofysiikka eli avaruusfysiikka on tähtitieteen haara, joka tutkii avaruuden ilmiöitä, joita on mahdollista kuvata ainakin matemaattisesti.() Tutkimustyö kohdistuu eniten tähtiin sekä galakseihin ja niiden fysikaalisiin ilmiöihin. Tämän takia tutkimuksissa hyödyllinen fysiikan ala on plasmafysiikka. Astrofysiikka on olennainen osa maailmankaikkeuden tutkimista ja sen tutkimustulokset ovat hyvin tärkeitä monille muille fysiikan ja tähtitieteen haaroille. Olennainen osa avaruusfysiikan tutkimuksesta kohdistuu Aurinkoon ja sen aiheuttamiin ilmiöihin Maassa ja lähiavaruudessa. Suomessa avaruusfysiikkaa tutkiva laitos on Ilmatieteen laitos. Astrofysiikan tutkimuksen tärkeimpiin teorioihin kuuluu yleinen suhteellisuusteoria, jonka avulla on ennustettu useita ilmiöitä ja joka selittää uusia aiemmin mahdottomiksi luultuja ilmiöitä. Ilmiöistä saadaan tietoa ensisijaisesti satelliittien, avaruusteleskooppien sekä suurten maanpäällisten kaukoputkien avulla. Vuonna 2008 laukaistun Planck-satelliitin odotetaan antavan paljon hyödyllistä tietoa maailmankaikkeuden alkuajoista mittaamalla mikroaaltotaustasäteilyä. Suomessa satelliitin tekniikkaan panostettiin 10 miljoonaa euroa. == Fysiikan käsitys todellisuudesta == Fysikaalisella todellisuuskäsityksellä tarkoittaa tässä fysiikan tämänhetkisiin tuloksiin perustuvaa kokonaiskäsitystä todellisuudesta ja sen rakenteesta. Havaittu kaikkeus muodostuu sisäkkäisistä rakenteista, jotka vuorovaikuttavat keskenään neljällä perusvuorovaikutuksella. Tyypillistä on jakaa hahmotettavat asiat ja ilmiöt makroskooppisiin eli silmin havaittaviin ja mikroskooppisiin eli hyvin pieniin, joita ei voida havaita silmin. Näiden väliin jäävää aluetta kutsutaan mesoskooppiseksi. Makroskooppiset ilmiöt voidaan useimmiten perustella mikroskooppisten ilmiöiden pohjalta. Esimerkiksi lämpötilan nousu johtuu rakenneosasten lämpöliikkeen nopeutumisesta. Kaikkeuden ihmiselle hahmottuvat tasot: * galaksijoukot galaksit aurinkokunnat yksittäiset taivaankappaleet, kuten tähdet ja planeetat ihmisen suuruusluokkaa olevat kappaleet molekyylit atomit ytimet alkeishiukkaset. Perusvuorovaikutukset: * gravitaatiovuorovaikutus vahva vuorovaikutus heikko vuorovaikutus ** sähkömagneettinen vuorovaikutus. == Fysiikan tutkimusmenetelmät == === Yleistä === Fysiikka on 'kokeellinen teorioita todellisuudesta luova tiede'. Fysiikan teorioiden tulee olla kokeellisesti testattavissa eli niiden tulee antaa kokeellisesti testattavia ennusteita. Fysiikka voidaan jakaa kahteen osaan, teoreettiseen fysiikkaan ja kokeelliseen fysiikkaan. Teoreettisessa fysiikassa muodostetaan ja tutkitaan matematiikan ja intuition avulla teorioita. Kokeellisessa fysiikassa suoritetaan kokeita, joilla testataan teorioiden antamien ennusteiden paikkansapitävyyttä. Kokeilla teoria saatetaan falsifoida eli todeta vääräksi tai puutteelliseksi mutta ei koskaan todistaa oikeaksi, vaan ainoastaan kokeen kohteena olleessa tapauksessa selityskykyiseksi. Fysikaalinen tieto on jatkuvasti keskeneräistä. Aiempaa tarkemman havaintovälineen käyttöönotto voi tuoda uusia havaintoja, joita vanha teoria ei selitä tai uusi teoreettinen keksintö tuo uuden näkökulman asiaan. Fysiikka tieteenä pyrkii mahdollisimman suureen rakenteellisuuteen. Rakenteellisuus merkitsee pyrkimystä irrallisista laeista kiinteän yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamiseen, pyrkimystä hierarkkiseen tietorakenteeseen, jossa yksittäiset relaatiot ovat jäsentyneet hallittavaksi, ymmärrettäväksi ja ristiriidattomaksi kokonaisuudeksi, teoriaksi. Perimmäisenä pyrkimyksenä fysiikassa on luoda niin sanottu kaiken teoria, joka selittäisi kaikki luonnon vuorovaikutukset. === Matematiikka ja tekniikka === Fysiikka on 'matemaattinen tiede'. Teoreettinen fysiikka ja yleensäkin teorioiden muodostaminen on kulkenut rinta rinnan matemaattisen kehityksen kanssa. Kokeellisen fysiikan kehitys on tiukasti sidoksissa tekniseen kehitykseen. Toisaalta fysiikka on keskeinen osa nykyistä teknistä kehitystä. Varhaisimpia esimerkkejä teknisen laitteen käyttöönotosta ja kokeellisen fysiikan kehitysaskeleesta on Galileo Galilein kaukoputkihavainnot ja ylipäätään tähtitieteen kehitys. Mittalaitteet mahdollistavat luonnon havainnoinnin ihmiselle muuten tavoittamattomissa olevilla tasoilla, ne laajentavat ja tarkentavat ’näkökenttää’. Uudempi niin kutsuttu tietotekniikka mahdollistaa laskennon ja mallintamisen laajentumisen ihmisen omia kykyjä suuremmaksi, ne laajentavat ihmisen ’ajatuskykyä’. Näin teknisestä kehityksestä tulee osa myös fysiikan teoreettista puolta. ==Fysiikan tutkimus== == Fysiikka ammattina == == Fysiikan opiskelu == === Suomessa === Suomessa fysiikan opiskelu alkaa pakollisena aineena peruskoulussa. Peruskoulun fysiikassa pyritään ennemmin kokeellisuuteen kuin teoreettiseen ajatteluun. Lukiossa fysiikasta on yksi pakollinen kurssi sekä seitsemän valtakunnallista syventävää kurssia. Valtakunnallisten kurssien lisäksi lukiot tarjoavat omia syventäviä kursseja. Yliopistojen opiskelijavalinnassa painotetaan fysiikan lisäksi matematiikan osaamista. Riittävä menestys ja opintojen laajuus lukio-opinnoissa ja ylioppilaskirjoituksissa mahdollistaa usein yliopistoon pääsemisen ilman pääsykoetta, ns. paperivalinnan, jolla valitaan noin 80 % opiskelijoista. Loput valitaan valintakokeen tai/ja opintomenestyksen perusteella. Tiedekunnat päättävät itse opiskelijavalinnan yksityiskohdat. Pintapuolisesti fysiikkaa, nk. insinöörifysiikkaa, opetetaan myös kaikissa teknisen alan oppilaitoksissa. Fysiikkaa opetetaan omana oppiaineenaan yliopistoissa yleensä matemaattis- luonnontieteellisissä tiedekunnissa. Opintojen tutkintonimike on tasosta ja tiedekunnasta riippuen luonnontieteiden kandidaatti, filosofian maisteri, filosofian lisensiaatti, filosofian tohtori, tekniikan kandidaatti, diplomi- insinööri, tekniikan lisensiaatti tai tekniikan tohtori. Riittävän tutkimustyön jälkeen henkilöä voidaan kutsua fyysikoksi. Puhdasta fysiikkaa opetetaan myös teknillisissä korkeakouluissa. Fysiikan opetus tapahtuu tavallisesti suomeksi, mutta esimerkiksi oppikirjat ovat usein englanninkielisiä heti peruskursseista lähtien. Perustutkintoon kuuluvat LuK- tutkimus ja pro gradu -työ tehdään yleensä suomeksi. Myös lisensiaatin työ saatetaan tehdä suomeksi, mutta väitöskirja tehdään lähes aina englanniksi. Olennaisena osana fysiikan opiskeluun kuuluu matematiikan opiskelu, sillä ”matematiikkaa hallitsemattomasta ihmisestä ei tule fyysikkoa”. Tavallisesti fysiikkaa yliopistossa pääaineena opiskelevat lukevat matematiikkaa sivuaineena ja yleensä se kuuluukin pakollisena opintoihin. Muita tyypillisiä sivuaineita ovat kemia, biologia sekä tietotekniikka. Fysiikkaa voidaan opiskella myös poikkitieteellisesti. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa nanotieteen koulutusohjelmassa opiskellaan fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Suomen liittyminen Euroopan unioniin on helpottanut opiskelijoiden siirtymistä opiskelemaan ulkomaille tai antanut mahdollisuuden ulkomaalaisten opiskelijoiden tulla Suomeen opiskelemaan. Esimerkiksi Erasmus-ohjelma antaa kaikkien alojen tutkinto-opiskelijoille mahdollisuuden 3–12 kuukauden tuettuihin korkea-asteen opintoihin EU:n jäsenmaissa, ETA-maissa (Islanti, Norja ja Liechtenstein), ja Turkissa. Suomi on yhteistyössä monien järjestöjen kanssa, esimerkiksi CERN:in ja ESA:n kanssa. ==Merkittävät fysiikan alan palkinnot ja tapahtumat== Kansainväliset palkinnot * Nobelin fysiikanpalkinto * Diracin palkinto * Lorentzin mitali * Albert Einstein -mitali * Max Planck -mitali Suomessa jaettavat palkinnot * Väisälän palkinto (Suomalainen Tiedeakatemia) * Magnus Ehrnroothin palkinto (Suomen Tiedeseura) * Th. Homénin palkinto (Suomen Tiedeseura) Tapahtumat * Solvay-konferenssi * Kansainväliset fysiikkaolympialaiset * Poincaré Seminar * Shelter Island Conference * Fysiikan vuosi 2005 == Katso myös == * Fysiikan filosofia * Luettelo keskeisistä fysiikan aiheista * Ratkaisemattomat fysiikan ongelmat * Suomen Fyysikkoseura == Lähteet == * * * * === Viitteet === == Kirjallisuutta == * Korkeakoulujen perusoppikirjoja * * * * * == Aiheesta muualla == * Fysiikan etäopiskeluympäristö – Opetus.tv * Suomen fyysikkoseura * Suomen Fysiikanopiskelijat ry * European Physical Society * American Institute of Physics * Institute of Physics * International Union of Pure and Applied Physics * International Association of Physics Students * American Physical Society * Society of Physics Students * Einstein@home-projektin kotisivut * Physics – Khan Academy Suomenkielisen korkeakoulutasoisen fysiikan opetuksen tarjoajat: * Helsingin yliopiston fysiikan laitos * Joensuun yliopiston fysiikan laitos * Jyväskylän yliopiston fysiikan laitos * Kuopion yliopiston sovelletun fysiikan laitos * Lappeenrannan teknillisen yliopiston fysiikan laitos * Oulun yliopiston fysiikan laitos * Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan laitos * Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto * Turun yliopiston fysiikan laitos * Vaasan yliopiston fysiikan ja materiaalitekniikan laitos * Åbo akademin fysiikan laitos * Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratorio * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:53 Fysiikka	Fysiikka
242	FORTRAN () oli ensimmäinen todellinen korkean tason ohjelmointikieli. Iästään huolimatta sitä käytetään edelleen runsaasti erityisesti raskasta tieteellistä laskentaa vaativissa tehtävissä. Rakenteeltaan se on tyypillinen proseduraalinen ohjelmointikieli. == Historia == Kielen kehitti John Backus ja ensimmäinen versio ilmestyi 1957. Backus johti kymmenen hengen ryhmää korkeamman tason kielen kehityksessä. Fortranin kehitys alkoi työryhmän kanssa vuonna 1954 ja sen ennakoitiin valmistuvan vuodessa, mutta ilmenevät uudet ongelmat venyttivät valmistumista vuoteen 1957. Fortran on vanhimpia ohjelmointikieliä, jota käytetään ja kehitetään edelleen. Kielen uusin standardi on Fortran 2018 (ISO/IEC JTC 1/SC 22/WG 5 2018). Ensimmäisenä kaikista ohjelmointikielistä Fortranille luotiin standardi vuonna 1966. Nykyään FORTRANista on käytössä useita versioita, joista tärkeimmät ovat Fortran 77, Fortran 90, Fortran 95, Fortran 2000, Fortran 2003 ja Fortran 2008. Niin sanottu FORTRAN IV eli Fortran 66 on jo jäänyt pois yleisestä käytöstä. Lisäksi on olemassa erityisesti rinnakkaislaskentaan tarkoitettu High Performance Fortran (HPF). Fortranin aiemmat standardit eivät tue oliopohjaista ohjelmointia, mutta Fortran 2003 -standardissa tuki olioiden kaltaisiin rakenteisiin on olemassa. On jokseenkin vakiintunut tapa kirjoittaa Fortran 77:ää ja sitä edeltäviä versioita tarkoitettaessa kielen nimeksi FORTRAN ja uudempia versioita tarkoitettaessa Fortran. Fortranit sopivat erityisesti raskaaseen numeeriseen laskentaan ja kieleen liittyy useita juuri numeeriseen laskentaan liittyviä ominaisuuksia kuten taulukoiden ja matriisien käsittelyä. Suuri joukko erilaisia funktioita on Fortran-ohjelmissa käytettävissä ilman erillisten kirjastojen lataamista. Fortran on standardinsa ansiosta koodin siirrettävyyden kannalta eräs parhaita ohjelmointikieliä ja suoraviivaisen ja loogisen rakenteensa vuoksi kieli on helppo oppia nopeasti. FORTRANin ja ohjelmointikielten kääntäjien kehitys ovat olleet kiinteässä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Jo ensimmäisessä FORTRAN-kääntäjässä kiinnitettiin erityistä huomiota tuotetun konekielen nopeuteen, koska sen suunnittelijat arvelivat, ettei kukaan käyttäisi ohjelmointikieltä, joka ei olisi tehokkuudeltaan verrattavissa assemblyyn. Nykyiset F90/95-kääntäjät ovat yleensä yhtä nopeita tai nopeampia kuin F77-kääntäjät. Fortran-kääntäjät ovat alaspäin yhteensopivia, joten F90-kääntäjällä on mahdollista kääntää myös F77-ohjelmia. F90/95-koodiin on myös mahdollista sisällyttää F77-kielisiä osia sellaisenaan, joskin F90-standardi määritti muutamat F77:n piirteet vanhentuneiksi, eivätkä ne toimi enää F95-ohjelmissa. Kielelle on kehitetty lukuisia kääntäjiä, joista osa on kaupallisia ja osa on saatavilla avoimena lähdekoodina. Joidenkin tuki on jo päättynyt. ==FORTRAN 77== Huomattava osa edelleen käytössä olevista tieteellisen laskennan ohjelmista on toteutettu F77:lla. === Esimerkkiohjelma FORTRAN-77 -kielellä === C LUVUNARVAUSPELI LUKU=42 LKM=0 10 PRINT, 'ANNA LUKU 1...100' READ, IARVAUS LKM=LKM+1 IF(IARVAUS.LT.LUKU) THEN PRINT, 'LIIAN PIENI ARVAUS' GOTO 10 ELSE IF(IARVAUS.GT.LUKU) THEN PRINT , 'LIIAN SUURI ARVAUS' GOTO 10 END IF PRINT, 'OIKEIN' PRINT, 'TARVITSIT ',LKM,' ARVAUSTA' STOP END Eo. esimerkissä FORTRAN-77 -koodille tyypillisesti: Käytetään isoja kirjaimia. Erillistä tyyppimäärittelyä kokonais- ja reaalilukujen välillä ei tarvita, vaan muuttujan alkukirjain määrää tyypin. Varsinaiset lauseet alkavat 7. sarakkeesta. Rivien pituus rajoitettu n. 80 merkkiin (periytyy reikäkorttiajalta). Käytetään ensimmäisiin sarakkeisiin asetettuja rivinumeroita hyppykohtien osoittamiseen. Kommentti- eli huomautusrivit ilmaistaan ensimmäiseen sarakkeeseen sijoitetulla C-kirjaimella. F77 ei myöskään tue pinoa () vaan funktioilla on omat muistialueensa argumenteille ja datalle. Tämä tarkoittaa että F77 ei tue rekursiota, vaan erikseen kieltää aliohjelmaa viittaamasta itseensä suorasti tai epäsuorasti.ANSI X3J3/90.4, 15.2 Referencing a Function Täten Fortran 77 -ohjelma voidaan kääntää staattisesti ja muisti varata käännösaikana. == Fortran 90/95 == Fortran 90- ja 95-standardit poikkeavat toisistaan vain vähän ja suurimmat erot liittyvät F95:n parempaan tukeen rinnakkaislaskennalle. F90/95 eroaa ulkonaisesti jonkin verran F77:sta ja siinä pyritään välttämään eräitä F77:n ohjelman toimivuuden kannalta vaarallisia piirteitä. Samalla F90/95 sisältää monia ominaisuuksia, jotka puuttuvat kokonaan F77:sta. F95:n pohjalta on kehitetty myös datarinnakkainen versio High Performance Fortran (HPF). === Esimerkkiohjelma Fortran 90 -kielellä === !Luvunarvauspeli PROGRAM luvunarvauspeli IMPLICIT NONE INTEGER :: luku, lkm, iarvaus LOGICAL :: virh luku = 42; lkm = 0; virh = .true. DO WHILE(virh) CALL arvaus CALL vertailu END DO WRITE(,) 'Oikein' WRITE(,) 'Tarvitsit ', lkm, ' arvausta' CONTAINS SUBROUTINE arvaus WRITE(,) 'Anna luku 1...100' READ(,) iarvaus lkm = lkm + 1 END SUBROUTINE arvaus SUBROUTINE vertailu IF(iarvaus < luku)THEN WRITE(,) 'Liian pieni arvaus' ELSE IF(iarvaus > luku)THEN WRITE(,) 'Liian suuri arvaus' ELSE virh = .false. END IF END IF END SUBROUTINE vertailu END PROGRAM luvunarvauspeli Tässä esimerkissä Fortran 90 -koodille tyypillisesti: * Ohjelma alkaa ja päättyy PROGRAM- ja END PROGRAM -lauseisiin. Kommenttimerkkinä toimii huutomerkki (!). * Komento IMPLICIT NONE poistaa käytöstä F77:n käyttämän muuttujan alkukirjaimeen perustuvan automaattisen tyyppimäärittelyn, joten muuttujat on määriteltävä ennen käyttöä. * Ohjelmointikielen käskyt on tässä kirjoitettu isolla. Kieli ei kuitenkaan tee eroa isoille ja pienille kirjaimille, joten tämä on makuasia. F77:n sarakesidonnaisuutta ei enää ole. Varattuja sanoja ei ole, joten periaatteessa on mahdollista määritellä vaikkapa muuttuja nimeltä 'real'. Tällöin funktio REAL() ei kuitenkaan ole enää käytettävissä. * Eri tehtävät on jaettu omille aliohjelmilleen (SUBROUTINE), mikä tekee koodista helposti uusiin tarkoituksiin muutettavaa. Aliohjelmat ja funktiot tulevat pääohjelmaa seuraavan CONTAINS-lauseen jälkeen. Myös ulkoisten aliohjelmien ja moduuleihin sijoitettujen aliohjelmien käyttö on mahdollista. * F77-esimerkin vaikeasti optimoitava GOTO-rakenne on muutettu tehokkaammaksi DO WHILE -silmukaksi. GOTO-rakenne olisi kuitenkin periaatteessa sallittu myös tässä. == Toteutukset == * AMD Optimizing C/C++ Compiler (AOCC) * PDP-11 FORTRAN IV * PDP-11 FORTRAN-IV-Plus * Fortran 77 * Fortran H (vastaa Fortran IV) * Oracle Fortran * PGFORTRAN * PathScale Compiler Suite * Absoft Pro Fortran * G95 * VS/9 Fortran IV * GNU Fortran * Intel Fortran Compiler Classic (ifort) * Intel Fortran Compiler (beta) (ifx) * Open64 * Classic Flang * LLVM Flang * FTN95 * NAG Fortran Compiler * Tandem Fortran * VS Fortran * XL Fortran * sxf90 / sxmpif90 * MCP * Open Watcom * Symbolics Fortran * Cray == Lähteet == == Aiheesta muualla == Fortran 95/2003 -oppikirja (PDF, suomeksi) FORTRAN Session (PDF) Computer History Musem * Luokka:Tietotekniikan historia Luokka:IBM Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Fortran
243	Florida on Yhdysvaltain osavaltio, joka sijaitsee Pohjois-Amerikan itärannikolla pääosin niemimaalla, jonka läntisellä puolella on Meksikonlahti ja itäisellä puolella Atlantin valtameri. Kulttuurisesti ja historiallisesti sen katsotaan kuuluvan Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin. Floridan naapuriosavaltiot ovat Georgia ja Alabama. Floridasta tuli Yhdysvaltain liittovaltion 27. osavaltio 3. maaliskuuta 1845. Osavaltion väkiluku oli 21 538 187 vuonna 2020, joten se on väkiluvultaan Yhdysvaltain kolmanneksi suurin osavaltio. Pinta-alaltaan se on 22. laajin. Osavaltion pääkaupunki on Tallahassee ja suurimpia kaupunkeja ovat Jacksonville, Miami, Tampa ja Orlando.Citypopulation == Maantiede == === Sijainti ja maastonmuodot === Florida sijaitsee Pohjois-Amerikan itärannikolla pääosin niemimaalla, jonka läntisellä puolella on Meksikonlahti ja itäisellä puolella Atlantin valtameri. Kulttuurisesti ja historiallisesti sen katsotaan kuuluvan Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin. Floridan naapuriosavaltiot ovat Georgia ja Alabama. Florida on geologisesti nuorta aluetta. Suurin osa maa-alueesta on matalaa, alle 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Maaperä muodostuu paljolti hiekasta ja kalkkikivestä. Suoalueet ja hiekkarannat ovat sille tyypillisiä. === Ilmasto === Ilmasto on eteläkärjessä trooppinen ja muualla Floridassa subtrooppinen. Kesät ovat kuumia ja kosteita ja talvet Suomen kesää vastaavia. Floridassa on ns. hurrikaanikausi, jolloin Floridaan rantautuvat kaukana merellä syntyneet hurrikaanit. Usein hurrikaani on heikentynyt sen kuljettua läpi Karibian maiden tai Bahaman, joten se ei yleensä ole murskaava, mutta tällaisiakin on Floridassa nähty. Pahiten Floridaa koetellut hurrikaani on ollut hurrikaani Andrew. Andrew’n jälkeen Floridassa ollaan kunnolla herätty varustautumaan vastaisuuden varalle. Teiden varsilla voi nähdä ”evacuation route” -kylttejä, jotka opastavat oikean suunnan, jos hurrikaanin alta on pakko paeta. === Luonto === Floridassa on paljon järviä ja soita. Suurin järvi on Okeechobeejärvi (). Eteläisessä Floridassa sijaitsee kuuluisa Evergladesin suoalue. Se on rauhoitettu, vaikkakin siellä järjestetään turisteille paljon muun muassa ilmatyynyalusajeluja. Suoalueella on paljon muun muassa alligaattoreita, joita elää Floridassa ihmisasutuksien lähelläkin. Vuonna 1996 Evergladesin suoalueelle putosi Miamista lähtenyt lentokone, jonka mukana kuoli 109 matkustajaa. Tuolloin alligaattorit piirittivät uponnutta konetta, eivätkä sukeltajat päässeet koneen hylylle ja tarkistamaan mahdollisia eloonjääneitä. Floridan rannikkovesissä elää haita, jotka silloin tällöin purevat myös uimareita. Haiden takia Floridassa ei suositella öisiä uinteja, koska pimeän tultua hait uivat lähemmäksi rantaa kuin yleensä ja saattavat oleilla matalallakin. Vesissä on myös paljon muuta eläimistöä, jotka voivat estää uimisen, kuten meduusat ja varsinkin portugalinsotalaivat tai muunlaiset vaarat, kuten voimakas ristiaallokko. Näitä vaaroja valvotaan yleisillä uimarannoilla, joissa varoitustaulut ja hengenpelastajat ovat tuttu näky. ==Historia== Floridan ensimmäiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka asettuivat sinne ainakin 12 000 vuotta sitten. Siihen aikaan meri oli alempana ja niemimaa laajempi kuin nykyisin. Ensimmäinen alueella käynnistä kirjoittanut eurooppalainen oli espanjalainen Juan Ponce de León vuonna 1513. Hän kutsui niemeä nimellä ”Pascua florida” sen monien kukkien takia. Hernando de Soto tutki aluetta 1539–1543 etsien turhaan kultaa ja hopeaa. Espanjalaiset perustivat ensimmäisen siirtokunnan 1565. Britit saivat alueen haltuunsa seitsenvuotisen sodan jälkeen 1763. Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen se siirtyi uudelleen espanjalaisille 1784. Florida espanjalaisten hallinnassa oli merkittävä paenneille orjille, koska he olivat siellä laillisesti vapaita. Uudisasukkaiden ei ollut myöskään vaikeaa saada maata käyttöönsä. Yhdysvaltain asevoimat vaikuttivat myös tuolloin harvaan asutulla alueella taistellen esimerkiksi seminoli-intiaaneja vastaan. Vuonna 1821 Espanja luovutti Floridan Yhdysvalloille virallisesti. Tällöin Floridasta tuli territorio ja liittohallinto alkoi poistaa alkuperäisväestöä järjestelmällisesti pakkokeinoin, mikä johti kolmeen seminolisotaan (1817–1818, 1835–1842 ja 1855–1858). Nykyään jäljellä on neljä reservaattia. Vuonna 1840 Floridan asukasluku oli kasvanut 54 477:ään, josta lähes puolet koostui orjista. Talouden perustana oli keskiseen Floridaan keskittynyt maatalous, ja sisällissotaan saakka viljelysmaiden omistajilla oli huomattavaa poliittista valtaa territoriossa.History of Florida Florida State Vuonna 1845 Floridasta tuli Yhdysvaltojen osavaltio. 1855 alkoi kolmas seminolisota (1855–1858). Yhdysvaltalaisten tarkoitus oli ajaa seminolit länteen, mutta karkotus epäonnistui.Tindall, George Brown, and David Emory Shi. (edition unknown) America: A Narrative History. W. W. Norton & Company. 412. ISBN 978-0-393-96874-3 Suurelta osin asumattoman Floridan itärannikon kehittämiseen 1880-luvulta alkaen vaikutti merkittävästi liikemies Henry Flagler, joka rakennutti rautatien Daytonasta Key Westiin ja loi Floridasta merkittävä matkailukohteen. Hän vaikutti merkittävästi nykyisten Palm Beachin ja Miamin kaupunkien syntyyn. == Hallinto ja politiikka == Floridan lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen osavaltion parlamentti. Ylähuoneessa eli senaatissa on 40 jäsentä, alahuoneessa eli edustajainkokouksessa on 120 jäsentä. Alahuoneen jäsenet valitaan kahdeksi vuodeksi, senaattorit neljäksi vuodeksi kerrallaan. Sama henkilö voi olla tehtävässä korkeintaan kahdeksan vuotta. Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää kuvernööri. Vuodesta 2019 kuvernöörinä on ollut Ron DeSantis. Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2022 vaaleissa. Osavaltio on jaettu 67 piirikuntaan. Florida on 2000-luvulla ollut presidentinvaaleissa tärkeä vaa'ankieliosavaltio, jonka voittamisesta demokraatit ja republikaanit ovat kamppailleet kiihkeästi.Florida: The swingiest swing state CNN. Viitattu 2.8.2017. Vuonna 2000 Floridan vaalitulos oli niin täpärä, että George W. Bushin voitto varmistui vasta yli kuukausi vaalipäivän jälkeen. Vuonna 2016 Donald Trump voitti Hillary Clintonin Floridassa noin 113 000 äänen erolla.Florida Results The New York Times. Viitattu 2.8.2017. 2020-luvun alkupuolella Florida laajalti menetti vaa'ankieliosavaltion statuksensa. == Talous == Floridan bruttokansantuote vuonna 2010 oli 748 miljardia dollaria. Se oli Yhdysvaltojen osavaltioista neljännellä tilalla. Floridan bruttokansantuote vuonna 2017 oli 967,34 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Henkilökohtaiset tulot henkeä kohti olivat 39 842 dollaria, 39. eniten liittovaltiossa. Suurin tulonlähde on matkailu. Florida tuottaa myös paljon hedelmiä, vihanneksia sekä raakafosfaattia.An Economic Look at Mordern Florida Florida History Orlando on Yhdysvaltojen suosituin turistikohde ja Yhdysvaltojen kansalaisten suurin turistikohde. Turistit ovat noin 90-prosenttisesti yhdysvaltalaisia.https://www.lonelyplanet.com/news/2016/05/04/orlando-tops- the-charts-as-the-most-visited-city-in-the-us/ Miami on suosittu turistikohde, josta lähtevät Port of Miamin kautta Karibian-risteilyt. Miami on Yhdysvaltojen suosituin kansainvälinen turistikohde – noin puolet turisteista on ulkomaalaisia.https://thenewtropic.com/tourism-economy-culture/ Vuonna 2012 Fortune 500-listalla oli 15 floridalaista yritystä. Suurimmat niistä olivat World Fuel Services, Publix Super Markets ja Tech Data. Vuonna 2013 Etelä-Floridan suurimmat työnantajat olivat # Baptist Health South Florida # Miamin yliopisto # American Airlines # Broward Helth # Miami Dade College === Liikenne === Floridassa on viisi suurta lentoasemaa: Fort Lauderdale – Hollywoodin kansainvälinen lentoasema Fort Lauderdalessa, Southwest Florida International Fort Myersissä, Miamin kansainvälinen lentoasema Miamissa, Orlandon kansainvälinen lentoasema Orlandossa ja Tampan kansainvälinen lentoasema Tampassa. Kaikkiaan osavaltiossa on 66 lentoasemaa. Floridassa on 19 satamaa, joista suosituimmat ovat Fort Pierce, Jacksonville, Miami, Port Everglades ja Tampa. == Väestö == === Väestörakenne === Floridassa asui vuoden 2020 väestölaskennan mukaan 21 538 187 ihmistä, ja osavaltio oli asukasluvultaan Yhdysvaltain kolmanneksi suurin. Asukasluku oli kasvanut vuoden 2010 väestönlaskennan jälkeen yli 2,7 miljoonalla. Vain Texasissa väestö oli kasvanut enemmän, ja prosentuaalisesti Floridan väestönkasvu oli Yhdysvaltain osavaltioista yhdeksänneksi suurinta. Floridan väestönkasvu on jatkanut jo vuosikymmeniä, sillä vuonna 1970 osavaltiossa asui 3,3 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä, kun vuonna 2020 osavaltion osuus oli jo 6,5 prosenttia. Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan Floridan asukkaista 51,5 prosenttia on valkoisia. Latinoita on 26,5 prosenttia, mustia 14,5 prosenttia, aasialaisia tai Tyynenmerin saarilta tulleita 3,0 prosenttia ja Amerikan alkuperäiskansalaisia 0,2 prosenttia. Latinoiden osuus on selvässä kasvussa, sillä vuonna 2010 heidän osuus oli 22,5 prosenttia. Väestönkasvusta yli puolet koostui latinoista. Osavaltion pääuskontokunnat ovat protestanttisuus ja katolilaisuus, mutta osavaltiossa on myös huomattava juutalainen vähemmistö.The Pew Forum Varsinkin talvisin osavaltiossa asuu eläkepäiviään viettäviä ihmisiä, myös suomalaisia. Lake Worth on yksi suomalaisten suosima paikka. === Floridan alkuperäiskansa: seminoli-intiaanit === Seminolit muuttivat 1700-luvun toisella puoliskolla Georgiasta. Kansa muodostui creekeistä, joka asettui Evergladesin suoalueelle. Heidän joukkoonsa asettui myös joitakin yksittäisiä afrikkalaisia, afroamerikkalaisia ja muita Amerikan alkuperäiskansojen ihmisiä, jotka olivat paenneet joko orjuutta tai siirtokuntalaisten ja paikallisten kamppailuja. Afrikkalaisperäiset seminolit saivat nimen mustat seminolet. Yhdysvallat kävi 1800-luvulla kolme seminolisotaa alkuperäisasukkaita vastaan, minkä seurauksena suurin osa seminoleista siirrettiin Oklahomaan. Floridaan heitä jäi vain joitakin. Floridassa on kuusi seminolien reservaatteja. Koska intiaanit ovat Floridassa alkuperäiskansaa, heidän ei tarvitse maksaa veroja. Heille on annettu myös muita etuoikeuksia, kuten kasinojen pitäminen hallinnoimillaan alueilla. Kasinot eivät muualla Floridassa ole sallittuja. == Kulttuuri == === Nähtävyydet ja vapaa-aika === Maailman suurin teema- ja huvipuisto Walt Disney World sijaitsee Orlandossa. Orlandossa on myös paljon muita erilaisia Walt Disney Worldista erillään olevia huvittelupuistoja, kuten vesihuvipuisto Wet`n wild, eläin- ja elämyspuisto Sea World Orlando ja Universal Studios Florida (Universalin omat huvittelupuistot). Orlandosta noin 65 kilometriä itään sijaitsee Kennedy Space Center -avaruuskeskus. Turisteille on rakennettu oma alueensa, jossa voi tutustua Nasan ja avaruustoiminnan eri osa-alueisiin. Lisämaksusta on mahdollisuus päästä erilaisille kiertoajeluille lähemmäs muun muassa laukaisualustoja. Aivan Floridan eteläkärjestä lähtee pitkä silloilla yhdistetty saarijono nimeltä Florida Keys. Saarijonon lopussa sijaitsee ”Southern point” eli Yhdysvaltojen eteläisin kohta, josta on matkaa Kuubaan noin 145 kilometriä. Golf on suosittu urheilulaji suotuisan ilmaston vuoksi: viheriöt viheriöivät lähes aina. Varsinkin Miamissa on paljon nähtävissä latinolaisvaikutteista kulttuuria. Floridassa asuu paljon muun muassa kuubalaisia ja puertoricolaisia. Floridassa sijaitsee myös mikrovaltio Conchin tasavalta, joka painoi eräässä vaiheessa oman valuuttansa ja asetti rajatarkastusaseman, tosin vain lyhyeksi ajaksi, protestoidakseen hyljeksittyä asemaansa. Floridassa on paljon suuria ostoskeskuksia. Fort Lauderdalessa on valtava ostospaikka nimeltä Swap Shop, jossa on suuri kirpputori ja ulkoilmaelokuvateatteri. Siellä järjestetään erilaisia esityksiä sirkustyyliin ja siellä kiertää myös erilaisia näyttelyitä. === Urheilu === Suurin osa baseballin pääsarjan Major League Baseballin joukkueista järjestää kevätharjoitukset Floridassa. Osavaltio sai ensimmäisen ammattilaisurheilujoukkueensa vuonna 1966, kun Miami Dolphins perustettiin Miamiin. Nykyisin ammattilaisurheilun lisäksi myös junioriurheilulla on vahva rooli osavaltiossa. Myös Floridan yliopistot ovat vahvasti edustettuina yliopistosarjassa. Golf, tennis ja moottoriurheilu ovat suosittuja urheilumuotoja Floridassa. Osavaltiossa on viisi moottoriurheilurataa: Daytona International Speedway, Homestead-Miami Speedway, Sebring International Raceway, Streets of St. Petersburg ja Walt Disney World Speedway. Perinteisesti Floridassa on järjestetty yksi ATP-kiertueen tennisotteluista. World Golf Hall of Fame sijaitsee osavaltiossa St. Augustinessa. Joukkue Kaupunki Sarja & laji Kotikenttä Perustettu Mestaruudet Miami Dolphins Miami Gardens NFL, amerikkalainen jalkapallo Hard Rock Stadium 1966 2 Miami Heat Miami NBA, koripallo American Airlines Arena 1988 3 Miami Marlins Miami MLB, baseball New Marlins Ballpark 1993 2 Florida Panthers Sunrise NHL, jääkiekko BB&T; Center 1993 1 Tampa Bay Lightning Tampa NHL, jääkiekko St. Pete Times Forum 1992 3 Tampa Bay Buccaneers Tampa NFL, amerikkalainen jalkapallo Raymond James Stadium 1976 1 Tampa Bay Rays St. Petersburg MLB, baseball Tropicana Field 1998 0 Orlando City SC Orlando MLS, jalkapallo Citrus Bowl 2015 0 Orlando Magic Orlando NBA, koripallo Amway Arena 1989 0 Jacksonville Jaguars Jacksonville NFL, amerikkalainen jalkapallo Jacksonville Municipal Stadium 1995 0 Orlando Predators Orlando AFL, arena football Amway Arena 1991 2 Fort Lauderdale Strikers Fort Lauderdale NASL, jalkapallo Lockhart Stadium 2006 0 Tampa Bay Storm Tampa AFL, arena football St. Pete Times Forum 1987 5 Inter Miami CF Miami MLS, jalkapallo DRV PNK Stadium 2018 0 == Katso myös == * Bermudan kolmio * Intiaanien pakkomuutot (koskien Floridan seminoleja) * Intiaanisodat (koskien Floridan seminoleja) == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Suomen WWF sivusto, jossa lisää tietoa Evergladesin suoalueesta * Seminoleista englanniksi * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Florida
245	Funktionaalinen ohjelmointi eli funktio-ohjelmointi on ohjelmointiparadigma, joka perustuu matemaattisten funktioiden käyttöön ja tarkemmin lambdakalkyyliin. Puhtaasti funktionaalisissa ohjelmissa ei ole lainkaan tilaa eikä siten myöskään sijoituslausetta tai silmukoita: muuttujaan ei voida sijoittaa uutta arvoa, ja suuret tietomäärät käsitellään rekursion avulla. Toisin kuin imperatiivisessa ohjelmoinnissa, funktiolla ei ole sivuvaikutuksia eli sen arvo on aina sama samoilla parametreilla. Monet funktionaaliset ohjelmointikielet eivät ole puhtaasti funktionaalisia, vaan tukevat myös tilamuuttujia ja sivuvaikutuksia. Puhtaudella on joitain ongelmallisia kohtia, kuten monimutkainen syötön ja tulostuksen toteutus, joka vastaavasti on helppo toteuttaa jos sivuvaikutukset sallitaan. Silti ohjelmointikieltä pidetään funktionaalisena, mikäli sillä pääsääntöisesti ohjelmoidaan kuten puhtaasti funktionaalisilla kielillä. Yliopistoissa suosituimpia funktionaalisia ohjelmointikieliä ovat Scheme ja Haskell sekä symboliseen matematiikkaan Mathematica. Yritysmaailmassa käytetään enemmän Common Lispiä, Erlangia, Scalaa ja XML-tiedostojen muuntamiseen tarkoitettua XSLT:tä. Lisäksi monissa imperatiivisissa kielissä on jonkinlaista tukea funktionaaliselle ohjelmoinnille: usein ainakin funktion voi antaa parametrina, ja joskus kielessä on rakenne nimettömien funktioiden luomiseen lambda-lausekkeella. Merkittävänä poikkeuksena Java ei tue suoraan oikeastaan mitään funktionaalisen ohjelmoinnin apuvälinettä, mutta JVM-ympäristön päälle on toteutettu funktionaalisia kieliä (kuten Clojure ja Scala), ja Javaan itseensä on suunnitelmissa lisätä tiettyjä funktionaalisia ominaisuuksia (kuten sulkeumat). == Historia == Vuonna 1936 julkaistiin toisistaan erillään kaksi tietojenkäsittelytieteen matemaattisen pohjan muodostavaa laskennan mallia: Turingin kone ja lambda-kalkyyli. Turingin kone on tietokoneen matemaattinen malli: ohjelman suoritus etenee koneen tilaa muuttamalla. Lambda-laskenta mallintaa funktion laskentaa: sieventämällä lauseketta säännöllisesti yksinkertaisemmaksi saadaan selville funktion arvo. Pian Turingin koneen ja lambda-laskennan huomattiin olevan sama asia eri tavalla määriteltynä: toisin sanoen Turingin koneen ja lambda-laskennan ohjelmat voidaan kääntää toisikseen. Kummatkin mallit ovat olleet hyödyllisiä: Turingin koneen pohjalta kehittyi aikanaan tietokone, mutta ohjelmointikielet perustuvat enemmän lambda-kalkyyliin. Funktionaaliset ohjelmointikielet ovat jopa hyvin lähellä alkuperäistä lambda-kalkyyliä. Vuonna 1958 John McCarthy kehitti lambda- kalkyylin pohjalta Lisp-kielen (List Processing) tekoälyohjelmien määrittelyä varten, esimerkkinä siitä kuinka yksinkertainen Turing-täydellinen kieli voi olla. Se perustui vahvasti lambda-kalkyyliin mutta salli myös perinteisen imperatiivisen ohjelmoinnin. Lispin ei ollut tarkoitus olla oikea ohjelmointikieli. Siitä huolimatta McCarthyn kollega Steve Russell ohjelmoi Lisp-tulkin tietokoneelle. Erilaiset Lispin muunnelmat yleistyivät nopeasti ohjelmointikäytössä. Vaikka Lisp-kieliperhe pohjautuu toiseksi vanhimpaan yleisesti käytettyyn ohjelmointikieleen, se on säilynyt yhtenä tunnetuimmista ja käytetyimmistä funktionaalisista ohjelmointikielistä. Iästään huolimatta se ei ole muuttunut merkittävästi toisenlaiseksi kuten Fortran. 70-luvun lopulla Robin Milner yhdisti tyyppiteorian ja teoreemantodistajien tutkimusta konkreettiseen funktionaaliseen ohjelmointiin. Tuloksena oli ML- ohjelmointikieli, joka esitteli automaattisen tyypinpäättelyn ja käytti matematiikalta näyttävää kielioppia. Siitä kehittyi myöhemmin Standard ML, OCaml ja Haskell, jotka ovat tunnettuja muun muassa vahvasta tyyppijärjestelmästä ja kääntäjien optimointikyvystä. Nykyisin ML-pohjaisten funktionaalisten kielten ja niiden tyyppijärjestelmien sekä optimoinnin tutkimus on hyvin vilkasta. == Etuja ja haittoja == Funktionaalisen ohjelmoinnin eduiksi sanotaan: * Selkeä yhteys matematiikkaan, jolloin ohjelma voidaan helposti kirjoittaa vastaamaan määritelmää ja todistaa oikeaksi induktiolla. * Parempi tuki funktioiden käsittelylle (funktio parametrina, lambda-lauseke, funktioiden kompositio, currying eli curry-muunnos tai ”kuritus”), jolloin ohjelma usein voidaan jakaa pienempiin ja yleiskäyttöisempiin osiin. * Koska sivuvaikutuksia ei ole, funktioiden suoritusjärjestys on vapaa ja kääntäjä voi optimoida samanlaiset funktiokutsut yhdeksi. * Rinnakkaisuus ei aiheuta lainkaan vaikeuksia, koska jaettavaa tilaa ei ole. Periaatteessa jokainen funktiokutsu voitaisiin suorittaa eri säikeessä. * Ohjelmoija oppii määrittelemään ohjelmia täsmällisesti, soveltamaan rekursiota ja käyttämään geneerisyyttä. * Ohjelmointikieli on monesti yksinkertaisempi suunnitella ja toteuttaa. Haittoihin kuuluu koodin tehottomuus ellei ohjelmointikielen kääntäjä tee erityistoimenpiteitä. Tyypillisesti mukana on jotain imperatiivisen ohjelmoinnin piirteitä kuten `let`-ilmaisu. == Esimerkkejä == Esimerkeissä käytetään matematiikan tapaista pseudokoodia. Funktion parametreja ei kuitenkaan eroteta sulkeilla tai pilkuilla juuri missään funktionaalisessa kielessä, joten func(x) = 2x ilmaistaan seuraavasti: func x = 2x === Fibonaccin luvut === Yleisesti ohjelmointikielen esittelyssä käytetyn Hei maailma -ohjelman vastine funktionaalisissa ohjelmointikielissä on funktio, joka laskee Fibonaccin lukuja: fib n = 0, kun n = 0 1, kun n = 1 fib (n−1) + fib (n−2), kun n > 1 Yllä olevasta käy heti ilmi, että fib ei ole määritelty, jos n < 0\. === Funktion määritteleminen toisten funktioiden avulla === Leikitään, että voidaan käyttää vain kahta funktiota: plusyksi x = x + 1 miinusyksi x = x - 1 Niinpä funktio, joka lisää parametriinsa kaksi, voidaan määritellä edellisen avulla: pluskaksi x = plusyksi (plusyksi x) Funktio, joka lisää yhteen parametrit x ja y, onnistuu rekursion avulla: plus x y = x, kun y = 0 plus (plusyksi x) (miinusyksi y), kun y > 0 == Funktionaalinen ohjelmointi opetuksessa == Tietojenkäsittelytieteen perusteita opetettiin funktionaalisella Scheme-kielellä noin sadassa oppilaitoksessa vuonna 2007. Tällöin lähes poikkeuksetta oppikirja on kehuttu Structure and Interpretation of Computer Programs. Kirjan verkkoversio ja videoluennot ovat saatavilla verkosta. Yleensä funktionaalisia kieliä ei käytetä perusopetuksessa, mutta tästä on nähtävissä yhä enemmän poikkeuksia, myös Suomessa. Esimerkkinä tästä on Tiina Partasen kirjoittama Racket- ohjelmoinnin oppimateriaali. Yliopistoissa funktionaalista ohjelmointia opetetaan usein syventävällä kurssilla esimerkiksi Haskell- tai Scheme- ohjelmointikielellä. Tästä on kuitenkin poikkeuksia. Imperial College Lontoossa aloittaa ohjelmoinnin opetuksen kuuden viikon mittaisella Haskell- kurssilla, siinä missä esimerkiksi Suomessa Haskell-kieltä opiskellaan yleensä vasta toisena tai kolmantena opiskeluvuonna tai syventävissä opinnoissa. Koska suomenkielistä oppimateriaalia on hyvin vähän tarjolla, ovat jotkin yksityishenkilöt päätyneet tarjoamaan ilmaista oppimateriaalia Haskell-kielen ideoiden opiskeluun. Haskell-kielen oppiminen tukee hyvin minkä tahansa funktionaalisen tai funktionaalisia piirteitä sisältävän ohjelmointikielen oppimista. Tästä on esimerkkinä Juuso Vuorisen kirjoittama teos Kanaherkun tuoksuinen johdatus funktionaaliseen ohjelmointiin. Teos korostaa tiedon käsittelyn näkökulmaa ja siinä tutkitaan jo moniin muihinkin ohjelmointikieliin tiensä löytäneet funktionaalista ohjelmointiparadigmaa edustavat funktiot map, filter ja fold (reduce). Edellä mainitut funktiot ovat käytössä myös lukuisissa ei-funktionaalisissa kielissä, joten niiden oppimisesta on hyötyä monen eri ohjelmointikielen ymmärtämisessä. On myös huomattu, että funktionaalinen ohjelmointi tukee matematiikan oppimista - esimerkkinä algebran ja funktionaalisen ohjelmoinnin välillä havaittu positiivinen siirtovaikutus. Ohjelmointiajattelua väitöskirjassaan ruotinut TkT Pia Niemelä totetaa, että "erityisesti funktionaaliset kielet tuottavat vastavuoroisia hyötyjä matematiikan opetuksen kanssa". == Lähteet == Hughes, John: Why Functional Programming Matters * Koh, Amanda: Imperial College Student Blogs * * Nykänen, Matti: Johdatus funktionaaliseen ohjelmointiin -luentokalvot * Structure and Interpretation of Computer Programs – 2nd ed. * Hal Abelsonin & Gerald Jay Sussmanin videoluennot * Partanen, Tiina: Racket koodiaapinen Vuorinen, Juuso: Kanaherkun tuoksuinen johdatus funktionaaliseen ohjelmointiin ===Viitteet=== == Aiheesta muualla == Luokka:Funktionaalinen ohjelmointi Luokka:Tietojenkäsittelytiede Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Funktionaalinen ohjelmointi
