Uutiset, 18.11.2016
Miten päädyin suurlähetystöön kokiksi?
Lapsena toiveammattini ei ikinä ollut poliisi tai palomies, vaan halusin ammattiin, jossa on mahdollisimman hieno hattu. Todettuani Paaviksi ryhtymisen olevan hieman hankalaa, seuraavaksi vuorossa oli taikuri, jonka silinteri oli mielestäni todella hieno ja taikatemput todella kiehtovia. Luontevasti tätä toiveammatti jatkumoa seurasikin sitten kokki. Kyllähän kokin työ välillä on aikamoista taikomista ja välillä jopa ihmeiden tekemistä.
Olin jo pienenä innokas ruokaharrastelija ja suurimpia herkkujani olivatkin ”hyssytys” eli aladobi, ”hiirimunat” eli viiriäisenmunat, rapea kanannahka ja nahkiaiset. Olin aina mukana kokkaamassa ruokaa tai ainakin auttamassa parhaani mukaan.
Yläasteella kotitalouden opettajani sai minut innostumaan kokkaamisesta jo ennestään ja osallistuin kahdeksannella luokalla ensimmäistä kertaa kokkikilpailuihin yhdessä ystäväni kanssa. Annoksen muistan kun eilisen päivän, mutta kilpailuhenkisenä ihmisenä toiseksi sijoittuminen riipaisi jo silloin, vaikka kyseessä oli kuitenkin leikkimielin kilpailu.
Olen suorittanut kaksoistutkinnon eli kirjoittanut ylioppilaaksi ja valmistunut ammattiin samana vuonna. Ammattikoulu aika oli minulle erittäin mieluisaa aikaa; sain toteuttaa paljon itseäni ja silloiset opettajani kannustivat minua todella paljon. Osallistuin kahtena vuotena ammattikoululaisille suunnattuihin Taitaja-kilpailuihin ja molemmilla kerroilla pääsin Suomen mestaruus mitalisijoille asti. En tiedä olisiko kiinnostukseni ravintola-alaan säilynyt yhtä vahvana ilman opettajieni tukea. Työharjoitteluni suoritin Lapissa eri paikkakunnilla, sekä minulla avautui ainutlaatuinen mahdollisuus päästä suorittamaan työharjoittelu Iso-Britanniaan. Tulevaisuuden kannalta kannustavat opettajat ja avoin oppimisympäristö ovat ensiarvoisen tärkeitä seikkoja. Olen edelleenkin säännöllisesti yhteydessä opettajiini ja käyn vierailemassa entisessä opinahjossa melkein joka kerta kun kotipaikkakunnallani olen käymässä.
Kouluaikoina vietin kesäni Helsingissä kesätöiden parissa, olinhan päättänyt muuttavani sinne heti kun mahdollista. Helsingissä työskentelin yhden kesän ravintola Juuressa, joka tarjoaa suomalaista perinteitä kunnioittavaa, tuoreilla ideoilla höystettyä ruokaa. Juuressa työskennellessäni innostuin suuresti suomalaisesta ruoasta ja siitä kuinka perinteinenkin ruoka voidaan loihtia ravintola-annokseksi.
Koulusta valmistumiseni jälkeen suoritin asepalvelukseni Rovaniemellä. Varusmiespalvelukseni aikana toimin huoltopalvelu-aliupseerina. Huolehdin siis yhdessä ryhmäni kanssa muonituksesta metsäharjoitusten aikana.
Asepalveluksen jälkeen muutin Helsinkiin ja sain työpaikan suositusta, ranskalaista ruokaa tarjoavasta ravintola Pastiksesta. Se oli ensimmäinen ”oikea” ja pidempi aikaisempi työpaikkani. Pastiksessa opin paljon ruoan maustamisesta, makujen harmoniasta ja siitä kuinka laadukas raaka-aine on kaiken A ja O.
2014 vuoden lopulla lähdin rauhanturvaajaksi Libanoniin. Ensimmäisen puoli vuotta tein kokin tehtäviä, josta sittemmin pääsin keittiöesimiehen tehtäviin. Vuosi Libanonissa avarsi silmiäni ja koin paljon hienoja hetkiä, upeiden ihmisten seurassa. Olin hieman epäileväinen ennen lähtöäni, että mihinkähän sitä nyt itsensä on viemässä, mutta jälkeenpäin ajatellen en vaihtaisi Libanonissa vietettyä aikaa pois mistään hinnasta.
Palattuani Libanonista vietin muutaman kuukauden Suomessa leväten ja nauttien talvesta. Helmikuussa olin kuitenkin lähdössä taas kauas koti-Suomesta.
Helmikuussa lähdin Hong Kongiin ja olin taas täysin oudossa maassa valmiina kohtaamaan uudet haasteet. Hong Kongissa vietin reilu kolme kuukautta työskennellen FINDS- ravintolassa, joka on Hong Kongin ainoa pohjoismaalainen ravintola. Siellä huomasin, että mitä kauemmas Suomesta lähtee, sitä enemmän suomalaista ruokaa alkaa arvostamaan ja kaipaamaan. Onneksi sain valmistaa ruokaa, joka on lähellä sydäntäni.
29. heinäkuuta 2016 kello 10:47 laskeuduin Liszt Ferencin- lentokentälle, josta nykyinen seikkailuni alkoi. Unkarilla on aina ollut suuri merkitys minulle, sillä isovanhemmillani on pieni viinitila Szekszárdissa, jossa olen vieraillut aika ajoin. Viinitilalla vietettyjen lomien ansiosta olen saanut tutustua paikalliseen kulttuuriin jo ennen tänne työskentelemään tuloani. Olen iloinen, että minulla on mahdollisuus työskennellä maassa, johon olen hullaantunut - laittaen ruokaa jota rakastan.