Uutiset, 7.7.2016
Haaveena oma ravintola
Suurlähetystön kokki, Niina Jaakkola, on kohta lähdössä Budapestista. Viimeisellä viikolla hän tarjoutui laittamaan ruokaa myös henkilökunnalle. Pihalla istuessa ja nauttiessa herkullisesta lounaasta on mahdollisuus jutella ammatinvalinnasta ja kokin ammatin haasteista.
Miten sinusta on tullut kokki?
Olen aloittanut ruoanlaiton kuusivuotiaana koko meidän kuusihenkiselle perheelle ja siitä asti olen tehnyt ruokaa. Yläasteella, kun piti hakea jatko-opiskelemaan pyrin sisustusarkkitehdiksi tai sisustussuunnittelijaksi. Kuinka ollakaan, sitä linjaa ei alkanut Joensuussa, ja minä en halunnut Vaasaan asti opiskelemaan. Silloin tuli mieleen, että haen kokiksi, sitähän olen kumminkin koko ajan tehnyt ja se kiinnostaa. Ammattikoulussa ihan ensimmäisestä päivästä oli selvä, että se on minun alani.
Miten päädyit Unkariin?
Tarjous tuli yllättäen entiseltä kilpailuvalmentajaltani, ja muutaman tunnin sisällä asia olikin jo päätetty. Sain järjestettyä vuoden koulusta vapaaksi – ja niin tulin tänne.
Mikä oli suurin haaste täällä Unkarissa?
Raaka-aineiden saatavuus. Niitä ei löydä täältä niin helposti kuin Suomesta - siellä tietää mistä hakea. Lisäksi täältä ei löydä helposti sesongin ulkopuolisia raaka-aineita.
Mitä ruokaa valmistat mieluiten?
Se vaihtelee. Kotona, perheelle ja ystäville laitan yksinkertaisia comfort-food –tyyppisiä ruokia, koska ne ovat nopeita valmistaa. Mutta toisaalta tykkään hirveästi miettiä ja toteuttaa asioita ja kokeilla uusia tekniikoita. On mielenkiintoista luoda omaa ruokaa, kokeilla ja miettiä miten sen tekisi. Se on yksi hyvä puoli työssä suurlähetystöllä, että täällä pystyy toteuttamaan omia ideoitaan.
Tulevaisuuden suunnitelmia?
Oma ravintola – jossain vaiheessa. Toivottavasti ammattikorkeakoulun kautta saisi laitettua jonkunnäköistä ravintolaprojektia pystyyn, ehkä joskus viiden vuoden kuluttua, ellen ole silloin muualla maailmalla. Ehkä lähden vielä joskus toiseenkin suurlähetystöön töihin, jos siihen tulee mahdollisuus.
Onko työ suurlähetystössä kiinnostavaa verrattuna ravintolaan?
Työ on hyvin erilaista kuin ravintolakeittiössä.
Ravintolassa tehdään samaa ruokaa kaksi kuukautta ja sitten vaihtuu lista, täällä teet joka päivä uutta ruokaa. Täällä toimit pääsääntöisesti yksin ja vastaat ruokatuotteesta yksin, päätät yksin ja asetat itsellesi rajat. Täältä puuttuu syke. Ravintolakeittiössä joskus mennään pää kolmantena jalkana. Ei täällä ole ihan samanlaista fiilistä, sitä minä eniten kaipaan.
Lopuksi, mikä on lempiruokasi?
Pastat – tai sitten jos joku muu on tehnyt ruoan, se on aina plussaa – Niina nauraa.
Henkilökunnan tilaisuuksissa Niina on hemmotellut meitä ihanilla täytekakuilla. Saimme häneltä mansikkakakun reseptin, jonka hän valmisti grillijuhliimme.
Niinan mansikkakakku:
Pohja:
6 kpl kananmunia
n. 4 dl sokeria
n. 4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
Valmistele n. 22 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. Pingota leivinpaperi vuoan pohjalle ja voitele vuoan reunat.
Leikkaa kakkupohja kolmeen tai neljään osaan riippuen pohjan korkeudesta. Jos täyte on löysä käytä kakun kasaamisessa apuna irtopohjavuoan reunoja, vuoraa reunat leivinpaperisuikaleilla jotta kakun irrottaminen olisi helpompaa. Laita pohja irtopohjavuoan reunojen sisäpuolelle ja kostuta pohja hyvin. Voit halutessasi laittaa väliin tuoreita mansikoita viipaleina. Kaada kolmasosa täytteestä pohjan päälle ja laita seuraava pohja ja kostuta - jatka näin kunnes saat viimeisen pohjan laitettua. Kostuta vielä ylinkin kakkulevy ja laita tämän jälkeen kelmu päälle ja jääkaappiin ainakin 3 tunniksi, mieluiten yön yli.