246	Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry on vuonna 1985 perustettu yhdistys, johon kuuluu filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajia. Yhdistys pyrkii kehittämään näiden aineiden opetusta ja tukemaan opettajia suomalaisissa lukioissa ja peruskouluissa. Jäseniä yhdistykseen kuuluu noin 250. Yhdistys perustettiin, kun elämänkatsomustieto tuli kouluihin uutena oppiaineena vuonna 1985. Uuteen opettajajärjestöön yhdistyivät kahden pienen, toisiaan tukeviksi nähtyjen aineen eli filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat. Feto järjestää koulutusta jäsenilleen yhteistyössä Opetushallituksen ja yliopistojen kanssa. Feto on ollut myös mukana järjestämässä filosofian kesälukiota Virossa sekä Nuorten filosofiatapahtuma Nufitia. Järjestö on tehnyt yhteistyötä myös Prometheus-leirin tuki ry:n kanssa. Feto järjesti ensimmäisen Prometheus-leirin vuonna 1989. Yhdistys toivoo kaikkien filosofiaa ja elämänkatsomustietoa opettavien opettajien tai sellaisiksi aikovien liittyvän yhdistyksen jäseniksi. == Lähteet == == Kirjallisuutta == * === Feto ry:n vuosikirjat === * * * * * == Aiheesta muualla == * Yhdistyksen kotisivut. Luokka:Suomalaiset opettajajärjestöt Luokka:Elämänkatsomustieto Luokka:Suomalainen filosofia	Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto
248	Forssavisio Oy oli Forssan Seudun Puhelin Oy:n (FSP) tytäryhtiö, joka tuotti ohjelmaa Forssan kaapelitelevisioverkkoon. == Alkuajat == Forssavision alkuperäistä toimintaa oli paikallisohjelmatoiminta, joka alkoi heti kaapelitelevisioyhtiön varsinaisen toiminnan alkaessa. Ensimmäisen tallennuksen vuonna 1986 tuotti hämeenlinnalainen tuotantoyhtiö. Paikalliskanavalla esitettiin pyörivässä kehässä myös teksti- ja kuvaruutuja, joissa oli paikallisia tiedotuksia ja mainoksia. Ruutukehän tuotantokalustona oli Amiga-tietokoneet ja yksinkertainen valvontakamera. Grafiikan tuottaminen oli huomattavasti työläämpää kuin nykyisillä laitteilla. Videotuotannossa ei alkuvaiheessa ollut omaa kalustoa. Lähinnä käytettiin forssalaisen Olavi Heikkilän OH-Tuotannon kalustoa ja palveluja. Paikalliskanavan videotuotantojen varsinainen käynnistäjä oli forssalainen Ville Koivisto, joka kuvasi forssalaisen koripallon tähtihetkiä ja tuotti paikalliskanavalle "Monitori"-nimisiä ajankohtaisohjelmia, joissa käsiteltiin forssalaista elämänmenoa joskus varsin vauhdikkaastikin. Samanaikaisesti paikallisohjelmien tuotannon kanssa Koivisto tuotti videotekniikalla omia dokumentteja ja draamaa, joista osaa suunnitellaan esitettäväksi paikalliskanavalla. Forssavisio hankki omaa tuotantokalustoa ja alkoi osittain harrastusmielessä tuottaa tallenteita forssalaisista tapahtumista ja esittää niitä viikoittain omalla kanavallaan. Forssavision kanavalla esitettiin syksystä kevääseen paikallisurheilua eli FPS:n 1.divisioonaotteluita ja paikallisten koripallojoukkueiden otteluita ja raveja Pilvenmäen raviradalta. Lisäksi televisioitiin kaupunginvaltuuston kokoukset suorana lähetyksenä. Muutakin ohjelmatoimintaa oli tarvittaessa, esimerkiksi kunnallisvaalien ja eduskuntavaalien alla paikallisia vaalipaneeleita. Lähetyskauden aikana esitettiin lähialueilla kesän aikana kuvattuja ohjelmia. == Televisiotoiminnan jälkeen == Vuonna 2008 Forssavisio Oy alkoi tuottaa Internet-pohjaisia palveluja ja ICT-konsultointia. Forssavisio Oy:n Internetpalvelut käsittävät portaaliratkaisujen lisäksi perinteisiä Internetpalveluja kuten sähköposti, kotisivu- ja hostingpalvelut. Forssan Seudun Puhelin fuusioitui SSP:n kanssa, ja elokuussa 2011 se myi pois omistuksensa Forssavisiosta. Vuonna 2014 Forssavision www-osoite kuuluu Riihimäellä toimivalle yhtiölle, jonka nimi on FV Yhtiöt Oy. == Lähteet == == Aiheesta muualla == * FV Yhtiöt Oy Kauppalehti Luokka:Entiset suomalaiset tietotekniikkayhtiöt Luokka:Forssalaiset yritykset	Forssavisio
249	Forssa on lounaishämäläinen Suomen kaupunki, joka sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnan länsiosassa. Forssan kaupungissa asuu noin henkilöä ja laajemmin koko seudulla asuu noin henkilöä. Asukasluvultaan Forssa on Suomen :nneksi suurin kaupunki. Kanta-Hämeen kolmesta kaupungista Forssa on pienin. Forssa on seutukuntansa keskuspaikka. Forssan naapurikunnat ovat lännessä Jokioinen, idässä ja etelässä Tammela, pohjoisessa Humppila ja Urjala. Väestö on keskittynyt kaupungin hallinnollisen alueen eteläosassa sijaitsevaan Forssan keskustaajamaan, joka ulottuu myös Jokioisten ja Tammelan kuntien alueelle. Kaupungin pohjoisosissa entisen Koijärven kunnan alueella on harvaa maaseutuasutusta. Forssan pinta-ala on neliökilometriä ja keskimääräinen on väestötiheys noin asukasta neliökilometriä kohti. Vesistöjen osuus pinta- alasta on pieni, mutta tärkeän elementin kaupunkikuvassa muodostaa Loimijoki, jonka alkupäässä kaupunki sijaitsee. Muita merkittäviä vesistöjä ovat osittain Forssassa sijaitseva Kaukjärvi ja vihreän liikkeen syntypaikkana tunnettu Koijärvi. Forssa kasvoi ja kehittyi 1800-luvulla tekstiiliteollisuuden kasvun myötä. 1900-luvun puolella kaupunki kasvoi tuskin lainkaan maailmansotien välisenä aikana. Uusi kasvujakso alkoi 1960-luvulla rakennusteollisuuden vauhdittamana. Suurimmillaan Forssan asukasluku oli 1980-luvun puolivälissä, jolloin kaupungissa oli kahden vuoden ajan vähän yli 20 000 asukasta. Sittemmin kaupungin kasvu pysähtyi teollisuuden alkaessa supistaa toimintojaan. Vuoteen 1994 mennessä asukasluku laski muutamilla sadoilla, mutta sen jälkeen väestön väheneminen kiihtyi. Vuoden 2005 loppuun mennessä Forssa oli menettänyt huippuvuosiin nähden yli 2 000 asukasta. Vuonna 2008 kaupungin väkiluku kasvoi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993. Vuoden 2010 jälkeen asukasluku on jälleen laskenut ollen vuonna 2016 noin 17 300. Nykyisin elintarviketeollisuus on merkittävä työllistäjä. Forssan sijaintia Helsinki–Turku–Tampere-kolmion keskellä pidetään joskus ihanteellisena, sillä asiointimatkat maan suurimpiin kaupunkeihin sujuvat nopeasti. Etäisyys Helsinkiin on 110, Tampereelle 87 ja Turkuun 88 kilometriä. ==Historia== Forssan kehitys teollisuustaajamaksi alkoi, kun tehtailija Axel Wilhelm Wahren perusti vuonna 1847 Loimijoen varrelle kehräämön. Nykyään Forssan teollisuusyhdyskunta on määritelty yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Vuonna 1903 Forssassa järjestettiin Suomen Työväenpuolueen puoluekokous, niin kutsuttu Forssan kokous, jossa otettiin käyttöön uusi nimi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja hyväksyttiin uusi puolueohjelma. Itsenäisenä kuntana Forssa syntyi vuonna 1923, kun se irrotettiin Tammelan kunnasta omaksi kauppalakseen. Kaupunginoikeudet Forssa sai vuonna 1964. 1990-luvun alun lama koetteli Forssaa pahoin, mistä seurauksena oli talousongelmia ja edelleenkin korkeana pysyttelevä työttömyys. ===Vaakuna=== Kaupungin nykyisen vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson vuonna 1962. Sen heraldinen selitys kuuluu: Sinisessä kentässä hopeinen vesiratas. Tunnus kuvaa vesivoimaa ja kaupungin halki virtaavaa Loimijokea. Vaakuna vahvistettiin 29. elokuuta 1962. Aiemmin käytössä oli A. W. Ranckenin suunnittelema vaakuna vuodelta 1947. Vaakunan kilpi oli aaltokoroisesti katkoinen, alemmassa sinisessä kentässä oli hopeinen vesipyörä, ylemmässä hopeakentässä aaltokoron päällä kolme sinistä aaltoviivaa ja niiden päällä punainen F-kirjain. Vaakuna poistettiin käytöstä epäheraldisena. == Väestö == Forssan väestönkehitystä vuosina 1847–1990 on tarkasteltu Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirjassa vuodelta 1995 ja Risto O. Peltovuoren kirjoittamassa vuonna 1993 julkaistussa teoksessa Forssan historia. Vuonna 1923 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1925 Forssan väkiluku oli 7 681\. Väkiluvun kehitys oli vaatimatonta vuoteen 1945 saakka; silloin asukkaita oli 8 045.Peltovuori (1993), s. 259–260 Tämän jälkeen väkiluvun kasvu nopeutui: 9 000 asukasta ylittyi vuonna 1952, 10 000 asukasta vuonna 1957, 11 000 asukasta vuonna 1962, 12 000 asukasta vuonna 1966 ja vuoden 1968 13 157 asukasta ylittivät 13 000 rajan. Koijärven liittäminen Forssaan seuraavana vuonna 1969 nosti asukasluvun yli 15 000:n. Vuonna 1971 liitettiin vielä Tammelasta Forssaan 9 neliökilometrin kokoinen Lempään alue, jonka myötä kaupunki sai noin sata uutta asukasta. Forssa kasvoi nopeasti 1970-luvulla, mutta 1980-luvun puolivälissä kaupungin kasvu pysähtyi. Suurimmillaan kaupungin väkiluku oli 20 074 henkeä vuoden 1985 lopussa. 1990-luvun puolivälin jälkeen kaupungin ja koko seutukunnan väkiluku alkoi laskea nopeasti. Vuosina 2005–2010 väkiluku tasaantui noin 17 900 asukkaaseen, mutta kääntyi sen jälkeen jälleen laskuun ollen vuoden 2016 lopussa noin 17 300. 90 prosenttia Forssan väestöstä asuu kaupunkimaisesti Forssan keskustaajamassa, jossa asutus on tiheintä. Maaseutumaisilla alueilla Forssan keski- ja pohjoisosissa sekä väkiluku että väestötiheys jäävät alhaisiksi. Forssan keskustaajama ulottuu myös Jokioisten ja Tammelan kuntien alueelle. Forssan osuus koko seutukunnan väestöstä on hieman yli puolet. Forssan tehdasyhdyskunnan väestökeskittymät olivat Kalliomäen puutaloalue Loimijoen pohjoispuolella sekä Vanhan Kuhalan, Uudenkylän ja Yliskylän puutaloalueet joen eteläpuolella. Tämän Forssan historiallisen keskuksen ympärille on vuosikymmenten mittaan rakennettu uusia kaupunginosia. Viksbergin kerrostalolähiö rakennettiin pääosin 1970-luvulla ja Tölön 1970- ja 1980-luvuilla, mutta niiden väestö on ollut laskusuunnassa. Viime aikoina väestö on kasvanut lähinnä uusien omakotitalojen rakentamisen myötä kaupungin laidoilla ja keskustassa elpyneen kerrostalorakentamisen myötä. Forssan asukkaista kuului vuoden 2011 lopussa 0–14-vuotiaiden ikäryhmään 13,5 prosenttia, 15–64-vuotiaiden ikäryhmään 63,2 prosenttia ja yli 64-vuotiaita oli 23,3 prosenttia väestöstä. Pitkällä tähtäimellä lasten määrä ja osuus ovat vähentyneet huomattavasti. Vanhukset ovat sekä määrältään että osuudeltaan ainoa kasvava ikäryhmä. Lasten osuus alitti vanhusten osuuden vuonna 1997. Eniten lapsia asuu keskustaajama-alueen reunalla uusilla pientaloalueilla. Vanhusten osuus on suurimmillaan Korkeavahassa ja Keskustassa, joissa 64 vuotta täyttäneitä on yli 40 % asukkaista. Vuosina 1980–2010 Forssan kielijakauma on pysynyt melko vakaana. Suomenkielisten absoluuttinen määrä on laskenut noin 1 900 hengellä, mutta suhteellinen osuus on laskenut vain vähän 99,6 prosentista 97,1 prosenttiin. Ruotsinkielisten määrässä on laskenut noin kolmanneksella. Huomattavin kasvu on muita kuin suomea ja ruotsia puhuvien ryhmässä, jonka koko on monikertaistunut. === Seurakunnat === Vuoden 2023 lopussa forssalaisista 70,9 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 2,3 prosenttia kuului muihin uskontokuntiin ja 26,8 prosenttia ei kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Vuoden 2018 aluejaon mukaan Forssassa on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Forssan seurakunta. Entinen Koijärven seurakunta on liitetty Forssan seurakuntaan 2007. Kaupungissa on Hämeenlinnan ortodoksiseen seurakuntaan kuuluva toimintakeskus, Jehovan todistajien valtakunnansali, helluntaiseurakunnan Saalem-kirkko ja vapaaseurakunnan toimintaa. Vapaakirkko toimii Forssa-yhtiön rakennuttamassa Kerholana tunnetussa rakennuksessa. Forssassa on myös vapaa-ajattelijoiden hautausmaaFORSSAN RAUHANMAA (11.5.2013). Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Forssassa toimii Forssan helluntaiseurakunta Vapaakirkon jäsenseurakunnista toimii Forssan vapaaseurakunta. ==Maantiedettä== pienoiskuva\|Kalliomäen puutaloaluetta. ===Asutuksen kehitys=== ====Vuodet 1847–1946==== Forssan ensimmäiset suunnitellusti rakennetut alueet olivat Wahreninkatu ja Viksbergin pytingit. Kalliomäki linjoineen syntyi 1870-luvulta lähtien Wahrenin määrättyä alueelle asemakaavan. Kalliomäen ohella Forssan vanhimpiin asuinalueisiin kuuluvat Vanha Kuhala Loimijoen eteläpuolella, Uusikylä Rautatienkadun ja Räynynojan välissä sekä Yliskylä eli Ameriikka hieman Uudestakylästä länteen. Helga Keräsen vuodelta 1930 olevassa tutkimuksessa silloinen Forssan kauppala on jaettu kymmeneen fysiognomiseen alueeseen, jotka olivat Kalliomäen alue, Hämeentien suurasumusalue, Puiston alue, Forssan tehdasalue, Viksbergin tehdasalue, Forssan liikekeskus, Keski- Forssan pienasumusalue, ”Amerikka” ja Yliskylän uutisasumusalue. Tämä jaottelu koski vain Forssan tiheästi rakennettuja alueita, eikä ympärillä olevia maaseutumaisempia alueita. Vuoteen 1946 tultaessa tiheän puutaloasutuksen alue oli melko suppea verrattuna nykypäivän taajamoituneen alueen kokoon. Suurin osa nykyisistä asuinalueista oli peltoa. Edellä mainittujen alueiden lisäksi asutusta oli Kekkalassa, jonkin verran Pispanmäessä ja lisäksi joitakin rakennuksia Viksbergin kartanon mailla. Rantalanmäen rakentaminen oli tässä vaiheessa jo aloitettu. ====1950-luvulta 1980-luvulle==== Kerrostaloja alettiin rakentaa Kartanonkadun ja Forssan torin ympäristöön sekä Viksbergiin 1960-luvulla. Monet vanhat puutalot saivat vähitellen väistyä uudisrakentamisen tieltä. Jälkeenpäin monien rakennusten purkamista on arvosteltu. Ehkä tunnetuin purettu rakennus on Säästöpankinkadun ja Hämeentien kulmassa sijainnut Piparkakkutalo. Kerrostalojen rakentaminen jatkui myös 1970-luvulla, jolloin aloitettiin Tölön rakentaminen, rakennettiin punatiilisiä kerrostaloja Pekolanraitille sekä jatkettiin Viksbergin rakentamista. Kaupungin laajeneva teollisuus sai käyttöönsä entisiä Viksbergin kartanon maita. Parma rakensi elementti- ja Ahlström villatehtaansa valtatie 2:n länsipuolelle Pispanmäkeen. Pientaloalueet levittäytyivät vähitellen kaupungin reunoilla. Talsoilan jälkeen rakennettiin omakotitaloja pohjoisessa Lamminrantaan, Ojalanmäkeen, Kaikulaan ja Vieremään. Paavolan rakentaminen aloitettiin 1980-luvulla ja alue on nykyään lähes täyteen rakennettu. Paavolassa järjestettiin myös asuntomessut vuonna 1982. ====1990-luvulta nykypäivään==== Forssan laajentuminen on ollut melko hidasta, koska väkiluvun laskiessa uusien asuntojen kysyntä ei ole kovin suurta. Uusia omakotitaloja on kuitenkin rakennettu. Eniten uusia taloja on kaupungin itäosissa Kuustossa, jonkin verran myös Pikkumuolaassa ja Paavolassa sekä Vieremän luoteisosassa. Keskustaan on parin viime vuoden aikana rakennettu uusia kerrostaloja etenkin Makasiinirantaan. ===Vesistöt=== Vesistöjä on Forssan pinta-alasta vain 4,61 km², mikä on 1,8 % kokonaispinta-alasta. Keskustaajaman alueella ainoat vesistöt ovat idässä osa Kaukjärveä, kaupungin halki virtaava Loimijoki, siihen laskeva, lähes umpeenkasvanut Loimalammi sekä Linikkalanlammi Linikkalassa ja Mäkilammi Vieremässä. Lähialueen suurin järvin on Tammelan puolella sijaitseva Pyhäjärvi. Forssan haja-asutusalueen keskiosien halki virtaa Loimijoen sivujoki Jänhijoki, jonka latvavesiin kuuluvat myös pohjoisempana lähellä Tammelan rajaa sijaitsevat, Tammelan Mustialan takamaiden pienten metsäjärvien ketjuun liittyvät Kiimalammi ja Luolalammi. Haja-asutusalueen pohjoisosassa on Koijärven lintujärvi. Siitä alkaa Matkun ohi pitkin Jokioisten ja Humppilan rajaa länteen virtaava Loimijoen suurin sivujoki Koijoki (tunnetaan myös nimillä Kojonjoki tai Koenjoki). Tämän joen toinen latvajärvi on Valijärvi Tammelan rajalla. Tammelan Pyhäjärven latvavesiin kuuluu Lunkinjärvi Tammelan rajalla. Urjalan rajoilla osittain Forssan alueelle ulottuvat Urjalan halki virtaavan Tarpianjoen latvavesiin kuuluvat Kokonjärvi, Särkijärvi ja Matkunjärvi. ===Puistot=== Forssassa on 110 puistoa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 303 hehtaaria. Seuraavassa on lueteltu merkittävimpiä puistoja: * Ankkalammin puisto: sijaitsee torin eteläpuolella. Puisto uudistettu toriremontin yhteydessä * Yhtiönpuisto: vanhan kehräämöalueen vieressä sijaitseva puisto, jota kutsutaan joskus myös nimellä Wahreninpuisto * Keskuspuisto: Loimijoen vartta Yhtiönpuiston jälkeen seuraava luonnontilainen puisto, jossa myös jalkapallonurmi * Talsoilan puisto: osin rakennettu, osin luonnontilainen puisto Talsoilassa, toteutettiin kaikille avoimena kansanpuistona aiemmin suljetusta Yhtiönpuistosta poiketen * Rantapuisto: Keskuspuistoa vastapäätä Rantalanmäessä joen varrella sijaitseva puisto * Harjupuisto: mäntyvaltainen puistometsä Kaikulan ja Vieremän rajalla * Mäkilamminpuisto: mäntyvaltainen Mäkilammiin rajoittuva puistometsä Vieremässä * Lamminrannan puisto: nimensä mukaisesti puisto Lamminrannan ympärillä * Paavolan puisto: Paavolan kaupunginosassa sijaitseva puisto on osin rakennettu, osin puistometsää * Siurilan puisto: Viksbergin asuinalueen keskellä sijaitseva puisto, jossa on kaksi vesilammikkoa, keinotekoinen puro ja suihkulähde * Salmistonmäki ja Loimalammi: luonnontilainen alue sijaitsee Haudankorvan itäosassa aivan kiinni Tammelan rajassa Monet puistot ovat pääosin luonnontilassa olevia viheralueita, eivätkä aktiivisesti hoidettavia ”paraatipuistoja”. ====Kansallinen kaupunkipuisto==== Forssan kaupunki on rakentunut alueelle, jossa metsä- ja peltomaisemat vuorottelevat. Kaupunki on saanut kansallisen kaupunkipuiston aseman Loimijoen varrella sijaitseville kolmelle alueelle.https://www.forssa.fi/asuminen-ja-ymparisto/tekniset- palvelut/kadut-ja-puistot/puistot-ja-yleiset-alueet/kansallinen- kaupunkipuisto/ * agraarimaiseman alueena Haudankorvan ja Kuuston peltoalueet * teollisuusperinnön alueena vanhat tehdasrakennukset ja jotkin vanhat kaupunginosat (muun muassa Kalliomäki, Kuhala ja Rantalanmäki) * harjualueena Vieremästä Hunnari, Kaikulasta hautausmaan lähiympäristö ja Lamminrannasta lammen ympäristö. ===Liikenne=== ====Liikenneyhteydet==== Forssan keskustaajaman kautta kulkevat seuraavat tiet: * valtatie 2 Helsingistä Poriin * valtatie 10 Turusta Hämeenlinnaan * seututie 282 Somerolta Forssaan * seututie 284 Urjalasta Koijärven kirkon kautta Forssaan * yhdystie 2804 Jokioisten keskustasta Forssaan (kadunnimenä Forssassa Jokioistentie) * yhdystie 2821 Tammelan keskustasta Forssaan (kadunnimenä Tammelantie; tunnetaan myös nimellä Tammelansuora). Valtatie 2:n heikkoa kuntoa on pidetty Forssan kehitystä hidastavana tekijänä. Helsingistä alkunsa saavat valtatiet on muutettu moottoriteiksi, mutta liikennemääriltään pienempi valtatie 2 on edelleen tavanomainen kaksikaistainen valtatie. Kakkostietä parannettiin Forssan lähistöllä vuosina 2006–2009 rakentamalla Paavolaan uusi silta ja Jokioisille ohituskaista, joka toimii myös Ilmavoimien varalaskupaikkana. Matkun kautta kulkee Turku–Toijala-rata, mutta junat eivät pysähdy enää Matkussa, ja vanha asemarakennuskin on purettu. Forssan keskustaajaman rautatierakenteet on purettu 1970-luvulla, eikä kaupungilla näin ollen ole omia rautatieyhteyksiä. Lähin henkilöliikenteen asema on Humppilassa. Toisinaan on esitetty rautatien rakentamista kaupunkiin. Esillä on ollut esimerkiksi rautatie Helsingistä Forssan ja Humppilan kautta Poriin. Hanketta voidaan kuitenkin ruveta toteuttamaan aikaisintaan 2020-luvun toisen puoliskon aikana. Toisena linjauksena on esitetty rautatien rakentamista Riihimäeltä Forssan kautta Loimaalle. Haudankorvan kaupunginosassa sijaitsee Forssan lentokenttä, jota käytetään harrastustoimintaan. Lähimmät lentomatkustamiseen tarkoitetut lentoasemat ovat Helsingissä, Tampereella ja Turussa. ====Kaupungin sisäinen liikenne==== Forssassa on pidetty ongelmallisena keskustan liikennettä. Esimerkiksi Kauppakadulle asetettiin raskaan kaluston ajokielto alkuvuodesta 2008. Suunnitteilla on pitkään ollut niin sanottu Itäinen kehäväylä, joka ohjaisi liikenteen kulkemaan Forssan ydinkeskustan ohitse valtatieltä 2 valtatielle 10 ja mahdollisesti tästä edelleen Tampereentielle. Osana tätä suunnitelmaa kaupungin uudeksi sisääntulotieksi etelästä päin valmistui Loimalammintie ja aiemmin sisääntulotienä toimineen Helsingintien liittymä valtatielle 2 poistettiin. Yhtiönkadun jatkeen rakentaminen nykyisen Yhtiönkadun päästä Tampereentien päähän kirkon ohitse I linjaa pitkin on ollut suunnitteilla vuosikymmeniä. Katulinjaus on merkitty asemakaavaan vuonna 1969, ja uuteen maakuntakaavaan on myös merkitty katuyhteys Yhtiönkadun ja Tampereentien välille. Asemakaavaa pidetään vanhentuneena, ja sen uudistamista on pohdittu usein. Kannatusta on ollut sekä erilaisille ratkaisuille tieyhteyden toteuttamiseksi että kadun rakentamatta jättämiselle. Hanke on ollut erittäin kiistanalainen, ja toisinaan siitä on käyty runsaasti keskustelua Forssan Lehden mielipidesivuilla. Hämeenlinnan hallinto-oikeus hylkäsi alueelle laaditun kadun sisältävän kaavan ja Forssa valitti hallinto-oikeuden päätöksestä, mutta korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Myös Kartanonkadun remonttia suunniteltiin pitkään. Kadun uudistustyöt käynnistyivät heinäkuussa 2012 ja valmistuivat saman vuoden lopussa. Epäonnistuneita hidastetöyssyjä korjattiin kuitenkin useaan otteeseen. ==Kaupunginosat== pienoiskuva\|Kalliomäen puutaloaluetta. Kuntien osa-alueita koskevissa tilastoissa Forssan kaupunki jaetaan kolmeen suuralueeseen, 20 tilastoalueeseen ja 30 pienalueeseen. Kaupungin kolme suuraluetta ovat Keskustaajama (Forssaan kuuluva osa kuntarajat ylittävästä Forssan keskustaajamasta ja ympäröivät maaseutualueet), Parkkiaro (maaseutualue Forssan keskiosissa) ja Entinen Koijärvi (entisen Koijärven kunnan ydinalueet). Entisen Koijärven suuralueeseen eivät kuulu osittain Urjalaan liitetyt Kokon ja Matkun kylät. Toisaalta suuralueeseen kuuluvan Kojon tilastoalueen eteläosa ei kuulunut Koijärven kuntaan, vaan osittain Forssan kauppalaan. Kojon tilastoalueeseen kuuluu myös Tammelan kuntaan aiemmin kuulunut Lempään alue. Tilastoalueiden mukaiset kaupunginosat eivät välttämättä ole täsmälleen samoja kuin Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisterin mukaiset kaupunginosat, sillä tilastoalueisiin saattaa kuulua esimerkiksi maarekisterikyliin luokiteltuja alueita. Kaupunginosia käsittelevissä artikkeleissa ne on kuitenkin samaistettu nimiltään vastaavien tilastoalueiden kanssa. Tilastoalueen nimi poikkeaa kuitenkin kahdessa tapauksessa kaupunginosan nimestä, jolloin on käytetty Maanmittauslaitoksen ilmoittamaa nimeä: * Kuhalan kaupunginosa on Tölön tilastoalue * Linikkalan kaupunginosa on Kalliomäen tilastoalue Lisäksi Pikku-Muolaan nimi kirjoitetaan usein muodossa Pikkumuolaa. ===Keskustaajaman suuralue=== Keskustaajaman suuralueen 16 kaupunginosaa (tilastoaluetta) on seuraavassa esitetty aakkosjärjestyksessä. Nimien perässä suluissa olevat numerot ovat Maanmittauslaitoksen ilmoittamia kaupunginosien virallisia järjestysnumeroita. * Haudankorva (6.) * Järvenpää (11.) * Kaikula (9.) * Keskusta (1.) * Kivimäki (10.) * Korkeavaha (4.) * Kuhala (7.) * Kuusto (12.) * Lamminranta (3.) * Linikkala (5.) * Ojalanmäki (2.) * Paavola (15.) * Pikku-Muolaa (13.) * Pispanmäki (14.) * Talsoila (8.) * Vieremä (16.) ===Parkkiaron suuralue=== Oman suuralueensa muodostava Parkkiaro on Keskustaajaman suuralueen kaupunginosien lisäksi yksi Forssan kaupunginosista (tilastoalueista). Nimen perässä suluissa oleva numero on Maanmittauslaitoksen ilmoittama kaupunginosan virallinen järjestysnumero. * Parkkiaro (17.) ===Entisen Koijärven suuralue=== Entisen Koijärven suuralue muodostuu kolmesta eri tilastoalueesta, joita ei kuitenkaan pidetä kaupunginosina. * Kojo (477 as.) käsittää entisen Koijärven keskeiset alueet. Kojoon kuuluu Koijärven kunnan entinen kirkonseutu, joka ei kuitenkaan ole oma taajamansa. Kojolla sijaitsevat Koijärven kirkko ja Koijärven koulu-päiväkoti. * Matku (523 as.) sijaitsee entisen Koijärven länsiosassa. Turun ja Toijalan välinen rautatie kulkee Forssan alueella Matkussa, joka oli aiemmin oma taajamansa. Nykyisin Matkua ei lasketa enää taajamaksi väkiluvun pudottua alle 200 henkeen. Matkun rautatieasema on purettu, eikä paikalla ole enää aikoihin ollut asemaliikennettä. * Suonpää (217 as.) käsittää entisen Koijärven alueen pohjoisosat. ==Kylät== Seuraavassa luetellut maarekisterikylät eivät noudata rajoiltaan edellä mainittujen kaupunginosien ja tilastoalueiden rajoja. Kylät on jaoteltu sen mukaan ovatko ne kuuluneet ennen vuoden 1969 kuntaliitosta Forssan kauppalaan vai Koijärven kuntaan. Kylien nimien perässä suluissa olevat numerot ovat Maanmittauslaitoksen ilmoittamia tunnusnumeroita. ===Forssan kauppalan alue=== Forssan kauppalan alueella sijainneita kyliä olivat * Haudankorva (401) * Järvenpää (402) * Kuhala (405) * Kuusto (406) * Linikkala (408) * Lunttila (409) * Talsoila (413) * Vieremä (414) ===Koijärven kunnan alue=== Forssaan liitetyn Koijärven kyliä puolestaan olivat * Kojo (403) * Kokko (404) * Kölli (407) * Matku (410) * Menonen (411) * Raitoo (412) ===Epäyhtenäisyydet kuntajaon kanssa=== Entisen Forssan kauppalan alueeseen kuuluu osia myös Jokioisten (415) ja Kaukjärven kylistä (416), mutta nämä kylät sijaitsevat pääosin naapurikunnissa Jokioisilla ja Tammelassa. Toisaalta Tammelassa sijaitsee osia Haudankorvan, Linikkalan ja Lunttilan kylistä, mutta nämä kylät sijaitsevat kuitenkin pääasiassa Forssan alueella. Vastaavasti entisen Koijärven kunnan alueeseen kuuluvista kylistä Kojo sijaitsee osin myös Tammelassa ja Matku osittain Urjalassa. Kuntaliitoksessa Kokon kylä liitettiin pääosin Urjalaan ja myös Menosten kylä sijaitsee pääosin Urjalassa. ==Taajamat== Vuoden 2017 lopussa Forssassa oli 17 185 asukasta, joista 15 518 asui taajamassa, 1 511 haja-asutusalueilla ja 156:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Forssan taajama-aste on 91,1 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Forssan keskustaajama. Forssan keskustaajama ulottuu Forssan lisäksi Jokioisten ja Tammelan kuntien alueelle. Yhteensä Forssan keskustaajamassa on 21 236 asukasta ja sen pinta-ala on 37,14 neliökilometriä. == Politiikka == Forssalle on ollut tunnusomaista vasemmistopuolueiden paikkaenemmistö valtuustossa vuoden 1992 vaaleihin saakka. Eduskuntavaaleissa Forssa on ollut historiallisesti vasemmistoenemmistöinen kunta, ja vuosina 1983–2011 pidetyissä eduskuntavaaleissa SDP oli yhtäjaksoisesti suurin puolue vuoden 2007 vaaleihin asti, jolloin se putosi toiselle sijalle. Myös presidentinvaaleissa sosialidemokraattien ehdokas on saanut eniten ääniä. Nykyisin eduskunnassa on yksi kansanedustaja Forssasta: * Sanni Grahn-Laasonen (kok.), kansanedustajana vuodesta 2011 lähtien, ympäristöministeri 2014–2015, opetus- ja kulttuuriministeri 2015–2017, opetusministeri 2017–2019 Aiemmin heitä on ollut useita. Forssan kaupunginvaltuustossa on 43 paikkaa. Kaudella 2021–2025 suurin puolue on SDP, jonka hallussa on 13 paikkaa. == Elinkeinoelämä == ===Työpaikkarakenne=== Vuonna 2009 Forssassa oli 8 724 työpaikkaa, jotka jakautuivat elinkeinosektoreittain seuraavasti: * maa- ja metsätalous: 184 (2,1 %) * jalostus: 2 953 (33,8 %) * palvelut: 5 530 (63,4 %) * tuntematon: 57 (0,7 %) Jalostus on edelleen merkittävä elinkeino, mutta sen osuus työpaikoista on laskenut huomattavasti. Enimmillään jalostuksen osuus työpaikoista on ollut 55,7 % vuonna 1975. Myös työpaikkojen kokonaismäärä Forssassa on laskenut; enimmillään työpaikkoja kaupungissa oli yli 11 000 vuonna 1990. Laman myötä kaupungista katosi vuoteen 1995 mennessä noin 2 000 työpaikkaa. Maataloutta Forssassa harjoitetaan pääasiassa entisen Koijärven kunnan alueella. Wahrenin 1800-luvulla alkuun saattama tekstiiliteollisuus oli kaupungin merkittävin työnantaja aina 1970-luvulle asti. Tämän jälkeen rakennusteollisuus nousi merkittävimmäksi teollisuudenalaksi Armas Puolimatkan perustaman Rakennusvalmiste Oy:n kasvaneen toiminnan ansiosta. A. Ahlströmin (nykyisin Saint-Gobain Isover Oy) kolmas mineraalivillatehdas käynnistyi Pilvenmäellä virallisesti 13. lokakuuta 1971. Tehtaan koekäyttö alkoi kuukauden verran aiemmin. Nykypäivän Forssan suurin teollisuudenala on elintarviketuotanto. HK Ruokatalo Oy on keskittänyt merkittävän määrän toimintaansa paikkakunnalle. Lisäksi kaupungissa toimii Atria Yhtymä ostettuaan Liha ja Säilyke Oy:n. Muuallakin Suomessa tunnettu Forssan- tuotemerkki säilyy edelleen markkinoilla. Paikallista elintarviketeollisuutta edustaa lihajalosteyritys Hakala Oy. ===Suurimpia yrityksiä=== Merkittäviä työantajia Forssassa ovat mm. * Forssan kaupunki * HK Scan Oy * Atria Oyj * PunaMusta Media * Parma Oy * Parmarine Oy * Saint-Gobain Isover Oy * Vansco Electronics Oy * Tambest Glass Solutions Oy Ltd * DA-Design Oy * Aste Finland Oy * Forssan seudun Hyvinvointikuntayhtymä (FSHKY) ===Työllisyystilanne=== Forssan on perinteisesti ollut työpaikkaomavarainen. Vuoden 2009 tilaston mukaan työpaikkaomavaraisuus oli 125,5 %. Forssassa käy töissä 3 444 ulkopaikkakuntalaista, joista seutukunnan sisältä tulevia on 2 299 ja muualta tulevia 1 145 henkeä. Työpaikoista 39,5 % on sellaisia, joissa työntekijä ei asu Forssassa. Forssalaisista oli vuoden 2009 tilaston mukaan työssäkäyviä 6 950 henkilöä. Heistä pääosa työskenteli Forssassa ja 1 670 henkilöä muilla paikkakunnilla. Muilla paikkakunnilla työskentelevistä 737 työskenteli muissa seutukunnan kunnissa ja 933 muualla Suomessa. Forssan työllisistä 24,0 % ei siis työskentele asuinkunnassaan. Vuonna 1990 Forssan työttömyysaste oli vain 5,2 %. Seuraavina vuosina työttömyys nousi jyrkästi ollen korkeimmillaan vuonna 1993. Tuolloin joka neljäs oli vailla työtä. Sen jälkeen työttömyys lähti laskuun, mutta kääntyi jälleen nousuun vuonna 2008. Alimmillaankin Forssan työttömyys oli noin kaksinkertainen 1990-luvun alun lamaa edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Vuonna 2018 Forssan työttömyysaste oli 12,4 %, joka on Kanta-Hämeen korkein. Työttömyysaste on ollut laskussa vuodesta 2016. Forssan työttömyystilanne on vaikeampi kuin Kanta-Hämeessä tai Hämeenlinnan ja Riihimäen seutukunnissa. Työ- ja elinkeinoministeriö nimesi Forssan seutukunnan äkillisen rakennemuutoksen alueeksi vuosiksi 2008–2009 yli 500 työntekijää koskeneiden irtisanomisten johdosta. Rakennemuutosalueeksi päätymiseen johtivat seuraavien yritysten irtisanomiset: * Finlayson-Forssa ilmoitti henkilöstövähennyksistä ja sulki kannattamattoman muovitehtaansa 2007. Vuonna 2008 yhtiö ilmoitti konkurssista. * Helkama Forste lakkautti Forssan tuotantolaitoksen vuonna 2008 ja tuotanto siirrettiin Unkariin ja Venäjälle. * Lokakuussa 2008 Novart ilmoitti sulkevansa Forssan keittiökalustetehtaansa ja keskittävänsä tuotannon Nastolaan. Muita takavuosien irtisanomisia ovat olleet seuraavat: * Vapo Timberin Forssan saha lopetettiin vuonna 2006. * Elintarviketeollisuudessa toimivat HK Ruokatalo ja Atria ovat irtisanoneet työntekijöitään. Atrian 2000-luvulla rakennuttama logistiikkakeskus ja kaupungin kustantama kuljetinsilta jäivät vaille käyttöä. * Finlayson ilmoitti maaliskuussa 2009 Forssan tuotantoyksikön sulkemisesta. * Elokuussa 2012 Fenestra ilmoitti sulkevansa Forssan ikkunatehtaansa. ==Koulutus== pienoiskuva\|Forssan yhteislyseo. Forssassa toimii tällä hetkellä kahdeksan peruskoulua. Haudankorvan ala-aste lakkautettiin keväällä 1998. Keskuskoulusta ja Kuhalan koulusta muodostettiin kaikki luokka-asteet sisältävät yhtenäiskoulut kun entisen Haudankorvan ala-asteen oppilaat siirrettiin Kuhalaan ja Linikkalan yläaste yhdistettiin Keskuskouluun. Samalla Kuhalan lukio lakkautettiin ja lukio-opetus keskitettiin Linikkalan lukioon, joka otti nimekseen Forssan Yhteislyseo. ===Alakoulut (luokat 1–6)=== Alakouluja Forssassa on neljä,. Koijärven koulussa opiskelevat keskustaajaman pohjoispuolen lapset. * Heikan koulu * Koijärven koulu * Talsoilan koulu * Vieremän koulu ===Yhtenäiskoulut (luokat 1–9)=== Yhtenäiskouluja Forssassa on kaksi: Tässä yhtenäiskoululla tarkoitetaan koulua jossa on kaikki peruskoulun ikäluokat 1–9 * Keskuskoulu * Monitoimikeskus Akvarelli (Peruskoulasteet sekä varhaiskasvatusta.) ===Ylemmän asteen oppilaitokset=== Forssassa toimii Forssan yhteislyseo, joka jatkaa Suomen vanhimman maaseutuoppikoulun perinteitä. Ammatillisesta koulutuksesta vastaa Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymä. Yhtymässä on yhdistetty nuorisoasteen Forssan ammatti- instituutti (FAI) ja ammaillista aikuiskoulutusta harjoittava Faktia Oy. Sekä nuorisoaste ja aikuiskoulutus toimivat samoissa kiinteistöissä pois lukien Faktian nosturikoulutus. Faktia on Suomen ainoa torni- ja ajoneuvonosturikoulutusta tarjoava oppilaitos. Ammatillista korkeakoulutusta tarjoaa Hämeen Ammattikorkeakoulun Forssan yksikkö. ==Muut palvelut== Forssa kuuluu Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen toimialueeseen ja Forssassa on vakinaisen palokunnan miehittämä Forssan paloasema. Samalla asemalla operoi myös Forssan puolivakinainen palokunta. Forssassa on kolme sopimuspalokuntaa, Forssan VPK, Matkun VPK ja Suonpään VPK. == Kulttuuri == Forssan kulttuurikeskus toimii historiallisella kehräämöalueella. Kaupungissa on useita museoita ja teatteri ja siellä järjestetään myös vuosittaisia tapahtumia. === Murre === Forssan alueella puhutun kielen perustana on etelähämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Forssan murre kuuluu Tammelan alaryhmään. == Tunnettuja Forssassa syntyneitä tai vaikuttaneita == * Esko Aaltonen, professori, kustantaja * Matti Aaltonen, teollisuusneuvos * Kalevi Aho, säveltäjä * Sirkka-Liisa Anttila, kansanedustaja ja ministeri * Kari Aro, jääkiekkoilija ja jalkapalloilija * Sanni Grahn-Laasonen, kansanedustaja ja ministeri * Eino Grönholm, kansanedustaja * Ilkka Joenpalo, kansanedustaja * Juha Jyrkkiö, jääkiekkoilija, jääkiekkovalmentaja * Ari ”Arvid” Kettunen, muusikko * Tuukka Kotti, koripalloilija * Markku Kulmala, akateemikko, professori * Juhani Känkänen, kirjailija * Jukka Lanki, hiihtosuunnistuksen MM-mitalisti * Toivo Lindvall, teollisuusneuvos * Minna Lintonen, kansanedustaja * Magnus Mali, tietokirjailija * Mika Mali, muusikko * Turkka Mali, muusikko, sanoittaja * Miia Nuutila, näyttelijä, juontaja * Janica Rauma, kestävyysjuoksija * Eino Raunio, kansanedustaja ja ministeri * Miro Ruokonen, jääkiekkoilija * Satu Rämö, kirjailija * Ida Maria Saarinen, kirjailija * Juuse Saros, jääkiekkomaalivahti * Alpo Suhonen, jääkiekkoilija, jääkiekkovalmentaja * Jonna Tervomaa, muusikko * Timo Tervomaa, muusikko ja säveltäjä * Atte Toikka, rap-artisti MDKMSK * Olavi Tuomola, kirjailija * Lauri Uusi-Hakimo, kirjailija * Noa Vali, jääkiekkomaalivahti * OG Ulla-Maija (oik. Tatu Varvikko), rap-artisti * Ritva Vastamäki, kansanedustaja ==Ystävyyskaupungit== Forssalla on seitsemän ystävyyskaupunkia. Seuraavassa luettelossa ne on järjestetty ystävyystoiminnan alkamisvuoden mukaan: * : Södertäljen kunta vuodesta 1946 * : Sarpsborg vuodesta 1951 * : Struer vuodesta 1951 * : Serpuhov vuodesta 1964 * : Tierpin kunta vuodesta 1969 * : Gödöllő vuodesta 1990 * : Sault Ste. Marie vuodesta 1990 Lakkautetun Koijärven kunnan kummikunta oli Ruotsissa sijainnut Hållnäsin kunta. Koijärvi kuitenkin liitettiin pääosin Forssaan vuonna 1969, ja Hållnäsistä tuli osa Tierpin kuntaa vuonna 1971. Forssan Vieremässä Ystävyydentien varrella on Södertäljen, Sarpsborgin, Struerin, Serpuhovin ja Hållnäsin mukaan nimetyt tiet. == Välimatkoja == Seuraavassa on lueteltu välimatkat Forssasta muihin Lounais- Hämeen kuntiin sekä lähimpiin suuriin kaupunkeihin. === Lähikunnat === * Huittisiin 65 km * Humppilaan 20 km * Jokioisille 10 km * Somerolle 26 km * Tammelaan 10 km * Urjalaan 38 km * Ypäjälle 22 km === Lähimmät suuret kaupungit === * Helsinkiin 110 km * Hämeenlinnaan 56 km * Poriin 128 km * Tampereelle 87 km * Turkuun 88 km === Maakuntien keskuskaupungit === * Joensuuhun 456 km * Jyväskylään 235 km * Kajaaniin 545 km * Kokkolaan 398 km * Kouvolaan 190 km * Kuopioon 379 km * Lahteen 127 km * Lappeenrantaan 276 km * Mikkeliin 253 km * Ouluun 563 km * Porvooseen 145 km * Rovaniemelle 770 km * Seinäjoelle 257 km * Vaasaan 319 km == Katso myös == * Luettelo Forssan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä ==Lähteet== * * * ===Viitteet=== ==Kirjallisuutta== * * * * * * * * * * * ==Aiheesta muualla== * Forssan kaupungin Internet-sivut * Forssan karttapalvelu * Forssan kansallinen kaupunkipuisto (harjoitustyönä tehty esiselvitys) * Forssaa koskevat artikkelit Häme-Wikissä * Rakennusperinto.fi: Forssan teollisuusalue * Piipun juurella: Forssan, Valkeakosken ja Varkauden museoiden tietokanta * Hämeen liitto: Kuntasuunnittelun tilastokansio (tilastoja Kanta-Hämeen kunnista) * Kuva Forssan vanhasta vaakunasta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa * Tilastokeskus – Forssan avainluvut * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Forssa
