Uutiset, 16.6.2016
Lahdessa pohditaan suomalais-ugrilaisten kansojen tulevaisuutta
Suomalais-ugrilaisten kansojen kolmipäiväinen maailmankongressi käynnistyi 15.6. iltapäivällä Lahdessa. Tilaisuuteen osallistuu edustajia 22 kansasta – suomalaisten, unkarilaisten ja virolaisten lisäksi mukana on myös karjalaisia, mareja, vepsäläisiä ja saamelaisia. Sibeliustalossa pidettävässä kongressissa käsitellään kysymyksiä, jotka liittyvät kielen ja kulttuurin säilyttämiseen sekä vähemmistökansojen oikeuksiin.
Kongressin avajaisiin osallistuivat Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Unkarin presidentti János Àder.
Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia
Tasavallan presidentti maailmankongressin avajaisissa.
Presidentti Niinistö muistutti, että suomalais-ugrilaiset kansat elävät maailmassa, jossa suuret valtakielet hallitsevat kansainvälistä mediaympäristöä ja näin vähentävät pienten kielten ja kulttuurien elävinä säilymisen mahdollisuuksia. Suomalais-ugrilaisten kielten puhujia on kaikkiaan yli 23 miljoonaa, joka on sinänsä laaja joukko. Useat kieliryhmämme kielet ovatkin verrattain vahvoja, mutta monet pienemmistä suomalais-ugrilaisista kielistä ovat uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Tämän kongressin puitteissa tapahtuvan yhteistyön suuret haasteet liittyvätkin pienten kielten säilyttämiseen ja elvyttämiseen samoin kuin alkuperäiskansojen ja vähemmistöihin kuuluvien oikeuksiin liittyviin kysymyksiin.
Kunkin suomalais-ugrilaisen kansan ja sen kielen asema on erityinen ja historiallisen kehityksen tulos. Kielet muuttuvat jatkuvasti niitä käyttävien yhteisöjen mukana. Vuorovaikutus ja sen kautta tapahtuva uuden oppiminen ja uudistuminen on yksi merkki kielen elinvoimaisuudesta. Koulutus on keskeinen keino säilyttää ja kehittää alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kulttuuria. Valtion toimet eivät kuitenkaan yksin riitä alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kielten elvytyksessä, vaan tarvitaan myös muita aktiivisia toimijoita.
Suomi viettää ensi vuonna itsenäisyytensä 100. juhlavuotta. Tarinamme kansana ja kulttuurina on kuitenkin paljon pidempi. Omaa menneisyyttämme ymmärtääksemme olemme aina kiinnittäneet huomiota myös sukukansoihimme. Tutkijoilla on tässä ollut erityinen rooli meille kaikille. Kunnia siitä, että olemme täällä tänään, kuuluukin niille lukuisille kielitieteilijöille, arkeologeille, kansatieteilijöille, maantieteilijöille ja muille tutkijoille, jotka ovat luoneet vankan pohjan laaja-alaiselle yhteistyöllemme.
Teemme suomalais-ugrilaista yhteistyötä tietoisena menneestä, mutta tulevaisuutta varten. Maailma ympärillämme muuttuu vauhdilla. Tunnemme sen vaikutukset talouteen ja turvallisuuteen niin yksilöinä kuin kansakuntinakin. Tämän hetken kansainvälisten kriisien paljolti luomien muuttoliikkeiden valossa meidän on ehkä helpompi ymmärtää, että myös menneisyydessä on ollut muuttoliikkeitä, jotka ovat ajan saatossa johtaneet suomalais-ugrilaisten kansojen ja kielten tämänhetkiseen tilanteeseen. Globaalitalouden muutokset, kriisit ja konfliktit luovat uutta todellisuutta myös kielivähemmistöille. Tavoitteena ei voikaan olla olosuhteiden muutoksen pysäyttäminen, vaan muuttuvissa olosuhteissa menestyminen.
