Uutiset, 27.1.2016
Vastaanotto ystävyysseurakuntien edustajille
Suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula järjesti vastaanoton 25. tammikuuta 2016 Unkarin luterilaisen kirkon niille edustajille, joilla on ystävyysseurakunta Suomessa. Tilaisuudessa suurlähettiläs paljasti mielenkiintoisia yksityiskohtia omasta elämästään ja suhteestaan luterilaisuuteen.
Suurlähettiläs on aloittanut tehtävässään tammikuun alussa, mutta on tähän mennessä viettänyt vain kuusi päivää asemamaassaan. Hän totesikin vitsaillen, että hän on niin uusi vielä Unkarissa, että ei joskus löydä omaa makuuhuonettaan suurlähetystön rakennuksesta.
”Minulla on suuri ilo tavata teidät heti virka-aikani alussa, ja tutustua Unkarin luterilaisten seurakuntien elämään” – sanoi suurlähettiläs, ja kertoi, että hänen isoisänsä, läänirovasti Hjalmar Paunu kävi Unkarissa 1930-luvulla teologivaihdon puitteissa ja kertoi myöhemmin mielellään Unkarin matkastaan.
Hänen tyttärensä, suurlähettilään täti, Eira Maija Paunu oli tunnettu teologian professori, ensimmäinen nainen Suomessa, joka väitteli teologian tohtoriksi. Täti kuoli äskettäin 105-vuotiaana. Hän pysyi virkeänä loppuun asti tieteellisen työn ansiosta. Myös Eira Paunu kävi Unkarissa joskus 1950- tai 1960-luvulla.
Suurlähettilään perheellä on elävät siteet kirkkoon ja suurlähettiläs toimi aikaisemmin Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsenenä.
”Äitini olisi halunnut, että minusta olisi tullut pappi, mutta minä halusin näyttelijäksi” – kertoi suurlähettiläs. ”Diplomaattina yhdistän saarnaajan ja näyttelijän taidot.”
Lämminhenkisessä tilaisuudessa suurlähettiläs kertoi myös siitä, kuinka sydämellisesti hänet suomalaisena otettiin vastaan Unkarissa. Tuomi-Nikula poikkesi Unkariin vuonna 1969 Wienistä, jossa hän opiskeli saksaa. Hän matkusti opiskelijakaverinsa kanssa liftaamalla, mutta valitettavasti he saapuivat myöhään illalla Budapestiin, joten he eivät enää päässeet IBUSZ-matkatoimiston kautta varattuun huoneeseensa. He päättivät mennä Hotelli Gellértiin, jonka aulassa he kävivät nukkumaan makuupusseissaan sohvan taakse. Kun hotellin henkilökunta huomasi heidät, he herättivät heidät vihaisesti, mutta kun saivat tietää, että he ovat suomalaisia, he saivat käyttöönsä ilmaiseksi pienen huoneen, jossa viettivät loppuyön.
Puheensa lopussa suurlähettiläs toivoi, että 1900-luvun alusta toimivat ystävyysseurakuntasuhteet ja kirkkojemme välinen yhteistyö saa uutta voimaa hänen toimikautenaan.
Kuva: Horváth-Bolla Zsuzsanna
Suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula ja piispa Tanás Fabiny.
Kirkon ulkosuhteista vastaava piispa Fabiny puhutteli isäntää ei ainoastaan suurlähettiläänä, vaan myös uskonveljenä. ”Vaikka kirkkomme on paljon pienempi, kuin Suomen luterilainen kirkko, meillä on ollut alusta lähtien vahvat ja elävät siteet. Jopa kaikkein karuimpina kommunismin vuosina nämä suhteet säilyivät. Meidän täytyi tavata usein maan alla, ja aina oli suomalaisia, jotka auttoivat meitä. Haluamme, että suhteillamme ei olisi ainoastaan menneisyyttä, vaan myös tulevaisuus.” Piispa korosti, että yhteistyö toimii erinomaisesti, josta todisteena läsnä olevat seurakuntien edustajat.
Suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula pyrkii tutustumaan seurakuntiin toimikautensa aikana, hän aikoo myös syventyä unkarin kielen opiskeluun.