250	Filosofia () on noin 600–400 eaa. välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt ajatteluperinne ja oppiala, joka pyrkii tutkimaan muun muassa todellisuuden luonnetta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä aiheita. Sana 'filosofia' on lähtöisin kreikan kielen sanoista filia ja sofia, joista ensimmäinen merkitsee rakastamista tai ystävyyttä ja jälkimmäinen viisautta – filosofia tarkoittaa näin "viisauden rakastamista". Vaikka mikään filosofian määritelmä ei ole kiistaton ja filosofian ala on muuttunut historian saatossa sen mukaan, millaisia kysymyksiä on käsitelty kunakin aikana, yleensä katsotaan, että filosofia on enemmän tutkimusmenetelmä kuin joukko väittämiä tai oppeja. Filosofinen tutkimus perustuu järkeen ja järkiperäisiin perusteluihin, ja pyrkii välttämään perusteettomia oletuksia. Tutkimuksen tavoitteena on järjestelmällisyys, yleisyys ja asioiden ymmärtäminen. Filosofialla voidaan tarkoittaa myös jonkun henkilön tai koulukunnan yhtenäistä maailmankuvaa, maailmankatsomusta, oppijärjestelmää tai elämänkatsomusta, sekä tällaisen muodostamiseen pyrkivää toimintaa. Arkikielessä filosofisella elämänasenteella voidaan viitata tyyneen ja maltilliseen suhtautumiseen elämässä kohdattuihin asioihin. Vaikka sana ”filosofia” on peräisin länsimaisen filosofian perinteestä, myös monet ajattelijat muissa kulttuureissa, esimerkiksi itämaisen filosofian piirissä, ovat käsitelleet samanlaisia aiheita omilla tavoillaan. Filosofian tutkijaa tai ajattelijaa kutsutaan filosofiksi.Hetemäki 1999, s. 59. Filosofian tutkijat eivät kuitenkaan välttämättä luo uutta filosofiaa, vaan saattavat esimerkiksi tutkia filosofian historiaa. == Filosofian määritelmä ja luonne == Filosofia-sanan alkuperä on kreikan kielessä ja kirjaimellisesti se tarkoittaa viisauden rakastamista tai ystävyyttä. Sofia-sanaan liittyy kuitenkin myös puoli, joka viittaa taitoon tai tavoitteluun. Näin filosofia voidaan nähdä toimintana: oman tiedonhalun ja älyllisen uteliaisuuden harjoittamisena. Kysyminen on filosofille oleellisempaa kuin vastaaminen, sillä filosofiassa keskeistä ei ole itse tieto, vaan hankitun tiedon perusteiden kyseenalaistaminen. Filosofia tutkii todellisuutta, tietoa ja inhimillistä elämää koskevia yleisiä käsityksiä ja niiden perusteita.Hetemäki 1999, s. 59–60. Tällaisena filosofia on todellisuuden kaikkein yleisimpien ja abstraktimpien puolien sekä ajattelumme kategorioiden tutkimusta; näitä ovat esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin 'järki', 'totuus', 'todistus', 'mieli' ja 'aine'. Filosofiassa niistä käsitteistä, joiden avulla käsittelemme todellisuutta, tulee itsestään tutkimuksen kohteita. Filosofit ovat kuitenkin olleet eri aikoina eri mieltä siitä, missä määrin "puhdas" tai "ensimmäinen" apriorisen asenteen omaava filosofia on mahdollista.Blackburn, Simon: "Philosophy". Teoksessa Filosofisen toiminnan tavoitteena on usein saavuttaa totuus eli toisin sanoen saada selville ja selittää miten asiat ovat. Tästä eroavia näkemyksiä ovat esittäneet muun muassa Karl Marx ja Ludwig Wittgenstein, joiden mukaan filosofisella toiminnalla oli muita päämääriä: Marxille filosofia oli yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttamista, Wittgensteinille puolestaan käsitteellisten ongelmien purkamista ja merkitysten selventämistä. Filosofian menetelmät voivat olla luonteeltaan hyvin vaihtelevia. Filosofit pyrkivät usein käsitteiden täsmälliseen käyttöön, käsitteiden analyysiin sekä tarkkaan argumentointiin, mutta toisaalta on olemassa myös ”julistavaa filosofiaa”, jonka luonne on varsin erilainen. Yleisesti voidaan kuitenkin hahmotella, että filosofisia menetelmiä ovat ainakin arvostelevuus aiemmin opittua kohtaan, itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja järjestelmällinen tutkiskelu. Filosofian tekemisen ja filosofisen kirjoittamisen tapoja on useita. Esimerkiksi Platonin tapana oli kirjoittaa vuoropuheluja (dialogeja), jotka usein kuvasivat filosofi Sokrateen oppilaidensa kanssa käymiä filosofisia keskusteluja. Usein käytetty tapa on Aristoteleen kehittämä systemaattisen tutkielman tyyli, johon kuuluu ilmiöiden ja niihin liittyvien käsitteiden järjestelmällinen kuvaaminen ja jaottelu alakäsitteisiin. Jotkut filosofit, esimerkiksi Wittgenstein varhaisfilosofiassaan, ovat käyttäneet matematiikasta lainattua menetelmää, jossa järjestelmällisesti esitetään väitelauseita ja niistä johdettuja lauseita. Fenomenologisessa filosofiassa pyritään kuvaamaan ilmiöitä niin kuin ne meille ilmenevät, jolloin kaunokirjallisempi tai runollisempi ilmaus voi olla tarpeen. Useille kirjoittamisen tavoille on kuitenkin yhteistä, ettei niissä esitetä yhtä lopputulosta luonnontieteellisen tutkimuksen tapaan, vaan tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ilmiöistä, käsitteistä ja niiden suhteista. == Filosofia ja tieteet == === Filosofian asema tieteenä ja suhde erityistieteisiin === Alun perin filosofian itsensä tavoitteena on ollut hankkia yleispätevää, yleistä tietoa todellisuudesta. Tällöin 'filosofia' on käsitetty tavallaan 'tieteen' synonyymiksi. Vielä 1600-luvulle saakka kaikkea luontoon, ihmiseen tai yhteiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta kutsuttiin filosofiaksi, ja vasta myöhemmin tietyt tutkimusalueet ovat erkaantuneet omiksi erityistieteikseen, esimerkiksi luonnontieteiksi, psykologiaksi ja sosiologiaksi. Erityistieteet, kuten fysiikka, alkoivat erkaantua filosofiasta uuden ajan alussa tieteellisen vallankumouksen myötä, ja niille on kehittynyt kullekin oma tutkimuskohteensa ja tutkimusmenetelmänsä. Esimerkiksi psykologia erkaantui filosofiasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Filosofiaa on historiallisesti pidetty muiden tieteiden perustana siksi, että se tutkii yleisiä tiedon hankkimisen ja tieteen ehtoja. Tästä syystä filosofisin argumentein on arvosteltu eri tieteenalojen, myös luonnontieteiden, lähtökohtia ja väittämiä. Filosofian tehtäväksi on myös nähty kokonaiskuvan muodostaminen erillistieteiden tutkimustuloksista: filosofiaa on näin pidetty eräänlaisena yleistieteenä, jonka tehtävänä on pyrkiä yhdistämään erityistieteiden tutkimustulokset johdonmukaisiksi tieteellisiksi järjestelmiksi. Filosofinen tutkimus eroaa erityistieteistä siinä, että se suuntautuu usein todellisuuden yleiseen perustaan, kysymyksiin kuten ”Mitä tarkoitetaan arvoilla?”, ”Mihin yhteiskunnallinen vallanjako perustuu?” ja ”Miten voidaan saavuttaa varmaa tietoa?” Erityistieteet puolestaan tutkivat rajattuja tutkimuskohteita, esimerkiksi fysikaalisia ilmiöitä (fysiikka), historiallisia tapahtumia ja niiden vaikutuksia (historia), ihmiskehon toimintaa (lääketiede), ihmisyhteisöjen toimintaa (sosiologia) tai kirjoitetun tekstin kerrontatapoja (kirjallisuustiede). Vastaavasti erityisalojen filosofiat, kuten fysiikan filosofia, historianfilosofia ja oikeusfilosofia, eivät pyri niinkään ratkaisemaan fysiikan, historiatieteen tai oikeustieteen ongelmia, kuin tutkimaan niitä käsitteitä, joiden varaan näiden oppialojen tutkimus rakentuu, sekä nostamaan esiin niitä perusteita ja ennakko-oletuksia, joihin oppialat perustuvat. Näin filosofia voidaan nähdä lopputuloksena siitä, että oppiala on tullut tietoiseksi itsestään. Rajanveto ensimmäisen kertaluokan ja toisen kertaluokan (ajattelua koskevan) ajattelun välillä ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista. Filosofiset ongelmat muuttuvat usein oppialojen kehittyessä, ja vastaavasti filosofinen toiminta voi vaikuttaa tieteenalojen ottamaan suuntaan. Filosofian perusolettamuksien joukko on pienempi kuin erillistieteissä, joten se on alttiimpi muutokselle ja eri aikakausina ja eri filosofioissa esiintyy toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mitä filosofia on ja mikä on sen suhde yhteiskuntaan, erityistieteisiin, uskontoon tai arvoihin. Filosofian identiteetin määrittelemisen tekee vaikeaksi juuri perusolettamuksien vähyys, sillä filosofit kiistelevät myös näistä perusolettamuksista, kuten siitä, mikä on filosofian tutkimusala ja tutkimusmenetelmät. Filosofian asema tieteiden joukossa on myös asetettu kyseenalaiseksi siksi, ettei mikään filosofinen järjestelmä ole jäänyt pysyväksi eikä saavuttanut sellaista yleistä hyväksyntää kuin tutkimustulokset erityistieteissä. Näin filosofian ei voida katsoa edistyneen samalla tavalla kuin muiden tieteiden. Toisaalta erityistieteiden erkaantuminen on merkinnyt filosofian omimman alueen täsmentymistä. Erityistieteet kuvaavat todellisuutta kukin omalla tavallaan; filosofian tehtävänä on puolestaan selvittää yleisesti tiedon ja tieteen perusteita, todellisuuden perimmäistä luonnetta, olevaisen tarkoitusta sekä ihmisen asemaa maailmassa. === Filosofia akateemisena oppiaineena ja tieteenä === Filosofia voidaan nähdä itse tieteenalana myös siinä mielessä, että se on järjestäytynyt yliopistoihin samoin kuin muutkin oppialat, filosofista tutkimusta tehdään samanlaisella rahoituksella kuin muutakin tutkimusta ja sitä opetetaan yliopistoissa pääaineena. Akateemisista oppiaineista filosofia on ensimmäinen sekä Suomessa että muissa maissa. Turun Akatemiaa perustettaessa vuonna 1640 sen opettajakuntaan nimitettiin oikeustieteen, lääketieteen ja kolmen teologian professorin lisäksi kuusi filosofisen tiedekunnan professoria. Näiden edustamat alat olivat moraali ja historia (käytännöllinen filosofia), logiikka ja runous (teoreettinen filosofia), kreikka ja heprea, kaunopuheisuus, matematiikka sekä fysiikka. Ilkka Niiniluoto on sanonut, että filosofialla on Suomessa ja muuallakin kaikki tieteen ulkoiset tunnusmerkit: vakiintunut asema akateemisena oppiaineena, omat julkaisusarjat, tieteelliset seurat, kongressit ja kansainvälisen yhteistyön organisaatiot. Tässä suhteessa filosofit ovat tiedeyhteisö siinä kuin muutkin tutkijat. Filosofian omalaatuisuus paljastuu katsottaessa sen tutkimuskohteita ja -menetelmiä. Filosofia on myös ollut suomalaisen lukion pakollinen oppiaine 1800-luvulta 1970-luvulle ja jälleen vuodesta 1994. Oppiaine oli alkujaan yhteinen psykologian kanssa. == Filosofian jaottelua == === Filosofian osa-alueet === Teoreettinen filosofia: * Tietoteoria tutkii, mitä tieto on, mitä voimme tietää ja miten saamme uutta tietoa.Hetemäki 1999, s. 205.Klein, Peter D.: ”Epistemology”. Teoksessa * Tieteenfilosofia on tietoteorian osa-alue, joka tutkii tieteellisen tiedon luonnetta, yleisiä perusteita ja tieteellistä toimintaa.Hetemäki 1999, s. 204. * Metafysiikka tutkii olevan perimmäistä luonnetta. Se pyrkii näin fysiikan ja empiiristen havaintojen ulkopuolelle. Metafysiikka tutkii todellisuutta yleisellä tasolla kokonaisuutena ja ihmistä sen osana. * Ontologia eli oppi olevasta tutkii todellisuutta (”sitä mikä on”) käsitteellisesti. Ontologia on metafysiikan osa ja voidaan jakaa substanssiontologiaan, formaaliontologiaan ja fundamentaaliontologiaan. * Logiikka tutkii loogisesti pätevän ajattelun lakeja. Se on itsenäinen tieteenala ja filosofian osa-alue, joka pyrkii muodostamaan yhtenäisen ja ristiriidattoman aksiomaattisen järjestelmän matematiikan ja muun ajattelun pohjaksi. * Kielifilosofia pyrkii filosofisella (käsitteellisellä) ajattelulla selvittämään kielen olemusta ja ilmiöitä. Käytännöllinen filosofia: * Etiikka eli moraalifilosofia tutkii, mitä voidaan sanoa moraalisesti hyväksi tai pahaksi ja miten tulisi elää. * Yhteiskuntafilosofia tutkii ihmisten järjestäytymisen myötä syntyneitä rakenteita ja suhteita, kuten yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta, moraalisesta näkökulmasta. * Poliittinen filosofia tutkii valtion, julkisen moraalin ja pakkovallan käytön oikeutuksia sekä myötäelävien ihmisten oikeuksien ja vapauksien törmäyksiä. * Estetiikka tutkii kauneutta ja sitä, mitä voidaan sanoa kauniiksi. Taiteenfilosofia tutkii sitä, mitä taide on. Mitä tahansa inhimillisen toiminnan aluetta voidaan tarkastella filosofisesti. On olemassa esimerkiksi erityistieteiden filosofioita (fysiikan filosofia, biologian filosofia, matematiikan filosofia), kielifilosofia, mielenfilosofia, teonfilosofia, uskonnonfilosofia, historianfilosofia ja oikeusfilosofia. === Teoreettinen ja käytännöllinen filosofia === Filosofia jaetaan usein teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan. Jako on peräisin jo Aristoteleelta. Nykykäsityksen mukaan teoreettisen filosofian tehtävänä on tutkia olemassaoloa ja inhimillistä tietoa koskevia kysymyksiä, ja käytännöllisen filosofian tehtävänä on tutkia inhimillistä toimintaa. Joissain yliopistoissa (kuten Helsingissä) filosofian opiskelu jaetaan edelleen teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan. Teoreettisen filosofian alaan luetaan ennen kaikkea logiikka, metafysiikka, tietoteoria ja tieteenfilosofia, käytännölliseen filosofiaan ennen kaikkea etiikka ja yhteiskuntafilosofia. Jako on sinänsä mielivaltainen, sillä käytännöllinen filosofia ei ole yhtään sen käytännöllisempää kuin teoreettinenkaan. Menetelmät ovat pitkälti samat, joten ainoaksi rajaavaksi tekijäksi jää aihepiirit. Tämäkään raja ei ole tiukka, ja monia asioita voidaan tutkia yhtä lailla teoreettisen kuin käytännöllisen filosofian piirissä. Useimmissa yliopistoissa tällaista filosofian kahtiajakoa ei tehdä. == Filosofian historiaa == === Länsimainen filosofia === ==== Antiikin filosofia ==== Länsimainen filosofia syntyi antiikin Kreikassa. Tiettävästi ensimmäisenä sanoja ”filosofia” ja ”filosofi” käytti Pythagoras. Sokrates ja hänen oppilaansa vakiinnuttivat termien käytön niiden nykyisessä merkityksessä. Sokrateen lisäksi merkittävimmät antiikin ajan filosofit ovat hänen oppilaansa Platon sekä tämän oppilas Aristoteles. Kuitenkin jo moni ennen Sokratesta elänyt henkilö vastasi tavalla tai toisella filosofin kuvausta. Näitä ajattelijoita kutsutaan esisokraatikoiksi.Thesleff, Holger: "Platon ja platonismi". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 31–56.Knuuttila, Simo: "Aristoteles". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 57–76. Filosofian historian sadan ensimmäisen vuoden aikana Ateena muodostui filosofian keskukseksi, ja sen moniin filosofikouluihin tuli oppilaita aina Roomasta saakka. Filosofian syntyyn vaikutti kreikkalaisten vaurastuminen kaupankäynnin ja valloitusten myötä, jolloin jäi aikaa miettiä asioita, joista ei välttämättä ollut välitöntä käytännön hyötyä. Tietoa hankittiin sen itseisarvon vuoksi. Etua oli myös demokraattisesta valtiomuodosta ja uskonnollisesta vapaamielisyydestä. Tällöin oli mahdollista miettiä vapaasti elämän peruskysymyksiä, ja tahtonsa läpi saamiseen tarvittiin perusteluja – enää ei riittänyt syntyperään, yhteiskunnalliseen asemaan tai fyysiseen voimaan vetoaminen. Antiikin kreikan kultakauden ja helleenisen ajan filosofisia suuntauksia olivat muun muassa Platonin akatemialaisuus, peripateettisuus, kyynisyys, stoalaisuus, epikurolaisuus ja skeptisyys (kuten pyrrhonismi). Siirryttäessä roomalaiselle kaudelle tärkeimmiksi muodostuivat stoalaisuus ja epikurolaisuus. Myöhäisantiikin aikana kehittyi uusplatonismi. Esimerkiksi keisari Marcus Aurelius oli myös stoalainen filosofi.Sihvola, Juha: "Hellenistinen filosofia: epikurolaisuus, stoalaisuus ja skeptisismi". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 77–110. ==== Keskiajan ja renessanssin filosofia ==== Keskiajan filosofian aika läntisessä Euroopassa ja Lähi-idässä ulottuu suunnilleen Rooman valtakunnan kukistumisesta renessanssiaikaan. Keskiajan filosofiaa kuvaa antiikin filosofian uudelleenlöytäminen sekä tarve käsitellä teologisia ongelmia ja yhdistellä uskonnollisia opetuksia ja maallista viisautta.Työrinoja, Reijo: "Platonismi, aristotelismi ja teologia keskiajalla". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 117–139. Keskiajan filosofia olikin pääasiassa uskonnollispainotteista. Keskiaikaisissa yliopistoissa merkittävin tieteenala oli teologia, ja filosofia käsitettiin teologian aputieteenä, "palvelijana". Yksi vallitsevista keskiaikaisista filosofisista suuntauksista tai menetelmistä oli skolastiikka, jossa kristillinen teologia ja antiikista peritty filosofia pyrittiin sovittamaan yhteen. Myös kristillinen mystiikka yhdisteli teologista ja antiikin aikaista ajattelua. Keskiajan tärkeimpiä filosofeja olivat muun muassa Augustinus, Anselm Canterburylainen, Tuomas Akvinolainen, Duns Scotus ja Vilhelm Occamilainen. Aluksi keskiaikaiset filosofit yrittivät liittää kristillisen teologian platonismiin (kuten Augustinus ja monet mystikot), mutta myöhemmin monet (kuten Tuomas Akvinolainen) päätyivät aristotelismiin. Vastaavasti islamilaisessa maailmassa oppineet pyrkivät yhdistämään islaminuskon opetuksia aristotelismiin. Tällaista islamilaista skolastiikkaa edustivat muun muassa Averroës ja Avicenna. Bertrand Russellin mukaan islamilaisen maailman filosofia ei sisältänyt omaperäistä ajattelua vaan oli enemmänkin antiikin filosofisten ajatusten kommentaaria. Se antoi kuitenkin 1200-luvulla latinaksi käännettynä virikkeitä Euroopassa virinneeseen tieteenharjoitukseen, joka nopeasti ylitti saamansa vaikutteet.Russell, 1967, s.503-504 Juutalaisessa filosofiassa samanlaista ajattelua edusti muun muassa Maimonides. Renessanssifilosofian ajaksi luetaan noin vuodet 1350–1600. Renessanssi merkitsi suurta muutosta ihmisten ajattelutavoissa. Se kuvataan usein keskiaikaisen Euroopan paluuna klassisen kulttuurin lähteille. Filosofiassa sitä kuvaa humanismin taistelu skolastiikkaa ja aristotelismia vastaan sekä platonismin uusi nousu.Mikkeli, Heikki: "Renessanssifilosofia". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 161–180. ==== Varhainen uuden ajan filosofia (noin 1600–1800) ==== Uuden ajan filosofian katsotaan saaneen alkunsa skeptisismin uuden nousun ja nykyaikaisen luonnontieteen kehityksen myötä. Kronologisesti aika kattaa 1600- ja 1700-luvun, ja sen katsotaan usein päättyneen Immanuel Kantin pyrkimyksiin yhdistää newtonilainen mekaniikka perinteiseen metafysiikkaan. Uudella ajalla filosofit käänsivät filosofian huomion ennen kaikkea tietoteoreettisiin kysymyksiin. Keskeinen ongelma oli, mihin luonnontieteellinen tutkimus ja tieto perustuivat. Francis Bacon ja René Descartes panivat alulle ajan merkittävimmät filosofiset suuntaukset, empirismin ja rationalismin. Empirismiä kehittivät etenkin brittiläiset John Locke, George Berkeley ja David Hume. 1700-luvulla empirismi siirtyi myös Ranskaan ja kehittyi siellä sensualismiksi ja materialismiksi. Euroopan mannermaalla rationalistiset ajattelijat puolestaan rakensivat 1600-luvun vaikutusvaltaisimmat metafyysiset järjestelmät. Descartesin mukaan nimetyn kartesiolaisuuden lisäksi ajan rationalistista ajattelua edustivat muun muassa Baruch Spinoza ja Gottfried Leibniz.Reuter, Martina: "Rationalismi ja materia". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 187–212.Juti, Riku: "Empirismi ja tieto". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 213–237. Thomas Hobbes oli merkittävä poliittisen filosofian kehittäjä.Korkman, Petter: "Moderni moraali ja ihminen". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 238–264.Saastamoinen, Kari: "Yhteiskuntasopimusteoriat". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 265–288. 1700-luvulla syntyi Euroopassa valistuksen nimellä tunnettu älyllinen liike, joka korosti sivistystä, järjenmukaisuutta ja yksilönvapauksia. Tunnetuimpiin valistusajattelijoihin kuuluvat muun muassa Jean Jacques Rousseau ja Voltaire.Kaitaro, Timo: "Ranskalainen valistus ja järjen kritiikki". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 289–306. ==== Myöhempi uuden ajan filosofia (noin 1800–1900) ==== Uuden käänteen filosofiassa sai aikaan Immanuel Kant, jonka mielestä oleva itsessään (Ding an sich) jää tietokyvyn ulkopuolelle, ja kaikki inhimillinen tieto voi koskea vain ilmiöitä eli olioita sellaisina, kuin ne meille näyttäytyvät. Kantin jälkeen niin sanottu saksalainen idealismi pyrki palaamaan rohkeisiin filosofisiin spekulaatioihin, joissa filosofi yrittää osoittaa ”hengen olemukseen” syventymällä, miten maailma on johtunut alkuhengestä. Tällaista filosofiaa edustivat erityisesti J. G. Fichte, F. W. J. Schelling ja G. W. F. Hegel.Kannisto, Heikki: "Kant ja järjen itsekritiikki". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 313–335.Sivenius, Heikki: "Saksalaisesta idealistisesta filosofiasta". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 336–382. 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla monet filosofit keskittyivät ennen kaikkea tietoteoreettisiin ja tieteenfilosofisiin kysymyksiin. Yleiseksi mielipiteeksi muodostui se, että meidän on luovuttava metafyysisistä yrityksistä tutkia olevaisen ”olemusta” tai sen ”alkuperusteita”, ja sen sijaan rajoituttava vain tutkimaan ilmiöitä. Tällaista näkemystä edustivat muun muassa Auguste Comten kehittämä positivismi sekä uuskantilaisuus.Korkman, Petter & Yrjönsuuri, Mikko: "Epilogi: filosofian päämäärä ja loppu". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1998, s. 403–428. Monet filosofit hylkäsivät idealismin, ja panivat alulle ajattelusuuntauksia, jotka ovat vaikuttaneet pitkälle nykyfilosofiaan saakka. Charles Peirce ja William James aloittivat pragmatismin, Edmund Husserl puolestaan fenomenologian. Gottlob Fregen ja Bertrand Russellin työt tarjosivat työkaluja varhaiselle analyyttiselle filosofialle. Søren Kierkegaard loi pohjaa eksistentialismille, samoin kuin moraalin ja ihmisyyden tulevaisuuden kysymyksiä pohtinut Friedrich Nietzsche. Englantilaista jyrkkää empirismiä edusti J. S. Mill. Myös naturalistiset suunnat, kuten materialismi (Ludwig Büchner ym.) ja naturalistinen kehitysfilosofia (Herbert Spencer ja Ernst Haeckel), saivat kannatusta, mikä johti myös pessimismiin (Arthur Schopenhauer ja Eduard von Hartmann). Yhteiskuntafilosofisesti Mill edusti utilitarismia. Karl Marx ja Friedrich Engels kehittivät puolestaan marxilaisen yhteiskuntafilosofian. ==== Nykyfilosofia ==== 1900-luku merkitsi suurta mullistusta koko länsimaisessa filosofiassa, mikä on toisaalta johtanut konflikteihin ja koko filosofisen kentän voimakkaaseen jakautumiseen. Monet perinteiset itsestäänselvyydet on hylätty, ja tilalle on tullut uusia tieteellisiä, loogisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia. Viimeisen sadan vuoden aikana filosofiasta on myös tullut yhä enenevässä määrin yliopistoissa harjoitettua tutkimusta, ja samalla se on kehittynyt yhä erikoistuneemmaksi ja erillisemmäksi luonnontieteistä. 1900-luvun ja sen jälkeisen filosofian koulukunnat voidaan jaotella seuraavasti: * Analyyttinen filosofia – Looginen empirismi – Positivismi – Pragmatismi * Mannermainen filosofia – Hermeneutiikka – Fenomenologia – Eksistentialismi – Jälkistrukturalismi – Postmodernismi * Marxilainen filosofia – Frankfurtin koulukunta – Radikaalifeminismi * Tomismi – Uustomismi Metafilosofiset näkemykset ovat kautta aikain jakaantuneet positivistisiin ja tulkitseviin koulukuntiin. Tämä jako toteutuu jossain määrin nykyfilosofiassakin, jossa ensin mainittua on edustanut loogisuutta korostava analyyttinen filosofia ja jälkimmäistä elämänfilosofisempi mannermainen filosofia, joka perustuu nykyään lähinnä hermeneutiikkaan ja fenomenologiaan. Aiempi tiukempi jakolinja analyyttisen ja mannermaisen filosofian välillä, joka on vaikuttanut ennen kaikkea akateemisessa filosofiassa, on kuitenkin nykyisin jonkin verran hälventynyt. 1900-luvun merkittävimpiä filosofeja ovat olleet analyyttisen perinteen Ludwig Wittgenstein ja mannermaisen perinteen Martin Heidegger. Suomalaisista filosofeista merkittävimpiin kuuluvat muun muassa Eino Kaila, Georg Henrik von Wright ja Jaakko Hintikka. Suurelle yleisölle tunnetumpia ovat ehkä kirjailija, eksistentialistifilosofi Jean-Paul Sartre, ja suomalaisista Esa Saarinen ja Pekka Himanen. === Itämainen filosofia === Itämaisella filosofialla viitataan erityisesti erilaisiin Intiassa, Persiassa, Kiinassa, Japanissa ja jossain määrin myös Lähi-idässä syntyneisiin filosofisiin perinteisiin. Abrahamilaisten uskontojen leviämisen vuoksi ”itämainen filosofia” on osittain päällekkäistä länsimaisen filosofian kanssa. Länsimaista filosofiaa muistuttavaa filosofista ajattelua on esiintynyt Intiassa ja Kiinassa jo vuosituhansia sitten lähes ilman mitään yhteyksiä eurooppalaisen filosofian historian kanssa. Varsinaisesti itämaiseksi filosofiaksi on tapana kutsua itsenäistä järjenkäyttöä korostavia ja mystisen ilmoituksen hylkääviä ajattelusuuntauksia. Länsimaiset itämaisen ajattelun kommentoijat eivät kuitenkaan ole aina tehneet selvää eroa itämaisten uskontojen ja varsinaisen itämaisen filosofian välille. Osasyynä tähän on se, että länsimaiden tapaan myös Aasiassa useat tärkeimmistä filosofisista ajattelijoista ovat yhdistäneet opetuksiinsa uskonnollista ainesta eivätkä ole nähneet filosofian ja uskonnon erottelemista olennaisena. Länsimaissa itämainen filosofia on vaikuttanut lähinnä elämänfilosofiaan. Tunnetuimpiin itämaisiin filosofeihin kuuluvat Kapila, Yajnavalkya, Siddhartha Gautama, Aksapada Gautama, Nāgārjuna, Kungfutse, Laozi, Zhuangzi, Mengzi, Xunzi, Zhu Xi, Wang Yangming, Dharmakirti, Adi Shankara, Ramanuja, Narayana Guru, Vivekananda, Sri Aurobindo ja Sarvepalli Radhakrishnan. ==== Intialainen filosofia ==== Arjalais-vedalaisen kulttuurin pohjalta syntynyt hindulainen filosofia muodostaa keskeisen osan eteläisen Aasian kulttuuria. Se on dharmalaisista filosofioista varhaisin, ja se on vaikuttanut filosofiseen ajatteluun ja uskontoihin kautta koko Itä-Aasian. Kuuteen astika- eli oikeaoppiseen intialaisen tai hindulaisen filosofian koulukuntaan kuuluvat jooga, nyaya, purva mimamsa, samkhya, vaisheshika ja vedanta. Hindulaisen ajattelun moninaisuus on seurausta siihen oleellisena osana kuuluvasta liberaalista universalismista. Hindulaisen filosofian lisäksi myös buddhalainen ja jainalainen filosofia sekä carvaka ovat peräisin Intiasta. Vaikka intialainen ajattelutapa eroaa eurooppalaisten ajatustottumuksista, niin intialaisessa filosofiassa on muodostunut pääasiassa samat suuret maailmanselityksen perushypoteesit kuin länsimaissakin. Intialaista filosofiaa voidaan myös itämaisista filosofioista parhaiten verrata länsimaiseen filosofiaan. Esimerkiksi muinainen hindulainen nyaya-koulukunta tutki logiikkaa nykyaikaista analyyttistä filosofiaa muistuttavalla tavalla. Vastaavasti carvaka-koulukunta oli avoimesti ateistinen ja empiristinen. Intialainen filosofia painotti kuitenkin kokonaisten koulukuntien ja muinaisten kirjoitusten opetuksia yksittäisten filosofien sijaan. ==== Persialainen filosofia ==== Persialaisen filosofian juuret ulottuvat muinaisiin indoiranilaisiin filosofisiin perinteisiin saakka. Niihin vaikuttivat erityisesti Zarathustran opetukset. Makedonialaisten, arabien ja mongolien valloitusten seurauksena Persia sai laajoja kulttuurisia ja poliittisia vaikutteita, joiden ansiosta alueella kehittyi suuri joukko erilaisia suuntauksia zarathustralaisuudesta, manikealaisuudesta ja mazdalaisuudesta erilaisiin islamilaisen filosofian koulukuntiin saakka. ==== Kiinalainen filosofia ==== Filosofialla on ollut suuri merkitys kiinalaiselle yhteiskunnalle ja koko Itä-Aasialle. Länsimaisen filosofian tavoin kiinalainen filosofia käsitti monenlaisia osa-alueita ja siihen kuuluu useita eri suuntauksia. Monia merkittäviä filosofisia koulukuntia syntyi erityisesti Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämän vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa. Tuona aikana alkunsa saaneista koulukunnista merkittävimmät ovat kungfutselaisuus, taolaisuus, mohismi ja legalismi. Myöhemmin Tang-dynastian aikana Intiasta levinneestä buddhalaisuudesta tuli myös merkittävä filosofinen ja uskonnollinen oppi Kiinassa. === Muita filosofisia perinteitä === Muihin filosofisiin perinteisiin kuuluvat esimerkiksi afrikkalainen ja asteekkien filosofia. == Filosofia ja muut käytännöt == === Filosofia ja uskonto === Filosofia pyrkii usein vastaamaan elämää ja kuolemaa, elämän tarkoitusta ja arvoa, sekä tekoja ja niiden seurauksia koskeviin kysymyksiin. Näin se tulee usein lähelle uskontojen aluetta. Tällöin filosofia eroaa uskonnoista siinä, että se vaatii jokaiselta väitteeltä rationaalisia perusteluja, ja on valmis asettamaan jokaisen väitteen tutkimuksen ja arvostelun kohteeksi. === Filosofia ja taide === Monet ajattelijat, esimerkiksi Friedrich Nietzsche ja Arthur Schopenhauer, ovat nähneet filosofian ja taiteen välillä läheisen sukulaisuuden. Monet filosofit ovat jo esitystavassaan tavoitelleet taiteellista kauneutta. Filosofiaa on kirjoitettu kaikilla runouden muodoilla: oppirunona, dialogina, monologina, romaanina, satuna, aforismina, esseenä jne. == Katso myös == * Suomalainen filosofia * Wikipedian Filosofian tietosanakirja == Lähteet == * * * === Viitteet === == Kirjallisuutta == === Korkeakoulutason johdantoteoksia === * * * * * * * * * * * === Filosofian sanakirjoja === * * * * * * * * * * * == Aiheesta muualla == Verkkojulkaisuja: * Filosofia.fi Suomalainen filosofinen verkkoportaali. * Dictionary of Philosophical Terms and Names. * The Internet Encyclopedia of Philosophy. * Stanford Encyclopedia of Philosophy. Aikakausjulkaisuja: * Ajatus. Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja. * Niin & näin. Filosofinen aikakauslehti. * Tiede & edistys. Monitieteellinen kausijulkaisu. * Tieteessä tapahtuu. Monitieteellinen kausijulkaisu. Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Filosofia
251	Feminismi on sosiaalisista ja poliittisista liikkeistä sekä ideologioista koostuva kokonaisuus, joka on historiallisesti pyrkinyt parantamaan naisen yhteiskunnallista asemaa. Nykyisin feminismissä painotetaan erilaisten vähemmistöjen oikeuksia, ja monen feminismin suuntauksen julkilausuttu tavoite on saavuttaa poliittinen, taloudellinen, henkilökohtainen ja sosiaalinen seksuaalisten suuntautumisten sekä sukupuolten tasa-arvo. Feminismiin sisältyy joskus näkemys, jossa eri yhteiskunnissa priorisoidaan enemmän miehen näkökulmaa, ja että naisia kohdellaan epäreilusti noissa mainituissa yhteiskunnissa. Feministiset liikkeet ovat kampanjoineet naisten oikeuksien puolesta, liittyen muun muassa äänioikeuteen, yrittäjyyteen, työntekoon, reiluun työpalkkaan sekä tasa-arvoiseen palkanmaksuun sukupuolten välillä, omaisuuden omistajuuteen, mahdollisuuteen kouluttautua, tasa-arvoiseen oikeuteen avioliitossa ja äitiyslomaan. Feministit ovat myös tehneet töitä laillisten aborttien ja sosiaalisen integraation puolesta, ja suojellakseen naisia ja tyttöjä raiskauksilta, seksuaaliselta pahoinpitelyltä, sekä perheväkivallalta. Myös muutokset pukeutumisessa ja hyväksyttäviksi luokitellut fyysiset aktiviteetit ovat olleet osa feministisiä liikkeitä. Jotkut tutkijat huomioivat feminististen kampanjoiden olleen suurin liikkeellepanija monissa suurissa naisten asemaan liittyvissä, yhteiskunnallisissa muutoksissa. Tämän ajatellaan pätevän erityisesti läntisessä maailmassa, jossa feministeille annetaan tunnustusta naisten äänioikeuden, sukupuolineutraalin kielen, naisten lisääntymiseen liittyvien oikeuksien (sisältäen oikeudet ehkäisyyn ja aborttiin) sekä naisten omistajuuteen ja kauppasopimusten tekemiseen liittyen. Vaikka feminismi on keskittynyt enimmäkseen naisten oikeuksiin, monet feministit ovat puhuneet miehen roolin vapauttamisen sisällyttämistä feminismiin, koska he pitävät perinteisiä sukupuolirooleja haitallisina myös miehille. Miesten tasa-arvoa edistävissä ryhmissä feminismiä on monesti kritisoitu siitä, että se sivuuttaisi täysin miesten kokemat tasa-arvo-ongelmat. Toisaalta viime vuosina feminismissä on otettu yhä enemmän esille miesten kokemia ongelmia. Feministinen teoria, joka ilmaantui feminististen liikkeiden myötä, pyrkii ymmärtämään sukupuolen epätasa-arvoisuutta tarkastelemalla naisen sosiaalista asemaa ja elettyä kokemusta; sen piirissä on kehitetty useita sukupuolta koskeviin ongelmiin vastaavia teorioita lukuisissa tieteenhaaroissa. Lukuisat feministiset liikkeet ja ideologiat ovat kehittyneet vuosien aikana, ja ne sisältävät eriäviä näkökulmia ja tavoitteita. Joitakin feminismin muotoja on kritisoitu siitä, että ne ottavat huomioon vain valkoisen, keskiluokkaisen sekä korkeakouluttautuneen näkökulman. Tämä kritiikki on johtanut etnisesti erikoistuneihin tai monikulttuurillisiin feminismin muotoihin, mukaan lukien musta feminismi ja intersektionaalinen feminismi. == Historia == === Terminologia === Charles Fourier, utopinen sosialisti ja ranskalainen filosofi, on saanut tunnustusta féminisme-sanan keksimisestä vuonna 1837. Sanat ”féminisme” (”feminismi”) sekä ”féministe” (”feministi”) ilmestyivät ensimmäistä kertaa Ranskassa ja Alankomaissa vuonna 1872, Isossa-Britanniassa 1890-luvulla, sekä Yhdysvalloissa vuonna 1910. Oxford English Dictionaryn mukaan ”feminist”-sana ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1852, ja ”feminism” vuonna 1895. Riippuen historiallisesta ajankohdasta, kulttuurista sekä valtiosta, feministeillä ympäri maailmaa on ollut eri syyt ja tavoitteet. Suurin osa länsimaalaisista feministi-historioitsijoista väittää, että kaikkia naisten oikeuksia tavoittelevia liikkeitä pitäisi ajatella feministisinä liikkeinä, jopa silloin kun nämä liikkeet eivät käytä/käyttäneet itsestään tätä termiä. Toiset historioitsijat väittävät puolestaan, että termiä pitäisi käyttää vain modernista feministisestä liikkeestä. Nämä historioitsijat käyttävät termiä ”protofeministi” kuvaamaan aikaisempia liikkeitä. === Naisliikkeen edelläkävijöitä === Monet 1700-luvun valistusajattelijat vaativat naisten tasa-arvoa, äänioikeutta ja ehdokkuusoikeutta. Eräitä tunnettuja nimiä ovat Jeremy Bentham (1781), markiisi de Condorcet (1789) ja Mary Wollstonecraft (1792). Utilitaristi ja liberalisti Jeremy Bentham kannatti lähes kaikissa asioissa sukupuolten tasa-arvoa ja vaati naisille täyttä äänioikeutta ja oikeutta tulla äänestetyksi sekä vastusti sitä, että naisilta vaadittiin paljon tiukempaa sukupuolimoraalia kuin miehiltä.Miriam Williford, Bentham on the rights of Women. Ranskalainen vallankumouksellinen markiisi de Condorcet oli radikaali ihmisoikeuksien puolustaja, myös naisten tasa-arvon aktivisti 1780-luvulla. Hän vaati naisille äänioikeutta heti vallankumouksen alussa artikkelissaan 1789 ja julkaisemalla teoksen De l’admission des femmes au droit de cité (”For the Admission to the Rights of Citizenship For Women”) vuonna 1790.Marie-Jean-Antoine-Nicolas Caritat, Marquis de Condorcet, On the Admission of Women to the Rights of Citizenship (1790), The First Essay on the Political Rights of Women. A Translation of Condorcet’s Essay “Sur l’admission des femmes aux droits de Cité” (On the Admission of Women to the Rights of Citizenship). By Dr. Alice Drysdale Vickery (with preface and remarks) (Letchworth: Garden City Press, 1912). Mainituin alkuajan naisasiafilosofi oli Mary Wollstonecraft teoksellaan Naisten oikeuksien puolustus (1792). Wollstonecraftin mukaan koulutus ja kasvatus saivat naiset omaksumaan rajoitetut odotukset ja ”mieskatseen” saneleman itsekuvan. Teosta pidetään eräänä naisasialiikkeen kulmakivenä.Bonsdorff, Pauline von & Seppä, Anita 2002, Johdanto, s. 13–15. === Suffragetit === Naisasialiike poliittisena liikkeenä syntyi 1800-luvulla. Yhdysvalloissa vuonna 1848 järjestettiin ensimmäinen konferenssi, jossa vaadittiin naisille äänioikeutta. Vuonna 1903 Emmeline Pankhurst oli aloittamassa Isossa-Britanniassa suffragettien liikettä. Eräs brittiläinen sanomalehti käytti vuonna 1905 sanaa suffragetti (englannin sanasta suffrage) pilkatakseen naisia, jotka vaativat äänioikeutta. Pian suffragetit alkoivat itsekin käyttää tätä nimeä. Vähitellen suffragettien keinot äänioikeustaisteluissa muuttuivat rajuiksi. He saattoivat muun muassa kahlehtia itsensä julkisiin rakennuksiin ja lakiakin rikottiin. Monet joutuivat vankilaan. Suffragetit ryhtyivät nälkälakkoon vuonna 1909, ja heitä pakkoruokittiin nieluun työnnetyn letkun avulla. Toimenpide aiheutti naisille pysyviä vammoja, ja pakkoruokinta kiellettiin vuonna 1913. Tunnetuin suffragetin tempaus on brittiläisen Emily Davisonin heittäytyminen vuonna 1913 hevoskilpailuissa kuninkaan hevosen alle. Davison kuoli, mutta teko toi paljon huomiota naisten äänioikeustaistelulle. Kun miehet ensimmäisessä maailmansodassa olivat rintamalla, naiset tekivät töitä. Britannian naiset saivat rajatun äänioikeuden vuonna 1918 ja täyden äänioikeuden 1928. Yhdysvalloissa vuonna 1920 annettiin äänioikeus 30 vuotta täyttäneille naisille. === Feminismin aallot === Uudella naisliikkeellä eli feministisellä naisliikkeellä ymmärretään 1960-luvulla ensin Yhdysvalloissa, myöhemmin Euroopassa vaikuttanutta naisliikettä. Se syntyi jatkona 1960-luvun yleispoliittisiin liikehdintöihin. Naiset osoittivat mieltään muun muassa palkkaeroja ja pornografiaa vastaan. Vuonna 1963 Yhdysvalloissa tuli voimaan laki, jonka mukaan samasta työstä tuli maksaa sama palkka niin miehille kuin naisille. Feminismi käsittää suuren joukon erilaisia ajattelutapoja niin, että usein onkin tapana puhua feminismin sijaan feminismeistä. Feminismien historiasta voidaan erottaa tiettyjä pääsuuntauksia. Teorioita tarkastellaan usein suhteessa toisiinsa ja rinnakkain niin, ettei niitä pidetä toisiaan poissulkevina. Feminismin ensimmäinen vaihe on pyrkinyt edistämään miesten ja naisten tasa-arvon toteutumista. Vaiheen juuret löytyvät 1700-luvun lopulta Mary Wollstonecraftin Naisten oikeuksien julistuksesta. Nykyfeminismin ensimmäinen aalto samastetaan usein niin sanottuun liberaalifeminismiin. Feminismin toinen aalto sai alkunsa 1960-luvun Yhdysvalloissa. Feminismin toinen aalto kiinnitti huomion vallan jakautumiseen sukupuolten välillä ja naiserityisyyteen. Yhteiskunnallisia suhteita ja ilmiöitä tutkittiin naisten näkökulmasta ja naisten ongelmina. Tähän vaiheeseen sisällytetään yleensä kulttuurifeminismi, marxilainen feminismi ja radikaalifeminismi. Toinen aalto jatkui 1990-luvulle. Toisen aallon suuntauksista marxilainen feminismi on kiinnittänyt huomiota yhteiskunnan luokkajakoon ja uusintavaan työhön. Kulttuurifeministit ovat tuoneet usein esiin naisten erityisyyden. Sukupuolieroa ovat korostaneet etenkin ranskalaiset feministiajattelijat, joista tunnetuimpia ovat Hélène Cixous, Luce Irigaray ja Julia Kristeva. Psykoanalyyttinen ajattelu on vaikuttanut suuresti suuntaukseen. Radikaalifeminismi viittaa etenkin Catharine McKinnonin ja Andrea Dworkinin edustamaan feminismiin, jossa naisten alisteinen asema nähdään miesten seksuaalisen valta-aseman seurauksena. Kolmanteen vaiheeseen viitataan postmodernina feminisminä tai postfeminisminä. Sen kohdalla kyse ei ole yksittäisestä yhtenäisestä koulukunnasta vaan hajaantuneesta ilmiöstä, jonka alle kuuluu paljon erilaisia feminismin muotoja. Kolmannen aallon feministit jakavat edellisten suuntausten kanssa monia asioita, muun muassa kiinnostuksen valtasuhteisiin sekä tasa-arvo-kysymykseen. Kolmannessa aallossa on keskitytty uudenlaisin painotuksin sosiaalista sukupuolta tuottaviin valtasuhteisiin. Postmoderneilla feministeillä on yhteistä käsitys kielellisesti jäsentyneestä todellisuudesta, jossa sukupuolta ja seksuaalisuutta tuotetaan ja uusinnetaan kielen ja toiminnan kautta. Postmoderni feminismi korostaa naisten välistä erilaisuutta yhden naiseuden sijaan ja kiinnittää huomiota sellaisiin eroa luoviin tekijöihin kuin seksuaalisuus, etnisyys ja luokkaerot. ==Feminismi Suomessa== Ensimmäinen suomalainen naisjärjestö perustettiin 1884Hakusana Naisliike teoksessa ja ensimmäiset suomalaiset feministiryhmät – Marxist- Feministerna ja Rödkärringar (Puna-Akat) – perustettiin vuonna 1973. He perustivat yhteisen Feministit-Feministerna ry:n, jonka pääkieli oli ruotsi. Suomenkieliseen Suomeen feminismi teki läpimurron 1980-luvulle tultaessa. Naisasialiitto Unionista tuli suomenkielisen toiminnan keskus. Yliopistoihin alkoi syntyä akateeminen feminismi. Sittemmin Suomeen on syntynyt pieniä anarkofeministisiä piirejä. ==Kritiikki== Feministinen liike syntyi läntisessä kulttuuripiirissä, mutta on saanut osakseen arvostelua myös sen ulkopuolelta. Osa länsimaisesta arvostelusta tulee feminismin sisältä, sillä liike ei ole aatteellisesti yhtenäinen. Kaikki feminismikritiikki ei siten ole antifeminismiä. === Länsimainen kritiikki === Helen Pluckrose ja James A. Lindsay ovat kuvanneet feminismin kehitystä ja esittävät sen kritiikkiä teoksessa Cynical theories (2020). Tekijät ilmoittavat edustavansa feminismin uuden aallon liberaalia kritiikkiä. Intersektionaalinen feminismi ei heidän mielestään edistä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa vaan ajaa ryhmäetuja yksilöiden välisen tasa-arvon asemesta.Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 20 Kirjoittajien mukaan vuosituhannen vaihteessa feminismissä tapahtui mullistus, kun sen aikaisemmat suunnat korvautuivat intersektionaalisuudella. Tällöin tuotiin esiin suuri joukko yhä pienempiä sorrettuja ja marginalisoituja identiteettejä, joille vaadittiin oikeutta. Asiaa alkoi mutkistaa se, että nämä ryhmät alkoivat joutua törmäyskurssille toistensa kanssa.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 135–136 Pluckrosen ja Lindsayn mukaan feminismi ei koskaan ollut yhtenäinen liike. Sukupuolten tasa-arvo on nykyään yleisesti hyväksytty, mutta feminismi on tavoitteen saavuttamisen jälkeen muuttunut ja pirstoutunut leireihin. Tasa-arvoa korostava ”liberaali feminismi” oli valtavirtaa toisen aallon aikana 1960-luvulta 1980-luvulle, samoin aineellisia parannuksia vaativa ”materialistinen” feminismi ja marxilaishenkinen ”radikaali” feminismi, joka näki miehet sortajina ja naiset sorrettuina. Intersektionaalinen feminismi syrjäytti nämä suunnat 1990-luvun lopulta alkaen. Pluckrosen ja Lindsayn mukaan uusi suuntaus nojasi postmoderniin teoriaan ja sen sovelluksiin, etenkin queer-teoriaan, postkoloniaaliseen teoriaan ja kriittiseen rotuteoriaan, joita yhdisti ajatus intersektionaalisuudesta. Feminismin ”kolmas aalto” hylkäsi radikaalin feminismin puheen yhteiskuntaluokista ja keskittyi identiteetteihin, jotka rakentuivat rodun ja seksuaalisuuden ympärille. Keskustelu siirtyi aineellisista epäkohdista ja luokkaeroista puheaktien eli diskurssien sortavaan luonteeseen.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 136–138 Luokkaerojen sijaan tärkeiksi tulivat erot ”etuoikeuksissa” (privilege), jotka yhteiskuntaluokan sijaan määrittyivät ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 152–154 Judith Lorber (s. 1931) tiivisti paradigman muutoksen kolmeen asiaan: 1) sosiaalinen sukupuoli korvasi biologisen sukupuolen; 2) seksuaalisuus ja sosiaalinen sukupuoli ymmärrettiin sosiaalisesti konstruoiduiksi; 3) näkymätön valtasuhteiden verkko oli näiden konstruktioiden takana, ja 4) tärkeintä oli näkökulma (standpoint) eli henkilön ryhmäidentiteetti.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 138 Intersektionaalisuus tarjosi aktivisteille uusia merkityksen kokemuksia, sillä se avasi uusia ongelmia ja taistelun aiheita, varsinkin toisia ryhmiä vastaan, kuten valkoiset ja mustat naiset tai queer-feministien LGBTQ -jaot. Väittely johti kaksoissidoksiin, joissa mikään ratkaisu ei kelvannut: valkoinen feminismi edusti valkoisuuden ylivaltaa, mutta yritys ottaa mukaan mustien naisten kokemukset oli voyerismia ja kolonialismia.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 152 Biologisen sukupuolen hylkääminen johti naistutkimuksen uudelleenmäärittelyyn ”sukupuolentutkimuksena”, missä seksuaaliset vähemmistöt löysivät toisensa sorron kohteina.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 139 Pluckrose ja Lindsay katsovat, että feminismin ”sofistikoituminen” johtui siitä, että feminismi oli jo toteuttanut tavoitteensa ja sukupuolten tasa-arvo oli pääosin toteutunut. Väite naisten alistetusta asemasta, jos siitä haluttiin pitää kiinni, oli sen takia muotoiltava uudelleen sellaisten hämärien teesien avulla, joiden totuusarvoa oli mahdoton punnita. Selkeiden epätasa-arvoa osoittavien todisteiden tilalle tulivat nyt diskurssit, sosiaaliset konstruktiot, näkymättömät lasikatot ja sosialisaatioprosessit.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 145–146 Intersektionaalinen feminismi näki hyväksyttäviä näkemyseroja sosiaalisten ja kulttuuristen ryhmien, mutta ei yksilöiden välillä. Yksilö oli aina jonkin ryhmän jäsen, joten valtasuhteiden korjaamisen tuli tapahtua ryhmätasolla. Liberaaliin ajatteluun kuuluva yksilöiden tasa- arvo oli johtanut vain enemmistön ylivaltaan. Ryhmien korostaminen nojasi standpoint -teoriaan ja kulttuurirelativismiin: kullakin ryhmällä oli totuutensa. Tavoitteena ei siksi ollut yksilötasolla toteutuva oikeudenmukaisuus, vaan ”sosiaalinen oikeudenmukaisuus” (social equity), joka ilmeni ryhmien välisissä valtasuhteissa. Pluckrosen ja Lindsayn mielestä tämä merkitsi luopumista liberaalin tasa-arvoajattelun perinteestä.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 149–152 === Venäläinen ja kiinalainen kritiikki === Länsimaisen kulttuurin piirissä syntynyt feminismi on kohdannut arvostelua ortodoksisen kulttuurin ja kiinalaisen kulttuuripiirin maissa. Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkan Kirillin mielestä feminismi on erittäin vaarallista ja voi tuhota Venäjän. Kirill arvostelee feminismiä siitä, että se tarjoaa naisille illuusion vapaudesta, eräänlaisen pseudo-vapauden avioliiton ja perheen ulkopuolella. Naisten tulisi kuitenkin keskittyä perheisiinsä ja lapsiinsa. Jos naisen perinteinen rooli hävitetään, sen mukana tuhoutuu kaikki muu, kuten perhe, ja sen mukana kotimaa. Kirillin mukaan ei ole sattumaa, että suurin osa feministijohtajista on naimattomia. Kiinassa feminismiin kohdistuva kritiikki on samanlaista kuin patriarkka Kirillin esittämä. Kiinan kommunistisen puolueen mukaan avioliitto ja perhe ovat maan vakauden perusta. Kun Kiinan syntyvyys laskee ja väestö vanhenee, Kiina tarvitsee uusia sukupolvia. Yhden lapsen politiikasta luovuttiin vuonna 2015, minkä jälkeen hallinto on kannustanut hankkimaan kaksi lasta ja suositellut naisia pysymään kotona. == Katso myös == * Ateistinen feminismi * Ekofeminismi * Feministinen filosofia * Feministinen taide * Feministiteologia * Kriittinen miestutkimus * Luettelo feministeistä * Naisten aseman historia * Patriarkaatti * Profeminismi * Ranskalainen feminismi * Separatistinen feminismi == Lähteet == * * === Viitteet === == Kirjallisuutta == * * * * * * * * * == Aiheesta muualla == * Fragen-tietokanta . Tekstejä toisen aallon feminismin ajan kirjoittajilta. * Klassikkogalleria 1600–1900-luvun feministisiä ajattelijoita. * Feministien vuoro, Suomalaisten feministien ylläpitämä blogisivusto. * Internet Encyclopedia of Philosophy: Feminist Epistemology. Feminist Jurisprudence. * Stanford Encyclopedia of Philosophy: Approaches to Feminism. Topics in Feminism. ** Liberal Feminism. === Muita tekstejä === * Haaparanta, Leila: Feministisen politiikan mahdollisuuden ehdoista. niin & näin 3/1997, 9–13. * Rantonen, Eila: Muukalaisnaiset materiana eli huomioita geosukupuolipolitiikasta. niin & näin 3/1997, 14–17. * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Feminismi
252	Fobia on johonkin tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen kohdistuva liiallinen tai epärealistinen pelko. Fobiat lukitellaan ahdistuneisuushäiriöiksi psykiatrisessa tautiluokituksessa. Lievät pelot ovat normaaleja, sillä etenkin vaarallisia asioita onkin luonnollista pelätä. Fobiasta on kyse silloin, kun pelosta kärsivä ihminen ei hallitse tilannetta, hän haluaa voimakkaasti välttää pelon kohdetta, hän kärsii, ja hänen arkielämänsä vaikeutuu pelkojen vuoksi. Fobiat voivat kohdistua hyvin monenlaisiin asioihin. Eräitä tunnettuja fobioita ovat esimerkiksi jonkin eläimen, korkean tai suljetun paikan, veren, pistosten, lentämisen, bakteerien tai avaran tilan pelko. Useimmilla foobikoilla on useampi kuin yksi erillinen pelko. Kun fobiasta kärsivä henkilö altistuu kammoamalleen kohteelle, hän saa lähes aina välittömän ahdistusreaktion tai paniikkikohtauksen, tai hän voi pyörtyä. Lapsella pelkoreaktio voi ilmetä itkuna, raivokohtauksena, jähmettymisenä tai tarrautumisena. Aikuisista joka kymmenes kärsii jostain pelosta niin paljon, että pelko haittaa elämää tai toimintakykyä ainakin jonkin verran. Fobiasta kärsivä henkilö voi alkaa vältellä pelkoa aiheuttavia kohteita tai tilanteita. Tämä voi johtaa jokapäiväisen elämän kaventumiseen, alkoholin ongelmakäyttöön ja jopa työkyvyttömyyteen. Fobia voi syntyä lapsuudessa jonkin tapahtuman, kuten koiran pureman, seurauksena. Toinen fobian syntymekanismi on stressitilanteessa saatu paniikkikohtaus, joka alkaa sen jälkeen mielessä yhdistyä tapahtumapaikkaan ja aiheuttaa fobian paikkaa kohtaan. Fobiat kulkevat myös suvussa. Pelkojen kehittymistä lisäävät traumaattiset kokemukset, väkivaltaiset tilanteet, onnettomuudet, läheisten kuolemat ja turvattomuus. Lasten pelkoja voi lisätä vanhempien turha pelottelu erilaisista vaaroista. Lapsuuden aikaiset pelot kuitenkin häviävät usein itsestään ajan myötä, mutta jos ne eivät ole hävinneet aikuisikään tullessa, ne jäävät usein pysyviksi. Suurella osalla fobiasta kärsivistä ihmisistä pelko kestää vuosikausia tai jopa koko eliniän. Pelkoa lievittävissä harjoituksissa peloista kärsivä totuttelee kohtaamaan pelkonsa kohteen asteittain mielikuvaharjoittelun tai altistuksen avulla. Myös vertaisryhmien järjestämiä itsehoitoryhmiä on olemassa. Fobioissa voidaan kääntyä myös psykiatrin tai psykologin puoleen. Hoitomuotoja ovat psykoterapia tai psyykenlääkkeet kuten bentsodiatsepiinit. == Katso myös == * Luettelo fobioista * Traumaperäinen stressihäiriö ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Fobia
253	pienoiskuva\|Finnairin pääkonttori – House of Travel and Transportation (HOTT). pienoiskuva\|Finnair Lounge Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalissa 2. pienoiskuva\|Finnairin Airbus A320-214. Finnair Oyj (aiemmin Aero Oy) on suomalainen lentoyhtiö, joka harjoittaa reitti- ja lomalentoliikennettä Suomen sisäisillä ja kansainvälisillä markkinoilla. Yhtiö perustettiin 1. marraskuuta 1923 nimellä Aero Osakeyhtiö, josta johtuu Finnairin lentojen tunnus AY. Nimi Finnair otettiin käyttöön vuonna 1960 ulkomaanlentojen markkinoinnissa, kun yhtiö hankki käyttöönsä ensimmäiset suihkukoneensa.Wegg 1983, s. 111. Yhtiön yksinomaiseksi nimeksi se tuli vuonna 1968. Finnair on maailman edelleen toimivista lentoyhtiöistä viidenneksi vanhin, sitä vanhimipia ovat 1919 perustetut KLM ja Avianca, 1920 perustettu Qantas ja 1923 perustettu Aeroflot. Viidennen sijansa Finnair peri ČSA:lta, joka lensi viimeisen lentonsa 26. lokakuuta 2024. Finnairin perässä ikäjärjestyksessä ovat 1924 perustettu Tajik Air ja maailman suurimman laivaston omistava lentoyhtiö Delta Air Lines, joka täyttää sata vuotta 2025. Suomen valtio omistaa Finnairista 56 prosenttia ja tukee yhtiön toimintaa verohelpotuksin 474 miljoonalla eurolla vuodessa. Finnair-konsernin toimialoja ovat reitti- ja lomalentotoiminta, tekniset ja maapalvelut, catering-toiminta, matkatoimistoala sekä matkailualan tieto- ja varauspalvelut. Finnair-konsernin palveluksessa työskenteli vuoden 2018 lopussa 6 360 henkilöä. Finnair on erikoistunut Aasian ja Euroopan väliseen matkustaja- ja reittiliikenteeseen, johon Helsingin maantieteellinen sijainti antaa sille kilpailuedun. Finnairilla on ollut pitkään etuoikeus ainoana Suomesta operoivana yhtiönä Venäjän ilmatilan käyttöön ylilennoilla kolmansiin maihin, joka perustuu alun perin Suomen ja Neuvostoliiton solmimaan ja sittemmin Suomen ja Venäjän jatkamaan kahdenkeskiseen lentoliikennesopimukseen. Sopimus edellyttää, että Suomen valtion tai suomalaisten sijoittajien omistusosuuden Finnairista on oltava yli 50 prosenttia. ==Omistus== Finnair on julkinen osakeyhtiö, jonka osakekannasta Suomen valtio omistaa enemmistön (56 %). Yhtiö on näin ollen valtionyhtiö. Muut osakkeet jakautuvat vakuutusyhtiöiden, muiden yritysten sekä yksityisten kesken. Hallintarekisterissä osakkeista on 8,6 prosenttia. Osake on listattu Helsingin pörssissä, jonne yhtiö listautui vuonna 1989. Finnairin kotipaikka on Helsinki, mutta sen pääkonttori sijaitsee Vantaalla. == Tytäryhtiöt == Finnairin tytäryhtiöitä ovat muun muassa Aurinkomatkat, Finnair Cargo, Finnair Kitchen, Finnair Flight Academy ja Finnair Technical Services. Finnair hankki syksyllä 2003 omistukseensa ruotsalaisen Nordic Airlink -lentoyhtiön, josta se muokkasi FlyNordic-halpalentoyhtiön. Kesäkuussa 2007 Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle Norwegian Air Shuttle -halpalentoyhtiölle. Kauppa toteutettiin osakevaihtona. Kaupan seurauksena Finnairista tuli Norwegianin toiseksi suurin omistaja. Finnair myi huhtikuussa 2013 koko 1 649 862 osakkeen omistuksensa eli 4,69 prosenttia Norwegianin osakekannasta. Osakkeet myytiin noin 53 miljoonalla eurolla, josta Finnair sai voittoa 34 miljoonaa euroa. Syyskuussa 2010 yhtiö osti vähemmistöosuuden Finncomm Airlinesista ja hankki samalla omistukseensa Finncommin kaikki 12 ATR-lentokonetta. == Historia == Aero Osakeyhtiön perustamiskirja allekirjoitettiin Helsingissä 12. syyskuuta 1923. Yhtiökokouksessa saman vuoden marraskuun 1. päivänä päätettiin lentotoiminnan aloittamisesta.Wegg 1983, s. 21. Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 11. joulukuuta 1923, joskin joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui jo 9. lokakuuta. Yhtiön osakkeista 50 prosenttia oli saksalaisen lentokonevalmistajan Junkersin hallussa. Yhtiön ensimmäinen lento lähti 20. maaliskuuta 1924 kello 15.40 Helsingistä. Lento Tallinnaan tehtiin Junkers F-13 -lentokoneella.Wegg 1983, s. 23.Haapavaara 1998, s. 12. A. T. Virkkusen mukaan ensimmäinen lento olisi lennetty 11. helmikuuta 1924.Virkkunen 1943, s. 161. Aeron käyttämät lentokoneet olivat kaikki vesilentokoneita, jotka lähtivät Katajanokalta. Talvella koneet lensivät merijäältä suksivarustuksessa. Lentoliikenne suuntautui vain Tallinnaan ja Tukholmaan yhteistoiminnassa ruotsalaisen Aerotransport-yhtiön (ABA) kanssa.Virkkunen 1943, s. 162. Aero Oy:n Junkers F-13 koneille tapahtui kaksi onnettomuutta 1927 ja yksi 1928. K-SALA ja K-SALB tuhoutuivat, matkustajat loukkaantuivat. K-SALD katosi lennolla Tallinnaan, miehistö ja kaksi matkustajaa kuolivat.Helsingin Sanomat 29. toukokuuta 1927, 17. marraskuuta 1927 ja 11. heinäkuuta 1928 === 1930-luku === Vuonna 1935 Aero Oy:n Junkers F-13 tuhoutui Tallinnan lähistöllä. Kapteeni, mekaanikko ja neljä matkustajaa saivat surmansa.Helsingin Sanomat 10. lokakuuta 1935 Vuonna 1936 valmistuivat Helsingin Malmin ja Turun Artukaisten kansainväliset lentokentät, jotka olivat Suomen siviililentoliikenteen ensimmäiset maakentät. Aero osti kaksi de Havilland Dragon Rapide -konetta, jotka saivat nimet ”Salama” ja ”Lappi”. Niillä aloitettiin kotimaanliikenne vuonna 1937 reiteillä Helsinki–Viipuri ja Helsinki–Tampere. Viipurin Suur-Merijoen lentokentälle ulottunut reitti piteni vuonna 1938 Imatralle. Pohjoiseen suuntautunut reitti piteni vuonna 1938 Vaasaan, 1939 Kemiin ja 1940 Petsamoon. Kotimaan liikenne toimi vain kesäisin. Yhtiö siirtyi suurempien Junkers-koneiden käyttöön 1930-luvulla, jolloin sillä oli käytössä Ju-52-koneet ”Sampo”, ”Kaleva” ja ”Karjala”. Vuonna 1938 Aero avasi reitin Berliiniin. Puolalainen LOT-yhtiö mahdollisti liikenteen Helsingistä Varsovaan. Vuoden 1939 alussa Aero tilasi kaksi nelimoottorista Focke-Wulf Fw 200 Condor -matkustajakonetta, joita ei kuitenkaan koskaan saatu käyttöön. Kesäkuussa 1939 yhtiön virallinen nimi Aero Osakeyhtiö lyhennettiin muotoon Aero O/Y. === 1940-luku === Talvisodan aikana lentotoiminta Helsingistä oli liian vaarallista siviilikoneille. Aeron tilapäiset ulkomaanreitit, lähinnä diplomaattiliikenteen käyttämät lennot, suuntautuivat Vaasasta Sundsvallin kautta Tukholmaan. Talvisodan päätyttyä lennot Helsingistä alkoivat uudestaan. Välirauhan aikana 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista Tupolev SB-2 -pommikonetta ampui alas Aeron Junkers Ju52-3/mge -lentokoneen (OH-ALL Kaleva) Suomenlahden yllä Tallinnan edustalla. Vuonna 1941 yhtiö osti kaksi Douglas DC-2 -konetta, jotka saivat nimet ”Sisu” ja ”Voima”. Jatkosodan aikana Aero lensi muun muassa Tallinnaan, Tukholmaan ja Berliiniin. Osa yhtiön koneista oli otettu Suomen ilmavoimien käyttöön. Moskovan välirauhansopimus keskeytti lentoliikenteen Suomessa 21. syyskuuta 1944. Liikennöinnin osittainen jatkaminen alkoi keväällä 1945. Helsinki-Malmin lentoasema oli kuitenkin liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Aeron toiminnot siirrettiin Hyvinkään lentokentälle.Haapavaara 1998, s. 37. Sodan jälkeen Aero hankki Yhdysvaltain ilmavoimilta sen Eurooppaan jättämistä ylijäämäkoneita käyttöönsä Douglas C-47 (DC-3) -lentokoneita. Niiden avulla avattiin lentoliikenne Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Vuonna 1946 Aeron osake- enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Loput 30 prosenttia osakkeista jakoivat yksityiset osakkeenomistajat, jotka olivat lähinnä yrityksiä. === 1950-luku === Helsinki-Vantaan lentoaseman, silloisen Helsingin lentoaseman, valmistuttua vuonna 1952 siitä tuli Aeron kotikenttä. Vuonna 1953 otettiin käyttöön Finnair yhtiön markkinointinimenä, ja Yhdysvaltain armeijalta perityt Dakotat korvattiin Convair 340- ja 440 -koneilla. Aero sai käyttöönsä uuden lentokonehallin Seutulassa marraskuussa 1955. Halliin, jonka pituus oli 150 metriä, leveys 50 metriä ja ovien korkeus 10,5 metriä, mahtui 12 Convair Metropolitan -konetta. Vanhan puisen kolmen koneen hallin sai käyttöönsä Veljekset Karhumäki -yhtiö.Helsingin Sanomat, 29.11.1955, s. 10. Vuonna 1956 Aero avasi reitin Moskovaan, ja jo seuraavana vuonna lisäsi valikoimaan Frankfurtin, Kölnin, Baselin ja Geneven. === 1960-luku === Vuonna 1960 Aero siirtyi suihkukonekauteen, kun se otti käyttöön ensimmäisen Sud SE-210 Caravelle -koneensa. 3. tammikuuta 1961 tapahtui kuolonuhreja vaatinut lento- onnettomuus, kun DC-3 (OH-LCC) syöksyi maahan Koivulahdessa. Tapausta tutkineen lautakunnan raportin mukaan onnettomuuden todennäköisin syy oli ohjausvirhe, johon myötävaikutti ohjaajan ja perämiehen onnettomuutta edeltävänä iltana ja yönä nauttimat alkoholijuomat sekä valvominen. Toinen kuolonuhreja vaatinut lento-onnettomuus tapahtui 8. marraskuuta 1963: Aeron DC-3 (OH-LCA) syöksyi maahan Maarianhaminassa. Onnettomuuden syntyyn vaikuttivat muun muassa huono näkyvyys ja viallinen korkeusmittari. Vuonna 1963 perustettiin konserniin kuuluva matkanjärjestäjäyhtiö Aurinkomatkat, ja samoihin aikoihin Aero otti haltuunsa myös vaikeuksiin joutuneen Veljekset Karhumäen lentotoiminnan. Vuonna 1964 perustettiin Finnairin ilmailuopisto, ja vuonna 1968 virallistettiin aiemmin ainoastaan markkinointitarkoituksissa käytetty Finnair-nimi muotoon Finnair Oy. Vuonna 1969 Finnair otti käyttöönsä ensimmäisen pitkän matkan suihkukoneensa, Douglas DC-8:n. Uutta konetyyppiä käytettiin pääasiassa lennoilla Yhdysvaltoihin, mutta niiden ohessa myös lähinnä Välimerelle ja Kanariansaarille lennetyillä charter-lennoilla. === 1970-luku === Vuonna 1975 Finnair otti käyttöön ensimmäisen laajarunkokoneensa, McDonnell Douglas DC-10-30:n. Tokion lisäksi konetyyppiä käytettiin erityisesti New Yorkiin ja Yhdysvaltain länsirannikolle suuntautuneilla reiteillä. Finnairin ensimmäiset DC-9-koneet otettiin käyttöön vuodesta 1971 alkaen, ja niillä korvattiin asteittain Caravelle-laivasto. Ensimmäisenä saapui "tumppiysinä" tunnetun DC-9-14-sarjan yksilöitä alkaen rekisteristä OH-LYA. Finnair operoi historiansa aikana malleja DC-9-14, DC-9-40 ja DC-9-51, eli kaikkia paitsi sarjan perusmallina pidettyä DC-9-30-mallia ja vain SAS:lle erikoispyynnöstä valmistettua DC-9-20-mallia. ==== Oulun lentokonekaappaus ==== 30\. syyskuuta 1978 liikemies Aarno Lamminparras kaappasi Finnairin matkustajakoneen matkalla Oulusta Helsinkiin. Helsingissä hän vapautti suurimman osan panttivangeista. Seuraavaksi kone lensi jälleen Ouluun, jossa vaaditut lunnasrahat toimitettiin kaappaajalle. Sitten kone lensi takaisin Helsinkiin, jossa loput matkustajat vapautettiin. Lamminparras pakotti koneen lentämään Amsterdamiin, jossa tankattiin. Sieltä kone palasi Helsinkiin ja edelleen Ouluun. Siellä kaappaaja poistui lentokoneesta ja lupasi antautua 2. lokakuuta viranomaisille. Epäillessään miehen antautumislupausta poliisi päätti suorittaa äkkirynnäkön miehen asuntoon 1. lokakuuta, ja hän antautui välittömästi. Kaappausdraamassa ei loukkaantunut kukaan. === 1980-luku === 1980-luvun alussa Finnair otti käyttöönsä ensimmäiset MD-80-sarjan koneensa. Vuonna 1983 yhtiö aloitti välilaskuttomat Helsinki–Tokio-lennot DC-10-30ER-koneella. Samalla siitä tuli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka lensi ilman välilaskua Länsi-Euroopasta Japaniin. Helsinki–Tokio oli pitkään maailman pisin DC-10:llä lennetty reitti. Finnairin viimeinen aikataulunmukainen Caravelle-lento operoitiin 30. huhtikuuta 1983, päällikkönä oli Oulun lentokonekaappauksenkin kokenut Tauno Rajakangas välillä Monastir–Helsinki koneena OH-LSD "Oulu". Rajakangas oli yhtiön kokenein Caravelle-lentäjä, vuoteen 1983 mennessä tunteja koneella kertyi yli 9 000. 1980-luvun loppupuolella yhtiö otti käyttöön ATR 42 ja 72-potkuriturbiinikoneet sekä vuosiksi 1980-88 Fokker F27-koneet. Vuonna 1987 Neuvostoliitto ampui Tokiosta tulossa ollutta Finnairin lento AY 915:tä kohti ohjuksen, joka räjähti vain alle puoli minuuttia siitä, kun se olisi osunut koneeseen. Koneessa oli 201 matkustajaa ja 18 miehistön jäsentä. Tapausta ei tuolloin raportoitu, ja se tuli julkisuuteen vasta vuonna 2014. Vuonna 1988 Finnair aloitti lennot Helsinki–Peking-reitillä, jolloin Finnairista tuli ensimmäinen länsieurooppalainen suoraan Euroopasta Kiinaan lentänyt lentoyhtiö. Vuonna 1980 yhtiö alkoi julkaisemaan matkustamolehteä Blue Wings. === 1990-luku === Finnairin 1990-luku alkoi uuden konetyypin siivittämänä laajarunkoisen McDonnell Douglas MD-11 -mallin astuttua yhtiön laivastoon joulukuussa 1990. 1990-luvun alun taloudellinen lama ja juuri alkanut Persianlahden sota vähensivät lentomatkustusta huomattavasti, mikä aiheutti Finnairille taloudellisia vaikeuksia. DC-10 poistui 21 palvelusvuoden jälkeen Finnairin laivastosta toukokuussa 1996, ja tytäryhtiöt Karair ja Finnaviation fuusioitiin Finnair-emoyhtiöön saman vuoden syksyllä. Yhtiön viralliseksi nimeksi tuli 25. syyskuuta 1997 Finnair Oyj. Samassa yhteydessä Finnair otti käyttöön uuden ulkoasun koneilleen uuden Boeing 757 -tyypin myötä. B757:n myötä tämän lähinnä lomalentokäyttöön hankitun konetyypin operointi eriytettiin omalle Finnair Lomalennot-nimiselle yksikölleen. Finnair vastaanotti yhteensä 5 B757-2QB-konetta, joiden rekisteritunnukset OH-LBO, -R, -T, -S ja -U annettiin aakkosjärjestyksestä poiketen ensimmäisen B757-ryhmäpäällikön Jouko "Ortsu" Ortamalan lempinimen mukaan. Koneilla operoitiin epäsäännöllisesti lomalentojen lisäksi myös kaukoreittejä, esimerkiksi New York ja Toronto. Tupakointi kiellettiin useimmilla Finnairin lennoilla keväällä 1997, tosin kotimaan lennoilla ja lyhyillä Pohjoismaiden sisäisillä lennoilla tupakointi kiellettiin jo 1980-luvulla. Viimeisenä savuttomiksi muuttuivat Japanin lennot 28. maaliskuuta 1999. Osakeyhtiölain muutoksen myötä Finnairista tuli syyskuussa 1997 julkinen osakeyhtiö, ja sen toiminimi muutettiin muotoon Finnair Oyj. Vuonna 1999 Finnair liittyi Oneworld-allianssiin ja aloitti merkittävän kalustouudistuksen korvaten DC-9-varianttejaan Airbus A320 -sarjan malleilla. Vuoden 1999 alussa asennettiin jäljellä oleviin DC-9-51-koneisiin amerikkalaisen Trimblen toimittamat Trimble 2101 I/O Approach Plus-malliset GPS- vastaanottimet sekä Stage 3-määräysten mukaiset äänenvaimentimet, mikä jatkoi niiden käyttöikää Suomen ottaessa käyttöön satelliittipohjaiset mittarilentoväylärakenteet vuosituhannen vaihteessa. === 2000-luku === Vuonna 2001 Finnair kierrätti alkuperäisen nimensä perustamalla Viroon Aero Airlines -nimisen lentoyhtiön. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen kaikkiin Finnairin koneisiin asennettiin murtovarma ohjaamo. 1. huhtikuuta 2003 Finnair antoi tulosvaroituksen tappiolliseksi painuvan tuloksen vuoksi ja ilmoitti aloittavansa yt- neuvottelut 1 200 työntekijän vähentämiseksi. Finnair luopui heinäkuun lopussa 2003 pitkään palvelleista DC-9-lentokoneistaan, jotka siirtyivät Guatemalaan ja Ukrainaan Khors Airille. Viimeisen lennon operoi vuoronumerolla AY 389 Kuusamosta Kajaanin kautta Helsinkiin OH-LYX päällikkönään ryhmäpäällikkö Juha Tiilikka. Lennolla oli kutsuvieraita matkustamossa ja ohjaamossa, muun muassa yhtiön ensimmäisen DC-9-lennon koko miehistö. Vuonna 2004 Finnair osti Ruotsissa toimivan Nordic Airlink -nimisen pienen lentoyhtiön, joka muutettiin FlyNordic-nimiseksi halpalentokonseptilla toimivaksi reittilentoyhtiöksi pääpaikkanaan Arlandan lentoasema Tukholmassa. Yhtiö ilmoitti maaliskuussa 2006 lopettavansa niin sanottujen äkkilähtö-lentojen myynnin. Äkkilähdöt olivat lentoja, jotka yhtiö myi edullisesti muutamaa vuorokautta ennen lähtöpäivää täyttääkseen lentojen kaikki paikat. Viikoittain vaihtuneet ja tiistaisin myyntiin tulleet lähdöt olivat aikanaan Finnairin suosituin verkkopalvelu, joka oli käytössä kuusi vuotta. Vuonna 2006 Finnair luopui MD-80-laivastostaan 23 palvelusvuoden jälkeen. Viimeisen lennon operoi OH-LPC 3.7.2006. Kapteenina toimi ryhmäpäällikkö Markku Arjamaa, ja perämiehenä kapteeni Juha Korhonen, jotka jäivät lennon jälkeen eläkkeelle. Kone toimitettiin yhtiölle 1996. Täten DC-9:n ja sen jatkokehitelmien aika yhtiössä kesti 35 vuotta (1971–2006). Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle halpalentoyhtiölle Norwegian Air Shuttlelle heinäkuussa 2007. Vastineeksi Finnair sai noin viisi prosenttia Norwegianin osakkeista. Vuonna 2008 Finnairin tytäryhtiö Aero Airlines AS lopetti toimintansa. AEA:n tekemän tutkimukseen mukaan Finnair oli vuonna 2007 Euroopan viidenneksi täsmällisin lentoyhtiö Turkish Airlinesin kanssa 83,6 täsmällisyysprosentilla. Aikataulujaan paremmin pitivät (paremmuusjärjestyksessä) ČSA, Brussels Airlines, Malév ja Austrian Airlines. Vuonna 2013 Finnairin kaikista lennoista 89 prosenttia saapui aikataulussa. 16\. marraskuuta 2009 alkoi Finnairin lentäjien lakko vastauksena yhtiön toimille kannattavuuden parantamiseksi. Kiistanaiheisiin sisältyi lentäjien työtehtävien ulkoistaminen. Lakosta aiheutui kannattavuuttaan menettäneelle lentoyhtiölle miljoonien eurojen vahingot. Lakko päättyi kahdessa päivässä, kun osapuolet pääsivät sopimukseen palkanalennuksista ja tuottavuutta lisäävistä työehdoista. Matkustamohenkilökunnan ja tekniikan väen palkkoja alennettiin sopimuksella yhteensä 26 miljoonalla eurolla. Myös yhtiön johto laski palkkaansa viisi prosenttia. Toimitusjohtaja Jukka Hienosen ilmoitettua erostaan elokuussa 2009 yrityksen johtoryhmän 18 jäsenelle ja avainhenkilöksi määritellylle luvattiin yhteensä 2,8 miljoonaa euroa, mikäli he jatkavat yhtiössä myös toimitusjohtajan vaihdosta seuraavan kauden. Avainhenkilöistä neljä erosi myöhemmin sitouttamisajan umpeuduttua. === 2010-luku === 30\. marraskuuta 2010 alkaneen Finnairin matkustamohenkilökunnan lakon yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja Mika Vehviläinen – vedoten lentoliikenteen kilpailutilanteeseen ja kulutasoon – katsoi, että työntekijöiden tulisi tinkiä työehdoistaan tai muuten työtä jouduttaisiin siirtämään halvan työvoiman maihin. Keväällä 2011 yhtiössä tapahtui runsaasti johtajavaihdoksia. Nokian maailmanlaajuisesta viestinnästä vastannut Arja Suominen siirtyi Finnairin palvelukseen, kun viestintäjohtajana toiminut Christer Haglund siirtyi Suomen Messujen toimitusjohtajaksi. Haglund kuului siihen 18 hengen joukkoon, jolle Finnairin hallitus maksoi ylimääräisen bonuksen sitouttaakseen avainhenkilöitä pysymään Finnairin palveluksessa toimitusjohtajavaihdoksen ylimenokauden. Sitouttamisbonuksia koskevan uutisoinnin yhteydessä Iltalehti listasi myös vuoden 2008 osalta joidenkin Finnairin johtoon kuuluneiden ansiot, jotka sisälsivät edellisvuoden tulokseen perustuvia kannustinpalkkioita. Vuoden 2008 ansiot eivät tosin liittyneet sitouttamisbonuksiin. Haglundin kokonaisansiot vuonna 2008 olivat 366 575 euroa. Sijoittajasuhteiden johtaja Taneli Hassinen siirtyi SRV:n viestintä- ja markkinointijohtajaksi maaliskuussa 2011, jatkoi teologian opintojaan ja päätyi myöhemmin papiksi. Varatoimitusjohtaja Lasse Heinonen erosi Finnairin palveluksesta toukokuun puolivälissä 2011 ja siirtyi Tiedon talous- ja rahoitusjohtajaksi. Heinosen kokonaisansiot vuonna 2008 olivat 422 000 euroa. Kataisen hallituksen omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala ilmoitti 15. maaliskuuta 2012 vaativansa Finnairin hallituksen stay-bonuksista päättäneiden jäsenten eroa. Helsingin Sanomat oli samana päivänä uutisoinut toimitusjohtaja Mika Vehviläisen saaneen toimitusjohtajana aloittaessaan 180 000 euron allekirjoitusbonuksen kompensaationa edelliseen työsuhteeseen liittyneiden kannustinpalkkioiden menettämiselle. Finnair ilmoitti 11. huhtikuuta 2012 aikeistaan ulkoistaa moottori- ja laitehuollot. Finnair ja sveitsiläinen SR Technics ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen, jonka mukaan Finnair hankkii koneiden moottori- ja laitehuoltopalveluja sveitsiläisyhtiöltä. Yhteistyö SR Technicsin kanssa tarkoittaa käytännössä Finnairin oman moottorihuoltotoiminnan lopettamista ja laitehuoltotoiminnan sopeuttamista. Laite- ja moottorihuollon ulkoistaminen on osa säästösuunnitelmaa, joka tähtää 140 miljoonan euron säästöihin. 17. huhtikuuta 2012 Finnair aloitti henkilöstön kanssa yhteistoimintaneuvottelut näistä suunnitelmista ja heinäkuun alussa päättyneiden neuvottelujen lopputuloksena Finnair ilmoitti irtisanovansa 280 työntekijää laite- ja moottorihuollosta. Kaikkiaan huollossa työskenteli tuolloin 350 ihmistä. Finnair operoi 19. tammikuuta 2014 viimeisen B757-200-lentonsa välillä Fuerteventura–Helsinki, kapteenina toimi jo Caravellessa uransa aloittanut Mauri Pänkäläinen, joka oli lennon jälkeen eläkkeelle jäädessään 61-vuotiaana yhtiön kokeneimpia lentäjiä yli 25 000 tunnin lentokokemuksellaan. Myös Pänkäläisen kokonaisura palvelusvuosissa mitattuna on yhtiön historian pisimpiä, ja B757-ryhmässä hän toimi lähes koneen koko käyttöhistorian ajan, vuodesta 1998. Finnair Flight Academy tarjosi konetyypin poiston jälkeen elämyslentoja suurelle yleisölle B757-simulaattorillaan, yleisöä lennättivät muun muassa Pänkäläinen ja silloinen ryhmäpäällikkö Ari Jaala. B757-laivastoa on korvattu A321-231- eli A321ER-konetyypillä, jonka yksilöitä yhtiö vastaanotti vuosina 2014–2018 (OH- LZG .. OH-LZU). Koneissa on uudet moottorit, siivenkärkievät (sharklet), lisäpolttoainesäiliöt ja uusittu ohjaamoavioniikka, mutta mm. viihdejärjestelmästä on luovuttu painon säästämiseksi. pienoiskuva\|Finnairin Airbus A340 -kone Unikko-kuosissa Nội Bàin kansainvälisellä lentoasemalla. Finnair aikoo hankkia vuosina 2015–2023 käyttöönsä 19 pitkän toimintamatkan Airbus A350 XWB -lentokonetta, joista se sai ensimmäisen käyttöönsä 7. lokakuuta 2015. Heinäkuussa 2016 Finnair ilmoitti tuovansa langattoman verkkoyhteyden koko kaukoliikenteen laivastoonsa toukokuussa 2017. Vuonna 2017 yhtiö uudisti myös lentojensa numeroinnin. Moni aiempi numero oli ollut käytössä yhtiön historian alusta saakka. === 2020-luku === 2020-luvun alussa Finnairin strategia perustui pitkälle Aasian-liikenteeseen. Lentäessään Venäjän ilmatilan yli Finnairilla oli kilpailijoitaan lyhyemmät reitit moniin Aasian kohteisiin. Koneet pystyivät lentämään edestakaisin yhden vuorokauden aikana, mikä piti koneiden ja henkilökunnan käyttöasteet ja tehokkuuden korkeina. Samalla Aasiasta tuotiin asiakkaita Finnairin Euroopan-lennoille. Tältä strategialta ja kilpailuedulta putosi pohja, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja lentoliikenne Venäjän yli loppui. Venäjän ilmatilan sulkeutumisen takia esimerkiksi Helsingin ja Tokion välinen suora lento piteni yhdeksästä yli 13 tuntiin. Sen jälkeen Finnair alkoi myydä kapasiteettiaan muille yhtiöille ("wet lease"). Finnair myös ryhtyi yhteistyöhön Qatar Airwaysin kanssa. Finnair sopi aloittavansa päivittäiset lennot Helsingistä, Kööpenhaminasta ja Tukholmasta Qatar Airwaysin kotikentälle Dohaan. Qatar Airways puolestaan lopettanee omat lentonsa Pohjoismaisiin pääkaupunkeihin. Qatar Airwaysin omistaa Qatarin hallinto, joka on ollut esillä ihmisoikeusloukkauksista, joita se on kohdistanut mm. maassaan työskentelevään siirtotyövoimaan. Finnair lopetti reittilennot Helsingistä Tampereelle ja Turkuun toukokuussa 2023. Reitit ovat olleet 2020-luvulla aiemminkin tauolla, ja loppuaikoina kumpaankin kohteeseen lennettiin vain kaksi vuoroa päivässä. Vielä 2000-luvulla kumpaakin reittiä on operoitu jopa suihkukonekalustolla. == Pääjohtajat ja toimitusjohtajat == * 1923–1929 Bruno Lucander * 1929–1945 Gunnar Ståhle * 1946–1947 vt. pääjohtajat C. J. Ehrnrooth ja Uolevi Raade * 1947–1960 Leonard Grandell * 1960–1987 Gunnar Korhonen, toimitusjohtaja, sitten hallituksen päätoiminen puheenjohtaja * 1985–1990 Risto Ojanen, toimitusjohtaja * 1987–1998 Antti Potila, pääjohtajaFinnair * 1999–2005 Keijo Suila, pääjohtaja * 2006–2010 Jukka Hienonen, toimitusjohtaja * 2010–2013 Mika Vehviläinen * 2013–2018 Pekka Vauramo * 2019–2024 Topi Manner * 2024– Turkka Kuusisto == Laivasto == === Nykyinen laivasto === Finnairin nykyinen laivasto Konetyyppi Paikkaluku Lukumäärä Tilauksia Käyttötarkoitus Airbus A319 138 5 Loma-, Euroopan ja kotimaan liikenne Airbus A320 165/174 10 Loma-, Euroopan ja kotimaan liikenne Airbus A321 196/209 2 Loma-, Euroopan ja kotimaan liikenne Airbus A321-231 (32B) 209 13 Loma-, Euroopan ja kotimaan liikenne Airbus A330-300 E 279 8 Euroopan ja mannertenvälinen liikenne Airbus A350-900XWB 278/321 18 1 Euroopan ja mannertenvälinen liikenne Embraer ERJ-190 100 12 Euroopan ja kotimaan liikenne, liikennöi Nordic Regional Airlines ATR 72-500 68–72 12 Euroopan ja kotimaan liikenne, liikennöi Nordic Regional Airlines Yhteensä 80 1 Finnairin operoiman laivaston keski-ikä oli kesäkuussa 2021 11,5 vuotta. Yhtiö ilmoitti helmikuussa 2022 luopuvansa neljästä vanhimmasta A321-211-koneesta. Finnairilla on sitova tilaus 19 Airbus A350 -koneen hankinnasta. Uudet A350-koneet liittyivät Finnairin kaukoliikennelaivastoon loppuvuodesta 2015, ja ne korvasivat Airbus A340-300 -koneet. Vuosina 2013–2014 toimitetut Airbus A321-231 -koneet tulivat pääasiassa käyttöön Finnairin lomalennoilla, ja ne korvasivat ikääntyneet Boeing 757 -koneet. A321-231-koneita voidaan käyttää tarvittaessa myös reittikohteisiin Euroopassa. Ensimmäinen A321-231-kone toimitettiin vuonna 2013 syyskuussa. Viimeinen Boeing 757 -kone poistui laivastosta 19. tammikuuta 2014. Viimeinen A340-kone poistettiin käytöstä 1. helmikuuta 2017. === Historiallinen lentokalusto === Aero Oy:n ja sittemmin Finnairin historiallinen lentokalusto Haapavaaran (1998) mukaan:Haapavaara 1998, s. 126–127. Aeron/Finnairin historiallinen lentokalusto Konetyyppi Koneiden lukumäärä enimmillään Käytössä vuosina Junkers F 13 1 1924–1934 Junkers G 24 1 1926–1934 Junkers Ju 52/3m 4 1932–1948 de Havilland D.H.89 Dragon Rapide 2 1937–1943 Douglas DC-2 2 1941–1947 Douglas DC-3 10 1947–1969 Convair CV 340/440 Metropolitan 9 1953–1979 Sud Aviation Caravelle I/III 4 1960–1963 Sud Aviation Super Caravelle 10 1964–1982 Douglas DC-8-62 3 1969–1986 Douglas DC-9-10 9 1971–1988 Douglas DC-9-51 12 1976–2004 Douglas DC-9-41 5 1981–1996 Douglas DC-9-82 10 1982–2006 Douglas DC-9-83 12 1985–2006 Douglas DC-9-87 3 1975–2000 Douglas DC-10-30 5 1974–1995 McDonnell-Douglas MD-11 4 1990–2010 Fokker F.27 3 1980–1987 ATR 42 5 1986–1989 ATR 72 9 1989– N/A Airbus A300 2 1987–1997 Saab 340 6/7 1986–1999 Boeing 757-200 7 1997–2014 Airbus A340 7 2006–2017 Airbus A321-211 4 1999–2022 == Kohteet == Finnair lentää säännöllisesti reittilentoja Aasiaan, Eurooppaan, Lähi-itään sekä Pohjois-Amerikkaan. Nykyään Finnairin reittilennot operoidaan pääsääntöisesti Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Osaa Finnairin myymistä lennoista lentää suomalainen Nordic Regional Airlines. Finnair lentää myös lomalentoja, joiden määrä vaihtelee vuodenajasta riippuen. === Suomi=== * Helsinki, Ivalo, Kittilä, Kuopio, Kuusamo, Maarianhamina, Oulu, Rovaniemi, Vaasa, Joensuu, Jyväskylä, Kajaani, Kokkola-Pietarsaari, Kemi- Tornio. ===Eurooppa=== * Alankomaat: Amsterdam * Belgia: Bryssel * Espanja: Alicante, Barcelona, Lanzarote, Gran Canaria, Madrid, Malaga, Palma de Mallorca, Teneriffa * Iso-Britannia: Edinburgh, Lontoo, Manchester * Irlanti: Dublin * : Reykjavik * Italia: Milano-Linate, Milano-Malpensa, Rooma, Venetsia, Napoli, Verona, Bologna * Itävalta: Innsbruck, Salzburg, Wien * Kreikka: Hania, Heraklion, Kos, Rodos * Kroatia: Dubrovnik, Zagreb * Latvia: Riika * Liettua: Vilna * Norja: Oslo, Bergen, Trondheim, Tromssa * Portugali: Lissabon, Madeira (Funchal) * Puola: Gdansk, Krakova, Varsova, Wroclaw * Ranska: Nizza, Pariisi * Ruotsi: Göteborg, Visby, Tukholma-Arlanda, Tukholma- Bromma * Saksa: Berliini, Düsseldorf, Frankfurt, Hampuri, München * Slovenia: Ljubljana * Sveitsi: Geneve, Zürich * Tanska:Kööpenhamina, Billund * Tšekki: Praha * Turkki: Antalya, Gazipaşa-Alanya * Unkari: Budapest * Viro: Tallinna, Tartto Lähde: ===Aasia ja Tyynenmeren alue=== * Hongkong: Hongkong * Intia: Delhi * Japani: Tokio Haneda, Tokio Narita, Osaka Kansai, Nagoya * Kiina: Shanghai * Etelä-Korea: Soul * Singapore: Singapore * Thaimaa: Bangkok, Phuket Lähde: ===Pohjois-Amerikka=== * Yhdysvallat: Chicago, Los Angeles, Miami, New York, Dallas, Seattle Lähde: ===Lähi-itä=== * Yhdistyneet arabiemiirikunnat: Dubai * Qatar: Doha, Lennot Dohaan Helsingistä, Tukholmasta ja Kööpenhaminasta. Lähde: ==Onnettomuudet== Finnairilla on ollut historiansa aikana kolme matkustajien kuolemiin johtanutta onnettomuutta, jotka kaikki tapahtuivat yhtiön toimiessa Aero-nimellä. Ensimmäinen tapahtui välirauhan aikana kesäkuussa 1940 Suomenlahdella, kun Neuvostoliiton ilmavoimat ampui alas matkustajalentokone Kalevan. Myöhemmät onnettomuudet olivat Koivulahden lentoturma vuonna 1961 ja Maarianhaminan lentoturma vuonna 1963. == Palkinnot ja tunnustukset == Vuonna 2017 Finnair listattiin eurooppalaisyhtiöistä kahdeksanneksi täsmällisimmäksi lentoyhtiöksi. Vuonna 2018 Finnair valittiin Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi yhdeksättä vuotta peräkkäin. Vuonna 2019 Finnair listattiin saksalaisen lento-onnettomuustutkintatoimiston (JACDEC) tilastoissa maailman turvallisimmaksi lentoyhtiöksi. Vuonna 2021 Finnair oli samassa tilastossa viidenneksi turvallisin kaikkiaan sadasta vertaillusta yhtiöstä https://www.jacdec.de/Order/2021_JACDEC_AIRLINE_RISK_RANKING-x2.pdf. Skytraxin vertailussa Finnairin palvelutasolle on myönnetty neljä tähteä viidestä . == Katso myös == Luettelo Aero Oy:n ja Finnairin lentokalustosta == Lähteet == * * * * * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * Finnairin verkkosivut * Finnair Groupin verkkosivut * * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Finnair
