File size: 3,878 Bytes
29821a6 |
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 |
Uutiset, 27.10.2016 Jäkälää jälkiruokaan? Suurlähetystön kokki, Niko Tähti on taitava ei ainoastaan kauhan, vaan myös kynän käytössä. Hän pitää sydämen asianaan tehdä Suomen ruokakulttuurin arvoja ja uusia suuntauksia tutuksi maailmalla. Tästä lähtien Niko kirjoittaa säännöllisesti kotisivuillemme. Ensimmäiseen kirjoitukseensa hän sai idean jäkälästä ja Budapestin syksystä. Jäkälää on Suomessa käytetty ravintona jo pitkään. Sitä käytettiin esimerkiksi suurten nälkävuosien aikana muun muassa puuroihin, velleihin ja kuivattuna jauhojen jatkeena. Nykyisin jäkälää näkee käytettävän pääasiassa ainoastaan hienojen ravintoloiden annoksissa ja harva edes tietää kyseisen raaka-aineen olevan soveliasta muuhunkin kuin poron ruoaksi. Jäkälän käytöstä innostuin itse vasta Hong Kongissa työskennellessäni pohjoismaalaisessa FINDS- ravintolassa. Siellä ymmärsin kuinka vahvan mielikuvan jäkälä asiakkaalle luo Lapista ja sen luonnosta. Se on monesta jopa vähän huvittavaa kuvitella syövänsä samaa ruokaa kuin mitä porot syövät. Jäkälän maku on mieto ja sienimäinen, mutta silti uniikki. Haasteen jäkälän käyttöön tuo sen aikaa vievä käsittely. Sen puhdistaminen neulasista ja muista kasveista vie suhteessa paljon aikaa. Sitä ei myöskään kasva ihan jokaisessa metsässä sillä se on herkkä ilman- ja maaperän epäpuhtauksille ja tästä syystä sen löytäminen voi joillain alueilla tuottaa hankaluuksia. Jäkälän keräämien vaatii myös maanomistajan luvan, joten asia kannattaa selvittää ennen sen keräämistä. Itse käytän jäkälää pääasiassa koristeena kuivattuna tai uppopaistettuna. Uppopaistettuna jäkälä tulee todella rapea ja ripaus suolaa tuon sen aromit todella hyvin esille. Loistava lisä melkein mihin tahansa annokseen. Jäkälän lisäämisellä annokseen saa myös helposti heräteltyä keskustelua ruoasta, Suomesta ja suomalaisista raaka-aineista. Olen tuonut Suomesta paljon harvinaisempia kotimaisia raaka-aineita Budapestiin, koska haluan tarjota vieraille pienen palan Suomea joka aterialla. Monesti matkalaukkuni täyttyykin mitä erikoisemmista ruoista ja purnukoista. Viimeisimmällä lomallani toin muun muassa Tornionjoesta pyydettyjä nahkiaisia, Ivalosta kerättyjä matsutake sieniä, kotini lähimetsästä kerättyjä karvarouskuja, oman pihan pensaista poimittuja karviaisia, sekä tietysti jäkälää. Edellämainituista raaka-aineista lisää myöhemmässä vaiheessa jahka pääsevät lautaselle asti. Erikoisempien raaka-aineiden kanssa täytyy kuitenkin olla sikäli varovainen, sillä liian erikoinen annos ja oudot raaka-aineet voivat saada ruokailijan olon epämukavaksi. Suurlähetystön kokki Niko Tähti Täällä ulkomailla ollessa vasta tajuaa, kuinka monimuotoinen ja upea ruokakulttuuri meillä suomalaisilla on ja kuinka meidän tulisi siitä olla ylpeitä, kuten esimerkiksi ranskalaiset ja italialaiset ovat omistaan. Itsestään selvänä pidetyt ruoka-aineet, kuten monipuoliset maito- ja viljatuotteet koti-Suomessa, eivät enää olekaan niin helposti saatavilla ulkomailla ja sen kautta niitä oppii arvostamaan aina vain enemmän. Kermaviilille olen vastikään löytänyt paikallisen vastineen tejföl:in, joka on mielestäni hapankerman ja kermaviilin välimuoto. Rasvaa siinä on tavallisesti enemmän, eikä se ole aivan yhtä hapanta kuin kermaviili. Viljatuotteista eniten kaipaan erilaisia hiutaleita ja ohrajauhoja. Unkarilaiset kyllä tietävät ohrajauhot, mutta vielä en niitä mistään ole onnistunut löytämään. Syksy on alkanut myös Budapestissa ja lehdet ovat muuttuneet oransseiksi ja ilmat viileiksi. Ilmojen viiletessä ruoka muuttuu hieman raskaammaksi ja kevyet kesäherkut saavat jäädä odottamaan ensi vuotta. On aika siirtyä lämpimästi maustettujen, runsaiden makujen ääreen! |