Nuorissa on tulevaisuus. Näin on tietysti myös suomalais-ugrilaisuuden tulevaisuutta rakennettaessa. Yhä verkottuneemmassa maailmassa vähemmistöjen kulttuuriin ja kieleen perustuvan identiteetin säilyttäminen on haastavampaa kuin koskaan aikaisemmin. Mutta vain nuorten mukanaan tuoman innon, uusien ajatusten ja toimintatapojen myötä voi myös suomalais-ugrilaisten kansojen nykymuotoinen, miltei neljännesvuosisataa vanha yhteistyö, jatkua ja kehittyä. Tässä yhteydessä haluan myös korostaa suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin luonnetta kansalaisjärjestöjen välisenä yhteistyönä, jota osallistujavaltiot tukevat. Kansalaisten ja heidän järjestöjensä vapaa toiminta ja mahdollisuus yhteistoimintaan ovat vahva ja aito uutta luova voima - Niinistö korosti.
Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia
Unkarin presidentti János Áder.
Presidentti Áder totesi puheessaan, että ehkä ei ole liioiteltua sanoa, että maailmankongressin osanottajat ovat tunteneet toisensa jo vuosituhansia.
Saattaa olla, että emme ole tavanneet muutamaan vuosisataan. Voi olla, että olemme välillä unohtaneet sukulaisuuden. Mutta lauseiden rakenteet, sanojen taivutus ja intonaatio kertovat sukulaisuudesta, vaikka aikojen kuluessa äänet ovat muuttuneet ja kieleen on omaksuttu yhä uusia sanoja.
Tämä menneisyyden syvyydessä piilevä yhteys on arvo, jota meidän täytyy vaalia. Meidän on pyrittävä siihen, että meitä ei yhdistäisi ainoastaan kielen vanhimpien kerrostumien salaperäinen sukulaisuus, vaan mahdollisimman monet elävät suhteet.
Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi palvelee näiden suhteiden rakentamista. Sitä tarvitaan 2000-luvun globalisoituvassa maailmassa.
Suomalais-ugrilaisen kieliperheen joka-ikinen jäsen tuntee, että hänen kieltään puhuvien yhteisö on pieni. Myös me, unkarilaiset tunnemme sen, ja huoli pienuudestamme on tärkeä osa kansallista identiteettiämme ja kulttuuriamme.
Mutta kun ajattelemme sukulaisiamme, huomaamme heti, että tässä kieliperheessä me unkarilaiset olemme suurin kansa. Tästä seuraa kaksi asiaa: ensimmäinen on vastuumme, toinen on se, että ymmärrämme hyvin pienempien huolen. Samalla tavoin kuin maailmassa ei ole ylimääräistä ihmistä, ei ole myöskään ylimääräisiä kieliä ja kulttuureita.
Emme saa koskaan unohtaa, että kieli ei ole pelkästään kommunikaation väline. Jos se oli pelkästään sitä, sen voisi helposti vaihtaa. Jokainen kansallinen kieli on sen luovan yhteisön yhteinen historiallinen muisti, jossa on sellaisia muinaisia jälkiä, joita ei muualta löydy – Äder muistutti.
Maailmankongressin järjestelyistä vastaavan Suomi-Venäjä-Seuran pääsihteeri Merja Hannus toivoo tapahtumalta paljon hyviä ja rehellisiä keskusteluja suomalais-ugrilaisten kansojen tilanteesta. Hannuksen mukaan pienimmillä kansoilla on kaikkein vaikeinta:
– Silloin eletään päivästä toiseen ja mietitään onko huomenna jäljellä enää ketään, joka puhuu omaa kieltä. Kongressilla olisi siinä mielessä annettavaa, että voidaan yhdessä miettiä, millä keinoilla kieliä voisi elvyttää.
Tapahtuman ohessa järjestetään myös paljon oheisohjelmaa. Lahden torilla nähdään esimerkiksi suomalais-ugrilaisia tanssiesityksiä, ja Sibeliustalolla on kongressin ajan käynnissä Meeri Koutaniemen valokuvanäyttely.