255	Fennomania eli suomalaisuusliike oli Suomen autonomian ajan alkupuolelle ajoittuva suomalaiskansallinen liike. Liike taisteli suomen kielen aseman parantamisen puolesta ja pyrki osoittamaan kansallisromantiikan perusteella Suomen kansakunnaksi, jonka kielenä olisi suomi. Fennomaniasta on käytetty myös nimityksiä suomenmielisyys ja suomenkiihko.https://finto.fi/koko/fi/page/p15582 1870-luvulta lähtien poliittinen kiistely ja ajatustenvaihto kielelliseen enemmistöön kuuluvien fennomaanien ja suomenruotsalaista vähemmistöä edustavien svekomaanien välillä aktivoitui. Fennomaanien ja svekomaanien välistä poliittista taistelua kutsutaan kielitaisteluksi. Sitä käytiin erityisesti vuoden 1863 kieliasetuksen voimaantulon ja suomenkielisten oppikoulujen perustamisen ympärillä. Itsenäistymisen jälkeen fennomaniaa seurasi aitosuomalainen liike, joka halusi saada aikaan nopean ratkaisun Suomen kieli- ja kansallisuustaistelussa. Aitosuomalainen liike pyrki nostamaan suomalais- kansallista sivistystä sekä rakentamaan suomalaista kansallisvaltiota. Sanaa fennomania on tiettävästi ensi kerran käyttänyt saksalainen historioitsija Christian Friedrich Rühs 1804 saksankielisessä kirjeessään C. C. Gjörwellille.Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, palsta 1320, Otava 1968 Sana esiintyy myös vuonna 1810 ruotsalaisessa aikakauskirjassa LyceumFennomania, Tietosanakirja. Osa 2, palsta 1022. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1910Valfrid Vasenius: Zacharias Topelius : hans lif och skaldegärning, s. 74. == Historia == === 1700-luvun fennofilia === 1600-luvun lopulla tai 1700-luvun alussa alkoi orastaa fennofiliaksi kutsuttu suomalaisuusliike, jonka varhainen edustaja oli Daniel Juslenius. 1700-luvun jälkipuolella Turun akatemian piirissä sitä edusti erityisesti Henrik Gabriel Porthan. Fennofiliassa yhdistyivät suomen kieleen ja suomalaiseen kansanperinteeseen kohdistuva tieteellinen kiinnostus sekä halu kehittää suomen kieltä kansanvalistustyön tarpeisiin. Porthan kuitenkin katsoi, että kulttuurin levitessä suomen kieli lopulta häviää kokonaan, kuten hänen mukaansa Länsi-Suomen kehityksestä saattoi päätellä.Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta, Opetusministeriö. "Tämä fennofiliaksi kutsuttu varhainen suomalaisuusliike on henkilöitynyt Henrik Gabriel Porthaniin, joka kuitenkin suhtautui lojaalisti Ruotsin valtakuntaan ja arvioi, että suomen kieli oli kulttuurin levitessä kokonaan häviävä, niin kuin Länsi-Suomen kehityksestä jo voitiin nähdä." Porthan ei pitänyt ongelmallisena, että maassa puhuttiin kolmea kieltä (suomea, ruotsia ja latinaa) ja että maassa sosiaalisen aseman kohoamiseen liittyi tuolloin automaattisesti kielen vaihto ruotsiin. Hän kuitenkin määritteli suomalaisuuden nimenomaisesti kielen perusteella. Tutkijoilla on eri näkemyksiä siitä, hahmottiko Porthan maan kieliryhmät omina kansakuntinaan. Matti Klingen mukaan Porthan katsoi, että Suomessa oli kaksi kansakuntaa: "barbaarimetsäläiset ja sivistyneemmän rannikkoseudun väestö", kun taas Juha Manninen katsoo, että Porthanin käyttämä ilmaus quasi nationes ("ikään kuin kansakuntia") ei tue tätä tulkintaa.Klaus Lindgren: Miten kaukaa suomalaista nationalismia onkaan haettava? Arvostelu Juha Mannisen teoksesta Valistus ja kansallinen identiteetti === 1800-luvun fennomania === ====Fennomania syntyy Venäjän vallan aikana==== Kun Suomi 1808–1809 liitettiin Venäjän keisarikuntaan ja sai laajan valtiollisen itsenäisyyden, oli suomen kieli edelleen syrjäytetyssä asemassa. Se oli kirjallisesti vähän viljeltyä ja kokonaan poissa virastoista, yliopistosta ja kouluista. Kirkko oli ainoa julkinen paikka, missä suomea käytettiin. Muutamat isänmaanystävät kuitenkin katsoivat, että perinpohjainen muutos olisi saatava aikaan. Tästä käsityksestä sai alkunsa uusi, valtiollinen suomenmielisyys, joka ei enää tyytynyt pelkkään suomen kielen tieteelliseen tutkimukseen, vaan asetti päämääräkseen maassa enemmistökielenä puhutun suomen kohottamisen sivistys- ja valtakielen asemaan. Tämä toiminta sai pian fennomanian nimen. Sanan fennomania keksijäksi sanotaan ruotsalaista kansallisromantikkoa Lorenzo Hammarskjöldiä, joka käytti sitä aikakauskirjassaan Lyceum. Jo aiemmin sitä on tiettävästi ensi kerran käyttänyt saksalainen historioitsija Friedrich Rühs 1804 saksankielisessä kirjeessään C. C. Gjörwellille. Hammarskjöld tarkoitti termin myönteiseksi, vaikka myöhemmin fennomania herätti ruotsalaisissa ja ruotsinkielisissä torjuvia asenteita. Valtiollinen suomenmielisyys lähti, kuten fennofiilisyyskin, yliopistopiireistä. Sen ensimmäisiä edustajia olivat J. G. Linsén ja professori Fredrik Bergbom, jotka Mnemosyne-lehdessään ajoivat tätä uutta suomalaisuutta, A. I. Arwidsson, joka lehdessään Åbo Morgonblad (1821) teroitti sivistyneistölle, että sen tuli rakastaa kaikkea kotimaista ja ennen kaikkea suojella ja hoitaa kotimaista kieltään, ja E. G. Ehrström, joka samassa lehdessä esitti, että suomi oli otettava käyttöön kouluissa, yliopistossa ja virastoissa. Tämän ensimmäisen kansallisen herätyksen vaikutuksia lienee ollut, että ylioppilaat vuonna 1820 tekivät anomuksen suomen kielen opettajan asettamisesta. Vuonna 1826 perustettiinkin suomen kielen lehtorin virka, mutta yleensä Arwidssonin, Ehrströmin ym. esittämät kansalliset vaatimukset eivät saavuttaneet vastakaikua, ja julkinen keskustelu suomen kielen kohottamisesta taukosi parin vuosikymmenen ajaksi. Suuriruhtinaskunnan ja valtakunnan johto tuki suomen kielen kehittämistä 1800-luvun alkupuoliskolla. Johtomiehet pitivät suomen kieltä välineenä suomalaisen identiteetin luomiseen ja Suomen loitontamiseen Ruotsista. Valtiovallan tuki johti siihen, että suomen kielellä oli yliopistossa opettajavoimia enemmän kuin muilla moderneilla kielillä. ====Suomenkielinen kulttuuri kehittyy==== Sillä aikaa jatkui hiljaisuudessa työ suomen kielen kehittämiseksi kirjallisuuden alalla. Tämän työn keskukseksi tuli vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Samaan aikaan J. L. Runebergin runoelmat ja hänen kuvauksensa Keski-Suomen maisemista ja rahvaasta alkoivat herättää sivistyneessä nuorisossa lämpimämpiä tunteita omaa maata ja kansaa kohtaan. Samoin vaikuttivat M. A. Castrénin luennot Kalevalasta. Näin altistuivat mielet sille uudelle herätykselle, jonka J. V. Snellman vuonna 1844 aloitti Saima-lehdessä. Arkailematta hän osoitti, miten Suomen kansa oli henkisesti ja aineellisesti jäänyt muista jälkeen ja miten syynä oli kansallishengen puute. Kansallishenkeä taas ei voinut olla, niin kauan kuin kansan oma kieli ei ollut sen sivistyskielenä. Siksi oli saatava syntymään suomenkielinen kansalliskirjallisuus. Etupäässä sen avulla oli kasvatettava uusi sukupolvi, jolla paitsi rakkautta suomalaisen nimeen ja suomen kieleen myös oli taito käyttää tätä kieltä. Virastoissa ja kouluissa suomi oli korotettava sille tulevaan asemaan. Runeberg ja kirjailija Zacharias Topelius kirjoittivat ruotsiksi, Elias Lönnrot suomeksi. Snellman itse kirjoitti yleensä ruotsiksi. Hänen suomen kielen taitonsa eivät olleet olemattomat, mutta hän katsoi taitonsa kuitenkin riittävän puutteelliseksi kirjoittaakseen suomen kielellä. Kirjoituskielen eroista huolimatta kaikki he vahvistivat nimenomaan suomalaista identiteettiä. ====Fennomania kohtaa poliittisia ongelmia==== Snellmanin sanat vaikuttivat sytyttävästi monella taholla, mutta kohtasivat toisaalla jyrkkää vastarintaakin. Ruotsinkielisessä sanomalehdistössä koetettiin osoittaa, että suomen kohottaminen sivistyskieleksi oli mahdotonta. Myös hallituspiireissä suhtauduttiin suomalaisuusliikkeeseen vihamielisesti. Seurauksena oli vuoden 1850 sensuurikielto, jonka mukaan suomeksi ei ilman erityistä lupaa saanut painattaa muita uusia kirjallisia tuotteita kuin sellaisia, jotka tavoittelivat uskonnollista mielenylennystä tai taloudellista hyötyä. Omituista kyllä samaan aikaan perustettiin yliopistoon suomen kielen professorin virka, jonka ensimmäiseksi haltijaksi tuli Castrén, ja vuonna 1851 annettiin asetus, jonka mukaan niiltä, jotka pyrkivät tuomarinvirkoihin suomenkielisille paikkakunnille, oli vastedes vaadittava suullinen suomen kielen tutkinto yliopistossa. Itämaisen sodan aikana sensuuriasetus joutui unohduksiin, ja vuonna 1860 se muodollisestikin kumottiin. ====Vapaampi Aleksanteri II:n aika==== Aleksanteri II:n noustua vuonna 1855 valtaistuimelle ilmapiiri vapautui, ja suomenmielisyyskin nosti päätään. Jo vuonna 1855 Yrjö- Koskinen Suomettaressa vaati, että oli perustettava korkeampia suomenkielisiä oppilaitoksia. Vuonna 1858 aloittikin etupäässä Wolmar Schildtin ansiosta perustettu ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu toimintansa Jyväskylässä. Julkisuuden alalla suomenmielisten tärkeimpinä pyrintöinä oli tästä lähin suomen kielen kohottaminen oikeus- ja virkakieleksi ja suomenkielisten oppikoulujen aikaansaaminen. Snellmanin aloitteesta julkaistiin vuonna 1863 "kielimanifesti", jonka mukaan ruotsi tosin edelleen oli pysyvä Suomen virallisena kielenä, mutta suomea pidettävä ruotsin veroisena kaikessa, mikä koski välittömästi maan varsinaista suomenkielistä väestöä. ====Suomalainen kansallistunne voimistuu==== Nykyistä merkitystään suomalaisuus alkoi saada 1800-luvun keskivaiheilla nationalismin myötä.Kansalliskielten kehitys historian valossa "Suuriruhtinaskunnan aika merkitsi suomalaisen identiteetin sekä ”Suomen syntyä” niin poliittisessa kuin aatehistoriallisessa mielessä. SKS: Fennomania Alettiin puhua suomalaisesta kansasta ja sen erityispiirteistä, suomalaisten yhteenkuuluvuudesta, suomenkielisen kulttuurin kehittämisestä, suomalaisten kansallisesta historiasta, veljeydestä sukulaiskansojen kanssa ja lopulta jopa suomalaisten oman kansallisvaltion perustamisesta. Kalevalan synnyttämä Karjala-innostus eli karelianismi oli tärkeä osa suomalaisen kansallistunteen kehitystä. (Vaikka Runeberg, Topelius, Lönnrot, J. V. Snellman, "Kirjoittivat ruotsiksi ja/tai suomeksi, silti ei voida kiistää, että he kaikki vahvistivat nimenomaan suomalaista identiteettiä") Kielilakikomitea 2000 ====Suomenkielinen koululaitos kasvaa==== Kysymys suomenkielisistä oppilaitoksista synnytti varsinkin 1870-luvulla kiivaita taisteluita valtiopäivillä, joilla Yrjö-Koskisen ja A. Meurmanin johtamat suomenmieliset olivat enemmistönä pappis- ja talonpoikaissäädyissä, kun taas aateli- ja porvarissääty olivat ruotsinmielisten vallassa. Valtio oli perustanut suomenkielisiä lyseoita Jyväskylään, Kuopioon, Joensuuhun ja Hämeenlinnaan. Mutta suomenmieliset vaativat useampia suomenkielisiä oppikouluja ja ennen kaikkea suomenkielisillä paikkakunnilla olevien ruotsinkielisten lyseoiden muuttamista suomenkielisiksi. Kun hallitus aluksi oli näille vaatimuksille kylmäkiskoinen, ryhdyttiin perustamaan yksityisiä suomenkielisiä kouluja, jotka valtio sittemmin otti haltuunsa Yrjö-Koskisen tultua vuonna 1882 senaattiin. Fennomaanisen liikkeen taloudellinen perusta liittyi suurelta osin metsänomistukseen. Puun myynnistä saadut tulot kasvoivat 1800-luvun loppupuolella, ja vaurastuneet suomenkieliset tilalliset pystyivät lähettämään lapsiaan oppikouluihin ja yliopistoon. ====Suomen kielen asema vakiintuu==== Muillakin aloilla suomalaisuus edistyi 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä lähtien. Suomenkielinen sanomalehdistö lisääntyi, kirjallisuus alkoi versoa ja kieli kehittyi yhä täydellisemmäksi sivistyskieleksi, teatteri syntyi ja musiikin ja kuvaavien taiteiden alalla suomalaiset aiheet saivat yhä tärkeämmän sijan. Myös liike-elämä alkoi suomalaistua, kun Kansallis-Osake- Pankki, Suomi-yhtiö ynnä muut suomalaiset liikelaitokset oli perustettu. Yhä lisääntyneiden suomenkielisten oppikoulujen vaikutuksesta syntyi suomenkielinen sivistyneistö. Vuonna 1900 astui voimaan uusi kieliasetus, jossa suomi kohotettiin tasavertoiseksi virkakieleksi ruotsin ja venäjän rinnalle. Toisin kuin vuonna 1863 tämä asetus toimi, ja suomen kielen käyttö hallinnossa lisääntyi huomattavasti. === ”Aitosuomalaisuus” jatkaa fennomanian perintöä === Suomen itsenäistyttyä syntyi ns. aitosuomalaisuusliike, joka halusi saada aikaan nopean ratkaisun Suomen kieli- ja kansallisuustaisteluissa sekä pyrki "suomalais-kansallisen suomenkielisen sivistyksen kehittämiseen itsenäiseksi, korkeaksi sivistysmuodoksi muiden kansallisten sivistysten rinnalle" ja "voimakkaan suomalaisen kansallisvaltion luomiseen". == Katso myös == * Lauantaiseura * Turun romantiikka * Suuri nimenmuutos * Viron kansallinen herääminen == Lähteet == == Kirjallisuutta == * == Aiheesta muualla == Luokka:Suomen suuriruhtinaskunta Luokka:Nationalismi Suomessa Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Fennomania
256	François Roland Truffaut [fʁɑ̃swa tʁyfo] (6. helmikuuta 1932 Pariisi – 21. lokakuuta 1984 Neuilly-sur-Seine) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja elokuvakriitikko. Hän oli Ranskan uuden aallon elokuvan keskeisiä tekijöitä. François Truffaut kiinnostui elokuvista nuorena ja aloitti oman elokuvakerhonsa jo 16-vuotiaana. Kriitikko André Bazinin kautta hän pääsi Cahiers du cinéma -elokuvalehteen, johon hän kirjoitti muun muassa kriittisen arvion Ranskan elokuvan tilasta ja auteur-teoriasta. Truffaut’n ensimmäinen kokopitkä elokuva 400 kepposta on yksi uuden aallon keskeisimpiä elokuvia. Muita hänen tunnettuja elokuviaan ovat Jules ja Jim, Varastettuja suudelmia, Amerikkalainen yö ja Viimeinen metro. Truffaut näytteli sekä monissa omissa elokuvissaan että Steven Spielbergin elokuvassa Kolmannen asteen yhteys. == Lapsuus == François Truffaut syntyi helmikuussa 1932. Hänen äitinsä Janine de Monferrand oli naimaton. Janine meni marraskuussa 1933 naimisiin Roland Truffaut’n kanssa, jolta François sai toisen nimensä ja sukunimensä. François’ta hoiti aluksi imettäjä, kunnes poika muutti isoäitinsä luokse. Isoäidin kuoltua vuonna 1942 Roland ja Janine Truffaut ottivat François’n asumaan kotiinsa Pariisin Pigallen kaupunginosaan.Steffen: ”Francois Truffaut Profile”. Truffaut ei tiennyt kuka hänen biologinen isänsä oli. Vuonna 1968 hän palkkasi yksityisetsivätoimiston selvittämään asiaa. Selvityksen mukaan isä oli juutalainen hammaslääkäri Roland Lévy. Äidin suku kiisti väitteen, mutta Truffaut uskoi siihen. == Omasta elokuvakerhosta kriitikoksi == François keskeytti useita eri kouluja, ja 14-vuotiaana hän päätti opiskella itsenäisesti elokuvantekoa. Hän pyrki katsomaan kolme elokuvaa päivässä ja lukemaan kolme kirjaa viikossa. Hän osallistui säännöllisesti Techniciens du filmin tapaamisiin ja kävi Henri Langlois’n vuonna 1944 uudelleen avaaman elokuva-arkiston Cinémathèque françaisen esityksissä. Truffaut perusti lokakuussa 1948 oman elokuvakerhonsa nimeltä Cercle cinémanie.Gonzáles: ”François Truffaut” Cercle cinémanien esitykset osuivat päällekkäin kriitikko André Bazinin vetämän, teollisuustyöläisten sivistämiseen tarkoitetun Travail et Culture -yhdistyksen elokuvakerhon esitysten kanssa. Tästä syystä 16-vuotias Truffaut tapasi marraskuussa 1948 jo kuuluisan, 30-vuotiaan Bazinin ja pyysi tätä muuttamaan esitystensä aikataulua. Bazinista tuli myöhemmin Truffaut’n mentori, kun tämä oli jäänyt kiinni kirjoituskoneen varastamisesta isänsä toimistolta. Roland Truffaut pakotti poikansa kirjoittamaan tunnustuksen ja vei hänet poliisiasemalle. François joutui viettämään kolme kuukautta nuorisokodissa Villejuifissa. Truffaut’n psykologi kirjoitti tämän puolesta Bazinille, joka suostui Truffaut’n takaajaksi ja etsimään tälle työn vapauttamisen jälkeen. Bazin antoi lopulta Truffaut’lle paikan henkilökohtaisena sihteerinään. André Bazin esitteli François Truffaut’n elokuvakerho Objectif ’49:n jäsenille. He vierailivat usein Éric Rohmerin elokuvakerhossa, jonka lehteen Truffaut kirjoitti ensimmäisen artikkelinsa, kritiikin Jean Renoirin elokuvasta Pelin säännöt. Truffaut aloitti huhtikuussa 1950 Ellen toimittajana ja kirjoitti myös muihin lehtiin. Saman vuoden lokakuussa hän värväytyi armeijaan, mutta katui päätöstään hyvin pian. Hän pyrki seuraavien kahden vuoden ajan pääsemaan pois armeijasta ja istui myös sotilasvankilassa karkaamisyrityksen takia. Bazinin ja joidenkin poliittisten yhteyksien ansiosta Truffaut vapautettiin asepalveluksesta helmikuussa 1952. Bazinin avustuksella Truffaut’sta tuli pian tunnettu kriitikko, joka kirjoitti Cahiers du cinémaan ja Arts-Lettres-Spectaclesiin. Hänen tunnetuin artikkelinsa on Cahiers du cinémassa tammikuussa 1954 julkaistu ”Une Certaine tendance du cinéma française”, jossa hän hyökkäsi vanhan linjan ranskalaisia elokuvaohjaajia ja käsikirjoittajia vastaan. Samoihin aikoihin Truffaut esitteli auteur-teorian, jossa hän painotti ohjaajan asemaa elokuvan taiteellisen ilmeen takana. == Ura elokuvantekijänä == === Lyhytelokuvista läpimurtoelokuviin === François Truffaut’n ensimmäinen ohjaustyö oli lyhytelokuva Une visite vuonna 1955, mutta hänen taiteellinen läpimurtonsa oli Vintiöt vuonna 1957, joka oli myös hänen oman tuotantoyhtiönsä Les Films du Carossen ensimmäinen elokuva. Ranskalaisen elokuvan uuden aallon huippuaikana 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Truffaut teki useita merkittäviä elokuvia. Hänen ensimmäinen kokopitkä elokuvansa oli 400 kepposta vuonna 1959. Siitä tuli sensaatio Cannesin elokuvajuhlilla, jossa Truffaut voitti parhaan ohjaajan palkinnon. Elokuvan pääosassa on Jean-Pierre Léaud, joka esittää Antoine Doinelin hahmoa. Léaud’n ja Truffaut’n ammatillinen suhde oli poikkeuksellinen, ja Truffaut toimi käytännössä Léaud’n sijaisisänä samaan tapaan kuin Bazin oli toiminut Truffaut’n kanssa. Truffaut’n toinen pitkä elokuva oli David Goodisin rikosromaanista sovitettu Ampukaa pianistia vuonna 1960. Se oli hänen kokeellisin elokuvansa, ja siinä hän pyrki häivyttämään gangsterielokuvasta sen genrekonventioita. Elokuvassa sen tahti ja tunnelma muuttuvat moneen kertaan. Katsojille vaikeasti avautuva elokuva ei pärjännyt teattereissa. Truffaut oli pitkään suunnitellut elokuvaa Henri-Pierre Rochén romaanista Jules ja Jim. Samanniminen elokuva valmistui vuonna 1962. Samana vuonna Truffaut ohjasi Antoine Doinel -osion antologiaelokuvaan Rakkautta 20-vuotiaana. Uskottomuudesta kertonutta Pehmeää ihoa vuonna 1964 pidettiin aikanaan epäonnistuneena, mutta sen arvostus on noussut 2000-luvulla tehdyn restauroinnin jälkeen. Ray Bradburyn romaaniin perustunut englanninkielinen Fahrenheit 451 vuonna 1966 ajautui vaikeaan ja pitkittyneeseen tuotantoprosessiin. Samana vuonna 1966 ilmestyi Truffaut’n tekemä kirja Hitchcock, joka perustui hänen vuonna 1962 tekemäänsä pitkään Alfred Hitchcock -haastatteluun. Kirja ja Truffaut’n aiemmat artikkelit Hitchcockista olivat vaikuttamassa brittiohjaajan maailmanlaajuiseen maineeseen auteurina. Samoihin aikoihin Truffaut viimeisteli seuraavaa Antoine Doinel -elokuvaa Varastettuja suudelmia (1968). Siinä 19-vuotias näyttelijä Claude Jade teki debyyttinsä näyttelemällä naispääosan Christine Darbonia. Vuoden 1968 huhtikuussa hän juhli kihlaustaan Claude Jaden kanssa. François Truffaut erosi 16 vuotta nuoremmasta Claude Jadesta kesäkuussa juuri ennen häitä. Yksi Varastettuja suudelmia -elokuvan kohtauksista kuvattiin Cinémathèque françaisen suljettujen ovien edessä, ja se oli omistettu Henri Langlois’lle. Elokuvan kuvauksien aikana Truffaut oli kampanjoinut Langlois’n ja elokuva-arkiston puolesta, kun hallituksen ministerit olivat korvaamassa Langlois’ta valitsemallaan ehdokkaalla. === Kiireinen 1960- ja 1970-lukujen vaihde === Varastettuja suudelmia -elokuvan menestyksen ansiosta Truffaut pystyi seuraavaksi ohjaamaan tuotannollisesti vaativamman elokuvan. Mississipin velho vuonna 1969 perustui Cornell Woolrichin romaaniin, jonka tapahtumat Truffaut siirsi New Orleansista Réunionin saarelle. Kun elokuvan heikot katsojaluvut tulivat ilmi, Truffaut oli jo kuvaamassa tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa Kesytön (1970) Aveyronin susilapsesta. Sen rahoittaminen osoittautui vaikeaksi, mutta lopulta United Artists lähti tukemaan projektia. Truffaut päätti itse näytellä Jean Itardia. Elokuva oli Truffaut’n ja elokuvaaja Néstor Almendrosin ensimmäinen yhteinen tuotanto. Truffaut jatkoi Kesyttömän jälkeen kiireisenä, sillä hän oli kuvaamassa jo Pariisissa seuraavaa elokuvaansa, vaikka Kesytöntä ei oltu edes vielä julkaistu. Nuori pari vuonna 1970 oli kolmas Antoine Doinel -elokuva. Tässä elokuvassa Jean-Pierre Léaud ja Claude Jade näyttelevät pariskuntaa Antoine ja Christine Doinel. Truffaut oli kuvannut neljä elokuvaa hieman yli kahdessa vuodessa, ja hän alkoi olla henkisesti ja fyysisesti uupunut. Lisäksi hänen suhteensa Catherine Deneuveen päättyi syksyllä 1970, mikä johti vakavaan masennukseen ja uniongelmiin. Truffaut löysi lohdutusta Henri-Pierre Rochén romaanista Les Deux Anglaises et le Continent. Hän päätti kuvata siitä elokuvan ja jättää väliin suunnitelmat sapattivuodesta. Kuvaukset alkoivat keväällä 1971, ja Englantilaiset naiset oli valmis marraskuussa. Truffaut jatkoi lähes välittömästi seuraavaan elokuvaansa, komediaan Isin tyttö (1972). === Amerikkalaisen yön menestyksestä 1970-luvun lopulle === Ollessaan leikkaamassa elokuvaansa Englantilaiset naiset Truffaut huomasi isot lavasteet, jotka oli pystytetty pari vuotta aiemmin. Hän oli jo pitkään halunnut tehdä elokuvan elokuvantekemisestä ja uskoi nyt löytäneensä sopivan paikan. Hän oli aloittanut kesällä 1971 käsikirjoituksen työstämisen Jean- Louis Richardin kanssa ja palasi sen pariin Isin tytön jälkeen. Amerikkalainen yö (1973), joka on saanut nimensä elokuvatekniikasta, jolla yökohtauksia voidaan kuvata päivänvalossa, oli suurmenestys, ja se voitti vuonna 1974 muun muassa parhaan elokuvan Baftan ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Amerikkalaisen yön menestyksen jälkeen Truffaut pystyi pitämään jonkun aikaa vapaata elokuva-alalta. Kahden vuoden poissaolonsa aikana hän muun muassa vietti enemmän aikaa kahden tyttärensä kanssa. Truffaut päätti vuoden 1974 lopulla, että hänen seuraava elokuvansa olisi sovitus Victor Hugon tyttären Adèlen elämäkerrasta. Adelen tarinan (1975) jälkeen hän alkoi välittömästi kuvata elokuvaa Taskurahat (1976). Lääkäri määräsi elokuvan valmistumisen jälkeen Truffaut’n lepäämään, mutta Steven Spielberg halusi hänet näyttelemään seuraavaan elokuvaansa Kolmannen asteen yhteys. Yhdysvalloissa Truffaut käsikirjoitti kuvausten välissä seuraavaa omaa elokuvaansa Mies joka rakasti naisia (1977), joka perustui osittain hänen ja vanhan ystävänsä Michel Fermaud’n kokemuksiin. Truffaut siirtyi elokuvan jälkeen käsittelemään kuolemaa Vihreässä huoneessa (1978). Se perustui Henry Jamesin novelleihin ja kertoi miehestä, joka ei pystynyt unohtamaan kuolleita. Syksyllä 1977 tuotetun elokuvan useat sisäotokset kuvattiin kynttilänvalossa. Vihreä huone ei menestynyt, ja samoihin aikoihin Truffaut’n terveys reistaili ja hänen tuotantoyhtiönsä varat olivat loppumassa. Hän tarvitsi hittielokuvan ja palasi Antoine Doinel -teemaan. Nopealla aikataululla ja pienellä budjetilla kuvattu Rakkaus karkuteillä (1979) toi toivottua menestystä lippuluukuilla: tarinassa Antoine Doinel (Jean-Pierre Léaud) on jättämässä vaimonsa Christinen (Claude Jade) ja heidän yhteisen poikansa. Truffaut itse ei kuitenkaan ollut tyytyväinen elokuvaan. === Viimeiset elokuvat 1980-luvulla === thumb\|François Truffaut’n hauta. Viimeinen metro -elokuvan (1980) tuotanto alkoi tammikuussa 1980. Sitä varten Truffaut ja Suzanne Schiffman olivat käyneet läpi arkistoja ja historiakirjoja sekä muita historiallisia lähteitä. Elokuva sijoittuu toiseen maailmansotaan ja Pariisiin, jossa ulkonaliikkumiskiellon takia viimeisestä metrosta ei kannattanut myöhästyä. Viimeinen metro oli Truffaut’n omalle tuotantoyhtiölle kallis elokuva. Sen budjetti oli lähes kaksinkertainen muihin hänen tuotantoihinsa verrattuna. Elokuva ajautui vaikeuksiin kun saksalaiset osatuottajat vetivät siltä tukensa. Truffaut sai lopulta tukea elokuvan levittäjältä Gaumontilta, tuotantojärjestö SFP:ltä ja televisiokanava TF1:ltä. Yli miljoona ihmistä näki sen pelkästään Pariisissa, ja se sai kymmenen ranskalaista César-palkintoa (muun muassa paras elokuva ja ohjaus). Viimeisestä metrosta poiketen Kohtalokas nainen (1981) kuvattiin nopeasti ja pienellä budjetilla. Se oli saanut inspiraationsa Truffaut’n suhteesta Catherine Deneuveen. Truffaut’n helpotukseksi elokuva menestyi hyvin, minkä ansiosta hän pystyi pitämään taukoa ennen seuraavaa elokuvaansa, joka oli elokuussa 1983 ensi-iltansa saanut Pitkä viikonloppu. François Truffaut oli 12. elokuuta 1983 työskentelemässä käsikirjoittaja Claude de Givrayn kanssa, kun sai sairauskohtauksen. Lääkärit löysivät aivokasvaimen, joka leikattiin onnistuneesti seuraavassa kuussa. Truffaut jatkoi vuoden 1984 aikana muutamien elokuvaprojektien suunnittelua. Hänen tilansa kuitenkin heikkeni, ja hänet otettiin uudestaan sairaalaan, jossa hän kuoli 21. lokakuuta 1984. == Yksityiselämä == François Truffaut oli naimisissa vuosina 1957–1965 Madeleine Morgensternin kanssa. He saivat kaksi lasta Lauran ja Evan. Tytöt olivat saaneet nimensä Otto Premingerin elokuvan Laura ja Joseph Loseyn elokuvan Eeva mukaan.Ronald Bergan: ”Introduction”. Teoksessa Vuoden 1968 huhtikuussa Truffaut kihlautui näyttelijä Claude Jaden kanssa, mutta erosi 16 vuotta nuoremmasta kihlatustaan kesäkuussa juuri ennen häitä. François Truffaut sai kolmannen lapsensa näyttelijä Fanny Ardantin kanssa. Tytär Joséphine syntyi vain vuosi ennen Truffaut’n kuolemaa vuonna 1983. == Tyyli ja merkitys == François Truffaut oli yksi tärkeimpiä taustavaikuttajia niin sanotun ranskalaisen uuden aallon syntymisessä. Hän otti elokuvateoreettiset ideansa käytäntöön esikoiselokuvassa 400 kepposta, kirjoitti Jean-Luc Godardin elokuvan Viimeiseen hengenvetoon tarinan ja tuotti Jacques Rivetten elokuvan Pariisi kuuluu meille.Armstrong et al., s. 563. Useat ohjaajat ovat kertoneet saaneensa inspiraationsa Truffaut’lta. Woody Allen ja Wes Anderson ovat kertoneet hänen olleen uransa tärkein vaikuttaja. Jonathan Demme on sanonut elokuvan Ampukaa pianistia näyttäneen hänelle aivan uudenlaisen elokuvallisen ulottuvuuden. Demmen mukaan hän päätti ryhtyä elokuvaohjaajaksi tavattuaan vuonna 1967 Truffaut’n. Truffaut oli ohjaajana perinteinen, toisin kuin esimerkiksi jatkuvassa muutoksessa oleva Godard. Truffaut kertoi tarinaa, kun taas Godard käytti tarinaa vain tekosyynä. Ohjaajien väliset näkemyserot aiheuttivat lopulta myös ristiriitoja heidän välille. He olivat pitkään olleet ystäviä, mutta heidän ystävyytensä katkesi, kun Godard hyökkäsi Amerikkalainen yö -elokuvaa vastaan. He kirjoittivat toisilleen useita kirjeitä, joissa maolaisuutta kannattanut Godard väitti Truffaut’n hukanneen taiteellisen rehellisyytensä. Godardin mielestä elokuvan piti palvella vallankumousta, mutta Truffaut’n humanistinen sanoma oli täysin ristiriidassa poliittisen militarismin kanssa. Truffaut puolestaan syytti pitkässä vastineessa Godardia tekopyhyydestä ja itsekkyydestä. Truffaut’n tuotanto oli monipuolista. Tuotannon runkona ovat omaelämäkerrallisia aineksia sisältävät Antoine Doinel -elokuvat.Bagh, s. 425. Elokuvissa ilmenee vaikutteita erityisesti Jean Renoirin impressionismista ja Alfred Hitchcockilta. Renoirin lämminhenkinen humanismi näkyy esimerkiksi elokuvissa Jules ja Jim, Kesytön ja Viimeinen metro. Hitchockin elokuville ominaisimmat vaikutteet näkyvät muun muassa elokuvissa Ampukaa pianistia, Morsian pukeutui mustaan ja Pitkä viikonloppu. Pehmeässä ihossa on esillä vaikutteita kummaltakin esikuvalta. Leikkauksessa ja musiikissa on yhtäläispiirteitä Hitchcockin elokuviin, mutta teemassa on monia Renoirin humanistisia piirteitä. Omiin aiheisiinsa perustuvien teosten lisäksi Truffaut ohjasi myös useita niin sanottuja genre-elokuvia, kuten tieteiselokuvan Fahrenheit 451 ja jännityselokuvan Morsian pukeutui mustaan. Truffaut kritisoi kirjoituksissaan muiden tekemiä elokuvasovituksia. Hän itse sovitti elokuvaksi William Irishin, Henri de la Rochen, Ray Bradburyn, David Goodisin ja Henry Jamesin romaanit. Hän kehitti oman sovitustyylinsä, jossa hän Peter von Baghin mukaan onnistui sovittamaan teokset samaan aikaan väljästi mutta toisaalta täysin kirjailijan sanaa heijastaviksi elokuviksi.Bagh, s. 426. Truffaut’n mieshahmot ovat usein jääneet keskenkasvuisiksi. He suuntaavat nuoruuden energiansa ja päättäväisyytensä seksin etsimiseen. Naishahmot ovat puolestaan usein voimakastahtoisia ja eräänlaiselle jalustalle nostettuja. Naiset saavat Truffaut’n elokuvissa miehet toimimaan. Truffaut’n ainoat lapsia käsitelleet elokuvat olivat 400 kepposta, Kesytön ja Taskurahat. Hän kuitenkin kertoi nauttivansa lasten kuvaamisesta. Truffaut’n mukaan ”lapsuuden kannalta ei ole olemassa pieniä asioita”. == Tuotanto == === Filmografia (ohjaajana) === Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Pääosat Huomioita 1958 Vintiöt Les mistons Gérard Blain, Bernadette Lafont lyhytelokuva 1959 400 kepposta Les quatre cents coups Jean-Pierre Léaud, Claire Maurier 1960 Ampukaa pianistia Tirez sur le pianiste Charles Aznavour, Marie Dubois 1962 Rakkautta 20-vuotiaana L’amour à vingt ans Jean-Pierre Léaud, Marie-France Pisier osa ”Antoine et Colette” 1962 Jules ja Jim Jules et Jim Jeanne Moreau, Oskar Werner, Henri Serre 1963 Pehmeä iho La peau douce Jean Desailly, Françoise Dorléac, Nelly Benedetti 1966 Fahrenheit 451 Farenheit 451 Oskar Werner, Julie Christie 1968 Varastettuja suudelmia Baisers volés Jean-Pierre Léaud, Claude Jade 1968 Morsian pukeutui mustaan La mariée était en noir Jeanne Moreau, Charles Denner, J.C.Brialy 1969 Mississipin velho La sirène du Mississipi Jean-Paul Belmondo, Catherine Deneuve 1970 Nuori pari Domicile conjugal Jean-Pierre Léaud, Claude Jade 1970 Kesytön L’enfant sauvage Jean-Pierre Cargol, François Truffaut 1971 Englantilaiset naiset Les deux anglaises et le continent Léaud, Kika Markham, Stacey Tendeter 1972 Isin tyttö Une belle fille comme moi Bernadette Lafont, André Dussolier 1973 Amerikkalainen yö La nuit américaine Jean-Pierre Léaud, Jacqueline Bisset 1975 Adelen tarina L’historie d’Adèle H. Isabelle Adjani, Bruce Robinson 1976 Taskurahat L’argent de poche Jean-François Stévenin 1977 Mies joka rakasti naisia L’homme qui aimant les femmes Charles Denner, Brigitte Fossey 1978 Vihreä huone La chambre verte François Truffaut, Nathalie Baye 1979 Rakkaus karkuteillä L’amour en fuite Jean-Pierre Léaud, Claude Jade 1980 Viimeinen metro Le dernier metro Catherine Deneuve, Gérard Depardieu 1981 Kohtalokas nainen La femme d’à côté Gérard Depardieu, Fanny Ardant 1983 Pitkä viikonloppu Vivement dimanche! Fanny Ardant, Jean-Louis Trintignant === Suomennetut kirjat === * * == Palkinnot ja ehdokkuudet == Vuosi Elokuva Kategoria Voitto/Ehdokkuus Bafta Bafta Bafta Bafta Bafta 1961 400 kepposta paras elokuva 1974 Amerikkalainen yö paras ohjaus 1979 Kolmannen asteen yhteys paras miessivuosa 1984 Pitkä viikonloppu paras vieraskielinen elokuva Cannesin elokuvajuhlat Cannesin elokuvajuhlat Cannesin elokuvajuhlat Cannesin elokuvajuhlat Cannesin elokuvajuhlat 1959 400 kepposta paras ohjaaja César- palkinto César-palkinto César-palkinto César-palkinto César-palkinto 1976 Adelen tarina paras ohjaaja 1981 Viimeinen metro paras elokuva 1981 Viimeinen metro paras ohjaaja 1981 Viimeinen metro paras käsikirjoitus 1984 Pitkä viikonloppu paras ohjaaja Oscar-palkinto Viitattu 15.7.2017 Oscar-palkinto Viitattu 15.7.2017 Oscar-palkinto Viitattu 15.7.2017 Oscar-palkinto Viitattu 15.7.2017 Oscar-palkinto Viitattu 15.7.2017 1959 400 kepposta paras alkuperäinen käsikirjoitus 1974 Amerikkalainen yö paras ohjaus 1974 Amerikkalainen yö paras alkuperäinen käsikirjoitus == Lähteet == * * * * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * * YLE Elävä arkisto: Francois Truffaut kohtaa Hannu Karpon * YLE Elävä arkisto: Francois Truffaut Suomessa 1964 ==Kirjallisuutta== * ”Haastateltavana François Truffaut”, Cahiers du cinéma -lehden laaja haastattelu suomennettuna, Projektio 3/1983 s. 4–23. * Helander, Sakari: ”Chabrol, Delannoy, Truffaut: suhteiden tarkastelua”, Filmihullu 3/2010. Luokka:77.4 Elokuvataide Luokka:Ranskalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Elokuvateoreetikot Luokka:BAFTA-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1932 syntyneet Luokka:Vuonna 1984 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	François Truffaut
257	Frida Kahlo eli Magdalena Carmen Frieda Kahlo y Calderón (6. heinäkuuta 1907 Coyoacán, Meksiko – 13. heinäkuuta 1954 Coyoacán, Meksiko) oli meksikolainen taidemaalari, joka tunnettiin tuskaa, kuoleman läsnäoloa ja elon pimeää puolta ilmaisevista maalauksistaan. Kahlo maalasi laajan sarjan inhorealistisia omakuvia. Hän käytti voimakkaita värejä tyylillä, joka oli saanut vaikutteita Meksikon alkuperäiskansojen kulttuurista, mutta hänen tyylissään oli myös eurooppalaisia vaikutteita realismista, symbolismista ja surrealismista. == Elämä == === Perhe === Kahlo syntyi vanhempiensa talossa Coyoacánissa, joka oli tuohon aikaan pieni kaupunki Méxicon laitamilla. Hänen isänsä oli Pforzheimissa Saksassa syntynyt valokuvaaja Carl Wilhelm Kahlo (1871–1941), joka Meksikoon muutettuaan otti uudeksi etunimekseen Guillermo. Pitkään luultiin, että Guillermo Kahlo oli juutalaista syntyperää, mutta uudempi sukututkimus osoittaa, että näin ei ollut. Äiti Matilde oli lähes lukutaidoton, syvästi uskonnollinen meksikolaisnainen. Fridalla oli kaksi vanhempaa sisarta ja vuotta nuorempi pikkusisko. === Lapsuus ja nuoruus === Kahlo sairasti kuusivuotiaana polion. Oltuaan yhdeksän kuukautta vuodepotilaana hän ontui, ja isä rohkaisi häntä tytöille epätyypillisiin urheiluharrastuksiin selän ja jalan kuntouttamiseksi. Vuonna 1922 viisitoistavuotias Kahlo aloitti kuuluisan lukion Escuela Nacional Preparatoria yhtenä sen harvoista tyttöoppilaista. Samana vuonna kuuluisa meksikolainen taiteilija Diego Rivera maalasi kouluun seinämaalauksen. Syyskuussa 1925 Kahlo oli liikenneonnettomuudessa, jossa bussi ja raitiovaunu törmäsivät. Metallinen kaide lävisti hänen lantionsa ja aiheutti useita murtumia. Kahlo oli viikkoja sairaalassa. Hänelle piti tehdä 35 leikkausta. Kahlo alkoi maalata toipilasaikanaan, ja ensimmäinen omakuva valmistui seuraavana vuonna. Samaan aikaan Kahlo aktivoitui poliittisesti ja liittyi Kommunistiseen nuorisoliikkeeseen ja Meksikon kommunistipuolueeseen. === Aikuiselämä ja ura kuvataiteilijana === Hänen maalauksensa herättivät taidemaalari Diego Riveran kiinnostuksen. Rivera ja Kahlo menivät naimisiin vuonna 1929, erosivat 1939 ja avioituivat uudestaan 1941. Kahlo tuki aktiivisesti kommunismia, ja hänellä väitetään olleen suhde Lev Trotskin kanssa, jonka Stalinin agentit surmasivat Méxicossa 1940. Kahlo oli avoimesti biseksuaali. Vuonna 1932 Rivera maalasi tilaustyötä Detroitissa. Kahlo koki keskenmenon, joka järkytti häntä kovasti mutta käynnisti myös hänen voimakkaimman luomiskautensa. Riveran ehdotuksesta Kahlo alkoi maalata meksikolaisten retablo-maalausten tyyliin peltilevyille. Retablot ovat uskonnollisia maalauksia, joita meksikolaiset omistavat pyhimyksille, joiden esirukousten he kokevat auttaneen selviämään arjen tragedioista. Monet Kahlon maalauksista ovat tyypillistä retablon kokoa, 30 × 40 cm tai 40 × 50 cm. Vuonna 1939 Kahlo lähti Pariisiin ja ystävystyi siellä Marcel Duchampin ja Pablo Picasson kanssa. Hän maalasi yhden kuuluisimmista teoksistaan, Kaksi Fridaa. Maalauksessa on kaksi omakuvaa rinnakkain, toinen valkoinen, jonka sydän vuotaa verta, toinen värikäs ja tervesydäminen. Vuonna 1941 Meksikon valtio tilasi Kahlolta sarjan muotokuvia kuuluisista meksikolaisnaisista. Henkilökohtaisten murheiden takia Kahlo ei kyennyt täyttämään tilausta loppuun. Hänen työnsä saivat silti paljon suosiota ja niitä oli mukana useissa yhteisnäyttelyissä. 1950-luvulla Kahlon terveys heikkeni entisestään. Hänen jalkaansa tuli kuolio. Vuonna 1953 Kahlolla oli ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Meksikossa, ja sairautensa takia hän osallistui sen avajaisiin galleriaan tuodusta katosvuoteesta käsin. Kuolio paheni ja jalka jouduttiin amputoimaan. Kahlo vaipui syvään masennukseen. Vuonna 1954 hän oli jälleen sairaalassa, keuhko-ongelmien takia, jotka mahdollisesti liittyivät itsemurhayritykseen. Kahlo kuoli 13. heinäkuuta 1954. Virallinen kuolinsyy on keuhkoveritulppa, mutta itsemurhasta on huhuttu. Viimeisessä päiväkirjamerkinnässä on vapiseva musta enkeli ja teksti "Toivon että lähtö on lopullinen ja riemukas – ja että en enää koskaan palaa. Frida". Hänen tuhkansa sijoitettiin esikolumbiaaniseen uurnaan, joka on näytteillä hänen aikaisemmassa Coyoacánissa sijaitsevassa kodissaan La Casa Azulissa. == Työt ja merkitys == Kahlon omaan kokemukseen perustuvat työt ovat usein hätkähdyttävän voimakkaita kivun ja naisten ankaran elämän kuvauksia. Kahlon 143 maalauksesta 55 on omakuvia, jotka sisältävät henkilökohtaista symboliikkaa ja havainnollista ruumiin kuvausta. Kahloon vaikutti myös Meksikon alkuperäiskulttuuri, mikä näkyy kirkkaina väreinä sekä realismin ja symbolismin sekoituksena. 1930-luvun alussa Kahlo aloitti omaelämäkerrallisten teosten sarjan, tavoitteenaan tehdä maalaus jokaisesta elinvuodestaan. Sarjan aloittaa "Syntymäni" vuodelta 1932. Vaikka Kahloa pidetään toisinaan surrealistina ja hänellä oli useita yhteisnäyttelyitä eurooppalaisten surrealistien kanssa, hän kuitenkin itse kiisti tämän luonnehdinnan. Frida Kahlon tunnetuimpia teoksia kussakin lähdeviitteessä myös teoskuva nimi vuosi sijainti Luonnos onnettomuudesta Dibujo a lápiz Pencil Sketch / Retablo Frida Kahlo Fans 1926 Juan Coronelin kokoelmat, Cuernavaca, Meksiko Omakuva samettimekossa Autorretrato con raje de terciopelo Self Portrait in a Velvet Dress Frida Kahlo Fans 1926 yksityiskokoelma, Meksiko Bussi El camion The Bus Frida Kahlo Fans 1929 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Omakuva (Kuinka aika rientääkään) Autorretrato – tiempo vuela Self Portrait – Time Flies Frida Kahlo Fans 1929 Antony Bryanin kokoelma Omakuva, vaaleanpunainen tausta, sininen pusero Autorretrato Self Portrait Frida Kahlo Fans 1930 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Frida ja Diego (Hääkuva) Frieda y Diego Rivera Frieda and Diego Rivera Frida Kahlo Fans 1931 San Franciscon modernin taiteen museo, Yhdysvallat Henry Fordin sairaalassa Henry Ford Hospital Henry Ford Hospital Frida Kahlo Fans 1932 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Frida ja keskenmeno (litografia) El abortoEl Aborto (Frida and the Miscarriage) by Frida Kahlo 1932 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Syntymäni Mi nacimiento My Birth Frida Kahlo Fans 1932 Madonnan kokoelma, Yhdysvallat Omakuva Meksikon ja Yhdysvaltojen välisellä rajalla Autorretrato en la frontera entre Mexico y los Estados Unidos Self-Portrait Along the Border Line Between Mexico and the United States Frida Kahlo Fans 1932 Manuel Reyeron kokoelma, New York, Yhdysvallat Vain pari pistoa Unos cuantos piquetitos Unos cuantos piquetitos Frida Kahlo Fans 1935 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Omakuva kiharalla tukalla Autorretrato con pelo rizado Self Portrait with Curly Hair Frida Kahlo Fans 1935 yksityiskokoelma, Kalifornia, Yhdysvallat Isovanhemmat, vanhemmat ja minä Mis abuelos, mis padres y yo My Grandparents, My Parents and Me Frida Kahlo Fans 1936 Museum of Modern Art, New York, Yhdysvallat Minä ja nukkeni Yo y mi muñeca Me and My Doll Frida Kahlo Fans 1937 yksityiskokoelma, Meksiko Sydämen muisto Recuerdo Memory Frida Kahlo Fans 1937 yksityiskokoelma, Pariisi, Ranska Diego Riveran muotokuva Retrato de Diego Rivera Portrait of Diego Rivera Frida Kahlo Fans 1937 yksityiskokoelma, Meksiko Omakuva omistettu Lev Trotskille Autorretrato dedicado a Leon Trotsky Self-Portrait Dedicated to Leon Trotsky Frida Kahlo Fans 1937 National Museum of Women in the Arts, Washington D.C., Yhdysvallat Imettäjäni ja minä Mi nana y yo My Nurse and I Frida Kahlo Fans 1937 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Neljä Mexicon asukasta Cuatro habitantes de la Ciudad de MéxicoFour Inhabitants of Mexico City Frida Kahlo Fans 1938 yksityiskokoelma, Kalifornia, Yhdysvallat Tyttö ja kuoleman naamio Niña con mascara de muerte Girl with Death Mask Frida Kahlo Fans 1938 yksityiskokoelma, Monterrey, Kalifornia, Yhdysvallat Mitä vesi antoi minulle Lo que el agua me dio What the Water Gave Me Frida Kahlo Fans 1938 Daniel Filipacchi -kokoelma, Pariisi Omakuva ja kehys Autorretrato – El marco Self Portrait – The Frame Frida Kahlo Fans 1938 Musée National d' Art Moderne, Pompidou-keskus, Pariisi Maan hedelmiä Frutos de la tierra Fruits of the Earth Frida Kahlo Fans 1938 Meksikon valtionpankin kokoelma Kaktuksen hedelmiä Tunas Cactus Fruits Frida Kahlo Fans 1938 Robert Holmes kokoelma, Perth, Australia Pitahayas Pitahayas Pitahayas Frida Kahlo Fans 1938 Madison Art Center, Madison, Wisconsin, Yhdysvallat Kaksi Fridaa Las dos Fridas The Two Fridas Frida Kahlo Fans 1939 Museo de Arte Moderno, Meksiko Kaksi alastonta metsässä Dos desnudos en un bosque Two Nudes in the Forest Frida Kahlo Fans 1939 Mary – Anne Martin / Fine Arts, New York, Yhdysvallat Dorothy Halen itsemurha El suicidio de Dorothy Hale The Suicide of Dorothy Hale Frida Kahlo Fans 1939 Phoenixin taidemuseo, Arizona, Yhdysvallat Omakuva apinan kanssa Autorretrato con un mono Self Portrait with a Monkey Frida Kahlo Fans 1938 Albright – Knox Art Gallery, Buffalo , New York, Yhdysvallat Uni El sueño The Dream Frida Kahlo Fans 1940 yksityiskokoelma, New York, Yhdysvallat Haavoittunut pöytä La mesa herida The Wounded Table Frida Kahlo Fans 1940 tuntematon kokoelma Omakuva orjantappurakauluksen kanssa Autorretrato con collar de espinas Self Portrait with Necklace of Thorns Frida Kahlo Fans 1940 Harry Ransom Humanities Research Center, Austin Texas, Yhdysvallat Omakuva apinan kanssa Autorretrato con mono Self Portrait with Monkey Frida Kahlo Fans 1940 Madonnan yksityiskokoelma, Yhdysvallat Tri. Eloesserille omistettu omakuva Autorretrato dedicado al Dr. Eloesser Self Portrait Dedicated to Dr Eloesser Frida Kahlo Fans 1940 Tohtori Leo Eloesserin perikunnan kokoelma Omakuva hiukset leikattuina Autorretrato con pell corto Self Portrait with Cropped Hair Frida Kahlo Fans 1940 The Museum of Modern Art, New York, Yhdysvallat Omakuva Boniton kanssa (apina ja papukaija) Autorretrato con Bonito Self Portrait with Bonito Frida Kahlo Fans 1941 yksityiskokoelma, Yhdysvallat Omakuva apinoiden kanssa Autorretrato con monos Self Portrait with Monkeys Frida Kahlo Fans 1943 Gelman Collection, Meksiko Omakuva Tehuanana (Diego mielessäni) Autorretrato como tehuana Self Portrait as a Tehuana Frida Kahlo Fans 1943 Gelman Collection, Meksiko Juuret Raíces Roots Frida Kahlo Fans 1943 Marilyn O. Lubetkinin kokoelma Muotokuva Dona Rosita Morillosta Retrato de Doña Rosita Morillo Portrait of Doña Rosita Morillo Frida Kahlo Fans 1944 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Katkennut pylväs La columna rota The Broken Column Frida Kahlo Fans 1944 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Toivoa vailla Sin esperanza Without Hope Frida Kahlo Fans 1945 Dolores Olmedon säätiön kokoelma, Meksiko Haavoittunut peura El venado herico The Wounded Deer Frida Kahlo Fans 1946 Carolyn Farbin kokoelma, Houston Texas, Yhdysvallat Toivon puu Arbol de la esperanza, mantente firme Tree of Hope Frida Kahlo Fans 1946 Daniel Filipacchi -kokoelma, Pariisi Omakuva tukka auki Autorretrato con el pelo suelto Self Portrait with Loose Hair Frida Kahlo Fans 1947 yksityiskokoelma, Des Moines, Iowa, Yhdysvallat Diego ja minä Diego y yoDiego y yo Frida Kahlo Fans 1949 Mary - Anne Martin / Fine Arts Collection, New York. Yhdysvallat Syleilen maailmankaikkeutta, maata, Meksikoa, itseäni, Diegoa ja Mr. Xolotlia Autorretrato en la frontera entre el abrazo de amor de el universo, la tierra (México), yo, Diego y el Señor Xólotl The Love Embrace of the Universe, the Earth (Mexico), Myself, Diego and Señor Xólotl Frida Kahlo Fans 1949 Jorge Contreras Chacelin kokoelma, Meksiko Omakuva ja Tohtori Farillin muotokuva Autorretrato con el retrato del Dr. Farill Self-Portrait with the Portrait of Doctor Farill Frida Kahlo Fans 1951 yksityiskokoelma, Meksiko Asetelma papukaijan kanssa Naturaleza muerta con loro y fruta Still Life with Parrot and Fruit Frida Kahlo Fans 1951 Kokoelma Harry Ransom Humanities Research Center, University of Texas, Yhdysvallat Frida ja Stalin Autorretrato con Stalin Self Portrait with Stalin Frida Kahlo Fans 1954 Frida Kahlo -museo, Meksiko Marxismi parantaa sairaita El Marxismo dará salud a los enfermos Marxism Will Give Health to the Sick Frida Kahlo Fans 1954 Frida Kahlo -museo , Meksiko Viva La Vida Viva la vida, sandias Viva la Vida, Watermelons Frida Kahlo Fans 1954 Frida Kahlo -museo , Meksiko == Vastaanotto == Kahlon tuotannon naisteemat ja niiden rohkea käsittelytapa tekivät hänestä lähes feminismin kulttihenkilön 1900-luvun viimeisillä vuosikymmenillä. 1990-luvulla hänen töistään maksettiin miljoona, 2000-luvun alussa kymmenen miljoonaa dollaria. === Elokuvat, kirjat ja ooppera === Saksassa valmistui vuonna 1982 televisiolle tehty arkistomateriaalia sisältävä elämäkertadokumenttifilmi nimeltä Frida Kahlo. Vuonna 1986 valmistui elokuvaohjaaja Paul Leducin elokuva Frida, naturaleza viva, jossa Ofelia Medina esittää Frida Kahloa. Vuonna 2002 valmistui Julie Taymorin elokuva Frida, jossa Salma Hayek esitti Frida Kahloa. Elokuva oli ehdolla kuuden Oscar-palkinnon saajaksi. Vuonna 1983 ilmestynyt Hayden Herreran kirjoittama elämäkerta lisäsi kiinnostusta Frida Kahlon elämään ja taiteeseen. Vuonna 2014 Helsingissä Suomessa kantaesitettiin Kahlosta ja hänen taiteestaan ja aatteistaan kertova ooppera Frida y Diego, jonka on säveltänyt Kalevi Aho ja libreton kirjoittanut Maritza Núñez. === Museo ja näyttelyt === Vuonna 1938 New Yorkissa oli suuri näyttely, jossa oli esillä 25 Kahlon työtä. Ennen kuolemaansa hän toi töitään näytteille myös Pariisiin ja Meksikoon. Frida Kahlon lapsuudenkodista, Casa Azul (Sininen talo), on tehty museo, jossa on esillä hänen töitään. Museo avattiin vuonna 1958. Vuonna 2007 Meksikon kansallinen taidemuseo järjesti suuren retrospektiivisen näyttelyn Kahlon satavuotisjuhlan kunniaksi. Osa Kahlon maalauksista on pysyvästi Caza Azulissa eikä niitä lainata ulkopuolisiin näyttelyihin. Osa on yksityisten keräilijöiden hallussa (esimerkiksi Madonnalla on Kahlon töitä). Eräs yrittäjä on teettänyt kiinalaisilla taiteilijoilla Kahlon maalauksista kopioita, ja järjestää niistä näyttelyitä eri puolilla maailmaa. Suomessa 1997 Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa järjestetty Kahlon taiteen esittely keräsi satatuhatta kävijää. == Lähteet == == Kirjallisuutta == * * * * * * * * * == Aiheesta muualla == * Frida Kahlo Wikiart * Frida Kahlon viralliset sivut * The Frida Kahlo Museum * Frida Kahlon fanisivusto Luokka:Meksikolaiset taidemaalarit Luokka:Amputoidut henkilöt Luokka:Vuonna 1907 syntyneet Luokka:Vuonna 1954 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Frida Kahlo
258	Venäjän federaation turvallisuuspalvelu (, lyh. FSB) on Venäjän turvallisuuspalvelu, joka toimii järjestäytynyttä rikollisuutta, huumekauppaa, terrorismia ja korruptiota vastaan koko Venäjän liittovaltion alueella. Venäjän rajavartiolaitos eli Venäjän federaation turvallisuuspalvelun rajapalvelu (, lyh. PS FSB Rossii) toimii FSB:n alaisuudessa. == Historia == Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen jälkeen Neuvostoliiton salainen poliisi KGB hajotettiin marraskuussa 1991. Merkittävimmästä osasta KGB:n virastoja muodostettiin turvallisuusministeriö MB. Venäjän presidentti Boris Jeltsin hajotti turvallisuusministeriön vuoden 1993 perustuslaillisen kriisin jälkeen ja korvasi sen uudella virastolla nimeltä FSK vuoden 1994 alussa.Photius.com FSK järjestettiin uudelleen säädetyllä lailla FSB:ksi. == FSB:n murhat == Vuonna 1998 Aleksandr Litvinenko ja seitsemän muuta FSB:n 1990-luvulla perustetun ”tappohallinto” Urpon miestä kertoi sotilassyyttäjänvirastossa saaneensa tehtäväkseen surmata Mihail Trepaškinin. Myöhemmin Urpo lakkautettiin, mutta vuonna 2006 laillistettiin terroriepäiltyjen murhat ulkomaillakin. Urpon alkuperäinen tehtävä oli tuhota Venäjän rikollisorganisaatioita, jolloin se alkoi murhata rikollisia ilman tuomioita. BBC:n nimettömien lähteiden mukaan Vladimir Putinin aikana FSB toimii paljon itsenäisemmin kuin vakoilutehtävissä toimivat organisaatiot tavallisesti.Russia 'backed Litvinenko murder. BBC News 8.72008v Boris Berezovskin väitetty epäonnistunut murhayritys vuonna 2007 osoittaa BBC:n lähteen mukaan FSB:n jatkuvaa valmiutta toimia läntisiä tahoja vastaan. == Mafiaväitteet == Yleensä joillain yksittäisillä FSB:n virkailijoilla katsotaan monesti olevan mafiayhteyksiä.Vladimir Ivanidze: Venäjän salainen palvelu ja mafia The Eurasian Politician - Issue 4 (August 2001), Riippumaton tiedotuskeskus "Glasnost", Suomentaja: Anssi Kullberg (Kopio julkaisusta) Nämä saivat alkunsa, kun Neuvostoliitto hajosi.Sam Vaknin. Russian Roulette - Russia's Economy In Putin's Era (2003) ISBN 9989-929-31-9 Turvallisuuspalvelu ja venäläinen mafia ajoivat tšetšeenimafian yhteistyössä pois Moskovasta 1990-luvun puolivälissä. Jotkut FSB-virkailijat ovat sekaantuneet huumeiden salakuljetukseen Etelä- ja Keski-Aasiassa.Venäjän valtapiireissä taistelua huumerahoista, Uusisuomi.fi Kulttuuri 15.12.2008 == Tšetšenian sodat == Lontoossa radioaktiivisella poloniumilla murhattu venäläisagentti Litvinenko väitti myös Moskovan kerrostaloräjäytysten olevan tiedustelupalvelun ja viime kädessä Kremlin vastuulla. Räjäytyksiä väitettiin tšetšeenien tekemiksi ja niillä puolusteltiin toisen Tšetšenian sodan aloittamista. FSB-eversti Mihail Trepaškinin sisäisen tarkastuksen tutkijaryhmä löysi vuonna 1994 Moskovasta suuren asekätkön ja pidätytti 30 ihmistä: GRU:n ja FSB:n väkeä, poliiseja sekä poliitikkoja oli sotkeutunut asekauppaan Tšetšeniaan ensimmäisen Tšetšenian sodan aikana. Trepaškinin mukaan tšetšeenit jaettiin meikäläisiin, joiden kanssa muun muassa käytiin kauppaa ja muukalaisiin, joita saattoi ryöstää ja tappaa. Paljastuksesta ei seurannut kiitosta, vaan Putinin kumppani erotti Trepaškinin.Tappolistalle joutunut agentti HS:lle: "Putinin lähipiiri – mahtavia satusetiä!", (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat 14.12.2014. (Arkisto 1 - ei toimi Arkisto 2) == FSB:n kritiikki == FSB ei ole saanut islamilaista terrorismia hallintaan. Russia After The Presidential Election by Mark A. Smith Conflict Studies Research Centre Archived 26 September 2007 at the Wayback Machine FSB:tä on arvosteltu korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista. Kriitikot ovat katsoneet FSB:n myös liian voimakkaasti kietoutuvan Venäjän valtionhallintoon, koska maan presidentillä Putinilla on turvallisuuspalvelutausta. Venäläisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin mukaan FSB:n oikeuksia laajentanut lakiesitys, jossa FSB:lle annetaan oikeus antaa varoituksia henkilöille jotka toimivat niin että syntyy edellytyksiä rikoksille, on suunnattu ensi sijassa oppositiota vastaan aivan kuten KGB aikoinaan antoi varoituksia toisinajattelijoille.Venäjä laajentaa turvallisuuspalvelu FSB:n valtuuksia Yle Uutiset 22.7.2010 FSB:tä usein syytetään siitä että se kiduttaa kuulusteltaviaan. FSB:n on epäilty olleen osallisena ainakin joihinkin Venäjän oppositioon ja muihin Kremlin kriitikoihin kohdistuneisin murhiin. Näistä tunnetuin lienee Alexander Litvinenkon murha. Bellingcat ja muut tutkivat läntiset ja Venäjän oppositiomediat ovat esitelleet aineistoa, jonka mukaan FSB:n myrkytysryhmä seurasi Kremliä kovasti arvostellutta oppositiojohtaja Aleksei Navalnyitä vuosia ja myrkytti tämän elokuussa 2020. Navalnyi joutui sairaalaan. Putin ja muut Venäjän viranomaiset ilmoittivat, ettei ole syytä tutkia Navalnyin sairauskohtauksen syitä. Kreml ei pitänyt tavanomaista tiedotustilaisuutaan 15. joulukuuta, ja sen media vaikeni Bellingcatin raportista. Bellingcatin mukaan myrkkyryhmään kuuluneet agentit seurasivat kolmea vuosina 2014, 2015 ja 2019 äkisti kuollutta ihmistä. Jyrkin FSB:tä vastaan esitetty syytös on, että se olisi tehnyt Moskovan kerrostaloräjäytykset vuonna 1998. Näistä syytettiin tšetšeenejä. Tällöin olisi syy Tšetšenian liittämiselle takaisin Venäjään ja Putin olisi noussut presidentiksi häikäilemättömän juonen avulla. == Venäjän federaation turvallisuuspalvelun ja sen edeltäjien johtajat vuodesta 1992 == FSB:n johtajalla on ministerin asema ja armeijakenraalin sotilasarvo. Johtajat vuodesta 1992:Istorija sozdanija, FSB, fsb.ru, viitattu 26.4.2014, # Viktor Barannikov 1992–1993 (MB) # Nikolai Goluško 1993–1994 (MB, FSK) # Sergei Stepašin 1994–1995 (FSK, FSB) # Mihail Barsukov 1995–1996 # Nikolai Kovaljov 1996–1998 # Vladimir Putin 25. heinäkuuta 1998 – 9. elokuuta 1999 # Nikolai Patrušev 1999–2008 # Aleksandr Bortnikov 2008– ==Katso myös== Luettelo tiedustelupalveluista == Lähteet == == Kirjallisuutta == Soldatov, Andrei & Borogan, Irina: Uusi yläluokka. Putin ja Venäjän todelliset vallanpitäjät (The New Nobility. The Restoration of Russia´s Security State and the Enduring Legacy of the KGB). Kääntänyt Kirsi Luoma. Like Kustannus Oy, 2012. * == Aiheesta muualla == * FSB:n kotisivut * Federation of American Scientists: Federal Security Service (FSB) * Center for Defence Information: Russia: President Boosts Powers Of Security Service Luokka:Venäjän tiedusteluorganisaatiot Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Venäjän poliisitoimi Luokka:Venäjän valtion virastot	Venäjän turvallisuuspalvelu
259	Fuusiojazz (tai lyhyemmin fuusio) on 1960-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt ja 1970-luvulla suosionsa huipulla ollut musiikin suuntaus, joka yhdistää elementtejä jazzista, populaarimusiikin eri suuntauksista, kuten rockista, sekä usein myös eri maiden etnisestä musiikista. Fuusiojazz-yhtyeet käyttävät usein sekä rockmusiikin että jazzmusiikin tärkeimpiä soittimia, mutta kokoonpanot vaihtelevat hyvin suuresti. Yleisimpiä soittimia ovat sähkökitara, syntetisaattori, rummut, saksofoni, trumpetti, sähköinen kosketinsoitin sekä sähköbasso (joskus myös kontrabasso). ==Fuusion monipuolinen traditio== Fuusio ei ole varsinaisesti musiikintyyli, koska se tarkoittaa periaatteessa mitä tahansa musiikkia, jossa jazz-muusikot yhdistävät jazzin ja jonkin populaarimusiikin tai etnisen musiikin tyylin piirteitä keskenään. Voidaan erikseen puhua esimerkiksi ”jazz-rockista”, ”jazz-funkista” tai ”world- fusionista”. Fuusio on siis ennemminkin musiikillinen traditio tai lähestymistapa kuin yksittäinen tyylisuuntaus. Tyypillistä fuusiolle ovat melkein aina jazzille ominaiset pitkät, improvisoidut soolot. Sanaa fuusiojazz voidaan käyttää, kun halutaan painottaa fuusion yhteyttä jazz-traditioon. Loppuliite jazz pudotetaan usein pois silloin, kun on kyse musiikista, joka ei kuulosta juuri lainkaan perinteiseltä jazzilta. ==Fuusio syntyy 1960-luvulla== 1960-luvulla monet jazz-muusikot alkoivat yhdistellä jazzia ja tuon ajan popmusiikkia. Fuusiojazz-tyylin alkuaikojen tärkeimpänä innovaattorina pidetään Miles Davisia, jonka keskeiset fuusiolevyt olivat vuonna 1969 levytetyt In a Silent Way ja Bitches Brew. Davis ei ollut ensimmäinen, joka levytti jazzia ja poppia yhdistelevää musiikkia, mutta hänen levyillään oli suurin vaikutus. Monet näillä levyillä soittaneista muusikoista olivat fuusiojazzin merkittävimpiä kehittäjiä 1970-luvulla ja perustivat omat fuusio- yhtyeensä. Pianisti Chick Corea perusti Return to Forever -yhtyeen, joka levytti ensin latinalaisvaikutteista fuusiota ja myöhemmin jazz-rockia. Joe Zawinul taas perusti Wayne Shorterin kanssa monipuolisia fuusiolevyjä tehneen Weather Report -yhtyeen. Kitaristi John McLaughlin perusti psykedeelissävyistä jazz-rockia levyttäneen The Mahavishnu Orchestran. Miles Davisin yhtyeestä jo aiemmin eronneet rumpali Tony Williams ja pianisti Herbie Hancock olivat myös keskeisiä nimiä fuusiossa. Hancock jatkoi ensin kokeellisen fuusion linjalla ja siirtyi myöhemmin jazz-funkkiin. Tony Williamsin levyt ovat vahvasti rock- vaikutteisia. ==Muita fuusion edustajia== Muista fuusion parissa työskennelleistä muusikoista merkittävimpiä on kitaristi Pat Metheny, joka julkaisi debyyttilevynsä 1976. Hän on jatkanut työtä fuusion parissa yhtyeellään Pat Metheny Group. 1970-luvulla tulivat fuusion kautta tunnetuiksi myös basistit Stanley Clarke ja Jaco Pastorius, jotka olivat tuolloin sähköbasson vaikutusvaltaisimpia taitajia. Edellä mainittujen John McLaughlinin ja Pat Methenyn ohella Larry Coryell, Al Di Meola ja Allan Holdsworth olivat fuusiota levyttäneitä merkittäviä sähkökitaristeja, jotka nousivat pinnalle 1970-luvulla. Fuusiossa kuultiin toisinaan myös viulua. Merkittävimpiin jazz-viulisteihin kuuluva Jean-Luc Ponty on tehnyt 1970-luvulta alkaen monia fuusiolevyjä. Merkittävien fuusiorumpaleiden joukkoon lukeutuvat Tony Williamsin lisäksi The Mahavishnu Orchestrassa tunnetuksi tullut Billy Cobham, Return to Foreverin Lenny White, sekä monien artistien kanssa yhteistyötä tehnyt Alphonso Mouzon. 1980-luvulla tunnetuiksi tulleita fuusion perinteen jatkajia ovat esimerkiksi Chick Corean kanssa työskennelleet rumpali Dave Weckl sekä basisti John Patitucci. Arvostetuimpiin 1980-luvulla pinnalle nousseisiin fuusiokitaristeihin kuuluvat esimerkiksi John Scofield, Scott Henderson, Kazumi Watanabe ja Mike Stern. Oma lukunsa on ollut banjoa soittava Béla Fleck, jonka Fleckstones-nimisessä yhtyeessä soitti myös sähköbasistien kärkinimiin lukeutuva Victor Wooten. Arvostetuimmat fuusiomusiikin tekijät ovat yleensä jazz-tradition edustajia. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi monipuolinen säveltäjä ja kitaristi, Frank Zappa, joka on julkaissut muutamia merkittäviä jazz-rock-levyjä. Esimerkkinä voidaan mainita niin ikään jazz-rockin parissa työskennelleet kitaristit Jeff Beck ja Steve Morse, joista jälkimmäinen on Dixie Dregs -fuusioyhtyeen johtaja. Suomessa fuusion keskeinen vaikuttaja on ollut saksofonisti Eero Koivistoinen. ==Musiikillisia kiistoja== Perinteisen jazzin ystävät eivät usein mieltyneet fuusiolevyihin, vaan pitivät näiden tekijöitä jazz-tradition pettureina. Nämä kiistat jatkuvat edelleen. Monet akustisen jazzin suosijat ovat sitä mieltä, että Miles Davis lähti aikanaan väärään suuntaan. 1970-luvun lopulla popmusiikki muuttui kaupallisemmaksi, kun esimerkiksi diskon suosio kasvoi ja progressiivisen rockin suosio haihtui. Fuusioon tämä kaupallinen käänne vaikutti vahvistamalla ”smooth jazziksi” kutsuttua tyyliä, jota voidaan luonnehtia lähinnä kevyeksi jazz-vaikutteiseksi instrumentaalimusiikiksi. Tätä suuntausta edustivat esimerkiksi Bob James ja David Sanborn. Smooth jazz on usein ristiriitaisia tunteita herättävä tyyli myös fuusion ystävien keskuudessa. Fuusiosta ei tullut jazzin uutta valtavirtaa, vaan useat keskeisistä nuorista jazz-muusikoista ovat pitäytyneet bebop-vaikutteisessa akustisessa jazzissa. Fuusio on kuitenkin jatkanut olemassaoloaan, ja saanut lukuisia uusia merkittäviä edustajia 1970-luvun jälkeenkin. 1970-luvulla tyypilliset rohkeat vaikutteet avantgarde-jazzista ja psykedeelisestä rockista ovat poistuneet, ja nykyään tehtävä fuusio on enimmäkseen hillitympää jazz- rockia tai jazz-funkia. ==Keskeisimpiä fuusiolevyjä== (Luokitukset ovat suuntaa antavia, mutta antavat jonkinlaista kuvaa fuusion kentästä. Huomaa, että samat artistit vaihtavat tyyliään usein, mikä näkyy listassa.) ===Avantgardemaista, varhaista fuusiota=== Miles Davis - In a Silent Way (1969), Bitches Brew (1969) Herbie Hancock - Crossings (1972), Sextant (1973 ) Weather Report - Weather Report (1971), I Sing the Body Electric (1972) ===Jazz-rock-fuusiota=== Jeff Beck - Blow by Blow (1975) Chick Corea Elektric Band - Elektric Band (1986), Light Years (1987), Eye of the Beholder (1988) Stanley Clarke - School Days (1976) Billy Cobham - Spectrum (1973) Larry Coryell - Introducing the 11th house (1974) Miles Davis - A Tribute to Jack Johnson (1970) Dixie Dregs - What If (1978) Scott Henderson / Tribal Tech - Nomad (1990), Illicit (1992) The Mahavishnu Orchestra - The Inner Mounting Flame (1971), Birds of Fire (1972) Jaco Pastorius - Jaco Pastorius (1975) Al Di Meola - Elegant Gypsy (1978), Splendido Hotel (1980) Pat Metheny Group - Pat Metheny Group (1978), American Garage (1979) Jean-Luc Ponty - Upon the Wings of Music (1975), Enigmatic Ocean (1977) Return to Forever - Hymn of the Seventh Galaxy (1973), Where Have I Known you Before (1974), No Mystery (1975), Romantic Warrior (1976) Soft Machine - Third (1970), Fourth (1971) Tony Williams Lifetime - Emergency! (1969), Believe It (1976) Kazumi Watanabe - Spice of Life (1986) Weather Report - Heavy Weather (1977) Frank Zappa - Hot Rats (1969), Waka/Jawaka (1972), The Grand Wazoo (1972), Jazz from Hell (1986) ===Jazz-funk=== Herbie Hancock - Fat Albert Rotunda (1969), Head Hunters (1973), Thrust (1974) The Brecker Brothers - Brecker Bros (1975) ===Latinalaisamerikkalais-/espanjalaisvaikutteista fuusiota=== Chick Corea - My Spanish Heart (1976) Pat Metheny Group - Still Life (Talking) (1987), Letter to Home (1988) Return to Forever - Return to Forever (1972), Light as a Feather (1972) Santana – Caravanserai (1972) ===World fusion=== Weather Report - Mysterious Traveller (1974), Tale Spinnin’ (1975), Black Market (1976) Oregon - Music of Another Present Era (1972), Roots in the Sky (1979) ==Katso myös== Luettelo fuusiojazz- muusikoista	Fuusiojazz
260	Free jazz on hyvin vahvasti improvisointia harjoittava jazzsuuntaus, joka on vapaa muille tyyleille ominaisista rytmisistä, harmonisista ja sävellyksellisistä rakenteisista. Siinä missä perinteisempi jazz on yleensä 4/4-tahtilajissa ja soolot noudattavat sointurakenteita, on free jazzin olemus ennemminkin rytmisesti ja sävelellisesti aaltoileva. Free jazz syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla, ensimmäisiä artisteja olivat saksofonisti Ornette Coleman ja pianisti Cecil Taylor. Tyylisuunta on hankalasti määriteltävä, sillä se on hyvin monimuotoinen ja lainaa aineksia erilaisista avantgarde- suuntauksista. Free jazz ja avantgarde-jazz ovat osin päällekkäisiä käsitteitä, mutta jälkimmäisessä on vapaan improvisoinnin lisäksi ennalta sävellettyjä melodioita. Suuntaus aiheutti paljon keskustelua jopa nopeasti liikkuvalla jazz-alalla: monien mielestä oli kyseenalaista, oliko free jazz musiikkia lainkaan. Jazzia runsas vuosikymmen aiemmin bop-tyylillä uudistaneet radikaalit olivat uudessa tilanteessa vanhoillisia. Tunnettuja free jazz -tyylisiä levytyksiä ovat julkaisseet mm. John Coltrane, Albert Ayler ja Pharoah Sanders. Tyyli on jatkanut olemassaoloaan nykypäiviin saakka, mutta ei ole juuri tullut laajemman yleisön suosioon. Suomen merkittävin free jazz -artisti oli rumpali Edward Vesala. Tyylisuuntauksen nimen ”free jazz” sanotaan olevan peräisin Ornette Colemanin albumin Free Jazz: A Collective Improvisation (1961) nimestä. == Tunnettuja free jazz muusikoita == * Rashied Ali * Albert Ayler * Peter Brötzmann * Don Cherry * Ornette Coleman * John Coltrane * Jan Garbarek * Prince Lasha * Sam Rivers * Pharoah Sanders * Sonny Simmons * Cecil Taylor * Edvard Vesala * John Zorn ==Kirjallisuutta== * Litweiler, John Freedom Principle Jazz after 1958 == Aiheesta muualla == * Luokka:Jazzin tyylilajit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Free jazz
261	FTP (Lyhenneluettelo, Kotus) on TCP-protokollaa käyttävä tiedostonsiirtomenetelmä kahden tietokoneen välille. FTP-yhteys toimii asiakas-palvelin -periaatteella. Yleensä asiakas (client) ottaa yhteyttä palvelimeen (host tai server), joka tarjoaa FTP-palvelun. == Historiaa == Vuonna 1971 MIT-yliopiston paikallisissa koneissa ryhdyttiin koekäyttämään FTP:n kaltaista tiedostonsiirtoprotokollaa. Varsinainen termi FTP syntyi vuonna 1972, kun se määriteltiin Yhdysvaltain puolustusministeriön verkon ARPANETin (Advanced Research Projects Agency NETwork) tiedostonsiirtoprotokollaksi. Päätavoitteiksi asetettiin luotettava ja tehokas tiedostojen siirto. FTP:n määrittely on muuttunut hieman vuosien mittaan ja sen ominaisuuksiin on lisätty muun muassa virheenkorjaus. FTP:n määrittely ja sisältö on pysynyt lähes samanlaisena 80-luvun puolivälistä tähän päivään saakka. == Palvelin == FTP-palvelin voi toimia kahdessa eri tilassa, passiivisessa tai aktiivisessa. Oleelliset erot tilojen välillä on siirtoyhteyden muodostamistavassa. Aktiivinen palvelin avaa itse yhteyden asiakkaaseen ja aloittaa tiedonsiirron, kun taas passiivinen valmistautuu siirtämään tietoa, mutta odottaa että asiakas avaa tiedonsiirtoyhteyden. == FTP-protokolla == FTP-protokolla mahdollistaa tiedostojen siirron kahden koneen välillä käyttöjärjestelmästä riippumatta. Tavallinen FTP-yhteys koostuu Telnet-protokollaa käyttävästä kontrolliyhteydestä ja binääri- tai ASCII- muotoisesta tiedostonsiirtoyhteydestä, jossa varsinainen siirto tapahtuu. FTP:n tavoitteet ovat: * Helpottaa tiedostojen siirtämistä ja jakamista * Peittää tallennusjärjestelmien väliset erot käyttäjältä * Siirtää dataa tehokkaasti ja luotettavasti. Haittapuolia: * Salasanat ja siirrettävät tiedot lähetetään salaamattomina. Kehittyneet FTP-palvelin- ja asiakasohjelmistot osaavat hyödyntää SSL- tai TLS-salausta kontrolliyhteydessä ja siirtoyhteydessä. * Tiedonsiirtoyhteyden avaaminen palomuurien ja IP- osoitemuunnoksien kautta kulkevan reitin yli on ongelmallista. == Standardointi == FTP määritellään RFC-dokumentissa: * - File Transfer Protocol (FTP) Tavanomainen TCP-portti FTP-palvelulle on 21, jota käytetään yhteyden hallintaan. Varsinainen siirrettävä data siirretään portin 20 kautta. == Katso myös == *FXP == Lähteet == == Aiheesta muualla == Luokka:TCP/IP Luokka:OSI- sovelluskerros Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Internet- standardit	FTP
263	Frame Relay on alueverkkotekniikka, jolla yhdistetään asiakkaan lähiverkkoja toisiinsa. Täsmällisemmin sanottuna sillä yhdistetään asiakasverkoissa olevat reitittimet toisiinsa. FR korvaa perinteisissä reititinverkoissa käytetyt reitittimien väliset kiinteät yhteydet Frame Relay -yhteydellä. Frame Relay on vanhentuva protokolla, jonka nopeus ja ominaisuudet eivät enää tahdo riittää yritysten tarpeisiin. Yritykset korvaavat lähiverkkoja yhdistäviä Frame Relay -verkkojaan mm. MPLS-ratkaisuilla. Luokka:Verkkoprotokollat	Frame Relay
264	Usein kysytyt kysymykset (lyhenne UKKLyhenneluettelo, Kotus, , FAQ) on lista jotakin aihepiiriä koskevista yleisistä ja toistuvista kysymyksistä vastauksineen. Niiden käyttö alkoi uutisryhmissä, joissa UKK-listojen säännöllisellä postituksella pyrittiin vähentämään ryhmään saapuvien samankaltaisten kysymysten käsittelyä. UKK saattaa myös perehdyttää aiheeseensa vastaamalla tätä tarkoitusta varten keksittyihin kysymyksiin, joita maallikko ei välttämättä ymmärtäisi kysyä. UKK-listoja käytetään nykyään esimerkiksi käyttäjätuen nettisivuilla, jotta käyttäjät saisivat apua yksinkertaisimpiin ongelmiin tarvitsematta henkilökohtaista neuvontaa. == Lähteet == Luokka:Internet-kulttuuri	Usein kysytyt kysymykset
266	Forbes on yhdysvaltalainen talouslehti ja mediatalo, jonka B. C. Forbes perusti 15. syyskuuta 1917. Nykyään lehden päätoimittaja on Randall Lane, mutta vastaavana päätoimittajana ja lehden omistavan Forbes Media -yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Steve Forbes. Forbes Median toimitusjohtaja on Mike Perlis. Forbes Median pääkonttori on New Yorkin naapurissa Jersey Cityssä. Lehti tunnetaan jokavuotisista rankinglistoistaan, joissa luetellaan muun muassa maailman ja Yhdysvaltain suurimmat yritykset, varakkaimmat ihmiset (miljardöörit), sekä suurituloisimmat urheilijat ja muut julkisuuden hahmot. Lehden päätoimitus on toiminut pitkään New Yorkissa Viidennellä avenuella. Muissa maissa Forbesia on julkaistu lisenssillä lukuisina paikallisina toimitteina, Euroopassa muun muassa Bulgariassa, Kroatiassa, Latviassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa, Tšekissä, Ukrainassa ja Virossa. == Katso myös == * Forbes Global 2000, maailman 2 000 suurinta julkisesti noteerattua yritystä * Forbes Suomi, Forbesin suomenkielinen laitos * Forbesin klaani == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Forbes-lehden verkkosivusto * Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Forbes
267	Franklin Delano Roosevelt (30. tammikuuta 1882 Hyde Park – 12. huhtikuuta 1945 Warm Springs), joka tunnetaan yleisesti lyhenteellä FDR, oli Yhdysvaltojen neljälle kaudelle valittu 32. presidentti (1933–1945). Roosevelt kuului Yhdysvaltain demokraattiseen puolueeseen. Hän on Yhdysvaltojen historian ainoa presidentti, joka on valittu virkaansa useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi, mikä ei perustuslakiin myöhemmin tehdyn lisäyksen mukaan olisi nykyään enää mahdollistakaan. Ennen presidentin virkaa Roosevelt oli New Yorkin osavaltion senaatin jäsen (1911–1913), Woodrow Wilsonin kabinetin apulaislaivastoministeri (1913–1920) ja New Yorkin kuvernööri (1929–1932). Roosevelt syntyi vauraaseen Delanon-Rooseveltin perheeseen, jonka suku oli taustaltaan ranskalais-hollantilainen. Roosevelt opiskeli ja valmistui Harvardin yliopistosta 1904. Vuonna 1905 hän meni naimisiin kaukaisen sukulaisensa Anna Eleanor Rooseveltin kanssa, jonka setä oli tuolloin Yhdysvaltain presidenttinä toiminut Theodore Roosevelt. Franklin Roosevelt päätti seurata Theodoren polkua politiikkaan ja pyrki New Yorkin osavaltion senaattiin, jonne hänet valittiin vuoden 1910 vaaleissa. Vuonna 1913 uusi presidentti Woodrow Wilson nimitti Rooseveltin hallintonsa apulaislaivastoministeriksi, jona Roosevelt toimi muun muassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen Roosevelt oli demokraattipuolueen varapresidenttiehdokas vuoden 1920 presidentinvaaleissa, mutta puolue hävisi republikaanien Warren Hardingille ja Calvin Coolidgelle. Vuonna 1921 Roosevelt sairastui polioon. Hän perusti myös muille poliopotilaille avoimen hoitolan Georgian osavaltion Warm Springsiin, jossa vietti suurimman osan ajastaan 1920-luvulla. Roosevelt palasi aktiiviseen politiikkaan 1928, kun hänet valittiin kotiosavaltionsa New Yorkin kuvernööriksi saatuaan tuen silloiselta kuvernööri Al Smithiltä, joka oli puolueensa presidenttiehdokas. New Yorkin kuvernöörinä Roosevelt toimi Yhdysvaltain suurimman ja vauraimman osavaltion ylimpänä virkamiehenä, ja joutui torjumaan vuonna 1929 puhjennutta Wall Streetin romahdusta sekä sitä seurannutta talouskriisiä. 1930-luvun alkupuolella talouskriisi pitkittyi ja Yhdysvallat kärsi historian pahimmasta taloudellisesta lamastaan. Roosevelt oli vuosia valmistellut itseään presidenttikisaan, ja päätyi haastamaan demokraattien esivaaleissa Texasin kongressiedustaja John Nance Garnerin sekä aikaisemman liittolaisensa Al Smithin. Roosevelt kiipesi voittoon esivaaleissa ja lopulta murskasi epäsuositun republikaanipuolueen vastaehdokkaan, presidentti Herbert Hooverin. Heti presidenttikautensa alussa Roosevelt kutsui kongressin erityisistuntoon ja aloitti merkittävät ja Yhdysvalloissa ennennäkemättömät yhteiskunnalliset ja taloudelliset uudistukset mm. New Deal -ohjelmallaan, jolla pyrittiin elvyttämään taloutta valtion investoinneilla, uudistamaan talousjärjestelmää ja työllistämään kansaa. Lisäksi Rooseveltin New Deal -ohjelmassa perustettiin lukuisia uusia valtion virastoja, jotka ovat vielä toiminnassa. Roosevelt valittiin presidentiksi toiselle kaudelle 1936, mutta tällä kertaa demokraattipuolueen sisäiset kiistat sekä kongressin demokraateista ja republikaaneista koostunut ”konservatiivisen liittouman” oppositio esti Rooseveltin New Deal -ohjelmassaan lupaamia laajempia uudistuksia Yhdysvaltojen taloudelle. Rooseveltin toisella presidenttikaudella kansainvälinen tilanne kiristyi, sillä mm. natsi-Saksa alkoi liittämään uusia alueita itseensä, Japani hyökkäsi Kiinaan vuonna 1937 ja Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, mikä aloitti toisen maailmansodan Euroopassa. Kongressi pakotti Rooseveltin pitämään neutraalia ulkopoliittista linjaa, mutta vuosina 1940–1941 Roosevelt ja kongressi pääsivät lopulta sopuun aseiden ja sotamateriaalin myymisestä ja antamisesta liittoutuneille. Joulukuussa 1941 Japanin laivasto teki yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltain Havaijin Pearl Harborin laivastotukikohtaan, mikä johti lopulta Yhdysvaltojen liittymiseen toiseen maailmansotaan. Sotatilanne asetti Rooseveltin keskeiseen rooliin yhdessä liittolaisten ”suuren neljän” eli Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa. Roosevelt kannatti Yhdistyneiden kansakuntien organisaation perustamista ja pyrki lämmittämään suhteita Neuvostoliittoon. Hän hyväksyi ensimmäisen atomipommin kehittäneen Manhattan-projektin aloittamisen. Roosevelt kuoli aivoverenvuotoon kotonaan Georgian Warm Springsissä 12. huhtikuuta 1945 muutama viikko ennen natsi-Saksan antautumista. Presidenttinä Rooseveltia seurasi Harry S. Truman, joka vastaanotti Japanin antautumisen ja näki toisen maailmansodan lopun. Rooseveltin optimismi ja aktiivisuus osaltaan edisti kansallista henkeä.Siracusa, Joseph M&Coleman;, David G. (2002). Depression to Cold War: a history of American history from Herbert Hoover to Ronald Reagan, s. 22. ISBN 0-275-97555-X Rooseveltin presidenttikauden aikana liberaaleista ja uudistusmielisistä muodostunut New Deal -liittouma vaikutti vahvasti Yhdysvaltain politiikkaan 1930-luvulta 1960-luvun loppuun asti. Roosevelt on tähän päivään asti ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka kärsi polion aiheuttamista vakavista fyysisistä vammoista ollessaan virassa. == Nuoruus, uran alkuvuodet ja nousu politiikkaan == Franklin Delano Roosevelt syntyi New Yorkin Hyde Parkissa 30. tammikuuta 1882. Hänen vanhempansa James Roosevelt ja Sara Ann Delano kuuluivat kumpikin vanhoihin ja vauraisiin newyorkilaisiin sukuihin. Roosevelt kävi kotikoulua 14-vuotiaaksi asti, kunnes hän siirtyi arvostettuun Groton Schooliin, jossa oli opiskellut muitakin Roosevelteja. Nuorena miehenä Roosevelt opiskeli Harvardin yliopistossa ja Columbian yliopistoon kuuluvassa Columbia Law Schoolissa. Vuonna 1910 Roosevelt tapasi entisen lehdistömiehen ja journalistin Louis Howen, joka toimi Rooseveltin lähimpinä neuvonantajina, kunnes Howe kuoli 1936. Roosevelt meni naimisiin kaukaisen sukulaisensa, Eleanor Rooseveltin kanssa vuonna 1905. Ennen kihloja he usein tapasivat tanssiaisissa, jossa Franklin pyysi Eleanoria tanssimaan. Varsinkin myöhemmin elämässän Rooseveltien pari eli melko itsenäisesti toisistaan, mutta Franklinin polio-sairauden takia Eleanor tuki ja auttoi puolisoaan aina tarvittaessa. Roosevelt valittiin New Yorkin osavaltion senaattiin vuonna 1910 ja hän aloitti senaattorina alkuvuodesta 1911. Rooseveltin kaukainen sukulainen ja vaimon Eleanor Rooseveltin setä, presidentti Theodore Roosevelt tuki hänen poliittista uraansa jo varhain siitäkin huolimatta, että he kuuluivat eri puolueisiin. Vuosien 1912 ja 1916 presidentinvaaleissa Roosevelt tuki Woodrow Wilsonia ja tämä nimitti hänet apulaisministeriksi laivastoministeriöön 1913. Nuorena ja opiskelijana Roosevelt ihaili suuresti Theodore Rooseveltin urheutta ja uraa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Roosevelt halusi seurata serkkunsa Theodoren polkua yrittämällä värväytyä Yhdysvaltain laivastoon maailmansodan aikana, mutta hänen työtehtävät laivaston apulaisministerinä ja ikä estivät tämän. Laivaston apulaisministerinä Roosevelt yritti valmistaa laivastoa mahdollisen sotatilanteen vuoksi, mutta presidentti Woodrow Wilson piti linjaa tiukasta neutraliteetista vuoteen 1917 asti. Saksan laivaston jatkettua rajoittamatonta upotussotaa sukellusveneillä vuonna 1917 lopulta johti presidentti Woodrow Wilsonin ja kongressin sodanjulistusta Saksaa vastaan. Laivaston apulaisministerinä Roosevelt toteutti suunnitelman, jossa Yhdysvaltain ja Britannian laivastot asettivat laajan merimiinakentän Pohjanmerelle, josta Saksan sukellusveneet lähtivät Atlantille. Roosevelt ei ollut suorissa sotatilanteissa, mutta virka vierailullaan Ranskassa kesällä 1918 hänen seurue kävi sotarintamalla, vain noin mailin Saksan joukkojen linjoista. Samassa matkassa Roosevelt myös vieraili Verdunin rintamalla. Vuonna 1919 Rooseveltin asunnon vieressä räjähti pommi Washington DC:ssä. Pommi oli ohjattu Yhdysvaltain oikeusministeriin Mitchell Palmerin kotiin kadun toisella puolella. Franklin ja Eleanor Roosevelt olivat kävelleet Palmerin talon ohi samana iltana, kun pommi räjähti. Pommi-iskussa kuoli kaksi henkilöä, mutta Palmer selvisi hyökkäyksestä. Vuoden 1920 presidentinvaaleissa Roosevelt oli demokraatti James M. Coxin varapresidenttiehdokkaana , mutta he hävisivät vaalin republikaaniehdokas Warren G. Hardingille ja Calvin Coolidgelle. Vaalien jälkeen Roosevelt vetäytyi hetkeksi kotiinsa New Yorkin Hyde Parkiin, kunnes hän matkusti polion takia Georgian osavaltion tunnetuille kuumalähteille Warm Springsiin. Roosevelt osti kulahtaneen hotellin ja vierastalon, jonka hän modernisoi ja uudisti, jotta mm. köyhiä poliota sairastavia ihmisiä pääsi hoitoon. Roosevelt tuki ystäväänsä Al Smithia demokraattipuolueen esivaaleissa vuonna 1924(vaikkei Smith tullutkaan valituksi) ja presidenttiehdokkaana 1928 presidentinvaaleissa. Roosevelt sairasti poliota vuodesta 1921. Tästä huolimatta hänet valittiin vuonna 1928 New Yorkin kuvernööriksi. Hän aloitti virassa 1. tammikuuta 1929. == New Yorkin kuvernöörinä == Franklin Delano Roosevelt valittiin New Yorkin kuvernööriksi marraskuussa 1928. Roosevelt voitti vaalit vain noin 26 000 äänellä. New Yorkin silloinen kuvernööri Al Smith valittiin demokraattipuolueen ehdokkaaksi Yhdysvaltain presidentinvaaleihin 1928, jolloin hän joutui jättämään tehtävänsä ja Roosevelt valittiin puolueen ehdokkaaksi New Yorkin osavaltion kuvernöörivaaleihin 1928. Silloisen Yhdysvaltojen suurimman osavaltion kuvernöörinä Rooseveltilla oli suuri vastuu varsinkin sen jälkeen, kun Vuoden 1929 pörssiromahdus murensi Wall Streetiä ja koetteli koko Yhdysvaltojen taloutta. Rooseveltin kuvernöörikaudella hän pyrki työväen ja ammattiliittojen oikeuksien parantamiseen. Franklin Roosevelt perusti TERAn eli Temporary Emergency Relief Administrationin, joka toimi myöhemmin mallina hänen presidenttikauden aikana luodulle Federal Emergency Relief Administrationiin eli FERAlle. Temporary Emergency Relief Administration antoi työttömyyskorvauksia, asutusta, vaatetusta ja ruokaa sekä muita tukipalveluita työttömille. Monet työttömät ympäri Yhdysvaltoja innostuivat Franklin Rooseveltin erilaisista tukipalveluista ja avustuksesta työttömille ja pienituloislle. Tämän takia hän sai laajaa kannatusta Yhdysvaltojen köyhälistön ja työttömien kanssa tulevissa vuoden 1932 presidentinvaaleissa.Brands 2009, s. 237–238. Roosevelt joutui myös taistelemaan korruptiota vastaan ja hän vastusti Tammany Hall -järjestöä, joka järjesti paljon lahjontaa ja harjoitti korruptiota New Yorkin demokraattipuolueen sisäpiireissä. Roosevelt kuitenkin joutui myöntymään organisaatiolle hänen 1930 kuvernöörikampanjassa, koska Tammany Hallilla oli paljon yhteyksiä demokraattipuolueen vallanpitäjiin ja -päättäjiin.Brands 2009, s. 205, 207. Silloinen New Yorkin osavaltion lakipykälä määräsi, että kuvernöörivaalit pitäisi järjestää kahden vuoden välein, koska New York oli silloin väkiluvultaan ja taloudeltaan Yhdysvaltojen merkittävin osavaltio. Roosevelt voitti New Yorkin osavaltion vuoden 1930 kuvernöörivaalin ylivoimaisesti. Roosevelt jätti kuvernöörin viran 31.12.1932, kun hänet oli valittu Yhdysvaltojen presidentiksi vuoden 1932 presidentinvaaleissa. Kuvernöörin tehtävät siirtyivät varakuvernööri Herbert Lehmanille, joka voitti New Yorkin kuvernöörivaalit 1932. == 1932 presidentinvaalit == Roosevelt oli jo vuosia suunnitellut ja valmistellut itseään vuoden 1932 presidentinvaaleihin. Rooseveltilla oli jo taustaa maanlaajuisista vaalikampanjoista, sillä hän oli James M. Coxin varapresidenttiehdokas vuoden 1920 presidentinvaaleissa. Lisäksi Rooseveltilla oli tunnettu sukunimi, koska Rooseveltin vaimo, Eleanor Roosevelt oli presidentti Theodore Rooseveltin veljentytär. Rooseveltin avustajat, kuten Louis Howe, ja muut kampanjan avustajat hakivat monia tukijoita, jonka avulla Roosevelt pystyi kukistamaan texasilaisen haastajan John Nance Garnerin ja newyorkilaisen Al Smithin. Demokraattien puoluekokouksessa kesällä 1932 Roosevelt valittiin presidenttiehdokkaaksi ja edustajainhuoneen puhemies John Nance Garner varapresidenttiehdokkaaksi.Brands 2009, s. 246–247. Presidentti Roosevelt pääsi murskavoitolla Valkoiseen taloon. Istuva presidentti Herbert Hoover sai vain 59 valitsijamiestä ja voitti 6 osavaltiossa, kun Roosevelt voitti 472 valitsijamiestä 42 osavaltiosta. Hooverille häviö oli suuri isku usean historioitsijan mukaan, koska Hooverilla oli oma suunnitelma suuren laman hoidossa. Rooseveltin voittoa auttoi se, että Hooveria pidettiin hyvin epäsuosittuna ehdokkaana. Kesäkuussa 1932 Hoover oli määrännyt Douglas MacArthurin poistamaan kymmeniä tuhansia kodittomia veteraaneja perheineen Washington DC:stä. Kodittomat veteraanit eli niin sanottu ”Bonus Army” tai Bonus Expeditionary Force, joka koostui tuhansista kodittomista veteraaneista ja heidän perheistään, olivat kokoontuneet Washington DC:hen ja perustaneet leiripaikan. Bonus Armyn jäsenet vaativat Hooverilta töitä, ruokaa ja ruoka- apua sekä ensimmäisen maailmansodan jälkeen heille luvattua eläkettä, joka oli heille luvassa vasta viitisentoista vuotta myöhemmin. MacArthur poisti Bonus Armyn väen väkivaltaisesti, ja hän ajoi panssarivaunuilla leirintäpaikalle ja käytti kyynelkaasua väkijoukon poistamiseksi. Rooseveltin on sanottu yksityisesti kommentoineen Hooverin ja MacArthurin toimia Bonus Armyn poistosta: ”Alright, I guess I’ve just won this election.” (suom. Saatoin juuri voittaa vaalit). Myös monet köyhät ja työttömät olivat kerääntyneet kaupunkien slummeihin tai maaseudulle pieniin leirikommuuneihin, joita media kutsui Hooveria pilkkaamalla nimellä ”Hooverville” eli ”Hooverkylä”.Brands 2009, s. 255–261. Yleensä Valkoisesta Talosta lähtevä ja sisääntuleva presidentti tekevät laajaa yhteistyötä maan stabiliteetin, uuden kabinetin ja hallinnon prosessoinnissa sekä muissa asioissa, mutta Rooseveltilla ja Hooverilla oli hyvin vaikea tehdä yhteistyötä. Maailman valtiot olivat kokoontuneet Lontoon talouskonferenssiin ja lähtevä presidentti Hoover pyysi, että Roosevelt tekisi yhteistyötä nimittämällä Yhdysvaltain tulevan lähettilään neuvotteluihin sekä suunnittelemalla yhteisen ohjelman konferenssiin. Roosevelt kuitenkin kieltäytyi yhteistyöstä, jonka takia lähtevä presidentti pyysi vielä myös kautensa päättävältä kongressilta apua.Brands 2009, s. 260–264, 269–274. Lisäksi siirtymäkaudella Yhdysvaltojen talous oli joutunut uudestaan kriittiseen tilanteeseen. Joulukuusta 1932 helmikuuhun 1933 keskimäärin 100 pankkia meni konkurssiin päivittäin Yhdysvalloissa. Hooverilla ja Rooseveltilla oli erilaiset suunnitelmat kriisin torjumiseen.Brands 2009, s. 272–275. Rooseveltin ja Hooverin kuoppaisesta siirtymävaiheesta huolimatta kongressi hyväksyi Yhdysvaltain perustuslakiin 20. lisäyksen, jonka mukaan uusi kongressi aloittaa toimintansa jo 3. tammikuuta ja presidentti astuu virkaan 20. tammikuuta. Aikaisemmin kongressi ja presidentti astuivat virkaan 4. maaliskuuta. Roosevelt oli ensimmäinen presidentti, joka vuonna 1937 astui virkaan 20. tammikuuta. == Aika presidenttinä == === Ensimmäinen kausi ja New Deal === Roosevelt nousi presidentiksi, kun suurta lamaa oli kestänyt yli kolme vuotta. Hän toteutti merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joita kutsuttiin nimellä New Deal. Roosevelt ajatteli laman johtuvan siitä, että ihmiset ja yritykset olivat tulleet pelokkaiksi eivätkä uskaltaneet kuluttaa. Virkaanastujaispuheessaan hän lausui kuuluisiksi tulleet sanansa: ”Ainoa asia, jota meidän on syytä pelätä, on pelko itse.” Kautensa alussa hän hyväksytti kongressilla lakeja, joiden oli tarkoitus palauttaa kansalaisten luottamus pankkitoimintaan. Rooseveltin aikana kumottiin myös kieltolaki. Hänen kaudellaan käynnistettiin useita voimakkaita julkisen rakentamisen ohjelmia. National Industrial Recovery Act takasi vähimmäispalkan, sääteli liikeyrityksiä tiukasti ja perusti National Recovery Administrationin, joka toimi vuodesta 1933 vuoteen 1935, jolloin korkein oikeus lopetti sen perustuslain vastaisena, koska se käytti osavaltioille kuulunutta valtaa. Vuonna 1935 hyväksyttiin National Labor Relations Act, joka sisälsi osittain samaa kuin edellä mainittu laki ja takasi työntekijöille oikeuden järjestäytyä ja käyttää joukkovoimaa ja lakkoja etujensa puolustamiseen ilman pelkoa työpaikan menettämisestä ja pakotti työnantajat neuvottelemaan ammattiliiton kanssa ja noudattamaan kollektiivisen sopimuksen työehtoja. Vuonna 1935 perustettiin myös liittovaltion Social Security Administration, joka oli alun perin vanhuuseläkelaitos, mutta jota myöhemmin on laajennettu muuhunkin sosiaaliturvaan. Social Security Administration rahoitetaan regressiivisellä palkkaverolla, ja se on edelleen olemassa ja nauttii laajaa suosiota. Historioitsijat ja taloustieteilijät kiistelevät yhä ohjelman vaikutuksista. Vapaata taloutta puolustavien mielestä Rooseveltin toimet itse asiassa pahensivat lamaa. Enemmän valtion väliintuloa kannattavat historioitsijat ja taloustieteilijät taas puolustavat Rooseveltin New Deal -ohjelmaa, sillä se loi laajan sosiaaliturvaverkoston sekä uudisti pankki- ja finanssijärjestelmää. === Toinen kausi === Vuonna 1936 Roosevelt valittiin toiselle kaudelle ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Roosevelt oli ensimmäinen Yhdysvaltojen presidentti, joka astui virkaan tammikuun 20. päivänä vuonna 1937. Sääntö perustui vuonna 1933 hyväksyttyyn Yhdysvaltain perustuslain 20. lisäykseen. Toukokuussa 1937 Roosevelt esitti kiistanalaisen lakiesityksen omalle kabinetilleen ja medialle, jossa Roosevelt periaatteessa pyrki Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen heikentämiseen. Lakiesityksen taustalla oli mm. Rooseveltin näkökulmasta hyvin konservatiivinen korkein oikeus, jota johti Charles Evans Hughes. Hughesin johtama korkein oikeus oli tuominnut ja kumonnut useita Rooseveltin New Deal -lakiesityksiä ja -ohjelmia perustuslain vastaiseksi, mm. tunnettu Schechter Poultry Corporation vastaan Yhdysvallat, jonka mukaan NIRA eli National Industrial Recovery Act ja sen sopimat hinta- ja palkkasääntelyt kumottiin. Rooseveltin lakiesitykseen kuului mm. 70 ikävuoden raja tuomareille Yhdysvaltojen korkeimmassa oikeudessa, uuden tuomarin lisääminen jos yli 70-vuotias tuomari ei eroaisi, ja korkeimman oikeuden tuomareiden määrän lisääminen viiteentoista tuomariin. Käytännössä tämän tarkoituksena oli saada New Deal -myönteinen korkein oikeus, joka ei pyrkisi kumoamaan Rooseveltin ja liberaalien New Deal -demokraattien lainsäädäntöä. Rooseveltin varapresidentti John Nance Garner kritisoi ja torjui lakiehdotuksen heti (varapresidentti on senaatin puheenjohtaja). Niin media, republikaanit ja konservatiiviset demokraatit hyökkäsivät lakiesitystä vastaan, koska kaikki osasivat huomata, että Roosevelt pyrki heikentämään korkeimman oikeuden valtaa. Toisella kaudellaan Roosevelt oli toteuttamassa vähimmäispalkan maksamista työntekijöille vuonna 1938. Roosevelt antoi tukensa ammattiliitoille AFL ja CIO. Roosevelt sai rahaa 3,3 miljoonaa dollaria kongressilta yleisiin töihin vuonna 1938. Demokraattien häviö marraskuun 1938 vaaleissa vähensi Rooseveltin mahdollisuutta vaikuttaa lainsäädäntöön. Japanin hyökättyä Kiinaan ja natsi-Saksan voimistuessa vuonna 1938, Roosevelt antoi täyden tukensa Kiinalle ja Britannialle vaikkakin pysyi virallisesti puolueettomana. Hänen tavoitteena oli tehdä Yhdysvalloista ”demokratian arsenaali”, joka voisi tukea liittoutuneita sodan aikana. Ensimmäisen kauden jälkeen Yhdysvaltain kongressissa alkoi muodostua niin kutsuttu ”Konservatiivinen Oppositio”, johon kuului etenkin eteläisen Yhdysvaltojen ja keskilännen edustajia. Ryhmään kuului niin republikaaneja kuten demokraatteja. Tunnetuimpia heistä oli texasilainen Rooseveltin varapresidentti John Nance Garner eli Cactus Jack. 1\. joulukuuta 1939 Roosevelt antoi diplomaattisen tukensa Suomelle Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen, ja hän paheksui Neuvostoliiton aloittamaa hyökkäystä. === Kolmas ja neljäs kausi sekä toinen maailmansota === Vuonna 1940 Roosevelt käynnisti materiaalisen tuen Yhdistyneelle kuningaskunnalle toisessa maailmansodassa. Saman vuoden lopulla hänet valittiin kolmannen kerran presidentiksi vastoin vanhaa kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan samaa henkilöä ei voitu valita presidentiksi useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi. Vuonna 1951 vahvistettu perustuslain XXII lisäys rajoitti presidentin kaudet kahteen – tai yhteensä kymmeneen vuoteen, mikäli hän päätyi varapresidenttinä presidentiksi. Roosevelt piti nk. Arsenal of Democracy puheen joulukuun 29. päivä 1940. Puheessa Roosevelt antoi moraalisen tukensa Isolle-Britannialle, Kiinalle ja liittolaisille sekä lupasi tukea heitä materiaalisesti. Vuonna 1941 Roosevelt loi Lend-Lease-ohjelman, joka antoi laajaa materiaalista tukea Isolle-Britannialle, Tšiang Kai-šekin Kiinan tasavallalle ja kesä-heinäkuusta 1941 eteenpäin myös Neuvostoliitolle. Lend- Lease avun saajien ei pitänyt maksaa ennakkoon tai korkoa. Elokuussa 1941 Roosevelt antoi yhdessä Winston Churchillin kanssa Atlantin julistuksen, joka vaikutti osaltaan Yhdistyneiden kansakuntien perustamiseen. Rooseveltin kolmannen presidenttikauden aikana Japani hyökkäsi Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Tämän jälkeen Yhdysvallat julisti sodan Japanille, ja vähän myöhemmin myös Saksa julisti sodan Yhdysvalloille, joka näin tuli mukaan toiseen maailmansotaan. Roosevelt hyväksyi Manhattan-projektin luomisen, joka kehitti maailman ensimmäisen atomipommin. Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen Yhdysvalloissa pelättiin japanilaisten hyökkäystä Yhdysvaltojen länsirannikolle, jossa asui mittava japanilaisvähemmistö. Tämä lopulta johti sotahysteriassa noin 100 000 japanilaisamerikkalaisen internointiin vuosina 1942–1946. Koska Roosevelt katsoi Neuvostoliitolla olevan tärkeä osuus Saksan ja Japanin voittamisessa, hän teki muun muassa Jaltan konferenssissa Josif Stalinille huomattavia myönnytyksiä, jotka osaltaan vaikuttivat Neuvostoliiton vaikutusvallan laajenemiseen Euroopassa sodan jälkeen.Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), art. Roosevelt, Franklin, ISBN 951-1-01236-3 Toisaalta Roosevelt vaikutti huomattavasti myös Yhdysvaltain sotilaallisen mahdin voimistumiseen. Roosevelt oli ainoa Yhdysvaltojen presidentti, joka oli valittu kolmeksi kertaa presidentiksi. Roosevelt päätti olla ehdokkaana vielä neljännen kerran Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1944. Demokraattien puoluekokouksessa kesällä 1944 Roosevelt joutui myöntymään puolueen jäsenten vaatimuksiin uudesta varapresidentistä, koska puolue katsoi, että tuleva varapresidentti edustaisi demokraattipuoluetta sodan jälkeen ja monet pitivät istuvaa varapresidenttiä Henry Wallacea radikaalina, koska hän tuki vahvasti ammattiliittoja. Varapresidentti Henry A. Wallace oli kuitenkin vielä ehdolla, koska Roosevelt itse halusi Henry Wallacen jatkavan varapresidenttinä. Puolueen sisäinen painostuksen jälkeen Roosevelt kuitenkin myöntyi ja puoluekokous päätyi lopulta Missourin osavaltion senaattori Harry S. Trumaniin. Vaalien kampanjoinnissa kesä-syksyllä 1944 Rooseveltia ja demokraatteja auttoi Yhdysvaltojen ja liittoutuneiden tärkeät sotilaalliset voitot mm. Rooman valtaus kesällä 1944, Operaatio Overlord ja Normandian maihinnousua seurannut menestys, Operaatio Dragoon ja Leytenlahden taistelu.Brands 2009, s. 766–775 Vuonna 1944 Roosevelt valittiin vielä neljännen kerran Yhdysvaltain presidentiksi. Hänen terveytensä alkoi kuitenkin heiketä, ja hän kuoli kesken presidenttikauden. Uudeksi presidentiksi tuli varapresidentti Harry S. Truman. Roosevelt oli polion takia invalidi ja joutui käyttämään pyörätuolia. Hän pyrki peittelemään vammansa vakavuutta julkisuudelta, ja onnistuikin, sillä hänen aikanaan televisio ei vielä hallinnut tiedonvälitystä.Historia-lehti 10/2012, sivu 21 === Kuolema === Franklin Roosevelt kuoli 12.4.1945 aivoverenvuotoon Rooseveltin perheen kesämökillä Warm Springsissä, Georgiassa. Rooseveltin terveydentila oli ollut heikko jo vuodesta 1944. Vuoden 1944 presidentinvaalien kampanjointi, Jaltan konferenssi ja sodanaikainen stressi myös heikensivät Rooseveltin tilaa. Monet demokraatit huomasivat tämän ja pelkäsivät, että hän ei pystyisi enää olemaan ehdolla vuoden 1944 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tai toimimaan presidenttinä. Franklin Roosevelt oli seitsemäs Yhdysvaltojen presidentti, joka kuoli kesken presidenttikauden. Rooseveltin arkku kuljetettiin junassa Warm Springsistä Washington DC:hen. Tuhansia kansalaisia antoi osanottonsa radan varrella, kun arkku kulki junalla Georgiasta Yhdysvaltojen itärannikkoa pitkin. Kymmenet tuhannet kansalaiset antoivat osanottonsa edesmenneelle presidentille Valkoisen Talon etupihalla. Arkku siirrettiin junalla Rooseveltin kotikylään Hyde Parkiin. Junan kyydissä oli presidentti Harry S. Truman, korkeimman oikeuden tuomarit ja Trumanin kabinetti. Toinen juna toi Yhdysvaltain kongressin Hyde Parkiin, jossa Franklin Delano Roosevelt haudattiin perheen omalle tilalle.Brands 2009, s. 812–822 Varapresidentti Harry S. Truman vannoi presidentin valan 12.4.1945 ja hänestä tuli Yhdysvaltojen 33. presidentti. == Lapset == Roosevelt sai puolisonsa Eleanor Rooseveltin kanssa kuusi lasta: # Anna Eleanor Roosevelt (1906–1975) # James Roosevelt (1907–1991) # Franklin Delano Roosevelt Jr. (1909–1909) # Elliott Roosevelt (1910–1990) # Franklin Delano Roosevelt Jr. (1914–1988) # John Aspinwall Roosevelt (1916–1981) == Lähteet == == Kirjallisuutta == * Brands, Henry William: Traitor to His Class: The Privileged Life and Radical Presidency of Franklin Delano Roosevelt. Anchor Books, 2008. ISBN 978-0-307-27794-7 Smith, Jean Edward : FDR. Random House Trade, 2008. ISBN 978-0812970494 == Aiheesta muualla == * Valkoisen talon sivu Franklin Rooseveltistä. * Black, Conrad: Where's FDR when you need him? The Globe and Mail. * Luokka:Vuonna 1882 syntyneet Luokka:Vuonna 1945 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Franklin D. Roosevelt
270	Gregoriaaninen kalenteri eli uusi luku on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla.Oja, s. 43 Gregoriaanisessa ajanlaskussa 400 vuotta sisältää siis 97 karkausvuotta (eli vuotta, jossa on karkauspäivä), ei sataa, kuten juliaanisessa ajanlaskussa. Karkauspäivä on nykyisin helmikuun 29. päivä, mutta vielä 1990-luvulle asti karkauspäiväksi oli Ruotsissa ja Suomessa nimetty helmikuun 24. päivä.Oja, s. 52 Uuteen kalenteriin siirryttiin Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa 4. lokakuuta 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 15. päivään. Ranska, osa Alankomaita ja Luxemburg siirtyivät joulukuussa 1582, ja useimmat katoliset maat seurasivat pian perässä. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia ja sen siirtomaat siirtyivät uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa ja Suomessa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta. == Rakenne == Nro Kuukausi Päiviä 1 tammikuu 31 2 helmikuu 28 tai 29 3 maaliskuu 31 4 huhtikuu 30 5 toukokuu 31 6 kesäkuu 30 7 heinäkuu 31 8 elokuu 31 9 syyskuu 30 10 lokakuu 31 11 marraskuu 30 12 joulukuu 31 Gregoriaaninen kalenteri on pieni korjaus juliaaniseen kalenteriin. Juliaanisessa kalenterissa karkauspäivä pidetään joka neljäs vuosi, jolloin vuoden keskipituus on 365,25 päivää.Oja, s. 28, 41 Koska vuoden oikea pituus on noin 365,2422 päivää, tästä aiheutuu noin kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoden keskipituus on 365,2425 päivää, joten virhettä kertyy tuhannessa vuodessa vain noin 0,3 päivää. Kalenteri yhtenäistää myös aiemmin käytettyjä kirjavia käytäntöjä: siinä vuosi vaihtuu 1. tammikuuta ja ajanlaskun alkupiste on munkki Dionysius Exiguuksen 500-luvulla laskema Jeesuksen syntymä. Gregoriaaninen kalenteri jakautuu 12 epäsäännöllisen pituiseen kuukauteen. Gregoriaaninen kalenteri on huomattavasti tarkempi ajanlaskujärjestelmä kuin edeltäjänsä juliaaninen kalenteri. Viikonpäivät siirtyvät vuodessa yleensä yhden päivän eteenpäin (karkauspäivät aiheuttavat tähän sääntöön poikkeuksia). Esimerkiksi 20. toukokuuta oli vuonna 2005 perjantai, vuonna 2006 lauantai, vuonna 2007 sunnuntai, vuonna 2008 tiistai, vuonna 2009 keskiviikko, vuonna 2010 torstai ja vuonna 2011 jälleen perjantai. Pääsiäisen ja sen mukana monen muunkin pyhäpäivän paikka vaihtelee yli kuukauden verran. == Historiaa == Vuonna 46 eaa. Julius Caesar oli määrännyt juliaanisen kalenterin otettavaksi käyttöön Rooman valtakunnassa. Siihen aikaan kevätpäiväntasaus sattui tavallisesti maaliskuun 25. päiväksi.Oja, s. 30 Vuonna 325 Nikean kirkolliskokous otti käyttöön karkean pääsiäissäännön, jonka mukaan pääsiäinen on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Kevätpäiväntasaukseksi määrättiin 21. maaliskuuta, päivä, joksi kevätpäiväntasaus tavallisimmin sattuu.Oja, s. 41–42, 152 1500-luvulle tultaessa kevätpäiväntasaus oli ajautunut jo niin paljon taaksepäin, että se sattui yleensä 11. maaliskuuta, mutta pääsiäisen ajankohtaa määritettäessä sen oletettiin edelleen olevan 21. maaliskuuta, joten suhteessa luonnollisiin vuodenaikoihin pääsiäisen keskimääräinen ajankohta siirtyi vähitellen yhä myöhemmäksi.Oja, s. 42 Lopulta katolinen kirkko alkoi pelätä, että tämä keväinen juhla siirtyisi suorastaan keskikesään. Kalenterin korjaajaksi tuli paavi Gregorius XIII. Paljon tarkempi sääntö olisi ollut, että 128:lla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia. Jostakin syystä Gregorius XIII valitsi epätarkemman säännön, jonka mukaan sadalla jaollisista vuosista vain 400:lla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia. Toki valittu sääntö on paljon helpompi muistaa. Esimerkiksi vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät olleet karkausvuosia, mutta vuodet 1600 ja 2000 olivat. Gregoriaaninen kalenteri aiheuttaa yhden päivän virheen noin 3 000 vuodessa. Nimestä huolimatta karkaussekunti ei liity millään tavalla karkausvuoteen. Karkaussekunti on koordinoituun yleisaikaan (UTC) ajoittain tehtävä yhden sekunnin suuruinen korjaus, jonka tarkoitus on pitää atomikelloilla mitattu UTC-aika lähellä maapallon pyörimisestä mitattua UT1-aikaa. Gregoriaaninen kalenteri nimettiin Gregorius XIII:n mukaan, sillä hän julkaisi 24. helmikuuta 1582 bullan Inter gravissimas, jonka mukaan uuteen ajanlaskuun oli siirryttävä saman vuoden lokakuun 4. päivän jälkeen.Oja, s. 42–43 == Käyttöönotto eri maissa == Maa 1. tammikuuta hyväksyttiin uudenvuodenpäiväksi Gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön Venetsia 1522 1582 Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta 1544 1583 Espanja, Portugali ja Etelä-Alankomaat 1556 1582 Preussi 1559 1700 Tanska 1300-luvun alussa 1700 Ruotsi (ja Suomi) 1559 1753 Ranska 1564 1582 Lothringen 1579 1682 Skotlanti 1600 1752 Venäjä 1700 1918 Toscana 1721 1750 Iso-Britannia siirtomaineen Skotlantia lukuun ottamatta 1752 1752 Uuteen kalenteriin siirryttiin Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa 4. lokakuuta 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 15. päivään. Ranska, osa Hollantia ja Luxemburg siirtyivät joulukuussa 1582, ja useimmat katoliset maat seurasivat perässä lähivuosina. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia siirtyi uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa ja Suomessa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta (katso myös: ruotsalainen kalenteri). Kerrotaan, että gregoriaanisen kalenterin tullessa käyttöön monet luulivat menettäneensä elämästään yhtä monta päivää kuin kalenterista jätettiin pois. On väitetty, että Englannissa järjestettiin tämän vuoksi jopa mielenosoituksia ("antakaa meille takaisin yksitoista päiväämme!"). Kyseessä on kuitenkin luultavasti pelkkä myytti. === Suomi === Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän vallan alla käytettiin gregoriaanista kalenteria, joka erosi muun keisarikunnan ajanlaskusta 1800-luvulla 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää. Koska Venäjällä ja Suomessa noudatettiin eri kalenteria, kaikki Pietarissa laaditut Suomea koskevat dokumentit saivat kaksoispäiväyksen, yhden ”uutta” ja toisen ”vanhaa” lukua varten. Siksi Venäjän lokakuun vallankumous tapahtui juliaanisen kalenterin mukaan lokakuussa, mutta sen muistoa vietettiin gregoriaanisen kalenterin mukaan marraskuussa. Gregoriaaninen kalenteri otettiin Venäjällä käyttöön vasta 1918, jolloin 31. tammikuuta 1918 seurasi suoraan 14. helmikuuta 1918. Suomen ortodoksinen kirkko noudatti vielä Venäjän vallan aikana juliaanista kalenteria ja siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin vasta 1920-luvulla. Silloinkin asiasta käytiin kirkkokunnan sisällä pitkällisiä kiistoja. Venäjän ortodoksinen kirkko käyttää edelleen juliaanista kalenteria, mistä syystä joulua vietetään Venäjällä 7. tammikuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan; juliaanisen kalenterin mukaan päivä on 25. joulukuuta). Myös jotkut muut ortodoksiset kirkot käyttävät yhä juliaanista kalenteria. Pääsiäisen paikka määräytyy kuitenkin kaikissa ortodoksisissa kirkoissa juliaanisen kalenterin perusteella, Suomen ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta. == Muuta == Jotkin protestanttiset maat määräsivät otettuaan gregoriaanisen kalenterin käyttöön pääsiäisen paikan aluksi hieman eri tavalla (todellisten täydenkuun ja kevätpäiväntasauksen mukaisesti) kuin gregoriaanisessa kalenterissa tavallisesti, koska ne eivät halunneet noudattaa paavin määräystä täysin sellaisenaan. Tällaista gregoriaanisen kalenterin muunnosta, jossa päivämäärät ovat samat, mutta pääsiäinen ja sen mukana liikkuvat pienemmät pyhät eivät aina ole samassa paikassa kuin tavallisessa gregoriaanisessa kalenterissa, on kutsuttu myös ”parannetuksi kalenteriksi”. Tällaista kalenteria käytettiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönoton jälkeen aluksi myös Ruotsissa ja sen myötä Suomessakin. Kun Ruotsi siirtyi tavalliseen gregoriaaniseen kalenteriin, oli Suomi jo liitetty Venäjään, joten Suomi noudatti parannettua kalenteria tämän jälkeenkin. Suomi eli parannetun kalenterin mukaan viimeisenä maana maailmassa. Tästä johtui, että Suomessa juhlittiin kerran, vuonna 1845, pääsiäistä eri aikaan kuin missään muualla; tavallista gregoriaanista kalenteria noudattavissa maissa pääsiäinen oli sinä vuonna aikaisemmin (23. maaliskuuta) ja Venäjällä myöhemmin kuin Suomessa. Suomessa se oli silloin 30. maaliskuuta.Oja, s. 44–46 Gregoriaanista kalenteria käyttävissä maissa vuoden ensimmäinen päivä on yleensä tammikuun 1. päivä. Kuitenkin esimerkiksi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Roomalaisten taruaikaisessa kalenterissa oli vain kymmenen kuukautta: vuosi loppui joulukuun lopussa ja seuraava alkoi vasta maaliskuun alussa. Tammikuun 1. päivä vakiintui 152 eaa. mennessä konsulien virkavuoden vaihteeksi. == Katso myös == * Kristillinen ajanlasku * Bysanttilainen ajanlasku * Juutalainen kalenteri * Parannettu kalenteri * Korjattu juliaaninen kalenteri * Maailmankalenteri * Gregoriaanisen kalenterin uudistusesitykset == Lähteet == * === Viitteet === == Aiheesta muualla == * * Luokka:Kalenterit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	Gregoriaaninen kalenteri
271	Gerby on pääasiassa omakotitaloja käsittävä asuinalue Vaasassa. Se on yksi Vaasan suurimmista kaupunginosista ja 10 961 asukkaallaan Vaasan toiseksi suurin suuralue. == Historia == Gerby oli vielä 1980-luvulla pieni maalaiskylä, joka oli liitetty osakuntaliitoksella Mustasaaresta Vaasaan vuonna 1973.https://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/vaasa-on-muuttunut- ennenkin-kuntaliitosten-ansiosta-1.1308758 Niin sanotun Uuden Gerbyn rakentaminen 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa lisäsi asutusta silloiselle metsäalueelle Första strandenin eli ensimmäisen rannan kohdalta länteen. Myös Storbergetin eli Isokallion alueelle rakennettiin, ja tämän myötä vilkas hiihtoharrastus Storbergetin alueella hiipui. IK Hellas -urheiluseuran hiihtomaja Isokalliolla purettiin jokunen vuosi myöhemmin. Gerbyn vanhin osa on Lillby eli Pienkylä, jossa muun muassa vanha koulu ja nykyinen kylätupa, vanha nuorisoseuratalo sekä vanha VPK:n rakennus sijaitsevat. Gerbyn vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun alusta, osittain jopa 1700-luvun lopulta, ja niitä on nimenomaan Pienkylän ympärillä. 1990-luvun alkuun asti Gerbyssä oli oma kauppa ja posti, jotka sittemmin lakkautettiin. Nyt alueella on suuri S-market. Gerbyn 215-paikkainen pienvenesatama sijaitsee nykyisellä uuden Gerbyn alueella. Se on vanha ja perinteikäs venevalkama, jota laajennettiin 2013–2014.http://www.vaasa.fi/WebRoot/380444/Vaasa2010SubpageWithBanner.aspx?id=1256257 Aivan venesataman vieressä on Vaasan kaupungin ennen ylläpitämä nuorisotalo Villa Gerby, joka on nykyään suljettu.http://www.vaasa.fi/Suomeksi/Lapset_nuoret/Nuorten_Vaasa/Nuorisotalot/Villa_Gerby == Palvelut == Alueella toimii kaksi koulua, sekä suomen- että ruotsinkieliset, nimeltään Länsimetsän koulu ja Gerby skola. Alueella sijaitsi myös terveyskeskus, joka kuitenkin suljettiin vuoden 2022 lopulla, kun palvelut siirtyivät uuteen H-taloon keskussairaalan viereen. Alueella on myös Gerbyn seurakuntatalo, Vestiksen toimitilat, kauppa, pankkiautomaatti ja ABC- automaattihuoltoasema. Alueella on pizzeria "Dallas Pizza Palazzo". Gerbyn nähtävyyksiin kuuluu myös "Rapatunturi" eli Rapis, viralliselta nimeltään Jerppyynmäki, jonka huipulla on syksyllä 2022 rakennettu näköalatasanne, josta näkyy jopa Raippaluodon silta. Siirtomaasta koottuja nyppylöitä on alueella kaikkiaan kolme, joissa yhdessä on kaupungin ylläpitämä pulkkamäki ja grillipaikka. Gerbyn venevalkamassa seikkaillaan Yön Polte -yhtyeen hittikappaleessa Tyttö sinä olet meritähti. == Kaupunginosat == * Isolahti * Vetokannas * Länsimetsä * Vanha Gerby * Kortelaakso * Lillby * Pukinjärvi * Rajarinne * Gerbyn niemi * Gerby * Västervik * Gerbyn saaristo Kartta == Lähteet == *	Gerby
272	George Walker Bush (, s. 6. heinäkuuta 1946 New Haven, Connecticut) on yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko, joka toimi maansa 43. presidenttinä kaksi virkakautta vuosina 2001–2009. Bush aloitti poliittisen uransa toimimalla Texasin kuvernöörinä vuosina 1995–2000. Bush nousi republikaanien presidenttiehdokkaana Yhdysvaltain presidentiksi täpärällä voitolla vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Vuonna 2004 Bush sai jatkokauden voitettuaan demokraattien vastaehdokkaan John Kerryn. Bushin kausi muistetaan erityisesti syyskuun 11. päivän terrori-iskuista, joiden seurauksena Bush julisti ”terrorisminvastaisen sodan”. Terrorismin vastainen sota sisälsi muun muassa Afganistanissa vuonna 2001 ja Irakissa vuonna 2003 alkaneen sodan. Bushin kauden lopulla 2008 Yhdysvallat veti maailman mukanaan maailmanlaajuiseen taantumaan. Bushin talouspolitiikka perustui uusliberalistiseen ideologiaan, veronkevennyksiin ja sääntelyn purkamiseen. Hän jatkoi edeltäjänsä Bill Clintonin vapaakauppasopimusten ratifioimista ja laajentamista. Bush myös lisäsi julkisia menoja ennätyksellisen paljon.George W. Bush on ollut merkittävä suunnannäyttäjä, Dosentti Markku Ruotsila, HS-pääkirjoitussivu 17.1.2009. Bush tuli tunnetuksi konservatiivisena poliitikkona. Hän muun muassa vastusti aborttia, homoavioliittoja ja suhtautui epäilevästi ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, eikä ollut valmis kansainvälisiin sopimuksiin sen estämiseksi.HS: Texas jouduttaa ilmastonmuutosta suuren eurooppalaismaan verran Uskonto on vaikuttanut hyvin vahvasti hänen arvomaailmaansa ja päätöksentekoonsa.http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200805017595211_ul.shtml Bush oli myös kuolemanrangaistuksen kannattaja. Bushin oppi on nimetty Bushin mukaan. George W. Bush tunnetaan populaarikulttuurissa myös kielellisistä kömmähdyksistään, niin sanotuista ”bushismeista”. George W. Bushin isä George H. W. Bush oli Yhdysvaltain 41. presidentti vuosina 1989–1993. == Nuoruus == === Perhe === Bush syntyi varakkaan itärannikkolaisen suvun vesana New Havenissa Connecticutissa. Hänen vanhempansa George ja Barbara Bush muuttivat Texasiin hänen ollessaan kaksivuotias. Bush kasvoi Midlandissa ja Texasin Houstonissa. Hänellä on neljä sisarusta: Jeb, Neil, Marvin ja Dorothy. Hänellä oli myös pikkusisar Robin, joka menehtyi kolmevuotiaana leukemiaan vuonna 1953. Bushin välinimi Walker on hänen isoäitinsä sukunimi. Bushin lähisuvussa on muitakin menestyneitä poliitikkoja. Bushin isoisä Prescott Sheldon Bush oli pankkiiri ja senaattori Connecticutista. Isä George H. W. Bush nousi öljyalan kautta ensin edustajainhuoneen jäseneksi, Yhdysvaltain Kiinan- suurlähettilääksi, CIA:n johtajaksi, Ronald Reaganin varapresidentiksi ja vuonna 1989 Yhdysvaltain presidentiksi. Bushin pikkuveli Jeb Bush oli Floridan kuvernööri vuosina 1998–2007. === Opiskelu ja kansalliskaarti === Bush kävi Phillips Academya Andoverissa Massachusettsissa ja meni isänsä tavoin Yalen yliopistoon, jossa hän suoritti vuonna 1968 kandidaatin tutkinnon (BA) pääaineenaan historia. Bushin opintomenestys Yalessa oli keskinkertainen. Hän oli miesopiskelijain yhdistyksen puheenjohtaja sekä Skull and Bones -salaseuran jäsen. Toukokuussa 1968 Vietnamin sodan ollessa käynnissä Bush hyväksyttiin Texasin ilmakansalliskaartiin. Hän pyrki syksyllä 1970 Texasin yliopistoon lukemaan lakia, mutta häntä ei hyväksytty sinne. Lentäjäkoulutuksen jälkeen Bush sijoitettiin Ellingtonin lentotukikohtaan F-102-ohjaajaksi. Bush haki vuonna 1972 siirtoa Alabaman kansalliskaartiin työskennelläkseen republikaanien vaalikampanjassa, ja hän sai vapautuksen puoli vuotta etuajassa kuusivuotisesta palveluksestaan mennäkseen Harvardin yliopistoon. Harvard Business Schoolissa Bush suoritti liiketalouden maisterintutkinnon (MBA) ja valmistui 1975. === Työ öljyteollisuudessa ja yritys kongressiin === Valmistuttuaan Harvardista Bush aloitti työt öljyteollisuudessa Texasissa. Vuonna 1978 Bush pyrki Texasista Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen. Hän hävisi demokraattipuolueen Kent Hancelle 6 000 äänellä. Bush jatkoi öljyteollisuudessa: hän oli vanhempana osakkaana tai toimitusjohtajana yrityksissä kuten Arbusto Energy, Spectrum 7 ja Harken Energy, kun se osti Spectrum 7:n. === Avioituminen === Vuonna 1977 Bush tapasi kirjastonhoitaja Laura Welchin ystäviensä puutarhajuhlissa. He menivät naimisiin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja asettuivat Texasin Midlandiin. Kaksostytöt Jenna ja Barbara Bush syntyivät vuonna 1981. === Raitistuminen ja uskoontulo === Bush on myöntänyt alkoholinkäytön olleen hänelle tapa kansalliskaartin aikoina, ja hän on kuvannut käyttäytymistään ”vastuuttomaksi nuoruudeksi”. Hänet tuomittiin 150 dollarin sakkoon ajoneuvon kuljettamisesta päihtyneenä vuonna 1976, ja hän menetti ajo-oikeutensa Mainen osavaltiossa vuoteen 1978 saakka. Laura Bushilla oli merkittävä vaikkakin hienovarainen rooli Bushin raitistumisessa 1980-luvun puolivälissä. Raitistumisensa yhteydessä Bush erosi anglikaanisesta kirkosta ja liittyi metodistikirkkoon. Bush sanoo olevansa uudestisyntynyt kristitty, eli hän on kokenut niin sanotun uskoon tulemisen. Bush itse kertoo, että hänen uskonnollisuutensa taustalla on paitsi perheen perinne, myös liiallinen alkoholin käyttö, josta hän pääsi eroon Jumalan avulla kostean 40-vuotispäivänsä jälkeen.Aamulehti 11.3.2003 Myöhemmin Texasin kuvernöörinä Bush toi kirkot mukaan sosiaaliturvan toteuttamiseen. Hän laajensi osavaltion rahoitusta uskonnollisille järjestöille, jotka järjestivät koulutusta, alkoholi- ja huumeriippuvuushoitoa ja perheväkivallan estotyötä (niin sanotut Faith-Based Initiatives). Kuvernöörinä Bush allekirjoitti 17. huhtikuuta 2000 säädöksen, jolla kesäkuun 10. päivä julistettiin Texasissa ”Jeesus- päiväksi”.http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/jesus/art/pop_jesusday.jpg Bushia arvosteltiin perustuslain määräämän kirkon ja valtion eron rikkomisesta. Bush muutti vuonna 1988 perheineen Washingtoniin tukemaan isänsä presidentinvaalikampanjaa. Lee Atwaterin ja Doug Weadin kanssa hän kehitti konservatiivikristittyihin ja evankelisteihin vedonnutta kampanjaa, koska näitä pidettiin vaalien ratkaisijoina. === Osuus baseball-joukkueesta === Palattuaan Texasiin Bush osti huhtikuussa 1989 600 000 dollarilla osuuden Texas Rangers -baseballjoukkueesta ja toimi viisi vuotta sen toimitusjohtajana. Joukkue menestyi tänä aikana, ja se oli MLB:n American Leaguen läntisen divisioonan sarjataulukon kärjessä 1994 ennen kuin lakko katkaisi kauden. Bushin rooli Rangersin johdossa toi hänelle runsaasti julkisuutta. Myydessään joukkueen osakkeet hän sai 15 miljoonaa dollaria. == Texasin kuvernöörinä 1995–2000 == Ennen presidentiksi valitsemistaan Bush toimi 1995–2000 Texasin kuvernöörinä. Bush ilmoitti pyrkivänsä Teksasin kuvernööriksi vuoden 1994 vaaleissa. Hän voitti helposti republikaanien esivaalin. Hänen vastaehdokkaansa oli istuva kuvernööri, demokraatti Ann Richards. Bush voitti saaden 53 prosenttia äänistä Richardsin 46 prosenttia vastaan. Kuvernöörinä Bush lisäsi varoja koulutukseen ja uudisti rikosoikeusjärjestelmää. Hänen aikanaan Texasissa teloitettiin 152 rikollista – enemmän kuin kenenkään muun nykyaikaisen kuvernöörin aikana. Ainoa jonka kuolemantuomio muutettiin elinkautiseksi oli sarjamurhaaja Henry Lee LucasThe Productive Power of Confessions of Cruelty. . Bush hyödynsi budjettiylijäämää leikaten veroja kolmen miljardin dollarin edestä, mikä oli suurin veronleikkaus Texasin historiassa. Vuonna 1998 Bush valittiin toiselle perättäiselle nelivuotiskaudelle ensimmäisenä Texasin kuvernöörinä (kausi pidennettiin nelivuotiseksi 1975). Hän sai äänistä lähes 69 prosenttia. == Presidenttinä 2001−2009 == === Presidentinvaalit 2000 === Bush lähti pyrkimään Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2000 vaaleissa. Bushin merkittävimpänä vastaehdokkaana rebublikaanisen puolueen esivaalissa oli senaattori John McCain Arizonasta. Voitettuaan republikaanien esivaalin Bush sai vastaansa demokraattisen puolueen ehdokkaan, varapresidentti Al Goren. Bushin kampanjan arkkitehtina toimi sukupolvensa lahjakkaimmaksi strategiksi luonnehdittu Karl Rove. Bush valitsi varapresidenttiehdokkaakseen entisen edustajainhuoneen jäsenen ja puolustusministerin Dick Cheneyn. Bush hyökkäsi kampanjassaan Gorea vastaan aseoikeuksien ja verotuksen teemoilla. Bush arvosteli Goren kannattamaa Kioton sopimusta sanoen sen rasittavan keskilännen osavaltioiden teollisuutta ja johtavan talousvaikeuksiin. Bush sai presidentinvaaleissa marraskuussa 2000 kaikkiaan 271 valitsijamiestä ja Gore 266, vaikka Gore saikin koko maassa noin 500 000 ääntä enemmän kuin Bush. Näin Bushista tuli presidentti. Floridan täpärän tuloksen tarkistaminen viivytti lopullisen tuloksen varmistumista. Kun Yhdysvaltain korkein oikeus lopulta määräsi tarkistuslaskennat suoritetuksi, Bush oli voittanut Floridassa 537 äänellä. Koska osavaltion vaalien voittaja saa kaikki osavaltion valitsijamiehet, Floridan voitto ratkaisi vaalit Bushin voitoksi. === Ensimmäinen presidenttikausi === George W. Bush oli 54-vuotias aloittaessaan ensimmäistä presidenttikauttaan vuonna 2001. Syyskuun 11. päivän terrori-isku oli käänteentekevä tapahtuma koko Bushin presidenttikaudelle. Iskun jälkeen Bush pyrki esiintymään vahvana johtajana ja vastaamaan terrorismin uhkaan sotilaallisella voimalla. Bushin julistamasta sodasta terrorismia vastaan tuli hänen presidenttikautensa hallitseva ulkopoliittinen linja. Sodan tavoitteeksi muodostui Bushin hallinnon puheissa ääri-islamistinen Al-Qaida -järjestön ja sen tukijoiden kukistaminen sekä syyskuun iskuista vastuun ottaneen Osama bin Ladenin vangitseminen. Bush vaati Afganistanin talibanhallintoa luovuttamaan bin Ladenin Yhdysvaltoihin ja sulkemaan terroristien koulutusleirit. Kun tähän ei suostuttu, Yhdysvaltojen johtama liittouma aloitti hyökkäyksen maahan 7. lokakuuta johtaen vuonna 2021 loppuneeseen Afganistanin sotaan. Vuonna 2002 Yhdysvallat alkoi epäillä Irakin hallitsijan Saddam Husseinin pitävän hallussaan joukkotuhoaseita ja että hänellä on aktiivisia yhteyksiä terroristijärjestöihin. Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin maaliskuussa 2003. Saddam syrjäytettiin ja lopulta teloitettiin, mutta väitettyjä joukkotuhoaseita ei löytynyt. Lyhyeksi aiottu sota pitkittyi, sillä Saddamin syrjäyttäminen nosti pintaan useita ääri-islamilaisia ryhmiä. Presidentin uran alkuvaiheessa Bush tuli tunnetuksi omintakeisesta sanojen lausunnastaan ja epätavallisista kieliopillisista rakenteista. Tästä johdettiin nopeasti termi bushismi. 28\. maaliskuuta 2001 Yhdysvallat vetäytyi ilmastosopimuksesta.Bushin vuodet s. 26. 26\. toukokuuta 2001 julkistettiin 1300 miljardin dollarin veronkevennyspaketti. Valtiovarainministeri Paul O'Neill erotettiin 5. joulukuuta 2001. Tammikuussa 2004 istuvan presidentin kannatukseksi mitattiin 50 prosenttia.Bushin vuodet s. 29. === Toinen presidenttikausi === Bush pyrki jatkokaudelle ja asettui ehdolle vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Hän ei saanut puolueensa esivaaleissa merkittäviä vastaehdokkaita. Bush sai vastaansa demokraattien ehdokkaan John Kerryn. Vaalikampanjoiden keskeiseksi teemaksi nousivat terrorismi sekä Irakin sota ja Yhdysvaltain miestappiot siinä. Vaalin tulos oli jälleen täpärä, ja se ratkesi tällä kertaa Ohion osavaltion tulokseen. Bush sai koko maassa 286 valitsijamiestä (50,7 prosenttia äänistä) ja Kerry 251 valitsijamiestä. Marraskuussa 2004 Colin Powell erotettiin ja tilalle ulkoministeriksi tuli Condoleeza Rice. Time-lehti valitsi George W. Bushin Vuoden henkilöksi vuoden 2004 viimeisenä päivänä. Bushilla oli ongelmia haluamansa lainsäädännön läpiajamisessa Yhdysvaltain kongressissa vuonna 2005 alhaisten kannatuslukujensa vuoksi. Bush myönsi, että ihmisen toimet ovat ”saattaneet osaltaan kiihdyttää” ilmastonmuutosta, mutta hän kieltäytyi allekirjoittamasta Kioton ilmastosopimusta vedoten Yhdysvaltain talouden riippuvuuteen päästöistä. Yleisesti ottaen Bushin linja ei toisella kaudella olennaisesti muuttunut. Bush joutui salamurhayrityksen kohteeksi Tbilisissä Georgiassa 10. toukokuuta 2005. Vladimir Arutinian sai teosta elinkautisen vankeustuomion. Hurrikaani Katrinan iskettyä 29. elokuuta 2005 New Orleansiin nousi vilkas keskustelu paikallisesta, osavaltion ja liittovaltion toiminnasta myrskyyn valmistauduttaessa ja sen jälkeen. Hurrikaani surmasi yli 1 800 ihmistä Yhdysvalloissa ja 80 % New Orleansista jäi veden peittoon. Toukokuussa 2006 presidentin kannatukseksi mitattiin 31 %. 28\. elokuuta 2006 vielä republikaanienemmistöinen kongressi hyväksyi lain, joka laillisti vangittujen kuulustelumenetelmät. Lain hyväksyminen seurasi heinäkuun korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan ohjelma oli perustuslain vastainen. Se oli toinen kerta, kun Bush yritti saada kongressin hyväksymään lain. Bush allekirjoitti Military Commissions Actin 17. lokakuuta 2006. Oikeusministeriksi vaihtui Bushin toisella kaudella John Ashcroftin sijaan Alberto Gonzales, joka hänkin jätti paikkansa syyskuussa 2007 kahdeksan liittovaltion syyttäjän erottamisesta seuranneen arvostelun jälkeen. Demokraattien voittamien kongressin vaalien jälkeisenä päivänä 8. marraskuuta 2006 Bush ilmoitti korvaavansa puolustusministeri Donald Rumsfeldin entisellä CIA:n johtaja Robert Gatesillä. Senaatti vahvisti Gatesin nimityksen 6. joulukuuta, ja hän astui virkaansa 18. joulukuuta. Kiistelty neuvonantaja Karl Rove sai lähteä 31. elokuuta 2007Bushin vuodet s. 31. Joulukuussa 2008 Bushin kannatukseksi mitattiin 24 prosenttia. 71 % amerikkalaisista vastusti voimakkaasti Bushin politiikkaa ja toimia presidenttinä. Presidenttikausiensa aikana Bush vetäytyi usein lomailemaan presidentin huvilalle Camp Davidiin, jossa hän oli yhteensä 487 päivänä, tai omalle ranchilleen Crawfordiin, jossa hän vietti kahdeksan vuoden aikana 490 päivää kokonaan tai osittain.487 Days At Camp David For Bush, CBS News Elokuussa 2001 Bush vietti Crawfordissa 26 päivän kesäloman ja keskeytti lomailunsa päiväksi ennen Labor Day -viikonloppuaan Camp Davidissa, jotta hän ei olisi rikkonut Richard Nixonin 30 päivän loman ennätystä. === Bushin hallitus === Presidentiksi nimittämisen jälkeen Bush nimitti Andrew Cardin kansliapäällikökseen, Karl Roven poliittiseksi neuvonantajakseen ja Karen Hughesin Valkoisen talon tiedottajaksi. Colin Powellista tuli ulkoministeri, Paul O'Neillista valtiovarainministeri ja Donald Rumsfeldista puolustusministeri. Oikeusministeriksi Bush nimitti konservatiivisista mielipiteistään tunnetun entisen senaattori John Ashcroftin. Toisen presidenttikauden aikana hallituksen vaihtuvuus oli vilkasta. Ulkoministeri Colin Powell jätti tehtävänsä Bushin toisen kauden alkaessa ja hänet korvasi Condoleezza Rice. Vaihtoa pidettiin varapresidentti Cheneyn ja puolustusministeri Rumsfeldin linjan voittona.Yhdysvallat, media: Ricen nimitys tietää kovan linjan jatkumista. Oikeusministeri John Ashcroft päätti tehtävänsä vuonna 2005. Andrew Card erosi tehtävistään huhtikuussa 2006. Puolustusministeri Donald Rumsfeld erosi loppuvuodesta 2006. Bushin hallituksen seuraava oikeusministeri Alberto Gonzales joutui eroamaan elokuun 2007 lopussa. Hallituksen kokouksissa ei suvaittu keskustelua, sillä Bush oli todennut: ”Minä en neuvottele itseni kanssa.” Asiat oli jo sovittu etukäteen suljettujen ovien takana. Varapresidentti Dick Cheneystä tuli vahva vallankäyttäjä, vaikka varapresidentin virka oli ennen sitä ollut lähinnä seremoniallinen. Virka Nimi Kausi Ulkoministeri Colin Powell Condoleezza Rice 2001–2005 2005–2009 Valtiovarainministeri Paul O'Neill John W. Snow Henry Paulson 2001–2002 2003–2006 2006-2009 Puolustusministeri Donald Rumsfeld Robert Gates 2001–2006 2006–2009 Oikeusministeri John Ascroft Tony Gonzales Michael Mukasey 2001–2005 2005-2007 2007-2009 Maatalousministeri Ann Veneman Mike Johanns Ed Schafer 2001–2005 2005-2007 2008-2009 Sisäministeri Gale Norton Dirk Kempthorne 2001–2006 2006–2009 Kauppaministeri Donald Evans Carlos Gutierrez 2001–2005 2005-2009 Työministeri Elaine Chao 2001–2009 Terveysministeri Tommy Thompson Mike Leavitt 2001–2005 2005–2009 Opetusministeri Rod Paige Margaret Spellings 2001–2005 2005-2009 Asuntoministeri Mel Martinez Alphonso Jackson Steve Preston 2001–2003 2003–2008 2008-2009 Liikenneministeri Norman Mineta Mary E. Peters 2001–2006 2006–2009 Energiaministeri Spencer Abraham Samuel Bodman 2001–2005 2005–2009 Veteraaniministeri Anthony Principi Jim Nicholson James Peake 2001–2005 2005–2007 2007-2009 Kotimaan turvallisuuden ministeri Tom Ridge Michael Chertoff 2003–2005 2005–2009 Kansliapäällikkö Andrew Card Joshua Bolten 2001–2006 2006–2009 === Politiikka === ==== Talouspolitiikka ==== ===== Veronalennukset, eläkkeet ja finanssikriisi ===== Bush kevensi verotusta, joskin suhteessa vähiten hyvätuloisten verotaakkaa. Bush aloitti kautensa vuonna 2001 kampanjoimalla ympäri maata hankkiakseen tukea veronalennushankkeilleen. Hänen talouspoliittisen linjansa mukaan käyttämättömät valtion varat tuli palauttaa veronmaksajille: ennustetusta 5,6 biljoonan dollarin tulisi vuosikymmenen aikana palauttaa runsas neljännes, 1,6 biljoonaa veronalennuksinaA Blueprint For New Beginnings – A Responsible Budget For America's Priorities, U.S. Government Printing Office, Washington 2001, s. 7.. Kun keskuspankin Alan Greenspan varoitteli lähestyvästä lamasta, Bushin mukaan veronalennus elvyttäisi taloutta ja loisi työpaikkoja. Lopulta viisi senaatin demokraattia asettui verohelpotusten puolelle ja hyväksyi republikaanien kanssa 1 350 miljardin dollarin veronalennuksen 10 vuoden aikana. Työttömyys saavutti huippunsa (6,2 %) kesällä 2003 ja alentui sen jälkeen. Bush alkoi ajaa Yhdysvaltain eläkejärjestelmän muutosta yksityisiin eläketileihin ja kaupallisiin rahastonhoitajiin perustuvaan chileläiseen järjestelmään perustuen, koska Bushin vetoamien laskelmien mukaan Yhdysvaltain eläkejärjestelmän (Social Security) varat loppuvat vuonna 2042 ilman muutoksia järjestelmään.http://www.wharton.universia.net/index.cfm?fa=viewArticle&id;=937&language;=english Bush otti asian näkyvästi esille vuoden 2005 State of the Union -puheessaan.http://georgewbush- whitehouse.archives.gov/news/releases/2005/02/20050202-11.html O’Neill raportoi vuonna 2002, että Yhdysvaltain budjetin alijäämä oli nousemassa tulevaisuudessa jopa 500 miljardiin dollariin ja kehotti veronkorotuksiin ja menojen leikkauksiin. Raporttia ei otettu huomioon helmikuun 2003 budjettiraporttiin. O’Neill tutki myös eräiden Yhdysvaltain liittolaisten yhteyksiä al-Qaidan rahoitukseen ja vastusti terrorisminvastaista sotaa. Hän erosi vuoden 2002 lopussa, ja valtiovarainministeriksi tuli John W. Snow vuosiksi 2003–2006. Hänen seuraajakseen tuli Henry Paulson. Vuoden 2000 IT- kuplan puhkeamisen jälkeen pyrittiin kehittämään uutta kasvua tuottavia sijoituskohteita. Tällaisiksi muodostuivat etenkin asuntomarkkinat. Pyrkimys antaa jokaiselle mahdollisuus omistusasunnon ostamiseen tuki myös Bushin ”omistajayhteiskunnan” filosofiaa. Keskuspankki Federal Reserve Systemin pääjohtaja Alan Greenspanin piti korot alhaalla, joka mahdollisti edullisen lainanannon. Greenspan ajoi myös uusia ”finanssikeksintöjä”. Näiden sovelluksena syntyivät muun muassa hedgerahastot, jolle luvattiin ”absoluuttista tuottoa” eli positiivinen tulos kaikissa mahdollisissa oloissa markkinoiden kehityksestä riippumatta. Bushin hallinto vaati Fannie Maeta ja Freddie Macia antamaan 52 prosenttia asuntolainoistaan vähätuloisille, 28 prosenttia erittäin vähätuloisille, siis vielä enemmän kuin Bill Clinton.How Government Stoked the Mania – Housing prices would never have risen so high without multiple Washington mistakes, professori Russell Roberts, Wall Street Journal, 3.10.2008 Näiden lainojen riskejä hajautettiin arvopaperistamalla (ks. subprime), minkä aloitti mainittu Freddie Mac, Bear Stearnsin kautta, 1997, ja Fannie Mae tuli pian mukaan. Kiinteistölainojen välittäjien pääasiakkaat olivat hallituksen virastoja tai pankkeja, jotka hallituksen sääntely pakotti ostamaan näitä roskalainoja. Vuonna 2008 liittovaltion asuntohallinnolla oli 4,5 miljoonaa subprime- ja Alt-A-lainaa, 10 miljoonaa oli Fannie Maella ja Freddie Macillä, ja 2,7 miljoonaa niillä pankeilla, jotka Community Reinvestment Act (CRA) -määräys pakotti niitä ostamaan. Tämä kattoi lähes kaksi kolmannesta roskakiinteistölainoista. Nobelisti Vernon Smith ja Steven Gerstad raportoivat, että vuonna 1997 alkanut asuntokupla jatkoi paisumistaan keskuspankin löysän rahapolitiikan vuoksi ja että Clintonin ja Bushin hallinnot tuhosivat luototusstandardit laajentamalla kodinomistuspolitiikkaa aggressiivisesti.Government at the heart of the crisis, The Economist, Aug 29th 2010 Yhdysvaltain talouskriisi alkoi kesällä 2006 asuntotaantumana, subprime-kriisi alkoi kesällä 2007 ja kuluttajiin se alkoi vaikuttaa kesällä 2008. Syksyllä 2008 lyhyessä ajassa asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac otettiin valtion haltuun, investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssitilaan ja Merrill Lynch myytiin kilpailijalle. Suuret IndyMac Bank ja Countrywide-pankit hävisivät myös kartalta.Kauppalehti Tammikuuhun 2008 mennessä Yhdysvalloissa oli Bushin presidenttiyden aikana ollut historiallisen pitkä ja voimakas talouskasvu, kun työllisyys oli lisääntynyt 52 kuukautta yhtäjaksoisesti. ===== Valtavat menonlisäykset ===== George W. Bush kasvatti liittovaltion budjettia historialliset 700 miljardia dollaria. Hänen Medicare-lakinsa oikeudesta lääkkeisiin aiheuttaa 800 miljardin dollarin lisämenot vuosikymmenessä. Koulutusmenoja Bush lisäsi reaalisesti 58 prosenttia. Ensimmäisenä presidenttinä hän käytti 3 prosenttia BKT:sta köyhyyden vastaisiin ohjelmiin. Pelkästään vuonna 2008 Bush lisäsi julkista velkaa 2500 miljardilla dollarilla.Bush Deficit vs. Obama Deficit in Pictures, Heritage, March 24th, 2009 Bush lisäsi Yhdysvaltain opetustoimen budjettia yli 60 prosenttia, sosiaali- ja terveysalan 22 prosenttia, työvoimahallinnon 56 prosenttia ja liike-elämän sääntelyyn käytettäviä liittovaltion varoja 30 prosenttia. Yhdysvaltojen kotimainen, ei-sotilaallinen varainkäyttö on lisääntynyt 8,2 prosenttia vuodessa (yhteensä 88 prosenttia), suhteellisestikin enemmän kuin kenenkään muun presidentin aikana toisen maailmansodan jälkeen. Bush lisäsi julkisia menoja 70 prosenttia, yli tuplasti sen mitä Clinton. Bush oli ensimmäinen presidentti 176 vuoteen, joka ei kaatanut veto-oikeudellaan ainuttakaan esitystä. Jo ensimmäisten 4,5 vuoden aikana menot lisääntyivät 26 prosenttia, ei-puolustusmenot 18 prosenttia.Bea.gov Bushin 7 000 miljardin dollarin hintainen ikääntyneiden Medicare-lääkeavustusohjelma oli Jan Crawford Greenburgin mukaan ”Yhdysvaltain hyvinvointivaltion suurin laajentuminen 40 vuoteen”.Greenburg, Jan Crawford, Supreme Conflict. The Inside Story of the Struggle for Control of the United States Supreme Court, 2007, Penguin Books, s. 274 Bush lisäsi huomattavasti myös maatalous- ja yritystukia. ===== Tullit ===== Bush asetti tullit muun muassa teräksen tuonnille ja Kanadan puutavaratuonnille mutta joutui kumoamaan terästullin WTO:n painostuksesta. ==== Ohjelmia ==== Vuonna 2006 Bush vaati 12 miljoonalle laittomalle maahanmuuttajalle oikeutta työntekoon, jotta nämä eivät joutuisi lainsuojattomina riistetyiksi ja köyhiksi. Toisaalta Bush pyrki rajoittamaan uutta maahanmuuttoa lisäämällä valvontaa Meksikon vastaisella rajalla. ===== Tiedepolitiikka ===== Bush allekirjoitti 9. elokuuta 2001 lain, jolla sallittiin liittovaltion varojen käyttö kantasolututkimukseen, jos ihmisalkioita ei tuhota solujen saamiseksi. Kokeita voi tehdä vain 12:lla olemassa olevalla solulinjalla, joiden pelätään olevan vaurioituneita. Kantasolututkimus liittovaltion varoilla oli kielletty Yhdysvalloissa kokonaan vuonna 1995 republikaanien niin sanotulla Dickeyn lisäyksellä republikaanien saatua enemmistön kongressin molempiin kamareihin. New York Times antoi Bushin presidenttikauden lopulla tunnustusta tämän tuelle AIDSia vastaan maailmanlaajuisesti. Yhdysvaltain kongressi myönsi Bushin aikana 30 miljardia dollaria AIDSin lisäksi malarian ja tuberkuloosin hoitoon kehitysmaissa. ===== Uskonnollisuudesta voimaa ===== Bush on amerikkalaisen metodistikirkon jäsen, vaikka hänet kasvatettiin episkopaaliksi. Myöhemmin presidenttinä hän omaksui ankaran, liki kalvinistisen maailmankatsomuksen, jota hallitsee usko kohtalon kaikkivoipuuteen. Hän on kertonut rukoilevansa usein vaimonsa kanssa presidenttikautenaan ja saaneen rukouksesta erityistä voimaa, lohtua ja sitkeyttä jaksaa jatkaa koettelemuksiaan presidenttinä. Presidentin puheissaan hän viittasikin usein Jumalaan ja hänen retoriikassaan esiintyivät tavan takaa käsitteet ”rakkaus”, ”henki” ja ”pelastus”. Yhdysvaltain hallituskabinetin kokoukset avattiin hänen aikanaan rukoushetkellä. Bush jatkoi uskoon perustuvia ohjelmia myös presidenttinä. Hän antoi 29. tammikuuta 2001 määräyksen White House Office of Faith-Based and Community Initiativesin (OFBCI) perustamisesta. Toinen Bushin aloite on No Child Left Behind Act of 2001, jonka on tarkoitus parantaa Yhdysvaltain peruskoulutuksen tilaa. Se pyrki pienentämään rikkaiden ja köyhien oppilaiden oppimiseroja ja lisäämään huonojen koulujen oppilaiden vanhempien vaihtoehtoja. Bush allekirjoitti sen vuoden 2002 alussa. Arvostelijat jopa Bushin omasta leiristä ovat moittineet ohjelmaa siihen varattujen varojen vähäisyydestä. Lakia pidetään kuitenkin menestyksellisenä, koska tämän jälkeen oppilaiden luku- ja matematiikkatulokset ovat parantuneet huomattavasti. Ilta-Sanomien ulkomaantoimittaja Jari Aleniuksen mukaan ohjelma joka tapauksessa onnistui kohentamaan ykkösluokkalaisten lasten lukutaitoa ja se lasketaan presidentin sisäpolitiikan suuriin saavutuksiin. ===== Ympäristöpolitiikkaa ===== Aluksi Bush kiisti jyrkästi ilmastonmuutoksen olemassaolon ja hiilidioksidin yhteyden ilmastonmuutoksen voimistumiseen. Sittemmin Bush myönsi, että ilmastonmuutos on olemassa, mutta hänen hallintonsa ei halunnut rajoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä laeilla tai sitovilla määräyksillä.Helsingin Sanomat: Ulkomaat, sivu B2, 2.7.2008. Bushin hallinnon haluttomuus ilmastopolitiikkaan aiheutti eripuraa Yhdysvaltain osavaltiotasolla, sillä Yhdysvaltain perustuslaki määrää viranomaisten toimivan, mikäli ”ihmisten hyvinvointi on vaarassa”. Tästä syystä Yhdysvaltain korkein oikeus määräsi vuonna 2007, että liittovaltion ympäristövirasto EPA:n on arvioitava kasvihuonekaasujen vaarallisuus ja haitallisuus ympäristölle ja ihmisille. Jos vaarallisuus todetaan, olisi hallinnon luettava kasvihuonekaasut ilmansaasteiksi, jolloin niiden päästämistä rajoitettaisiin ilmansuojelulain perusteella. Bushin hallinnon kuitenkin sanottu toimineen asiassa vastahakoisesti. Hallintoa omuun muassa syytettiin siitä, että se ei tarkoituksellisesti suostunut koskaan ottamaan EPA:sta lähetettyä raporttia vastaan, jotta se ei olisi virallisesti käsiteltävä asia muiden virallisten asioiden tapaan. Näin lakiprosessia saatiin pitkitettyä ja rajoituksia vesitettyä. Bushin hallinnon aikaisina saavutuksina on mainittu useiden rauhoitusalueiden perustaminen Tyynelle valtamerelle sekä kansallispuistojen kehittäminen. Toisaalta samalla muun muassa öljynporauksen sallimisesta suojelualueilla on käyty kovaa kiistaa. Vaihtoehtoisiin energiamuotoihinkin panostettiin, vaikka motiivina on saattanut olla maan öljyriippuvuuden vähentäminen. ==== Bushin ”terrorisminvastainen sota” ==== Bushin hallintokausi sai aivan uuden suunnan 11. syyskuuta 2001: Yhdysvaltain jouduttua terroristihyökkäyksen kohteeksi Bush julisti niin sanotun terrorisminvastaisen sodan alkaneen. Tähän kampanjaan ovat kuuluneet muun muassa Afganistanin ja Irakin sota. Iskujen jälkeen ajettiin nopeassa tahdissa läpi Patriot Act -laki. Kotimaan turvallisuutta pyrittiin vahvistamaan uudella, 25. marraskuuta 2002 perustetulla Department of Homeland Security -ministeriöllä, jonka johtoon asetettiin Tom Ridge. Ministeriö aloitti toimintansa alkuvuodesta 2003. Bushin astuessa toiselle kaudelleen Ridgeä seurasi Michael Chertoff. Kotimaan turvallisuusministeriön budjetti vuodelle 2004 oli 36,5 miljardia dollaria, ja se työllisti 184 000 työntekijää vuonna 2005. Pian iskujen jälkeen Bush antoi NSA:lle määräyksen tiettyjen puhelujen seuraamisesta ilman Foreign Intelligence Surveillance Courtin (FISC) määräystä ulkomaiden tiedustelunvalvontalain (50 U.S.C. § 1801) vastaisesti. Detroitilainen tuomari tuomitsi 17. elokuuta 2006 Bushin määräämän, ilman oikeuden tai kongressin hyväksyntää tehdyn terroristien valvontaohjelman Yhdysvaltain kansalaisten salakuuntelun olevan perustuslain vastainen. Jutun vienti eteenpäin pysäytettiin odottamaan valitusta. ===== Guantánamon vankileiri ===== Pian Afganistanin sodan alkamisen jälkeen tammikuussa 2002 Yhdysvallat perusti Kuubaan Guantanamo Bayn laivastotukikohtaan leirin, jonne tuotiin 775 ”laittomiksi taistelijoiksi” luokiteltua vankia. Osaa vangeista on pidetty leirillä vuosia ilman syytteitä. Noin 340 vankia on vapautettu, mutta ketään vangituista vastaan ei ole nostettu syytteitä. Leiriltä vapautetut vangit ovat sanoneet tulleensa kidutetuiksi. Guantanamo Bayn leirin lisäksi Yhdysvaltain CIA:n on väitetty kaapanneen ihmisiä eri maista ja lennättävänsä heidät vangittaviksi ja kidutettaviksi eri puolille maailmaa. Loppuvuodesta 2005 paljastunut CIA:n vankilentojen sarja sai useat Euroopan maat aloittamaan tutkinnan, onko Yhdysvallat rikkonut paikallisia lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia. Italian hallitus määräsi 22 epäiltyä CIA:n agenttia pidätettäväksi muslimiuskonoppineen kaappauksesta Milanossa 2003 ja Saksa 13 agenttia Saksan kansalaisen Khaled el-Masrin kaappauksesta. Syksyllä 2007 Guantánamon vankileirillä oli suljettuna edelleen noin 340 vankia, joista useimmat olivat olleet leirillä jo useita vuosia. Yhdysvaltain hallituksen mukaan ihmiset voidaan pitää pidätettynä ”loputtomiin”, vaikka heitä vastaan ei ole nostettu mitään syytteitä, eikä heidän pidätystään ole käsitelty oikeudessa.Yle uutiset. ===== Afganistanin sota ===== Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot aloittivat 7. lokakuuta 2001 Afganistanin pommitukset, jotka johtivat Pohjoisen liiton joukkojen saapumiseen Kabuliin 13. marraskuuta. Joulukuuhun 2001 mennessä YK oli järjestänyt Bonnin sopimuksen, jonka perusteella asetettiin väliaikainen Afganistanin hallitus, jota johti Hamid Karzai, ja Afganistanin järjestyksen ylläpitoon tulivat kansainväliset ISAF-joukot. Yritykset surmata tai vangita al-Qaidan johtaja Osama bin Laden epäonnistuivat, kun hän pakeni joulukuussa 2001 vuoristoiselta Tora Boran alueelta. Myöskään al-Qaidan kakkosmiestä tohtori Aiman al-Zawahria tai Afganistanin Talibanin johtajaa Mullah Omaria ei saatu kiinni. Maata ei saatu täydellisesti hallituksen valvontaan. Vaikka Talibanin vastarinta näytti lyödyltä vuonna 2003, se alkoi myöhemmin voimistua. Nato otti ISAF-joukkojen komennon syyskuussa 2006, ja Yhdysvallat lupasi maahan 12 000 miestä lisää joukkoja. Lokakuussa 2006 maassa oli 41 000 ulkomaista sotilasta. Vuosina 2001–2014 Afganistanissa kuoli 3500 ulkomaalaista sotilasta, joista suurin osa oli amerikkalaisia. ===== Irakin sota ===== Vuoden 2002 puolivälin jälkeen Bushin hallinnon pyytämät CIA:n kokoamat raportit väittivät sekä Irakin Saddam Husseinin pyrkivän aloittamaan uudelleen ydinaseiden kehittelyn että Persianlahden sodassa 1991 lyödyllä Irakilla olevan edelleen biologisia ja kemiallisia aseita ja ohjuksia, joiden kantomatka ylitti YK:n pakotteiden määräykset. Bush sai lopulta lokakuussa 2002 yksisivuisen raportin. Sotaa tuettiin laajalla julkisuus- ja tiedotustoiminnalla etenkin Yhdysvalloissa. Kysymys siitä, liioitteliko Bushin hallinto tahallisesti Irakin uhkaa, muodostui Bushin arvostelun ytimeksi. Valkoisen talon on väitetty tekaisseen ja vääristelleen perusteita hyökkäykselle peitellen omia päämääriään öljyvarojen haltuunottamiseksi. Alkuvuodesta 2008 The Center for Public Integrity -tutkimuslaitos selvitti, että Yhdysvaltain johto esitti kahden vuoden aikana ennen sotaa kaikkiaan 935 valhetta Irakin joukkotuhoaseista ja 532 totuudenvastaista väitettä perusteiksi oikeutukselle hyökätä Irakiin.Yle uutiset. Loppuvuodesta 2002 ja alkuvuodesta 2003 Bush taivutteli YK:ta pakottamaan Irakin aseriisuntavaatimuksiin. YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen 1441 nojalla Hans Blix ja Mohamed ElBaradei johtivat 13. marraskuuta 2002 YK:n asetarkastajaryhmän Irakiin. Tarkastajat poistuivat maasta neljä päivää ennen Yhdysvaltain hyökkäystä sen kehotuksesta, huolimatta siitä että he pyysivät lisäaikaa saadakseen tehtävänsä suoritetuksi. Yhdysvallat haki aluksi YK:n turvallisuusneuvostolta valtuuksia käyttää sotilasvoimaa Irakin päätöslauselmien voimaanpanoon, muttei saanut sitä etenkin Saksan ja Ranskan vastustuksen vuoksi. Tämän jälkeen Yhdysvallat alkoi valmistautua sotaan ja kokosi 49 maan ”halukkaiden koalition”, päätukijanaan Britannian Tony Blair, ja hyökkäsi Irakiin 20. maaliskuuta 2003. ===== Hyökkäys Irakiin ===== Yhdysvaltain hyökkäys aiheutti ennennäkemättömän suuria mielenosoituksia ympäri maailmaa. Myös Yhdysvalloissa nähtiin jatkuvia suurmielenosoituksia rauhan puolesta ja sotaa vastaan. Irakin pääkaupunki Bagdad vallattiin 9. huhtikuuta 2003, ja 1. toukokuuta 2003 Bush julisti lentotukialus USS Abraham Lincolnilla merkittävät sotatoimet päättyneiksi. Toukokuun Mission Accomplished -puhetta arvosteltiin ennenaikaiseksi. Liittouman kokoama ”Iraq Survey Group” ei myöskään löytänyt sodan syyksi ilmoitettuja joukkotuhoaseita. Bush ilmoitti 14. joulukuuta 2005 joukkotuhoaseista keskusteltaessa, että ”on totta että suuri osa tiedustelutiedoista osoittautui vääriksi”. Hän sanoi kuitenkin, että päätös olisi tehty myös myöhempien tietojen varassa. Vuosina 2004–2006 Irakin tilanne heikkeni, ja se muistutti Yhdysvaltainkin tiedustelulähteiden arvion mukaan osittain täysimittaista sisällissotaa ja tuloksena oli maailman suurin pakolaisongelma. Vuoden 2006 kansallisen tiedusteluraportin mukaan Irakin sota lisäsi islamistista radikalismia ja pahensi terrorismin uhkaa. Tammikuun 10. päivän puheessaan 2007 Bush lupasi lähettää Irakiin 21 500 lisää joukkoja tilanteen rauhoittamiseksi. Myöhemmin samana vuonna Irakissa oli 170 000 Yhdysvaltain sotilasta. Tammikuussa 2009, vain viikko ennen virkakautensa päätöstä, Bush myönsi, että toimet Irakissa ”eivät menneet suunnitelmien mukaisesti”. ==== Ulkopolitiikka ==== Bushin ulkopolitiikkaa hallitsi terrorisminvastainen sota ja Irakin sota. Bushin hallinto vetäytyi useista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Kioton sopimus, Kansainvälinen rikostuomioistuin ja ABM-sopimus. Bush pyrki luomaan kansallisen ohjuspuolustuksen, jonka ABM-sopimus kielsi. Bush ilmaisi tukensa Taiwanille toukokuussa 2001 mannerkiinalaisen hävittäjän törmättyä Yhdysvaltain EP-3E-vakoilukoneen kanssa, mikä johti yhdysvaltalaismiehistön pidätykseen. Vuosina 2003–2004 Bush määräsi interventiosta Haitille ja Liberiaan Yhdysvaltain etujen suojaamiseksi. Bush arvosteli Jasser Arafatia väkivallan ja aseistettujen ryhmien tukemisesta. Kesäkuussa 2002 Bush ilmoitti ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä tukevansa palestiinalaiskysymyksessä kahden valtion ratkaisua. Ulkoministeri Powell joutui arvostelun kohteeksi vuoden 2003 Irakin miehityksen takia. Hän ilmoitti erostaan 11. marraskuuta 2004. Bush nimitti hänen seuraajakseen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Condoleezza Ricen. Toisella kaudellaan Bush pyrki paikkaamaan viileitä välejään Eurooppaan ja kansainväliseen yhteisöön. Bush nimitti Darfurin konfliktia ”kansanmurhaksi”, vaikka Yhdistyneet kansakunnat ei niin tehnyt. Bush kannusti Ukrainan ja Georgian vallankumouksia sekä Mahmud Abbasin valintaa palestiinalaishallinnon presidentiksi. Sen sijaan Hamasin vaalivoitto palestiinalaisten vaaleissa sekä Egyptin muslimiveljenkunnan ja Libanonin Hizbollahin vaalivoitot ovat saaneet tarkkailijoiden mukaan Yhdysvallat vetäytymään demokratian levittämisestä Lähi-idässä. Terrorisminvastaisen kampanjansa yhteydessä Bush nimesi joitain valtioita kuuluvaksi terrorismia tukevaan ”pahan akseliin”. Irakin lisäksi siihen kuuluivat Bushin mukaan Pohjois-Korea ja Iran. Kuukausien kuluessa syytöksestä Pohjois-Korea ja Yhdysvallat irtautuivat 21. lokakuuta 1994 solmitusta sopimuksestaan. Yhdysvallat lopetti joulukuussa 2002 öljynviennin Pohjois-Koreaan syytettyään sitä uraanin rikastamisesta. Pohjois-Korea sanoutui 10. tammikuuta 2003 irti ydinsulkusopimuksesta ja ilmoitti 10. helmikuuta 2006 omistavansa ydinaseen sekä teki koeräjäytyksen 9. lokakuuta 2006. Myös Irania Yhdysvallat syyttää uraanin rikastamisesta ja ydinaseiden suunnittelusta. Sen sijaan aiemmin terroristeja tukenut Libya ilmoitti luopuvansa joukkotuhoaseistaan. Kautensa loppupuolella loppuvuodesta 2007 Bush alkoi hioa rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välillä jatkaen seitsemän vuotta keskeytyksissä olleita rauhanponnisteluja. Marylandin Annapolisissa 27. marraskuuta 2007 järjestetyssä konferenssissa päästiin yhteiseen loppulausumaan. Bush ilmoitti päämääräksi perustaa itsenäinen palestiinalaisvaltio vuoden 2008 loppuun mennessä. Tämä lupaus häneltä jäi kuitenkin toteuttamatta. Vuoden 2008 elokuussa Bush menetti tukemansa terrorisminvastaisen sodan liittolaisen, kun Pakistania vuoden 1999 vallankaappauksen jälkeen hallinnut kenraali Pervez Musharraf ilmoitti eroavansa presidentinvirasta. Pian tämän jälkeen Afganistanissa käytävä sota laajeni Pakistanin puolelle Yhdysvaltain lentokoneiden ja joukkojen tehtyä iskuja rajan yli. === Arvostelu Bushin hallintoa kohtaan === pienois\|Bushia heitettiin kengällä Baghdadissa lehdistötilaisuudessa vuonna 2008, mutta Bush väisti kengän. ==== Arvostelu kidutuksesta ==== Ihmisoikeusjärjestöistä ainakin Amnesty on syyttänyt Bushin hallintoa kidutuksesta ja etenkin vesikidutuksen käytöstä.Amnesty International: Waterboarding is unacceptable, viitattu 29.4.2008 Bushin hallinnon mukaan vesikidutus on tarpeellinen tapa saada terroristeiksi epäillyiltä tunnustus. Keväällä 2008 Yhdysvaltain senaatti sääti lain, joka olisi kieltänyt yksiselitteisesti vesikidutuksen käytön, mutta presidentti Bush esti lain voimaantulon veto-oikeudellaan. Hänen mielestään kidutuksen kieltäminen olisi rajoittanut hallituksen toimia ja kiduttamisen avulla Bushin hallinto voi toimia tulevaisuuden terrori-iskuja vastaan.Uusisuomi.fi ==== Arvostelu vankien ihmisoikeuksien loukkauksista ==== Yhdysvaltain poliittisen ja sotilaallisen johdon on esitetty olevan vastuussa ihmisoikeusloukkauksista Abu Graibin vankilassa Irakissa ja Guantánamon vankileirillä Kuubassa. Talvella 2008 julkaistiin Yhdysvaltain senaatin puolustushallinnon selvitys, jonka mukaan Bushin hallinto vastasi suoraan vankien kidutuksesta ja lainvastaisesta kohtelusta. Kohtelu rikkoi räikeästi niitä sotavankien oikeuksia, jotka on määritelty Geneven sopimuksessa.Hs.fi. Muun muassa ihmisoikeusjärjestöt ovat pitäneet Guantánamon leirin olemassaoloa sietämättömänä ja vaatineet sen sulkemista. Leiriltä vapautetut vangit ovat sanoneet tulleensa kidutetuiksi. ==== Syytteet ihmisoikeusloukkauksista ==== Helmikuussa 2009 julkaistun YK:n ihmisoikeusraportoijien selvityksen mukaan Bushin hallinto tulisi asettaa syytteeseen sen hallintokauden aikana toteuttamista ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksista. Raportin mukaan ”Yhdysvallat on luonut poikkeuksellisten tulkintojen, pitkien ja salaisten pidätysten sekä kidutuksen ja muun kaltoin kohtelun kieltoa rikkovien käytäntöjen monimutkaisen järjestelmän” terroristijahdissaan vuoden 2001 jälkeen. Yhdysvaltain hallituksen operaatioiden aikaisia rikkomuksia tapahtui monien valtioiden alueella. Raportin mukaan pääsyylliset toimissa ovat olleet Bushin lisäksi Bushin hallinnon varapresidentti Dick Cheney ja hallituksen oikeusministeri Alberto Gonzales.Helsingin Sanomat 28.2.2009, Usa luonut laajan ihmisoikeuksia rikkovan järjestelmän Maaliskuussa 2009 espanjalainen tuomioistuin ilmoitti harkitsevansa ihmisoikeussyytteiden nostamista Bushin hallintoa vastaan lukuisista ihmisoikeusloukkauksista. Syytteet on saamassa kuusi Bushin hallinnon johdossa ollutta henkilöä. Espanjan laki sallii syytteiden nostamisen ulkomailla tapahtuneista ihmisoikeus-, kidutus- ja sotarikoksista.Espanja harkitsee Bushin viskaalien viemistä oikeuteen. Yle uutiset. Lokakuussa 2011 Kanadan Amnesty International vaati Bushin pidättämistä hänen vieraillessaan talouskonferenssissa maassa. Toukokuussa 2012 Bush tuomittiin Haagin sotarikostuomioistuimen malesialaisessa vastineessa Kuala Lumpurin Sotarikoskomissiossa KLWCC:ssä, poissa olevana sotarikoksista, syytteinä kidutus ja raaka, epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava kohtelu.http://www.foreignpolicyjournal.com/2012/05/12/bush- convicted-of-war-crimes-in-absentia ==== Irakin sodan arvostelu ==== Syyskuussa 2007 Yhdysvaltain keskuspankin entinen johtaja Alan Greenspan totesi, että ”Irakin sodan ensisijainen syy on öljy, mutta kaikkien tietämän totuuden sanomista ääneen pidetään poliittisesti epäsopivana”.Yle uutiset Washingtonissa järjestettiin jälleen 16. syyskuuta 2007 Irakin sodan vastainen suurmielenosoitus, johon osallistui yli 10 000 ihmistä. Mielenosoituksella vaadittiin Irakin sodan välitöntä lopettamista, amerikkalaisten vetäytymistä maasta sekä presidentti George W. Bushin haastamista oikeuteen sotarikoksistaan. Samaan aikaan vastaavaan sotaa kannattaneeseen mielenosoitukseen osallistui ainoastaan muutamia ihmisiä.hs.fi Terrorisminvastaisen sodan todellisista syistä ja taustoista on myös esitetty erilaisia teorioita. Kanadalaisen globalisaatiokriitikon ja aktivistin Naomi Kleinin mukaan Bushin terrorisminvastaisessa sodassa on kyse Yhdysvaltain hallituksen ja sen liittolaisten kampanjasta, jonka päämääränä on maailmanmarkkinoiden vapauttaminen kapitalismin puolesta. Hän on myös tuonut julkaisuissaan esille Bushin hallinnon kytköksiä sotateollisuuden päätöksentekoon.Klein, Naomi: The Shock Doctrine. The Rise of Disaster Capitalism. ==== Katrinan jälkihoidon arvostelu ==== Hiukan yli puolet yhdysvaltalaisista piti hallituksen toimia hurrikaani Katrinan jälkien hoitamisessa riittämättöminä, ja 44 prosenttia syytti siitä suoraan Bushia. ==== Talouspolitiikan arvostelu ==== Alan Greenspan arvosteli eläkkeellejääntinsä jälkeen vuonna 2007 muistelmissaan Bushin republikaanien talouspolitiikkaa lyhytjänteisyydestä ja sanoi ”republikaanijohtoisen kongressin tuhlanneen holtittomasti”. Hän pyysi Bushia käyttämään veto- oikeuttaan kulutuksen hillitsemiseksi, mutta Bush ei suostunut. ==== Syytökset talouskytkennöistä ==== Bushin hallintoa on syytetty suorista taloudellisista kytköksistä sotatoimintoihin osallistuviin yksityisiin yrityksiin, joiden takana on muun muassa Bushin sukulaisia ja Bushin hallinnon entisiä jäseniä. Näiden yritysten valtaisat voitot ja väärinkäytökset ovat herättäneet ihmetystä. Yhdysvaltain armeijan sotatoiminta Irakissa perustuu pitkälti perustoimintojen ulkoistamiseen yksityisten yritysten hoidettavaksi. Ulkoistettuihin palveluihin kuuluu armeijan kuljetuksia, majoitushuolto, koko ruokahuolto, koko vaatehuolto, rakennustoimintaa ja turvallisuuspalveluita. Suurimmat alihankkijatoimijat ovat yhdysvaltalaiset Halliburton-konserni, ESSI-yhtiöt sekä Halliburtonin tytäryhtiö KBR. Alihankintasopimukset perustuvat kaavaan, jossa yritykset lisäävät omiin kuluihinsa 2–7 prosentin voitto-osuuden. Toisin sanoen, mitä enemmän yritykset tuhlaavat rahaa, sitä enemmän ne tekevät voittoa. Näitä sotateollisuusyrityksiä on myös epäilty vahvasti toimintojensa ylilaskutuksesta. Valtaisa ulkoistustoiminta on saanut osakseen kritiikkiä, sillä Bushin hallinnon varapresidentti Dick Cheney on Halliburton-yhtiön entinen johtaja ja suuri osakkeenomistaja. Myös ESSI-yhtiön omistuksen takana on presidentti George W. Bushin isän nuorempi veli William Henry Trotter Bush, joka omistaa muiden yhtiöidensä kautta myös ison osan Halliburtonista. Kansan Uutisten Viikkolehti 18.3. 2005. Yhteensä näissä sota- alihankintayhtiöissä työskentelee yli 180 000 ihmistä, eli enemmän kuin Yhdysvaltain sotilaita on Irakissa.Helsingin Sanomat, 19.9.2007. === Barack Obaman irtiotto Bushin politiikasta === Bushia seurannut uusi presidentti Barack Obama pyrki retoriikassaan ja aloitteillaan kumoamaan Bushin kaudella tehtyjä poliittisia linjauksia, esimerkiksi veronkevennyksiä. Hän sanoutui puheissa irti Bushin talous- ja sotapolitiikasta sekä julisti monet termit, kuten ”terrorisminvastainen sota”, poistettavaksi virallisesti käytöstä.Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 31.3.2009. == Presidenttikautensa jälkeen == Jäätyään eläkkeelle tammikuussa 2009 Bush asettui vaimonsa kanssa asumaan Dallasiin, Texasiin. Vuoden 2009 aikana hän piti puheita yksityistilaisuuksissa ja pidättäytyi niissä arvostelemasta seuraajaansa Barack Obamaa. Bush ja edeltäjänsä Bill Clinton johtivat yksityistä rahankeräystä Haitin maanjäristyksen uhrien hyväksi vuonna 2010. Bush julkaisi muistelmansa Ratkaisun hetket (Decision Points) loppuvuonna 2010. Kirjassaan Bush puolusteli Irakin sotaa ja vesikidutusta mutta myönsi myös hallintonsa epäonnistuneen hurrikaani Katrinan seurausten hoidossa. Eläkkeellä Bush ryhtyi harrastamaan taidemaalausta, ja hän julkaisi sotaveteraaniaiheisten maalaustensa kokoelman nimeltä Portraits of Courage vuonna 2017. == Julkaisut == * * == Lähteet == === Viitteet === == Aiheesta muualla == * George W. Bush. Valkoinen talo * Luokka:Vuonna 1946 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit	George W. Bush

Subsets and Splits